perjantai 26. joulukuuta 2014

Tuli joulu - ja flunssa


Tulihan se joulu meille ja tuli myös flunssa. Ukkokulta kaatui sänkyyn jo sunnuntaina. On tainnut potea vuosikymmenen kuumetautia. Aattona hän kömpi ruokapöydän ääreen laulaakseen meidän kanssamme Porsaita äidin oomme kaikki ja todetakseen vanhemmilleni, ettei hän ole jaksanut nostaa lusikan vertaa jouluruokien valmistamiseksi.


Koti on ollut koko joulunalusen harvinaisen hiljainen, kun minä olen yksikseni touhunnut keittiössä ruokia valmistamassa ja iltaisin istunut telkun ääressä sukkia kutomassa. Aatonaattona muistin, ettei linnuille taida olla tallessa ainuttakaan talipötkylää ja lähdin niitä auringonlaskun aikaan kävellen hakemaan lähikaupasta. Nautin aivan suunnattomasti ympärillä olevasta hiljaisuudesta ja rauhasta. Missä lie kaikki ihmiset? No, paljastuihan se kaupalle päästyäni, sillä kassalla kiemurteli pitkä jono. Kummasti muuten linnunruoka painaa repussa, vaan pitikö minun ahnehtia kahden kilon säkin kuorittuja auringonkukansiemeniä ja kolme kilon painoista talipötkylää. 


Linnuista olen iloinnut aivan erityisesti. Ensimmäisen kerran olen nähnyt pihassamme töyhtötiaisen. Ensin huomasin sen marjakuusessa lumitöitä tehdessäni ja toisen kerran kurkistin keittiön ikkunasta ja siellähän se töyhtis katseli minua ikkunan takaa tuijan oksalla keinuen. Kyllä voikin pienet asiat saada ihmisen hyvälle tuulelle.

Aattoaamuna katselin olohuoneen ikkunasta, kuinka harakka ja orava olivat kummissaan, kun eivät enää päässeetkään roikkumaan talipötkylään. Laitoin sen nimittäin talipalloja varten ostamaani metallihäkkyrään. Ilmeisesti harakan suuri koko esti sitä samanaikaisesti keikkumasta metallissa ja syömästä talipötköä. Sen sijaan orava keksi lopulta roikkua takajaloistaan naapurioksalla ja etujaloilla metallista kiinni pitäen sai naposteltua talia.


Poika on ollut viettämässä hiljaista jouluaikaa kanssamme, mutta tytär ei jaksanut ajaa lumimyräkässä aattona luoksemme. Hänkin on rajun flunssan jäljiltä toipilas. Käväisi sentään joulupäivänä.

Nuorempana tuskailin joulujen rasittavuutta, kun piti ehtiä jokaisen sukulaisen luo ja välillä jakaantua suorastaan kahtia miellyttäkseen kaikkien vaatimuksia ja toiveita. Mitä vanhemmaksi tulen, sen paremmin ymmärrän, ettei kerta kaikkiaan kaikkia pysty koskaan samanaikaisesti ilahduttamaan. Etenkään kärsimättä siitä itse. Jouluun latautuu niin valtavasti sanattomia traditioita ja itse kunkin vakaita ajatuksia siitä, kuinka joulu KUULUU viettää. Kun perheessä ei enää vuosiin ole ollut pikkulapsia, tuntuu aikuisten joulu usein hiukan teennäiseltä. Vaikka pidänkin joulun rakentamisesta ja joulusta kaikkinensa, alan yhä enemmän miettiä, voisiko aikuisten joulun järjestää jotenkin toisin. Lähtemällä vaikkapa perheen kesken tai vain aviopuolison kanssa muutamaksi päiväksi jonnekin. Kokonaan toisiin maisemiin. Siitä nyt keskustelimme ja päätimme laittaa aiheen muhimaan.


Aaton vastaisena yönä näin hassua unta. Olin eräässä kukkakaupassa, mutta en suinkaan kukkia ostamassa vaan aikomuksenani kuvata kaupan tarjontaa blogipostausta varten. Kuten unissa usein, oikein mikään ei tuntunut olevan kohdallaan. Ensin en saanut lupaa kuvata ja vihdoin luvan saatuani kaupassa ei yksinkertaisesti ollut mitään kuvattavaa. Myyjät totesivat, että he ovat siivonneet kaikki joulukukat pois, kun ne olivat niin huonossa kunnossa eivätkä menneet edes kaupaksi. Lopulta pyysin saada kaupan hauskan oloisen logon kuvattavaksi, mutta yllättäen sitä ei löytynyt mistään. Kauppias kyllä vannotti, että kaupalla on yli satavuotiset juuret ja heidän logonsa on pysynyt alusta saakka samana, vaan ei sitä mistään löytynyt. Unessa oli ihan mukava tunnelma. Se ei ollut laisinkaan painajaismainen, eikä siitä jäänyt epämiellyttävää tunnelmaa. Enemmänkin aamulla huvitti.


