sunnuntai 7. joulukuuta 2014

Iloton päivä


Tämä nyt ei liity mitenkään puutarhaan ja vielä vähemmän blogissa kaikelle maailmalle julkistettavaksi, mutta on niin äärettömän paha mieli. Meillä on tänään 35-vuotishääpäivä. Mies ei katsonut asiaa aiheelliseksi mitenkään korostaa tai edes mainita. Ei meillä ole koskaan isosti mitään juhlittu, eikä lahjoja ostettu. En suuria odottanut tänäänkään. Mutta edes halaus aamulla tai yksi vaatimaton kukka. Kaipa tästäkin taas yli päästään...
 

24 kommenttia:

  1. Ihan samanlaista ei ole minulle sattunut, mutta tiedän miltä se tuntuu.
    Halauksia!

    VastaaPoista
  2. Voima halaus myös minulta! Monet hääpäivät ovat meilläkin jääneet unholaan. Ehkäpä tämä nykyinen arki on niin kiireistä, että merkkipäivät jäävät unholaan:)

    VastaaPoista
  3. Samoin meilläkin. Eli ei mitään muistamista. Minä vielä yritin ehdottaa, että mentäis juhlistamaan 30 v. liittoa ravinteli-aterialla, mut murahti vaan että, Ei. Kyllä sitä pudottas silmät päästään jos joskus mieluisen kukan tois. Itse on omatkin lahjat hankittava...Tsemppiä!

    VastaaPoista
  4. Voi Between, voiko miehiltä vaatia samaa? Oletko varma muistamisesta? Itselleni kävi niin, että mieheni tuttu soitti ja onnitteli synttäreistä päivää liian aikaisin. Niin minä selvisin muistamisesta, en olisi muistanut. Minun on muistettava sekä 15. 11 ja 18.11. Olen skorpioni allerginen... Mutta tsemppi ja halit.

    VastaaPoista
  5. Voi himskutti, miten tylsää! Mitäs karhununta se ukkokultasi vetelee, kun merkkipäivän unohtanut? Tuohan on pitkä yhdessä kuljettu "matka", voisihan sitä nyt edes "pienesti" juhlistaa, vaikkei ole ollutkaan tapana! Heh, mene sinä ja muiskauta ukkosi suulle mojova pusu ja toivota hyvää hääpäivän iltaa! Jospa hän siitä havahtuisi "talvihorroksesta" :) Tsemppiä ja halauksia!

    VastaaPoista
  6. Voi ei! Sama se on täällä, vaikka vielä nuorikkopari hääpäivien suhteen ollaan. Hääpäivät menevät ihan tavallisina päivinä ohitte. Mutta onpa siihen niin monia syitäkin nytten. Samaa mieltä myös siitä että tällaista merkkipäivää on syytäkin juhlistaa! Olemme juhlistaneet vanhempieni päiviä, pyöreitä aina. Miehet, sellaisia ne vaan taitaa olla, yhen mörököllin kanssa asustava. Ei ne ite hoksi mitään yllätyksiä tehä, eivätkä ne aina tajua että sitä se nainen oottaa. Ite oon joutunut pettymään monesti. Ite se on suunniteltava. Mutta ymmärrän kyllä, kumpa edes joskus.. Onnea kovasti päivänne johdosta!!

    VastaaPoista
  7. Voi kulta sinä♥ Noita tapahtuu ja sattuu. Minä olen tehnyt niin, että koska taidan olla kaiken toiminnan primus motor, aloitan järjestellä jotain jo hyvissä ajoin, jolloin jopa mies herää;) Kehun nyt omaani, että kovasti on huolehtiva, jännittävä ja herrasmies, mutta vain kerran 29 avioliittovuoden aikana hän on todella yllättänyt minut. Ensi vuonna vietämme 30-vuotishääpäivää ja odotukset ovat korkealla;)

    Tätä et usko: Kun meillä oli 25 -vuotishääpäivä, MINÄ muistin miestäni ja ostin hänelle Jukka Rintalan Onnen oksa sormuksen. Ikinä en ole ostanut mitään niin tyyristä, mutta suunnittelin asiaa vuoden. Minusta mun vuoro olisi ensi vuonna...

