Tuulinen vapaapäivä

Tulipa Little Beauty

Tänään päätin pitää vapaapäivän - puutarhatöistä. Päätös oli helppo, mutta toteutus ei niinkään. Kuljeskelin kameran kanssa puutarhassa, mutta navakka tuuli häiritsi kuvaamista. Samoin kirkkaana paistava aurinko. Auringonpaisteesta kyllä tykkään, mutta kuvatessa se saa aikaan liian jyrkkiä varjoja ja lisäksi silmälasien kanssa kameran näyttöä tihrutessa tulee heijastumia, jotka niinikään hankaloittavat kuvaamista.

Tulipa Florosa

Lopulta istahdin pihapöydän ääreen ja keksin miljoona eri hommaa, jota voisin lähteä tekemään. Viittä vaille, etten pyytänyt Ukkokultaa köyttämään minua tuoliin kiinni. Päädyin tuijottamaan syreenipensaiden joukossa nököttävää kuivunutta puuta, joka on tarkoitus lähipäivinä karsia pois. Ai, että teki mieli heti hakea saha kellarista ja käydä tehtävään käsiksi. Mutta, mutta. Olin päättänyt pitää vapaapäivän ja periksi en antaisi.

Tulipa Silver Parrot

Tulppaanit ovat kukkineet harvinaisen pitkään, joskin alkavat nyt olla loppumetreillä. Tuulentuiverrus heitteli jo nyt joistakin tulpuista terälehtiä pitkin nurmikkoa.

Tulipa Orange Cassini

 

Tuntuu, että olen odottanut kesää alkavaksi varmasti puoli vuotta ja yhä se antaa odottaa itsään. Kyllä pihalla on jo muutamina päivinä saattanut ihan oleskellakin. Etenkin auringossa on ollut lämmintä. Kunhan vain tuo tuuli vihdoin asettuisi. Eipä näy omenapuiden kukissa juurikaan pölyttäjiä pörräämässä, ei myöskään perhosista ole ollut moniakaan havaintoja. Varmasti perhoset ja muut öttiäiset ovat taitavia lentäjiä, mutta kukas sitä jaksaisi kynsin hampain kukan terälehdistä kiinni pitäen mettä imeä, jos vain rauhallisempaakin tekemistä riittää.

Eilen jatkoin alapihan rikkaruohohommaa eli kävin kaikki 30 kuusentainta läpi ja putsasin niiden alustat rönsyleinikeistä ja muista ylimääräisistä kasveista. Lopuksi kärräsin kuusentaimille oksahaketta. Vuorotellen kuikuilin taivaalla kiivaasti ohi kulkevia pilviä ja niistä vähän väliä ropsahtelevia sadepisaroita. Mutta kun olin päättänyt tehdä homman loppuu, sen myös tein. Enkä onneksi kovin paljon kastunut, sillä pisaroita tuli harvakseltaan ja välillä jopa oli pientä taukoa.

Olisi varmaankin ollut fiksumpaa istuttaa kuusentainten sijaan 80-senttisiä tuijia, jotka nyt huitelisivat jo meikäläisen pään yläpuolella. Kuusiaitaa naisenkokoisena tuskin näemme koskaan. Ellemme sitten istu juuri tämän tontin päältä kulkevan pilven reunalla - joskus aikanaan.

Tomaatit ovat vihdoin ryhtyneet kasvarissa kasvamaan. Saivat ilmeisesti ensimmäisinä öinä kylmää, kun en muistanut viedä lämmitintä. Aika kalseita öitä on ollut nytkin. Viime yönä sentään +8 astetta, mutta edellisenä vain +2 astetta. Kasvarissa tietenkin enemmän, kun öljylämmittimeni hönkää sinne hiukan lämpöä. 

Jonkun tomaatissa on ollut jo raakileita, minulla ei edes kukkia. Aika harrastelijamaista tämä minun kasvaritouhuni, mutta ei haittaa tahtia. Kaupasta saa tomaatteja tarpeeseen, mutta jos nuo itsekasvattamani taimet tekevät edes muutaman hedelmän, olen onneni kukkuloilla. Miltei lottovoittaja. Tai ehkä mieluummin tomaattivoittaja.

Kaikenlaisia nuppuja löytyy nyt puutarhasta. Osa on kuvattu ja osa tyystin kuvaamatta. Kävin muutama vuosi sitten erään tuttavantuttavan puutarhassa. Virolaissyntyinen rouva oli kylvänyt kukkapenkkien ympäri ruohosipulia ja se oli todella kaunista. Ruohosipulilla on kauniin vihreä varsi, joka pysyy hyvin pystyssä. Kukatkin ovat kauniita ja kun ruohosipulia on paljon, siitä riittää leivän päälle ripoteltavaksi ja ties mihin ilman, että kasvustossa näkyy koloakaan. 

Rouva väitti, että ruohosipuli suojaa kukkia monenlaisilta tuholaisilta. En tiedä, onko siinä mitään perää, mutta sen jälkeen olen ripotellut ruohosipulia omaankin puutarhaan vähän enemmän. Ja vieläkin lisää mahtuisi. Kuinka olenkaan tuon päässyt unohtamaan.

Halpakaupan poistohyllystä eurolla ostamani pikkuorvokki kukkii runsaana ja kauniina. Tuotuani kukan kaupasta kotiin, kastelin sen kunnolla ja leikkasin kaikki latvoihin kuivuneet kukinnot pois. Siirsin orvokin muutama päivä sitten pois kaupan amppelipurkista uuteen multaan ja nyt se kiittää minua pelastuksesta.

Ystäväni äiti nukahti perjantaina viimeiseen uneensa. Tuntuu haikealta, sillä jotkut ihmiset ovat ikäänkuin aina olemassa. Vaikka heitä tapaa harvoin, he ovat usein ajatuksissa ja heihin törmätessä on kuin ei olisi koskaan erossa ollutkaan. Haikeutta lisää se, että edellisen sukupolven poistuessa huomaa olevansa itse se vanhin. 

Nuku hyvin Vokki!

Kun mummot kuolevat

heistä tulee kukkaniittyjä ja heinää

ja joistakin mummoista tulee puita

ja he humisevat lastenlastensa yllä,

suojaavat heitä sateelta ja tuulelta

ja levittävät talvella oksansa

lumimajoiksi heidän ylleen.

Mutta sitä ennen he ovat intohimoisia.

- Eeva Kilpi -