sunnuntai 13. heinäkuuta 2014

Sulkaneilikasta orvokkinaamaan


Sain runsas kymmenen vuotta sitten vanhemmiltani vihreän-harmaan mättään istutettavaksi puutarhaan. He eivät tienneet kukan nimeä, mutta isäni sanoi kuulleensa sitä joskus sanottavan kartanonruohoksi. En tainnut istutussyksynä edes etsiä oikeaa nimeä, mutta seuraavana kesänä tuo ruohomätäs kehitti nuppuja, jotka sitten aukenivat vaaleanpunaisiksi huiskiksi. Kyse oli Sulkaneilikasta.
 

Sulkaneilikka - Dianthus plumarius

Lehdistön korkeus on 10-15 cm, kukinnon korkeus 20-30 cm. Mätästävä kasvutapa. Teräväkärkiset lehdet ovat sirot ja siniharmaat. Kukkien terälehdet ovat hienoliuskaiset. Kukat ovat yksinkertaisia tai kerrottuja, punaisen eri sävyisiä tai valkoisia ja niitä on runsaasti. Ripsureunaiset kukat tuoksuvat. Kasvi kasvaa mätästäen. Kerrotut lajit kestävät yksinkertaisia lajeja huonommin talvea. Lähde: puutarha.net.



Vuosien aikana olen jakanut sulkaneilikan taimia ja istuttanut sitä erilaisiin paikkoihin. Pari vuotta sitten kohensin Vasemmaksi rinteeksi kutsumani jyrkän alueen alapihalle johtavien portaiden kyljessä. Apilat ja monet rikkaruohot olivat vallanneet rinteen ja kaivoin sen kokonaan auki. Silloin istutin rinteeseen monta pientä sulkaneilikkatupasta ja tänä kesänä kukka on totisesti kiittänyt. Se on kukkinut upeasti ja melko pitkäänkin.


Tuo Vasen rinne on kuiva hiekkarinne, johon aurinko porottaa kuumasti ja jossa vesi ei juurikaan pysy. Sulkaneilikka viihtyy siis juuri sellaisessa paikassa ja minullakin mättäät ovat komistuneet ja levinneet. Nuppuvaihekin oli hauskan näköinen ja aina ohi kulkiessa pysähdyin katsastamaan, joko kukka vihdoin kurkkaisi nupustaan.








Vasen rinne täyttyi pian, vaikka tyhjensin sen kasveista kokonaan, enkä edes ostanut mitään uutta. Viime vuoden keväällä istutin yläosaan kaksi Lamohietakirsikkaa, joita ei tässä kuvassa näy. Istutin rinteeseen takaisin sieltä kaivamiani kasveja, mutta rikoista putsattuna ja pieninä tuppaina. Sulkaneilikka näyttää levinneen parhaiten, mutta hyvänä kakkosena tulevat maksaruohot ja ketoneilikka. Myös hopeatäpläpeippi näyttää kukkivan rinteessä ahkerasti.


Tälle sammalmaiselle kasville en ole löytänyt nimeä, enkä nyt edes muista, mistä sitä on meille tullut. Aiemmin se kasvoi alapihalle johtavien portaiden väliköissä, josta kaivoin sitä Vasempaan rinteeseen. Kertokaa, jos tiedätte.


Meillä kasvaa punaherukkaa kahdessa paikassa. Naapurin aidan vieressä kaksi isoa pensasta ja viisi pensasta lähempänä kasvihuonetta. Tuo aidanvieruspaikka on erittäin valoisa ja aurinkoinen oikeastaan koko päivän ja siellä alkavat punaherukat olla piakkoin keräyskunnossa. Tänään oli pakko käydä virittelemässä lisää linnunpelättimiä, sillä niin mustarastaat kuin räksätkin nauttivat tyytyväisinä pensaiden antimista. Mitään verkkoja en ryhdy pensaiden ylle levittelemään, sillä mikään ei ole niin epämiellyttävää, kuin irroitella puolikuolleita lintuja verkoista. Laitoin pensastukiin ja joihinkin oksiin siimalla killumaan käytöstä poistettuja cd-levyjä. Ei mitään musiikkia tietenkään, vaan tietotekniikkahommissa toimivan Ukkokullan vanhoja varastoja.


Kasvihuoneen kasvien suhteen olen ollut vähän pettynyt. Kuvittelin ehkä, että saisimme satoa aikaisemmin ja runsain määrin. En nyt mene väittämään, että kasvihuonekasvattaminen olisi jotenkin erityisen vaikeaa, mutta näyttää siinäkin olevan omat niksinsä. Lämmittämätön kasvihuone on kyllä enemmän harrastustoimintaa kuin mitään muuta. Kylmä kesäkuu laittoi kasvit jöröttämään, mutta mitään ei sentään paleltunut. Kävin peittelemässä taimia harsoilla ja polttelin lämpökynttilöitä. Syksyksi on tarkoitus laittaa jonkinlainen lämmitys kasvariin, että tomaatit ja chilit jaksaisivat kypsyä.

