perjantai 22. elokuuta 2014

Perjantai on mielessäin

Huvitus punertuu

Enpä muista aikoihin eläneeni näin vetistä elokuuta. Etenkin viimeisen viikon aikana sadetta on piisannut aivan mahdottomia määriä. Joinakin päivinä rankkasateet ovat seuranneet toisiaan ja ukkostakin on ollut harva se yö tai päivä. Yhtenä päivänä jylinä jatkui tunnista toiseen ja palasi hetken tauon jälkeen aina vain uudelleen.

Hempeä hajuherne

Saadakseen jotain aikaan, on pihalle pitänyt rynnätä heti sateen vähän tauotessa. Ehkä tummien pilvimassojen vyöryminen taivaalla on saanut meikämammaan uutta puhtia, mutta valmistakin olen puutarhassa saanut lyhyistä hommapyrähdyksistä huolimatta. Sain vihdoin rakennetuksi pensasruusuja varten uuden istutuspaikan ja siirrettyä sinne aiemmin liian tiuhaan laitetut pensaat. Samoin olen istuttanut naapurin miniältä saatuja kukkia, joista suurin osa osoittautui maustekasveiksi.

Kärköholmion jatkeeksi rakentui Päivänliljapenkki

Viime syksynä kaivoimme kasvihuoneen pohjaa ja siitä tuli sen verran paljon maa-ainesta, että kärräsin sen nurmikolle rakentumaan uudeksi kukkapenkiksi. Kärhöympyräksi nimeämäni penkki sai jatkeeksi paikan päivänliljoille, jotka ovat odottaneet jakamista. Penkki muhi yli talven ja kesän ajan sanomalehtien ja pressun alla. Pahimmat rikkaruohot ja nurmikkojäämät penkkiä tehdessäni kiikutin pois, mutta suurin osa paikalla olleesta maasta jäi ja kasvien istuttamisen myötä laittamani lisämullan kera tuosta tuli ihan hyvänoloinen kohopenkki. Päivänliljojen lisäksi taidan istuttaa penkkiin vielä jotain maanpeitekasvia, etteivät rikkaruohot saa valtaa. Kuvassa kärhöjen ja jaloruusujen vasemmalla puolella on kapea nurmialue, joka muuttuu kivetyksi kannakseksi. Kiveys yhdistää Päivänliljapenkin Ruusukolmioon (penkki, jossa kasvaa Ritausma, Tornionlaaksonruusu ja Suviruusu. 

PS. Täytynee kohta tehdä kaikille kukkapenkeille omat nimikylttinsä. Tässä menee pian itsekin sekaisin näiden 'osoitetietojen' kanssa. Puhumattakaan muusta perheestä.

Kriikunapolku

Aurinkoisella säällä ei pitäisi ottaa kuvia; niistä tulee tällaista sekametelisoppaa, josta ei ota kukaan selvää. Rapskulehtilaatat johtavat (tai tässä tapauksessa tulevat) edellä mainitun Ruusukolmio-penkin suunnasta. Siinäkin välissä on tuollainen ärsyttävän pieni nurmipläntti, jonka leikkaaminen on vaikeaa. Tarkoitus on korvata nurmikko siitä rapskulehtilaatoilla ja kivillä. Nyt nuo kiveykset saattavat näyttää vähän hölmöiltä, mutta kunhan pensaat kasvavat, on kivipolkuja pitkin mukavampi kulkea. Ylipäätään on tärkeää puutarhaa rakentaessa huomioida kasvien hoitaminen. Meillä Juuso ei suostu ihan mistä vaan kiertämään ja sen perässä kulkiessa huomaa herkästi, missä olisi sopiva reitti ihmisenkin kulkea.

Varjoliljan siemenkotia

Alapihalla näyttää kohtalaisen siedettävältä. Nurmi vihertää ja kasvit könöttävät paikoillaan. Lähempi tarkastelu osoittaa, että rankkasateet ovat tehneet tehtävänsä. Korkeammat kasvit ovat tukemisesta huolimatta sinne tänne vinksallaan ja useimmat kukat melkoisen rähjääntyneitä. Yläpihalla tilanne taitaa olla vielä surkeampi, sillä käytävillä lojuu sateen ja tuulen alas tuomia puunlehtiä ja läjäpäin koivun siemeniä. Kukkapenkeissä on kauniisti sanottuna ruskean sävyjä, todellisuudessa pikemminkin mätänemisen esiasteita. 

