Siemenleikkien aloitus

 

Siemenleikit ovat jälleen alkaneet. Maanantaina 18.1. kylvin ensimmäisenä 12 kelloköynnöksen siementä. Paprikoista kylvin Calofornia Wonderia ja chilipaprika Hungarian Blackia, kun nyt niiden siemeniä sattui olemaan. Muutama keijunmekonkin siemen meni jo multaan.

Alkujaan oli tarkoitus tilata vain joitakin valittuja siemenpussukoita, mutta niinhän siinä taas kävi, että nettikaupan ostoskoriin pujahti useampi vähemmän suunniteltu siemenpussukka. Impectan siemenet putosivat kohtuullisen nopeasti postilaatikkoon. Exotic Gardeniin tehtyä tilausta odottelen hartaasti. Siellä kun ovat etsityt Zazu-paprikan siemenet muutaman muun vähemmän kiirellisen joukossa.

 

Viime kesän onnistuminen tuoksuherneiden kanssa innosti tilaamaan kuvassa näkyvien lisäksi myös Royal-sekoituksen ja Queen Alexandriaa. En ole  yhtään käynyt kaupoissa nähdäkseni, millaisia siemeniä niihin on tullut tarjolle. Periaatteessa en tilaamieni lisäksi mitään erityistä tarvitse, mutta tietäähän sen, kuinka "nälkä kasvaa syödessä".

Aina tämä ensimmäisten siementen kylväminen jännittää. Joka päivä pitää käydä katsomassa, näkyykö edes pikkuruinen versonkärki. Itseään on psyykattava olemaan murehtimatta siementen pärjäämistä. Ei ne idä yhtään sen nopeammin, vaikka vierelle majoittuisi ympärivuorokautisesti vahtimaan.

Torstaina lunta tuli roppakaupalla lisää. Perjantaiaamuna oli jälleen kiiruhdettava kolaushommiin, sillä aura kävi myöhään illalla työntämässä melkoisen vallin sisäänkäynnin tukkeeksi. Aiemmat lumet ovat olleet kohtalaisen kevyttä pakkaslunta. Perjantaiaamuna päästiinkin huhkimaan oikein urakalla. Jokainen kolallinen tiivistä ja märkää lunta painoi syntiäkin enemmän. Koska lunta alkaa jo olla joka paikka pullollaan, kolallinen on työnnettävä yhä kauemmas ja korkeammalle. Kahden tunnin väännön jälkeen tiesi töitä tehneensä.

Kulkuväylien kolaamisen jälkeen lähdin tarpomaan umpihangessa kohti alapihalla sijaitsevaa kasvihuonetta. Olin jo kertaalleen pudottanut lumet sen katolta, mutta tilalle oli satanut toinen mokoma. Upposin lumeen yli polvien.

Pesin kasvihuoneen kauttaaltaan loppusyksystä. Nyt rinteen puolen katon kennolevyt ovat aivan vihreänä. Lumen mukana vihreästä osa lähti pois, mutta kevään korvalla saan kyllä ensitöikseni ryhtyä kasvaria ulkopuolelta pesemään.

Jännästi vihreää ei ollut juuri ollenkaan kasvarin pallokentän puoleisella katolla ja sivulla. Vähäiselläkin varjoisuudella on näköjään iso merkitys. Kasvihuone on kuitenkin kaikkinensa aika valoisalla paikalla.

Vuorimänty uppeluksissa

 Alapihalla tarpoessani tarkastin samalla koristepuiden ja pensaiden kohtalon. Niiden ylle kasaantunut lumi oli kevyttä pakkaslunta ja suojasäiden saavuttua kaikki ovat ravistaneet yltään ylimääräiset taakat. Talloin myös lunta puiden ympäriltä, jotta korkeaksi käynyt hanki ei soisi jäniksille pääsyä verkkojen sisäpuolelle.

Perjantaina kävin jalkaisin hakemassa lähikauppaan saapuneen paketin. Sekin kävi kuntourheilusta, sillä edelleen jalankulkuväylät olivat auraamatta. Katselin, kuinka vastaan tuleva isä lastenvaunuineen siirtyi ajoväylälle kulkemaan. Samalla toivoin, etteivät kiirettä pitävät autoilijat roiskisi suolamössöä isän ja vauvan päälle.

Syreenit ovat valmiina vastaanottamaan kevään.

