sunnuntai 3. elokuuta 2014

Hiukan äksyilyä


Murr ja äyskis ja kiukkuinen puhina. Ulkoinen kovalevy hajosi. Ja tämä oli jo toinen. Eivät ole näköjään erityisen luotettava paikka säilyttää valokuvia. Enpä ole luottanut pelkästään yhteen paikkaan ja kuvia kamerasta siirtäessäni tallennan ne myös rompuille. Tänään on ollut kuitenkin varsinainen epäonnen päivä. Hajonneen kovalevyn lisäksi olin ostanut kaupasta vääränlaisia dvd-romppuja. Yleensä ostan rw- tai w-romppuja, mutta nyt tuon ärrän jälkeen oli vielä dl, mikä Ukkokullan selvitysten jälkeen osoittautui kaksitasoiseksi rompuksi, joka vaatii oman erityisen polttolaitteensa. Ihmekös, kun en onnistunut saamaan kameran kuvia poltetuksi tietokoneellani niille rompuile. Alkoi jo höyry hissukseen nousta päästä.


Nyt viimeisimmät kuvat ovat ainoastaan omalla koneellani, josta kohta saan ne tallennetuiksi myös oikeanlaisille rompuille. Ukkokullan varastosta onneksi sellaisia löytyi, ettei tarvinnut tässä helteessä lähteä sunnuntaikaupoille. Kamerassa en halua suuria määriä kuvia säilyttää, sillä ne vievät tilaa ja ovat aivan yhtä suuressa vaarassa tuhoutua vaikkapa vain kameran tai muistikortin särkyessä syystä tai toisesta. Lähiaikoina on siis jälleen kerran kopioitava monen vuoden kuva-arkisto rompuilta johonkin toiseen tallennussysteemiin. En mitenkään luota siihen, että kuvat säilyisivät yhteen ainokaiseen paikkaan tallennettuina.


Niin hienoa kuin tämä nykypäivän tekniikka onkin, ei se näytä olevan erityisen kestävää tai luotettavaa. Hetkessä saattaa tuhoutua kokonainen muistojen kirjo, kun jokin äärimmäisen pieni osanen rikkoontuu. Tietoja on liki mahdoton pelastaa, eikä tuon tiedon tallentamiseen tarvittavaa laitetta voi mitenkään korjata. Siitä tulee silmänräpäyksessä jätettä kaiken muun jätteen jatkoksi. Jälleen kerran on aloitettava alusta sen selvittäminen, mikä olisikaan parempi vaihtoehto, mistä sen saa hankittua ja mihin hintaan. Turhauttavaa.


Helle jatkuu. Ja siitä syystä jatkuu myös tekemättömyyden aika. Olen aika surkea laiskottelija, koska tykkään kaikenlaisesta tekemisestä. Hetken jaksan vain olla möllöttää, mutta silloinkin ajatuksissani suunnittelen ja pohdin kaikenlaista. Sitten onkin jo päästävä toteuttamaan suunnitelmia ja saamaan jotain näkyvää aikaan. Helteessä puurtaminen on sen verran hikistä ja työlästä, ettei se onnistu ainakaan minulta. Sen sijaan lista tekemättömistä töistä sen kun pitenee ja levenee. 


Pikkupuutarhassa en ollut käynyt hetkeen ja viime viikolla totesin luonnon jälleen ottaneen omansa. Eli polut olivat kasvamassa umpeen ja kulku pysähtyi yhtenään kasvoille lyöviin oksiin ja jalkoihin takertuviin kevätkaihonkukkiin. Terästäydyin hetkeksi ja sain raivatuksi yltäkylläiseen kasvuun rehevöityneitä töyhtöangervoja ja metsäruusun oksistoja. Nyt on taas mahdollista käydä katsomassa, miten Ville de Lyon kukkii alppikärhön kupeessa.


Olo on hetkittäin myös hiukan haikea, sillä kesä on kääntynyt elokuuksi ja väkisinkin siitä tulee syksy mieleen. Pitkään jatkunut helle on nopeuttanut monen kasvin kukintaa ja tuonut loppukesän tunnelmia ilmaan. Terassi on alituiseen täynnä koivun siemeniä. Niitä kulkeutuu jaloissa sisälle ja luultavasti niitä on tullut useampi gramma myös syötyä, kun aamutkin jo aloitetaan syömällä puuro pihapöydän ääressä. Kaurapuuroa koivunsiemenillä höystettynä, sopisi hyvin ajan henkeen.


