tiistai 18. elokuuta 2020

Ruusuraatamista

 

Lauantaiaamu valkeni pehmeän sumuisena. Luvassa oli helteinen päivä, mikä kyllä minulle sopi. Olin nimittäin kaksi edellistä päivää viettänyt tiukasti lapiohommissa. Saatoin hyvällä omallatunnolla sallia itselleni vapaapäivän. Selkäkään ei ole vielä täysin toipunut noidannuolesta, vaan kiukuttelee jokaisen työrupeaman jälkeen. En sentään enää tarvitse särkylääkkeitä. Voin siis noudattaa lääkärin ohjetta eli "paras lääke selälle on liikunta."

Rosa rugosa Teresa

Mitä lapion kanssa olen kahden päivän ajan kaivanut? Ruusupensaita, ruusupensaita ja vähän muutakin. Ruusupensaita siksi, että aikanaan olen arvioinut niiden kasvumitat pieleen ja istuttanut puskat liian lähekkäin. Tyhmyydestä sakotetaan. Tässä tapauksessa rangaistuksena on hikinen kaivu-urakka.

Päättäväisesti pureuduin ihan ensimmäisenä nostamaan Rosa Mundin eli kirjoapteekkarinruusun ylös Ruusupenkistä. Se oli eturivissä laitimmaisena ja kooltaan kaikkein pienin, joten se nousi helposti. Mundille oli jo paikka valmiiksi katsottuna Pikkupuutarhan Muuripenkissä. Sinne se sujahti näppärästi mullan ja runsaan veden saattelemana. Sitten vain lapioineni takaisin alapihalle ja seuraavan ruusupensaan kimppuun.

Rosa gallica 'Mundi' - Kirjoapteekkarinruusu
 

Tässä vaiheessa sekosin suunnitelmissani. Tarkoitus oli kaivaa eturivin kakkonen eli neilikkaruusu ylös ja siirtää sitä hieman taaemmas ja oikealle. Erehdyksessä ryhdyinkin kaivamaan takarivin ykköstä eli Lumoa ylös. Kovin lumoavasti ei Lumo noussut, mutta rautakankea ja lapiota ahkerasti käyttäen se onnistui. Samaan putkeen kaivoin myös takarivin kakkosena olevan Ilon ja ykkösen eli Soinnun. 

Sointu sai jäädä odottamaan, kun lähdin kuskaamaan kottikärryillä Iloa ja Lumoa yläpihalle ja Pikkupuutarhaan. Matkalla kyllä pysähdyin typistämään pensaiden oksia, jotta ne olisivat tasapainossa kaivamisesta lyhentyneiden ja todennäköisesti myös vaurioituneiden juurien kanssa. 

Rosa Lumo
 

Ilon istutin niinikään Muuripenkkiin, koristeomena Royaltyn vasemmalle puolelle. Siinä on isohko tila, josta kaivoin edellisellä viikolla kaksi risuuntunutta pensashanhikkia pois. Muutenkin alue on ollut pitkään kohennuslistalla. Multaa tuossa penkissä on hyvin, koska siihen on vuosien varrella kipattu tilatut multakuormat. Jokaisesta kuormasta on jäänyt osa niille sijoilleen, vaikka multaa onkin kärrätty muualle puutarhaan.

Rosa rugosa 'Sointu'
 

Lumo sai uuden asuinsijansa Pikkupuutarhasta, mutta kaaripolun toiselta puolelta. Siitä kaivoin jo viikkoja sitten pois yhden norjanangervon. Jokaisen ruusupensaan ympäröin märillä sanomalehdillä, joiden päälle kippasin kuorikatetta. Näin kosteus pysyy maassa paremmin, eivätkä rikkaruohot sen paremmin kuin kevätkaihonkukkakaan ihan heti pääse valtaamaan uutta taivaltaan aloittavien ruusupensaiden tyveä.