Viikonvaihteen aikana hangen korkeus on humahtanut reippaasti alaspäin. Lunta meillä edelleen riittää, varsinkin kolatuissa keoissa. Pihakäytävillä on paikoin jo hiekka näkyvissä. Jäniksillä on entistä helpompaa kaivaa käytävien reunustoilta kasveja esiin. Uusia papanoita on ilmestynyt kasapäin ja pikkutalvioiden silppua on siellä täällä, kuin yrttejä gourmet-ruoan koristeena.

Kurki riisuuntuu lumipuvustaan 22.1.

Pihan tämänhetkinen lumitilanne on kuvaamatta. Viikonlopun satoi silkkaa vettä ja vapaa-aikani on vierähtänyt vanhempien papereiden silppuamisessa. Piti myös tehdä kummankin hoivakotimaksua varten tuloselvitykset. 

Tiesittekö, että lain mukaan hoivakotimaksu on 85 % tuloista ja henkilökohtaiseen käyttöön tulee jäädä 257,07 euroa. Ei taida ainakaan äidin kohdalla käteen jäävä osuus alkuvuodesta riittää lääkkeisiin. Loppuvuodesta lääkekatto täyttyy, mikä helpottaa tilannetta. Mummojen ja pappojen ei ole lupa törsätä huvituksiin. Laittakaa siis hyvät ihmiset rahaa talteen vanhuutenne varalle. 

Lumitaidetta

Konkreettinen muuttourakka lähenee loppuaan. Vanhempien tavaroita on seulottu vaihtelevilla kokoonpanoilla. Joitakin tavaroita on myyty tai muulla tavoin laitettu kiertoon. Torstaiksi on tilattu yritys, joka noutaa jäljelle jäävät tavarat toimittaen käyttökelpoiset kierrätykseen (SPR:n Kontti) ja loput asiallisesti  lajitellen kaatopaikalle (hinta sisältää jätemaksut). Sen jälkeen onkin enää asunnon siivous ja avainten luovutus.

Lumiakka naapurin portilla

Vanhempien muutto tehostetun hoivan yksikköön ja heidän kotinsa tavaroiden seulominen on fyysisen rasituksen lisäksi ollut aika tunteisiin käyvä prosessi. Oma elämä on papereita selaillessa ja kippoja pinotessa kulkenut lapsuudesta tähän päivään filminauhana silmien ohi. Konkreettisimmin minua on ravistellut suhteemme tavaraan tai pikemminkin se, millaista ihmisen suhde tavaraan ei saisi olla. Millään kirjalla, kuvalla tai kauniillakaan esineellä ei voi korvata ihmistä. Turha ympäröidä itsemme materialla, kun enemmän tarvitsemme lämpimiä käsiä ja ymmärtäviä katseita.

Kasvimaa nukkuu

Tammikuun viimeinen viikko pyörähti käyntiin. Lyhyessä ajassa kaikki tuntuu muuttuneen enemmän tai vähemmän oudoksi. Vanhempien olemisen nopeat käänteet, lumikaaokseksi luokiteltava vuodenalku ja monenmoiset koronan tuomat säädöt ovat kanavoineet ajatukset aika kapealle polulle. Odotan helmikuuta kuin kuuta nousevaksi päästäkseni vähitellen normaaliin kevättalven rytmiin. Olkoon ensimmäiset kylvöt hento avaus tulevaan puutarhakauteen. 

Mukavaa tammikuun loppua teille kaikille!

Huh, mikä viikko!

 
Takana on melkoinen viikko ihan joka suhteessa. Vielä ei voi edes huokaista, sillä työ ja kiire jatkuvat kuun loppuun saakka. Pahin ruljanssi on kuitenkin selätetty, toivon niin.

Kuten aiemmin kerroin, vanhempani saivat paikan tehostetun hoidon yksiköstä ennakoitua nopeammin. Päätös paikan vastaanottamisesta oli tehtävä parin päivän sisällä, koska tulijoita on jonoksi asti. 

Vanhusten muutto tapahtui alle kaksi viikkoa paikan saamisesta. Loppiaiskeskiviikon olin jo käyttänyt vakuutusten, sähkösopimusten ja muiden sidonnaisuuksien irtisanomiseen sekä paperiasioiden järjestämiseen. Äidin vein välttämättömien tavaroiden kera hoivakotiin viime maanantaina ja isän siirsin väliaikaisesta paikasta uuteen hoivakotiin tiistaina. Keskiviikon, torstain ja perjantain olen tehnyt veljenvaimon kanssa täyttä päivää setvimällä ja pakkaamalla vanhempien tavaroita.

