Tuumaustauko keväässä

Pelaguu 'Pink Inspire'

 

Työhuoneen ikkunalaudalla on talvehtinut viisi siemenestä kasvatettua pelaguuta. Kolme Rasberry Rippleä ja kaksi Pink Inspireä on pärjännyt hyvin talven yli. Alkoivat jo pukata kukkiakin. Heidät olisi pitänyt latvoa jo aiemmin, mutta päädyin siihen hommaan viime viikonloppuna. Latvomisen jäljiltä on useampi pistokas vesilasissa odottamassa juuria. Emokasveille en vaihtanut multaa, vaan rapsuttelin pinnasta vähän vanhaa multaa pois ja lisäsin tilalle uutta.

Tomaatintaimet

Kellarin taimikasvattamossa pöytä alkaa jo täyttyä. Toistaiseksi tomaatintaimet ovat sen verran pieniä, että niille riittää tueksi grillitikut. Kaikki eivät ole saaneet vielä sitäkään. Kelloköynnöksille laitoin korkeammat tukikepit. Pian on syytä siirtää köynnökset isompiin ruukkuihin, sillä ulospääsyyn menee vielä useampi viikko.

Jättiverbena

Jättiverbenoita on kasvamassa kolme. Jääkaapissa kylmäkäsitellyt siemenet itivät kiitettävästi ja ovat jo koulittuja. Ihmeellistä, miten hidaskasvuisia nämä jättiverbenat ovat. Kaipa jättiläiseksi kasvaminen vaatii monia pienempiä kasveja enemmän valmistautumista. 

Tänä vuonna istutan jättiverbenat ruukun sijaan maahan. Tai siis lavakaulukseen. Aion laittaa kasvarin toiselle seinustalle kaksikerroksisen lavakauluksen kesäistutuksia varten. Paikka on sen verran ahdas, etten ala kaivamaan siihen kukkapenkkiä. Lavakauluksessa multa ja kasvit pysyvät paremmin paikoillaan. En ole vielä päättänyt, saako jättiverbena kaverikseen tuoksuherneet vai jotain muuta.

Muscari White Magic

Ystävältä saatu White Magic -helmililjaruukku ilahduttaa, joten ostinpa sen seuraksi kaksi samanlaista. Tykkään ostaa kotiin leikkokukkia, joista varsinkin tulppaanit lakastuvat lämpimässä huoneilmassa nopeasti. Sipulikukkaruukut kannattaa laittaa yöksi viileämpään, jolloin ne kukkivat pidempään. Parasta näissä keväisissä sipulikukkaruukuissa on se, että sipulit voi istuttaa myöhemmin omaan puutarhaan. Niistä riittää iloa vuosiksi eteenpäin.

Valkoisten helmiliiljojen lisäksi ostin kaupasta syklaaminarsissi Iwonaa kolme ruukullista. Saaripalstan Saila kuvasi ja kehui sitä blogissaan, jolloin olin heti myyty. Tämän tyyppinen yllytyshulluus on sieltä parhaasta päästä.

Mustarastaan jäljet

Mustarastaiden touhujen seuraamisesta on tällä talvikaudella riittänyt paljon iloa. Niitä pyörii pihassamme lukuisia. Samanaikaisesti voi nähdä kuusi mustarastasta. Mustarastas syö yleensä maassa. Hyvin ovat oppineet pitämään kynsillään kiinni siemenmökin reunasta nokkaistakseen syötävää mökin aukoista. Viime viikon plussakeleillä mustarastaat kylpivät etupihan lätäkössä. Hyppivät vuorotellen jään reunalta sulaan veteen pärskimään sulkansa märiksi. Melkein kuin olisi katsellut pikkupoikien rantaleikkejä.

