Perhosten ja puutarhahörhön juhlaa

  

Viime päivät ovat olleet silkkaa juhlaa niin perhosille kuin puutarhahörhöllekin. Pihalta ei ole voinut pysytellä poissa, eikä onneksi ole tarvinnutkaan. Auringon paistaessa lämpimästi kevään ensimmäiset kukkijat ovat avautuessaan houkutelleet tienoon kaikki pörriäiset luokseen. Monenmoista surisijaa lentää kevätkirjotähtien ja krookusten ympärillä. Hyvä, etteivät toisiinsa ruuhkassa törmää.

Perjantaina rinteessä kävi kunnon kuhina. Eipä tarvinnut erikseen perhosille mesibaareja pystyttää, kun ne ahmivat kirjotähtien antimia. Olipa metka tunnelma seisoa rinteen alaosassa ja katsella nokkosperhosten porukkaa kilvan laskeutumassa kukkasille. Menin jo laskuissa sekaisin perhosia katsellessani. Yhteen kuvaan taltioitui samanaikaisesti kolme perhosta.

Avoimia kukkia ei puutarhassa vielä  montaa sorttia ole. Krookuksista on iloa ja hyötyä pörriäisille. Pihatöiden lomassa oli ihan pakko välillä pysähtyä katselemaan pikkuisten karvapyllyjen mönkimistä milloin mihinkin suuntaan terälehtien lomassa.

Oikearinteen ensimmäiset balkaninvuokot alkavat vihdoin avautua. Linnut ovat tönkineet ja levittäneet rinteen yläosaan loppukesästä laittamaani haketta. Siinä temmellyksessä balkaninvuokotkin ovat saaneet hiukan osumia. Sitkeästi ne sentään sotkun keskeltä nuppunsa nostavat.

Ulkotöihin mennessä on paras ottaa muistilista mukaan. Pää on muutenkin keväästä sekaisin ja sehän saa puutarhahörhön haahuilemaan sinne tänne. Jotakin tehdessä unohdun tutkimaan ja tiirailemaan yksityiskohtia. Askel johtaa paikasta toiseen, kunnes huomaan eksyneeni kauaksi aiotun työsarkani ääreltä. On kyllä nautinnollista viivata yli hoidettuja hommia, vaikka uusi lista on jo aivonystyröissä koostumassa.

Hankkijan tunnusten kanssa on ollut säätämistä. Minulla on ko. firmaan asiakastunnus, mutta en ole aiemmin rekisteröitynyt verkkokaupan asiakkaaksi. Asiakaspalvelun kanssa on käyty useampi puhelu, jotta ohjelma saisi yhdistettyä vanhan tunnukseni verkkokauppatunnukseen. Asia on nyt toivon mukaan edennyt siten, että huomenna voisin tehdä multasäkkitilauksen. Olisi helpompaa, jos pihaan pärähtäisi kerralla kunnon kuorma multasäkkejä. Omaan autoon mahtuu kuusi säkkiä. Piankos ne on käytetty ja uusia pitäisi lähteä hakemaan.

Olen pantannut kurpitsojen kylvämistä, mutta nyt sekin on tehty. Kylvin vihreää ja keltaista kesäkurpitsaa, spagettikurpitsaa ja isokokoista Tom Foxia. Spagettikurpitsaa en ole aiemmin kasvattanut. Eräs herkullisia ruokia tekevä ystäväni kehui sitä, joten päätin kokeilla. Samalla kylvin myös timjamia, basilikaa ja kiinansipulia. Viime vuonna kasvatetuista yrteistä salvia, sitruunamelissa ja tietenkin myös persilja ja ruohosipuli ovat jo hyvässä kasvussa.

 Kasvihuoneeseen kylvin retiisejä ja ruusukaalia. Isoon kukkapurkkiin laitoin kolme Annabella-perunaa kasvamaan. Vein vihdoin myös tuoksuherneet kasvariin. Ne ovat vasemmassa yläkulmassa lattialla olevassa muovilaatikossa, jonka päälle laitan yöksi tuplaharson. Kannoin kasvariin kellarista myös ruukkuihin istutetut perennojen juurakot. Tunkevathan puutarhassakin monet perennat jo itseään mullasta, joten miksi eivät pärjäisi kasvarissa.

Harsot kasvarin molemmille pitkille seinustoille viritin valmiiksi tomaatteja ja kurkkuja varten. Vielä ne saavat viettää tovin kellarissa, mutta kasvariajan alkaessa harsoteltoista on hyötyä mahdollisten yöpakkasten varalta. Hallanvaaran jälkeen otan harsot pois.

Kevään ensimmäiset pyykit pääsivät ulos kuivumaan. Se kävikin vikkelästi pienen tuulenvireen ansiosta. Nyt ei tarvinnut katupölyä taivastella, koska kadut siivottiin alkuviikon aikana. Siitepölyä on jo ilmassa, mutta vielä se ei näy pinnoilla.

