keskiviikko 17. joulukuuta 2014

Villasukkia, kissanminttua, vanhusten jeesaamista


En enää laisinkaan osaa istua telkkua katsomassa neulomatta samalla sukkia. Harvoin tulee mitään niin kiinnostavaa ohjelmaa, että sen vuoksi täytyy laittaa kudin sivuun ja keskittyä katsomiseen. Kudon aivan omaksi ilokseni, ilman mitään paineita. Pikkasen täytyy kuitenkin asettaa itselleen haasteita, ja niinpä pyrin välillä opettelemaan jotain uutta. Tällä hetkellä ajatuksena on oppia kirjoneuleita.


Kuplasukat on tehty 7-veljeksestä ja 7-veikka Polkasta. Kantapää on ristiinvahvistettu ja tuonne resoriin ompelin Itse tehty -tekstin. Löysin tuollaisen tekstirullan Eurokankaasta. Vinkin tekstirullaan löysin varmaankin facebookista tai mahdollisesti jostain blogista.


Vaaleanpunaisiin sukkiin neuloin resorin valepalmikolla ja kantapää on niinikään ristiinvahvistettu. Lankana 7-veljestä harmaana, luonnonvalkoisena ja vaaleanpunaisena. Puikot 3,5. Laitoin tuohon varteen 13 s puikkoa kohti ja kavensin ennen kantapäätä yhden silmukan jokaiselta puikolta. Minulla tulee edelleenkin hiukan liian tiukkaa tuo kirjoneulekohta, joten siksi teen varren runsaamalla silmukkamäärällä.


Nämä sukat on kudottu vaaleanharmaasta ja punaisesta 7-veikasta. Sukkia kuvatessa huomasin, että kerrosten vaihtumiskohta (ei näy tässä kuvassa) kannattaisi jättää 1. ja 4. puikon väliin, jolloin se jäisi jalan alle. Tosin tällä hetkellä puikoilla olevassa sukkaparissa kokeilen kahden värin vaihtokohdassa kikkaa, jossa kudotaan ensin seuraavan puikon ensimmäisen ja ja vasta sitten edellisen puikon viimeinen silmukka. Siten pitäisi välttyä porrastukselta eri värien vaihtumiskohdassa.


Keräsin syksyllä puutarhasta kissanminttua ja kuivasin ne. Nyt ompelin muutaman pussukan fleecekankaasta ja täytin pussit kissanmintulla. Ompelin vielä kulmaan juuttinarusta lenkin. Ehkä pusseihin olisi kannattanut laittaa vielä jotain muutakin painon lisäämiseksi, mutta testikissa Juuso ainakin totesi tuoksut oivallisiksi ja minttupussi on jo useampana iltana saanut kyytiä oikein kunnolla. Ensi vuonna täytyy tätä ideaa jalostaa vähän pidemmälle.


Eilinen päivä meni rattoisasti isän kanssa silmäklinikan kuntoutusyksikössä apuvälinearvioinnissa. Isä saa valkoisen kepin, sillä glaukooma ja silmänpohjarappeuma ovat vieneet hänen näkönsä sille tasolle, että kulkeminen alkaa olla hankalaa. Arviointikäyntiin kuului myös sosiaalityöntekijän tapaaminen. Tämän tarkoituksena oli valistaa meitä erilaisista vanhuksille ja vammaisille kuuluvista etuisuuksista. Tässä tapauksessa lähinnä näkövammaan liittyen. Monia sosiaalietuisuuksia on olemassa ja osa niitä, joita tuskin osataan edes hakea. Aika monen etuisuuden kohdalla vastaan tulee kuitenkin joko tuloraja tai vamman prosenttiaste. Tulorajat ovat varsin alhaisia ja vaadittavat vammaprosentit melkoisen korkeita.

Elin toivossa, että saisin isän sairauden perusteella invapysäköintitunnuksen, mutta siihen isän prosentit eivät vielä riitä. Se olisi helpottanut huomattavasti kahden vaivaisen vanhuksen kuskaamista eri palvelujen piiriin. Alkuun innostuneen tuntuinen sosiaalityöntekijän tapaaminen kuihtui sitä mukaa, kun hänen esittämistään etuisuuksista yksi toisensa jälkeen osoittautui todennäköisyydeltään likimain mahdottomiksi. Vaikka olen tässä omaishoitajan roolissa vielä kohtalaisen noviisi, alkaa jo olla aika hyvä tuntuma siihen, kuinka mahdottomassa byrokratian viidakossa saa vanhustensa puolesta jatkuvasti seikkailla. Miten selviävätkään sellaiset vanhukset, joilla ei ole ketään puhumassa puolestaan ja avittamassa käytännön elämässä.


