maanantai 9. tammikuuta 2017

Karvakavereita

Tyttären Nemo joulukuussa 2016

Meidän perhe on kissoihin hurahtanutta porukkaa. Eikä vain perhe, vaan lähisuku. Lapsuudenkodissani oli kissa, joka oli minulle hyvin rakas. Muuttaessani pois kotoa, kissa jäi lapsuudenkotiin ja aika pian se sairastui ja jouduttiin nukuttamaan pois. Se oli hyvin surullinen episodi. 

Meillä on tietenkin oma Juusomme, joka itse asiassa on tyttären aikanaan tänne tuoma. Minulle syntymäpäivälahjaksi, vaikka tänäkin päivänä olen vakuuttunut hänellä olleen niinsanotusti oma kissa ojassa. Eli tahto saada kissa lemmikiksi naamioitui ideaan hankkia sellainen äidille.

Tyttären Loki joulukuussa 2016

Jostain kumman syystä en sitä lupaa antanut, vaan kissapa tuli silti. Tuli ja jäi. Pahvilaatikosta kurkistavaa pikkuruista kissanpentua oli täysin mahdotonta vastustaa. Myöhemmin olen monta kertaa miettinyt, että kissa olisi pitänyt ottaa jo useita vuosia aikaisemmin. Lemmikistä on niin paljon iloa. Olen myös sitä mieltä, että lemmikki omalla tavallaan kasvattaa lasta ja nuorta vastuuseen toisesta elollisesta olennosta, synnyttää empatiaa ja auttaa käsittelemään erilaisia tunteita. 

Uudet tutkimukset myös kertovat, että varhain hankittu lemmikki saattaa hoitaa allergiasiedätyksen. (Lemmikkieläin tuo tavallisesti heti mieleen pelätyn allergian. Mutta uusin tieto kertoo, että lemmikki voikin ehkäistä allergiaa! Moni lääkäri uskoo, että varhaisiällä tapahtuva altistuminen lemmikkieläimille saattaa itse asiassa auttaa elimistöämme rakentamaan puolustuskeinoja allergioita ja astmaa vastaan, jolloin ne suojaavat lasta allergialta sen sijaan, että ne vanhan ajattelutavan mukaan vain laukaisisivat oireita. Lähde: Terveyskirjasto-Duodecim).

Loki

Olihan meillä akvaariokaloja, mutta ei niitä voi ottaa syliin ja paijata ja hellitellä. Tyttären eläinrakkaus laajeni aika varhaisessa vaiheessa hevosiin ja nyttemmin hän on löytänyt siltä saralta itselleen harrastuksen lisäksi myös ammatin. Muutaman kerran tytär kaverinsa kanssa toi lähitallilta pari hoitohevosta omaan pihaan. Tai pikemminkin kunnan maalle syömään pitkäksi kasvanutta heinää. 

Sitten tytär muutti pois kotoa, vaan Juuso jäi. Vaikea olisi ollut tänne kotiutunutta Juusoa toisaalle muuttaa ja vaikea olisi myös meidän ollut siitä luopua. Pitkään tytär ei ilman kissaa pystynyt olemaan ja niin hänen kotiinsa muuttivat mustavalkoiset maatiaiskissaveljekset Nemo ja Loki. Tyttären ollessa välillä reissussa, käymme ruokkimassa ja rapsuttamassa poikia.

Vanhimman veljeni Roope

Kolmesta veljestäni kahdella on niinikään kissa; vanhimmalla veljellä mustavalkoinen Roope ja nuoremmalla hopeanharmaa Missi. Nuorimmallakin veljellä oli kissa, joka yhden hoitokeikan jälkeen jäi vanhemmilleni asumaan. Meetu kun ei oikein tykännyt veljen talouteen muuttaneesta mäyräkoira Nunosta. Meetu eli kohtalaisen pitkän ja hyvän elämän ja lähti vajaa kaksi vuotta sitten paremmille hiirestysmaille. 

Vallu

Monissa perheissä käy niin, että lasten muuttaessa pois kotoa, ei enää oteta uutta lemmikkiäkään, koska matkustaminen ja muu vapaudenkaipuu istuu huonosti yhteen lemmikkielämän kanssa. Ystävistäni suurin osa taitaa olla tällä hetkellä lemmikittömiä. Yhdellä ystävällä on kaksi perhoskoiraa Joy ja Ramona, toisella taasen yhteishuoltajuuskoira, kun hänen tyttärensä pomeranian nimeltään Kaapo viettää paljon aikaa "mummilassa". Yksi todellinen koiraihminen siirtyi yllättäen kissoihin ja nyt heillä on tallikissan jälkeläiset Vallu ja Vilma. Tämä pariskunta matkustaa aika paljon ja parhaillaankin Vallu ja Vilma viettävät kolmeviikkoista jaksoaan kissahoitolassa.