Eilisaamuna heräsin itse yskivänä ja pää humisevana. Minua ei helposti mikään tauti sänkyyn kaada, joten lähdimme iltapäivällä sovitusti vanhimman veljeni luokse syömään. Olin luvannut toimia kuskina ja kyyditä myös vanhempani sinne vieraisille. Ukkokulta jäi edelleen kotiin potemaan. Oli kiva olla vierailulla, mutta iltaa kohden olo kyllä muuttui yhä surkeammaksi. Viime yö olikin sitten varsinaista takomista ja tuntui, että olen kääntynyt itseni ympäri vähintään miljoona kertaa. Lopulta nousin ylös, koska henki tuntuu siten kulkevan helpommin.


Juuso tykkäsi kovasti aattovieraista ja taisi kietoa isäni karvaisen häntänsä ympärille kellahtamalla isän jalkojen päälle venyttäen itsensä samalla pitkäääääääkin pidemmäksi ja kiehnäämällä oikein kunnolla. Ulkona Juuso ei sen sijaan ole viihtynyt laisinkaan ja usein vessamatkat ovat typistyneet suoraan varaston ovelta tehtyyn syöksyyn syreenipuskien alle pikakuopan kaivuuseen ja asioinnin jälkeen saman tien sisälle. Aatonaattona koitin kuvailla sitä lumisessa luonnossa, mutta Juuso lähinnä naukui ja nosteli vuorotellen tassujaan ilmoittaen siten, että nyt mamma äkkiä flexi irti juoksunarusta ja sisälle. 


Etupäässä Juuso on viettänyt aikaa omassa nojatuolissaan - tuolissa, johon muilla ei nykyisin ole asiaa laisinkaan. Tai sitten välillä ikkunalaudalla maaten. Siinä alla kun sähköpatteri huokuu mukavasti lämpöään. Nytkin Juuson kuorsaus kuuluu takkahuoneen puolelta äänekkäänä. Ehkä kissa sieltä ponkaisee mukaani keittiöön, sillä se tietää jääkaapissa olevan herkullista kalkkunaa.


Tänään olisi ollut ihanteellinen ulkoilusää, sillä välillä aurinko pilkottaa pilvien takaa ja pakkanenkin on lauhtunut alle viiden asteen. Maailma on kääritty valkoiseen vaippaan, joten voisiko jouluinen luonto enää kauniimpi olla. Taidan kuitenkin pysytellä sisällä, sillä vilunväristykset kulkevat pitkin selkäpiitä ja pää on kuin Haminan kaupunki (mistä lienee sanonta tulevan?). Onneksi ei ole mitään luvattuja tapaamisia, ei edes toivottuja. Voin ihan hyvällä omallatunnolla juoda kuumaa glögiä ja kaivautua sohvan nurkkaan odottamaan flunssan häipymistä. Niin tulee aikanaan tapahtumaan, joten eihän tässä ole mitään valittamista.


Koska en jaksa lähteä ulos kuvaamaan, eikä minulla ole lintukuvaamiseen sopivaa kalustoakaan, aion silloin tällöin kurkistaa ikkunoista ulos ja katsella, josko joku uusi lintulaji eksyisi minua lasin läpi tiirailemaan. Ja jatkuva yskän takominenkin taitaa voimistaa löystyneitä vatsalihaksia eli kinkunsulatusjumppa hoituu itsestään.. 

Ystävät rakkaat, pienestä syntyy usein suuret ilot. Kokeilkaa vaikka!
 

27 kommenttia:

  1. Hyvää pyhien jatkoa Sinulle ja perheellesi, toivottavasti flunssa helpottaa.
    Kauniita talvikuvia olet saanut. Ymmärrän hyvin Juusoa, kyllä lumi on kylmää tassuihin, mukavampi on pötkötellä lämpimässä paikassa. .

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Seija, kyllä tässä ollaan flunssan suhteen jo voiton puolella.
      Kauniita talvikuvia taitaa nyt olla helppo ottaa, kun ulkona on niin upeaa.

      Poista
  2. Toivotaan sinne paranemisua. Minäkin pysähdyn välillä miettimään, että miksi joulu välillä tuntuu rasittavalta, vaikka siitä periaatteessa pitää. Odotuksia ja perinteitä vilisee ilmassa. Hyvä miettiä, että mikä on meidän tapa viettää pyhiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Inna, flunssan suhteen ollaan jo voiton puolella.
      Varmasti juuri nuo jokaisen omat odotukset ja runsas määrä perinteitä saavat ihmiset vaatimaan itseltään liikaa. Kaikkien toiveita ei vain voi toteuttaa. Kunpa sen oppisimme huomioimaan.

