Papaver somniferum - Pioniunikko |
Tuplasti terapiaa -blogin Pirjo kirjoitti postauksessaan siitä, kuinka kannattaa olla iloinen puutarhan valmiista kohdista ja kauniista kukista. Jokaisessa puutarhassa on ongelmapaikkansa, eikä täydellisyyteen taida olla mahdollista milloinkaan päästä. Onko se edes tarpeellista. Itse ainakin huomaan, että kun yhden paikan saan mieleisekseni, toisesta päästä saa jo aloittaa kohennuskierroksen uudelleen. Luonto ja sää säätelevät marssijärjestystä. Moni muu asia tuo mukaan omat mausteensa.
Tämän kasvukauden aikana olen ollut lukemattomia kertoja onnesta soikeana katsellessani puutarhani ihanuuksia. Toki olen iloinnut niistä aiempinakin vuosina, mutta herkkyys on nyt suorastaan käsin kosketeltavaa ja pienimmätkin yksityiskohdat nostavat tunteet taivaisiin. Ehkä syynä on vuoden takainen aivovamma kaikkine jälkiseuraamuksineen. Lyhyessä ajassa tapahtui paljon niin mieltä kuin kroppaakin ravisuttavia asioita ja elämä näyttäytyi uudessa valossa.
Hyötypuutarhan ja raja-aidan kupeeseen viime vuonna rakentamani Syyspenkki on osoittautunut kasvuvoimaa ja monenlaista uutta esitteleväksi estradiksi. Syyspenkki-nimen paikka sai siksi, että pyrin keskittämään sinne loppukesän ja syksyn kukkijoita. Juuson mirrinminttuja on jäänyt multaan ja ne puskevat ylös pikkuisina taimina. Niitä kitken pois. Minttu valtaa koko alueen, jos sille antaa luvan. Sen sijaan pioniunikkojen taimien ilmaantuminen oli mukava yllätys ja niiden olen antanut kasvaa. Pioniunikot kasvoivat aiemmin puutarhan toisella laidalla ja omenapuiden alla. Kasvien siirron, mullan ja kompostin mukana siemeniä on levittäytynyt sinne tänne. Nyt ensimmäiset pioniunikot ovat avanneet nuppunsa. Miten isoja ja vahvoja nämä lilat kukat ovatkaan. Ovat kyllä herkkuja.
Phaseolus coccineus - Ruusupapu |
Tiistainen rankkasade lopetti lähes kokonaan pionien kukinnan. Joitakin nuppuja on vielä avautumassa, mutta pääkukinta on ohi. Ehdin ottaa viikko sitten virittämäni auringonvarjon pois pioneja suojaamasta, enkä ollut kotona laittaakseni sen takaisin. Osa ruusuistakin on jo loppusuoralla, mutta osa onneksi kerää voimia uutta kierrosta varten. Puutarhassa ei silti ole kukkiminen loppunut. Kun yksi ryhmä lopettaa, toinen jo aloittaa.
Lilium martagon 'Russian Red' |
Kuukausi sitten rusakko kävi napostelemassa alapihan kukkapenkeistä lähes kaikki liljat ja lukuisia muita kasveja. Vain muutama lilja selvisi ristihuulen aamiaisretkestä. Yksi rusakon vatsaan joutuneista marhanliljoista oli viime kesän ihastuksen kohde, Kiemurapenkin Lilium martagon 'Arabian Knight'. Onneksi toinen samassa paikassa asunut marhanlilja eli Russian Red selvisi rusakon hampailta ja nyt saan ihastella sen syvänpunaista väriä.
Mikä parasta, samanlainen marhanlilja löytyy tänä vuonna myös Päivänliljapenkistä. Luultavasti kumpikin on peräisin kesän 2016 Päivölän ruusuretkeltä. Sitä en taas ymmärrä, miksi olen istuttanut sipulit eri penkkeihin. Päivänliljapenkissä marhanliljoja nousi kaksi, joista toisen napsi rusakko. Ensi kesänä onkin jännitettävää, nousevatko molemmat ja onko se toinen Russian Red vai kenties joku muu.
