Ilopilkkuja mielelle ja silmälle

Idänunikko - Papaver orientale - nyt jo nuppunsa aukaissut ja kukkinut.

Olen helposti ilahdutettavissa oleva ihminen. En kaipaa suuria tekoja enkä sanoja, vaan eniten taidan iloita pienistä huomionosoituksista ja lämpimistä sanoista, jotka muodostavat sydämeen pitkäaikaisen pesän. Parhaimmat ilonaiheet löytyvät useimmiten arkielämästä ja sen sujuvuudesta. En rakenna ylitsepääsemättömiä pilvilinnoja, vaan pyrin suhtautumaan elämään realistisesti. Näin jalat pysyvät maassa, mutta se ei estä haaveilemasta asioista, joiden ei ehkä ole tarkoituskaan toteutua. Ehdottomasti elämään kuuluu unelmointi ja kevyt ruusunlehdillä tanssahtelu.

Kyläkurjenpolvi - Geranium pratense 'Summer Skies'

Arpajaisissa minulla on aina surkea tuuri. Olen käynyt usein joulumarkkinoilla erään ystävän kanssa, joka kerää ja kahmii hienoja voittoja euron panostuksella. Siinä sivussa minä tuen ostamillani arvoilla milloin mitäkin urheiluseuraa voittamatta yhtään mitään. 

Yhden ainoan kerran olen yllättänyt niin itseni kuin ympäristönkin isommalla voitolla. Se tapahtui nuoruudessa Tukholman laivalla, jossa ensimmäisen ja viimeisen kerran syötin 20 penniä yksikätiseen automaattiin. Olin jo kääntämässä selkääni vekottimelle, kun se alkoi kolisten ja rämisten syöstä kolikoita kerättäväkseni. Mikäs siinä auttoi, kuin avata käsilaukku ja tunkea kolikot sinne. Kylläpä käsilaukku sen voiton jälkeen hetken aikaa painoi. Ympärillä notkuvat nuoret miehet soivat minulle jokusen ihailevan katseen, vaikka tänäkään päivänä en tiedä, miten onnistuin voiton saamaan. Sattumaa luultavasti.

Jalopähkämö - Stachys macrantha

  
Huonon arpaonnen tietäen en nykyisin kovin innokkaasti kilpailuihin edes osallistu. Täällä blogimaailmassa kyllä lisään itseni useinkin listoille mukaan ja yllättävän kivasti voittoja on kohdalle rapissut. Siitäkin huolimatta, että nykyisin osallistun yleensä vain yhdellä arvalla. Facebook-profiilini ja Villasukkasivustoni joutuivat häirinnän kohteiksi, jonka seurauksena irtisanoin facebookin ja poistin villasukkasivuston. Sen verran hankaluuksia ja pahaa mieltä häirinnästä aiheutui, että se vaikutti ja tulee jatkossakin vaikuttamaan rajoittavasti somen käyttööni.

Pihakuiskaajan matkassa -blogissa voitin kesäkuun alussa kuvassa olevan Puutarhakirjeitä-kirjan. Olen voitosta todella iloinen, sillä olin jo päättänyt kirjan hankkia, kunhan johonkin kirjakauppaan pääsisin. Kirja on vähän erilainen puutarhakirja, sillä se koostuu kahden runoilijan, Hannamari Heinon ja Kristiina Wallin kahden vuoden pituisesta kirjeenvaihdosta. Teksteissä seurataan vuodenkiertoa puutarhassa ja elämänkiertoa ihmisessä. Luin kirjan kotiuduttuani sairaalasta, enkä sen sopivampaa tekstiä olisi voinut tuohon tilanteeseen valita. Ajatuksia herättävää, seesteistä ja rauhoittavaa. Hieno kirja!

Puutarhablogien piirissä on paljon kirjojen ystäviä. Pihakuiskaaja kirjoittaa myös Kirjojen kuisketta -blogia, jossa hän esittelee mielenkiintoisia ja lukemisen arvoisia kirjoja. suosittelen!
  

Osallistuin ennen juhannusta Villa Suvituuli -blogin mielipidekyselyyn ja arvontaan, jonka tuloksena voitin kivan keittiöpyyhkeen ja kaksi suklaapatukkaa. Suklaatahan on vaikea vastustaa ja uusi keittiöpyyhe siirsi heti yhden vanhemman pölyisten ikkunalautojen pyyhkimisrätiksi. Meillä riittää nyt pölyn pyyhkimistä talon ulkopuolella, kun tieremppa etenee vauhdilla ja ennenkaikkea pölyllä. Rättiressukat ovat kovilla.

Hennon keltainen kliivia

Kummasti meikäläisen ilonaiheet pyörivät usein kasvien ympärillä. Talvella sain Ukkokullan tuoman orkidean kukkimaan toistamiseen ja nyt samainen orkidea on tehnyt kokonaan uuden kukkavanan, jossa nuput pullistelevat lupaavasti. 

Ihan yhtä ihana asia löytyi muutama päivä sitten kirjaston ikkunalaudalta, kun huomasin pari vuotta sitten Viherpajasta ostetun keltaisen kliivian ryhtyneen yllättäen kukkimaan. Juuso mokoma ei ollut vihjannut asiasta mitään, vaikka pötköttää ikkunan alla olevalla sohvalla päivät perätysten. 

