sunnuntai 18. joulukuuta 2016

Kaikkea kivaa



Kyllä vain pienet asiat saavat ihmisen tuntemaan itsensä iloiseksi. Viime aikoina kohdalleni on osunnut kaksikin tällaista. Yksi niistä on Ukkokullan tuoma kaunis ruusukimppu hääpäivänämme. Viime vuonna hän ei muistanut ollenkaan ja silloin monen sattumuksen summana koin sydänjuuria myöten itseni loukkaantuneeksi. Tänä vuonna en itsekään päivää niin muistellut, joten ruusukimppuyllätys tuntui tosi mukavalta.

Yhteiskuvassa Ukkokullan kanssa

Toinen mukava asia on hieman arkisempi. Ikäni pääkaupunkiseudulla asuneena olen parhaani mukaan vältellyt ajamista Helsingin keskustassa. Joitakin kertoja olen siellä olosuhteiden pakosta suhannut, mutta silloinkin tarkasti reitin etukäteen katsomalla ja mieluummin ajoittamalla ajeluni mahdollisimman hiljaiseen ajankohtaan. Yleensä olen pyrkinyt jättämään auton jonnekin kaupungin reunamille ja jatkanut sitten sieltä julkisilla.

Rozetta-amaryllis availee toista kukkavanaa.

Keskiviikkona olin päiväreissulla Tallinnassa. Edulliseen tarjoukseen kuului autopaikka laivassa. Se oli myös käytännöllinen ratkaisu, sillä julkisilla kulkiessani olisin joutunut illalla odottamaan kotibussia tunnin Kampissa tai vastaavasti Ukkokullan olisi pitänyt tulla minut Katajanokalta hakemaan. Toki olisin voinut jättää auton myös sataman parkkiin, joka olisi maksanut enemmän, kuin koko Tallinnan reissu. Niinpä kaikkia vaihtoehtoja punnittuani päätin tarttua rohkeasti auton rattiin ja ajaa auton läpi ydinkeskustan Katajanokalle ja laivaan. 

Kolmaskin vana on tuloillaan.

Ei Helsingissä ajaminen vaikeaa ole. Päinvastoin. Siellä on hyvät opasteet, ajonopeudet aika alhaiset ja runsaasti liikennevaloja helpottamassa liikennettä risteyksissä. Toisaalta väärän kaistan valitseminen saattaa aiheuttaa isojakin lenkkejä matkaan ja pahimmillaan harhauttaa reittejä tuntemattoman todella pahasti. 

Ajaminen ruuhkassa vaatii myös herpaantumatonta ympäristön tarkkailua, sillä jalankulkijoita puikkelehtii muuallakin, kuin suojateillä, taksit vaihtavat vikkelästi kaistaa ja sitä tehdessään yrittävät selvästikin oikaista autoni sivuovesta kautta. Bussit lähtevät pysäkeiltä tasan juuri silloin, kun itse olet siinä kohdalla ja yleensä vielä pitkänä letkana, joten sinne niiden takalistoon yksi pikkuauto juuttuu melkoiseksi toviksi. Siellä täällä nousee yllättäviä katutöitä ja putkiremontteja, joiden vuoksi kaistoja on suljettu. Kaikkien on ahdettava oma autonsa johonkin pieneen välikköön ja mielellään samanaikaisesti. Silmät pitää olla selässäkin selvitäkseen yllättävistä tilanteista.


Tottumattomuudesta huolimatta selvisin erinomaisesti ottamastani haasteesta ja sain autoni ajallaan ja kokonaisena niin Katajanokalle ja laivaan kuin sieltä poiskin. Tavallaan olen pala palalta ottanut Helsinkiä haltuun ratin takaa käsin, mutta jotenkin tämä Katajanokan reissu oli ikäänkuin piste iin päälle. Ylitin jonkin sellaisen rajan, joka on pitkään hiertänyt minua ja joka olisi taatusti hiertänyt jatkossakin, ellen olisi siihen tarttunut. Olen kovasti ylpeä itsestäni ja ajattelin, että tällä mallilla saatan kukistaa muitakin elämässä ajoittain vastaan tulevia ja sitä rajoittavia kummallisuuksia.

Harmaa päivä 8.12.16

Helsingin omarattisesta valloituksesta huolimatta olen edelleen sitä mieltä, että Helsinkiin kannattaa mieluummin mennä julkisilla, jos se vain on mahdollista. On se vaan niin paljon mukavampaa istua bussissa tai junassa ja antaa jonkun ammattilaisen hoitaa kaistanvaihdot ja jonottamiset. Minä voin istua mukavasti lämpimässä vaikka kirjaa lukien tai kännyn viesteja siivoten. Eikä tarvitse etsiä parkkipaikkaa ja vihdoin sellaisen löydettyään maksaa siitä hunajaisia lukuja.