 
Melkoisia käytännön ongelmia on aiheuttanut pääkaupunkiseudulle muutaman päivän aikana satanut lumimassa. Keskiviikkona tein aamuviidestä seitsemään lumitöitä, sillä muuten en olisi päässyt pihasta mihinkään. Aura kävi kerran tiistai-iltana, jolloin kotitielle muodostui yhden auton kuljettava pöperöinen ränni. Ja samalla jokainen kiinteistö sai portilleen 70-senttisen vallin, jonka yli olisi auto pitänyt lennättää. Lunta satoi kaiken aikaa lisää, joten takamuksessa oli pelko, pääseekö takaisin kotipihaan illalla ollenkaan. Uutisista kuulin, että maan mittavin lumimäärä löytyy Etelä-Suomen Nuuksiosta. Kansallispuiston tuntumassa mekin asutaan.

Kotitie jalkakäytävineen on vihdoin paremmin aurattu.

 
Kunta kilpailutti kylän aurauksen pari vuotta sitten ja jo heti ensimmäisenä talvena uusi yrittäjä osoitti surkean palvelutason. Tai pikemminkin sen, miten ala-arvoisin kriteerein kunta palvelua on ostanut. Tämän viikon lumimyräkkä oli toki poikkeuksellisen vaikea, mutta kyläläiset ovat aiheellisesti kiukkuisia. Joillakin tieosuuksilla asukkaat joutuivat odottamaan aurausta kolme vuorokautta. Sanoisin kohtuuttomaksi. Onneksi ei ollut vakavia sairastapauksia eikä tulipaloja. Hälytysajoneuvoilla ei olisi ollut lähelle koteja asiaa ollenkaan. 

Tiukkojen vallien auraaminen kiinteistöjen sisäänkäyntien tukkeeksi on myös kohtuutonta varsinkin vanhuksia ja pikkulapsiperheitä ajatellen. Edellinen urakoitsija oli erittäin taitava aurausjäljessään, eikä teitä auratessaan kasannut valleja ihmisten sisäänkäynneille. Yrittäjä saakin yhä laajaa kiitosta työnsä tuloksista.

 
Vanhempien asunnossa on edelleen hurja määrä tavaraa, joille on jotain tehtävä. Seuraavaksi on tarkoitus järjestää sisaruksille "avoimien ovien päivä", jolloin kukin voi hakea haluamiaan tavaroita. Toiveissa olisi, että mahdollisimman paljon tavaraa lähtisi itse kunkin mukaan. Sen uskon kuitenkin olevan toiveajattelua, sillä jokaisella on kodeissaan kaikki tarvitsemansa. Muistoesineille tuskin on kovin suurta tarvetta.

Kun kukin on hakenut haluamansa, on järjestettävä jälkimuutto eli asunto on tyhjennettävä. Ja sen jälkeen hoidettava loppusiivous.

 
Vaikka vanhempani ovat siirtyneet suuresta omakotitalosta kerrostalokolmion kautta nyt tyhjennettävään kaksioon, riittää silti tavaraa poistettavaksi. Hoivakotiin meni joitakin huonekaluja. Vaatteita ja koriste-esineitä vietiin hoivakotiin ihan liikaa, koska äiti ei ennakkoon pystynyt tekemään riittävästi karsintaa. Eikä myöskään jaksanut. 

 
Vanhemmilla on hoivakodissa kaksi lähes samankokoista huonetta, joista toisen he halusivat olohuoneeksi ja toisen makuuhuoneeksi. Tai pikemminkin äiti halusi, sillä isä ei glaukooman aiheuttaman sokeuden ja muistisairauden vuoksi paljon päätöksentekoon voi osallistua. Kummassakin huoneessa on yksi 40 cm:n tankokaappi ja yksi 40 cm:n hyllykaappi. Ns. eteisessä 80 cm:n tankokaappi ja sen vieressä kaappi, jossa on käytössä pari hyllyä. Kaappeihin on saatava mahtumaan vaatteiden lisäksi hoitotarvikkeita ja mahdollisia muita henkilökohtaisia tarvikkeita.

Pitkän mallisen eteistilan toisessa päässä on iso pesuhuone. Toisessa päässä minikokoinen keittiö, jossa on pieni pesuallas vieressään 40-senttinen taso. Tason alla pikkuinen roskakaappi ja tason päällä muutama pieni yläkaappi, joihin äiti suunnitteli astioita. Ehkä äiti pian ymmärtää ja huomaa, ettei astioille ole kovin kummoista tarvetta, kun hoivakoti tarjoaa täyden ylöspidon.