Rosa rugosa F.J.Grootendorst - Neilikkaruusu
 

Entä mitä tapahtui Ruusupenkkiin jääneille ruusuille? Neilikkaruusu, jonka siis piti siirtyä muutama askel oikealle, jäi Sävelen viereen. Vähän liian lähelle, mutta nyt kummallakin on tilaa levittäytyä taaksepäin. Soinnun istutin aiempaa enemmän oikealle ja keskemmälle. Silläkin on nyt enemmän tilaa levittäytyä. Tasapuolisuuden nimissä kaikki ruusupensaat tässäkin penkissä saivat ympärilleen märkää sanomalehteä ja kuorikatetta.

 

Ennen Soinnun istutusta putsasin penkistä hillittömästi levinneen hopeatäpläpeipin. Naapurin aidan alla kasvaa myös voikukkaa ja monenmoista muuta kasvia, joiden en halua levittäytyvän istutusalueelle. Niinpä rajasin penkin aidasta muovireunuksella. Jätin muovireunuksen ja aidan väliin kapean alueen, jonka voin tarvittaessa pitää jonkinlaisessa järjestyksessä trimmerillä. Reunuksen viereen laitoin Kriikunapolulle villiintynyttä suikeroalpia, joka toivon mukaan levittäytyy paikalleen ja vie siten tilaa mahdollisilta rikkaruohoilta.

 

Lopputuloksen kruunaamiseksi kanttasin koko Ruusupenkin. Tai pikemminkin kohensin vanhan kanttauksen, sillä edellisen kerran olen sen tehnyt muistaakseni toukokuussa.

Aita puiston puolelta kuvattuna
 

Kun tekemisen vauhtiin kerran pääsee, ei sitä ihan helpolla osaa pysähtyä. Hetken katselin ympärilleni sen näköisenä, että jonkun homman voisin samaan hikeen tehdä. Päätin pujottaa puiston puoleisella aidalla kiipeileviä villiviinejä paremmin, etteivät ne roikkuisi ruohonleikkurin tiellä. Ajan nimittäin kaistaleen kunnan nurmikkoa aidan toiselta puolelta, sillä esimerkiksi rönsyleinikki hiipii ovelasti aidan ali meille, vaikka sen tulisi pysytellä mieluummin puiston puolella. Kunnan miehet käyvät ajamassa puiston nurmikon kerran kuussa, joten voitte kuvitella, miten se rehottaa niin harvoin leikattuna. 

Sormustinkukka kavaa kukkapenkissä ja kurkkii aidan raoista puiston puolelle
 

Villiviinit ja tulikuusama oli äkkiä palautettu ruotuun. Yhä minulla oli tekemisen tarvetta, joten seuraavaksi kohennuksen kohteeksi joutui Syyspenkki. Ihan ensitöikseni kitkin rikkaruohot ja villisti levinneitä pioniunikkoja.

Heuchera 'Hans' - Keijunkukka
 

Lämmin sää ei ole paras mahdollinen kasvien kaivuhetki, mutta siitä huolimatta muistin Hiidenkiven puutarha -blogin Minnan toteamuksen, että keijukukka Hans kannattaa jakaa. Hansin kukinta on jo ohi ja kaveri nousi napakoista juuristaan huolimatta kohtuullisen helposti ylös. Jaoin isokokoisen juurakon kahtia ja istutin kummatkin takaisin pienin välein lähes samaan paikkaan. Siinä ohessa kaivoin kesäkulleron pois kokonaan ja kiikutin sen Pikkupuutarhan Kivipenkkiin. Sinne se sopii paremmin.

Trollius chinensis - Kesäkullero
 

Kesäkulleroa yläpihalle kiikuttaessani muistin, että Syreenipenkissä kasvava atsalea Moeheim kaipaa sekin uutta sijoituspaikkaa. Pyysin Moeheimilta anteeksi sen siirtelyä paikasta toiseen, sillä vuosi sitten siirsin sen Ovaalipenkistä Syyspenkkiin. Siirto oli toki parannusta entiseen, mutta ei riittävän hyvä sekään.