      Poista
  3. Joki kuvassasi on melkein kuin meidän joki... Onko pääsi yhtä pyörällä ja sekaisin kuin Haminan ympyräkaupunki :)Meiänkin jouluvierailla oli parilla vähän flunssaa...toivotaan ettei pahemmin tarttunut. Paranemista teille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo joki on oikeastaan kaksi järveä yhdistävä puro. Välillä siinä on hurjan paljon vettä, välillä vähemmän. Juuri tuossa kohden vettä on yleensäkin kaikkein eniten.
      Ilmeisesti nimenomaan Haminan ympyräkaupunki. Siitä ympyriäisyydestä se nimitys lienee periytynyt.

      Poista
  4. Hyvää joulun jatkoa ja pikaista paranemista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Inka, paremmalla puolella jo ollaan. Siis flunssan ja oikeastaan joulunkin suhteen.

      Poista
  5. Onneksi yskä paranee yskimällä ja nuha...... :) niistämällä, mitä ajattelit. Meillä ei onnistu se, että ei mentäis ainoan lapsen kotiin jouluna, siitä tulis hirvee huuto. Kiva siel on porukalla ollakin.
    Paranemisia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, flunssa kestää lääkkeillä seitsemän päivää ja ilman lääkkeitä viikon. Sanonnan mukaan.
      Teillä onkin oikeastaan aika helppo tehdä joulunviettopäätöksiä, kun on vain yksi vierailupaikka. Eikä siinä mitään, jos kaikki ovat yksimielisiä tavoista, mutta kun meillä tuppaa olemaan yhtä monta mielipidettä kuin on mielipiteen muodostajaakin.

      Poista
  6. Paranemisia sinne teille.
    Meillä oli Suloseni sairaana juuri ennen joulua. Sitten kun alkoi jo parantumaan niin lähti puita hakemaan. Minä oli vähän vihainen hänelle ja sanoin voinhan minä hakea ettäet tule uudestaan kipeäksi. Niin tein ja kerkesin kottikärryllisen tuoda. kun yht' äkkiä niksahti selässä. Hyvä että pääsin sisälle, No nyt kuitenkin pystyn kävelemään, mutta nukkuminen täälläkin on vaikeaa kun ei oikein pysty kääntymää.
    No eihän mun pitänyt valittaa.
    Paranemia sinne teille.♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi hurja. Selkäkipu on tuttua minullekin, eikä sen kanssa kyllä ole leikkimistä. Toivottavasti joulunne ei mennyt ihan pilalle selän vuoksi. Kyllähän sitä yölläkin valvoo, jollei ole mitään kipuja, mutta kipujen kanssa yö muuttuu pitkääkin pidemmäksi ja mustemmaksi. Pitäkäähän huolta toinen toisistanne ja lämpimät paranemistoivotukset sinulle ja Suloselle.

      Poista
  7. Pikaista paranemista sinulle ja ukkokullallesi!

    VastaaPoista
  8. Voi että, niin mahdottoman mukavasti kirjoitti joulunajan ajatuksista. Samanlaisia ajatuksia on tääläki joulusta, kannustanut kokeilemaan erilaista joulua! Ihania ja kauniita kuvia. Juuson kehräyksen surinankin voi kuvitella, länpöisä mieli tulee siitä ja mukava. :) Lunssat on aina inhottavia. Pikaista paranemista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä on niin harvoin flunssaa, että päälle iskiessään siihen ei oikein edes osaa suhtautua riittävästi. No, ollaan jo toipumisen puolella. Köhimistä riittää, mutta sen kanssa pystyy hyvin elämään.
      Toivottavasti tämän joulun ajatuksistani lähtee sen verran vahva muutoksentarve, että ensi jouluna myös toteutamme sen erilaisen joulun. Saas nähdä.

      Poista
  9. Flunssa osaa aina tulla sopimattomaan aikaan.Toivottavasti paranet pian tai flunssaa pitää oikeasti hoitaa ja siten sen saa pois jonnekin......
    Hyvää loppuvuotta sinne teille ja Juusolle rapsutukset ja silitykset......

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuten tuossa jo aiemminkin totesin, flunssa kestää lääkittynä seitsemän päivää ja ilman lääkkeitä viikon. Tai sitten toisinpäin. Lämmintä juomaa ja leppoisaa oloa. Onneksi näin joulunaikaan siihen on mahdollisuus.
      Samoin teille mukavaa loppuvuotta ja kissoille paljon rapsutuksia.