Nyt ne tontut kurkkivat jo niin kiivaaseen tahtiin, että olkaapa erityisen kilttejä.
 

47 kommenttia:

  1. Huh, olet rohkea! Itse en mielelläni aja autolla kuin pakon edestä, mutta jollain lailla ajotaitoa on tietysti pidettävä yllä, ettei taito ruostu. Maalla asuvana oma auto on välttämättömyys, mutta esim. Jyväskylään menen aina bussilla tai jonkun muun kyydissä, sillä siellä kaupunkiliikenteen vilinässä en enää suostu ajamaan ollenkaan.
    Hyvää 4. adventtisunnuntaita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, nyt kyllä tunnen itseni aika rohkeaksi, kun viimein menin ihan ydinkeskustaan ilman mitään ongelmia. Kummallista on, että olen arastellut ajoa Helsingissä, mutta muissa kaupungeissa en. Toki Helsinki on iso liikennekaupunki, mutta samat säännöt siellä toimii, kuin muuallakin. Vaan turha minun on tässä pullistella, arka kuski olen edelleen ja siksi ymmärrän hyvin niitä ihmisiä, jotka eivät kaupungissa aja.

      Poista
  2. Hienoa, tosiaan olisi useammin hyväksi mennä oman mukavuusalueensa ulkopuolelle ja huomata että pärjää :)
    Minäkin kokeilin vähän sinnepäin ja kävin Helsingissä joku aika sitten, tosin yleisillä kulkuneuvoilla. Oli sekin vähän hienoa kun selvisin sieltä Kampin keskuksesta ulos :D Eipä enää tarvi pelätä sitäkään paikkaa. Täytyy alkaa käydä useammin sielläkin.
    On sulla ihanat kukat siellä ja niin upeita maisemia. Ja onnea hääpäivän johdosta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kamppi voi hyvinkin olla haaste ihmiselle, joka tulee muualta. Meidän bussit ajaa Kamppiin, joten minulle se on tuttu paikka.
      Itsensä voittamisesta tulee niin hyvä olo, että sitä pitäisi harjoittaa useammin.
      Kiitos, hääpäivä on jo ohi ja kukatkin vähitellen lakastuvat.

      Poista
  3. Täytyy sanoa että, olen kovasti ylpeä sinusta, kun tämän haasteen selätit :) Onnea, ilonhetkistä!
    Meillä unohtui jälleen marraskuinen hääpäivä, molemmilta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei kai maailma siihen kaadu, että hääpäivän unohtaa. Viime vuonna vain sattui samaan unohtumattomuuteen monta muutakin vastoinkäymistä, joten olin jo valmiiksi pettynyt ja surullinen.

      Poista
    2. Between, muistan vieläkin, miten olit pahoillasi...Nyt on kaunis kimppu ja hyvin raikas on punavalkoinen ruusuyhdistelmä.

      Minä olen niin kranttu, että loukkaannuin, kun olin kerran toipumassa leikkauksesta ja R. tuli keltaisten tulppaanien kanssa. Keltaisia tulppaaneita ei rakastetulle, vaan ystävälle! Ikinä hän ei enää keltiasia päinkään katso:)

      Ihana amaryllis!!!

      <3

      Poista
    3. Leena, muistat ihan oikein. Vuosi sitten olin todella pettynyt ja surullinen. Silloin ikäviä yhteensattumia oli nipussa, ja tuntui, etten mitenkään pääse pettymykseni yli. Hyvää parisuhdetta ei kuitenkaan kannata yhteen eikä kahteenkaan vastoinkäymiseen kaataa. Sen ymmärsin silloin ja siitä oivalluksesta olen yhä iloinen.

      Poista
  4. Hatunnoston arvoinen suoritus! Tuotahan tämä elämä on, aina on joskus lähdettävä oman mukavuussalueen ulkopuolelle ja otettava rohkeasti uusi askel. Kun se noin onnistuu, voi hyvillä mielin ottaa taas uusia haasteita vastaan. Tunnelmallista joulun odotusta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt alkaa jo olla aika jouluinen olo, sillä päivät käyvät vähiin.
      Totta, elämä on erilaisten haasteiden selättämistä ja hyvä niin, sillä muuten varmaan jumittuisi ja pahimmassa tapauksessa tympääntyisi koko elämään.