 
Vanhempien kaksion kaappien, laatikoiden ja hyllyjen läpikäyminen on laittanut minut ajattelemaan yhä enemmän suhtautumistamme tavaraan. Miten valtavasti keräämme ympärillemme sellaista, mikä muuttuu hetkessä silkaksi roskaksi. Tai tavaraa, jolla ei koskaan ole edes muistoarvoa ollutkaan. Kunhan vain työnnämme niitä tyhjien paikkojen täytteeksi unohtaen sinne. 

 
Olen jo jonkun aikaa käynyt läpi omia tavaroitani ajatuksella, ettei kaikkea tarvitse säästää. Vanhempien asunnon tyhjentäminen lisää järjestely- ja luopumisprosessiani entisestään, sillä haluaisin säästää lapseni tältä rumbalta, jota nyt omien vanhempien tavaroiden kanssa läpikäyn. 

Vaikka tärkeimmät asiat ja esineet on nyt muutettu, teettää asunnon tyhjennys työtä ja päänsärkyä vielä pariksi viikoksi. Kerrostalon roskahuoneeseen ei ihan mitä vain viedä ja ylipäätään kierrättämistä suosivana tiedän tavaroiden selvittämisessä olevan omat kuvionsa. Pelkästään henkilötunnuksella ja muilla aroilla tiedoilla varustettujen papereiden hävittämisessä menee tovi jos toinenkin. 

 
"Kuolinsiivous" on jonkin aikaa ollut mediassa ja somessa jonkinlainen trenditeema. Älkää hyvät ihmiset odottako omaa tai läheisenne kuolemaa, vaan aloittakaa tavaroiden systemaattinen siivous jo hyvissä ruumiin ja hengen voimissa. Silloin on paras mahdollisuus miettiä ja keskustella, minkä haluaa säästää ja kenelle. Ja mitä haluaa tavaroilleen mahdollisen vakavan sairastumisen tai kuolemantapauksen kohdalla tehtävän. Tai silloin, kun edessä on muutto nykyistä pienempiin tiloihin tai peräti hoivakotiin. Olkaa armollisia läheisillenne, joille pahin siivousurakka kaatuu.

Tinttien lumityöt on tekemättä.

Muuttoruljanissi kaikkine oheiskuvioineen sekä tuntien lumityöt ovat vaatineet aikaa ja voimia. Illalla en enää ole jaksanut avata tietokonetta tai hakea kylvötarvikkeita esille. Elän toiveessa, että saisin kelloköynnökset kylvettyä lähipäivinä. Impectan siementilaus ei ole vielä saapunut, mutta ei sillä mitään hoppua ole. Löysin vihdoin etsimäni paprikalajikkeen eräästä nettikaupasta ja aion sen tänään tilata.

 
Jospa lähipäivinä ehtisi tehdä kävelylenkin lumisessa maisemassa.

Kauniita talvipäiviä teille kaikille!

PS. Postauksen kuvat on otettu -19 asteen pakkasessa tänään lauantaina.

Vuosi alkoi vauhdilla

 
Rauhallisen joulunajan jälkeen tammikuu alkoi vauhdilla. Vanhemmat saivat pienen kaksion kaupungin ylläpitämän seniorikodin tehostetun hoivan yksiköstä. Pariskuntapaikkoja on todella vähän ja sellaisen saaminen on jo lottovoittoon verrattava asia. Koska hoivakotipaikkoihin on pitkät jonot, piti myös päätös muutosta tehdä vikkelästi. Saimme tiedon paikasta välipäivinä ja sopimus tehtiin 5.1. Äiti muuttaa ma 11.1. ja isän siirrän väliaikaisesta hoivakodista tiistaina. Olin varautunut kuukausien odottamiseen ja jopa jonkinlaisiin "painostuspuheluihin". Olen kuin puulla päähän lyöty moisesta onnenpotkusta.