Isotähtiputki - Astrantia major 'Star of Fire'

Kaikki lehtikaktukset ja koskaan kukkimaton posliinikukka ovat muuttaneet kesäksi ulos, eikä niiden kuntoa tule kastelun lisäksi sen kummemmin syynättyä. Sen sijaan kukkapenkkien ympärillä kiertely on jokapäiväistä hupia. Uusia kasveja ei juurikaan tässä vaiheessa penkeistä nouse, mutta nuppuja, kukkia ja lehtiäkin tulee varovasti käänneltyä ja katseltua, läheltä ja kaukaa.

Alppipiikkiputki - Eryngium alpinum - luultavasti

Yhtään kasvia en tänä kesänä ole istuttanut. Viime kesänä joitakin ja edellisinä sitäkin enemmän. Alppipiikkiputki löytyy kasviluettelostani, mutta toukokuussa poistin sen siksi, etten ollut kyseistä kasvia Päivänliljapenkissä odotuksista huolimatta nähnyt. Sinipiikkiputki on siinä hyvin kasvanut. Nyt sinipiikkiputken vierestä on noussut ja erittäin hyvin myös kasvanut toisennäköinen piikkiputki, jonka täytyy olla alppipiikkiputki. Istutustietojeni mukaan olen sen istuttanut kesäkuussa 2014. Missä kummassa se on luurannut nämä vuodet?

Samainen kasvi juhannusviikon alussa.

Ystävät, onko tuo kuvan kasvi alppipiikkiputki? Googletin kasvin ja tuolta sen pitäisi näyttää. Tuleeko kaikkiin alppipiikkiputkiin sinisyyttä kesän myötä samoin, kuin sinipiikkiputkiin? Niin tai näin, olen kovasti onnellinen piikkiputkien heräämisestä. Ihan ei ole arvontavoitto, sillä tarkoituksella olen kasvin aikanaan ostanut ja istuttanut. Vaan voitoksi hänen heräämisensä kyllä lasken.

Freesia ja poutapilvi kukkalaatikossa.

 Ilon ja onnen hetkiä sekä mukavia puutarhakierroksia kaikille!

Tämä tai tuo haaste

Pioni Sarah Bernhard

Tuulikki Kukkia ja koukeroita -blogista antoi minulle Tämä vai tuo -haasteen. Jo Tuulikin omia vastauksia haastekysymykseen lukiessani ajattelin, että voisin ottaa haasteen omaan käsittelyyn. Postauksen loppuun päästyäni huomasin ilokseni Tuulikin minut haastaneen, joten nyt sitten mennään. Vastasin haasteeseen juhannuksena ja siksikin vastauksissa voi olla pikkaisen pilkettä silmäkulmassa.

Kuvitin postauksen pionien, idänunikoiden ja akileijojen kuvilla. Nimistä en mene sataprosenttiseen vastuuseen.

Pioni Festiva Maxima

Suihku aamulla vai illalla?

Mieluummin aamulla, sillä hiukset pysyvät kuohkeampina, kun ei kellahda makuulle heti hiusten kuivaamisen jälkeen.

Kaupungin ydin vai maalaisympäristö?

Minusta on kiva tehdä kaupunkimatkoja ja tutustua uusiin kaupunkeihin. Pitkään haja-asutusalueella asuneena taidan silti viihtyä paremmin maan pinnalla ja lähellä luontoa.

Pioni Duchesse de Nemours - tai sitten ei

Kirkkaat vai neutraalit värit?

Tykkään väreistä, myös kirkkaista. Vaatekaappiin kurkatessa sävyt ovat aika rauhallisia, koska pukeutuminen on paljon helpompaa, kun värit  sopivat hyvin toisiinsa. Välillä täytyy vähän repäistä ja ostaa kirkas t-paita tai toppi.

Outo vai typerä?

Omasta mielestä olen kumpaakin riippuen päivästä ja tilanteesta. Joskus olen haaveillut, että hattuhyllyllä olisi latauslaitteissa rivi erilaisia päitä, joissa hiukset ja meikki olisi valmiina ja sieltä sitten valitsisin kulloiseenkin tilanteeseen sopivan. Kuulostaa varmasti sekä oudolta että typerältä, mutta käytännöllistä se voisi olla.

Pioni Duchesse de Nemours - tai sitten ei.

Kevät vai syksy?

Kevät, ehdottomasti kevät. Kevällä valo ja lämpö lisääntyvät päivä päivältä ja kaikki on ikäänkuin edessä. Taaksepäin on ajoittain tärkeää katsoa, mutta minun suuntani on silti aina eteenpäin. Kohti kevättä ja sen jälkeen saapuvaa kesää. Ihanaa aikaa kumpikin.

Minttu vai kaneli?

Kanelihan se. Rakastan omenoita miltei kaikissa olomuodoissa ja mikäs sen parempi mauste omppuun kuin kaneli. Minttusuklaata tosin on sitäkin aika vaikea vastustaa.

Pioni Coral Charm

Suunniteltu vai extempore?