 

Moeheim pääsi sekin kesäkulleron lailla Pikkupuutarhan Kivipenkkiin. Nämä siirrot ovat aina riski kasvien selviytymisen kannalta, mutta riski piilee siinäkin, jos niitä pitää tavalla tai toisella soveltumattomissa paikoissa.

 

Kaksi kolmannesta kesän suurista projekteista on nyt tehty. Oikearinteen kohennus odottaa vielä vuoroaan. Lapio on jo yhden päivän rinteessä hetken heilunut, kun kaivoin sieltä vuorenkilpeä tyttären pihalle. Samalla tuli putsattua pieni osa puna-apilaa ja muuta sälää kompostiin. 

Kunhan säät vähän viilenevät, pureudun rinnetyömaahan. Nyt on huolehdittava istutettujen puskien kastelusta, jotta jaksavat kasvattaa kunnon juuret ja aloittaa elämän uusilla asuinsijoillaan. 

Tilli sopii hyvin maljakkoon


Viime viikon siirto-operaatioita miettiessäni, en ole enää laisinkaan varma, menikö ruusujen nimet oikein. Toivottavasti kotiutuvat uusille paikoilleen, jolloin saan myös vahvistuksen, mikä tuli mihinkin istutettua.

 

32 kommenttia:

  1. Monet aamut olleet sumuisen harmaita, kuten tänäänkin. Mutta päivällä aurinko paistaa. Liian kuumassa on ikävä touhuta. Siinä mielessä syksyn saapuminen on ihan hyvä juttu. Sinä se olet sellainen kanttauksen mestari! Itsellä sama vika, kun tulee istutettua kasveja liian lähelle toisiaan. Sitten niitä joutuu siirtelemään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sumuiset aamut ovat todella kauniita. Syksyn mittaan saamme niitä varmasti lisää.
      Muutama vuosi sitten pääsin kanttausten makuun, enkä niistä enää luovu. Tekee puutarhasta siistin ja estää hyvin nurmikon karkaamisen istutusalueille.
      Pitäisi luottaa kasvitietoihin, eikä yrittää vängätä niitä liian ahtaasti. Riittääpä töitä, kun siirtelee lähekkäin istutettuja kasveja uusiin paikkoihin.

      Poista
  2. Huh huh, oletpas ollut ahkera! Itse siirsin pari pionia viikonloppuna ja istutin muutaman kesän ruukussa viettäneen kasvin. Maa oli kivikovaa (eipä tullut mieleen kastella etukäteen...) ja hiki tuli, mies onneksi kaivoi isoimmat ja hankalimmat kuopat. Vielä olisi tarkoitus siirrellä pensasmustikat parempaan paikkaan, mutta niille pitää perustaa kokonaan uusi alue.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pakko olla ahkera, kun ajatuksen voimalla mitään ei tapahdu. Kuivuus on varmasti kovettanut maata entisestään. Ehkä saisin lainata miestäsi tännekin kaivamaan. Minun Ukkokultani inhoaa lapiohommia, vaikka välillä niitä tekeekin.

      Poista
  3. Tämä oli niin kiva lukea, tuli myötähelpotuneisuus, kun sait ruusuille parempaa kasvutilaa ja monet kasvit istutettua niille sopivammille kasvupaikoille. Samalla nauratti, sillä tuo oli niin tuttua itsellekin. Nyt uudella ruusualueella yritin tiukasti ja päättäväisesti mitata joka ruusulle oikeankokoisen tilan, silti Sointu meni väärin (tosin Tahvosten kuvassa Soinnun koko oli merkitty ihmiseen verrattuna vyötärölle). Suuri houkutus olisi tunkea jotain puskia ruusujen väliin, sillä nyt näyttää harvalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taitaa Tahvosten ihminen olla jättikokoa, jos Sointu kasvaa vain vyötärölle saakka. Oma Sointuni oli lähes minun korkuiseni (164 cm) ja leveyttäkin riitti. Äkkiä sinun ruususi kasvavat, eivätkä sen jälkeen kaipaa välikasveja. Kuvittelin hopeatäpläpeipin olevan kiva ruusujen tyvessä, mutta minusta se oli liian agressiivinen. Lisäksi sen pois kaivaminen oli työlästä ja pelkäsin vahingoittavani liikaa ruusujen juuria. Kun ruusut kasvavat isoiksi, ne ovat näyttäviä itsessään. Ensi kesänä sinunkin ruususi keräävät kaiken huomion, usko pois.

