perjantai 18. lokakuuta 2013

Räntäsade saatteli ihan hyvään päivään


Kissan käyttäytymistä seuraamalla voisi oppia leppoisaa ja stressitöntä elämäntyyliä. Perjantaiaamukin alkaa tosi rauhallisesti, kun ei pääse turhaan kääntelemään sanomalehden sivuja puurolusikallisten välissä. Siitä pitää huolen Juuso, joka suorastaan rakastaa Hesarin päällä makoilemista. Mitä lokoisamman asennon se itselleen löytää, sen pidempään se lehdellä viihtyy. Tuskinpa sillä lehden nimellä edes on merkitystä. Olen nimittäin joskus kokeillut myös kolmea erilaista paikallislehteä, joita postilaatikkoomme jaetaan. Hyvin kelpaavat makuualustaksi jok'ikinen.


Päivän valjetessa taivaalta satoi silkkaa räntää. Märkää kuin se kuuluisa uitettu koira, mutta yön aikana pakastuneeseen maahan sataessaan valkaisi nurmikon. Autokin oli valkean möhnän peitossa ja sitä putsatessa möhnä tarttui harjaan, joka taasen muuttui niin painavaksi, että jokaisen vedon jälkeen harjaa pitä ravistaa jotain kovaa vasten. Perinteisesti olen ravistanut lumiharjaa saappaisiini, mutta onneksi en nyt sitä tehnyt, sillä jalassa oli edelleen pikkukengät. Olisin saanut housunlahkeet litimäriksi.


Eilen laitoin linnunruoka-automaatit paikoilleen ja huomenna täytyy varmaan käydä täyttämässä ne uudelleen. Leikkimökin päädyssä olevassa syreenissä tintit pyörivät ahkerasti auringonkukansiemeniä napsimassa ja orava oli parhaillaan menossa joukkoon, kun avasin varaston oven. Kurre säikähti sen verran, että kiirehti naapurin aidan yli heidän kuusensa oksalle odottamaan poistumistani. Katsokaa, miten se on räntäsateen kastelema. Katselee kuitenkin intensiivisesti kohti ruoka-automaattia ja päästää minut kamerani kanssa kohtalaisen lähelle. Samaiseen automaattiin eräskin kurre sukelsi toissakeväänä niin pitkälle, että vain jalat roikkuivat ulkosalla.


Täällä työhuoneessa touhutessa tulee aika useinkin käännettyä tuoli ikkunaa kohti ja katseltua maisemaa, puita ja alapihaa. Eilen siellä oli aika siistin näköistä, kun olin silpunnut nurmikolla olleet lehdet ja haravoinut muutenkin. Tänään tuuli on laittanut nurmikkoni uuteen järjestykseen. Ei nyt tietenkään koko nurtsia ole nurin niskoin kääntänyt vaan puhaltanut sinne sikin sokin puiden lehtiä. Ruohonleikkuri on putsattu ja talvisäilöön laitettu, joten lehdet olkoon kevääseen. Sinnehän ne tulee sitten ensimmäisten leikkuukierrosten aikana silputtua. Ellei nyt sitten tule pitkääkin pidempi lumeton loppuvuosi, jolloin meikäläinen innostuu harrastamaan lähiliikuntaa ja hakee paremman puutteessa haravan kellarista.

Nappasin joku aika sitten facebookista oheisen runon. Tekijää ei ollut mainittu, joten nyt en voi antaa kunniaa sille, jolle se kuuluu. Koska inhoan yli kaiken v-llä alkavaa kirosanaa (alleviivatuissa kohdissa), korvasin omavaltaisesti ne toisilla sanoilla.

Suomalaiset entisestään masentuu,
kun saapuu syys-, loka- ja marraskuu.
Silloin kuolee kasvit, kuolee kukat
jalkaan laitetaan helvetin rumat villasukat.
Bussipysäkillä hytistään,
ollaan tosi kylmissään.
Mieleen hiipii myös huoli:
mitä jos pussikaljalla jäätyy takapuoli?

Mutta ei hätää ystävät rakkaat,
sen sijaan että päätäsi seinään hakkaat
Ota kouraan glögimuki,
suusi kahdella kilolla suklaata tuki.
Sytytä ikkunalle kynttilöitä,
valaisemaan pimeitä syysöitä.
Viltin alla pattereitasi lataa,
silloin ei tippaakaan kiinnosta kuinka paljon sataa.
 


Lintujen ruokkimisesta on iloa myös Juusolle. Se viihtyy nyt erinomaisesti keittiön ikkunalla, josta se näkee suoraan marjakuuseen ripustamani siemenautomaatin ja siinä vierailevat lukuisat tintit, joita harakkapariskunta käy välillä häätämässä pois. Ajoittain kuuluu sen päiväinen kurkkuääninaksutus, kun Juuso näkee mielestään kelvollisen lintupaistin. Hetkeksi Juuso malttoi lopettaa lintupäivystyksensä, kun keitin iltapäiväkahvin, jonka ohessa nautimme anopilta saatua goudajuustoa. Gouda on nimittäin Juuson suurta herkkua ja sen haistaessaan piti kissankin päästä maistelemaan. Joskus mainostauolla jääkaapilla käydessämme on lähes mahdotonta päästä goudajuuston kanssa sohvalle istumaan. Gouda-kissa haistaa juuston tuoksun vaikka toiseen huoneeseen ja täydelliseen uneen. 

