maanantai 18. syyskuuta 2017

Vähemmän esitellyiksi tulleita

Neitoperhonen kultapiiskulla

Perinteistä kesän aurinkoa ja lämpöä kaipaava on joutunut tänä kesänä pettymään pahemman kerran. Helteitä täällä pääkaupunkiseudulla jouduttiin turhaan odottamaan. Niitä ei tullut. Ei tullut lämpimiä aamuja, jolloin olisi voinut istua kahvin ja sanomalehden kera pergolassa. Eikä tullut niitä kostean lämpimiä elokuun iltoja, jotka kutsuvat ulos kynttilänvalon ja viinilasillisen pariin.

Silti kesä ei puutarhurin näkökulmasta ole ollut laisinkaan pettymys. Talvituhot olivat minimaaliset ja kaikki on kasvanut ja kukkinut kerrassaan upeasti. Tuhohyönteisiäkin on ollut äärimmäisen vähän, mikä on lisännyt mm. kasvimaan sadosta nauttimisen tasoa melkoisesti. 


Kultakärsämö - Achillea filipendulina

Kesän mittaan on tullut ihasteltua vuorollaan tulppaaneja, pioneja, ruusuja, liljoja ja leimuja. Jokaisen massakukinnan jälkeen on hetken ollut sellainen tunne, että tässäkö se kukkien ilotulitus nyt oli. Vaan ei suinkaan. Monen monta hienoa kasvia puutarhassa kasvaa ja kukkii ilman, että niitä tulee blogissa esiteltyä.

Kultakärsämöä sain muutama vuosi sitten naapurin puutarha-alaa opiskelevalta miniältä. Tyrkkäsin sen pikkupuutarhan Kivipenkkiin ja suurin piirtein unohdin sinne. Viime kesänä kasvi kukki aika vaatimattomasti, mutta tänä kesänä se on tehnyt monta taivaita hipovaa kukintoa, jotka kestävät ja kestävät ja kestävät... Keltainen ja korkealla keikkuva kukinto näkyy hyvin ja toimii erilaisten ötököiden laskeutumiskenttänä.

Valtikkanauhus - Ligularia przewalskii

Valtikkanauhuksen olen saanut niinikään naapurilta, tosin toisen puolen naapurilta, joka on jo muuttanut pois. Valtikkanauhuksesta pidän ehkä eniten sen nuppuvaiheessa, mutta ei se hullumpi ole kukkivanakaan. Pysyy hyvin pystyssä ja kukkii pitkään.

Ranskantulikukka - Verbascum chaixii

Ranskantulikukka tuli meille vuosi sitten. Osallistuin Nummelan ruusuretkelle, jonne useimmat vierailijat olivat tuonneet mukanaan jakotaimia omasta puutarhastaan. Mama's Gardenin Minna tarjosi minulle ranskantulikukkaa ja ensin meinasin jopa kieltäytyä. Yhdistin kasvin keltaiseen tulikukkaan, jota näkee paljon jopa tiepientareilla. Onneksi tulin järkiini ja otin kasvin vastaan. Tänä kesänä se on kukkinut kahden korkean varren verran ja kuvan kolmas kukkavana putkahti ikäänkuin loppukesän bonuksena ihan yllättäen.

Ranskantulikukka - Verbascum chaixii

Kukka on todella sievä ja sitä kannattaa ehdottomasti kumartua katselemaan ihan läheltä. Silloin näkee parhaiten yksityiskohtien erilaiset värit ja monipuolisuuden. Ihana kasvi. Kiitos Minna vielä näin jälkikäteen. Sinulla on nyt unohtumaton paikkasi puutarhassani tämän kasvin muodossa.

Nepalinhanhikki - Potentilla nepalensis

Auring*n ihanat -blogin Inkalta saadun nepalinhanhikin istutin ensin Vasenrinteeseen. Paikka on sinänsä lämmin ja aurinkoinen, mutta hiekkapitoisena erityisesti muurahaisten suosima alue. Yhden kesän katsoin huolestuneena pientä kasvia ja moneen kertaan mietin, että se on kyllä siirrettävä ennen kuin muurahaiset upottavat hiekkaan koko kukan. Sitkeästi kasvi nousi tänäkin keväänä ja vihdoin joskus heinäkuussa älysin antaa sille uuden mahdollisuuden siirtäen sen Kiemurapenkkiin, kirsikan juurelle. PIkkuinen nepalinhanhikki piristyi oitis ja kiitokseksi on kehittänyt monen monta kaunista kukkaa.