Alppipiikkiputki - Eryngium alpinum

Jos mikä on tänä kesänä ilahduttanut, niin tuo alppipiikkiputki. En tiedä, voiko sitä sanoa kauniiksi, mutta aikamoinen katseenvangitsija se minusta on. Ainakin minun katseeni. Tykkään sen sinertävästä sävystä ja pitkästä kukinnasta. 


Minulla on tapana tehdä kaikenlaisista asioista luetteloita ja listoja. Asiat on jotenkin helpompi muistaa ja pitää tallessa, kun ne on laittanut järjestykseen paperille. Aiemmin tiesin hyvin kaikkien ruusupensaideni nimet, mutta nyt kun niitä on lyhyessä ajassa tullut hankittua monta uutta pensasta, katsoin tarpeelliseksi laittaa kullekin ruusulle nimikyltit. Aivan varmasti tulevaisuudessa tiedän, mikä ruusupensas missäkin kasvaa ja kukkii, mutta tässä "vauvavaiheessa" huomaan meneväni niiden kanssa sekaisin. Varsinkin, kun olen joutunut muuttamaan pikkupensaideni istutuspaikkoja. 

Kyllästyin keväällä leikkelemään jugurtti- ja broileripurkkeja taimilapuiksi ja ostin halvan laminointikoneen. En tiedä, kestävätkö kylttini erilaisia säitä ja ajan patinaa, mutta katsotaan. Nyt on jokaisella ruusulla oma nimilappunsa. Ukkokulta vielä pätki ja taivutteli sopivan tanakkaa rautalankaa kylttejä varten.

Syyshortensiat - Hydrangea paniculata 'Vanilla Fraise' ja 'Vim's Red'

Ja ihmiset, jos kaunista syyskukkijaa kaipaatte, niin syyshortensiat ovat kyllä vertaansa vailla. Vuosi sitten istuttamani Vanilla Fraise (Hydrangea paniculata 'Vanilla Fraise')  laittaa nyt parastaan. Sen suuret kukinnot ovat parhaillaan punastumassa. Oksat ovat painavia ja olen tukenut niitä, jotta sateet eivät hakkaa kauniita kukintoja maahan. Kuvan ylärivissä keskellä on pari viikkoa sitten istuttamani Vim's Red (Hydrangea paniculata 'Vim's Red'), jonka kukinnon pitäisi muuttua vähitellen voimakkaan purppuraiseksi. Pensas on vielä kovin matala ja nuo ostettaessa siinä olleet kukat ovat nyt avautuneet ja punertuneet. 

Etupihalla meillä kasvaa kaksi tavallista syyshortensiaa (Hydrangea paniculata 'Grandiflora'), joiden kukinnot nekin säiden viilenemisen myötä punertuvat. Toisen niistä järsi jänis aivan maanrajaan saakka muutama talvi sitten, mutta sinnikkäästi sekin on kasvanut ja kukkii myös nyt. Sen oksat ovat edelleen aika hentoisia, mutta eiköhän nekin vuosien aikana siitä vahvistu.

Netissä muuten Vanilla Fraise kirjoitetaan sekä vanilla että vanille. Kumpi lienee oikea muoto?


Niin halutessaan Juuso ei juurikaan sateesta perusta, mutta tuulisella säällä se on mieluummin sisällä. Helteiden ajan kissa köllötti päivät pitkät jossain heinikossa tai muuten varjossa. Sateiden saavuttua Juuso saattaa käydä vain vessareissulla ja palaa mielellään heti takaisin olkkarin pöydän alla olevaan koriinsa. Tänään se oli harvinaisen pitkään pihalla. Suurimman osan siitä talon reunustalla kasvavassa angervopöheikössä. Sieltä se katsoi minua alta kulmainsa sen näköisenä, että "eiköhän tämän päivän ulkoilut ala olla tässä". Nyt se on tyhjentänyt ruokakuppinsa ja makaa jälleen selällään ahtaassa korissaan. Ulkona sataa ja päivä on kääntynyt illaksi. Ehkäpä menen Juuson seuraksi olkkariin viettämään perjantai-iltaa.