Allium vineal 'Hair' - Hietalaukka |
Tällaisen pikkuisen takkutukan löysin Allaspenkistä. Tai kaksikin, mutta toinen on vielä kuvassa olevaa pienempi. Laukkapalluran koko on hädin tuskin 2 senttiä ja tukkaakin sillä on vähemmän, kuin sipulipussukan kuvassa. Ehkä tämän laukan tukka kasvaa tulevina vuosina ja saan nähdä sen hapsottavan joka suuntaan.
Sokeriherne |
Katsokaa, miten ihania kukkia kasvimaani herneissä on. Löytyy sieltä niitä valkoisiakin, vaan nämä vasta ovat silmänruokaa parhaimmillaan. Näin ihanasti kukkivia herneitä katsellessa on vaara, etten kohta halua varsinaisia herneitä ollenkaan. Tässä joutuu kamppailemaan itsensä kanssa, haluanko silmänruokaa kukkina vaiko vatsantäytettä herneinä.
Sokeriherne |
Tällaisia sinisiäkin kukkia sokeriherneistä löytyy. Kuin kauniita kesäperhosia olisi laskeutunut kasvimaalle. Taas yksi syy viettää enemmän aikaa istumalla kasvihuoneen edessä katse suunnattuna kohti lavakauluksissa kasvavia hyötykasveja. Puiston halki kulkevat ihmiset kenties kuvittelevat minun odottavan sadon kypsymistä. Sitäkin, mutta tässä tapauksessa saan nauttia koko prosessin kaikista vaiheista. Miten se sanonta menikään: tärkeintä ei ole määränpää, vaan matkalla oleminen.
Gaillardia aristata ' Kobolt' - Syyssädekukka |
Syyskukkijoita valitessa törmää varsin usein keltaiseen ja oranssiin. Syyssädekukka Kobolt näytti kuvissa punaisemmalta, kuin onkaan. Ei haittaa. Tykkään kovasti tästä Koboltista, joka näyttää pukkaavan runsaasti nuppuja. Mitenkähän tuohon termiin "syyskukkija" pitäisi suhtautua, kun kasvi on täydessä kukassa jo heinäkuun alkupäivinä? Jatkaako se kukintaansa kenties elo-syyskuuhun, vai ovatko syyskukkijatkin jo kuukautta etuajassa?
Cobaea scandens - Kelloköynnös |
Kovasti olen kelloköynnösten ohi kulkiessa syynännyt niitä nuppuja löytääkseni. Ja hurraa, ensimmäinen on bongattu. Kelloköynnösten kasvusto ei ole aivan yhtä runsasta, kuin viime kesänä tähän aikaan. Ihan hyvässä jamassa köynnökset kuitenkin ovat. Latvukset huitelevat pergolan katossa ja leveyttäkin vielä ehditään saada toinen mokoma. Toivottavasti nuppuja tulee lisää ja toivottavasti ne aukeavat. Kyllä kannatti kylvää ne ylimääräisetkin siemenet ja manata huonoa itävyyttä. Lopputulos on odotettua parempi.
Sparaxis tricolor - Harlekiinikukka |
Ruokakauppareissulla ostoskoriin hypähtänyt pussukka minulle outoa sparaxista on yllättäen avannut ensimmäisen kukkansa. Ei kovin suuri, eikä muutenkaan varsinainen katseenvangitsija, mutta iloinen yllätys joka tapauksessa. Taidan olla täysin höpsähtänyt, mutta niin vain tulen onnelliseksi näistä pienistäkin kukkatervehdyksistä.
Oxalis fontana - Pihakäenkaali |
Monta mutkaa ja murhetta on minunkin elämässäni, eikä arki aina suju toiveiden mukaisesti. Elämä ei siitä parane, jos kaiken aikansa käyttää itsensä surkuttelemiseen. Katse eteenpäin ja hyviin asioihin, joita useimmilta edes muutama löytyy. Puutarha on ollut ja on edelleen minulle voiman ja ilon lähde. Terapeuttinen paikka, jossa multaan ja rikkaruohoihin voi valuttaa ilon ja surun kyyneleensä. Taidan olla puutarhaonnella yltä päältä voideltu. Vähän joka nurkalla kun ahkerasta kitkemisestä huolimatta pihassani kasvaa tuota onnenapilaakin.
Ilon hetkiä elämäänne!