Kasvihuoneessa on ensimmäinen kesä kääntymässä lopuilleen. Enpä voi hurrata näillä kokemuksilla, mutta ensi vuonna tiedän ainakin, mitä ei pidä tehdä. Tomaateissa on paljon raakileita, mutta ei yhtään punerruksen häivääkään. Kurkuista on kypsynyt yksi ainokainen. Jostain syystä kurkut kasvavat parisenttisiksi ja sen jälkeen kuihtuvat ja putoavat. Ukkokullan paprikat ja chilit sen sijaan rehottavat ja ilmeisesti meillä syödään ensi talvena paprikaa chilillä ja chiliä paprikalla. Kasvimaalaatikoissa sen sijaan punajuuret ja porkkanat näyttävät kasvavan hyvin, herneitä on jo maisteltu ja tilli on komeaa. Lehtikaalista tein shipsejä, jotka olivat suussa sulavan herkullisia. Laitanko ensi vuonna kaikki laatikot täyteen pelkkää lehtikaalia? Kenties.

Kurkku kukkii
 

Pioniunikoista tämä lila on todella helppo ja kiitollinen. Kylvin sitä keväällä jonkin verran ja sen lisäksi se on viime kesänä kylväytynyt ihan omin päin kukkapenkkiin. Joitakin minimaalisen pieniä taimia on innostunut kasvamaan ja kukkimaan jopa pihakäytävällä. Taidan siirtää niitä kukkapenkkiin. Osa pioniunikon kukista on ollut valtavan kokoisia.


Jos on tämä päivä ollut epäonninen ja alavireinen, on niitä ilonaiheita kuitenkin enemmän. Ihan joka ikinen päivä. Aamulla muistin jälleen ihastella viime kesänä siemenestä kasvattamaani pelargoniaa, jonka onnistuin pitämään talven yli hengissä ja joka nytkin kukkii pirteästi ja kauniisti. Sitä ei hetkauta helteet eikä tuulet. Kunhan se saa vähän vettä ja lannoitetta, ei muuta tarvita. Eiköhän tuo minunkin päiväni tästä vielä kohene, kun ryhdyn keittämään iltapäiväkahvia.

21 kommenttia:

  1. Minua alkoi huimata kun luin tuota tekniikkaosiota. En ymmärrä siitä mitään eli oli kuin olisi kiinaksi kirjoitettu. Onneksi R. ottaa tasaisin välein minulta kaiken ulkoislle kovalevylle...

    Miten sun pioniunikko on tuollainen vahva ja tuuhea. Mulla ne ovat hentoja, surkeita, pienet kukat etc. Tosin unohdin niitä edes isuttaneeni, joten taisivat kärsiä pitkään kuivuudesta.

    Pinkit ja valkoiset liljat ovat kauniita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ukkokulta on meillä tietotekniikan ammattilainen, mutta vuosien varrella olen itsekin kaikenlaista oppinut.
      Tuo lila pioniunikkoni on isokokoinen, varsi kasvaa runsaan metrin mittaiseksi ja kukka on kerrottu. Tänä vuonna aivan valtavan kokoinen kaikenlisäksi. Viime vuonna siementäneet taimet ovat pieniä ja niiden kukat aika vaatimattomia. Ehkä ne sitten ensi kesänä kasvavat pidemmiksi ja isommiksi. Kuivuus kyllä alkaa vaivaamaan vähän yhtä sun toista kasvia.