Juuso odottaa iltapäiväkahvia

Pojalla on pari kaveria, joilla on kissoja. Nyt hän on jonkun kerran sanonut, että jospa hänkin ottaisi itselleen kissan. Olemme estelleet Poikaa, sillä sinkkuna hän matkustaa mielellään ja parhaillaan opiskelee pitkiä päiviä toisella paikkakunnalla. Eläimen kannalta ei ehkä ole paras elämäntilanne ja olisihan se Pojallekin alituinen pohtimisen paikka, kun kissalle pitäisi reissuajoiksi hoitajia hommata.

Juusolla on tapana viettää kahvihetket villasukkaterapiassa pöydän alla.

Emme voi ottaa hoitokissoja meille, sillä Juuso ei näytä tottuvan toisiin kissoihin. Olemme toki kokeilleet ja hankaluuksista huolimatta tyttären kissat ovat olleet meillä hoidossa. Loki ja Nemo seurustelisivat mielellään Juuson kanssa, mutta tuloksena on hirvittävää sähinää, murinaa ja paljastuneiden kynsien vilahduksia. Sanotaan, ettei vanha koira enää uusille tavoille opi ja sama näyttää pätevän myös kissoihin. Juusolla on ollut lokoisat oltavat talouden ainoana kuninkaallisena ja siitä asemasta se ei hevillä luovu.  

Juuso täyttää keväällä jo 16 vuotta. Tiedämme, että se on kissalle korkea ikä ja yhteisiä vuosia on edessä luultavasti melko vähän.  Luin juuri, että 15 vuotiaista ja sitä vanhemmilla kissoilla jopa joka toisella tavataan dementiatyyppisiä muutoksia. 20 vuotta kissanelämää vastaa ihmisen elämässä noin 96 v. Huhuja 30-vuotiaista kissoista liikkuu maailmalla, mutta meillä todistetusti vanhimmat kissat ovat 20-vuotiaita ja jotkut muutaman vuoden ylikin.


Lemmikinomistajat tietävät, miten eläimeen kiintyy. Ihmissuhdetta eläin ei täysin korvaa, mutta hyvänä kakkosena lemmikki kyllä taatusti tulee. Uudenvuoden ilotulituksen aiheuttaman pelon jälkeen Juuso on ollut tavallista hellyydenkipeämpi. Illalla se tulee sohvalle aivan minuun kiinni. Välillä syliin ja sitten samalle sohvatyynylle ahtautuen. Siirrän kutimet syrjään ja upotan sormeni sen pehmoiseen karvaan ja kissaa rapsuttaessani tunnen sormenpäissäni sen rauhallisen hengityksen ja lämmön. Mieleni valtaa mukavan arkinen tyyneys ja onnen läikähdys sisimmässä. Se on pientä tässä suuressa maailmassa, mutta riittää minulle mainiosti. 

PS. Kuvat eivät ole parasta A-luokkaa, mutta ei maailma siihen kaadu.
 

81 kommenttia:

  1. Ilman kotieläintä ei osaisi eläkään! Minulla on koira, kolmas järjestyksessään. Miten paljon niistä on ollut iloa. Mutta myös huolta ja surua, kun niistä joutuu luopumaan vanhuuden tullen. Kyllä minä kissankin voisin ottaa, sellaisen sisäkissan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ilman muuta myös surua ja huolta. Lemmikin menettäminen sattuu todella paljon. Eläimen terapeuttista vaikutusta ei turhaan korosteta. Niistä on aivan valtavasti iloa.

      Poista
  2. Voi ei, mitä söpöläisiä! <3 Kaikki mustavalkoisia, paitsi raitapaita-Juuso. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, mustavalkoisia kissoja näyttää olevan enemmistö tässä esittelyssä. Nuoremman veljen hopeanharmaasta Missistä ei löytynyt kunnon kuvaa.

      Poista
    2. Hihi... :) Meilläkin muuten asuisi yksi mustavalkoinen maatiainen, Juuso sekin nimeltään, mutta allergiani vuoksi emme voi pitää sitä, joten se nyt sitten asustaa ainakin toistaiseksi muualla. :(

      Poista
  3. Lemmikkikuvat ovat aina parasta A-luokkaa, viis laadusta, kun sisältö on laadukasta. Kissat ja koirat ovat aina olleet osa elämääni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuuliset Pojat ovatkin herkullinen parivaljakko ja heistä pääsee nauttimaan välillä täällä ruudun toisellakin puolella.