Ukkokulta on jatkanut puusavottaa. Mäntypöllien oksaisimmat osat on klapitettu. Seuraavaksi vuoroaan odottavat runko-osan pöllit. Puuvaja on jo täynnä. Loput klapit ladotaan autotallin seinustalle, jossa ne saavat kuivua aikansa. Kannetaan sitten jossain vaiheessa kellariin.

Meteorologin mukaan tähän aikaan Etelä-Suomen päivälämpötila on n. +8. Nyt mennään siis tavanomaista lämpimimmissä lukemissa. Perjantaina mittari näytti iltapäivällä kolmen jälkeen tuota +15.5. Tuntia myöhemmin lukema kipusi +17 asteeseen, josta osa menköön ulkona olevaan mittausyksikköön porottavan auringon piikkiin.

Tuomi voittaa joka vuosi hiirenkorvakilpailun. Muutama tällainen päivä, niin puu on vihreänä. Syreeninkin silmut pullistelevat ja mustaherukassa on käytännössä jo hiirenkorviakin kookkaammat lehdet. Pikaisella puutarhakierroksella löytyi monia muitakin herääjiä ja pian voi tutkailla niitä sipulikukkien lisäksi.

Sepelkyyhkypariskunta on jokakeväiseen tapaan tullut tepastelemaan krookusteni keskelle. Kuvaushetkellä toinen kyyhkynen huhuili tätä kaveriaan jossain lähistön puussa. Tämä ei ollut milläänsäkään, vaan jatkoi vain nokkimista. Siellähän niitä marjakuusen siemenautomaatista talven aikana pudonneita auringonkukansiemeniä vielä näkyy, vaikka koitin niitä katemullalla näkyvistä piilottaa.

Krookukset, scillat ja tulppaanit
hymyilevät kevättä kukkapenkissä.
Koivun alla sinivuokko avaa
taivaan siniterän
auringon ihailtavaksi.

Aurinkoista ja lämmintä viikonloppua kaikille!

Myöhästyin ja sekös harmittaa

Iris reticulate 'Harmony'

Loistavat säät ovat jatkaneet puutarhahörhön hellimistä. Hyvä niin, sillä puusavotta on edistynyt suunnitellusti. Kroppa on hiukkasen jäykkä kaikesta aherruksesta ja posket kuumottavat auringossa olemisesta. Hiukan ehdin jo kiertää puutarhassa ja tutkia vauhdilla kasvavia piippoja.

Mukava porukka tulppaanipiippoja perjantaina.

Lauantaina lähdin aamulla iloisin mielin pihalle töihin. Heti talon päädyn ohitettuani näin jotain, mikä sai minut melkein itkemään. Peura oli jälleen käynyt vierailulla. Kuvan tulppaanit oli järsitty tehokkaasti tasamallisiksi. Kyyneliin sekoittui rankan pettymyksen lisäksi myös itsesyytöksiä, sillä en jaksanut aikomuksesta huolimatta perjantaina lähteä ruiskuttamaan Trico Gardenia piipoille. Olisi pitänyt jaksaa. Mennyttä on turha voivotella, vaikka ärräpäitä tekisi mieli nyt viljellä.

Lauantaiaamuna kaikki tulppaanit olivat tällaisia.

Tuho on yhtä laajaa kuin vuosi sitten. Silloin joihinkin tulppaaneihin tuli kukka ja sitä toivon nytkin. Jospa edes joissakin tulppaaneissa nuppuaihe olisi vielä lehtien sisällä alempana ja jaksaisi sieltä ylös ponnistaa.

Ilmeisesti tulppaaneissa oli riittänyt niin paljon syötävää, että joitakin krookuksia oli jäänyt kajoamatta. Surullisia nuo puolittain napsitut krookuksetkin on. Lisäksi peurat olivat napsineet huulillaan lukuisia kukkia ylös mullasta sipuleineen. Sipuleista on toki iloa tulevina vuosina, mutta nyt niiden voimat menevät uudelleen juurtumiseen.

Olin jo virittänyt verkkoaitoja talon molempiin päätyihin ja kuvittelin niiden riittävän esteeksi. Hetken aikaa olin ymmälläni, kunnes ryhdyin systemaattisesti seuraamaan peuran jälkiä. Multaan ja lumeen jäljet olivat jääneet hyvin. Myös kivituhkakäytävällä sorkan jäljen erottaa.