      Poista
  2. Mulla on kuvat kaiken varalta ulkoisella ja CD-levyille poltettuna. Välillä se tuntuu liioittelulta, mutta koskaan ei tiedä, milloin kone poksahtaa. Koneelle ei mahdu mun kuvaamani määrät, joten on sitten kahdessa paikkaa valmiiksi, kun ajoittain konettani tyhjään.
    Liljasi ovat todella kauniita. Sinipalloista tuli mieleen, että minullahan on sen taimet istuttamatta pienissä taimipurkeissa edelleen kasvimökissä. Mökissä kasvaa myös aivan hillittömästi chiliä. Taitaa olla sille otollinen heinäkuu. Kurkkuja en edes yrittänyt, tomaateista söin tänään kesän ensimmäisen, mutta muissa on vasta aavistus punaa. Mökki kun on varjoisella paikalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samoin minä olen varmuuden vuoksi säilyttänyt kuvia sekä ulkoisella kovalevyllä että rompuilla. Hyvä niin, sillä tämä hajonnut ulkoinen kovalevyni oli jo toinen epäonninen. En siis menettänyt kuviani, mutta lisätyötä tuli taas liiankin kanssa. En halua säilyttää kuva-arkistoa omalla koneellani, koska se menisi pian tukkoon suuresta kuvamäärästä.
      Sanotteko tekin kasvihuonetta mökiksi? Alkuun puhuimme hienosti kasvihuoneesti, sitten se lyheni kasvariksi ja milloin miksikin. Nyt se on yleensä vain mökki.

      Poista
  3. Toivottavasti tähän mennessä on jo kohentunut!
    Minulla on kaksi ulkoista kovalevyä, joissa on tallessa samat tiedostot ja kaikki kuvani, sama sisältö siis molemmissa. Jos ne molemmat hajoavat samaan aikaan, olen täysin pulassa, mutta luotan siihen, ettei niin käy. Tiedostojen siirtäminen kovalevyltä toiselle on suhteellisen nopeaa, minusta nopeamaa kuin romppujen polttaminen, ja eihän romppuihin hirveästi kuvia mahdukaan (tai riippuu siitä, minkä kokoisia kuvat ovat).
    Ihanat kukkaset! Minäkin järkytyin, kun huomasin pihlajanmarjojen jo punertuneen. Se on syksy taas. Niin pian! Vastahan kesä alkoi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan se aika epätodennäköistä, että kaksi ulkoista kovalevyä hajoaa samanaikaisesti. Mutta ei lainkaan liioiteltua säilyttää samoja kuvia kahdessa eri paikoissa. Kuvien tallentaminen ulkoiselle kovalevylle sujuu tosiaan aika nopeasti verrattuna romppujen polttoon. Käytän dvd-levyjä, ja ne kyllä täyttyvät nopeasti. Alkaa jo olla aikamoinen varasto valokuvaromppuja. Luultavasti päädyn toisen sisäisen kovalevyn hankintaan. Sitä käytän ainoastaan kuvien arkistointiin. Sen rinnalla täytynee edelleen pysytellä rompuissa.
      Miten sitä lainkaan taas tottuu kesän loppumiseen ja syksyn saapumiseen. Elämä on jotenkin niin ihanaa, kun ovet ja ikkunat ovat auki ja piha kodin jatkeena.

      Poista
  4. Onneksi sinulla oli varmistus kuville. Itse en ole yhtään järjestelmällinen, joten varmuuskopioin ehkä kerran vuodessa kun muistan. Lisäksi olen maailman laiskin poistamaan samasta kohteesta otettuja useampia kuvia, kun en osaa päättää mikä on niistä paras ja lisäksi kuvaan raakakuvia, joten jokainen kuva vie tilaa yli 30 megaa. Tietokoneelta kuvien varmuuskopiointi ulkoiselle kovolle viekin nelisen tuntia. Huoh.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lienee parempi säästää kuvia, kuin poistaa niitä ja katua jälkeenpäin. Jonkin verran poistan "tuplakuvia", mutta en kaikkia. Pienempi vaiva on niitä säästää. Yritän ottaa varmuuskopiot mahdollisimman usein ja säännöllisesti. Silloin pääsee vähemmällä vaivalla ja nopeammin. Varmuuskopiointi on kyllä aivan ehdotonta. Kyllä harmittaisi, jos menettäisi monen vuoden kuvat. Tai edes osan niistä.