      Poista
  4. Meillä oli ennen lapsuuden kotona kaksi jopa toisinaan kolmekin kissaa mutta nyt ei ole. Kyllä ne ovat hyvin suloisia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kissoilla oli aikoinaan enemmän työtä, kun hoitivat ympäristön hiiret pois päiviltä. Nyt kissojen rooli taitaa olla pitkälti viihdyttämisessä.

      Poista
  5. Herkkiä kissakuvia, ihan tulee houkutus saada tuollainen! Me olemme juuri niitä, joilla edellisessä elämässä on ollut monenlaisia eläimiä, kissoista ja koirista, lehmiin ja hevosiin. Nyt olemme luopuneet, mutta pojan perheessä kasvatetaan laamoja, joita voi käydä välillä silittämässä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vau, laamoja ei ihan joka tontilla olekaan. Minusta ne ovat hyvin lystikkään näköisiä. Joskus olen kummastellut, ettei laamoja kasvateta meillä enemmänkin, kun ilmaston puolesta niille olisi aika hyvät oltavat.

      Poista
  6. Elämää ilman kissoja olisi vaikea edes kuvitella! Ihanaa, kun on joku komentelemassa kotona. Kissat kyllä osaavat vaatia palvelua :D meillä on aina ollut kissoja, poikien ollessa pieniä ei ollut allergioista tietoakaan, ei edes korvatulehduksia ollut kummallakaan, kun eivät joutuneet elämään liian steriilissä ympäristössä. Teekkarilla on itselläänkin jo kaksi kissaa ja koira. Hyvin ovat kissat osoittaneet koiralle hänen paikkansa :). Meidän kissat ja teekkarin koira ovat täysin hyväksyneet toisensa, teekarin kissat pidetään kaiken varalta eri huoneissa kuin meidän kissat, kun käyvät kylässä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Palvelun täytyy kissataloudessa pelata saumattomasti. Sen sain taas tänä aamuna todeta, kun Juuso naukui sängyn vieressä aamupalaa. Kissalle ei vaan voi sanoa, että kohta, kohta. Jos se jotain haluaa, se on saatava heti.

      Tiedän monia perheitä, joissa kissa ja koira elävät sovussa keskenään. Tai omat kissat hyväksyvät muita kissoja. Juuso on siinä suhteessa hankala persoona, mutta minkäs teet. Siltäkin kantilta olen usein ajatellut, että jos Juuson jälkeen vielä kissa taloon tulee, otan kerralla vähintään kaksi. On sitten lajitoveri seurana ja samalla oppii sosiaalisemmaksi.

      Poista
  7. Onpa suloisia kissakuvia! Lapsuudenkodissani oli aina kissoja (varmaan senkin takia, että navetalla tarvittiin tehokasta hiirienpyydystäjää)ja kyllä niitä niin tuli helliteltyä. Vaikka kissa on itsenäinen eläin, se silti osaa kiintyä. Lemmikkieläin voi olla tuikitärkeä perheenjäsen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maatilaympäristössä kissalla on ihan oma työsarkansa. Tuttavani on hevosyrittäjä ja kun heidän vanha kissansa kuoli, hiiret alkoivat heti mellastaa tallissa. Uusi tallikissa oli hankittava.

      Poista
  8. Olisi ihanaa, jos itsellänikin olisi kissa, mutta perheenjäsenen allergia on hankinnan esteenä. Minun lapsuudessani maalla meillä oli aina kissa, jopa kaksikin, koiran lisäksi.
    Hienot kissakuvat. Toivottavasti Juusolla on vielä monta hyvää elinvuotta jäljellä luonanne.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Allergian kanssa ei ole leikkimistä ja kissa on hyvin allergisoiva eläin. Jos asuisin maalla, olisi minullakin useampi kissa ja luultavasti myös koira.

      Poista
  9. Kissasukua olette! Usein saman perheen jäsenillä on joko kissoja tai koiria. Maaseudulla sitten helpommin voi olla molempia sortteja.
    Lapsuudessani meillä oli kerrostalossa sekä kissa että pienikokoineni koira. Omaan perheeseen hankittiin ensin koira. Koiran kuoltua tuli sitten kissa. Esikoisen puoliso on allerginen kissoille. Tämä kävi ilmi, kun uusi kissa oli jo meille tulossa. Piti peruuttaa sitten koko homma. Pikkuisia pehmoturkkeja on kyllä ikävä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinhän se usein menee. Ja sitten kun kissatalouden nuori muuttaa yhteen koiratalouden nuoren kanssa, saattaa olla perheen ensimmäinen riita edessä pohdittaessa, kumpi otetaan. Jos asuisin maalla ja ympärillä olisi tilaa, ottaisin eläimiä enemmänkin. Koira ja useampi kissa vähintäänkin. Kanoja ja ehkä lammaskin. Tällaisessa taajamassa asuessa ei tarvitse pitkään vaihtoehtoja miettiä, sillä lemmikin on täytettävä myös naapuruusvaatimukset. Ihmisten hyvinvointi menee aina etusijalle, mutta ei se lemmikkikaipuuta välttämättä paranna.