 
Kaikki edes kerran elämässään muuttaneet tietävät, miten paljon järjestettäviä asioita paikan vaihdokseen liittyy. Hoivakotiin muutossa on vielä omia erityispiirteitään. Kotivakuutukset, sähkösopimukset, turvaranneke- ja siivouspalvelu on sanottava kokonaan irti, on tilattava nimilappuja vaatteiden merkitsemistä varten, on allekirjoitettava apteekkisopimuksia. Osoitetietojen muutokset menevät useille tahoille postiin ja maistraattiin tehtävän ilmoituksen perusteella. Monille tahoille osoite on muutettava itse tai ainakin siten voi nopeuttaa tiedon välittymistä.

Rosa Majalis - Metsäruusu

 
Tulevalla viikolla on vanhusten lisäksi varsinainen tavaroiden siirto. Meillä on melkoinen haaste saada äiti ymmärtämään, ettei hoivakotiin yksinkertaisesti voi viedä kaikkea haluamaansa. On pakko luopua monista rakkaista tavaroista. Hoivakotia ei myöskään sisusteta samalla tavoin kuin perinteistä kotia. Sinne voi viedä joitain kalusteita. On vain muistettava, ettei vapaata lattiatilaa muurata umpeen tavaroilla, vaan jätetään tilaa rollattorilla ja pyörätuolilla liikkumiselle ja esimerkiksi sänkyjen läheisyyteen mahdollisille hoitotoimenpiteille. Säilytystilaa on minimaalisesti, joten vaatteissakin on suoritettava karsintaa. Koriste-esineistä puhumattakaan.

 
Äidin on vaikea ymmärtää, ettei hän tarvitse kahvikalustoa, eikä edes aterimia isolle porukalle. Hoivakodissa ruokaa on tarjolla aamusta myöhäiseen iltaan talon puolesta. Ruokailut tapahtuvat pääasiassa yhteisen pöydän ääressä salissa muiden asukkaiden kanssa. Joku muu hoitaa siivoamisen, eikä pyykkiäkään tarvitse itse pestä.

Oman tottumisensa tulee vaatimaan yhteiselo isän kanssa kahden kuukauden tauon jälkeen. Olen kuitenkin todella iloinen, että 69 vuoden avioliitto jatkuu saman katon alla vielä edes hetken aikaa. Välillä näytti epätodennäköiseltä, että vanhempia saisi edes saman rakennuksen eri kerroksiin, puhumattakaan yhteisestä makuuhuoneesta.

Kunhan saame vanhemmat tavaroineen hoivakotiin, alkaa heidän nykyisen asuntonsa tyhjentäminen ja siivoaminen. Ei sekään ihan sormia napsauttamalla hoidu, mutta eiköhän sunnitellulla loppurutistuksella selviä siitäkin. 

Rosa Fairy

 
Loppuvuosi toi tänne etelärannikollekin valkean talven. Yhdet kunnon lumityöt on jo tehty ja säätiedostusten mukaan kolaamista on luvassa lisääkin. Siitä huolimatta, että rakastan valoa ja lämpöä, en nyt koe lainkaan hullummaksi katsella valkeaa maisemaa. Pienet pakkaset takaavat, että luonto on kuin postikortti. 

Marjalle kiitos tällaisesta "joulukortista".

 
Tilasin jo nipun siemenpusseja, joiden pitäisi saapua aivan lähipäivinä. Tarkoitus on tehdä toinenkin tilaus, kunhan käyttämäni siemenkauppa saa uuden valikoimansa julkaistua. Kunhan saan vanhempien muuttoruljanssin järkevään jamaan, kylvän ensimmäiset siemenet multaan. Ainakin chili, paprika ja kelloköynnös sekä keijunmekko on listalla. Muut vielä avoimia, mutta eihän tässä niin hirvittävää hoppua niiden kanssa ole.

 
Loppiaisen jälkeen korjasin joulukoristeet pois. Siinä ei paljon työtä ollut, kun tänä jouluna en montaa koristettakaan ollut esille ottanut. Valosarjat jätin niin sisälle kuin uloskin. Ja kynttilöitä poltan iltaisin edelleen ahkerasti. Sisäänkäynnin puoleisesta tuijasta sammutin jouluvalot eilen. Pihan puolella saavat olla vielä hetken. Illan sinessä on lumella kuorrutettu valaistu tuija kaunista katseltavaa. Valosarjojen pois kerääminen ulkoa saa jäädä lämpimämpiin säihin. Todennäköisesti pakkanen on niitannut johdot tehokkaasti havuoksiin, enkä halua niitä väkisin käydä pois riipimässä.

