Ampiaisdraamaa

Rosa Therese Bugnet

Kuljen parhaillaan silmä tai oikeastaan puoli naamaa turvoksissa. Ei ole kyse perheväkivallasta eli Ukkokulta ei ole livauttanut minua suutuspäissään nyrkillään. Hän kun ei ole koskaan nyrkein uhonnut kenellekään. En myöskään ole toikkaroinut pihapuita päin, enkä pudonnut portaita. Minulla oli yhteenotto ampiaisten kanssa ja kuten arvata saattaa, toiseksi jäin.

Kipaisin keskiviikkona hakemaan kasvarista kurkkuja. Ovesta sisään kurkistaessani huomasin myös ensimmäisten tomaattien kypsyneen. Niinpä ojensin käteni tomaatinvarsien lomaan herkullisia Sungoldeja poimiakseni. Samalla tökkäsin johonkin ylimääräiseen pehmeään, jolloin draaman ainekset olivat koossa. 

Tagetes patula 'Favourite Red' ja 'Jolly Jester'

 
Ampiaiset olivat rakentaneet pesän kasvarin pitkänsivun seinäsaumaan. Siellä se harmaa mötkikkä killui sopivasti tomaattien taakse piiloutuen. Tökkäykseni sai aikaan pörriäisten vihaisen joukkopaon pesästään. Pienestä kasvarista on vain muutama harppaus ulos, jonka suoritinkin harvinaisen vikkelästi. Ampparit perässä ovesta ja kattoikkunasta. Hyvin pääsin pois amppariparvesta. Paitsi yksi niistä lensi kasvojeni ja silmälasieni väliin, enkä saanut sitä riittävän nopeasti pois. Auts, että sen pisto sattui.

Tuoksuherneet

Silmänympärys kihelmöi kipeästi, kutisee ja on kauttaaltaan punainen pallura. Kävin torstai-aamuna kysymässä apteekista jotain helpotusta. Farmaseutti sanoi, ettei silmänseudulle saa laittaa lainkaan hydrokortisonivoiteita (eikä hyönteisten pistoon tarkoitettuja muitakaan voiteita). Ensiavuksi hän suositteli vahvinta käsikauppa-antihistamiinivalmistetta. Ja pikaista käyntiä lääkärissä tuhdimman antihistamiinihoidon aloittamiseksi, jotta välttyisin tulehdukselta ja mahdollisilta muilta seurauksilta.

Helpotusta silmäongelmaan odotellessa ja ajatuksia pois silmästä pitääkseni luin postauksianne. Monen monta mielenkiintoista juttua, mutta yksityiskohtaisempi syventyminen ja kommentointi yhden silmän avulla sujui huonosti kymmensorminaputtelusta huolimatta.

Symphytum officinale - Rohtoraunioyrtti

Ampparipesä on jo otettu pois kasvarista pitkävartisella haavilla. Pesä vaurioitui irroitettaessa ja olihan sen kyljessä kourani muksaisema reikä. Kasvarin ovi ja ikkuna on ollut auki, jotta mattimyöhäisetkin lentäisivät muualle. Nyt siellä vaikuttaa rauhalliselta. Pörriäiset ovat jatkossakin tervetulleita puutarhaani, kunhan eivät ihan iholle tule. Ehkä ne haluavat sanoa samoin minulle.

Dahlia Sneezy

Hyvää ja erityisesti tervettä viikonloppua kaikille!
Sekä sunnuntaille kivaa Avoimien puutarhojen päivää, niin esittelijöille kuin vierailijoillekin!

Vuosi aivovamman kaverina

Passiflora caerulea - Kärsimyskukka

Tänään on kulunut vuosi siitä, kun kaaduin kotikeittiössä kolauttaen pääni parkettiin ikävin seurauksin. Takaraivoon tuli kallonmurtuma ja pään iskeytyminen kovaan alustaan heilautti aivot otsalohkoon aiheuttaen kudosvaurioita. Sairaalassa tehtyjen kuvausten ja tutkimusten jälkeen minulla todettiin keskivaikea aivovamma. Olin Töölön neurokirurgisella osastolla seurannassa kuusi päivää ja sen jälkeen Espoon sairaalan neurologisella kuntoutusosastolla viisi päivää. Tämän jälkeen siirryin ensin HUS:n aivovammapoliklinikan potilaaksi ja myöhemmin oman terveyskeskuksen seurantaan.