Pallerolaukka - Allium sphaerocephalon

Pallerolaukkoja olen istuttanut parina syksynä useampaan eri paikkaan. Jotenkin sitä kuvittelee, että syksyllä istutetut sipulikasvit kukkivat kaikki heti keväällä. Ei suinkaan. Pallerolaukka aloitti kukintansa vasta heinä-elokuun vaihteessa. Kukkana se ei ole kovin suuri, mutta sitäkin kauniimpi. Pörriäiset näyttävät pallerolaukasta tykkäävän kovasti, sillä usein iltaisin yhdessä pienessä kukinnossa saattoi torkkua kolmekin isoa mehiläistä. 

Parista huonosti valitusta paikasta siirsin pallerolaukat vähän paremmille asuinsijoille. Ja tietenkin istutin lisää uusia pallerolaukkoja.

Rusopajuangervo - Spiraea x billiardii

Pajuangervon suhteen kannattaa olla varovainen. Se nimittäin leviää juuriversoillaan varsin tehokkaasti, ellei pidä varaansa. Se on kyllä oivallinen aitakasvi nopeakasvuisuuden ja helppohoitoisuutensa vuoksi. Olen leikannut pajuangervoja varsin surutta, eikä se siitä huonoa tykkää. Pidän kovasti sen kukinnoista. Ja niin tykkäävät monet pörriäisetkin.

Sormustinkukka - Digitalis purpurea

Kulunut kesä on ollut sormustinkukkien kesä. Ensi kesänä niitä ei sitten varmaan kovin paljon tulekaan, kun keskittyvät kasvattamaan lehtiruusukkeitaan seuraavaa kukintaa varten. Meillä sormustinkukkia oli tänä kesänä runsaasti ja mitä omituisimmissa paikoissa. Viimeisimmän kukkavarren leikkasin vasta muutama päivä sitten sen heiluessa alapihalle johtavien portaiden poikki roiskien sateiden jäljiltä vettä nilkoille.

Komeamaksaruoho - Sedum Herbstfreunde

Komeamaksaruoho on vuosia kuulunut lempikasveihini. Minulla sitä kasvaa useammassa paikassa. Yhdessä ainoassa paikassa se on tänä vuonna ehtinyt kunnolla kukkaan. Muualla kasvi on edelleen voimakkaasti nupulla. Vain pientä avautumista näyttää viime päivinä tulleen. Kiemurapenkin ison maksaruohotuppaan siirsin penkissä parempaan paikkaan keskellä kesää, kun se näytti jäävän väriminttujen jalkoihin. Pelkäsin jo menettäneeni koko hieno kukan, mutta ei suinkaan. Komeamaksaruoho voi hyvin ja näyttää viihtyvän entistäkin paremmin uudessa sijoituspaikassaan. Kannattaa siis ottaa riski ja siirtää mieluummin, kuin menettää koko kasvi.

Purppurapunalatva - Eupatorium purpureum

Purppurapunalatva ei ehkä ole niitä kauneimpia ja viehättävimpiä kasveja, mutta meillä se saa olla ja asua houkuttelemassa perhosia. Purppurapunalatva on joka vuosi ollut erinomainen perhosmagneetti, mutta tänä kesänä perhoset eivät ole sitä löytäneet. Tuskin syy on purppurapunalatvan, vaan pikemminkin perhosten vähyyden. Jokusen neito- ja nokkosperhosen olen bongannut alapihan syyshortensioilta ja kultapiiskuista. Mehiläiset sentään ovat pörränneet purppurapunalatvoissakin runsaana.