      Poista
  10. Niinpä. Olisi aika tyhjää ilman karvaisia kavereita.
    Kerran juttelin naapurin kanssa kun heidän tyttären kissa oli hoidossa siellä, ja heillä on oma kissa. Hieman huvittuneena naapuri kantoi kissaansa ulos, samalla kun hänen miehensä toi tyttären kissaa sisälle. Eivät kuulemma siedä ollenkaan toisiaan ja sisätiloissa tosiaan eri huoneet niille katsottava.
    Minäkin luin joku aika sitten eläinten muistisairauksista, lähinnä koirasta. Siinä sanottiin että erittäin hyvin koulutettu koira saattaa yksinkertaisesti unohtaa käskysanat, istumisen sijaan meneekin maahan jne. Artikkelin mukaan sisäsiisteyskin häviää koska koira saattaa kerta kaikkiaan unohtaa että uloshan piti mennä...toki syyt voivat toki olla muitakin iän tuomia muutoksia. Mielenkiintoista kuitenkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joskus hieman huvittaa omakin käyttäytyminen kissan kanssa. Sitä tekee eläimen eteen paljon sellaista, mitä moni ei tee edes ihmiskaverille. Tyttären kissoja meillä hoidettaessa, ovia suljetaan ja avataan tiuhaan tahtiin. Tyttären Nemo on varsinainen houdini-kissa, sillä se osaa avata monenlaisia ovia ihan itse ja sitä on vaikea sulkea johonkin tilaan, jossa se ei halua olla.

      Eläimillä on hyvin paljon samoja sairauksia, kuin ihmisilläkin. Tuo kissojen dementia oli minulle uusi tieto. Nivelvaivat taitaa olla yleisiä niin ikääntyvillä koirilla kuin kissoillakin.

      Poista
  11. Kissat ovat ihan Best! Vaikka meillä on koirakin, niin itse olen enemmän kissa-ihminen, mies taas koira-ihminen, mutta molemmat olemme "kaikkiruokaisia" eläinrakkaita :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oma lemmikki on ihan paras. Oli se sitten kissa tai koira tai vaikka akvaariokala. Olisi se kyllä hienoa, jos voisi pitää useampia eläimiä.

      Poista
  12. Vastaukset
    1. Kesällä sormet mullassa ja talvella kissankarvoissa. On ne sellaisia ihanuuksia.

      Poista
  13. Ihanat kisukuvat!
    Miniäni äidillä on kissa ja lapsenlapset tykkäävät kovasti. Omaa eivät voi hankkia, poikamme on allerginen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Allergia on asia, jonka kanssa ei leikitä. Lapset yleensä tykkäävät kaikenlaisista eläimistä ja hyvä, jos pääsevät johonkin sellaista rapsuttamaan.

      Poista
  14. Ihania kissoja!
    Olen kissa ihminen. Jos mies ei olisi allerginen niin meillä olisi kissa. Ehkä kaksikin!😀
    On niin ihania eläimiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Allergiaperheeseen ei kissaa tosiaankaan voi ottaa. Tavallaan se on sääli, sillä eläimistä on niin mahdottoman paljon iloa. Paitsi tänä aamuna, kun Juuso naukui äänekkäästi ruokaa sängyn vieressä - ihan liian aikaisin.

      Poista
  15. Voih, niin suloisia kissakuvia!
    Minäkin olen enemmän kissaihminen, vaikka koirakin on talossa. Täällä kaksi mustaa kissaa on alunperin tyttären hankkimia tänne, välillä olivat kaupunkikissoina tyttären mukana muttei siitä mitään tullut kun urheilivat viidennen kerroksen parvekkeella kuin ei mitään, ja rapisuttelivat sälekaihtimia pitkin yötä. Täällä maalla niillä on nyt hyvät oltavat, ja oivat hiirestysmahdollisuudet. Kolmas, jo edesmennyt Rontsu tuli taloon tyttären saaman lahjakortin muodossa: "Tämä lahjakortti oikeuttaa..."
    Ilman eläimiä ei osaisi ollakaan, kun niihin on tottunut koko ikänsä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kissa kyllä pärjää hyvin kerrostalossa, mutta parempi niiden on maalla elää. Joskus ajattelen, kuinka harmillista Juuson kannalta on, ettei se pääse vapaana puutarhassa kulkemaan. Olisihan se mahdollista, mutta tiheästi rakennetussa taajamassa ei suotavaa. Täällä käydään ajoittain hyvin voimakasta ja kissakielteistä keskustelua, johon voin onneksi aina todeta, että meidän kissaa ei voi kukaan syyttää.

