Tinttien tiirailusessiot ovat alkaneet

Nyt, kun puutarhassa ei ole enää juuri mitään puuhattavaa ja säätkin suosivat sisällä olemista, on taas aikaa ryhtyä tiirailemaan lintujen touhuja. Mikäs sen mukavampaa juoda aamukahvia, kuin katsella tinttien lentelyä ruokinta-automaattien ympärillä. Pitäisiköhän laittaa jonkinlainen lintulista keittiön pöydän läheisyyteen? Siihen voisi kirjata eri lintulajit. Viime talvena niitä Ukkokullan kanssa laskeskeltiin, mutta jälkikäteen ei tahdo kaikkia muistaa. Jos se nyt niin tärkeää on. 

Muutama päivä sitten kävin ripustamassa lintujen ruokintavempaimia pihapuihin. Siemeniäkin oli vielä viime talvelta, samoin talipalloja. Lisää on kuitenkin kaupasta haettava, etenkin, kun niiden suosio on valtaisa. Kaikenlaisia siivekkäitä ruokinta-automaateilla on jo vieraillut. Kertaakaan minulla ei ole ollut kameraa lähietäisyydellä. Enkä kyllä hallitse lintukuvausta laisinkaan, joten ihan suosiolla olen jättänyt sen alaa paremmin taitaville.

Etupäässä talitinttejä noiden automaattien ympärillä pörrää. Tänään kuitenkin aamupalaa syödessämme marjakuusen alle pelmahti peräti kolme närheä napsimaan maahan pudonneita jyviä. Mustarastaat ovat jokapäiväisiä vierailijoita ja yhtenä päivänä näin jopa punatulkun. Harakka jos toinenkin tapaa käydä kyttäämässä, josko olisin jo ripustanut talipötkylöitä. Ne ovat kuitenkin vielä kaupassa. 

Eilen lueskelin Unan maailmassa -blogia, jossa hän kertoi amaryllissipulien istuttamisesta. Muistin vieneeni joulun jälkeen muutaman amaryllissipulin kellariin talteen ja sieltävän ne löytyivät. Eivät kyllä aivan priimakunnossa, mutta Unan ohjeilla katson, löytyykö niistä yhtään henkeä.

Liottelin sipuleita hetken aikaa ja laitoin ne sitten multaan. Jos lähtevät kasvuun ja tekevät kukkavanan, se on pelkkää plussaa. Jos ovat heittäneet henkensä, pääsevät kompostiin luomaan tulevaisuutta multana. Ainakin olen kokeillut ja tiedän jatkossa, kannattaako meidän kellariin viedä sipuleita seuraavaa joulua odottamaan. Onpahan sekin sitten tehty.

Jouluhössötystä ei voi mitenkään välttää. Voi vain päättää, miten siihen itse suhtautuu. Telkusta on jo ensimmäiset joulumainokset tulleet ja kaupoissa on täysi hyörinä päällä. Lahjojen hankkimisesta kehitän itselleni yleensä aikamoisen stressin. Jos rahaa olisi yllin kyllin ja halua juosta kaupoissa, ongelmaa tuskin olisi. Mutta kun elämisessä on ilman erikoisuuksiakin niukka budjetti, joululahjashow aiheuttaa pikemminkin ahdistusta.

Kynttilät mansetteineen vaihtuivat punaisiin

Jouluisen ilmeen tuominen kotiin on kuitenkin mukavaa. Runsas viikko sitten vaihdoin keittiöön syysverhot, joissa on harvakseltaan punaisia kuvioita. Se innosti hankkimaan myös uuden punakuvioisen pöytäliinan. Vähitellen sinne tänne hiipii jouluisia elementtejä. Tänään pohdin pikkuvessassa hiuksia harjatessani, että nythän voisin vaihtaa sinnekin kirkkaanpunaiset pyyhkeet ja maton. 

Tykkään kirkkaanpunaisesta väristä sopivina ripauksina vaatetuksessa, asusteissa ja kodissakin. Joulun mentyä tulee kuitenkin hyvin pian sellainen tunne, että se oli nyt taas tässä ja värit joutavat vaihtumaan. Mutta näin joulukauden lähestyessä punainen piristää ja sitä sopii lisätä pieninä annoksina.