      Poista
  4. Olet ollut todella ahkera. Paljon olet saanut aikaiseksi. Kauniilta näyttää ja ruusut pääsevät nyt paremmin esille. Minäkin katselin eilen kukkapenkkejä ja totesin että hopeatäpläpeippi on levinnyt laajalle. - Kauniita elokuun päiviä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tällaisia ahkeruuspuuskia iskee aina välillä ja silloin tapahtuu. Onneksi niin, sillä en yhtään tykkää tekemättömistä töistä.
      Hopeatäpläpeippi leviää tehokkaasti, jos se sille päälle sattuu. Sopivassa paikassa se on kyllä nätti kasvi.
      Toivottavasti elokuu jatkuukin yhtä kauniina. Aurinkoa ja lämpöä sinulle!

      Poista
  5. Sullon ollu piikkine tyämaa. Toivottavasti kotoontuuvat ja kukkiivat
    ens kesänä entistä paremmi. Siirtorulijanssia tuloo tehtyä ittekki tämän tästä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totisesti oli piikkinen. Vieläkin on parissa sormessa piikit lihassa muhimassa. Siirteleminen taitaa olla meillä "verissä". Mikähän siinä on, että harva kasvi osuu kerralla nappiin.

      Poista
  6. Voi hurja sinun toimiasi! Siirtää ruusupuskia! Se ei varmaan ole ihan helppoa, eikä aina tiedä, mitä itse ruusut siitä tykkäävät. Itse olen huomannut, että kun siirrän niitä, jotkut loukkaantuvat ja kukinta pitkittyy. Toiset taas innostuvat. Luonnetta on monenlaista.... hyvää loppukesää sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuten sanottu, tyhmyydestä sakotetaan. Istutin ruusupensaat muutama vuosi sitten aivan liian lähekkäin ja nyt ne kasvoivat käytännössä yhdessä kasassa. Otin riskin niitä siirtäessäni ja varaudun siihen, että joku loukkaantuu syvästi. En edes odota ensi kesänä loisteliasta kukintaa, koska typistin pensaita paljon tasatakseni maan päällistä kasvustoa suhteessa juuristoon. Ensi kesänä nähdään, kuinka kävi.
      Samoin sinulle, aurinkoisia elokuun päiviä!