      Poista
  5. Suosittelen myös tuota ulkoista kovalevyä. Semmonen löytyy itseltäkin. Tosin itselläkin se tiedstojen ja kuvien siirtäminen sinne on melko kehnonlaista.. Pitäis kyllä. Syksyyn se väistämättä kääntyy. Pioniunikon kasvatus kiinnostaa. Olisi mukava lukea siitä enemmänkin. Kylvätkö jo keväällä ne sisällä ja esikasvatat ja sit ulos vai etelässä tieten onnistuu suorakylvä ulos vai miten, onko monivuotinen? Harvapää ku onhan mulla niitä siemenpusseja ollu ja on vieläki, mutta kuutamolla on tämä puutarhuri, välissä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ulkoiselle kovalevylle olen tähän saakka arkistoinut kuviani ja nyt se sitten hajosi. Ja tämä oli toinen kerta. Edellinen kesti vuoden, tämä kolme vuotta. Onneksi kuvat on myös rompuilla. Nyt siirryn luultavasti ylimääräiseen sisäiseen kovalevyyn.
      Tämä oli toinen kevääni pioniunikon kasvattamisessa. Kylvin siemenet purkkeihin keväällä, kuten samettiruusut ja muut kukat. Viime keväänä siirsin purkit kasvimaalle (ei ollut vielä kasvihuonetta) ja annoin niiden vankistua siellä kunnolla. Siirsin ne kukkapenkkeihin aika isoina ja alkoivatkin siellä kukkia aika pian. Pussissa lukee, että ovat yksivuotisia, mutta näköjään tekivät siementaimia, jotka tänä kesänä ovat pysyneet aika pieninä. Ehkä ne sitten ensi kesänä kasvavat isommiksi. Tänä keväänä siirsin purkit kasvihuoneeseen, mutta ihan yhtä hyvin ne olisi voinut laittaa jälleen kasvimaalle. Kylmänä jaksona laitoin harson kasvien päälle ja hyvin ne siellä kasvoivat. Jälleen siirsin taimien vankistuttua kukkapenkkeihin.
      Kyllä sitä ollaan kuutamolla välillä täälläkin. Aika paljon olen oppinut uutta tämän blogielämän myötä. Moni asia on avautunut ihan uudella tavalla ja olen myös rohkaistunut kokeilemaan asioita todeten ne usein kohtalaisen helpoiksi ja yksinkertaisiksi. Aina ei onnistu, mutta toisinaan näyttää onistuvan sitäkin paremmin.

      Poista
  6. Varmuuskopiointi on järkevää. Kuulemma edelleen paras valokuvan säilytysmuoto on aitona valokuvana. Se kestää 100 vuotta. Aika, mitä ei voida taata millekään tietokoneen säilytysmuodolle. Varmuuskopion kaikki kuvat, mutta lisäksi parhaista teetän valokuvat. Blogikuvistakin olen teettänyt aina muutamia parhaita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuon minäkin olen lukenut, että ainoa kestävä valokuvan olomuoto on paperikuva. Yhteen aikaan tuli teetettyä valikoima parhaita kuvia, mutta vähitellen se on jäänyt. Kukaan ei ole kiinnostunut katselemaan toisten kuvia ja itsekin käytän kuvia enimmäkseen blogiini ja katselen kukkien kuvia miettiessäni esimerkiksi seuraavaan kesän istutuksia.

      Poista
  7. Oletko katkonut tomaattien latvat ja muistanut poistaa varkaita? Ilman näitä toimia ei kypsyminen alakaan...

    Harmi tietotekniikkaepäonnea. Muistui samalla mieleen, että pitäisi itsekin varmuuskopioida taas liian pitkästä aikaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen katkonut latvat ja tapaan iltaisin seisoa kasvarissa napsimassa varkaita. Harvinaisen nopeasti niitä tuppaa kasvamaan. Jatketaan odottamista...
      Varmuuskopiointi on kyllä todella tärkeää. Nyt sen taas huomasin, ilman rompuille tallennettuja kuvia olisin menettänyt monen vuoden kuvat ulkoisen kovalevyn hajottua.