Ruusumalva Malva alcea

Pihassani on jo aiemmin ollut valkoista malvaa, jonka luulin hukkuneen menneen talven lumiin. Ei, kyllä se sieltä taas nousi ja kukkiikin, vaikkakin mattimyöhäisenä. Malvan mahdollista katoamista pohtiessani ostin kaksi vaaleanpunaista malvaa. Myyjä ei osannut sanoa, onko kyseessä ruusu- vai myskimalva vaiko kenties harmaamalvikki. Sari blogissaan Sarin puutarhat julkaisi 1.8.2017 erinomaisen postauksen malvoista ja sen perusteella tulkitsen omani ruusumalvaksi. Malvat kuuluvat suosikkeihini. Jokin niistä pitää pihassa kasvaa. Miksei vaikka kaikki.

Sinipiikkiputki - Eryngium planum

Kesti pitkään, ennenkuin pihaani tuli sinipiikkiputki. Kokeeksi kasvatin niitä siemenestä ja jo ensimmäisenä kesänä ihastuin. Sinipiikkiputki ei ole mikään hempeä prinsessa, vaan pikemminkin ronskin miehekäs kaveri. Sinipiikkiputki vain paranee kukinnan edetessä, kun sen olemus muuttuu yhä sinisemmäksi. Tänä kesänä sinippiikiputkien kukinta on kestänyt todella pitkään. Ja näistäkin kaikenlaiset pörriäiset näyttävät tykkäävän kovasti.

Ruusuangervo - Spiraea japonica 'Froebelii'

Postauksen lopuksi laitettakoon vielä yksi kesäinen kukkija, josta pidän kovasti. Ruusuangervo on jo kukintansa lopettanut ajat sitten, mutta yksi oksa oli viikko sitten päättänyt tervehtiä saapuvaa syksyä pienellä uusintakukinnalla. Ruusuangervon kukka on ihana ja sitä täytyy katsoa läheltä nähdäkseen sen herkän kauneuden. Ruusuangervo on muutenkin helppohoitoinen ja kätevä esimerkiksi rinneistutuksiin. Meillä ruusuangervoa kasvaa useammassa paikassa. Osan leikkaan harvemmin, parista paikasta leikkaan kasvuston joka kevät matalaksi. Aina kukkii yhtä kauniisti.


Ruusumalva . Malva alcea

Syksy pyrkii kalenterin lisäksi valtaamaan myös puutarhaa, mutta vielä siellä kesä pinnistelee vastaan. Kukkijoita löytyy runsaasti ja moni niistä luovuttaa vasta pakkasten saapuessa. Nautitaan siis puutarhoistamme ja tankataan kukkaisvoimaa, jotta jaksamme taas seuraavaan kevääseen.

40 kommenttia:

  1. Niin monta kaunista kukkijaa! Purppurapunalatva kukkii vielä meillä samoin leimut

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Purppurapunalatvan kukinta onkin aika pitkä joka kesä. Hauskaa, että leimusi vielä kukkivat. Meillä kärsivät viime päivien sateista.

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Vielä tosiaan kaikenlaista kaunista kukkii.

      Poista
  3. Aivan ihania kuvia ja kukkia! Tuo Ranskantulikukka oli hauskannäköinen..sellaista en ole aiemmin nähnyt:) Kaunista alkanutta viikkoa sinne♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Päde! Ranskantulikukka on ollut yksi tämän kesän mieluisista kukkijoista.

      Poista
  4. Kiva, kun jaksat raportoida aina, miten lahjakukkaset viihtyvät. Kiva kuulla, että nepalinhanhikki tykkäsi siirrosta ja kukkii hienosti. Siinä on mielestäni tosi kauniit kukat, kivan monisävyiset. Mä olin keväällä jo unohtanut koko ranskantulikukan ja yhtäkkiä muistin, että jossain sen pitäisi olla. Lehtiruusuke löytyi ja hengissä se on, mutta ei kyllä mitenkään hyvässä kunnossa. Ehkäpä siirrän sen johonkin parempaan paikkaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Istutin ranskantulikukan viime kesänä ruusupenkkiin ja se jäi ihan korkeampien kasvien taakse. Niinpä siirsin sen tänä kesänä jo nuppuvaiheeseen ehtineenä ja pelkäsin sen kuolevan. Hyvin kotiutui ja teki vieläpä kolmannen kukkavanan. Kyllä siirtämisen riski kannattaa ottaa.
      Adoptioäidistä on mukava raportoida lapsukaisistaan biologiselle vanhemmalle.