      Poista
  7. Paljon vaan kastelua. Joskus ainakin kun siirtää pensasanagervoja kannattaa ne leikata alas lepotilassa. Juuristoa tuhoutuu siirrossa aika paljon ja kaikki versot eivät jaksa kunnolla puskea lehteä. Ehkä kannattaa syksyllä tai keväällä lepotilassa harventaa ruusuista oksia reilusti, jos alasleikkaus hirvittää (Lumo ei pidä alasleikkauksesta ollenkaan kuulemma) Osa ruusuista menettää sen kesän kukinnan, mutta kasvu olisi parempaa alaleikkauksen jälkeen.
    Itse siirsin isotuomipihlajaa toissa vuonna, kun piti saada parempaa näkösuojaa. Noh, harvat ovat ja nyt päätin että leikkaan ne syksyllä alas. Kasvu on sitten varmasti parempaa, vaikka kirpaisee ;)
    Onpas muuten siististi kantatut alueet :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Angervoja olen siirtänyt onnistuneesti. Ruusupensaiden siirrosta on vasta yksi kokemus ennen tätä. Viime syksynä siirsin Valamonruusun toiseen paikkaan, koska se lykkäsi juurivesoja naapurin puolelle. Eräs puutarhaihminen takoi aikoinaan päähäni opin, että pensaita siirrettäessä maanpäällisen osan on oltava tasapainossa juuriston kanssa eli parempi leikata reilusti, jotta siirrossa vahingoittuneet juuret jaksavat juurtua ja pitää kasvin hengissä.
      Typistin Valamonruusua melkoisesti, joten se on yhä aika pieni. Kukki kuitenkin kesäkuussa kolmen kukan voimin.
      Leikkasin pensaita istutuksen yhteydessä reilusti. Mieluummin niin, että kasvavat alusta lähtien tasaisesti, kuin että siellä täällä sojottaisi puoliksi kaljuja oksia. Olen kastellut siirrettyjä ruusupensaita ahkerasti. Lorotan niille oikein kunnolla vettä vähintään joka toinen päivä. Olen varautunut tappioihin, enkä edes unelmoi kukinnasta. Pääasia, että heräävät keväällä hengissä ja ryhtyvät kasvamaan. Meni syteen tai saveen, mutta ei ollut kiva katsoa liian tiiviissä kasassa kasvavia pensaita.
      Kanttaamisen jälki paranee vuosi vuodelta. Alkuun se vaatii enemmän töitä, mutta nyt pääsee jo paljon vähemmällä.

      Poista
  8. Ruusujen siirto onkin hikistä puuhaa ja väistämättä myös kiusallisia piikkejä saa sormiinsa aherruksen tuoksinassa. Nyt ruusuilla on tilaa kukoistaa ja levitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olihan siinä hommaa, mutta mielestäni urakka kannatti. Piikitkin ovat jo sormista lähteneet. Toivottavasti ruusupensaani jäävät henkiin.

      Poista
  9. Hankalahomma on isompoo ruusupuskoo siirtee. Hikisen urakan oot tehny ruusujen siirrossa.'Lumo' ja 'Ilo' on niin isoja puskia jotta tilloo vuatiivat. Miulla 'Snow Pavemet' kasvaa vähän hankalasti. Muuten ok. juuresta versoo vuan liikoo ja miettiny oon, mitä sille tekis.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olihan ruusupuskien kaivamisessa hommaa, mutta voin vakuuttaa, että norjanangervon kaivaminen on vielä työläämpää. Meillä Valamonruusu teki hurjan paljon versoja ja vielä naapurin puolelle. Siksi kaivoin sen viime syksynä ylös ja siirsin paikkaan, jossa se saa rauhassa kasvaa häiriten tulevaisuudessa kenties vain minua.
      Mitähän Snow Pavementillesi voisi tehdä? Perennoja voi istuttaa pohjattomaan ämpäriin, mutta onnistuuko se ruusupensaan kanssa? En tiedä. Toivottavasti joku viisaampi osaa neuvoa.

      Poista
  10. Huh, isojen pensaiden siirtämisessä on kova urakka, vaikkei niissä olisi edes piikkejä ruusujen tapaan! Toivottavasti nyt viihtyvät hyvin uusilla paikoillaan eivätkä ole vaatimassa heti ensi kesänä uudestaan siirtoa. Aurinkoista päivää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmistin, että uudet istutuspaikat suovat jatkossa tilaa ja rauhaa ruusuille. Vaikka aikamoinen puupää olenkin, samaan tyhmyyteen en yleensä toista kertaa sorru - toivon mukaan. Piikkisiä olivat, mutta ruusuhanskoista oli apua.
      Kiva, että elokuu tarjoaa näin kesäisiä ilmoja. Aurinkoa sinullekin!