      Poista
  8. Tämä tietokonemaailma on hyvä mutta ikävästi joskus epävarmaa.
    Minä olen siirtänyt tärkeimmät tiedostoni muistitikuille ja se riittää minun asioilleni. Toiset pitävät tikkuja epäkäytännöllisinä ja ne hukataan helpommin kuin ulkoinen kiintolevy. Kiintolevylle taas tallentuu suuri joukko tiedostoja ja sitten jos se hajoaa menetetään ne kaikki.
    Kiintolevyt ja tikut ovat herkkiä osia ja niitä ei tulisi käynnistää yhdessä tietokoneen kanssa ja poistaa aina turvallisesti heti kun ao tiedosto on sieltä otettu käyttöön. Käsiteltävät tiedostot tulisi ottaa omalle tietokoneelle ja sitten kun tiedosto on käsitelty se palautetaan taas sinne säilöön joko tikulle tai kiintolevylle.Siis tikun tai kovalevyn sisällä ei ole suositeltavaa tiedostoa käsitellä ja kuvakin on aina yksi tiedosto. Tällaisia oppeja minä olen saanut.
    Minä olen yrittänyt päästä siihen lopputulokseen, että vain mielestäni parhaat kuvat säilytän.
    Levykkeille en ole enää aikoihin mitään tallentanut ja pilvipalvelut ovat nyt kovasti suosittuja.
    Tämä tietokone voi olla suurenkin harmituksen aiheuttaja mutta on tässä paljon hyviäkin puolia.
    Nautitaan kuumasta kesästä..........minä en kylläkään nauti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mietin tuota pilvipalveluvaihtoehtoa, mutta jotenkin tuntuu oudolta antaa kaikki kuvansa jonkun epämääräisen tahon tallennettavaksi. Olen käyttänyt tuota ulkoista kovalevyä ainoastaan kuvien arkistointiin, joten se on päällä vain tallentaessani sinne kuvia. Jos haluan käsitellä kuvia, siirrän ne siihen käyttöön tarkoitettuun kansioon pöytäkoneelleni.
      Ei sitä ilman tietokonetta ja tietotekniikkaa enää mitenkään tulisi toimeen. Minulle tietokone on työväline, mutta teen sillä myös paljon vapaa-aikaan ja harrastuksiin liittyviä asioita. Se on myös tiedonhakuväline ja paljon muuta. Enimmäkseen siinä on hyviä puolia.
      Kyllä minä lämmöstä nautin, mutta harmittaa, kun ei jaksa tehdä mitään. Nyt ollaan kuitenkin jo elokuussa, joten ei tätä enää pitkään voi jatkua. Tuleepa ihan pakosti otettua elämä vähän keveämmin.

      Poista
  9. No o-ou! Mikäs sille tuli? Oliko päällä/seinässä ukkosella? Mullakin on kuvia ulkoisella sekä aiemmin poltin vielä rompuille, mutten enää nykyisin. Joo kyllä saa olla tarkkana näiden nykypäivän laitteiden ja niiden tarvikkeiden kanssa. Jos ei jaksa pysyä koko ajan ajan hermoilla, ei enää osaa eikä tiedä. Onneks voi nykysin kysyä nuorisolta apua, ennen ne kysy multa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Omakotitalossa asuessa on tottunut irrottelemaan töpseleitä ukkosilman hiukankin uhatessa. Tuota ulkoista kovalevyä en ole pitänyt jatkuvasti päällä. Ainoastaan tallentaessani sinne kuvia. Sen ensimmäisen kovalevyn hajotessa takuuaikana, Ukkokulta meni sitä vaihtamaan ja kaupassa sanottiin, että ne ovat kulutustavaraa. Eivät mitään takuuvarmoja kuulemma. Ukkokulta on tietotekniikan ammattilainen, joten minulla on onneksi tuki ihan omasta takaa. Nuoret ovat kyllä taitavia, suorastaan syntyneet tietokone kainalossa.

      Poista
  10. Nykytekniikasta on paljon apua, mutta kovin se on herkkää vahingoittumaankin. Minä en ymmärrä juuri mitään sen päälle. Sinulla on upeita liljoja! Niitä pitäisikin istuttaa lisää omaan pihaankin:)

    VastaaPoista
  11. Nykytekniikka on tehty hajoamaan. Minulla on hajonnut useampi modeemi ja vielä takuuaikana.

    VastaaPoista
  12. Ihanat kukkakuvat.
    Niinpä, mihin voisi näissä koneissa luottaa. Kovin ovat epävarmoja.
    Mutta apua näistä on kyllä paljon.

    Harmittaa kyllä jos häviää sellaista mitä haluaa säilyttää.

    Täällä on helteet jo hellittäneet.
    Virkistävää elokuuta sinne teille♥

    VastaaPoista

Päivänkakkara, kielonkukka, metsätähti, nurmennukka
kuiskii meitä seurakseen, puutarhan helmaan suloiseen.
Kommentista mukava muisto jää, se pitkään mieltä lämmittää.
Kiitos Sinulle vierailustasi!