Ollaan silti iloisella mielellä ja jatketaan joulun valmistelua ilman sen kummempaa hampaiden kiristelyä.


29 kommenttia:

  1. Lämmintä jaloille ja varmasti mieluinen kisun lelu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä Juuso on kissanminttuleluaan ilmoille paiskinut ahkerasti.

      Poista
  2. Juuso tykkäsi, joten ainakin yhdelle kissalle mieluinen.

    VastaaPoista
  3. Olet yllä tikunnut taas nättejä sukkia :) Kyllä asiat ovat ihan mahdottomia osata selvittää, onneksi tällaisia neuvojia kuitenkin on ;)

    VastaaPoista
  4. Ompa kauniita sukkia, niin kauniita, etten edes osaa sanoa, mitkä on ihanimmat.

    VastaaPoista
  5. Ihanat nuo sukat. Von vain ihailla ja kadehtia. En osaa käsitöitä.

    Porvoossa invaparkin saa iän perusteella, mitä ole seurannut. Todella hyväkuntoiset omistavat luvan. Onko sitten tiukempaa muualla, kannattaisi kysyä. Kiltit jää ilman.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Invapaikkaluvat anotaan poliisilta, mutta niihin tarvitaan lääkärin lausunto.

      Poista
  6. "Tehdas toimii ja vauhti näyttää pysyvän ripeänä"
    Kauniita sukkia olet kutonut ja nuo kissanminttupussit ovat varmasti kissojen mieleen, ainakin Juuso tykkää.
    Luulen, että minun päivääni kuuluu hirmun vähän tunteja, ainakaan ei mitään valmista tule ja kello käy.
    Juusolle terkuin meiltä.......

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Molley, välillä päivät menevät niin, ettei mitään järkevää saa aikaan. Onneksi toisinaan tulee niitäkin päiviä, jolloin hoituu homma jos toinenkin.
      Juuso kiittää ja hyrisee tyytyväisenä.

      Poista
  7. Kyllä taasen on tullut monet kauniit sukat ja kisulle mieluinen lelu :)

    VastaaPoista
  8. Ihanihanat punaiset kuviosukat! Pitääpä kipaista Euromarkettiin "itsetehty" tarraa hakemaan. Sydämellistä joulunalusta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Inna! Mukavaa joulunalusta sinullekin!

      Poista
  9. Ihania sukkia!

    Olen itse viime ajat "hakannut päätä seinään" Helsingin vanhemmalle väelle tarjottavien palveluiden kanssa. Aikaa kuluu hirveästi, kun yrittää ottaa niistä selvää. Omat vanhempani ovat huonossa kunnossa, ja apua tarvittaisiin. Nyt hoidamme mieheni kanssa kaikki kaksistaan, ja töissäkin pitää käydä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vanhuspalvelut ovat mahdottoman sekava viidakko ja välillä tuntuu, ettei kukaan ole kunnolla perillä niiden perusteista. Inhimmillisyys on ainakin unohtunut palveluja suunniteltaessa. Kuinkahan moni tytär vielä uupuu vanhuksiaan hoitaessaan, kun tukea on niin olemattoman vaikea saada.

      Poista
  10. Hienosti onnistuu sinulta kirjoneule! Yksi vinkki löysempään lopputulokseen on käyttää vähän paksumpia puikkoja kirjoneuleen kohdalla.

    Hyvä Juuso, olet ahkera testikissa : )

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Inka, seuraavissa sukissa kaivankin isommat puikot. Huomaan kyllä, että harjoitus auttaa. Siksi aionkin sitkeästi jatkaa opettelemista.

      Poista
  11. Voi ei, voimia arkeesi! Siis on kyllä tyhmiä oikeasti nämä suomen kiemurat..... Siis pitäis olla semmonenki pykälä että se joka on omaishoitaja ja kuskaa vanhuksia paikasta toiseen niin niillekin pitäis antaa oikeus ajaa invapaikalle. Onhan se papparojen ja mummurojen hankalaa lähteä, jos esim. kävely mennyt huonoksi niin lähteä kaukaa kävelemään paikkaan johon on menossa. Voimia! Itselläni oli sellainen tilanne tuossa taannoin että kun Kelasta hain yhtä korvausta, niin lääkäri sano suoraan että ei oo tämmösestä kuullukkaan ja mulla ei oo sitä mahollisuus saada. Selvitin asiaa Kelasta ja olivat tyrmistyneitä, että lääkäri ei sitä päätä. Kelassa on omat, onko ne sitten lääkäreitä... vai mitä ne nyt olikaan, jotka siellä päättää. Mutta kuiten niin. Yleensäkin terveydenhuollossa suomessa pitää ite osata vaatia jotaki hoitoa.. ja tehä kauhiasti sen eteen että sais oikiaa hoitoa. No tulipas avautuminen! :) Tästähän saisi pidemmänkin keskustelun aikaiseksi, ja mielipiteitä on tuohonkin varmaan monia. Mutta kyllä sitä välissä saa taistella että saa oikeaa hoitoa ja sellainen ihminen joka ei edes oikeasti kykene siihen eikä hänellä ole ketään läheistä joka auttaa, niin onhan se oikeasti aika kamalaa! Ja jatkoinkin tähän vielä vähän! :) No jospa minä nyt toivottelen mukavia jouluvalmistelunaikoja ja joulun odotuksen jatkumista sinne hieman etelämmäs!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lisään vielä, että siihen hakemukseen Kelalle tarvi kuitenkin lääkärintodistuksen. Sain sen kuitenkin, todistuksen sekä hyväksyvän päätöksen. :)