      Poista
  11. Olet tehnyt valtavan työn, mutta nämä uusdistukset ovat välillä kyllä ihan tarpeen ja lopuksi voi taputtaa itselleen hyvästä lopputuloksesta.
    Nyt vaan tosian kastelua ja kastelua, niin kyllä ne uusille paikoille juurtuvat ja kotiutuvat.
    Tuo kunnan puistoalue on kyllä kaunis tausta teidän puutarhalle.
    Kanttaus tekee kyllä ihmeitä. Kuvasi tsemppaavat oman puutarhan kanttaushommiin ryhtymistä...
    Aurinkoisia elokuun päiviä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Puutarhallamme alkaa olla sen verran ikää, ettei enää pärjää pienellä säädöllä. Tarvitaan näköjään välillä vähän isompia mylläyksiä. Olen nyt tyytyväinen, sillä loput tälle kesälle suunnitellut projektit ovat pienempiä.
      Kaksi pitkää puutarhaletkua saa nyt lojua vapaina jonkun aikaa, jotta kasteleminen sujuu. Lorotan vettä ruusuille säännöllisesti ja paljon kerrallaan, kun nyt on muutenkin niin kuivaa.
      Minusta on tullut oikea kanttaamisen suurlähettiläs ja puhun sen puolesta joka käänteessä. Koen sen ryhdistävän puutarhaa ja helpottavan niin ruohonleikkausta kuin muutakin hoitoa.
      Eikö olekin hienoa, että aurinkoa ja lämpöä riittää näille elokuun päiville. Kesä saa kivasti jatkoa. Mukavia kesäpäiviä sinullekin!

      Poista
  12. No jopas olet työmaan keksinyt, ihailen ahkeruuttasi.
    Se on kyllä jännä miten sitä aina istuttaa kasvit liian liki, minäkään en ikinä varmaan opi. Laitoin itse viimeksi Ilon aivan liian lähelle Tornedalia ja sitten Ilo kasvoi yli äyräiden ja nyt on Tornedal hätää kärsimässä.

    Hans on niin hieno keijunkukka. Pitäisi varmaan oma käydä jakamassa sillä tarvetta olisi pikkuhanseille monessakin paikassa eikä niitä tahdo löytää myymälöistä.

    Puutarhasi yleisilme on niin ihastuttavan siisti kantattuine reunoineen.
    Mukavaa elokuun jatkoa ja lepoa selällesi !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kehut lämmittävät aina mieltä. Kuivuuden vuoksi puutarha näyttää paikoin tosi resuiselta ja sellaisen katseleminen saa miettimään, osaanko yhtään mitään.

      Ahkeruudesta en tiedä, pikemminkin sinnikkyyttä. Puutarhatyöt ovat välillä rankkoja, mutta aina niin palkitsevia.
      Minä olen mestari mitoittamaan kasvutilan aina liian niukasti. Ilmeisesti minulla on jokin tyhjän tilan syndrooma eli multatila on aina täytettävä - liiallisesti.

      Hans on minulla ensimmäistä kesää ja tykästyin siihen kertaheitolla. Itse asiassa ihastuin siihen Hiidenkiven puutarhassa -blogissa ja ostin heti sellaisen nähdessäni. En ole katunut. Jos jakaminen vain suinkin auttaa Hansin selviytymistä ja lisääntymistä, siihen kannattaa ryhtyä. Kaupoissa en ole Hansia nähnyt. Omani löysin viime kesänä Tahvosten vierailulla.

      Noita on jo kiskonut nuolensa selästäni. Mitä lie myrkkyä nuolessaan levitti, se vielä välillä vähän tuntuu.
      Nautinnollisia puutarhahetkiä sinulle!