      Poista
  16. Teillä on kissoja, meillä koiria, mutta yltälailla tärkeitä ja mukavia karvakavereita molemmat.
    Itse olen myös allerginen ja en olisi ikinä uskonut että meille koiraa tulee, vaan niin vain tytär sai inumisensa läpi. Mikä lie heikko hetki mulle tullutkaan... Nyt ei osaisi enää olla ilman, nytkin pienempi koira makaa jaloissani, kun tätä kirjoitan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tytöt taitavat tuon äidin taivuttelun. Niinhän siinä meilläkin kävi.
      Kissa tai koira, tärkeitä ja rakkaita lemmikkejä kumpainenkin. Kyllä olisi elämä tyhjää ilman niitä.

      Poista
  17. Lemmikeistä on suuri ilo ja seura, oli sitten lapsi tai aikuinen. Viisas tyttäresi oli, kun hankki Juuson teille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, lemmikit tuovat ihan uudenlaista ulottuvuutta elämään. Tytär tykkää valtavasti eläimistä ja hän keksi keinon, millä saada kissa taloon.

      Poista
  18. Onpa sinulla kissoja lähipiirissä! :) Jostain luin, että kissat ovat luonteeltaan erakkoja. Sisaruksen läheisyyttä se sietää, mutta muiden kissojen oleilu sen reviirillä aiheuttaa ainakin stressiä. Juuso taitaa olla ihan tyytyväinen yksikseen. Palvelijan huomio on jakamaton ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen lukenut samansuuntaista tietoa, mutta en tiedä, pohjautuuko se tutkimuksiin vai mihin. Vieras kolli kyllä aiheuttaa todella voimakkaan reviiritaistelun. Toisaalta tiedän koteja, joissa on useampi kissa (eivätkä aina edes sisaruksia) ja hyvin näyttävät tulevan toimeen. Juuso on tottunut omaan ylhäiseen olotilaansa, eikä tykkää muista kissoista omassa kodissa. Näin se on taannut itselleen erinomaisen palvelutason.

      Poista
  19. Kissat ovat ihania, vaativia, raivostuttavia ja omapäisiä! On niistä paljon iloakin, mitä ei aina meinaa muistaa, varsinkin näin huonosti nukutun yön jälkeen. Sain olla portsarina melkein koko yön, ne meni ja tuli vuorotellen pihalle. Ellun pitää saada ruokaa ennen ulos menoa ja Siirin ulkoa tultaessa. Lisäksi meillä pyörähti naapurin kissat joka oven avauksella eteiseen...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yöllä tai aamuvarhaisella palvelua vaativa katti ei kovasti ilahduta. Juuso on herättänyt kolmena yönä peräkkäin vaatimalla äänekkäästi ruokaa ja heräämisen jälkeen on ollut vaikea nukahtaa uudelleen. Varsinkin, kun ensimmäisenä yönä piti vielä viedä kissa ulos pissalle. Silloin ajattelee, että tämä oli sitten elämäni viimeinen lemmikki, mutta onneksi ajatukset muuttuvat pian, kunhan saa taas univelat pois.

      Poista
  20. Ihana kirjoitus, kissat ovat kultaisia kumppaneita, en taitaisi minäkään enää elää ilman.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On ne sellaisia ilostuttajia, ettei ilmankaan olla voi.

      Poista
  21. Eikö sanota että eläimen helliminen alentaa jopa verenpainetta.
    Surullisena tarinana jäi mieleeni, "Vain elämää"-sarjassa oli käynti löytöeläinten kodissa. Siinä kerrottiin kissasta, joka oli todella surullinen ja allapäin. Kissan omistaja, iäkäs pappa oli kuollut ja kissa tuotu hoitokotiin. Että surua näinkin päin menetyksestä!
    Meillä ei ole omaa lemmikkiä, mutta tyttären kissa ja koira, saavat paljon hellittelyä ja hoivaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaikka eläimiä ehkä liikaakin inhimmillistetään, kykenevät ne ihan tutkitusti suremaan ja ikävöimään. Minun ollessa pidempään poissa kotoa, Juuso hakee ja etsii minua. Ja kun sitten palaan, se kiehnää ihan kyljessä kiinni, kunnes on varmistunut, että mamma on taas vakiokalustoa.