 
Moni vanhempien tilanteeseen ja muuttoon liittyvä asia on sekä valvottanut että pitänyt kiireisenä. Niinpä en ole ehtinyt ja jaksanut postauksianne kummoisesti kommentoida. Antanette minulle anteeksi. Aion kyllä aktivoitua blogin suhteen, kunhan saan vanhushössäkän tasaantumaan.

Kauniita talvipäiviä ja hyvää viikonloppua kaikille.
Seuratkaa tinttien touhuja ja tehkää vaikka lumienkeleitä - ja kylvösuunnitelmia.

 

Kasvimaatouhua

Kasvihuoneessa on päivisin niin kuuma, ettei siellä kovin pitkään voi edes istua. Muutamana iltana olen viritellyt tukinaruja tomaateille, jotka ovat jo innostuneet kukkimaan. Koskaan aiemmin minulla ei ole ollut näin komeita tomaatintaimia, vankkoja ja terveitä. Kiitos siis jälleen kerran erinomaiselle kasvihuonevalaisimelle, jonka avulla taimikasvatus hoitui ikkunattomassa ja hieman viileässä kellarissa.

Aiempina vuosina tomaattini ja kurkkuni ovat kasvaneet kasvarissa laastipaljuissa. Huolestuin niistä mahdollisesti liukenevista haitallisista aineista ja siirryin elintarvikemuovista valmistettuihin mustiin laatikoihin (Ikean Trofast), joiden koko on 42x30x23. Ompelin laatikoihin suodatinkankaasta salaojapussit, jotka täytin lecasoralla. Porasin ylivuotoreiät reunoille muutaman sentin korkeudelle pohjasta. Kuhunkin laatikkoon istutin kaksi tomaattia. Laatikoiden koko olisi voinut olla isompi, mutta toisaalta niiden liikuteltavuus tarvittaessa on huomattavasti helpompaa.

Kurkku Beth Alpiha

Tomaatit siirsin kasvariin jo ennen onnettomuuttani. Sen sijaan kurkut Ukkokulta istutti niille varaamiini Trofast-laatikoihin ja siirsi kellarista kasvariin ollessani sairaalassa. Tämä toukokuu on ollut siinä mielessä uskomattoman lämmin, että öisinkin on selvinnyt muutamia ensimmäisiä kertoja lukuunottamatta ilman lämmitystä. Toki viritin kasvariin harsoista teltat, mutta niitäkään ei montaa kertaa ole tarvittu. Kasvarissa on minimi/maximi-mittari, josta voin seurata myös yölämpötiloja. Ulkona on matallimmillaan ollut noin +3 astetta, mutta hatarassa kennokasvarissani aina vähintään +9 astetta, ilman lämmitystä.

Talvivalkosiputlitkin ovat jo reippaassa kasvussa. Hyvin ovat pärjänneet jo useamman vuoden kasvimaalaatikossa. Viime syksynä luovutin Ukkokullan talvivalkosipuleille yhden laatikon, jonka korkeus koostuu kahdesta päällekkäin laitetusta lavakauluksesta. Syvyyttä siis riittää reilusti ja alla on vielä aiempina vuosina kasvimaana toiminut multatila.

Viikolla saimme vihdoin myös kylvettyä muihin kasvimaalaatikoihin hyötykasveja ja ilman muuta kukkia. Yhdessä laatikossa oli runsaasti pikkuruisia kurkkuyrtin taimia, joiden nyhtämisessä kului tovi. En siis jatkossa aio enää milloinkaan istuttaa kurkkuyrttiä paikkaan, jossa en halua sen myöhemminkään asustavan. Luultavasti jokunen kurkkuyrtti huolellisesta perkaamisesta huolimatta ilmestyy porkkanoiden ja salaattien väliin, vaan ehkäpä saan ne ajoissa pois nyppäistyä.

Laatikoiden päälle viritin sähköputkien avulla kaksinkertaiset harsot. Aiemmilta vuosilta olen oppinut, että harsot pitävät paremmin lämmön laatikoissa ja estävät myös tuholaisten joukkoesiintymiä sekä ilman kautta ilmaantuvien rikkaruohojen valtausyrityksiä. 

Aidan takana näkyy taustalla olevat kiviröykkiöt, joita arkisin kipataan tietyömaalta puistoalueelle väliaikaissäilytykseen. Meillä ei nykyisin tarvita laisinkaan herätyskelloa, sillä talo tärähtää rytmikkäästi heti ensimmäisen kuorman myötä viimeistään aamuseitsemältä. Noista valtavista kivilohkareista saisi komean kivimuurin ja ties mitä koristeellisia rakennelmia, mutta mieluummin kuulemma rahtaavat murikat pois.