Mukavaa viikonvaihdetta kaikille!
 

20 kommenttia:

  1. Katselin Kriikunapolkua sillä slmällä ja minusta siitä tulee upea! Hortensiakin siellä terhakkaana valoa tuomassa just oikeassa paikassa.

    Huonosti on ollut mahdollisuutta mennä puutarhahommiin. Meillä on vielä kolmessa tasossa ja liukkaat rinteet, joita jatkuva sade on entisestään liukastanut.

    Yritän nyt mennä tekemään jotain, mistä aina varoitan muita eli aion yhdestä tihentymästä siirtää digitlaista muualle jakaen. Se kaunotarhan valitsee itse, missä kauneimmalta näyttää, mutta mulla palaa käämit, kun sitä on liian vähän ja parisenkymmäntä on änkeytynyt yhden mustaherukan oksiin kiinni. Onkohan se liian paljon pyydetty että suvella piha olisi täynnä digitaliksia ja syksyllä hortensioita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tykkääköhän digitalis erityisesti herukoista, kun meilläkin sitä on joka kesä erityisen monta yksilöä nimenomaan herukkapensaiden tyvellä. Pihahommia tehdessäni totesin, että pieniä digitaliksen taimia on nyt ihan kaikkialla. Joka ikisessä kukkapenkissä ja vähän muuallakin. Taidan käydä niitä napsimassa ja koitan keskittää vaikka pariin paikkaan. Toiveissa olisi upea digitalispöheikkö, mutta kun se ei tunnu mitenkään onnistuvan. Valitsevat joka kerta paikkansa ihan heti, harvoin sieltä, mihin itse ne istutan.

      Sateen kastelemassa puutarhassa työskentely on aika likaista puuhaa. Tallustelin yhtenä päivänä multahommista terassille ja nyt on sekin sitten multainen. Kuvittelin, että rankkasateet pesisivät multajäljet pois, mutta ei. Työhanskoja pitää olla vähintään kahdet, jotta voi käydä välillä vaihtamassa. Mutta se on maallista vaivaa kaiken kauneutta tuottavan puutarhatouhuilun rinnalla.

      Poista
  2. Kauniita loppukesän kukkijoita ja komea kukkamaan vartija pöpelikössä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuso taitaa vahtia enemmänkin mammaa, eikä kukkamaata. Se on valppaana päästäkseen sisälle kaikesta märkyydestä. Omassa korissa on kuivaa ja lämmintä ikääntyvän kissan köllötellä.

      Poista
  3. Kaunista! Nimikyltit kasvin juurella avittavat paljon, kun ei tarvitse miettiä lajikkeita;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ukkokulta kyllä nauroi, että teenkö tästä opasteilla varustetun kasvitieteellisen puutarhan. Aika pitkä matka muutamasta nimikyltistä siihen vielä on.

      Poista
  4. Ihania kuvia ja kuvatekstejä :) Se on jännä, kuinka eläimet puhuu vaikka eivät sano sanaakaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luultavasti ihminen kuvittelee puolet siitä, mitä eläin mukamas sanoo. Toisaalta pitkään eläinten kanssa eläessä, oppii tuntemaan niiden tavat ja ymmärtämään niiden käytöstä. Silloin voi kyllä kuvitella hyvinkin niiden tarkoittavan juuri sitä, mitä eleillään sanovat.

      Poista
  5. Kiitos! Ihan käy kateeksi kun jaksat touhuta puutarhassa. Kauniita ovat nuo hortensiat.
    Meillä on ollut melko hyvä viikko, sateli välillä mutta ei kovin pitkiä aikoja. Ensi viikolla sitten näyttää tulevan taas enemmän vettä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Turha kadehtia. Joudun aina tsemppaamaan itseäni saadakseni riittävästi puhtia kaivuhommiin. Hellejaksolla jäi paljon tötä rästiin ja niitä on nyt purettava, jotta puutarhan saattaa jättää talveksi rauhaan.

