sunnuntai 8. marraskuuta 2015

Konsertin jälkeen

Varjoyrtti on vihreä tähänkin aikaan vuodesta, kuva otettu eilen.

Erinomainen hetki postata puutaheinää näin sunnuntaiaamun varhaistakin varhaisemmassa hetkessä. Tästä isänpäivästä tulee oikea tuskien taival, sillä en ole nukkunut eilisillan jälkeen silmäystäkään. Oma vika. Kuka käski kitata kahvia liikaa ja vieläpä aivan liian myöhään. Tyhmästä päästä kärsii koko kroppa.

Kuva kopsatty lipusta

Veljeni vaimo oli hankkinut minulle ja äidille liput "Laulaja Olavi Virta" -konserttiin Savoy-teatteriin. Konsertissa esiintyivät baritoni Hannu Lehtonen ja tangokuninkaallinen Amadeus Lundberg sekä Susanna Haavisto. Esiintymislavan takaseinälle heijastettiin kuvia Olavi Virran elämäntaipaleelta ja esiintyjät kertoivat laulajan elämästä ja kohtalosta muodostaen siten kronologisen tarinan hienojen musiikkiesitysten lomassa.

Tänä vuonna tuli kuluneeksi 100 vuotta Olavi Virran syntymästä ja se on huomioitu ympäri maan lukuisten eri konserttien merkeissä. En varsinaisesti ole tällaisen vanhan tanssimusiikin suurkuluttaja, mutta hyvin esitetty elävä musiikki kyllä uppoaa aina, oli genre mikä tahansa. Hannu Lehtonen on minulle vieras nimi, mutta kyllä miehestä ääntä lähtee ja komeasti lähteekin. 

Myös Amadeus Lundbergilla on upea ääni, mutta mikä lie miestä kiukuttanut, kun oli koko esiintymisen ajan kuin myrkyn niellyt. Hartiat lysyssä, katse lattiassa, eikä esiintyjän kropassa näyttänyt ääntä lukuunottamatta olevan mitään liikettä. Luulisi, ettei laulaja edes pystyisi esiintymään ilman, että jokin paikka edes vähän väpättäisi, mutta ei Amadeuksella. Kontrasti Hannu Lehtoseen ja Susanna Haavistoon oli melkoinen. Oli kuin valo olisi sammunut koko lavalta, kun oli Amadeuksen vuoro laulaa mikrofoniin. Olipa kummallinen kokemus.


Ennen konserttiin lähtöä joimme tietenkin vanhempieni luona isänpäiväkahvit. Käly oli varannut meille myös väliaikatarjoilun konserttiin ja kahviahan oli sielläkin. Ajattelin, että eihän se unijukka yhtä kahvikupillista pelästy, mutta väärin oli ajateltu. Lisäksi yöpöydällä oli meneillään kolmas Jussi Adler-Olsenin dekkari ja vieläpä loppuratkaisun hetket, joten ihan pikkiriikkinenkin unihiekan rippunen kaikkosi sen siliän tien. Nyt on dekkarin takakansi suljettu ja kello lähentelee aamukuutta. Juuso makaa keskellä työpöytää. Hyvä, ettei näppikselle tipahda rapsutuksia kerjätessään.


Josko sittenkin lähtisi vielä hetkeksi omaan lämpöiseen sänkyyn. Ehkä Nukkumatti huomaa poiketa meidänkin puolelle, sillä naapurin yötyöhuki saattaa jo olla päättymässä ja silloinhan näillä seuduin tarvitaan joka tapauksessa unihiekkaa.
  

16 kommenttia:

  1. Nukkumatti livahti meiltä jo aamuyöstä, toivottavasti sinne teille päin :))
    Hienot kuvat, etenkin toinen kuvasi on ihana!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä sitä unihiekkaa sitten naapurista vähän meillekin rapisi. Nukuin kuudesta kymmeneen ja se riittää tähän hätään ihan hyvin.