Kotitie 25.3.2022

Lunta ja jäätä riittää niin pihalla kuin tielläkin. Kotitie on jo enimmäkseen sula, mutta jalkakäytävistä vasta osa on paljastunut. Tuija-aidan ja jalkakäytävän välinen oja on kukkuroillaan aurattua lunta, kuten kuvasta näkyy. Tiiviin massan katoaminen vie pitkän aikaa. Ehkä ei alkukesästä tarvitse istutuksia kaivovedellä kastella. Kunhan käyn lapioimassa kottikärryllisen lunta kukkapenkkeihin.

Kasvimaa perjantaina 25.3.2022

Lunta on paljon ympäri pihaa. Kolatut kasat eivät näytä madaltuvan ollenkaan. Sen sijaan muualla alkoi viime viikon aikana hangesta paljastua yhtä ja toista. Ilahduttavinta, että helmikuisen vesisateen muodostamat jäätiköt haihtuvat samaa vauhtia lumen kanssa. Pelkäsin jo, että lumen lähtiessä jäätiköt jäävät pitkäksi aikaa.

Kasvimaa noin vuosi sitten eli 22.3.2021

Parhaillaan vallalla oleva takatalvi harmittaa ja saa epäilemään, ettei kevät tule ollenkaan. Tunnetusti vuodet ovat hyvin erilaisia, mutta joka vuosi se kevät tulee. Muutokset saattavat olla hyvinkin nopeita.

Tämä kuva on vuoden takaa eli 22.3.2021. Lunta riitti silloinkin, vaikka kokonaisuutena talvi oli paljon meneillään olevaa "keveämpi". Kalenterini mukaan yöpakkasia oli kuvaamisen aikaan -5℃. Päivisin maaliskuun kolmannella viikolla kivuttiin +10℃ molemmin puolin.

Kasvimaa 31.3.2021

Tämä kuva on sitten viikkoa myöhemmin. Öisin lämpötila oli useimmiten plussan puolella ja päivisin edellisviikon tapaan kymmenen plusasteen tietämillä. Enimmäkseen on ollut aurinkoista, mutta sadettakin saatiin. Kuvapari kertoo, kuinka sopivan sään saavuttua lumi saa kyytiä. Jospa tällainen tilanne on nytkin vain nurkan takana.

Kärpänen

Ikkunaruutujen välissä kärpänen tepastelee maailmanvalloittajan elkein. Mistä lie väliin itsensä tunkenut, kun viimeksi ikkunoita pestessäni kaikki näkemäni ötökät putsasin pois. Kärpäsen pörinä ei kahden lasin läpi kuulunut. Sen sijaan kärpäsen kulkua ihmetellessäni näin metsäkyyhkyn istuvan vaahteran oksalla. Niiden kujerrus on jo jokapäiväistä kuultavaa.

Narcissus Iwona

Vasta kaupasta kotiin kannetut syklaaminarsissit ovat vielä sen verran pikkuisia, että saatan päästä nauttimaan niiden kukinnasta pääsiäisen aikaan. Laitoin narskut ruukkuineen peltiastiaan ja reunoille kevyesti rutistettua silkkipaperia peittämään vihreitä muovipurkkeja. Nukkumaan mennessä saattelen narskut yöksi autotallin viileyteen.

Pelaguu Rasberry Ripple

Ei oo enää sormet jäässä,
ei palellu varpaat talvisäässä.
Ei kohta enää lunta ja jäätä,
aurinko lämmittää nenänpäätä.
Vielä en luovu villasukista,
vaikka haaveilenkin kesäkukista.

Kellot kohti kesää

 
Jälleen on käsillä se hetki, kun kelloajat siirretään tunnilla kohti kesää. Käytännössä viisareiden rukkaaminen tuskin kevättä edistää, mutta mielikuvaa kesän lähestymisestä se vahvistaa. Sunnuntaiaamuna herätään virallisessa kesäajassa. Piristävää, vaikka ihan vielä ei shortseihin voikaan pukeutua.

Lumikellot Huvituksen alla

Lumi ja jää pakenevat vihdoin omenapuun alta. Lumikellot nousevat märästä mullasta. Suojasin lumikellot verkolla ja männystä pudonneilla oksilla, jotta jänikset eivät käy aarteitani napostelemassa. Papanoita ovat käyneet jo jättämässä.

