Sukkia vähän sinnepäin

Mikäs on käsitöitä tehdessä, kun luovat ihmiset keksivät hienoja malleja ja julkaisevat niitä sitten kaikelle kansalle kirjoina. Uusin hankintani on Pirjo Iivosen Jämälankasukat -kirja. Kirjassa on hyviä ohjeita, joihin voi tuhlata käsityökorista löytyvät jämälankakerät tai vaihtoehtoisesti juuri haluamistaan väreistä hankitut langat. Kirjan ohjeet ovat selkeitä ja helppoja.

Ensimmäisenä tein kirjasta Marmelaadit (s. 95). Tosin minun pitää aina mennä soveltamaan hyviäkin ohjeita ja niinpä jätin nilkasta yhden mallikerran pois. Lisäksi toteutin "värinauhat" yksivärisenä kirkkaanpunaisella. Kirjan ohjeiden ideana on käyttää jämälankoja, jolloin nuo punaiset voisi korvata useilla eri väreillä. Pienet lankanöttöset saa hyvin käytettyä muutaman kerroksen värinauhoina.

Seuraavaksi otin työn alle mallin Valonpisaroita (s. 57). Kudoin sukan luonnonvalkoisena, kuten ohjeessakin tehdään. Sukan valmistuttua jokaiseen varsiresorin nurjaan silmukkariviin virkataan iloisenvärisiä ketjusilmukoita. Pari riviä sain aikaan ja sitten iski laiskuus. Liian hidasta minun temperamentilleni. Saa kelvata valottomina pisaroina.

Kolmas aktivoiva malli oli Miss Farkku (s. 33). Alkuperäisessä ohjeessa luonnonvalkoisten kerrosten väliin sijoittuvaan pitsineuleeseen on käytetty kolmea eri väriä. Lankojen päättely ei ilahduta, joten päätin käyttää kirsikanpunaista. Tosin kirjassa on erinomainen neuvo, miten lankaa jatketaan, jolloin päätteleminen vähenee oleellisesti. Näissäkin oioin ohjetta siten, että jätin kärkiosasta pitsineuleosion pois. 

Ihan hauskat sukat näistä tuli. Niin kivat, että luultavasti teen samalla mallilla jossain muussa värissä. Ehkä jopa jämälangoista.

Kun aikansa seuraa tietyn kirjan ohjeita, on välillä mukava päästää itsensä vapaaksi eli valita malli jostain muistin syvennyksistä tai muuten vain helppo ohje, jonka parissa ei tarvitse liikoja silmukoita laskea. Kirjoista ammennettavat ohjeet ovat käytännössä hiukan vaikeita seurata, kun kirja pitää tukea pysymään pystyssä ja avoinna sohvatyynyjen avulla ja sittenkin se välillä luiskahtelee sohvan taakse.

Olen saanut lämpimiä sanoja ja apua ihmiseltä, jolle halusin antaa jotain kiitokseksi. Lempiväriä minulla ei ollut tiedossa ja silloin luonnonvalkoinen on turvallinen väri. Nilkan resorin korvasin nirkkoreunalla ja kuvioksi laitoin isommasta mallista ottamani sydämen.

Villasukkaryhmässä näin kauniit Sirkka-sukat. Sellaisia olen kutonut ennenkin ja ohje löytyi mapista. Vaan näistä Sirkoista tuli kummalliset siksi, että olin kopioinut ohjeen nurinperin. Ihmettelin kyllä ohjetta katsoessani, että kuva ja sanallinen ohje eivät oikein täsmää. Siitä huolimatta ryhdyin kutomaan sanallista ohjetta noudattaen. 

Epäilyksen noustessa pintaan pitäisi aina pysähtyä miettimään, mikä sen aiheuttaa. Niin en tehnyt. Kutomisessa mallineuletta luetaan oikealta vasemmalle ja alhaalta ylöspäin. Olin purkanut kuvallisen ohjeen sanallisesti väärinpäin ja siksi sukista tuli omituiset Sirkat. Huomasin virheen jo ensimmäisen sukan puolivälissä, mutta enpä viitsinyt purkaa. Tein toiseen samanlaiset virheet. 

Yhtään ei jaloissa tunnu Sirkan virheet. Samalla tavalla lämmittää. Seuraavat sitten oikeaa ohjetta noudattaen. Pääsenpähän vertaamaan, kumpaa virheet haittaa enemmän, jalkoja vai päätä. 

Kellarin klapipino on kaunis.

Päätin palauttaa sivun, jonne olen koonnut loppuvuodesta 2014 lähtien kutomani villasukat, tumput ja pipot. Kaikista kuvista en löytänyt alkuperäistä, joten kollaasit ovat osittain vähän sinne päin. Kaikenlaista sitä on tullut väsättyä ja tulee väsättyä vastedeskin.