maanantai 11. toukokuuta 2015

Alkuja siellä ja täällä


Kuluvan vuoden ruohonleikkuukausi on nyt sitten avattu. Omenapuiden alla on enemmän sammalta kuin nurmikkoa, joten sinne en mennyt edes lähelle. Ja joitakin ihania valkovuokkoesiintymiä oli ihan pakko kiertää. Kuka nyt tuollaisia upeita mättäitä raaskisi mennä tuhoamaan.

Tähkäesikko - Primula vialii

Lauantaina kävin Plantsussa hakemassa äitienpäiväkukat äidille ja anopille ja tietenkin sieltä lähti mukaan pari esikkoa omaan pihaan. Katsokaa tuossa yläkuvassa olevaa Tähkäesikon kukkaa. Aivan mielettömän suuri ja erikoisen mallinen. Kuin jokin eskimojätski tai mikä lie. Alla kuva samassa pehkossa olleesta tavallisesta kukinnosta.


Tai ehkä tämä kukka on hieman normaalia pienempi. Olihan tuo taimikin varsin muhkea ja hetken jo mietin, jakaisinko sen kahtia ennen istutusta. En sitten kuitenkaan jakanut. Jossain puutarhaohjelmassa kerran ohjeistettiin, että isot ostotaimet voi jakaa ennen istutusta ja näin saa helposti useamman taimen samaan hintaan.

Kuunlilja - Hosta

Pihakierroksella piti käydä myös tarkastamassa, mitä mullasta missäkin nousee. Kuunliljat ovat jo paikoin kasvunsa alussa. Varjoisimmilla alueilla tosin hyvin maltillisesti.

Jaloangervo - Astilbe

Samoin jaloangervot ovat hissukseen kerimässä itseään avoimiksi ja joissain lehdissä näkyi jo aavistus vihreästä.

Syysleimu - Phlox paniculata

Syysleimuissakin on reipasta kasvua.

Keltavuokko - Anemone ranunculoides

Keltavuokkokin on selvinnyt talvesta useamman kukan voimin ja nyt vain toive, että se jonain päivänä kasvaisi isoina mättäinä pihassani.

Hämyvuokko - Anemone nemorosa Robinsoniana

Myös hämyvuokko on selvinnyt talvesta ja alkaa vihdoin kukkimaan. Vieressä keltainen mukulaleinikki. Hämyvuokkoja jouduin sihtailemaan kameralla melko kaukaa ja silloin tuli mieleen, että pitäisikö istutustilanteessa ottaa huomioon myös mahdolliset kuvaussessiot. Joko merkata paikat, joihin on turvallista astua survaisematta saappaallaan jotain tärkeää kasvia tai sitten ripotella sopivia astinkiviä kukkapenkkeihin. No, tämä oli ehkä puolittain vitsi, mutta välillä kyllä saa kykkiä kieli keskellä suuta kukkiensa joukossa, ettei niitä kuvatessaan tallo kaikkea muuta ympärillä kasvavaa.

Mukulabegonia - Begonia Tuberhybrida

Takkahuoneen ikkunalla marketista ostetut mukulabegoniat ja Karjalanneidot ovat karistaneet mullat niskastaan ja kasvavat hurjaa vauhtia. Nuppujakin on jo näkyvissä. Näiden begonioiden pitäisi olla amppelityyppisiä, joten aikanaan laitan ne sisäänkäyntiterassille roikkumaan. Se on varjoinen paikka, mutta riippabegoniat ovat siellä viihtyneet aina hyvin. Viime vuonna kylän omalla taimitarhalla ei ollut laisinkaan riippabegonioita, enkä niitä muualtakaan löytänyt. Tämä on ensimmäinen kerta, kun kokeilen kasvattaa niitä itse.