Kinkkinen kysymys. Ehkäpä suunniteltuun yhdistetty extempore. Eli ensin suunnitellaan jotain tekemistä tai menemistä ja kehysten puitteissa sooloillaan sydämen pohjasta.

Leffa kotona vai teatterissa?

Nykyisin pääasiassa kotona, sillä naapurikunnan erinomainen leffateatteri lopetti muutama vuosi sitten. Nuorempana olin intohimoinen leffaihminen ja kuuluin mm. leffakerhoon, jonka puitteissa tuli joka lauantai katsottua hyvin valittu ja esitelty elokuva. 

Pioni Karl Rosenfield - tänä kesänä vähemmän kerrottu

Espresso vai latte?

Espresso, joka on välillä niin vahvaa, että lusikka kupissa seisoo.

Kysymysten esittäjän vai vastaajan rooli?

Riippuu tilanteesta. Tiedonjanoisena ja asioiden kyseenalaistajana ehkä kysymyksiä esittämällä tieto karttuu paremmin.

Pioni Louis van Houtte

Halit vai pusut?

Mikäs sen mukavampaa, kuin rutistaa läheisiä ja ystäviä tavatessa. Pusut on varattu Ukkokullalle ja syötävän suloisille vauvoille.

Tulinen vai mieto ruoka?

Tulinen ruoka silloin tällöin, mutta arjessa pärjää miedommallakin.

Idänunikko - Papaver orientale 'Princess Viktoria Louise'

Nahka vai pitsi?

Sielultani olen aika herkkä ja nahkakuoreni läpäisee kovat sanat, kuin pinta olisi reiällistä pitsiä. Pitsi siis.

Ylipukeutuminen vai alipukeutuminen?

Alipukeutuminen, kerta toisensa jälkeen. Tapaan illalla valita vaatteet aamua varten valmiiksi. Sitten varttia ennen lähtöä muutan mieleni ja vaihdan koko repertuaarin. Niinhän siinä käy, että puolet päivästä harmittelen pikaista vaatemuutosta ja päätän seuraavalla kerralla pitäytyä illan valinnoissa.

Idänunikko - Papaver orientale

Kokemus vai mukavuus?

Pitkän kokemuksen opettamana mukavuus. 

Tv-sarjat vai elokuvat?

Kumpikin kelpaa riippuen laadusta. Ruotsalaiset ja brittiläiset dekkarisarjat tulee usein katsottua. Valtavirran ulkopuolelta tulevat elokuvat ovat viime vuosina yllättäneet positiivisesti.

Idänunikko - Papaver orientale 'Royal Wedding' - ehkä

Rock- vai country- musiikki?

Rock, vaikkakin jokunen vanhempi country-muusikko vetoaa edelleen vahvasti.

Punaviini vai valkoviini?

Kumpikin käy tilanteesta riippuen. Pään kolautuksen johdosta alkoholi on toistaiseksi kielletty, joten juhannusta juhlistin ystävän tuomalla kuohuvalla kuusenkerkkäjuomalla. Alkoholitonta ja todella hyvää.

Aquilegia vulgaris

Yksin vai yhdessä työskentely?

Olen tehokkaampi työskennellessäni yksin, mutta ilman apua ei kukaan pärjää, eikä tarvitsekaan.

Uiminen vai rannalla makoilu?

Uiminen. Rannalla makaan hetken, jos kassista löytyy hyvää luettavaa.

Aquilegia vulgaris Petticoat Pink

Pikaruoka vai kunnon ravintolaruoka?

Kunnon ravintolaruoka juhlistaa välillä elämää. Arkena tulee toisinaan syötyä "pikaruokaa", kun lämmitämme edellispäivän ruokaa.

Perunasalaatti vai pastasalaatti?

Kumpikin voi olla hyvää tai huonoa. Valitsen tänään perunasalaatin.

Aquilegia vulgaris

Parilliset vai eriparisukat?

Parilliset sukat. Paitsi silloin, kun olen unohtanut heittää reiällisen sukan pois ja se yhä uudelleen nousee pesun jälkeen sukkalaatikosta esille. Kummasti ne reiät sukissa huomaa vasta, kun on puoli päivää kävellyt ne jalassa.

Tanssiminen vai laulaminen?

Laulaminen. Ruokaa valmistaessani radio on päällä ja laulan mukana. Samoin autoillessa on kiva hoilottaa täysillä. Siis silloin, kun ei ole matkustajia mukana.

 

Puhelin vai netti?

Nykyisin netti enenevässä määrin. Netin avulla asiat monet voi hoitaa aikaan ja paikkaan katsomatta.  

Aquilegia vulgaris

Haastan mukaan seuraavat neljä blogia (haasteen vastaanottaminen on täysin vapaaehtoista eli ei siis mitään paineita):

Lappalainen etelässä

Nettimartan pihapiiri

Pihakuiskaajan matkassa

Rannanpihassa

Kiitos Tuulikille haasteesta ja mukavia kesäpäiviä kaikille!

Ruusut nauttivat auringosta

Valamonruusu - Rosa francofurtana 'Splendens'

Ruusupensaat ovat nauttineet auringosta ja lämmöstä. Niitä ei kuivuuskaan ole pahemmin haitannut. Kunnon lumipeitteestä huolimatta monet ruusupensaani olivat kärsineet talvesta ja jouduin leikkaamaan runsaasti kuolleita oksia. Pelkäsin sen vievän kukinnan mennessään, vaan niin ei käynytkään. Paljon nuppuja on leikatuissakin ruusuissa.