      Poista
  5. Kaunista kukintaa siellä vieläkin vaikka ollaan jo syyskuussa. Ranskantulikukka on hämmästyttänyt minutkin. Hankin kasvin puutarhaseuralta viime syksynä ja kasvoi ja kukki eka kesänä yli odotusten. Houkuttelee myös hyvin perhosia ja kimalaisia. -Katja

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä tietää. Enpä huomannut ranskantulikukkaa seurata perhosmielessä. Yllätti kyllä kauneudellaan ja pitkällä kukinnallaan erittäin positiivisesti.

      Poista
  6. Ensimmäisen kappaleen viimeiset lauseet: samanlainen odotus, samanlainen pettymys. Tuleehan niitä kesiä ja elokuun iltoja, eikä viinikään heti maailmasta lopu!Kukkien eikä perhosten katseluun väsy koskaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi sitä viiniä mennä nytkin ulos nauttimaan, kunhan laittaa enemmän vaatetta päälle. Tämä oli tällainen kesä ja taas laitetaan toiveet seuraavaan. Mitä näitä murehtimaan.

      Poista
  7. Sinipiikkiputki on ainutlaatuinen kasvi, ruman kaunis. Kukkii mukavan pitkään, minulla on syysleimutkin vielä hyvässä kukassa, viileys on tehnyt niille hyvää eikä härmääkään ole vaikka on satanut. Toivotaan ensi vuodelle parempaa kesää lämmön suhteen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö teillä sade ole hakannut leimuja pilalle? Härmää ei meilläkään ole leimuihin tullut, mutta muuten ne ovat ihan sateiden piiskaamia.

      Poista
  8. Todella kauniita kukkijoita, ihanat kuvat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Saila! Kauniiden kukkien kuvia jaksaa aina hämärtyvässä syysillassa katsella.

      Poista
  9. Näistä ihanista kuvistakin tankkaan voimaa ja katselen niitä talvellakin, että jaksan läpi pimeän ja kylmän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri niin. Monen monta kertaa tulee näitä kesäkuvia taas plarattua talven aikana.

      Poista
  10. Ranskantulikukka on minulle ihan uusi tuttavuus. Sitä on saatava - silläkin uhalla, ettei se tunne oloaan kotoisaksi V vyöhykkeellä ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Löysin netistä tiedon, että ranskantulikukka hyötyy pitkistä valoisista päivistä, jonka vuoksi se sopii myös pohjoisiin osiin. Kannattaa siis kokeilla.

      Poista
  11. Kiva kuvaesittely. Minä sain tämän saman tulikukan puutarhaani myös minä ajattelin että otanko koska yhdessä blogissa oli tästä kukasta kuvia ja minä kysyin että leviääköhän se samalla lailla kuin keltainenkin. Hän kertoi että oli vienyt kottikärryllisen niiden alkuja kompostiin. Mutta minä otin riskin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taitaa olla vähän saman tyyppinen siementäjä kuin sormustinkukka, mutta taimet on helppo kitkeä pieninä pois. Katsotaan, miten käy.

      Poista
  12. Kaunista ja runsasta kukintaa vielä siellä, nautitaan ihanista näkymistä. Itselläni ei ole ruusuangervoa, mutta kuvittelisin sen syysvärityksen upeaksi. Monta ihanaa yllätyskukintaa olet saanut nyt syksymmällä, niistä ilahtuu aina. Sinipiikkiputkea olen joskus koittanit kasvatella mutta huonolla menestyksellä, se olisi kyllä hyvin vaikuttavan näköinen vaikka yksittäiskasvina.
    Kukkasten katselusta saa todellakin kukkaisvoimaa pimeneviin iltoihin, kun mieli halajaa jo kevääseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Syksyiset yllätyskukkijat ilahduttavat sitkeydellään.
      Sinipiikkiputki on meillä viihtynyt hyvin. Siemenet itivät hyvin, ja kerrankin jonkun kanssa meni kaikki heti alusta lähtien hyvin.
      Nyt on ilma vetänyt sen verran viileäksi, että jo tässä tuleekin kaipuu kevääseen.