      Poista
  5. Onnittelut rohkeudesta! Minulla olisi monta juttua, joita pitäisi uskaltaa kokeilla, ajoa juurikin. Todella harvoin ajan missään ulkomaillakaan, se on ollut lyhyttä auton siirtoa jossakin savannilla, kun mies kuvaa...
    Ja hyvää hääpäivää! Meillä se tahtoo unohtua, kihla- ja hääpäivä on tullut valittua juuri niin hektiseen aikaan, ettei työkiireiltä meinaa koskaan muistaa... Juhlitaan sitten myöhässä, kuten Prahassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Praha onkin oiva juhlimisen paikka. Vietimme siellä edellisen pyöreän hääpäivän kokonaisen viikon ajan.

      Poista
  6. Onnea kauniit ruusut. Hyvää 4. adventtipyhää:)

    VastaaPoista
  7. Reipas tyttö! Onneksi asun niin kaukana Helsingistä, ettei ole pelkoa, että siellä joutuisin ajamaan. Jo pienemmissä kaupungeissa on tekemistä . Nuorempana selvis paljon helpommin..
    Kauniit ruusut sait, onnea hääpäivälle! Monesko oli, jos saa kysyä? ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Piti oikein sormilla laskea, 37. hääpäivä eli pian on taas pyöreät edessä.
      Nuorena uskaliaisuutta onneksi riittää, mutta silloin ei ollut autoa päivittäisessä käytössä.

      Poista
  8. Onnia hääpäivän johorosta! Onhan nuaren suurimpien kaupunkien liikennemäärät aiva omaa luakkaansa. Ei ihime, ettei siinä vilinäs ajamine houkuta.
    Teillä ei lunta näytä olevan nimeksikää. Meillon viälä, mutta onkohan viikon päästä.
    Tallinnan kuvia orotelles.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä lunta on vain ohut kerros ja lämpötila nousee sitä vauhtia, että pian taitaa olla pelkät kurat jäljellä. Harmillista. Pienikin lumikerros tuo valoa ja on niin paljon kauniimpaa.

      Poista
  9. Mahtavaa - selätit Helsingin liikennekammon! Ihan totta kirjoittelet tuosta kaupunkiajelusta. Koen, että viime aikoina vaikeusastetta on lisännyt myös pyöräkaistat. Nyt saa jännittää, mistäpäin joku pyöräilijä yrittää ovesta sisään. Olen itse hankkinut ajokortin Helsingissä, joten tuttuja ovat reitit minulle. Ehkä nuo yksisuuntaiset tiet ja kääntymiskiellot juuri aiheuttavat joskus pitkiä kiertomatkoja jos ei ole ihan hereillä ratissa. Mutta kaikkein järkevintä on käyttää keskustassa julkisia jos ei itse pyöräile.
    Onnea hääpäiväpariskunnalle! Niin on romantillinen kuva teistä kahdesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hesassa minäkin olen korttini ajanut ja aikoinaan Hesassa tuli ajettua enemmänkin, kun asuttiin ensin Munkkivuoressa ja sitten Ullanlinnassa. Sitten meistä tuli espoolaisia ja myöhemmin kirkkonummelaisia, eikä Hesassa tarvinnut kovin usein ajella. Ajanut olen aina, mutta keskusta-ajojen vähentyessä tuli jokin kummallinen arkuus, jota olen nyttemmin joutunut systemaattisesti selättämään. Yleensä vien auton parkkiin jonnekin sellaiseen paikkaan, josta pääsen helposti julkisilla eteenpäin. Kadunvarsipaikan löytäminen on välillä tosi työlästä ja keskustan parkkihallit on sen verran tyyriitä, että niillä hinnoilla vähän jo ratikallakin ajaa. Kesällä vein auton Musiikkitalon parkkiin ja pysäköintiaika venähti useammaksi tunniksi. Hinnaksi tuli 27 euroa. Karmea hinta parkkipaikasta. Jäi taatusti viimeiseksi kerraksi.
      En ole selfieihmisiä, enkä muutenkaan tykkää olla kuvattavana. Vähän pilailtiin Ukkokullan kanssa ja lopputulos oli ihan hauska.

      Poista
  10. Onnea rohkeudesta. Itsensä ylittäminen on aina asia joka kannattaa, mutta miksi se on niin vaikeaa?!

    Minä ajan autolla mihin vaan, mutta miten niillä julkisilla liikutaan...kuulostaa ehkä teistä naurettavalta, mutta kun ei ole joutunut niitä pahemmin yksin käyttämään niin siinä vasta tuntee itsensä maalaiseksi ja erittäin tyhmäksi.