Omphalodes verna - Kevätkaihonkukka

Helteinen ja kuiva kesä auttoi toipumisessa. Oli helppo lepäillä ja ottaa elämä kevyesti, kun puutarhassakaan ei juuri mitään ollut tehtävissä. Eipä ollut rikkaruohojakaan nypittävänä, kun eivät ilman vettä jaksaneet nekään kasvaa. Autolla ajo kiellettiin heti vähintään kolmeksi kuukaudeksi, joten kotona pysyminen oli siltäkin osalta yksinkertaisin ratkaisu. 

Pahoinvointi helpotti jo sairaalassa, samoin pahin päänsärky. Tosin särkylääkeannos oli niin hulppea, että sillä olisi taatusti lähtenyt moni muukin särky. Sen sijaan huimaus oli melkoista pitkään kotiin pääsyn jälkeenkin, eikä se ole täysin poissa vieläkään.

Iris Katharine Hodgin ja lilat krookukset

Vamman vakavuuteen nähden olen toipunut hyvin. Lääkärin mukaan minulla oli melkoinen onni mukanani, sillä oli hilkulla, etten menettänyt liikuntakykyäni tai näkö- tai kuuloaistiani, puhekyvystä puhumattakaan. Aivovammojen seurauksena on riski saada epilepsia. Siltäkin ilmeisesti olen säästynyt.

Aivovammapoliklinikan jälkitarkastuksessa kävi ilmi, että hajuaistini on mennyt. Itse en ollut kiinnittänyt siihen huomiota. Tulin lääkäriltä kysyneeksi, miksi kummassa nenässäni on kaiken aikaa savun haju. Hän tutki asian ja totesi, etten haista mitään. Savun haju lienee jonkinlainen muisto. Hajuaisti voi palautua tai sitten olla palautumatta. Myös makuaisti on paljon entistä heikompi.

Iris Harmony

Hyvästä tuurista ja ripeästä toipumisesta huolimatta aivovamma jätti myös jälkiä. Osa niistä tulee jäämään seurakseni lopuksi ikää vaikeuttaen arkea ja vaatien säännöllistä panostusta omahoitoon. Osa toivon mukaan jollain aikavälillä poistuu. Normaalia elämää haittaa melkoisesti massiivinen väsymys, joka ei vähene, vaikka nukkuisi ympäri vuorokauden. Kaltaistani toimen ihmistä ärsyttää, kun kunnon yöunienkaan jälkeen olo ei ole pirteä ja tarmokas. 

Samoin rajoituksia elämään on tuonut syksyllä mielialan romahduttanut masennus. Sekin on yleinen aivovammojen jälkioire. Onnekseni kunnassamme on aivovammoihin erikoistunut psykiatrinen sairaanhoitaja, jonka ammattitaidolle, empaattiselle työotteelle ja aivan ihanalle persoonalle annan täyden kympin. 

Helleborus 'Double Ellen' - Jouluruusu

Aluksi kuvittelimme Ukkokullan kanssa, että kaatumiseni aiheutui kompastumisesta mattoon. Näin ei ilmeisesti kuitenkaan ollut. Syytä kaatumiselle on etsitty niin sydämestä kuin päästäkin. Mitään ei ole löytynyt. Tapaus jää arvoitukseksi. Itse en kaatumisesta muista mitään. Aamu oli ihan normaali, kunnes heräsin kipuisena ja pahoinvoivana lattialta.

Papaver orientale - Idänunikko

Olen saanut erinomaista hoitoa. Minua on tutkittu, lääkitty ja terapoitu ruhtinaallisesti. Jos johonkin haluaisin muutosta niin siihen, että aivovammapotilaan hoito ja jälkiseuranta pitäisi olla kattavammin ja pidempään neurologisen osaajan käsissä. Aivovammapolin asiakkuus pitäisi säilyä vähintään vuoden, koska oireet ja ongelmat tulevat selkeämmin esille ajan kanssa. Terveyskeskuksessa ei ole kokonaisvaltaista tietämystä ja tuntuu turhauttavalta jokaisen uuden vaivan kanssa soittaa, odottaa vastaanottoaikaa ja kertoa samat asiat sadannen kerran uudelleen. 