Tänään on jotenkin niin mahdottoman hyvä mieli. Ja ihan ilman syytä. Tai ehkä se johtuu perjantai-illasta, räntäsateen loppumisesta ja leppoisasta vapaapäivästä. Eihän sitä sen kummempaa tarvita.

Se on mahdotonta,
sanoi ylpeys.
Se on vaarallista,
sanoi kokemus.
Se on turhaa,
sanoi järki.
Yritä vain,
kuiskasi sydän.

Näiden sanojen (jälleen facebookista lainattuna) saattelemana 
toivotan kaikille leppoisaa viikonvaihdetta!

 

18 kommenttia:

  1. Meidänkin kissamme mäkätti linnuille. Nyt Piaf katselee jo meidän kaikkien touhuja kissojen taivaasta. Juuso on niin mahdottoman tarkkaavaisen näköinen tuossa alimmassa kuvassa. Hauska juttu oli tuo gouda-juuston huumaava kutsu, jota Juuso ei voi vastustaa :)

    Mukavaa viikonloppua kylmästä pohjoistuulesta huolimatta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kylmää on, mutta kauniisti aurinko paistaa. Mukavaa viikonvaihdetta!

      Poista
  2. Meillä satoi yöllä räntää ja Nero vain kurkkasi ovesta kun piti lähteä aamuvarhaisella töihin, palasimme molemmat takaisin pehkuihin. Kun nousin ylö kävi Nero uudelleen kurkkaamassa ulko-ovesta kannattaako lähteä kierrokselle, mutta palasi nauttimaan kanssani aamukahvia. Lopulta prinssi kuitenkin rohkaistui loskan sekaan, jäljet johtivat tallin parveen, jossa se varmaan vetää vieläkin sikeitä :) Hyvä kun muistutit, linnuille pitää ripustaa ruokintapaikat hetimiten.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kissojen havaintoihin kannattaa luottaa. Kukas sitä ehdoin tahdoin lähtisi tassujaan loskaan kastelemaan.

      Poista
  3. Linnuille mäkätetään ja monesti rynnätään kissatarhaan, jos vain ovi sinne on auki. Kesällä on, nyt ei ole.
    Kiva lukea blogiasi ja Juuso tuossa lehden päällä on niin kotoista katseltavaa. Meillähän, jos yksi kisu kyllästyy toinen vuorostaan jatkaa.......ja lehden luku on silloin aika työlästä ja mahdotontakin.
    Täällä käy kova pohjoistuuli ja taivas on aivan selkeä.
    Hyvää ja leppoisaa viikonloppua teille.......Juusolle myös.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos on lehdenluku yhden kissan kanssa vaikeaa, useamman kanssa se on varmaan mahdotonta. Mutta kiva on upottaa sormet pehmoiseen kissanturkkiin.

      Poista
  4. Voi tuota märkää kurrea! Niin pörheänä kuitenkin, ja valppaana. Meillä täällä eteläisessä Espoossa ei tullut maa valkoiseksi, vaikka räntää satoikin. Hassua.

    Miten kissa osaakin asettua juuri siihen kohtaan lehdestä, mitä juuri on lukemassa? Saavatpahan ainakin huomiota :)

    Hyvää viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen huomannut, että ihan muutaman kilometrin ajomatkalla lämpöasteet saattavat vaihdella useamman asteen. Usein ajelen Espoosta tänne Pohjois-Kirkkonummelle ja Ämmässuon jälkeen säätilassa tapahtuu yleensä muutos kylmempään.

      Poista
  5. Oravat ne meillä niin onnellisina piilottelevat tammenterhoja, että eivät huomaa lintulaudan herkkuja! Räntäsateet saisivat jäädä väliin, mutta mikäs niitä estäisi. Painomusteelta tuoksuva kissa... hmm... onkohan sen tarkoitus harhauttaa lintuja :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Enpä tykkää räntäsateista minäkään.

      Poista
  6. On se kissallekin kiva seurailla luontoeläviä. Hyvää lauantaita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, Juuso pääsee ikkunalaudalle kuivaharjoittelemaan linnunmetsästystä. Muuten se ei sille taida ollakaan mahdollista.

      Poista
  7. Nyt pitäiskin muistaa ostaa linnuillekin ruokaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pari kiloa auringonkukansiemeniä on jo mennyt parempii suihin. Harmi, etten ostanut sellaista jättisäkkiä. No, huomenna täytyy tehdä sekoitus, johon laitan myös pähkinöitä.

      Poista
  8. Juuso osaa rentoutua.
    iha kurre siellä.
    Kohta sitä saa alkaa syöttämään lintuja.
    meillä ei vielä lunta ole satanut, mutta pakkasta oli yöllä.
    Hyvää pyhää sinne teille!♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täytin siemenautomaatit viikolla ensimmäisen kerran. Nyt ne ovat jo typötyhjiä.

      Poista
  9. Kissan elämästä vois ainakin matkia niitä venytyksiä. Sellanen tekis meille kaksijalkaisillekin hyvää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta puhut, kissat osaavat venytykset ja tekevät niitä säännöllisesti. Herättyään Juuso hyppää lattialle ja heti ennen pidemmälle lähtöään se venyttelee itsensä pitkääkin pidemmäksi. Kunpa itsekin muistaisi saiman aamuisin.

      Poista

Päivänkakkara, kielonkukka, metsätähti, nurmennukka
kuiskii meitä seurakseen, puutarhan helmaan suloiseen.
Kommentista mukava muisto jää, se pitkään mieltä lämmittää.
Kiitos Sinulle vierailustasi!