Yhdyn niin tuohon että puutarhalla on terapeuttinen vaikutus.Muistan itse kun aikoinaan raahauduin aina pihalle kun olin aikoinaan sytostaattihoidoissa,monta kertaa ei jaksanut kuin istua pihakeinussa mutta sekin jo auttoi paljon.Kyllä kasveilla on parantava voima :-)
VastaaPoistaVaikka mitään ei jaksaisi tehdä, pelkästään katselemisesta ja kasvien hypistelemisestä saa iloa ja voimaa. Viime kesänä ei toipumisen ja kuivuuden vuoksi paljon mitään tullut puutarhassa tehtyä. On upeaa nähdä, kuinka kasvit ovat tänä kesänä nousseet entistä ehompina ja siinä on kiitosta kerrakseen.
PoistaIhania onnenaiheita! Onpa mahtavan väriset pioniunikot. Heh, minulla on tuota samaa hietalaukkaa, istutin sitä ehkä viitisen vuotta sitten, ja tosiaan kukka on minipieni eikä hirveästi näytä pussin kuvalta, aikamoinen pettymys - ja nyt se on levinnyt itusilmuista koko penkkiin. Mutta jotenkin tykkään siitä nyt, kun sitä on paljon. Eiväthän ne ylettömän kapeat varret mitenkään häiritse muita koristekasveja, ja saisihan ne vedettyä pois, jos haluaisi.
VastaaPoistaSinun hietalaukkasi näytti sentään vähän isommalta. Kaivelin istutuslistojani, enkä omaani ole viime syksynä edes istuttanut. Siellä se on muhinut mullan uumenissa ja noussut nyt näytille. Koko ja ehkä ulkonäkökin oli minullekin pettymys. Olisin toivonut enemmän räväkkyyttä, mutta niin vain nyt tykkään hietalaukastani. Kiva tietää, että lisääntyy, joten ihan saa rauhassa kasvaa.
PoistaHmm, ehkä kuvissa kukka näyttää isommalta. Kukinto on 1–1,5 cm halkaisijaltaan :-D Ja ihan mitättömän värinenkin!
PoistaIhanat pioniunikot! Sinulla kukkii siellä paljon sellaisia, joiden pitäisi kukkia täälläkin. Eipä näy edes nuppuja!
VastaaPoistaVoi että, sinulla on nyt todella erilainen kesä. Toivotaan, että ensi kesän kukinta korvaa tämän kesän pettymykset.
PoistaMunkaa kesä oo ny menny niinku Strömsöös, mutta onneksi puutarhas kukkii kaikki omalla vuarollansa ja suht rehevästi, saretton saatu. Ihanan färine varijolilija. Onneksi säästyy talttahampahilta. Petollisen herkullisen kuvan oot saanu käenkaalista. Meilläki sitä puskoo melekee joka penkistä ja nypinki sitä pois tasaasin väliin.
VastaaPoistaTotta tosiaan, vettä on tullut viime aikoina reippaasti. Äsken yli meni ukkonen ja taas puutarha sai kunnon kastelun.
PoistaEikö olekin upean värinen varjolilja. Sen puna on niin syvää ja kiiltävää. Onneksi kasvoi sen verran keskemmällä, että säästyi rusakon hampailta.
Onneksi käenkaalin kitkeminen on kohtalaisen helppoa. Tosin välillät tuntuu, että yhden kitketyn tilalle nousee heti kolme uutta. Yhtenä kesänä jaksoin istuttaa käenkaalia kukkaruukkuun. Nyt sitä on riittävästi joka paikassa, joten enpä kaipaa enää istutettuna.
Voi kuinka kaunista kukintaa! <3
VastaaPoistaKesä tarjoilee ihanuuksiaan tasaista tahtia. Puutarhuri ehtii lähinnä henkäilemään ilosta.
PoistaKauniita kukkasia upea pioniunikko. Aurinkoista pyhäpäivää:)
VastaaPoistaEikö olekin komea pioniunikko.
PoistaTänään on saatu aurinkoa, ukkosta ja kaatosadetta. Onneksi päätin pitää täydellisen vapaapäivän.
Leppoisaa sunnuntaita sinulle!
Onpa upea väri tuossa Russian Redissä!
VastaaPoistaEikö olekin upean punainen ja kiiltävä väri Russian Redissä. Olen kovasti iloinen, että säästyivät rusakon hampailta ja että samaa kaunotarta on nyt kahdessakin paikassa.