Minulla vaihtui loppuvuodesta pitkäaikainen ja erittäin osaava terveyskeskuslääkäri nuorempaan, uuteen lääkäriin. Hän on varmasti pätevä lääkäri, mutta alkuun tuli hänen kanssaan asioidessa tunne, ettei hän joko usko minua tai tiedä aivovammoista tarpeeksi. Saatuani lähetteen eteenpäin ongelmien taustalta löytyi neurologinen syy eli minun tapauksessani aivovamma. Jos tässä taasen on ollut kyse rahan säästämisestä, sellaista tuskin syntyy potilasta sinne tänne juoksutettaessa ja ongelmien pitkittyessä. Inhimmillistä arvoista puhumattakaan.

Ornithogalum nutans - Nuokkutähdikki?

Toinen korjausta vaativa asia on ihmisten asenteet. Kun sanoo sanan aivovamma, kuulija kavahtaa pari askelta taaksepäin, eikä aina silkasta hämmennyksestä. Aivovamma ymmärretään valitettavan usein henkisenä kyvyttömyytenä ja osaamattomuutena. Kuin ihminen menettäisi aivovamman seurauksena älynsä, tietonsa, taitonsa. Aivovamma voi toki aiheuttaa suuriakin liikunta- ja puhevaikeuksia, mutta ihminen on edelleen sama älykäs itsensä kaikkine elämänsä aikana opittuine asioineen. Ei hänelle tarvitse puhua hitaasti, ei häntä tarvitse hävetä, ei häntä tarvitse pelätä. Aivovamman saanutta ihmistä voi ja tulee kohdella, kuin ketä tahansa ihmistä.

Muscari 'Grape Ice'

Minulla oli onni olkapäilläni kaatuessani vuosi sitten. Tapaturman aiheuttamien vaivojen kanssa pystyn elämään. Joskus mielessä häivähtää uuden kaatumisen pelko, mutta miksi murehtia asiaa, jota ei voi ennakkon tietää, eikä siis sille mitään voi. Tapaturmastani mitään tietämätön ei sitä pysty minut nähdessään ja kanssani jutellessaan mistään päättelemään. Olkapäilläni ei keiku lasipäätä, josta kuka tahansa näkisi, miten hermoradat aivoissani etsivät uusia reittejä ja korjaavat vammoja.

Muscari - Helmililja

En edelleenkään ole entiselläni, enkä ehkä koskaan tulekaan. Olen iloinen ja onnellinen, että pystyn kävelemään, puhumaan, näen ja kuulen. Minulla on edelleen vanhat muistoni ja kyky kokea uusia asioita. Olkaamme iloisia terveydestämme, sitä vaalikaamme ja itsestämme sekä toisistamme huolehtikaamme.  Muistakaamme, ettei terveys ole kenellekään meistä itsestäänselvyys. Hetki tänään tai huomenna voi muuttaa kaiken. 

Jokainen vastoinkäyminen toivon mukaan meitä ihmisiä hyvällä tavalla opettaa ja arvojamme syventää. 

Lisätietoa aivovammasta löydät Aivovammaliitto ry:n kotisivuilta. 

Sairastuminen muokkaa arvomaailmaa

Kellukka - Geum 'Mai Tai'

Älä kuvittele, ettei sinulle voi koskaan sattua mitään. Älä kuvittele, että olet rikkoutumaton ja kuolematon. Vain silmänräpäys ja saatat maata sairaalassa.

Nyt on kulunut runsas kuukausi kaatumisesta ja pään kolauttamisesta lattiaan. Sairaalahoidon jälkeen olen ollut runsaan kaksi viikkoa kotona toipumassa. Minusta, kuten ei monista muistakaan näy ulospäin, että olen aivovammatoipilas. Minulla oli uskomaton onni mukanani, sillä en kuollut, enkä halvaantunut. Aivojeni saamat ruhjeet eivät ole vaurioittaneet puhekykyä tai motoriikkaa, vaikka läheltä piti.. 