      Poista
  13. Käynnistit melkoisen työrupeaman ja valmista tuli varmaan enemmän kuin aluksi suunnittelit. Kaikki näyttää nyt olevan hyvässä järjestyksessä ja oih - todella nuo kanttaukset puutarhassasi - ne ovat silmälle ilo! Ja luovat ne ryhtiä kasvipenkkien järjestykseen ja kokonaisilmeeseen. Käytännössä ne ohjaavat myös ruohonleikkuutapahtumaa. Onnittelut ison urakan loppuun saattamisesta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Pirkko! Pensasprojekti oli iso ja lähti liikkelle ennakoitua aikaisemmin. Se johti tosiaan useampaan toimenpiteeseen, kuin mitä olin ajatellut. Nyt ne on tehty ja olen tyytyväinen.
      Hyvä huomio, sillä kanttaukset helpottavat ja ohjaavat myös ruohonleikkuuta. Nyt muutaman vuoden kanttauksen jälkeen voin hyvillä mielin todeta, että ne vähentävät kitkemistöitä ja pitävät puutarhan siistin näköisenä.
      Mukavia elokuun päiviä sinulle!

      Poista
  14. Kyllä olet ahkeroinut ja tulosta on tullut. Ihan hirvittää kun ajattelen tuota työmäärää, mutta lopputulos palkitsee.
    Minulla on näihin puutarhahommiin sopimaton kehno luonne, mitään kasvia tai pensasta en mielellään siirtele. Toki joskus tietenkin pitää jokin kasvi siirtää, mutta pahalta se aina tuntuu.
    Minun Sointu ruusuni on riehaantunut hurjaan kasvuun ja nyt syksyllä tai keväällä pitää sitä leikata melko reippaasti. Saa nähdä miten onnistun ja raaskinko leikata riittävästi.
    Maahumalaa ja maanpeittokurjenpolvea olen joutunut armotta repimään sillä ne meinasivat vallata puolet meidän rivarin pihasta. Tämä kesä on ollut monessakin mielessä kasvun runsautta ja rehevyyttä.
    Sinulle hyvää puutarhan kunnostusviikkoja.....🤗

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minussa on vähän liikaakin työnarkomaanin vikaa. Osa varmaan luonteessa, osa lapsuudenkodista opittuna mallina. Puutarhatyöt ovat raskaudesta huolimatta mieluisia ja valmista työtä on tosi palkitsevaa katsella.

      Varmaan olisi järkevämpää miettiä jo istuttaessa kasvin tilantarve, jotta säästyisi siirtämisiltä. Siirron tullessa esille, pyrin punnitsemaan vaihtoehtoja. Joskus alkuun kipeältä tuntuva ratkaisu on pitkän päälle parempi.

      Laitoin ruusuluettelooni kunkin ruusun kohdalle sille suositellun leikkaustavan, jotta oppisin kohtelemaan kutakin ruusupensasta oikein.

      Maahumala on tänä kesänä villiintynyt hillittömästi. En muista sen olleen tällainen riesa aiempina kesinä. Kuten sanoit, tänä kesänä kaikki on kasvanut hurjasti. Viime aikojen kuivuus on vähän alkanut verottaa rehevyyttä.

      Puutarhassa olisi paljonkin kaikenlaista tekemistä, mutta loppuviikko menee sekä vanhusten jeesaamisessa että myös kivoissa kuvioissa.
      Aurinkoisia elokuun päiviä sinulle!

      Poista
  15. Ruusujen siirtämisessä on kova urakka. Olen yrittänyt varjella suikeroalpia syreenien juurella mihin se mielestäni käy todella hyvin, tuntuu vain leviävän hitaasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hullunrohkea siirto ehkä ruusupensaiden kanssa, mutta aiempikin ratkaisu oli huono.
      Suikeroalpi tuntuu viihtyvän parhaiten siellä, mihin sitä ei toivo. Mietin, karsastaako se runsasta multaa ja kaipaa sen sijaan karuja olosuhteita.

      Poista

Päivänkakkara, kielonkukka, metsätähti, nurmennukka
kuiskii meitä seurakseen, puutarhan helmaan suloiseen.
Kommentista mukava muisto jää, se pitkään mieltä lämmittää.
Kiitos Sinulle vierailustasi!