      Poista
    2. Hyvä, että vihdoin sait hyväksyvän päätöksen. Se ei näköjään aina ole niin itsestäänselvää edes lääkärintodistuksella.
      Vanhusten kuskaamisessa on sellainenkin ongelma, ettei aina voi sairasta vanhusta jättää odottamaan kadun reunaan siksi aikaa, että itse löytää jostain huitsinnevadasta parkkipaikan. Aika hyvinhän meillä vielä monet palvelut pelaavat, mutta toisinaan on ihan pakko peräänkuuluttaa järjen käyttöä.

      Poista
  12. Varmasti moni ikäihminen jää ilman etuuksia, kun ei niitä osaa hakea. Ihan ensiksi tulee mieleen ne vanhat avioparit joista toinen vaatii jo ympärivuorokautista apua. Tälläisessä tapauksessa saattaa olla jopa niinkin, ettei tiedetä että olisi oikeus vähintäänkin omaishoidontukeen. Varmaan vanha kansa ajattelee, että aina on pitänyt pärjätä omillaan.

    Ihailen tuota innostusta opetella uusia neulemalleja:) ja Juuso on hurmaava testi kissa :)

    Olen tässä tekemässä blogi kierrosta ja tulee luettua nyt aiempiakin postauksia. Lohjan mennen ajan markkinat näyttivät oikein mukaville. Ja kylläpä oli täyttä asiaa tuolla postauksessa Pieniä mietteitä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaikea on minunkin vanhempieni heille kuuluvia etuisuuksia anoa, kun kokevat ne köyhäinapuna. Yritän vakuutella, että kyllä he ovat oman osansa veroina maksaneet ja ansaitsevat kaiken saatavilla olevan avun.

      Poista
  13. Niin tämä yhteiskunta säästää, kun ei tiedota tarpeeksi etuisuuksista. Eihän niistä kukaan ota selvää, jos ei mistään saa tietoa. Monet vanhathan eivät edes käytä nettiä. Sitten ovat vähillä tuloillaan rahavaikeuksissa.
    Hienoja sukkia olet tehnyt. Kyllä tuo kirjoneule luistaa sinulla. Hauska lelu Juusollekin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joka vuosi jää valtaisa summa Kelan etuisuuksia jakamatta ja varmasti juuri siksi, ettei kaikista eduista ihmiset tiedä. Vanhat varsinkaan.

      Poista
  14. Onpa taas upeita sukkia! Kyllä olet taitava neuloja. Minun isäni (88 v) on ollut syksyn mittaan kahteen otteeseen Kuopiossa aivoverisuonioperaatiossa. Asuvat 85 vuotiaan äitini kanssa kahdestaan vielä omakotitalossa, mutta onneksi kaikki neljä lasta asuvat lähistöllä, ja olemme kukin vuorollamme heitä autelleet. Mukavaa joulunalusaikaa, ja muistahan voimistella hartioitasi kaiken neulomisen välissä:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Isäni 86 v. ja äitini 81 v. asuvat myös kaksin kotona, mutta nykyisin onneksi kerrostalossa hyvien palvelujen äärellä. Meitä on viisi sisarusta, mutta olen ainoa, joka vanhemmista huolehtii. Muilla riittää esteitä. Vielä on näin pärjätty, mutta jatkuvasti avuntarve näyttää lisääntyvän. Olen ajatellut, että tämä on nyt tällaista aikaa.
      Mukavaa joulunalusta myös sinulle.

      Poista
  15. Oletpa taas neulonut upeita sukkia. Voimia sinulle hoitaa vanhempiesi asioita, se tosiaan vaatii kärsivällisyyttä byrokratian viidakossa.

    VastaaPoista

Päivänkakkara, kielonkukka, metsätähti, nurmennukka
kuiskii meitä seurakseen, puutarhan helmaan suloiseen.
Kommentista mukava muisto jää, se pitkään mieltä lämmittää.
Kiitos Sinulle vierailustasi!