Jotta kylvötyöt eivät liikaa rasittaisi, pidin välillä taukoja ihmetellen ympäristöä ja pohtien, miten etenen kulloisessakin projektissa. Sattumoisin kurkkasin kasvarin tuuletusikkunasta ja löysin uudenlaisen perspektiivin.

Yhtenä iltana sain myös kastelusysteemin viritettyä kasvarin tomaateille ja kurkuille, mutta viime vuotiseen tapaan sen säätämisessä taitaa taas mennä tovi jos toinenkin.

Poutapilvi - Euphorbia hypericifolia

Yhtenä päivänä haimme myös kesäkukkia terassin kukkalaatikoihin. Minulla oli jälleen kerran mielestäni pätevä istutussuunnitelma, mutta totuttuun tapaan hullaannuin puutarhalla ja lipsuin suunnitelmastani. Tällä kertaa tosin siten, että ostin kukkia vähemmän, mitä piti. En jaksa jatkuvasti kinua Ukkokultaa kuskiksi, joten istutin esikasvatuksessa olleita freesioita ja muita kasveja osaan kukkalaatikoista. 

Sirosta poutapilvestä olen aina pitänyt. Enpä tosin tiennyt, että se on sukua joulutähdelle ja kuuluu tyräkkikasveihin. Kukat ovat valkoisiksi värittyneitä ylälehtiä.

Pariin pergolan reunalla olevaan laatikkoon istutin pelaguistani ottamia pistokkaita. Laatikot ovat sateelta suojassa, mutta kuitenkin koko päivän aika paahteisessa paikassa. Pistokkaat ovat hyvässä kasvussa ja osa jo pukkaa nuppujakin. 

Laatikoiden kiinnityssysteemit ovat helpot ja säädettävät, mutta eivät kaikkein kauneimmat. Tämäkin asia olisi pitänyt miettiä tarkemmin pergolaa rakentaessa, mutta asiaa voi toki kehittää ja parannella myöhemminkin. Nyt katsoin tärkeimmäksi saada kukat näytille ja eiköhän pelaguut kasvaessaan ja kukoistaessaan vedä huomion pois kiinnitysruuveista.

Erityisen ihastunut olen ollut mukuloista kasvattamiini oxaliksiin eli käenkaaleihin tai onnenapiloihin. Tällä kasvilla on monta lempinimeä. Kukka on aika pieni ja viehättävä, mutta upeinta näissä kasveissa on minusta lehdet. Samaisessa kasvissa vieläpä kahdenlaista kuviota.

Lääkäri kirjoitti minulle sairaslomaa myös vanhempieni omaishoidosta. Se on tarpeellista monestakin syystä, eikä yksistään siksi, etten julkisilla liikennevälineillä yksinkertaisesti pääse riittävän nopeasti ja kätevästi vanhuksia auttamaan. Nyt on kuitenkin osoittautunut, etteivät vanhukset pärjää ilman kunnon turvaverkostoa. Niinpä täytyy heti maanantaina ryhtyä painostamaan kotihoitoa ottamaan vanhukset uudelleen palvelunsa piiriin, vaikka he puoli vuotta sitten heivasivat vanhempani omilleen. Vähintäänkin lääkityksen kanssa on ongelmia suorastaan pelottavassa määrin.

Toivotan kaikille oikein mukavaa toukokuun viimeistä viikkoa. 

Olen käynyt jo ahkerasti lukemassa blogejanne,mutta tabletti jumittaa jostain syystä niin tehokkaasti, että kommentointi on edelleen lapsipuolen asemassa.
 

Ruusuja, ruusuja, ruusuja

Suviruusu - Rosa poppius

Voi, mikä ihana lämpö meitä helliikään - jo toista päivää. Hikoilen helposti, enkä todellakaan ole mikään intohimoinen auringonpalvoja, mutta kyllä kesällä saa olla lämmintä, jopa helteistä. Etenkin kolean ja kostean kesäkuun jälkeen kroppa suorastaan huutaa paljaita jalkoja ja hihattomia käsiä. Miten olikaan suurenmoista eilen illalla istua pihalla ilman, että olisi pitänyt kiskoa pitkähihaista päälle ja sukkia jalkaan. Poskilla tuntui lempeän lämmin tuulahdus, kuin jossain etelän illassa konsanaan. Nautinnollista.

