perjantai 23. lokakuuta 2026

Syyshommia

Clematis 'Polish Spirit' - Tarhaviinikärhö
 

Talvi tekee väistämättä tuloaan. Viime päivinä aurinko on lämmittänyt mukavasti, vaikka parina yönä on ollut pientä pakkasta. Seuraava viikko mennään taas pilvisemmissä merkeissä, mikä merkitsee myös lämpimämpiä öitä.

Clematis 'Pink Fantasy'


Puutarha on aloittanut talviunille siirtymisen. Jotkut sinnittelevät ja aiheuttavat jopa ihmetystä. Tarhaviinikärhö 'Polish Spirit' jaksaa tunnetusti kukkia pakkasiin saakka. Sen sijaan 'Pink Fantasy'n kukat ovat yleensä lokakuussa muisto vain. Nyt se on avannut yhden nupun, jonka terälehdet ovat kaiketi säikähtäneet kylmyyttä. Tai sitten ne koittavat jumpata lämpimikseen. Toinenkin nuppu näkyy yläoikealla. 

Clematis 'Princess Kate' - Tarhalyhtykärhö


Tarhalyhtykärhö on kukkinut  koko kesän ahkerasti. Muutama nuppu siinä on vieläkin, joskin osa niistä hiukan sateista kärsinyt. Tämän kärhön alku puutarhassani oli silkkaa haparointia. Ensimmäinen 'Princess Kate' ei suostunut edes jäämään asukiksi. Lähti jonnekin uutta osoitetta kertomatta. Vaikka minua ei ole sinnikkyydellä varustettu, joidenkin kasvien suhteen osaan olla jääräpäinen. Halusin 'Princess Kate'n, joten uusi oli tilalle hankittava. Ehkä se tunnisti minusta kaltaisensa ja omassa jääräpäisyydessään on päättänyt kukkia koko kesän hullun lailla.

Geranium sanguineum - Verikurjenpolvi

 
Aronian alle itsekseen muuttanut verikurjenpolvi oli päättänyt pukata nupun. Sunnuntaiaamun pakkasessa nuppuressukka oli viluinen. Ajattelin, että aamuauringon sitä sulattaessa nuppu vaipuisi kaikkensa antaneena maahan.

Geranium sanguineum - Verikurjenpolvi


Vaan toisinpa kävi. Maanantaina nuppu oli avautunut kylpemään auringonvalossa. 

Geranium sanguineum ’Elke’ - Verikurjenpolvi 15.9.


Kurjenpolvet ovat uskomattoman monikäyttöisiä ja sinnikkäitä perennoja. Kuvassa on Kiemurapenkkiin loppukesästä siirtämäni pikkuinen verikurjenpolvi 'Elke'. Se ryhtyi oitis kukkimaan ja kukkii yhä. Kylmyyskö vai mikä lie vienyt kukasta sen syvemmän pinkin värin. Vasemmanpuoleinen, jo kuihtumassa ollut kukka on enemmän "oikean" värinen.

Papaver - Unikko


Olen leikannut penkeistä perennoja, kuten teen näin syksyisin. Maatuvaa ainesta jää sitäkin penkkeihin pisimpien varsien lähtiessä. Talventörröttäjät olisivat tietenkin kauniita, mutta kun meillä kolataan lumet kulkuväyliltä istutusalueille. Ei sieltä lumen ja jään alta mikään törrötä.

Unikot menevät pian kukkimisensa jälkeen ikävän ruskeiksi, joten ne on leikattu ajat sitten. Unikoilla on tapana kasvattaa uusia lehtiä leikattujen tilalle. Yllätys oli löytää olopihan Syreenipenkin isosta unikkopuskasta kaksi pulleaa nuppua. Mielenkiinnolla seuraan, miten nuput käyttäytyvät. Tiistaivastaisen yön pakkanen ei ainakaan niitä ollut vielä nujertanut. 

Rosa Austin 'Emily Brontë'

Valtaosa jänisverkoista on jo paikoillaan. Muutama vielä puuttuu. En tiedä, syövätkö jänikset Austin-ruusuja, mutta niiden verkottamiseen on toinen ja tärkeämpi syy. Laitan ruusujen tyvelle talvisuojaa. Odotan, kunnes lämpimät ja kosteat säät ovat muuttuneet kylmemmiksi, jotta ruusu ei alkaisi kasvattamaan uusia versoja.

Austin-ruusu 'Carolyn Knight', joka saattaa olla 'Winchester Cathedral'

Jänisverkkoja laittaessani ihastelin 'Carolyn Knight'in kukkia. Uloimmat terälehdet ovat jo kuihtumassa, mutta muuten kukka on henkeä salpaavan upea teos. Tai miksi sitä nyt sitten kutsuisi. Tällainen terälehtien runsaus ja oivallinen tapa pakkautua toinen toistensa lomaan, vaikka tilasta ei puutetta olisi, ihastuttaa näissä Austineissa minua erityisen paljon.

Talvisuojaa neuvotaan laittamaan ruusun tyvelle 10-15 cm suojaamaan herkkää varttamiskohtaa. Tuleva talvi on Austin-ruusujeni kolmas. Ruusut ovat selvinneet hyvin edellisistä talvista. Joskin valtaosa maanpäällisistä oksista on paleltunut, mutta tyvestä on noussut keväällä hienosti uusia versoja. 

Sedum 'Herbstfreude' - Komeamaksaruoho Kivipenkissä

Pikkupuutarhan Kivipenkissä Komeamaksaruoho kukkii nimensä mukaisesti komeasti kylmistä öistä huolimatta. Komeamaksaruohoa minulla on muuallakin. Vuosi sitten keskitin pikkupuutarhan maksaruohot tähän yhteen penkkiin, josta olin siirtänyt korkeiksi venyviä syysleimuja ja muita perennoja toisaalle. Kesällä Kivipenkissä kasvaa muutakin, mutta syksyn tullen komeamaksaruohot ottavat pääosan. 


Kesäkukat ovat kaikki lähteneet. Niin mieluisa kuin mesiherttalehti kesäkukkana onkin, se ei kestä pakkasia. Korvasin mesiherttalehdet kanervilla ja tuivion oksilla. Tuiviot olivat kasvaneet kesän aikana mittaa ja leveyttä. Tapaan leikata niistä pisimpiä oksia näin syksyllä asetelmiin. Aika hyvin neulasten vihreä väri säilyy kevääseen saakka.

Luultavasti laitan kanervien joukkoon valosarjan pikkujoulun aikaan. Ehkä jo aiemminkin.

Tanacetum parthenium - -Reunuspäivänkakkara


Reunuspäivänkakkara vähät välittää kylmyydestä. Sen villiin luonteeseen kuuluu kasvaa juuri siellä missä huvittaa. Usein se nousee istutusalueiden reunoilta ja pahimmillaan keskeltä polkua tai muuta kulkuväylää. Reunuspäivänkakkaran olen ostanut pihamyymälästä Kotkan reissulla 2016. Sen yhden ainokaisen jälkeläisiä tupsahtelee vuodesta toiseen sieltä täältä. Kiitettävän tuottelias kaveri, sanoisin.


Muistattehan, että sunnuntaivastaisena yönä kesäaika päättyy ja siirrämme jälleen viisareita. Tällä kertaa kohti lähintä kesää eli tunnilla taaksepäin. 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Päivänkakkara, kielonkukka, metsätähti, nurmennukka
kuiskii meitä seurakseen, puutarhan helmaan suloiseen.
Kommentista mukava muisto jää, se pitkään mieltä lämmittää.
Kiitos Sinulle vierailustasi!