Valamonruusu - Rosa francofurtana 'Splendens'

Valamonruusu on komeaa katseltavaa. Sanan varsinaisessa merkityksessä, sillä korkeutta ja leveyttä tämä pensas on kehittänyt itselleen nopeasti. Jokaisessa oksankärjessä on useampi nuppu ja kukkatulva sen mukainen. Valamonruusun kuvaaminen kannattaa ajoittaa ennen auringonlaskua, koska kukat menevät hämärtyvässä illassa suppuun. Monenlaiset pörriäiset tykkäävät valamonruusun kukista.

Kovin kärkkäästi valamonruusuni ei ole tehnyt juurivesoja, mutta pari karannutta kaveria otin pois ja kolmannen huomasin menneen jo naapurin puolelle. Sen saa sieltä hyvin pois nurmikonleikkauksen yhteydessä . 

Teresanruusu - Rosa rugosa 'Therese Bugnet'

Teresanruusu kukkii pihallani aina ensimmäisten ruusupensaiden joukossa. Tosin onpa se aurinkoisessa ja lämpimässä paikassakin asuessaan leikkimökin kupeessa. Tykkään sen istutuspaikasta kovasti, koska näen ruusun työhuoneen ikkunasta.

Rosa 'Lumo'

Ihana neidonruusu Lumo on tähän mennessä kukkinut puutarhassani varsin vaatimattomasti. Eipä sillä ikääkään vielä paljon ole, joten hyvin ehtii. Mielestäni en ole Lumossa nähnyt vielä edes nuppuja, joten hämmästyin kovasti sen korkeimmalla oksalla keikkuvaa avointa kukkaa. Pahoittelut, ettei kuvasta tullut kovin tarkkaa. Tuuli sitä huojutti kaukaisuudessa ja korkeudessa.

Rosa rugosa 'Ritausma'

Ritausma on vankkarakenteinen ja edelleen aika matala pensas. Joka talvi osa sen latvuksista paleltuu, mutta nopeasti se kasvattaa uusia versoja ja täyttää ne nupuilla. Ritausma on hyvin piikikäs. Sen kukat ovat hempeän vaaleanpunaisen valkoisia, kuin kiiltokuvissa. Sateesta kukat eivät pidä, vaan eipä taida tykätä moni muukaan ruusunkukka. Toistaiseksi Ritausmani ei ole avannut nuppujaan.

Rosa 'Ilo'

Ilo on kasvanut hitaasti ja kukkinut vaatimattomasti. Siinäkään en huomannut nuppuja, joten Lumon lailla se pääsi minut yllättämään. Tosin täysin vastakohtaisesti, sillä kun Lumon kukka keikkui korkeuksissa, tämä Ilo oli piilottanut ainokaisensa lehtien lomaan melkein maahan. Onneksi sen loistavan pinkki väri näkyi hyvin vihreiden lehtien lomasta ja pääsin kaunotarta ihastelemaan.

Rosa pimpinellifolia 'Tove Jansson'

Tove Jansson on jo kukkimisensa lopettanut. Sen kimppuun on iskenyt vattukärsäkäs ja valtaosa nupuista oli taipunut ja kuivunut. Keräsin kaikki löytämäni taipuneet nuput pois, mutta varmasti toukanmunien asuttamia nuppuja oli ehtinyt maahan pudota ja sinne kadota. Tove Janssonin kukan punainen väri on hämmästyttävä. Valosta riippuen se on kuin hienointa samettia.

Norjanruusu - Rosa 'Hurdal'

Norjanruusu Hurdal kuuluu uudempiin pensasruusuihini. Se on istutettu loppukesästä 2015 ja näyttäisi, että nyt se alkaa vähitellen päästä vauhtiin. Nuppuja on enemmän, kuin viime kesänä. Kukka avautuu ja kuihtuu melko nopeasti, joten kameran kanssa kannattaa olla ajoissa liikkeellä. Myöhästyin tämän kukan suhteen ja taidan myöhästyä jatkossakin, sillä helteinen sää laittaa kukkimiseen vauhtia.

Punalehtiruusu -Rosa Glauca

Viime kesänä punalehtiruusu kukki todella runsaasti. Ajattelin, että nyt se pitäisi levähdystauon. Ei pitänyt. Kukkia on ollut paljon tänäkin kesänä. Yhden ison oksan jouduin kuivuneena poistamaan. Aiemmin punalehtiruusuni ei ole kovin paljon siementaimia kasvattanut, mutta nyt muutamia on hyvällä alulla ruusun kupeessa. Kunhan saamme sadetta, käyn kaivamassa ja purkittamassa taimet ystäville annettaviksi.

Punalehtiruusussa on jotain arkisen kiehtovaa. Sen kasvutapa on iso ja romuluinenkin, mutta lehtien punertava sävy ihastuttava ja pienten kukkien runsaus todella kaunista. Hienoa, että tämäkin ruusu on puutarhassani paikkansa löytänyt.
 