    Älä ikinä enää anna tapahtua vastaavaa! En nyt tässä voi alkaa sanoa, mitä minä tekisin, mutta käytä nyt vähän mielikuvitusta.

    Nyt tuli sellainen olo, että mun on pakko kirjoittaa yksi kirjoitus...

    Halit sinulle♥♥♥

    VastaaPoista
  8. Harmin paikka...

    Muistamattomuus on usein tahatonta. Minä en jätä mitään sattuman varaan, vaan puhun merkkipäivistä paljon jo hyvissä ajoin. Yritän muistaa kertoa suoraan, miten haluan juhlia, millaisen lahjan haluan, haluanko ulos syömään. Jos ei sitten muistaisi, ei olisi enää tahatonta muistamattomuutta... Ei ole koskaan muistutusten jälkeen unohtanut ;-)

    Jos ei 'muistaisi' etukäteismuistuttelun jälkeenkään, vuorossa olisi selvä keskustelun paikka. Meidän perheessä siis.

    Miten kävisi, jos kävisit kertomassa miehellesi, miltä sinusta tuntuu ja ehdottamassa, että viimeistään ensi viikonloppuna juhlaistaisitte sitten vähän myöhässä yhteistä juhlaa?

    VastaaPoista
  9. Voi, voin kuvitella tunteesi, vaikka meillä mies kyllä jostain kumman syystä muistaakin mun synttärit ja meidän hääpäivän. Ehkä siitä syystä, että leivon silloin aina kakun, en kyllä leipoisi, jos ei muistaisi.
    Minullakin tuli ekaksi mieleen, että miehet eivät vaan muista tuollaisia asioita. Kun kerran on naimisiin menty, niin sillä hyvä, mitä niitä vanhoja enää muistelemaan. Miesten logiikka on välillä vähintään omaperäistä...
    Jospa tosiaan ensin sinä kiittäisit häntä yhteisistä vuosista. Että ihan 35 yhteistä vuotta jo. Saattaa olla että hänellekin tulee mieleen, että olisi syytä jotenkin reagoida......

    VastaaPoista
  10. Miehet taitaa monesti unohtaa tuommoiset jutut....kyllä meilläkin on niin käynyt ja itse asiassa viime vuonna myös minä unohdin hääpäivän, vaikka yleensä olen sen muistanut. Tsemppiä <3

    VastaaPoista
  11. Pahus sentään! Kyllä miehet ovat vaan juuri tollasia unohtavat vaan..ei kaikki tietenkään.
    Meillä se olen minä joka unohtaa jopa oman synttäripäivänsä ja ihmettelee minkä tähden onnittelu viestejä nyt tulee..

    VastaaPoista
  12. Onnittelut pitkästä yhteisestä taipaleesta! Miehet! Taisi unohtaa tärkeän päivän. Ymmärrän alakulosi, mutta ukkosi on kuitenkin ollut rinnallasi 35 vuotta, se on vahva todiste välittämisestä. Ehkä sinun olisi pitänyt jotenkin vihjata merkittävästä päivästä. Vaikka parastahan se olisi jos iloinen yllätys tulisi spontaanisti. Ei kai ole vielä myöhäistä miettiä miten juhlistaisitte merkkipäivää.

    VastaaPoista
  13. Meillä juhlitaan aina hääpäivän jälkeisenä päivänä, kun on kuopuksen syntymäpäivä :) Itse en myöskään muista aikuisten merkkipäiviä, joten en osaa odottaa sitä muiltakaan. Vaan olisihan se kiva joskus totta puhuen vähän juhliakin!! Toivottavasti olosi on jo piristynyneempi, mukavaa viikon alkua!