Valamonruusu - Rosa francofurtana 'Splenderns'

Ruusupensaat puhkeavat kukkaan toinen toisensa jälkeen. Valamonruusu naapurin aidan luona luona on kasvanut pitkänhuiskeaksi ja oksien päissä on kussakin monen monta nuppua. Kaksi niistä on tänään avautunut. 

Ritausma - Rosa rugosa 'Ritausma'

Lähipäivinä ruusunkukkaonnea on tiedossa lisääkin, sillä Ritausma, Sävel, Sointu ja Sammalruusu ovat siinä hilkulla avautua. Niin ja Pohjantähti talon seinustalla on jo ensimmäiset valkeat kukkansa avannut. Kirjoapteekkarinruusun unohdin äskeisellä pihakieroksella tyystin katsastaa.

Pionien nuput niin ala- kuin yläpihalla ovat pientä poksahdusta vaille valmiita. Väriä oli jo näkyvissä. Uskallanpa väittää, että pionien varret ovat pidempiä, kuin koskaan aiemmin. Laitoin tuet jo ajat sitten ja silloin useimmissa kärjet olivat juuri ja juuri tavoittaneet tukien yläosan. Nyt täytyy käydä nostamassa tukia, jotta painavat kukinnot eivät katkaise varsia. Yleensä pionien kukkiessa tulee yksi tai useampi kunnon rankkasade, mutta toivotaan, ettei nyt niin kävisi.

Eilen maalasin leikkimökin punamultaosuudet. Tänään oli tarkoitus jatkaa kunnostusta valkoisten osien maalaamisella, mutta enpä tuolla paahteessa viitsi maalihöyryjä haistella. Huomasin, että huopakatto oli auringonpuolelta revennyt ja sen alla oleva tukipuu kostuessaan lahonnut. Nyt siis leikkimökkiä odottaa myös pieni kattoremontti. Puuvajan rakentamista varten hankittua huopakatetta on sopivasti jäljellä, mutta se on vihertävää. Niinpä leikkimökin huopakate täytyy uusia kokonaan. Ukkokulta kyllä ehdotti, että laitettaisiin vain uusimista kaipaava puoli, mutta kyllä minua häiritsisi katon erivärisyys.

Haluaisin sisustaa leikkimökin jotenkin entistä nätimmäksi. Toisaalta tiedän, ettei meidän aikuisporukka siellä aikaansa viettäisi kuitenkaan ja mökissä leikkimässä käyvät lapset taasen tykkäävät kantaa mökkiin käpyjä ja milloin mitäkin ja kulkea siellä kenkäsillään. Uudet verhot kuitenkin aion ommella ja ehkä kuitenkin vähän tuunata myös sisälle kannettavia tavaroita.

Keskiviikkona teimme päiväretken synnyinsijoilleni Satakuntaan. Veimme vanhempani omien vanhempiensa haudoille laskemaan kukkakimppunsa. Kävimme myös Lapissa, Eskimon tehtaanmyymälässä ostoksilla. Sieltä kannattaa ostaa kilohintaan myytäviä II-laadun tuotteita, kuten kahvisuodatinpusseja, leivinpaperia, foliovuokia ja aivan erinomaista, paksuissa rullissa myytävää siivousliinaa. 

Euran pirtti - nuorisoseurantalo, otettu käyttöön 1908

Mielessäni olin ajatellut, että ottaisin muutamia kuvia synnyinseudustani, mutta olimme kuitenkin lähteneet matkaan vanhusten ehdoilla ja siihen ei kuvaaminen oikein tällä reissulla mahtunut. Niinpä hautausmaakäynnin ja ostosretken jälkeen ajoimme sovitusti serkkuni luokse vierailulle. Siellä jo odottivat kummivanhempani ja myöhemmin seuraan liittyi isän serkku vaimonsa kanssa. Tuskin näitä kasi- ja ysikymppisiä kovin montaa kertaa enää pääsee tapaamaan.

Päivänkakkarakaksoset

Kunhan sää viilenee illan myötä ja kirkkain auringonpaiste väistyy metsikön taakse, on aika mennä räpsimään puutarhaan kameran kanssa. Nyt varjot ovat liian jyrkkiä ja kovia, eikä kameran näytöltä tahdo edes mitään nähdä. 

Viettäkäähän leppoisa kesäinen viikonvaihde!

PS. Ariel, olet lämpimästi tervetullut blogini pariin.