      Poista
  22. Kissat ovat hyviä kavereita kaikin puolin. Tuskin sitä osaisi enää elää ilman kissaa, niin pitkään meillä on niitä ollut. Kissojen suhteet ovat jänniä. Meillä viime syksynä kuollut Otto oli se joka lievensi viileitä tunteita. Nyt kun Ottoa ei ole niin porukka ei ole yhtä sopuisaa kuin ennen. Osa, kuten Iines on selvästi luonteeltaan erakko vaikka tuli meille pentuna ja on tottunut aina olemaan muiden kissojen kanssa. Nyt mielenkiinnolla odotamme miten Jalo saa paikan laumasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmasti on mielenkiintoista seurata useamman kissan elämää ja käyttäytymistä. Ulkopuolisena sitä helposti niputtaa kaikki kissat ja kaikki koirat samanlaisiksi, vaan ihan jokainen elukka on oma persoonansa. Eräs tuttavani harrastaa mäyräkoiria. Vanhan koiran tilalle otetaan aina uusi, mutta ulkonäöltään samanlainen mäyräkoira. Hän sanoi, ettei voisi uskoa, miten erilaisia luonteeltaan niistä jokainen on ollut. Laumassa eläimille tulee varmasti vielä ihan omat käyttäytymismuotonsa.

      Poista
  23. Meillekin ensimmäinen kissa tuli mummolasta tyttären mukana, yökylään:) Siitä tulikin sitten reilun 10 vuoden yökylä. Ja minä, joka en ollut koskaan ollut mikään kissaihminen, kiinnyin siihen pieneen suurisilmäiseen otukseen oitis. Toinen kissakin tuli meille sitten aika pian.
    Ja tällä hetkelläkin meillä asustaa kaksi kissaa, ensimmäisen sukulaisia, ja me kaikki neljä olemme heidän palvelijoita ilomielin:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hauska yökylätarina. Tytöillä on kyllä aivan uskomattoman mainiot keinot ujuttaa lemmikki talouteen. Tietävät sydämessään, ettei karvapallerosta voi sen jälkeen luopua, kun sitä on pitänyt sylissään.

      Poista
  24. Kissat ovat ihmisen parhaita ystäviä ja sielunkumppaneita <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin on, Ronja. Koiraihmiset ovat tietenkin sitä mieltä, että koira on ihmisen paras ystävä. Hienoa, että niin meitä ihmisiä, kuin eläimiäkin on niin monenlaisia.

      Poista
  25. Itsekin olen kissoja "pelastanut" lapsena ja nuorena kotiin ja nytkin meidän kissat ovat jollain tavalla pelastettuja; Nekku on kulkijakissa Miisun jälkeläinen, Miisuhan vain muutti meille ja palkitsi kuudella raitapaidalla. Leevi on emonsa hylkäämä ja adoptiohoidossa toisella kissalla ollut ja Taavi tuli meille löytöeläintalon kautta.
    Juusolla on kyllä kunnioitettava ikä. Meidän naapurissa on 16 vuotias Minni ja toivon, että Nekku 11v yltää samaan ikään vähintäänkin. Minni on kyllä hyvin simpsakka kissaneito ja varmasti elää vielä monta vuotta, jos mitään ei satu. Täällä maalla kissat kulkevat vapaasti ja voi aina olla mahdollista, että jotain onnettomuutta käy. Meillä Nekku on vähän sellainen kulkija, pojat eivät juurikaan pihasta poistu kuin postilaatikolle isännän seurassa.
    Kiva oli postauksesi:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kissojen "pelastaminen" onkin hyvä keino auttaa niitä. Olen miettinyt, että jos/kun Huudosta aika jättää, voisin ottaa uuden kissan löytöeläintalosta.
      Maalla kissojen kuuluukin olla vapaana ja siellä siihen on tilaa. Tällaisessa tiheään rakennetussa taajamassa vapaan kissan elämä on jatkuvasti uhattuna. Jollei jää auton alle, niin sitten joku kissanvihaaja myrkyttää.

      Poista
  26. Meillä olisi monta kissojen ystävää, mutta vanha isäni on hyvin allerginen niille. Niin kauan kun hän elää, emme halua ottaa kissaa, jotta isäni voi vierailla meillä mahdollisimman usein.

    Olen kuullut aika monta tarinaa siitä kuinka kissat valloittavat sydämiä. Ovat ne niin ihania! Itse kasvatan mirrinminttua, jotta naapurin kissat viihtyisivät pihassamme :) En toki ruoki niitä, että malttavat mennä kotiinsakin. Ei ole omstajalle kiva, jos kissa jää naapuriin asumaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taisi olla Mari Mörö, joka kirjassaan kertoi istuttaneensa kissanminttua pitkin poikin puutarhaansa, etteivät vieraat kissat käy kaivelemassa hänen kukkapenkkejään. Ja Möröllä on tai ainakin oli itselläänkin kissoja. Suosittelen Mörön puutarha-aiheisia kirjoja. Viimeisimmässä Kukkasuutari-kirjassa on ihastuttavat kuvat ja mainiot tarinat.

