perjantai 9. helmikuuta 2018

Taimivauvoja ja possuja


Uusi taimivauva on syntynyt. Ensimmäisen taimen mönkiminen esiin mullasta on joka kerta yhtä sykähdyttävä ilmestys. Olen tarkkaillut kylvöksiäni kurkkimalla niitä joka päivä. Mieli on tehnyt suorastaan tunkea sormet multaan ja vähän avittaa siementä kasvamaan. Puhaltaa ja tukea, että voimat varmasti riittäisivät kasvuun. Näin en ole tehnyt, mutta kenties potin äärellä henkäileminen hermostutti siemenen ja se päätti kuin päättikin rynnistää mullan pinnalle.


Toinenkin kelloköynnös on aloittanut matkansa kohti kesää. Niin paljon, kuin näistä taimivauvoista iloitsenkin, hiipii mieleen epäilys siitä, miten tulee käymään muiden siementen kanssa. Kylvin jokaiseen pottiin kaksi siementä eli yhteensä siis kahdeksan. Ovatko muut kaverit hitaampia? Vai ovatko kimpassa päättäneet, että "me ei vaan jakseta nousta". Huh, hirveää tämä odottavan aika. Kahden kelloköynnöksen varaan en aio jättäytyä. Jollei elämää ala mullan pinnalle lähiaikoina ilmaantumaan, teen uuden kylvön.


Kukkia ja koukeroita -blogin Tuulikki otti kopin bloggareiden siemenpussien runsautta käsittelevästä keskustelusta ja laittoi liikkeelle siemenkirjeen, jonka tuloksista olen jo päässyt nauttimaan. Olin listalla ensimmäisenä ja Tuulikin siemenkirje saapui postilaatikkoon jo viikko sitten. Vaikka tarkoitus oli lähinnä päästä omista ylimääräisistä siemenistä eroon, otin kuitenkin muutaman siemenen Tuulikin kiertoon laittamista pussukoista. Laitoin pussukkaan omia siemeniäni ja lähetin sen listan mukaisesti eteenpäin. Kiva ja toimiva idea, jota voisi harrastaa enemmänkin.


Sitten taimivauvoista possuihin. Poika on tullut äitiinsä ja sen huomaa siitä, että hän tykkää traditioista. Jouluna sain häneltä jälleen kerran pikkuruisen marsipaaniporsaan. Vuosia sitten kerroin Pojalle, kuinka isälläni oli lapsuudessani tapana ostaa meille jouluksi marsipaaniporsaat. En muista, kuinka monena jouluna possut saimme tai edes sitä, saimmeko kaikki sellaisen? Vai vaan minä? Marsipaanipossumuistoni jäi Pojalle mieleen ja hän otti tavakseen antaa minulle jouluisin pienen marsipaanipossun.


Possu on viettänyt jouluaatosta lähtien aikaa jääkaapissa. Muutama päivä sitten totesin, ettei se siellä kaapissa suinkaan liho ja possu pääsi iltapäiväkahvin ajaksi kukkaniitylle. Pitkään possuressu ei niityllä saanut kirmata, kun se joutui syödyksi. Tarkoitus oli käyttää possua marsipaanilisänä laskiaispullissa, vaan toisin kävi. Ehkä sitten ensi vuonna.

38 kommenttia:

  1. Kyllä niitä kavereitakin sieltä varmaan itää. Joillain siemenillä on välillä isokin ero ensimmäisen ja viimeisen välillä. Minulla iti juuri latva-artisokasta uusi taimi, vaikka ensimmäinen oli itänyt jo jokunen viikko sitten. Odottelen siemenkirjettä jo innokkaasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä on niin malttamaton näiden ensimmäisten kylvöjen kanssa. Tänään löytyi kolmaskin kelloköynnösvauva. Ensimmäinen venyy mittaa hurjaa vauhtia ja pian se pitää koulia.
      Minun osaltani siemenkirje on jo matkalla. Eiköhän se pian sinutkin saavuta.

      Poista
  2. Itäminen tosiaankin on sykähdyttävää, oih! Sellainen joka ei ole puutarhailuun höyrähtänyt, ei varmasti ymmärrä, miksi jotain siementä pitää käydä kyttäämässä monta kertaa päivässä ja huokailla, että idä idä idä idä :D Saattaahan se vaikuttaa vähän höpsölle ;)
    Jee, siemenkirjettä odotellessa :D Tosin, menee hetken aikaa ennenkuin minulle saakka ennättää :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kieltämättä Ukkokulta luo välillä vähän "pitkiä" katseita, kun höpötän siemenpottien äärellä päivittäin. No, en minäkään aina ymmärrä hänen tekniikkajuttujaan. Sallittakoon itse kullekin omat omituisuutensa.
      Pian se siemenkirje sinullekin postilaatikkoon kolahtaa.

      Poista
  3. Siellä ollaan jo pieniin päin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, onnellisia taimitapahtumia on toivon mukaan vielä enemmänkin odotettavissa.