Eläin, tai ehkä niitä on ollut useampi, on tullut tieltä naapurin autokatoksen reunaa. Naapuri on parin vuoden ajan tukenut jyrkkää rinnettä autokatoksen sivulla rakentamalla sinne kolmiportaisen rakennelman. Peura on loikannut kottikärrysolamme yli meidän tukimuurille ja siitä onkin sitten ollut suora reitti alapihalle, jossa peura on kiertänyt napsimassa herkkuja vähän joka suunnassa. Jäljistä päätellen se on myös poistunut samaa reittiä. Talon toisessa päässä on jo mielestäni aukoton aitaviritelmä, eikä siellä näkynyt jälkiäkään.

Vasemmalla olevan tukimuurin ja oikealla olevan naapurin rakennelman väliin jäävään kottikärrysolaan pystytin ylimääräiseksi jääneen aitaelementin. Sen vasemmasta yläosasta vedin aitaverkon leikkimökin kulman kautta talomme nurkalle. Näin reitti alapihalle on ainakin tukittu. Oikeassa reunassa näkyy naapurin verkkoaita, jonka yli peurat halutessaan kykenevät loikkaamaan. Elän toivossa, että ne jatkavat autotallin reunaa naapurin pihalle ja sieltä kunnan alueelle. Eivätkä tule meidän puolelle. Tai jos loikkaavat meidän puolelle, joutuvat aitaan törmättyään palaamaan takaisin tielle.

Pidän aitaesteitä jonkin aikaa. Kesäisin peuroista ei ole ollut yhtä paljon haittaa, kuin tähän sipulikukka-aikaan. Kunhan kasvillisuus saavuttaa taas kesäiset mittansa, voin ainakin osan viritelmistä purkaa hetkeksi.

Ostin viime keväänä Trico Gardenia. Parin kokeilukerran perusteella en osaa sanoa tehokkuudesta mitään. Mustilan puutarhan uutiskirjeessä mainittiin, että heillä on ollut paljon apua Trico Gardenin käyttämisestä. Niin sitten laimensin koko pullollisen ainetta isohkoon pumppupulloon ja kiersin ruiskuttamassa sitä kriittisimpiin paikkoihin. Varsinkin talon sisäänkäynnin puolelle, joka pikkupuutarhaa lukuunottamatta on aitaamaton. Toimenpide on toistettava, vähintääkin sateen jälkeen. Pullo maksoi viime keväänä muistaakseni 19,90 € ja 250 ml riittää 10 neliöön. Ihan halpaa se ei siis ole, mutta varmasti koko rahan arvoista, jos siitä apu löytyy.

Autuas olo -blogin Cherin pyynnöstä laitan kuvan hakkeesta, jota meidän murskaavalla vempaimella tuli syöttäessäni sille kahden ison vaahteran verran oksia. Olisi ehkä pitänyt laittaa tulitikkurasia kertomaan mittaluokasta. Aika pientä tuo on. Jos tulitikkurasia on viisisenttinen, niin nuo ovat maksimissaan alle puolet siitä.

Sain siivottua kaikki havuoksat puiston puolelta meidän varaparkkipaikalle odottamaan kaatopaikalle kuskaamista. Multasäkit ovat täynnä oksahaketta ja puiston puolelta haravoimaani sahanpurua ja puun kaatumisesta syntynyttä sälää. Säkkejä on havuoksakasan takana toinen  mokoma lisää. Kaikki on tarkoitus viedä kaatopaikalle kierrätettäväksi mullan valmistukseen. Vasemmalla näkyvissä valkoisissa suursäkeissä on viime vuonna ostamaani kivituhkaa ja puutarhamultaa. Multasäkkien alla ja takana mäntypöllit odottavat pilkkomista. Niitä työstetään sitten ajan kanssa, kunhan saadaan pahin työmaa siivottua.

Lunta ei enää paljon tontillamme ole. Lähinnä naapurin rajalla, jossa isoihin kasoihin kolattu lumi on enemmän auringolta suojassa. Alapihalle johtavien portaiden päälle kolaamme lumet yläpihan käytäviltä, koska alapihalle voi ne harvat talvikäynnit tehdä myös puuvajan kautta. Hyvin portailtakin lumi on jo vetäytynyt, mutta tehostin sulamista levittämällä isommat paakut pitkin nurmikkoa. Sekös sai sulamiseen vauhtia.

Lämpimien ja aurinkoisten päivien jälkeen maanantaiksi on luvassa koleampaa ja vesisadetta. Ei haittaa, sillä vesisade sulattaa viimeisetkin lumet ja jäät. Toivottavasti maanantaina ei sentään tuule yhtä kovaa, kuin koko sunnuntaipäivän. Silloin vesi tulisi vaakatasossa. Mikäli säätiedotukset pitävät paikkansa, vietän monen päivän uurastuksen jälkeen kevyemmän päivän. Ehkä laskeudun kellariin touhuamaan daalioiden ym. juurakoiden kanssa.

Nauttikaahan kaikista kevään merkeistä!