Pihalla pyöriessä löysin taas useita kotiloita. Laiska ihminen keksii elämäänsä helpotusta mistä vain ja hain tyhjäksi jääneen d-vitamiinipurkin, jonne sujautin löytämiäni kotiloita matkan varrelta ja purkki takaisin taskuun. Kun sitten reitti osui etikkaliemipurkin lähistölle, kävin tyhjentämässä kotilot taskupurkistani. Hetken kyllä kävi mielessäni, että jospa purkin kansi jää auki ja kotilot ryömivät taskuuni. Ja sitten työnnän paljaan käteni kotiloiden joukkoon. Iiiihhhh. En minä nyt kovin säikky ihminen ole, mutta ajatus taskussa ja sormissa vyöryvästä kotiloarmeijasta ei tunnu oikein mukavalta. 

Aamupäivän taivas oli pilvessä, mutta iltapäivän aikana taivas on seljinnyt ja aurinko alkanut paistaa. Seuraaville päiville on luvassa sadetta ja loppuviikoksi koleaakin, joten hissukseen kevät etenee. Viime yönä maan tasolla oli ollut pientä pakkastakin.

Kasvimaan vartija

Juuso teki oman tarkastuskierroksensa ja jäi miettimään syntyjä syviä kasvimaalaatikon viereen. Ehkä sitä kiinnostaa, kun metsikön takana tehdään tasakattotaloon uutta aumakattoa.
 

23 kommenttia:

  1. Yöks etana-armeija taskun pohjalla! Onneksi kansi ei auennut:) Välillä olisi valokuvauksessa hyvä olla jonkin sortin muovialunenkin mukana, monesti on housunpolvet märkänä filmaamisen seurauksena!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aina ei muista varustautua, kun sitä lähtee ottamaan mukavas vain yhden tai kaksi kuvaa. Sitten huomaa tähtäilleensä puutarhan mullassa tunnin verran ja vaatteet ovat sitten saaneet osansa mullan tuoksusta ja väristä.

      Poista
  2. Ompa kummalline tua tähkäesikon kukinto. Ostin kans viimmevuanna kaks tähkäesikkua. Kukiivat koko kesän. On tainnu karota samantiän. Mitää elämää ei ainakaa viälä näy. Jos mä huamaan että pitää astua johonki kohtaa penkiis turhan useen, ettin siihe littiän kiven. Tiätää seuraavalla kerralla mihinkä kinttunsa panoo.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin ostin viime kesänä tähkäesikkoa ja iloitsin sen pitkästä kukkimisesta. Nyt niistä ei näy yhtään mitään. Elän toivossa, että vielä mullasta nousevat. Ikävääni helpottaakseni ostin sitten uuden tähkäesikon, kun sellaiseen törmäsin.

      Poista
  3. Minulla on sama ongelma; on vaikea päästä kuvaamaan kukkia läheltä tallaamatta toisia jalkoihinsa. Kevätkukat ovat vielä niin lyhytvartisiakin, että joutuu kyykkimään penkissä mitä ihmeellisimmissä asennoissa. Hämyvuokot ja keltavuokot on kaunis lisä kevätkukkijoihin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä olisikin kameravalmistajille kehittämisen paikka. Jonkinlainen kukkakeppi kuvaajan avuksi voisi olla tarpeen.

      Poista
  4. Kotiloista on tainnut tulla melkoinen riesa:|
    Näissä kevät kukkijoissa on hurjasti sellaisia kasveja, mitä haluaisin omaan pihaan, kuten tuo hämyvuokko:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hämyvuokko on minulla ensimmäistä kevättä. Viime alkukesästä sen istutin, mutta silloin se ei kukkinut. Muiden blogeja lukiessaan ja katsellessaan hinku uusiin kasveihin näyttää olevan loputon.

      Poista
  5. Ompa jännä isokukkainen tähkäesikko Minä ostin kaksi taimea pihaja puutarha messuilta
    tähkäesikkoa mutta ei ollut noin iso kukkaista.. Meilläkin on pihalla aika paljon valkovuokkoja eihän niitä raaskii pois ajaa täytyy odottaa kunhan ovat kukkineet :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Enpä minäkään aiemmin ole tuollaista jättikukintoa nähnyt. Aika metkan näköinen ja erikoinen.