      Poista
  13. Ny ku kesä on ollu myähäs, on viälä normaaliaki enemmä kukkijoota. Tua ranskantulikukka näyttää tosi hianolta. Mullon kaikki komiamaksaruahot iha vihireetä. Saa havaata, kerkiääkö ne punastua ollenkaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suurin osa omistakin komeamaksaruohoista on edelleen valtaosin vihreinä. Eivätpä taida ehtiä kukkimaan. Varsinkin, kun yöt ja nyt myös päivät ovat vetäneet aika koleiksi.

      Poista
  14. Sulla(kin) on ranskantulikukkaa pian vähän siellä ja täällä... äläkä ylläty, jos osa siementaimista kukkiikin keltaisina. Näin ainakin täällä meillä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulemma tosiaan on hanakka leviämään. Sitten vain täytyy kitkeä entistä enemmän. Taimien pitäisi onneksi olla helppoja kitkettäviä. Katsotaan, kuinka eukon käy.

      Poista
  15. Minullakin on noista malvaa (suosikkini), valtikkanauhusta ja nepalinhanhikki. Minulla ei ole aikoihin enää näyttäneet kuvasi kaltaisilta. Ensi kesänä sitten taas!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Malva ja nepalinhanhikki kukkivat vielä hienosti, mutta valtikkanauhus on täälläkin jo ruskeana. Kuva on muutaman viikon takaa.

      Poista
  16. ihania kukkijoita. Toivottavasti ensi kesänä päästään nauttimaan lämpimästä, aurinkoisesta kesästä. Vähän jäi tunne, että tänä vuonna kesä jäi välistä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samanlainen tunne on täälläkin eli tuntui, ettei kesää tullutkaan. Onneksi aina on edessä uusi kesä.

      Poista
  17. Nämä kasvit tosiaan jäävät unohduksiin, kun pionit, ruusut ja liljat ovat pääosassa. Ja kuinka viehkeitä ne ovatkaan. Olen taas myös ihastunut rusopajuangervoon ja ranskantulikukan taimet odottavat pääsevänsä kukkaan ensi kesänä. Nyt odottelen uusien taimiritarinkannusten myöhäistä kukintaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jotain etua on viivästyneestä kesästä, kun monien kasvien osalta kukintakin ilahduttaa myöhempään. Puutarhoissa on paljon ihanuuksia, joita ei tule nostettua esille kaikkien ruusujen ja pionien kukkiessa. Vaikka täyden kunnian ansaitsevatkin.

      Poista
  18. Ihania! <3 Tulikukkaa haluaisin itsellekin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tulikukka on ihastuttava uutuus puutarhassani.

      Poista
  19. Kyllä sulla on mahtavan kauniita kukkia. Tää on mulle oikein kukkaopettelukirja. Valitettavasti mun päässäni ei pysy kukkien nimiä kuin hetken.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, kiitos Tuija kauniista sanoistasi! Onneksi blogien kukkakuviin ja niiden nimiin voi halutessaan palata tarvittaessa myöhemminkin.

      Poista
  20. Kauniita kukkijoita siellä siun puutarhassa riittää. Ranskantulikukkoo oon jo pitmpään haaveillu ja komeamaksaruohot on vielä ihan vihreitä. Vielä on tiälläkin kukkimista ei oo käyny halloja. Koivut puottaa jo keltasii lehtiä!

    VastaaPoista
  21. Suloinen tuo Ranskantulikukka, kuin pieniä taideteoksia jokainen kukka. Muutkin on hienoja, kiva kun pääsivät blogiin esille.

    VastaaPoista

Päivänkakkara, kielonkukka, metsätähti, nurmennukka
kuiskii meitä seurakseen, puutarhan helmaan suloiseen.
Kommentista mukava muisto jää, se pitkään mieltä lämmittää.
Kiitos Sinulle vierailustasi!