Tornionlaaksonruusu - Rosa majalis 'Tornedal'

Tornionlaaksonruusu kuuluu myös aikaisiin kukkijoihin. Tänä kesänä se on ollut täynnä pieniä kukkiaan. Yksittäinen kukka on aika pieni ja sievä. Kun kukkia on vieri vieressä, näkyy kukinta puutarhan toiselle puolelle.

Rosa harisonii 'William's Double'

  
Myös Viljaminkeltaruusu on laittanut tänä kesänä parastaan runsaalla kukinnalla. Keltaruusuni on vielä aika pieni, mutta parhaimmillaan sille tulee korkeutta 2 m. Niinpä puskalle on jo muuttokäsky annettu. Minä hölmöläinen istutin sen Pikkupuutarhan kivipenkkiin ja siellähän se valtaa ihan liikaa alaa. Kukkikoon nyt loppuun, eikä maan tämänhetkisen kuivuuden vuoksi kannata pitää siirron kanssa kiirettä.

Juhannusruusu - Rosa pimpinellifolia

Juhannusruusuni aloitti kukinnan tänä vuonna ennätysaikaisin, kuten varmaan monen muunkin puutarhassa. Ajattelin, että juhannusruusun kukinta olisi maltillista, koska viime kesänä se oli aivan täynnä kukkia. Mitä vielä, paljon oli taas kukkia. Aurinko ja lämpö nopeuttivat kukintaa ja nyt se alkaa olla ohi.

Juhannusruusullani on mukava historia. Se on tuotu pihallemme Ukkokullan äidinäidin kotipaikasta Hämeenkoskelta. 

Suviruusu - Rosa pimpinellifolia 'Poppius'

Myös suviruusu alkaa jo lopetella runsasta kukintaansa. Ruusupensailla, kuten monilla muillakin kasveilla menee juurtumiseen ja kotiutumiseen oma aikansa ja parastaan ne tuskin antavat ensimmäisinä vuosina. Sen huomaan konkreettisesti nyt, kun uudemmat ruusupensaani alkavat vihdoin päästä vauhtiin ja kukinta runsastuu vuosi vuodelta.

Metsäruusu - Rosa Majalis

Metsäruusu näyttää kukkivan takuuvarmasti joka vuosi yhtä runsaasti. Se on monien pörriäisten suosiossa ja aurinkoisena päivänä ruusun vierellä kulkiessa ruusunkukista kuuluu aktiivista surinaa ja pörinää. Illalla metsäruusu tuoksuu miellyttävästi.

Valamonruusu - Rosa francofurtana 'Splendens'

Omenaruusu on myös kärsinyt talvesta, mutta hyvin se on kasvattanut sekä vanhoille versoille pituutta että uusia oksia vanhojen lomaan. Sammalruusu ei ole vieläkään täysin toipunut tappotalvesta 2015/2016. Sinnikkäästi se silti vihertää oksansa ja nuppujakin on taas muutamia.

 Lisää kukintaa on siis odotettavissa, sillä alla luetellut ruusut ovat vasta aloittamassa.

Tarhakurtturuusu - Rosa rugosa 'Sointu'
Neilikkaruusu - Rosa rugosa 'F.J.Grootendorst'
Kirjoapteekkarinruusu - Rosa gallica 'Mundi'
Tarhakurtturuusu - Rosa rugosa 'Sävel'
Omenaruusu - Rosa magnifica
Sammalruusu - Rosa centrifolia Muscosa
Ranskanruusu - Rosa 'Duchesse de Montebello
Peittoruusu - Rosa 'Sommerwind'
Hansaruusu - Rosa 'Hansa'

Punalehtiruusu - Rosa Glauca

Viime kesänä ei pahemmin kirvat vaivanneet. Eivät ruusuja eikä muitakaan kasveja. Nyt on kirvoja ja kaikenlaisia toukkia nakertamassa nuppuja ja lehtiä. Vattukärsäkäskin näyttää kotiutuneen meille lopullisesti. Kunnan metsikön kaatumisen jälkeen tyhjää tilaa valtaa vattupuskat ja vaahterat. Vattukärsäkkään torjumisessa auttaa kuulemma luonnonvadelman hävittäminen. Ehkä laitan trimmerin soimaan sopivana arkipäivänä.

Juhannusruusu - Rosa pimpinellifolia

Ruusuisia kesäpäiviä teille kaikille!

 

Hyvää Juhannusta!

Paeonia lactiflora 'Coral Charm'

Muumipeikon juhannusruno

Pään painan ruohikolle

ja oion jalkojain.

En jaksa pohdiskella,

mä tahdon olla vain.

Sen viisaammat voi tehdä,

mä päivän kultaan jään.

Mä tunen kaikki tuoksut

ja luonnon loiston nään.

Voi leikitellä mielikseen,

voi ottaa, jättää paikoilleen

tai olla niin kuin luonnostaan

ja maata vaan.

Mä peikko siihen uskoon jään,

on maailmaa tää, minkä nyt mä nään.

- Tove Jansson -

Hyvää Juhannusta kaikille!

