Välillä vähän sadettakin

Tänään on vettä tullut oikein kaatamalla. Rännit eivät riitä ja vesi tulvii suoraan katolta maahan. Ihan hyvä, sillä aika kuivaksi lämmin sää on ehtinyt maan kovertaa. Jalopähkämöt makaavat kukkapenkissä pitkin pituuttaan. En ole niitä ryhtynyt kastelemaan, sillä ihan riittävästi saa muutenkin vettä kantaa ruukkukukille ja kasvihuoneeseen. Hyvinhän nuo pähkämöt taas nousevat saatuaan luonnon kastelun.

Pinuski Villa Viktoriasta kirjoitti sadeveden keräämisestä ja se herätti minut miettimään, voisiko omaan taloon kehittää jonkinlaista keräyssysteemiä. Tämänpäiväisestä rankkasateesta olisi varmasti kerännyt mukavasti kasteluvettä sopivalla menetelmällä.

Jalohortensia - Hydrangea Macrophylla

Eilinen kului päiväreissulla synnyinseudulla. Kävimme vanhempieni kanssa Eurassa viemässä kukkia isovanhempien ja muiden sukulaisten haudoille. Vierailimme isän veljen ja hänen vaimonsa luona ja kävimme moikkaamassa äidin veljeä. Sitten suuntasimme Raumalle tapaamaan äidin 91-vuotiasta isosiskoa, joka on asunut nyt kuukauden palvelutalossa ja ikävöi kovasti omakotitaloonsa, jossa ehti asua yli 60 vuotta.

Suurin osa päivästä meni tietenkin autossa istumiseen ja se muu sitten kuulumisten vaihtamiseen ja hyvästelyhalauksiin, sillä iäkkäiden ihmisten tapaamiseen liittyy aina lopullisuuden tuntua. Koskaan ei tiedä, milloin hyvästelyt ovat ne viimeiset.

Reissusta jäi paljon muistoja ja kuvien sijasta kaksi jalohortensiaa, jotka nappasin kaupasta tuliaiskukkia ostaessamme.

Aamulla menin kasvariin katselemaan, löytyisikö lisää tomaatin raakileita. Löytyihän niitä ja jälleen jokunen varaskin pois nypittäväksi. Tuskin ehdin montaa minuuttia lattialla seisoskella, kun tunsin jaloissani vipinää ja kutinaa ja samantien aikamoista poltetta. Murkut olivat närkästyneinä ryhtyneet häätämään minua pois valtaamaltaan tiililattialta. Vieläkin varpaiden välejä kirvelee muurahaisten puremat.

Tarkoitus oli mennä sirottelemaan kasvarin lattialle kanelia, mutta rankkasateet keskeyttivät aikomukseni. Nyt iltapäivä on jo melko pitkällä ja vihdoin taivas tuntuu kirkastuvan. Ehkä kohta pääsen maustamaan kasvarin tiililattian rakoja.

Pionit kukkivat tänä vuonna komeasti. Nyt se alkaa olla muisto vain. Useimmiten tapaan leikata kukkineet kukat pois, koska niin kukkapenkki näyttää siistimmältä. Pitäisikö sittenkin jättää siemenkodat kypsymään ja siten ehkä saada uusia taimia. Miten te muut toimitte?

Maurinmalva - Malva sylvestris mauritiana

Aina silloin tällöin tuntuu, että juuri tänä vuonna joku on suurin, kaunein tai kenties kukkivin. Maurinmalvaa minulla on vasta toista kesää ja nyt kyllä aivan hervottoman suuri ja pönäkkä puska. Kukkia avautuu kaiken aikaa uusia ja ne näyttävät hienoilta raikkaan vihreää lehdistöä vasten.

Myskimalva - Malva moschata alba

Valkoinen Malvakin on kohtalaisen rehevä ja täynnä avautuvia nuppuja. On minulla vaaleanpunainenkin malva, mutta syystä tai toisesta se on innostunut kasvamaan villiviinin takana, jonne sade sen piiskaa joka kerta makuuasentoon. Muistaisinkohan sen sieltä jossain vaiheessa siirtää näkyvämpään paikkaan.

Kaikki esittelevät aina niitä upeita, tasapainoisia ja huolella suunniteltuja kukkapenkkejä. Niitä, joissa takana on korkeammat kasvit ja edessä kaikkein matalimmat. Ja joissa kukkii kesän jokaisena hetkenä jokin iloisesti ja kauniisti. No, minun sekasortoisesta puutarhastani löytyy mm. tällainen sitäsuntätä-kukkapenkki, jonne olen siirtänyt siemenestä kasvattamiani taimia vankistumaan. Taimia, joista useimmat ovat vielä aika pieniä ja jotka saattavat kukkia vasta ensi kesänä. Jos siis selviävät talvesta. Tuo pläntti ei ole kovin suuri, mutta aika keskeisellä paikalla. Edessä on kuitenkin varjoliljoja, valkoiset malvat ja maurinmalvakin peittää näkymiä tähän koepenkkiin. Aina välillä käyn kurkistamassa kasvavaa aarreaittaani, jossa ilahduttaa erityisesti viime kesäisestä pioniunikosta kasvaneet siementaimet ja vanha jouluruusu, joka näyttää selvinneen siirrosta ja lumettomasta talvesta. Nuo vaaleat pylpyrät ovat betonista valamiani astinkiviä, jotta en rikkaruohoja metsästäessäni talloisi lapsukaisiani.

No niin, ulkona sataa jälleen, joten me jatkamme Juuson kanssa tietokoneilua. Murkkujen maustaminen jääköön toiseen kertaan . Samoin kuin kaikki ne muutkin hommat, joita olen suunnitellut pihamaalla tekeväni. Ainakaan tänään ei tarvitse kastella kovin paljon. Lähinnä ne ruukkukukat, jotka ovat sateelta suojassa.

Ehkä saan myös tämän Tommi Kinnusen kirjan vihdoin luettua loppuun.