Verikurjenpolvi - Geranium sanquineum

Toipumiseni seuranta jatkuu HUS:n aivovammapoliklinikalla. Tapasin viikolla neurokirurgin, joka oli asiansa osaava, potilasta huomioiva ja kaikin tavoin miellyttävä persoona. Hän näytti minulle aivokuvani selittäen näkymien merkityksen ja vaikutuksen. Kävimme läpi tapaturman, oireeni ja tämän hetkisen kuntoni. Esittämiini kysymyksiin sain rehelliset ja selkeät vastaukset. 

Päänsärkyä minulla ei enää ole ollut. Kiertohuimausta silloin tällöin tietyissä asennoissa. Pystyn hyvin keskittymään mm. lukemiseen ja elokuvien katselemiseen, enkä koe muistiongelmia muulta osin, kuin mitä itse tapaturmaan liittyy. Takaraivon keskikohta on edelleen kosketusarka. Kallonmurtuman luutumiseen menee kuukausia. Olen selkeästi väsyneempi, mikä on aivovammaan kuuluva oire ja se saattaa jäädä pitkäaikaiseksi vaivaksi. Joillakin aivovamman jälkeinen väsymys voi johtaa työkyvyttömyyteen. Väsymystä lisää, että nukun huonosti, mikä sekin liittyy aivovammaan.

Ruusumalva - Malva alcea

Tapaturmasta aiheutuneen vamman vuoksi menetin ajo-oikeuden aluksi 3 kuukaudeksi. Aivovammojen oireita kuin myös jälkiseuraus voivat olla myös kouristelu ja epilepsia. Ei siis ole järkevää sallia ajamista henkilölle, jolla on riski sairaskohtaukseen. Keskustelin epilepsian todennäköisyydestä neurokirurgin kanssa. Hänen mielestään se on kohdallani aika pieni, mutta ei kuitenkaan poissuljettu. Ei ole olemassa menetelmää, jolla pystyttäisiin arvioimaan, kenelle epilepsia tulee tai ei tule. Nyt toimitaan varman päälle ja seurataan toipumista. Ajo-oikeuden palauttamiseen palataan loppukesästä tai alkusyksystä riippuen siitä, miten vastaanottoaikoja lomien vuoksi järjestyy. Käytännössä siis ajamattomuuteni venyy pidemmälle, mitä alkuun sanottiin.

Aivovammapotilailla on suurentunut riski masennukseen. Onhan aivovamma monille merkittävä elämänmuutos, joka vaikuttaa potilaan lisäksi myös hänen lähipiiriinsä. Sanoinkin neurokirurgille, että tapaturmani on ollut minulle henkisesti vaikeampi asia. Siksi, että kipeänä ja puolikuntoisena olen joutunut taistelemaan ja tekemään työtä saadakseni vanhempani kotihoidon piiriin. Olin ja olen edelleen järkyttynyt ja huolissani siitä, miten vaikeaa vanhemmille oli saada apua. Siihen vaadittiin useita puheluja ja sähköposteja, eikä sittenkään asiat ole rullaanneet toivotulla tavalla. 

Illakko - Hesperis matronalis

Valvottuja öitä ja ahdistusta on lisännyt myös kokemani ymmärtämättömyys ja vähättely. Ehkä olisi pitänyt julkaista epikriisi ja sairaslomatodistus valtakunnan sanomalehdessä tai illan pääuutisissa. Tämä episodi on tehnyt selväksi, että omasta toipumisesta, levosta ja hyvinvoinnista on itse pidettävä kiinni. On uskottava siihen, mitä hoitotaho sanoo ja neuvoo, eikä taivuttava muiden ihmisten painostukseen ja syyllistämiseen. Kiltteys kostautuu ja osuu omaan nilkkaan, ikävä kyllä.

Akileija

Elämäni muuttui ja ei muuttunut. Olen sama ihminen, mutta silti erilainen, kuin toukokuun alussa. Sairaalassa aika meni vammojen kartoittamiseen, kipujen helpottamiseen ja sängystä ylös pääsemiseen. Tavoitteena oli kotiutua ja päästä takaisin arkielämään. Vasta kotona olen alkanut ymmärtämään, miten vakavasta asiasta on kyse. Ja ettei sitä noin vain ravistella pois päiväjärjestyksestä, vaan jollain tasolla tapaturma ja sen seuraukset tulevat seuraamaan minua loppuelämäni. Olen aina pohtinut paljon elämää, mutta nyt jos koskaan arvomaailma vaatii kyseenalaistamista ja uudelleenjärjestämistä. Yhtään en tiedä, millaisia ratkaisuja teen ja milloin. Ei ole kiirettäkään, prosessi etenee rikkonaisessa kallossani. 