      Poista
  6. Sinähän olet saanut taas vaikka mitä aikaiseksi!
    Meillä piha näyttää jokseenkin räjähtäneeltä nyt reissun jälkeen. Vielä olisi pari(tai ehkä ainakin neljä) projektia vaiheessa. Syksyn aikana pitäisi saada valmiiksi.
    Hortensiat ovat niin kauniita, varsinkin nuorilla kasveilla oksat ovat vielä niin hennot, että painavat kukinnot tosiaan tarvitsevat tukemista.
    Teillä on siellä taitanut sadella erityisen runsaasti, täälläkin välillä tulee kuuroja, mutta mitään vedenpaisumusta ei ole vielä havaittavissa :) Ukkostaakin monta kertaa päivässä, mutta ne salamat tuntuvat pysyvän siellä pilvissä, eivätkä iske maahan.
    Leppoisaa viikonloppua sinulle ja Juusolle :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tein itselleni listan hommista, jotka pitää saada tehtyä ennen talvea. Aika hyvin olen saanut listaa puretuksi. Huomasin stressaantuvani siitä, etten oikein tiennyt, mistä aloittaa. Silloin en saanut sitäkään vähää aikaan. Kun listasin asiat, ne asettuivat oikeisiin mittasuhteisiin ja työt näyttävät tulevan tehdyiksi.
      Täällä on tosiaan satanut aivan mielettömästi. Usein, kovaa ja kaatamalla. Normaalisti sade ei juurikaan kuulu sisälle, kun pihaovi on kiinni. Räystäät ovat niin pitkät, ettei sade pääse rummuttamaan ikkunapelteihin eikä ikkunoihin. Viime päivinä sade on tullut niin valtavalla voimalla, että sisälle saakka kuuluu hurja kohina. Tämä on tosiaan ollut äärimmäisyyksien kesä, kuten tänään lehdessäkin kirjoitettiin.
      Viikonloppu on ollut leppoisa ja Juuso erityisen hellyyden kipeä.

      Poista
  7. Nuo laput ovatkin tosi kiva idea. Meillä vettä ei ole tullut kovinkaan paljon, vaikka sitä ennustettiinkin runsaaksi. Muutamia sadekuuroja lähes päivittäin, mutta pääsääntöisesti on ollut poutaista. Viime yönä taisi tulla hiukan enemmän vettä. Haastoin sinut muuten blogissani elonkorjuuhaasteeseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, otan haasteen vastaan. Pitää vähän muhituttaa sitä ensin.

      Poista
  8. Tykkään tuosta alppipiikkiputkesta, se on jotenkin tyylikäs!
    Tuttu juttu nämä listat ja luettelot, se luo tietynlaista turvallisuuttakin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Listoja tekemällä saa hyvin jäsenneltyä ajatuksiaan ja niiden pohjalta suunniteltua tulevia töitä. Tuovat myös turvallisuutta, kuten sanoit.
      Totta, alppipiikkiputki on tosiaan tyylikäs. Mietin, josko niitä saisi oikein ison puskan. se voisi olla aika hienon näköinen.

      Poista
  9. Kaikenlaista olet taas ahertanut vaikka sadetta on tullut kuulema ihan taivaan täydeltä. Meilläkin kissat eivät sadetta pelkää mutta tuulesta ne eivät pidä. Mistähän sekin johtuu.
    Juusolle rapsutukset meiltä.....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuso kiittää rapsutuksista. Se onkin ollut erityisen hellyydenkipeä viime päivinä. Koko kesänä se ei ole juurikaan tullut illalla sohvalle viereeni tai syliin, mutta eilen piti parkkeerata ihan kylkeen kiinni hyrisemään.

      Poista
  10. Kyllä alppipiikkiputki vangitsee katseen täälläkin:)

    VastaaPoista

Päivänkakkara, kielonkukka, metsätähti, nurmennukka
kuiskii meitä seurakseen, puutarhan helmaan suloiseen.
Kommentista mukava muisto jää, se pitkään mieltä lämmittää.
Kiitos Sinulle vierailustasi!