      Poista
  2. Mua ei kahvinjuonti haittaa, mutta valvomme muutenkin myöhään. Nukkumaan tulee mentyä 2-3 aikaan yöllä, mies vieläkin myöhempään. Ei onnistu, jos on aikainen töihinnousu, mutta nyt otetaan vähän löysemmin. Mulla on onneksi hyvät unenlahjat,yleensä uni tulee heti kun pään painan tyynyyn! Toivottavasti sait aamulla vähän unihiekkaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Myöhäiseen meilläkin nykyisin valvotaan Jotenkin rytmi on kääntynyt siinä mielessä ihan hassuksi, kun usein aamulla on kuitenkin noustava ja lähdettävä liikenteeseen normi-ihmisten aikaan. Mutta mitäpä noita suremaan. Yleensä ihminen nukkuu jossain vaiheessa univelkansa pois.

      Poista
  3. Minä en voi juoda edes mustaa teetä iltakuuden jälkeen, muuten ei uni tule. Toivottavasti nukkumatti vielä poikkeaa!!! Hienoja kuvia olet jälleen ottanut. Tuo varjoyrtti näyttää kiinnostavalta ...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama täällä, kyllä iltakuuden jälkeen pitää kahvit unohtaa. Muuten on niin virkeä olo myöhään yöhön ja aamulla sitten ihan jotain muuta.
      Varjoyrtti on tosi helppo ja mukava kasvi. Ikivihreä, jonka kukinto on hyvin vaatimaton, kuten kuvasta näkyy.

      Poista
  4. Voi hitsi mikä yö! Toivottavasti olet sikeässä unessa, kun tätä kirjoitan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuudesta kymmeneen nukuin. Se riittää ihan hyvin tähän hätään. En jaksa valvomisia murehtia, sillä yleensä valvotut pätkät tulee otettua jossain vaiheessa korkojen kanssa takaisin.

      Poista
  5. Toivottavasti ensi yönä nukkumatti saapuu normaalisti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yleensä niin käy. Ja etenkin nyt, kun sain tuon jännän dekkarin luettua loppuun.

      Poista
  6. No niin, kyllä se dekkari joskus minuakin valvottaa ja kahvit. Kun jossain vaan ei Pysty kieltäytymään kahveista illalla :) Toivottavasti nukuttaa seuraavana yönä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ensi yönä uni taas maittaa. Dekkari tuli luettua loppuun, joten sekään ei nyt jäynää aamuyöhön. Suosittelen muuten noita Jussi Adler-Olsenin kirjoja. Ripaus huumoria ja hyvin rakennetut jännitystarinat.

      Poista
  7. Niin, joskus jää yöunet vähille. Toivottavasti saat ensi yönä kunnon unet :)

    VastaaPoista
  8. Yhtään kahvia en juo klo 13 jälkeen vaikka kultaiselta kupilta tarjottaisiin, sillä valvon koko seuraavan yön.

    Ihania nuo kärhöjen 'syyskukat'.

    <3

    VastaaPoista
  9. Noinhan se minullakin joskus menee. Sanoisinpa, että melkein kerran kuussa ja päätä painaa kummasti. Olen laskeskellut, että se on sitä naisen vanhaa kuun kiertoa, valekuukautiset. Mutta eihän se elämä siihen lopu, kun ei tee siitä ongelmaa. Kyllä se menee, yksi uneton yö kuukaudessa. Kun yleensä sitten nukun hyvin, kun nukun, joskus kahden jälkeen yöllä.

    VastaaPoista
  10. Mulle iltakahvit tekee saman tempun. Mutta en ole joutunut onneksi koskaan ihan koko yötä valvomaan. Toivottavasti sait nukuttua vielä aamulla ja viime yönä.

    VastaaPoista

Päivänkakkara, kielonkukka, metsätähti, nurmennukka
kuiskii meitä seurakseen, puutarhan helmaan suloiseen.
Kommentista mukava muisto jää, se pitkään mieltä lämmittää.
Kiitos Sinulle vierailustasi!