Ainakin on selvää, ettei minusta koskaan tule NHL:n jääkiekkotähteä, tuskin Bundesliigan jalkapalloilijaakaan. Kaikki päävammoille alttiit urheilu- ja liikuntalajit sekä harrastukset on syytä jättää unholaan, sillä aivot kykenevät korjaamaan itsensä yhdestä päävammasta, mutta eivät välttämättä enää toisesta tai seuraavista. Tulevaisuuttani helpottanee, etten ole jääkiekosta koskaan haaveillutkaan ja jalkapallourakin taitaa jo olla minulta ohi mennyttä. Voin keskittyä seuraamaan huippujalkapalloilijoiden saksipotkuja ja hattutemppuja meneillään olevissa maailmankisoissa.

Isotähtiputki - Astrantia major 'Star of Fire'

Olen siis toipumassa ja onnellinen siitä. Minulla on aikaa istua ja miettiä, katsella ja kävellä puutarhassa. Minun on sallittava ja järjestettävä itselleni riittävästi lepoa ja huolehdittava siitä, että kuuntelen kehoani ja olen sille armollinen. Se on terveellinen ja pätevä ohje ihan kelle tahansa. Vallitsevan tilanteen hyväksymiseen ja vammasta toipumiseen on suuresti edesauttanut puutarhan kuivuus. Ei ole mitään kiirettä kitkemään rikkaruohoja ja kanttaamaan kukkapenkkejä, kun kuivan koppurainen maa ruokkii juuri ja juuri istuttamani kasvit, ei pahemmin rikkaruohoja.

Tähtiputki - Astrantia

Syy, miksi kirjoitan tilanteestani täällä puutarhablogissa näin julkisesti on se, että oman, toistaiseksi sangen lyhyen sairashistoriani yhteydessä olen törmännyt tietämättömyyteen ja ymmärtämättömyyteen. Hetkittäin on ollut sellainen olo, että ihmisten tiedot ja asenteet ovat jossain 1800-luvulla. Selviän tästäkin ruljanssista ja suuri kiitos siitä kuuluu nyt ja tulevaisuudessa hoitotahon lisäksi omalle perheelleni ja muutamille ihanille ystäville ja läheisille. 

Oxalis

Olkaamme onnellisia terveydestämme ja muistetaan, ettei se ole itsestäänselvyys.
Iloisia ja kukkaisia puutarhahetkiä kaikille!


PS.

Mikäli aivovamma-aihe sinua tai läheistäsi kiinnostaa, löytyy siitä netissä paljon hyvää tietoa. Ohessa lyhyt tiivistelmä Aivovammaliitto ry:n sivuilta ja toinen oivallinen tietolähde on Olli Tenovuon teksti Tietoa aivovammoista.

Lähde: Aivovammaliitto ry 

Kuka tahansa meistä voi kaatua, pudota tai joutua liikenneonnettomuuteen ja saada sen seurauksena aivovamman. Se on tapaturman aiheuttama aivokudoksen vaurio, joka syntyy päähän kohdistuvasta iskusta, liike-energiasta tai aivoihin tunkeutuvasta esineestä. Aivovamman saa vuosittain arviolta 15 000 −20 000 suomalaista ja sen jälkitilan oireita on vähintään 100 000 henkilöllä. Aivovammasta saattaa jäädä seurauksia, joita kutsutaan jälkitilaksi. Jälkitilalla tarkoitetaan tapaturman välittömien vaikutusten paranemisen jälkeen ilmeneviä pitkäaikaisia tai pysyviä muutoksia. Kun mukaan lasketaan vammautuneen lähipiiri, aivovamma koskettaa noin puolta miljoonaa suomalaista.