Toivottaa Between ja kissansa Juuso

Kaksoissateenkaari

Eilinen, tiistaipäivä tarjosi monenlaisia sääilmiöitä. Aamulla alkanut sade ilahdutti iltapäivään saakka kastelemalla puutarhaa ja luontoa. Vähitellen pilvimassa rikkoutui ja aurinkokin pilkisteli taivaalta. Illansuussa futista televisiosta katsellessani nousi kova tuuli, joka taivutteli puut vaakatasoon ja ilmassa lensi vaahteranlehtiä ja muuta puista irtoavaa roskaa. Taivas peittyi mustiin pilviin ja vettä  tuli hetken aikaa kaatamalla ukkosen säestämänä.

Myräkkä oli nopeasti ohi ja aurinko palasi iltataivaalle. Samalla taivaalle muodostui myös uskomattoman upea kaksoissateenkaari, jollaista en muista nähneeni. Keskiviikkoaamun sanomalehti kertoi kaksoissateenkaaren olleen harvinaisen täydellinen. Useimmiten siitä puuttuu jokin pätkä. Tarun mukaan sateenkaaren päästä löytyy aarre. Onneksi sain napattua sateenkaaresta kuvan, joten laskunmaksun aikaan tiedän, mihin suunnata täydentämään kassavarantoa.

Mukavaa päivää kaikille!
 

Meillä sataa - jippii!

Meillä sataa ja vieläpä ihan kunnolla! Vapun jälkeen vettä on satanut kahdesti, mutta kumpaisestakaan niistä ei paljon kannattaisi sateena puhua. Ensimmäisellä kerralla terassin puupintaan tipahti arviolta viisi pisaraa. Toinen sade oli viikko sitten tiistaina ja silloin pisaroita oli toki enemmän, mutta sinne ne hävisivät kuivaan maahan, kuin se kuuluisa pieru Saharaan.

Nyt vesisade ropisee ikkunaan ja sen ääni on oikea sulosointu korvissani. Sateen tyyli on hyväksyttyä eli ei kaatosadetta, joka valuisi kuivaa maanpintaa myöten ojiin, vaan sopivan rytmikästä lorinaa koko taivaan kattavasta pilvimassasta. Ai, tätä kuivuudesta kärsineen puutarhan puolesta iloitsevan ihmisen onnea. 

Ehkä sateen saapumista edisti eilinen tanssahteluni kasvarin kupeessa hakiessani ensimmäisen maistiaiskurkun. Laji on La Diva ja kurkulla mittaa noin 15 cm. Halkaisin kurkun pituussuunnassa puoliksi ja nautiskelimme satokauden aloittaneen kurkun Ukkokullan kanssa tyytyväisen hiljaisuuden merkeissä. No, ei nyt ihan hiljaisuudessa, sillä ääntä kyllä löytyi. Sen aiheutti televisiossa meneillään ollut futismatsi. 

Tomaatit taisivat olla kurkun kypsymiselle hieman mustasukkaisia. Yksi niistä jäi vähän pettyneenä vilkuttamaan minulle kasvarin avoimesta ikkunasta. Aiempina vuosina kurkuilla on ollut autiopaikka ikkunan äärellä, mutta tänä vuonna vaihdoin puolta tarjoten tomaateille mahdollisuuden asustaa ikkunaseinällä. Tomaateissakin on jo runsaasti raakileita, joista ensimmäisenä näyttävät kypsyvän tummat Indigo Roset.

Tässäpä tämän hetken päällimmäiset ilonaiheet. Kurkut ja tomaatit jatkakoon kypsymistä ja sade sielunrauhaa tuottavaa ropinaansa.

Mukavaa juhannusviikon jatkoa kaikille!
 

Sairastuminen muokkaa arvomaailmaa

Kellukka - Geum 'Mai Tai'

Älä kuvittele, ettei sinulle voi koskaan sattua mitään. Älä kuvittele, että olet rikkoutumaton ja kuolematon. Vain silmänräpäys ja saatat maata sairaalassa.

Nyt on kulunut runsas kuukausi kaatumisesta ja pään kolauttamisesta lattiaan. Sairaalahoidon jälkeen olen ollut runsaan kaksi viikkoa kotona toipumassa. Minusta, kuten ei monista muistakaan näy ulospäin, että olen aivovammatoipilas. Minulla oli uskomaton onni mukanani, sillä en kuollut, enkä halvaantunut. Aivojeni saamat ruhjeet eivät ole vaurioittaneet puhekykyä tai motoriikkaa, vaikka läheltä piti.. 

Verikurjenpolvi - Geranium sanquineum

Toipumiseni seuranta jatkuu HUS:n aivovammapoliklinikalla. Tapasin viikolla neurokirurgin, joka oli asiansa osaava, potilasta huomioiva ja kaikin tavoin miellyttävä persoona. Hän näytti minulle aivokuvani selittäen näkymien merkityksen ja vaikutuksen. Kävimme läpi tapaturman, oireeni ja tämän hetkisen kuntoni. Esittämiini kysymyksiin sain rehelliset ja selkeät vastaukset. 