Olen istuttanut Huvituksen alle puistolumikelloa (Galanthus nivalis), turkinlumikelloa (Galanthus single woronowii), tähtilumikelloa (Galanthus elwesii) ja  kerrottua lumikelloa (Galanthus Flore Pleno). Lumikelloja on muuallakin puutarhassani, mutta jostain syystä tässä ne ovat alkaneet viihtyä parhaiten.

Crocus species Fuscotinctus

Keltaiset Fuscotinctucset nousivat kriikunan alla mullasta jo ennen lumien tuloa. Suojasin ne verkolla heti ja siksi ovat säilyneet jäniksiltä.

Helleborus niger - Vaalea jouluruusu

Ovaalipenkin jouluruusu on ankaran talven jäljiltä ruhjoutuneen näköinen. Kaikki lehdet ovat mustanruskeita. Leikkaankin ne pois heti, kun alapihalle pääsee kunnolla työskentelemään. Ilokseni jouluruusu on elossa ja työntää esille ensimmäistä nuppuaan. Vasenrinteen jouluruusu on myös jo herännyt. Kaikki muut jouluruusut ovat täysin uppeluksissa lumen sisällä.

Omphalodes verna - Kevätkaihonkukka

Kevätkaihonkukalla on käsittämätön voima ja sinnikkyys nousta keväällä ensimmäisten joukossa. Tuossa kuvan paikassa oli vielä muutama päivä sitten lunta ja jäätä paksu kerros. Toki näistä pikkuisista vihreistä versoista on vielä matkaa lemmikinsiniseen kukintaan, mutta kummasti kasvien usko kevään edistymiseen tarttuu puutarhuriinkin.

Dianthus plumarius - Sulkaneilikka

Puutarhassa on paikoin vaikea edes hahmottaa istutusalueiden rajoja. Tähän saakka alapihalla on voinut harppoa hangessa pelkäämättä kasvien vahingoittamista. Nyt on enenevässä määrin harkittava askelia, sillä sieltä täältä alkaa vihreää pilkistää. Kasvaripolun vierellä sulkaneilikka puskee itseään esille. Itse kasvaripolku on vielä jossain lumen alla.

Hedelmäpuiden alue pe 25.3.2022

Pikkuisista piipoista ja lisääntyvistä pälvipaikoista huolimatta yleisilme koko tontilla on edelleen luminen ja jäinen. Kohopenkkini ovat kaikkea muuta kuin koholla paksun lumi- ja jääkerroksen vuoksi. Sääennusteiden mukaan elämme seuraavat päivät takatalvessa. On luvattu kovia tuulia, pakkasta päivälläkin, jopa lisää lunta. Olkoon kaikki edelliset vain tilapäinen este matkallamme kohti kesää. Piippojen lailla, suunta kohti valoa ja lämpöä!

Muscari White Magic

Puutarhaystävä kävi kiertämässä kanssani lumisen tonttimme. Tuliaisiksi hän toi White Magic -helmililjan. Katsokaa, miten ihastuttavia avautuneet kukat ovat. Nostan ruukun yöksi autotallin viileyteen voidakseni nauttia kukinnasta mahdollisimman pitkään. Pikkuiset sipulit pääsevät pihamultaan jatkamaan elämäänsä ja toivon mukaan kukkimaan tulevina vuosina puutarhassani.

Mukavaa sunnuntaita ja alkavaa, maaliskuun viimeistä viikkoa!

Kuukauden villasukat

Nämä sukat taisin esitellä jo edellisessä sukkapostauksessa, mutta laitan ne tähänkin, koska frillasta innostuneena tein toisetkin frillasukat. Niistä tarkemmin alempana.