Aivovammoja syntyy eniten putoamisten ja kaatumisten seurauksena, liikenneonnettomuuksissa, pahoinpitelyissä tai vapaa-ajan tapaturmissa. Erittäin lievän aivovamman, eli kansanomaisesti aivotärähdyksen, saaneista valtaosa toipuu oireettomaksi. Mitä vakavammasta vammasta on kyse, sitä todennäköisemmin siitä jää pysyviä oireita. Tyypillisimpiä oireita ovat voimakas väsymys, muistin häiriöt, aloitekyvyn heikkeneminen, toiminnan ja ajattelun hidastuminen, sanojen löytämisen vaikeus, tunteiden ja käyttäytymisen hallinnan vaikeudet sekä erilaiset fyysiset oireet kuten päänsärky, epilepsia ja erilaiset halvausoireet.

Sekä aivovammat että niiden oireet ovat hyvinkin monimuotoisia ja yksilöllisiä, eikä aivovamma ole älyvamma.

Dosentti, neurologian erikoislääkäri Olli Tenovuo jakaa Aivovammaliiton Avainasiaa aivovammasta –oppaassa aivovammat vakavuutensa perusteella viiteen eri luokkaan.
Aivovammoista hyvin lieviä, eli kansakielellä aivotärähdyksiä, on 90 % kaikista aivovammoista. Hyvin lievään aivovammaan ei liity tajunnan menetystä ja vamman aiheuttama muistikatko on alle 10 minuuttia. Hyvin lievistä aivovammoista toipuminen on useimmiten täydellistä.

Lievään aivovammaan voi liittyä korkeintaan puoli tuntia kestävä tajuttomuus ja vuorokauden mittainen muistiaukko. Aivokuvausten löydökset ovat normaaleja, eikä vamma vaadi neurokirurgiaa. Suurin osa lievän aivovamman saaneista toipuu oireettomiksi.

Keskivaikean aivovamman saaneen tajunnan taso on vielä puolen tunnin kuluttua selvästi alentunut. Muistiaukko kestää yli vuorokauden, mutta alle viikon. Jos aivokuvauksissa näkyy muutoksia, on vamma aina vähintään keskivaikea. Suurelle osalle keskivaikean aivovamman saaneista jää pysyviä oireita.

Vaikeasta aivovammasta puhutaan, kun potilas on puolen tunnin kulutta tajuton ja muistiaukko kestää yli viikon. Jos vamma on vaatinut neurokirurgista leikkausta, on kyseessä vähintään vaikea aivovamma. Vaikeasta aivovammasta jää lähes aina pysyviä oireita.

Erittäin vaikeassa aivovammassa potilas on yli viikon tajuttomana ja muistiaukko kestää yli kuukauden. Erittäin vaikean aivovamman saaneista oireettomiksi ei toivu käytännössä kukaan, ja pieni osa jää pysyvästi tajuttomaksi.(Aivovammaliitto ry).

Iloa tulppaaneista ja myrskyämättömästä vatsasta

Kuka hän on? En löydä istutustietoja tällaisesta tulppaanista.

Kolea sää on taannut viime vuotista pidemmän tulppaanikukkinnan. Toisaalta taas tuntuu, että sipulit ovat vähän kärsineet menneestä talvesta, sillä määrällisesti kukkia on vähemmän. Vaikka siis syksyllä istutin edellistäkin vuotta enemmän sipuleita. Alapihan penkkien tulppaanikukinta meni likimain kokonaisuudessaan rusakon ristihuulien väliin. Ilmeisesti jatkossa kannattaakin keskittää tulppaanit yläpihan penkkeihin.

Tulipa Spring Green

Spring Greeniä istutin jo edellisenä syksynä ja tykästyin tähän vihreäraitatulppaaniin niin paljon, että istutin sitä syksyllä lisää sisääntulon kukkapenkkiin. Onneksi näin, sillä alapihalla nämä raidalliset joutuivat rusakon ravinnoksi Super Parrotin ohessa.

Tulipa Bakeri Lilac Wonder vaiko Blue Heron?

Onko tämä Bakeri Lilac Wonder? Melkeinpä veikkaan Blue Heronia, sillä terälehtien reunoissa näkyy selvästikin pientä ripsumaisuutta. Se selviää ilmeisesti, kun kukka on auennut. Mutta jos tämä onkin Blue Heron, kuten epäilen, missä on Bakeri Lilac Wonder?

Tulipa Coors

Tulipa Bastogne?