Päänsärkyä minulla ei enää ole ollut. Kiertohuimausta silloin tällöin tietyissä asennoissa. Pystyn hyvin keskittymään mm. lukemiseen ja elokuvien katselemiseen, enkä koe muistiongelmia muulta osin, kuin mitä itse tapaturmaan liittyy. Takaraivon keskikohta on edelleen kosketusarka. Kallonmurtuman luutumiseen menee kuukausia. Olen selkeästi väsyneempi, mikä on aivovammaan kuuluva oire ja se saattaa jäädä pitkäaikaiseksi vaivaksi. Joillakin aivovamman jälkeinen väsymys voi johtaa työkyvyttömyyteen. Väsymystä lisää, että nukun huonosti, mikä sekin liittyy aivovammaan.

Ruusumalva - Malva alcea

Tapaturmasta aiheutuneen vamman vuoksi menetin ajo-oikeuden aluksi 3 kuukaudeksi. Aivovammojen oireita kuin myös jälkiseuraus voivat olla myös kouristelu ja epilepsia. Ei siis ole järkevää sallia ajamista henkilölle, jolla on riski sairaskohtaukseen. Keskustelin epilepsian todennäköisyydestä neurokirurgin kanssa. Hänen mielestään se on kohdallani aika pieni, mutta ei kuitenkaan poissuljettu. Ei ole olemassa menetelmää, jolla pystyttäisiin arvioimaan, kenelle epilepsia tulee tai ei tule. Nyt toimitaan varman päälle ja seurataan toipumista. Ajo-oikeuden palauttamiseen palataan loppukesästä tai alkusyksystä riippuen siitä, miten vastaanottoaikoja lomien vuoksi järjestyy. Käytännössä siis ajamattomuuteni venyy pidemmälle, mitä alkuun sanottiin.

Aivovammapotilailla on suurentunut riski masennukseen. Onhan aivovamma monille merkittävä elämänmuutos, joka vaikuttaa potilaan lisäksi myös hänen lähipiiriinsä. Sanoinkin neurokirurgille, että tapaturmani on ollut minulle henkisesti vaikeampi asia. Siksi, että kipeänä ja puolikuntoisena olen joutunut taistelemaan ja tekemään työtä saadakseni vanhempani kotihoidon piiriin. Olin ja olen edelleen järkyttynyt ja huolissani siitä, miten vaikeaa vanhemmille oli saada apua. Siihen vaadittiin useita puheluja ja sähköposteja, eikä sittenkään asiat ole rullaanneet toivotulla tavalla. 

Illakko - Hesperis matronalis

Valvottuja öitä ja ahdistusta on lisännyt myös kokemani ymmärtämättömyys ja vähättely. Ehkä olisi pitänyt julkaista epikriisi ja sairaslomatodistus valtakunnan sanomalehdessä tai illan pääuutisissa. Tämä episodi on tehnyt selväksi, että omasta toipumisesta, levosta ja hyvinvoinnista on itse pidettävä kiinni. On uskottava siihen, mitä hoitotaho sanoo ja neuvoo, eikä taivuttava muiden ihmisten painostukseen ja syyllistämiseen. Kiltteys kostautuu ja osuu omaan nilkkaan, ikävä kyllä.

Akileija

Elämäni muuttui ja ei muuttunut. Olen sama ihminen, mutta silti erilainen, kuin toukokuun alussa. Sairaalassa aika meni vammojen kartoittamiseen, kipujen helpottamiseen ja sängystä ylös pääsemiseen. Tavoitteena oli kotiutua ja päästä takaisin arkielämään. Vasta kotona olen alkanut ymmärtämään, miten vakavasta asiasta on kyse. Ja ettei sitä noin vain ravistella pois päiväjärjestyksestä, vaan jollain tasolla tapaturma ja sen seuraukset tulevat seuraamaan minua loppuelämäni. Olen aina pohtinut paljon elämää, mutta nyt jos koskaan arvomaailma vaatii kyseenalaistamista ja uudelleenjärjestämistä. Yhtään en tiedä, millaisia ratkaisuja teen ja milloin. Ei ole kiirettäkään, prosessi etenee rikkonaisessa kallossani. 

Ainakin on selvää, ettei minusta koskaan tule NHL:n jääkiekkotähteä, tuskin Bundesliigan jalkapalloilijaakaan. Kaikki päävammoille alttiit urheilu- ja liikuntalajit sekä harrastukset on syytä jättää unholaan, sillä aivot kykenevät korjaamaan itsensä yhdestä päävammasta, mutta eivät välttämättä enää toisesta tai seuraavista. Tulevaisuuttani helpottanee, etten ole jääkiekosta koskaan haaveillutkaan ja jalkapallourakin taitaa jo olla minulta ohi mennyttä. Voin keskittyä seuraamaan huippujalkapalloilijoiden saksipotkuja ja hattutemppuja meneillään olevissa maailmankisoissa.

Isotähtiputki - Astrantia major 'Star of Fire'

Olen siis toipumassa ja onnellinen siitä. Minulla on aikaa istua ja miettiä, katsella ja kävellä puutarhassa. Minun on sallittava ja järjestettävä itselleni riittävästi lepoa ja huolehdittava siitä, että kuuntelen kehoani ja olen sille armollinen. Se on terveellinen ja pätevä ohje ihan kelle tahansa. Vallitsevan tilanteen hyväksymiseen ja vammasta toipumiseen on suuresti edesauttanut puutarhan kuivuus. Ei ole mitään kiirettä kitkemään rikkaruohoja ja kanttaamaan kukkapenkkejä, kun kuivan koppurainen maa ruokkii juuri ja juuri istuttamani kasvit, ei pahemmin rikkaruohoja.