      Poista
  6. Paljon uusia alkuja taas. Mietin minäkin tänään josko jo nurmikolle konetta näyttäisin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paikoitellen nurmikko oli jo niin pitkää, että ajelu tuli ihan tarpeeseen. Liian pitkää nurmikkoa on jo hankala ajaa.

      Poista
  7. Juuso on ihana, suloiset valkoiset sukat hänellä!

    Kauniita esikoita, ja ihania kaikkia alkuja jo puutarhassa. Nurmikonleikkuukausi avattu, onnea! Valkovuokkoja ei tietenkään saa ajaa alas, upea pehko pihallanne! Nuo kotilot ovat tosi ikäviä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Parissa paikassa valkovuokkopehkot kukkivat todella pitkään. Onneksi niissä paikoissa nurmikko on taasen huonokasvuista, joten valkovuokot saavat pitää kukintonsa ihan loppuun saakka.

      Poista
  8. Ihania alkuja! Tuo hämyvuokko jäi kutkuttamaan, jostainhan sellainenkin on nyt löydettävä =) Hankittavien kasvien lista tuntuu paisuvan ihan loputtomaksi, kiitos kaikkien ihanien blogikuvien =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Viime keväänä tilasin hämyvuokon Viherpeukaloilta. Taimet olivat mukavan kokoisia ja kovasti iloitsen, että lähtivät nyt kukkimaan.
      Hankittavien kasvien lista tosiaan paisuu paisumistaan. Eikä asiaa laisinkaan helpota se, että kaikkea ihanaa täällä blogistaniassa jatkuvasti tuodaan esille. No, tämä on niin mukava harrastus, ettei harmita.

      Poista
  9. Huisia, kesään on jo edennyt kyllä siellä! Hauska tuo soikea putikka esikossa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika pitkällä kohti kesää jo ollaan. Pikkaisen lisää lämpöä kyllä toivoisin.

      Poista
  10. Eksoottinen tuo tähkäesikko!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On tosiaan metkan näköinen kukinto. Tuskin enää toista kertaa samalla tavoin kukkii.

      Poista
  11. Juusoon taisi iskeä kissoille ominainen eksistentiaalinen pohdintahetki. Wattikin välillä harrastaa niitä puutarhamaalla.

    Piti ihan googlata tuo hämyvuokko, onpa hienon värinen! Sinulla taitaakin olla kattava vuokkokokoelma. Ja julma saisi olla jos tuollaisen ihanan valkovuokkopehkon päälle kävelisi..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nuo kissojen mietintähetket ovat kyllä mainioita. Juusokin saattaa istua pitkiä aikoja tuijottamalla jonnekin kaukaisuuteen. Silloin melkein toivoisi, että kissa osaisi puhua ja kertoa, mitä sen mielessä liikkuu.
      Ei minulla ole kummoistakaan vuokkokokoelmaa. Täältä blogimaailmasta bongaan kaikkea kivaa ja jos sellainen osuu kaupassa eteen, tulee hankittua. Viime keväänä Viherpeukaloilla oli noita vuokkoja ja sieltä innostuin tilaamaan. Kiva, että lähtivät kasvamaan ja kukkimaan pihallani.

      Poista
  12. Vaatimaton kiitokseni, että olen saanut tutustua rikkaruohoelämääsi blogin kautta. Vaikka aktiivisesti seuraan, niin kommentointi ei ole vahvinta alaani. Joten tämä sellaisena kevään tiivistelmänä. Olen lukenut julkaisujasi järjestyksessä tuolta vanhimmasta päästä. Kesälukemistoa vielä riittää...

    VastaaPoista

Päivänkakkara, kielonkukka, metsätähti, nurmennukka
kuiskii meitä seurakseen, puutarhan helmaan suloiseen.
Kommentista mukava muisto jää, se pitkään mieltä lämmittää.
Kiitos Sinulle vierailustasi!