Ensin epäilin tätä voimakkaan punaista tulppaania Torontoksi, jota myös istutin. Aurinkoisella säällä kukka kuitenkin avautui ihan erilaiseksi kuin Toronto, joten sen täytyy olla Bastogne. Tosi pitkään tämä on kukkinut ja syvän punainen väri ei tunnu laisinkaan haalistuvan. Päinvastoin.

Tulipa Cummins

Tulipa Angelique

Syksyllä täytyy panostaa istutettavien sipulien merkitsemiseen paremmin. Laitoin minä joillekin sipuleille kyltit kukkapenkkiin, mutta en kaikille. Joistakin paikoista eräs Juuso-niminen kollikissa on käynyt kuopimassa kyltit kokonaan mullan alle tai sitten riipin raapin maailmalle. Parempi olisi kirjata paperille kunkin istutettavan kasvin nimen viereen istutuspaikka. Näköjään olen sellaisen kirjaamistaktiikan aloittanut, mutta jättänyt sitten kesken. On tästä salapoliisityöstä se hyöty, että googlaamisen, omien muistiinpanojen ja kasvikirjojen välillä seikkaillessa opin uusia asioita. Ja omien kukkapenkkien kasvit tulevat entistä tutummiksi.

Spring Green - edelleen

Olen myös miettinyt, josko tekisin blogiini sivulehden, johon merkitsisin tarkempia kukkimisaikoja. Onhan tämän blogini eräs tarkoitus toimia myös puutarhapäiväkirjana. Vaikka tänne tuleekin kukkien kuvia laitettua, ei varsinkaan tällaiseen ruuhkakukkimisen aikaan ehdi eikä muista kuitenkaan kaikkia kukkimisia postata. Sivulehteen muodostuisi vähitellen oman pihan kasviluettelo.

Vaihteeksi ulkona taas sataa - ja tuuleekin. Eli ei ole kovin lämmin, mutta toki ihan erinomainen touhusää. Siis, jollei sataisi. Aamulla kiirehdin leikkaamaan nurmikon, koska sadetta oli luvattu iltapäiväksi. Virittelin myös kasvilaatikoille "telttoja", joihin idean sain Cheriltä Autuas olo -blogista. Kaikkiin neljään laatikkoon ei sähköputkea riittänyt ja kahdessa toisen laidan putki on ohuempi ja lyhyempi, jolloin harson virittäminen on vähän työläämpää. Lähipäivinä täytynee käydä jossain rautakaupassa, mutta mennään nyt näillä kellarista löytyneillä väliaikaisvirityksillä, kunnes ehdin ostoksille. 

Useampi päivä meni vähän niinkuin harakoille (tai variksille, joita pihassa nytkin raakkuu peräti kolme tuhtia yksilöä), kun podin etovaa oloa, huimausta, päänsärkyä, vuoroin hikiaaltoja ja vuoroin horkkamaista palelua. Syykin sitten selvisi. Vaivat johtuivat erään lääkkeen sivuvaikutuksista. Päivystykseen kun on täällä pääkaupunkiseudulla niin vaikea päästä, etenkin viikonloppuisin, ryhdyin googlettamaan ongelmaani ja sain paljon selkeää tietoa ja neuvoja, joiden avulla alan taas päästä normaaliin olotilaan. 

Kyllähän sitä jaksaa olla puolikuntoinen päivän pari, mutta kolmantena päivänä alkaa jo toivoa pikaista paranemista. Varsinkin, kun pihamaallakaan ei jaksanut edes omista kukista iloita. Nippa nappa sai sinne raahauduttua ihan sillä mielellä, että josko olo kuitenkin sallisi edes pientä nyppimistä. Ei sallinut ja pian vaan takaisin sohvalle odottamaan vatsassa myrskyävien aaltojen tasoittumista. 

Eipä sitä tule ajatelleeksi, miten ihanaa on olla terve, ennen kuin saa riesakseen jonkun elämänmenoa vaikeuttavan vaivan. Jaksanpa taas - toivon mukaan - edes vähän aikaa olla tyytyväinen terveeseen oloon. Kaikkine pienine vaivoineen päivineen.
 

Voit haudata monia murheita kasvimaan multiin.

Tuntematon ajattelija