      Poista
  4. Siementen itämistä on sitten kutkuttavaa seurata. Tiedän tuon tunteen, kun tekisi mieli hieman kurkistaa mullan alle, että onko siellä joku. Viime vuodesta muistan kuinka kelloköynnökset itivät todella eri aikaisesti, kannattaa siis odotella ihan rauhassa. Minä täällä niin odotan siemenkirjettä, mitähän sieltä löytyykään! Hauska possu-perinne.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Viime vuonna kelloköynnökseni itivät tosi huonosti ja sitten niistäkin vähistä jäi eloon vain kaksi kappaletta. Nyt ajattelin kylvää varman päälle. Ylimääräisiä voi jakaa vaikka naapureille. Toivottavasti nyt käy paremmin.

      Poista
  5. Ei voi kuin ihmetellen katsoa pieniä taimia ja ajatella miten pienestä siemenestä voi kasvaa jotain niin suuremmoista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koko kevät on niin mukavaa odotuksen aikaa ja näistä ensimmäisistä taimivauvoista se juhla juuri alkaa.

      Poista
  6. Sullon tasan kakskertaa enemmä ku mulla :) Yks lenkki mulla vasta näkyvis. Tairan kylyvää het suasista toisenki satsin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tänään näkyviin tuli kolmaskin lenkki. Siitä huolimatta taidan huomenna kylvää muutaman kelloköynnöksen lisää varmistaakseni, etten jää kahden yksilön varaan, kuten viime vuonna.

      Poista
  7. On se jännee seurata noihen taimien essiin pullahtamista. Miulla se jännitysnäytelmä on vielä eissä päin! Toivotaan parasta, jotta ittäävät siulla kaikki siemenet!
    Sulonen possu ja on siulla kultanen poika, kun muisti tuon perinteen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ulla, minulla on aivan ihanan kultainen poika. Molemmista lapsistani olen todella onnellinen ja ylpeä.

      Poista
  8. On kyllä niin kiva seurata siementen itämistä ja toisaalta jännittää nouseeko sieltä mullasta mitään. Minulla ei kelloköynnökset ole vielä itäneet, mutta laitoinkin ne vasta maanantaina. Sen sijaan uutena kokeiluna minulla on hyasinttipapua ja ne ovat vähän liiankin nopeita. Teinkin niistä juuri postauksen.
    Minäkin olen tuossa siemenkirjeessä mukana. Se on kyllä kiva idea.
    Mukavaa viikonloppua :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, että tulit kommentoimaan. Kävin heti kurkkaamassa blogiasi ja tuota hyasinttipapua.
      Hauska yhteensattuma löytää blogisi ja sen kaunis nimi Inkalilja, sillä pari päivää sitten ostin pitkästä aikaa itselleni inkaliljoja maljakkoon. Pidän niistä kovasti.
      Mukavaa viikonloppua sinullekin!

      Poista
  9. Eikös olekin mukavaa, kun joka kevät saa yhä uudestaan ihmetellä sitä uuden kasvun ihmettä!
    Kelloköynnökset ovat varsinaisia individualisteja, itävät kaikki ihan omaan tahtiinsa!

    Minun latva-artisokkani olivat itäneet meidän Lapin-reissun aikana oikein reippaasti ja ovat edelleen hyvin tomeran tuntuisia taimia. En kyllä vielä ole mitenkään voitonriemuinen niiden suhteen, niillä on paha tapa kuukahtaa myöhemmässä taimivaiheessa. Nyt sekoitin kylvömultaan mykorritsa, jospa taimet saisivat siitä puhtia kasvuunsa.
    Perinteet ovat kivoja, vaikka possuressulle lopulta kävikin köpelösti ;DD

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin kokeilin ensi kertaa mykorritsan vaikutusta. Vielä en osaa siitä mitään sanoa. Ehkä pitäisi tehdä vertailevia kylvöjä.
      Possuressun oli tarkoituskin tulla syödyksi. Hyvältä maistui, mutta yhtään enempää en kyllä olisi syönyt.

      Poista
  10. Paljon onnea esikois-taimivauvan syntymän johdosta! Se on aina yhtä riemukas ja niin odotettu tapahtuma. Katsoin vanhoista muistiinpanoistani että kelloköynnösten keskimääräinen itämisaika on noin 12-14 vuorokautta, ja joskus itäminen on hyvinkin epätasaista ajallisesti. Monta kertaa kun on kyllästynyt odottelemaan ja kylvää uuden satsin niin silloinpa ne ensimmäiset pompsahtavat mullan pinnalle. Minulla on monesti käynyt niin muidenkin kuin kelloköynnösten osalta.

    Mietinkin juuri tänään, jokohan siemenkirje on päässyt hyvään vauhtiin ja olipas kiva kun sait sen melko pian, postin kulusta kun nykyisin ei oikein tiedä. Kirjeessä on niinkin paljon osallistujia, että on hyvä listassa viimeisenkin saada se jokseenkin ajoissa.