    Kaunis kimppu, ja onnea hääpäivänä. Minäkin saisin hermoromahduksen jos mies ei muistaisi hääpäivää, noloa että olen saanut myös kun en saanut synttärilahjaa...Ei siinä paljoa lohduta, että yleensä on saanut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä Kehä III:n ulkopuolella on pakko käyttää omaa autoa, jos meinaa saada asiansa hoidettua. Sen sijaan Espoo-Helsinki-Vantaa -akselilla julkinen liikenne toimii, eikä se ole vaikeaa. Ymmärrän hyvin, että bussinumerot ja reitit ovat kuitenkin vaikeita tottumattomalle. Hesassa kyllä muut matkustajat neuvovat tarvittaessa, joten ei ole laisinkaan maalaismaista pyytää apua. Varsinkin, kun taas on menossa maksulaitteiden muutosvaihe.
      Minun Ukkokultani on sitä suomalaista miesmallia, joka luultavasti tykkää, että kun hän on kerran tahdon sanonut, ei sitä sen enempää vuosittain tarvitse vahvistella.

      Poista
  11. Onnea yhteiselosta, yhteenkasvaneet!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Aika lailla ollaan jo näiden vuosien jälkeen kuin se kuuluisa paita&peppu.

      Poista
  12. Itsekin välttelen Hesaan ajoa, eikä onneksi ole montaa kertaa täytynyt sinne ajaakaan. Luettelostasi puuttuu vielä ratikat, joita niitäkin saa tarkkailla ja pitää huolen, ettei pysädy raiteille. Keskustaan kannattaa mennä mielestäni julkisilla, kun siellä ei ole enää ilmaisia parkkipaikkoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä huomio. Minä tosiaan unohdin ratikat. Näin lumettomaan aikaan kaistat näkyvät selvästi, eikä ole katutilaa kaventavia aurauskasoja, joten hyvin mahduttiin ratikoiden kanssa kaduille. Julkisilla pääsee hyvin, joten kaikkien ei tarvitse keskustaan tunkea. Onnekseni.

      Poista
  13. Ihan huippua että lähdit rohkeasti valloittamaan Helsingin keskustaa autolla! Tunnistan täysin tuon epävarmuuden ja vältän itsekin mahdollisuuksien mukaan Helsingin keskustassa autoilua. Jonkun verran on kuitenkin ollut pakko siellä ajella ja joka kerta tuntuu, että keho ja mieli ovat sen kokemuksen jälkeen ihan kireellä ja stressissä. Satamaan olen ajanut monesti (koska on täytynyt hakea tai viedä vieraita sinne), mutta laivalle asti en ole uskaltanut ajaa kertaakaan. Ehkä sekin on edessä sitten joskus :)
    P.S. Onnea teille hääpäivänä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Laivaan ajo on helppoa, kun kaikki menevät sinne jonossa ja ohjatusti. Miehet näyttävät, kuinka lähelle seuraavaa autoa voi ja pitää ajaa. Minulle Länsisatama on tutumpi, mutta nyt on sitten valloitettu Katajanokkakin omalla autolla.

      Poista
  14. Olen viime aikoina valmistellut perheen kanssa joulua ja viettänyt siksi hyvin vähän aikaa netissä, mutta nyt lueskelin postauksiasi. Voi, miten mukavia juttuja ja ihania kuvia täällä olikaan. Mm. juttu puutarhaunesta oli hauska, matkakuvat mielenkiintoisia, kuva harmaasta päivästä ihmeen kaunis ja mitä kaikkea olikaan, joita en tässä nyt muista.

    Minä en uskaltaisi ajaa Helsingissä. Tai ainakaan en haluaisi, ellei olisi ihan pakko. Berliinissä olen ylittänyt itseni ja ajanut autolla kerran kaupungin läpi. Huh! Hyvä on aina silloin tällöin ylittää itsensä.

    Onnea hääpäivän johdosta! Minun mieheni ei koskaan unohda merkkipäiviä kun muistutan häntä niistä ;) Yleensä annan lahjatoiveenkin valmiiksi :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nettitauko on ihan terveellistä välillä. Pitää sitä muukin elämä hoitaa.
      Kävin kesällä Berliinissä, mutta käytin siellä vain julkisia, jotka toimikin aivan loistavasti. Voisin kuvitella ajavani sielläkin omalla autolla, sillä sivusta katsottuna liikenne oli aika samankaltaista kuin meillä. Ainoastaan pyöräilijöitä oli monin verroin enemmän.
      Pitänee parantaa merkkipäivätiedotusta. Lahjavinkkejä olen antanut, sillä muuten voi mennä aika pieleen.