 
Tomaatitkin ovat vihdoin alkaneet kukkia ja jopa pieniä raakileita olen löytänyt. Meidän kasvarimme on tosi pieni. Sellainen vajaan kuuden neliön kennolevytönö, joita näkee vähän joka pihassa. Sanomme sitä Mökiksi. Alkuun tiirailimme jännityksellä, toimiiko automaattinen ikkunanavaaja ja tarkkailimme, miten paljon se kulloinkin avautuu. Nyttemmin on tullut tavaksi aamulla ensimmäisenä käydä avaamassa Mökin ovi, jotta sinne ei paistuisi. Iltaisin saatan istua pitkäänkin sillä yhdellä ainoalla pallilla, joka kasvarin käytävälle mahtuu ja nypin varkaita ja sidon tomaatinvarsia paremmin. En kyllä voisi kuvitellakaan viettäväni kahvitaukoja kasvarissa kuumimman iltapäivän auringonpaisteen aikaan, sillä pian siellä hiki nousee otsaan. Minä viihdyn vähän viileämmässä kuin kurkut ja tomaatit. Kaikesta huolimatta olen edelleen hyvin onnellinen pienestä kasvaristani. Isompi tulee sitten, kun voitan lotossa. Ensin pitäisi tietenkin ryhtyä lottomaan.


Parina aamuna olen saanut tuhdin hyväntuulentoivotuksen mennessäni viemään Juusoa ulos. Terassin orvokkiamppelissa kaikki kukat katselevat oven suuntaan (koska aamulla aurinko paistaa siitä suunnasta) ja näyttää, kuin ne iloisesti nauraen sanoisivat "hyvää huomenta". Puutarhurin onnenhippuset tulevat usein pienistä asioista; nauravista orvokkinaamoista tällä kertaa.

Tämän illan rutistus vielä futista ja sitten taas palataan normaaliin päiväjärjestykseen. Mukavaa ja hyväntuulista viikkoa kaikille, valvoneille ja unimaailmassa yönsä viettäneille!

30 kommenttia:

  1. Mahtavat neilikat. Neikikkafanina tykkään!! Orvokeillakin on katse, kaunis onkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Neilikka on kyllä mahtavan kestävä kukka. Ja tämä sulkaneilikka minusta niin suloinen.

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Ja nätti myös vihreänharmaana kasvustona ennen ja jälkeen kukinnan.

      Poista
  3. Aivan ihana neilikka.
    Meilläkin on kurkku huonosti anatanut satoa. Kurkku tarvitsee hyvän lämmön ja alkukesästä oli aika kylmää.
    Mukavaa alkavaa viikkoa sinne teille ♥ ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo ainokainen kurkku on ensimmäinen kasvihuonekurkkuni. Toivottavasti niitä tulee lisääkin.
      Viikko on alkanut lämpimänä ja aurinkoisena. Sellaista toivon sinullekin.

      Poista
  4. Sulkaneilikka on kaunis paljon on nuppuja taitaakin ahkerasti kukkia. Pitka kurkku on tulossa
    ei minulla noin suuria viellä ole,paljon pienempiä on muutama :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Neilikat ovat kestäviä kukkijoita ja samaan sarjaan kuuluu tämä sulkaneilikkakin.
      Tämä kurkku ilmestyi muutamassa päivässä. Muut ovat vielä ihan lilliputteja.

      Poista
  5. Sulkaneilikkahan vaikuttaa mainiolta kasvilta!

    VastaaPoista
  6. Vastaukset
    1. Miten sitä toisten kuvat onkin niin kauniita. Omiaan ei osaa samalla tavoin arvostaa.

      Poista
  7. Vastaukset
    1. Sulkaneilikka on ihana ja muutenkin mukava kasvi.

      Poista
  8. Minä tykkään tuosta ketoneilikasta, se on niinkauniin punainen ja todella vähään tyytyväinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai niin, neilikkahan se ketoneilikkakin on. Siitäkin tykkään kovasti.

      Poista
  9. Kylläpä sulkaneilikka on kaunis, minulle ihan uusi tuttavuus. Saattaa tulla hankintalistalle

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sulkaneilikan lehdistö on myös kaunis harmaanvihreänä ja tuuheana mattona.

      Poista
  10. Ihana rinneistutus sinulla! Tuollaiset kiitolliset ja itsestään leviävät on ihan parhaita! Suloisia nuo sinun lilat ja vaaleanpunaiset sulkaneilikkasi! MInulta löytyy yksinkertainen valkoinen sulkaneilikka, ja hopeanharmaa mätäs tosiaan kasvaa kiitollisesti rikkaruohottomassa maassa.
    Orvokit on ihanina aamun ilostuttajia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rinne näyttää nyt hyvältä, kun monen vuoden jahkailun jälkeen sain sen vihdoin siivottua. Toiselle puolelle pitäisi tehdä sama uuditushomma. Siellä kasvaa oikeastaan vain hopeahärkkiä, mutta se kaipaisi jotain muutakin.

      Poista
  11. Vastaukset
    1. Kiitos Sussi! Kohennuksen jälkeen olen siihen nyt itsekin tyytyväinen.

      Poista
  12. Joko teillä on Punaiset viinimarjat noin kypsiä. Meillä ei vielä lähellekkään. Valkoiset alkaa olla kyllä jo kohta poimittavissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo aidanvierus on niin lämmin ja aurinkonen paikka, että herukat kypsyvät siellä aina ennätysaikaisin. Tänään jo poimin ämpärillisen. Muualla on vielä marjat raakoja.

      Poista
  13. Sulkaneilikkahan on varsinainen hurmuri! Kiva, että se on levinnyt hienoksi kasvustoksi. Jalkapallomatsien katsomisessa kerättyä univelkaa pitää nyt vähän keriä kiinni, ennen kuin työt taas alkavat...

    VastaaPoista

Päivänkakkara, kielonkukka, metsätähti, nurmennukka
kuiskii meitä seurakseen, puutarhan helmaan suloiseen.
Kommentista mukava muisto jää, se pitkään mieltä lämmittää.
Kiitos Sinulle vierailustasi!