      Poista
  10. Ihan samoja mietteitä täälläkin. Aiemmin kun olin pitopalvelussa, en meinannut ehtiä omaa joulua ollenkaan tehdä. Saavikaupalla salaatteja,kinkkua, laatikoita ja jouluherkkuja! Itku kurkussa pesin lattioita aatonaattoyönä ja kaikki siivoukset oli kesken. Aatto oli myös melkoista järkkäämistä. Käynti molempien vanhemmilla (molemmat olis halunnut meidät syömään!), sukulaisille lahjojen vientiä, haudalla käyntiä ja joulusaunaa. Meinas ihan päivässä tunnit loppua kesken.
    Nyt on helpompaa. En enää ressaa siivouksia, isä ja anoppi tulee molemmat meille aattona syömään ja haudalla käydään päivällä. Lisäksi joulusaunaa ei laiteta, minä en niin välitä ja mies ei voi sairauden takia sinne mennä. Paljon vähemmälläkin tohinalla se joulu tulee.
    Muutaman joulun olen myös viettänyt ulkomailla, tosi kuumassa, joten siellä ei ole sitten tuntunut yhtään oikealta joululta. Mutta onhan niitä vaikka mitä vaihtoehtoja, onhan tässä aikaa miettiä vaihtoehtoja. Kivaa kuulla,mitä keksitte! Mukavaa joulunjatkoa ja parane pian!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nuorena olin kaupassa töissä myös joulunaikaan ja siellä meinasi mennä jouluilo itseltäkin, kun katseli ihmisten riitelemistä hyllyjen välissä ja lahjoja kääriessä. Mihinkään lämpimään minun ei jouluna tee mieli, mutta mietimme, että aikuisten lasten kanssa voisi olla mukava mennä jonnekin eurooppalaiseen kaupunkikohteeseen, jossa joulu olisi läsnä, mutta siitä saisi ottaa sen, mitä itse kukin jaksaa sulattaa. Onneksi minulla on niin monta sisarusta, että vanhempieni joulu järjestyisi, vaikka en itse olisikaan paikalla. Pitää vain kestää se, että vanhemmat motkottaisivat meidän poissaolostamme. Saas nähdä, miten ajatus etenee ja ennenkaikkea, miten se toteutuu.
      Flunssan suhteen ollaan jo paremmalla puolella. Köhimistä riittää, mutta sen kestää.

      Poista
  11. Minä iloitsen myös pienistä siivekkäistä ystävistä, kyllä heille pitää antaa ruokaa...tuottavat niin paljon iloa.
    Pikaista paranemistä. Hyviä ovat ajatuksesi joulunvietosta. Juuso on viisas katti...lämmin se pitää kissan kunnossa ♡

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joskus oikein ihmettelen, miten saan kulumaan niin paljon aikaa pelkästään lintujen touhuja katselemalla. Niitä on tosi mukava seurata.
      Kyllä tässä jo ollaan toipumassa. Flunssa tulee ja menee. Ehkä siinä oli erikoista se, että se sattui juuri joulutohinoiden aikaan.

      Poista
  12. Kiva postaus! Lukuunottamatta tietenkin flunssaan sairastumista, toivottavasti ette kauaa joudu potemaan. On juu ihmeellinen se Haminan kaupunki-sanonta :D. Tulee mieleen sata muuta kaupunkia joissa on enemmän säpinää. Juuso on söpö, kuten aina :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Elmeri. Flunssa on jo paremmalla tolalla. Yleensäkin toivun flunssasta varsin nopeasti.
      Joku tuolla jo totesikin, että varmaan se Haminankaupunki -nimitys tulee tuon kaupungin ympyriäisyydestä. Sen kerran kun olen Haminassa käynyt, ei siellä kyllä mitään menoa ole, ei sitten minkäänlaista.

      Poista
  13. Pikaista paranemista teille! Hyviä ajatuksia joulunvietosta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Flunssa paranee riittävästi köhimällä ja kuumaa juomalla.
      Kunpa vain saisin riittävästi tarmoa myös toteuttaa noita hyviä ajatuksia joulunvietosta.

      Poista
  14. Järkevää pohdistaa joulusta! Monena vuonna mekin mentiin pää kolmantena jalkana mummuilta toiselle ja kotona emme ehtineet viettää yhtään joulua! Lapset olivat silloin pieniä, nyt kaikki aikuisia ja on itsellä jo lapsenlapsia.
    Kaikki toivovat varmasti sitä yhdessäoloa varsinkin jouluna, mutta ihminen ei voi jakautua enemmäksi kuin on.
    Sairas olin minäkin jouluna, nyt alkaa elämä voittaa. Paranemisia teillekin.

    VastaaPoista

Päivänkakkara, kielonkukka, metsätähti, nurmennukka
kuiskii meitä seurakseen, puutarhan helmaan suloiseen.
Kommentista mukava muisto jää, se pitkään mieltä lämmittää.
Kiitos Sinulle vierailustasi!