    VastaaPoista
  14. Harmillista! Koeta kuitenkin piristyä, itsesi takia:)

    VastaaPoista
  15. No mutta Between, teillä on varmaan ollut monet hyvä hetket näinä 35 vuotena.
    Meillä on koossa vuosia melkein saman verran ja monestikaan ei meidän isäntä ole asiaa muistanut ja minä olen sitten ihan ohimennen maininnut asiasta siihen suuntaan.
    Ehkä meidän aviosiippamme ovat sitä vakaata suomalaista miehenmallia, jotka nyt eivät vain aina keksi mitä ja miten se tuiki tuttu ja turvallinen vaimo voisi odottaa vaikkapa juuri merkkipäivinä.
    , mutta täytyy myöntää, että kyllä se joskus pistää hieman mielen matalaksi.
    Mutta kuitenkin kaiketikin elämä on ehkä turvallisin juuri niin kuin se menee, on sekä iloa ja taas sitten vähemmin iloa ja riemua.
    Tästä vain reippaasti etiäpäin ja suodaan myös mutkat matkaan...
    Yksi tärkeä meinasi unohtua, Juuso ja rapsutukset.

    VastaaPoista
  16. Meillä molemmat unohtaa vuorotellen kihla- ja hääpäivät... Ne onneton sattuu keväällä ja loppukesällä just mun kiireisimään työaikaan, joten unohdan ne usein. Joskus muistaessa käydään syömässä sen kunniaksi, joskus olen saanut koruja.
    Apuva, huomasin että meillä oli 20.s hääpäivä elokuussa ja molemmat missas sen! Nyt on kyllä myöhästynyt juhlinnan paikka! Sinunkin on aika alkaa muistutella ite juhlasta!

    VastaaPoista
  17. Mun mieheni sanoi, että kyllä hän sitten ilmoittaa, kun lopettaa rakastamasta minua, että siihen asti hän rakastaa, vaikka ei sitä toitotakaan. Että silleen...

    Pakko tunnustaa, että itse olen huono muistamaan merkkipäiviä, joskus näinkin päin.

    VastaaPoista
  18. Voi ei, miten se nyt noin meni unohtamaan :(. Miehet on kyllä välillä varsinaisia mörököllejä. Toivotaan että saisit revanssin jouluna :).

    VastaaPoista
  19. :( Itse kokisin tuossa tilanteessa vihaa ja surua. Lähinnä siksi, että ihmettelisin miksi annan itseäni kohdella näin?

    Tunteet ovat ohimeneviä, mutta voivat jättää syvät arvet, jos niistä ei pääse puhumaan.
    Toivottavasti sinulla on joku jonka kanssa puhua.

    VastaaPoista
  20. Ei minunkaan mies muista syntymäpäivää tai hääpäiviä. itsekin saatan unohtaa. Tsemppiä!

    VastaaPoista
  21. Voi että, tuosta postauksestasi aistii niin selvästi todella pahan mielen ja surullisen olon!
    Meillä hääpäivä on marraskuussa, jonka unohdimme lähes aina, useinmiten molemmat. Kirjoitan 5-vuoden päiväkirjaan ihan jokaisena päivänä ja kirjoitin nyt sinne yläreunaan : HÄÄPÄIVÄ
    Meillä ei osteta äitienpäivä-, isäinpäivä- eikä joululahjoja toisillemme, joten kovin lahjaton olen siinä suhteessa. Aluksi tämä tapa tuntui erittäin pahalta, mutta olen jo tähän tottunut.
    Mutta koen että muuten muistetaan ja välitetään arjessa, joten ehkä nämä viralliset päivät eivät ole sitten niin tärkeitä, meille!

    VastaaPoista
  22. Harmillista, mutta totta monessakin perheessä. Meillä ei mies muista edes, kauanko ollaan oltu yhdessä. Joskus kysäisee, ollaanko oltu jo 25 vuotta yksissä, vaikka oikeasti on 37. vuosi menossa...

    VastaaPoista
  23. sieltähän se aurinko pilkahtaa jo pilvienraosta! myös mies on varmaan tosi harmissaan unohduksestaan ja uskonpa hänen hyvitelleen sitä jo monin eri tavoin...

    VastaaPoista

Päivänkakkara, kielonkukka, metsätähti, nurmennukka
kuiskii meitä seurakseen, puutarhan helmaan suloiseen.
Kommentista mukava muisto jää, se pitkään mieltä lämmittää.
Kiitos Sinulle vierailustasi!