PoistaIhana postaus täynnä kauniita kuvia ja onnentunteita. On hieno taito osata pysähtyä nauttimaan niistä pienistäkin yksityiskohdista. Arjen kiireessä se ainakin itseltäni unohtuu liian usein. Suloinen pörröpää tuo hietalaukka. Mukavaa sunnuntaita sinulle!
VastaaPoistaKiitos Heidi! Pysähtymisen taitoa olen joutunut opettelemaan ja sillä tiellä olen vieläkin. Laiskottelun taitoa pitäisi enemmänkin kehua ja korostaa.
PoistaHietalaukka on hauska pikku pörröpää. Toivottavasti lisääntyy vuosien mittaan.
Leppoisaa sunnuntaita myös sinulle!
ihania kukkia!
VastaaPoistaKiitos Sussi! Kesä tarjoilee parastaan.
PoistaTuo unikko on kyllä kaunis :) ... ja moni muukin kukka. Käenkaalista olet saanut napattua edustavan kuvan.
VastaaPoistaEikö olekin upea pioniunikko. Hyvämultaisessa maassa ja riittävästi kasteltuna se on kerrankin kasvanut muhkeaksi. Täytyy muistaa kerätä sen siemeniä, kunhan aikanaan valmistuvat.
PoistaNiin oikein ;)
VastaaPoistaOnpas muuten ihana unikko! ja kelloköynnöksen ensimmäinen nuppu on aina sykähdyttävä löytää.
Taisin löytää jo toisenkin nupun kelloköynnöksestä. Odotukset ylittyneet jo tuplasti ja jokainen nuppu tämän jälkeen on pelkkää plussaa.
PoistaVoi miten upea 'Russian Red'. Minulla varjoliljat kukkivat tänä vuonna vaatimattomasti, ne eivät tykänneet vähäsateisesta kesäkuusta.
VastaaPoistaSama juttu. Varjoliljojen kukinta oli melko vaimeaa. Niitä nousi aiempaa enemmän, mutta jokaiseen ei sitten tullut nuppuja. Ehkä ensi vuonna, toivotaan.
PoistaIhania kukkia sinulla.
VastaaPoistaOnnellisia puutarhapäiviä!
Kiitos Maarit! Toivottavasti onnellisia puutarhapäiviä riittää.
PoistaSamoja tuntemuksia ja puutarhaonnen hetkiä tunnen minäkin täällä. Alkukesällä tuntui välillä todella tuskalliselta vain kävellä ja istuskella puutarhassa, mutta nyt olen jo siihen tottunut. Tekemisen aika on sitten myöhemmin. Olen saanut ihan valtavasti uusia ideoita vain istumalla ja katselemalla puutarhaani. Hiljaa hyvää tulee:)
VastaaPoistaNuo pioniunikot ovat todella kauniin värisiä! Tuo allium 'Hair' on minullakin todella pikkuruinen ja siinä on vain muutama "hius". Kukinto on näyttänyt samalta jo pitkään. Erikoinen tapaus. Näytti kyllä pussin kuvassa paljon isommalta.
Tekevälle ihmiselle lepääminen on outo tila ja sitä pitää opetella. Onneksi ajatusten kulku on sallittua ja niinpä hyviä ideoita on kerrankin aikaa kehitellä. Jatka vain istumista ja katselemista. Ehdit vielä tehdä kaikenlaista myöhemmin.
PoistaHietalaukan kuva huijasi, mutta söpö se on. Jospa niitä myöhemmin on lukuisa joukko ja silloinhan näky on jo aika kiva.
Russian Red on upean värinen samoin, kuin tuo ruusupapukin. Pitääpä katsoa itsekin tarkemmin jospa omastakin kelloköynnöksestä löytyisi kukan alkuja. Pelkään pahoin.
VastaaPoistaPuutarha on juuri kaikkea tuota mitä sanot. Todellinen ilon ja voiman lähde.
Ruskean Redin puna on upean syvä ja kiiltävä. Ihana näky.
PoistaNuput ilmestyvät kelloköynnöksiin melkeinpä varkain. Yhtenä päivänä niitä ei näy laisinkaan ja sitten ykskaks löytyy.
Kasvun ihmettä on hieno seurata ja toki myös ahkeroinnin tulokset tuottavat iloa.