      Poista
  15. Hienoa! Tuollaisia valloituksia pitääkin tehdä! Mulla tuo ompelu on nyt vähän vastaava juttu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olenkin seurannut ompeluhaastettasi ja täytyy sanoa, että hienosti menee. Viimeisin eli valkoinen puserojakku on todella kaunis.

      Poista
  16. Minä osaan ajaa Helsingissä tasan sen verran että tiedän reitin Katajanokalle laivaan :D kammoa sitä joka kerta kun joudun ajamaan joten ymmärrän hyvin tunteesi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En todellakaan nauti kaupunkiajosta. Maantiellä sen sijaan tykkään ajaa pitkiäkin matkoja.

      Poista
  17. Loistava valloitus!!!! Minä en vielä ole uskaltanut ajella noin lähellä Helsingin keskustaa, vain Töölön asti. Olen kanssasi samaa mieltä, että Helsingin keskustaan kannattaa mennä julkisilla, minä jätän autoni yleensä Itäkeskuksen metroparkkiin ja jatkan sieltä julkisilla eteenpäin.

    Missä kaikkialla vierailit Tallinnassa ?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Metro- ja junaparkit ovat usein täynnä jo aika varhain. Jos vähänkin myöhemmin on liikkeellä täytyy auto jättää kauas. Urheilukadulta, vanhan messuhallin lähistöltä löytyy kohtalaisen helposti parkkipaikkoja, joiden hinta ei ole ihan keskustan luokkaa.
      Käytiin Vikingin päiväristeilyllä joulutorilla. Porukkaa oli laivassa niin paljon, että pääsimme ulos vasta puoli kolme ja takaisin piti olla puoli kuusi. Innostuttiin kiertämään joulutorin lisäksi vanhan kaupungin katuja, joten aika meni tosi tiukaksi. Joskus vielä menen Tallinnaan vaikka pariksi yöksi, jotta kerrankin on rauhassa aikaa katsella ja kierrellä.

      Poista
  18. Mulla ei tulis mieleenkään että ajelisin Hesassa. Kyydissä olen ollut ja pelkään ihan tarpeeksi siinäkin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvän kuskin kyydissä ei pelota, mutta Hesa lienee Suomen oloissa haastavin liikenneympäristö.

      Poista
  19. i am happy that this year your man of Gold got you what you needed most at the moment because i agree that such little joys give us strength to face everything hard with dare and courage .

    VastaaPoista
  20. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  21. Pääkaupunkiseudulla aikanaan pitkään asuneena ymmärrän täysin tuon autoilu-jutun! Itse en koskaan sinne ajanut (paitsi autokoulun kävin keskustassa!). Ja vielä laivaankin! Ihan no-no -juttu minulle! Hyvää joulun aikaa sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Vilma! Mukava kuulla, etten ole ainoa arka autoilija. Laivaan olen ajanut ennenkin ja se on helppoa. Kunhan vain seuraa muita autoilijoita ja laivan henkilökuntaa.

      Poista
  22. Kiitos kun lohdutit ettei mussa välttämäti ole vikaa ton amarylliksen hoidossa. Se muuten on totta, että se olis voinut saada kylmää. Kastellut en ollenkaan sipulia, ja kun se rupes nuokkumaan annoin vähäsen vettä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jätin kerran ostamani amarylliksen kolmeksi tunniksi autoon ja silloin oli kylmä pakkasilma. Amaryllis avasi ensimmäisen vanan kukat, mutta toisen vanan kukat ruskettuivat ja lakastuivat osittain avautuneina. Vahvasti epäilen, että kukka sai kylmää. Omaa tyhmyttä, josta otin opiksi. Enää en jätä minkäänlaisia kukkia kylmään autoon.

      Poista
  23. Päivällä jo hukkasin pitkän kommentin tänne ja juuri nyt äsken taas.
    Eli nyt vain lyhyesti, hieno asia kun rohkenit ajaa Helsingin keskustassa ja vielä laivaan veit autosi. Ja ruusut ovat tosi kauniit ja ilo saada.
    (päivällä temppuili iPad ja nyt tämä läppäri?!)

    VastaaPoista
  24. Olen ihan samaa mieltä Helsingissä ajamisesta.

    VastaaPoista

Päivänkakkara, kielonkukka, metsätähti, nurmennukka
kuiskii meitä seurakseen, puutarhan helmaan suloiseen.
Kommentista mukava muisto jää, se pitkään mieltä lämmittää.
Kiitos Sinulle vierailustasi!