      Poista
  27. Kauhulla ajattelen, että elämäni meinasi mennä hukkaan ilman kissaa. Onneksi Nero päätti korjata asian ja jäi taloksi. Kissa ei ole ensimmäinen lemmikkini, mutta jotain aivan erityistä se on tuonut elämääni. Voisin sanoa, että Nero on guruni, joka on opettanut minulle paljon elämänasenteesta, kiintymyksestä ja luottamuksesta. Olin ennen maailmankiertäjä, kissa kahlitsi minut kotiin, mutta on se ollut sen väärti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanoitpa kauniisti ja viisaasti. Eläimillä olisi paljon enemmänkin opetettavaa ihmisille, jos vain pysähtyisimme niitä kuuntelemaan ja tarkkailemaan. Tietyllä tavalla kissa kahlitsee enemmän kuin koira, sillä koira on paljon helpompi ottaa mukaan moniin paikkoihin. Välillä rassaa, kun kissan vuoksi elämässä on enemmän järjestämistä, mutta kuten sanoit, on se sen väärtti. Valintoja joutuu aina tekemään, milloin mistäkin syystä.

      Poista
  28. Ihania kissoja! <3 Ymmärrän täysin kissahulluuden kulun suvussa. En voisi elää enää ilman, Muruseni on niin rakas. Minulla on onni myös olla töissä muiden hullujen kissanaisten kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pääset siis jakamaan kissahulluutta päivittäin ja siitä jopa maksetaan sinulle palkkaa. Sitä voisi jo kutsua kissa(m)naisen luxukseksi.

      Poista
  29. Ihania kissakuvia.

    Eläimistä on vaivaa, mutta kyllä ne antavat suunnattoman paljon iloakin. Minun olisi vaikeaa ajatella elämää ilman eläimiä. Sitten kun olen vanha enkä enää jaksa lenkkeilyttää koiria niin sitten meillä on kissan aika.

    Meillä on ollut yhdellä koiralla voimakkaita muistisairauden oireita, ja se on aika surullista katsottavaa. Esimerkiksi kun vaihtoi huonekalujen paikkaa se ei enää osannut sohvalle, samoin ei löytänyt ulos vaikkapa vaatehuoneesta jos tuli sinne perässä. Miestä se alkoi pelkäämään. :( Lopulta se oli pakko lopettaa koska alkoi saamaan öisin "kauhukohtauksia" kun ei tiennyt missä oli. Rauhoittui vasta kun pidin sitä sylissä ja otin peitonalle nukkumaan. Silloin sitä vaan pitää ymmärtää ettei ole koirankaan enää hyvä olla. Mikään lääke siihen ei auttanut mitä kokeiltiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos helppoa elämää kaipaa, ei pidä ottaa ainuttakaan eläintä. Eikä puolisoa, eikä asua omakotitalossa, eikä ajaa autoa jne. Vaan kuka niin helppoa elämää kaipaa, ettei sitä enää edes elämäksi voi kutsua?

      Lemmikin omistajan on ymmärrettävä myös päästää eläimestä irti, silloin kun se on eläimen kannalta viisainta. Tiedän, että Juuson suhteen se päivä on edessä ja tiedän, ettei se tule olemaan helppoa. Eläimen sairastuminen, vanheneminen ja kuoleminen on luonnollista. Mutta niitä asioita on turha surra ennakkoon, joten iloitaan terveistä lemmikeistämme.

      Poista
  30. Söpöjä kissakavereita kuvat täynnä.
    Itse olen samaa mieltä, että lemmikit auttavat lapsia (ja aikuisiakin) monella tapaa. Ne opettavat vastuullisuutta ja yleensä vain arvostusta eläintä kohtaan. Ne ovat myös hyviä seuralaisia.
    Itse olen saanut kasvaa eläinten keskellä ja hyvin eläinrakas minusta on siitä syystä tullutkin. Vaikka kissoja ja koiria on ympärilläni pyörinyt aina, jotenkin silti koirat vievät voiton, kissojen tullessa hyvänä kakkosena;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onkohan sitä tutkittu, mikä saa ihmisen mieltymään joko koiraan tai kissaan? Monet ihmiset ovat hyvin eläinrakkaita, mutta lemmikkiä valitessaan päätyvät kuitenkin jompaan kumpaan. Toisaalta useimmilla tuskin on mahdollisuutta ottaa kovin montaa eläintä kerralla, joten joku valinta on tehtävä. Olen myös usein miettinyt, olisiko minusta tullut koiraihminen, jos lapsuudessa ympärilläni olisi ollut enemmän koiria. Sattumaako vai mitä?