    Oi, onpa mukava perinne teillä. Ja makoisa:) Niin kaunis kukkaniitty-pöytäliina, mistähän noita saa, tahtoo samanlaisen.

    Oikein leppoisaa viikonloppua sinulle, Between.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siemenkirjeesi tuli tosi nopsasti perille. Postileiman päiväys oli muistaakseni 1.2. ja jo 2.2. se oli meidän postilaatikossa. Laitoin eteenpäin 3.2., sillä samana päivänä en enää ehtinyt ennen klo 17 postiin.
      Ei ole minullakaan kukkaniitty-pöytäliinaa, sillä possu lepäilee kukkaisan servetin päällä.
      Tilasin vinkkaamasi Airamin kasvilampun. Siitä tuli jo postin saapumisilmoituskin, kunhan vain ehtisin hakemaan. Pitää ostaa lampulle sopiva valaisin. Kerran näinkin päin. Yleensä on valaisin, mutta ei lamppua siihen.
      Mukavaa viikonloppua sinullekin!

      Poista
    2. Between - laitoin sinulle viestiä, käypä sähköpostissa..

      Poista
  11. Symppis possu:) Ihana, että kevät ja taimet on jo kasvussa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Possu-ressu on jo tullut syödyksi. Ensi jouluna taas lienee uudenpossun vuoro.
      Taimivauvat ovat yhtä vastustamattomia, kuin ne oikeatkin.

      Poista
  12. Ihanaa kun muutkin ovat samanlaisia. Taimilaatikolla on käytävä kaksi kertaa päivässä, jotta varmasti näkee uudet alut!

    Suloinen marsipaanipossu... :) Laskiainen on ihanaa aikaa, kun saa mantelimassaa ihan huolella!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä puutarhablogeissa onkin aivan ihanaa vertaistukea. Parista sanasta ymmärretään ja ollaan mukana.
      Ai, sinäkin tykkäät marsipaanista. Laitan aina oikein isot viipaleet laskiaispulliin.

      Poista
  13. On kyllä ihanaa kun siemenet itävät ja uusi kasvu alkaa!
    Kävipä possulle köpelösti ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On tätä aikaa niin odotettu.
      Possulle oli tarkoituskin käydä köpelösti. Eipä tuo pahemmin edes vinkaissut, kun saparohäntä katosi parempiin suihin.

      Poista
  14. Olen taas kerran päättänyt, että tänä vuonna ostan taimet valmiina...mutta mitäs sitten ne siemenet? Huomisella kauppalistalla on taimimulta, joten pakkohan jotain on multaan laittaa....Kiva idea tuo siemenkirje.

    Suloinen tuo possutarina<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ilman muuta sinne multaan jotain täytyy kätkeä. Kivahan hyviä lupauksia on tehdä, vaan ehkei niiden ole tarkoituskaan käydä toteen.

      Poista
  15. Kelloköynnös on jo hyvässä vauhdissa! Minun keijunmekot ja kelloköynnökset saavat kasvunsa äitini hoivissa. Meillä ei kaikki mahdu ikkunoille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niukasti meilläkin on ikkunalautatilaa, mutta kellarista haetaan laajennusta taimikasvatukselle.

      Poista
  16. Oi olet saanut ihailtavaksi ensimmäiset taimivauvat.
    Kaunis ele pojalta äidille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ensimmäiset taimivauvat ovat ihastuttavia. Onneksi on sentään noita isoksi kasvaneita "taimia" parikin kappaletta.

      Poista
  17. Joskus ihan naurattaa, kun kyttäilen multaa ja kun sieltä joku nousee, niin se tuntuu joka kerta suurelta ihmeeltä. Jaan siis tunteesi pienten taimenien taipaleesta kohti kesää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sivusta seuraaja voisi hyvinkin sanoa, ettei tämä(kään) ole täyspäisten hommaa. Vaan ei anneta moisten toteamusten häiritä.

      Poista
  18. Ihanat ensimmäiset pikkutaimet, onneksi olkoon iloisen tapahduman johdosta! :) Täällä vielä odotellaan kelloköynnöksen itämistä.
    Olen myös mukana siemenkirjeessä, kiva ja mielenkiintoinen aloite Tuulikilta.

    VastaaPoista
  19. Ihana että taimivauvan olet saanut, on niiden kasvun seuraaminen vaan jännää:) Voi miten suloinen possu ja onni on kyllä tuollainen poika♥ Ihana että perinne jatkuu! Leppoisaa viikonloppua♥

    VastaaPoista
  20. Suloinen taimivauva!
    Itsellänikin kelloköynnökset itivät kovin epätahtiin, toiset olivat jo hujoppeja kun joku vasta heräili kuorestaan. Mutta ei lisäkylvökään huono ole, tulee vaan lisää niitä vauvoja :)

    VastaaPoista

Päivänkakkara, kielonkukka, metsätähti, nurmennukka
kuiskii meitä seurakseen, puutarhan helmaan suloiseen.
Kommentista mukava muisto jää, se pitkään mieltä lämmittää.
Kiitos Sinulle vierailustasi!