Tähtiputki - Astrantia

Syy, miksi kirjoitan tilanteestani täällä puutarhablogissa näin julkisesti on se, että oman, toistaiseksi sangen lyhyen sairashistoriani yhteydessä olen törmännyt tietämättömyyteen ja ymmärtämättömyyteen. Hetkittäin on ollut sellainen olo, että ihmisten tiedot ja asenteet ovat jossain 1800-luvulla. Selviän tästäkin ruljanssista ja suuri kiitos siitä kuuluu nyt ja tulevaisuudessa hoitotahon lisäksi omalle perheelleni ja muutamille ihanille ystäville ja läheisille. 

Oxalis

Olkaamme onnellisia terveydestämme ja muistetaan, ettei se ole itsestäänselvyys.
Iloisia ja kukkaisia puutarhahetkiä kaikille!


PS.

Mikäli aivovamma-aihe sinua tai läheistäsi kiinnostaa, löytyy siitä netissä paljon hyvää tietoa. Ohessa lyhyt tiivistelmä Aivovammaliitto ry:n sivuilta ja toinen oivallinen tietolähde on Olli Tenovuon teksti Tietoa aivovammoista.

Lähde: Aivovammaliitto ry 

Kuka tahansa meistä voi kaatua, pudota tai joutua liikenneonnettomuuteen ja saada sen seurauksena aivovamman. Se on tapaturman aiheuttama aivokudoksen vaurio, joka syntyy päähän kohdistuvasta iskusta, liike-energiasta tai aivoihin tunkeutuvasta esineestä. Aivovamman saa vuosittain arviolta 15 000 −20 000 suomalaista ja sen jälkitilan oireita on vähintään 100 000 henkilöllä. Aivovammasta saattaa jäädä seurauksia, joita kutsutaan jälkitilaksi. Jälkitilalla tarkoitetaan tapaturman välittömien vaikutusten paranemisen jälkeen ilmeneviä pitkäaikaisia tai pysyviä muutoksia. Kun mukaan lasketaan vammautuneen lähipiiri, aivovamma koskettaa noin puolta miljoonaa suomalaista.

Aivovammoja syntyy eniten putoamisten ja kaatumisten seurauksena, liikenneonnettomuuksissa, pahoinpitelyissä tai vapaa-ajan tapaturmissa. Erittäin lievän aivovamman, eli kansanomaisesti aivotärähdyksen, saaneista valtaosa toipuu oireettomaksi. Mitä vakavammasta vammasta on kyse, sitä todennäköisemmin siitä jää pysyviä oireita. Tyypillisimpiä oireita ovat voimakas väsymys, muistin häiriöt, aloitekyvyn heikkeneminen, toiminnan ja ajattelun hidastuminen, sanojen löytämisen vaikeus, tunteiden ja käyttäytymisen hallinnan vaikeudet sekä erilaiset fyysiset oireet kuten päänsärky, epilepsia ja erilaiset halvausoireet.

Sekä aivovammat että niiden oireet ovat hyvinkin monimuotoisia ja yksilöllisiä, eikä aivovamma ole älyvamma.

Dosentti, neurologian erikoislääkäri Olli Tenovuo jakaa Aivovammaliiton Avainasiaa aivovammasta –oppaassa aivovammat vakavuutensa perusteella viiteen eri luokkaan.
Aivovammoista hyvin lieviä, eli kansakielellä aivotärähdyksiä, on 90 % kaikista aivovammoista. Hyvin lievään aivovammaan ei liity tajunnan menetystä ja vamman aiheuttama muistikatko on alle 10 minuuttia. Hyvin lievistä aivovammoista toipuminen on useimmiten täydellistä.

Lievään aivovammaan voi liittyä korkeintaan puoli tuntia kestävä tajuttomuus ja vuorokauden mittainen muistiaukko. Aivokuvausten löydökset ovat normaaleja, eikä vamma vaadi neurokirurgiaa. Suurin osa lievän aivovamman saaneista toipuu oireettomiksi.

Keskivaikean aivovamman saaneen tajunnan taso on vielä puolen tunnin kuluttua selvästi alentunut. Muistiaukko kestää yli vuorokauden, mutta alle viikon. Jos aivokuvauksissa näkyy muutoksia, on vamma aina vähintään keskivaikea. Suurelle osalle keskivaikean aivovamman saaneista jää pysyviä oireita.

Vaikeasta aivovammasta puhutaan, kun potilas on puolen tunnin kulutta tajuton ja muistiaukko kestää yli viikon. Jos vamma on vaatinut neurokirurgista leikkausta, on kyseessä vähintään vaikea aivovamma. Vaikeasta aivovammasta jää lähes aina pysyviä oireita.

Erittäin vaikeassa aivovammassa potilas on yli viikon tajuttomana ja muistiaukko kestää yli kuukauden. Erittäin vaikean aivovamman saaneista oireettomiksi ei toivu käytännössä kukaan, ja pieni osa jää pysyvästi tajuttomaksi.(Aivovammaliitto ry).