      Poista
  31. Kaikki karvakaverit ovat omalla tavallaan ihania ja niin rakastettavia.
    Tässä juuri luin pieniä lappusia mitä meidän monet kissanhoitajat ovat hoitoajoistaan kirjoittaneet ja miten ikävä minun tulikaan edesmenneitä karvakavereitani.
    Jokainen karvakaveri on erilainen ja jokaiseen myös kiintyy erilailla ja joku sitten kuitenkin on se joka on ihan sydämen vierestä.
    Kiitos Between kun kissoista kirjoitit, tavallaan ne ovat myös kukkia elämämme varrella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, onpa sinulla ihania muistoja, kun voit lukea kissanhoitajien viestejä ja kommentteja. Voit ikäänkuin matkata kunkin edesmenneen kissan aikoihin.
      Tavallaan on iso rikkaus voida muistella useampaa kissa- tai koirakaveria. Elämässä on asteen verran enemmän särmää ja vaihtelua. Jokainen lemmikki jättää ihan oman persoonallisen jälkensä. Onneksi meillä on vielä nämä omat karvaiset sydämenvaltaajamme.

      Poista
  32. Kissoja kuusi ja kanoja 14. Maalla asuessa voi pitää eläimiä. Ennen oli kaksi hevostakin, mutta siitä on jo aikaa. Kyllä eläimiä pitää olla, en osais ilman olla ensinkään. Koiraakin kaipaan, mutta se tuottaa perheen sisäistä erimielisyyttä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pikkaisen olen kateellinen noista kuudesta kissasta. Monta kertaa olen Ukkokullalle sanonut, että jos nyt voisi tehdä isoja elämänvalintoja uudelleen, muuttaisin pois täältä pääkaupunkiseudun kuhinasta paikkaan, jossa olisi tilaa ja maata enemmän - ja mahdollisuus pitää enemmän eläimiä. En sure nykyistä elämää, enkä tässä vaiheessa enää ala tekemään mittavia muutoksia, mutta tällä tiedolla aiemmassa elämässä tekisin toisin.

      Poista
  33. Kiva kissapostaus :). Turhan usein kuulee että kissa sopii sellaiselle, joka on harvoin kotona, ja joka tekee pitkää työpäivää. Kyllä kissakin tarvitsee seuraa niinkuin koiratkin. Tuossa yhdessä kuvassa Juusolla näkyy olevan valkoinen pitsikaulus, söpöläinen <3. Vaikka toki kaikki jutun kisut oli söpöjä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei todellakaan kissaa voi eikä kannata ottaa, jos sille ei ole aikaa. Monet kuvittelevat, että kissa nauttisi yksinäisyydestä ja olisi jotenkin erakkoluonne. Kissojakin on monen luonteisia, mutta seuraa ja hoitoa ne tarvitsevat.
      Juuson valkea pitsikaulus on niiiiiin pehmoinen.

      Poista
  34. Ihana postaus, ihanista kissoista! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ...ja juuri parhaillaan on sormet pehmoisen Juuson vatsavilloissa.

      Poista
  35. Voi miten ihana kissapostaus suoraan kissaihmisen sydämestä! Voin kuvitella tuon tilanteen, jossa istut sohvalla ja Juuso tulee siihen viereen, voiko ihanampaa olla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On se niin mukavaa ja rauhoittavaa. Juuri parhaillaankin istun sohvalla vasemman käden sormet Juuson pehmoisissa vatsavilloissa. Poika makaa selällään aivan minussa kiinni ja kuorsaa.

      Poista
  36. Hohhoijaa! Kyllä on kissasivu saanut ihailijoita! Niin he vain ovat ihania!!
    Meidän Iita eli yli 2o-vuotaaksi, toiset kaksi tässä 17 ja 18. Kyllä heistä on pitkästi iloa yhteisessä elämässä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmaan olisi pitänyt laittaa yksi kissavideo mukaan, niin suosio olisi ollut taattu.
      Sinulla on kokemusta iäkkäistä kissoista. 20 vuottakin on jo pitkä aika saman lemmikin kanssa ja siinä ehtii tutustua hyvin tämän persoonaan.

      Poista
  37. Onpa kaunis kissapostaus.
    Kissat ovat ihania kotieläimiä.
    Meillä on aina ollut kissa mutta nyt viimevuosina ei enään. Naapurin kissat kuitenkin käyvät meillä.
    Mukavaa vuoden jatkoa sinne teille

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sylvi! Naapurin kissat voivat olla aivan yhtä hellyttäviä kuin omakin. Niistä ei ole kuitenkaan huolta eikä vaivaa.

      Poista

Päivänkakkara, kielonkukka, metsätähti, nurmennukka
kuiskii meitä seurakseen, puutarhan helmaan suloiseen.
Kommentista mukava muisto jää, se pitkään mieltä lämmittää.
Kiitos Sinulle vierailustasi!