Ihanoo kukintoo on nyt siellä. Nuo sokriherneen kukat kyllä on kauniit ja unikot ja kaikki! Tuota käenkaalii on miullekkin tullu ja sitä nyhän pois. Hieno marhanlilja on tuo 'Russian Red'.
VastaaPoistaMeillä on pihakäenkaalia vähän joka paikassa. Onneksi se on helppo kitkettävä. Muuten voisi sietokyky toisinaan ylittyä.
PoistaRussian Red on upean värinen. Olen siitä kovasti iloinen.
juuri niin kuin kirjoitit Between, puutarhasta saa todella paljon iloa ja voimaa, luonnonläheisyys ravitsee ihmistä monin tavoin.
VastaaPoistaherneen kukintoja olen itsekin ihastellut, samoin kuin palsternakan. jätin viime syksynä muutamia kasvamaan kevään ensiherkuiksi ja tuottamaan siemeniä syskyn uusia siemenkylvöjä varten.
leppoisaa puutarhaviikkoa Sinulle:))
Tismalleen. Luonnossa ja puutarhassa tulee niin mieli kuin kroppakin hoidetuksi. Tänään käänsin kompostit ja huomenna selkä on jäykkänä, mutta mieli taas niin tyytyväinen.
PoistaHyötykasveissa on hienoja kukkia. Ihailin juuri kesäkurpitsan kukkia. Varsi kun nipussa ne ovat kuvauksellisia.
Mukavaa puutarhaviikkoa sinullekin Ilona!
Kaunista! Puutarha opettaa elämään hetkessä ja nauttsimaan siitä mitä on sen sijaan, mitä on jäänyt saamatta.
VastaaPoistaSinäpä sen sanoit. Puutarha opettaa tosiaan myös suhteellisuutta. Ja arvostamaan pientä ja vaatimatonta, jota kasvien maailmassa on paljon, mutta ei laisinkaan väheksyttävää.
PoistaTällaisista postauksista tulee niin hyvälle tuulelle! Ihana pioniunikko ja todella kauniin värinen marhanlilja. Väri on niin täyteläinen jopa kuvassa. Sokeriherneiden kukat ovat herkullisen värisiä. Minulla eivät vielä kuki, mutta kuvassa olivat liilanpunaisia. Jännityksellä odotan niiden kukintaa, niissä taisi ollakin kasvimaani paras itävyysprosentti tänä vuonna. Mukavaa viikkoa!
VastaaPoistaKiitos Minna, sanoitpa nätisti. Puutarha tarjoaa niin paljon onnistumisia, että sitä oppii unohtamaan ne mokapaikat.
PoistaMinulta meni viime kesänä herneiden kukinta ilmeisesti kokonaan ohi, sillä samaa lajiketta kulhon nytkin. Kuin perhosia olisi puskat täynnä. Toivottavasti sinun herneesi alkavat pian kukkia. Lapsille oman maan herneet ovat kivaa naposteltavaa.
Viikko on alkanut mukavasti. Toivottavasti sinullakin.
Kiitos kauniista postauksesta, tekstistä ja ihanista valokuvista. Juuri tällaisista asioista juteltiin eilisessä avoimien tapahtumassa. Puutarha koetaan niin tärkeänä asiana monella tavalla. - Mukavia puutarhapäiviä sinulle!
VastaaPoistaEipä sitä usein tule ajateltua, kuinka monipuolinen paikka puutarha on. Puutarhaihmiset sen ymmärtävät ja siksi heidän kanssaan on mukava vaihtaa ajatuksia. Sinulla oli varmasti antoisa päivä eilen.
PoistaKiitos Anneli, samoin sinulle mukavia puutarhapäiviä!
Puutarha on kyllä paikka, jossa pääosin viettää onnellisia hetkiä:) Joskus jopa tunteja...
VastaaPoistaKyllä. Joskus tosin kiukuttaakin ja lapio saa kyytiä, mutta onneksi niin päin harvemmin.
PoistaEn olisi ilman tätä postausta tiennyt, miltä näyttää kelloköynnöksen nuppu. Kiitos kuvasta. Minä kävin tähyämässä omaa köynnöstäni, ja sielläkin oli nuppu.
VastaaPoistaHienoa, sinullakin löytyi nuppu ja pian varmaan lisääkin. Aika erikoisen näköinen tuo nuppu tässä vaiheessa, mutta kyllä siitä kukka kehittyy.
Poista