Matalavartiset sukat valmistuivat vihreästä (330 artisokka) 7veikasta. Sanoin tätä sävyä aiemmin avokadoksi, mutta lankavalmistajan kartassa se on nimetty artisokaksi. Niin tai näin, kiva väri minusta.

Usein matalavartisia tehdessäni aloitan kantalapun heti resorin jälkeen. Nyt kudoin resorin jälkeen, ennen kantalappua neljä kerrosta 1. ja 4. puikoilla 1 o 1 n ja 2. ja 3. puikoilla sileää.

Tässä ylempänä mainitsemani toiset frillasukat. Tällä kertaa viininpunaisesta (588 kirsikka) 7veikasta. Frillaosuuden tein Merja Ojanperän Juhannusanssit-sukan ohjetta soveltamalla. Frillaosuudessa käytin nro 3:n puikkoja, sen jälkeen 3.5. Frillan jälkeen kudoin neljä kerrosta oikeaa ja yhden nurjan kerroksen. Sen jälkeen käänsin työn (jolloin myös työn etenemissuunta vaihtuu) ja jatkoin sileää neulosta.

Jalkapöydän päälle tein kuvion Eucalyptus-ohjeella, joka löytyy netin uumenista monestakin paikasta.

Marjapuuron väriset pitsisukat kudoin (053 marjapuuro) 7veikasta. Syysunelma-pitsin löysin Kardemumman talo -blogista, josta olen aiemminkin saanut kivoja ideoita.

Syysunelma-pitsi on seitsemällä jaollinen eli se on huomioitava silmukkamäärässä. Kudoin resorin 52 silmukalla (13 s/puikko) ja lisäsin sen jälkeen jokaiselle puikolle yhden silmukan saadakseni mallineuleeseen sopivan määrän silmukoita.

Tämän mallin lähde on jäänyt kirjaamatta. Netistä sen löysin. Ohje sopii hyvin jämälankojen, tai kuten Luonnon luomaa -blogin Susanna oivallisesti sanoo, ripelankojen käyttöön.

Keräsin sinisävyiset nöttöset, joita olikin melko runsaasti. Kukin värillinen jakso koostuu 10 oikein kudotusta kerroksesta. Valkoinen väliraita on tehty näin: 1 krs kaikki oikein, 2-4 krs 1 o 1 n (oikeat takareunoistaan).  Viimeiseen värikerrokseen ei enää löytynyt yksiväristä lankaa, joten siihen käytin sinisävyisen Raita-langan loput.

Tämä on helppo malli, johon saa hyvin uppoamaan monta pientä kerää. Sukan olemus muuttuu eri värejä käyttämällä ja sommittelemalla. Saattaisi olla rauhallisemman näköinen, jos raidat rajoittuisivat varteen ja jalkaosan tekisi yksivärisestä langasta. Ehkä seuraavalla kerralla.

Resorivartiset nilkkasukat tummanharmaasta (044 grafiitti) ja myynnistä poistuneesta turkoosista 7veikasta. Sukassa 56 s eli 14 s/puikko. Resorin oikeat silmukat kudottu takareunoistaan. Kantapää vahvistettuna.

Edellisen sukan mallin mukaiset resorivartiseet nilkkasukat beigestä (060 hiekka) ja ketunruskeasta (644 pihlaja) 7veikasta. Jälleen silmukoita 56 eli 14 s/puikko. Resorin oikeat silmukat kudottu takareunoistaan. Kantapää vahvistettuna.

Matalavartisia sukkia on kiva tehdä ja kiva pitää. Etenkin nuoret tykkäävät näistä. Nämä valmistuivat luonnonvalkoisesta 7veikasta. Silmukoita 12/puikko.

Teinpä samantien toisetkin matalavarsisukat. Tällä kertaa mustasta 7veikasta.

Laatikossa oli kerä harmaasävyistä Horisontti-lankaa (804 karikko). Yhdistin sen keskiharmaaseen (043 kivi) 7veikkaan kutomalla vuorotellen kaksi kerrosta kummallakin. Resorissa silmukoita 12/puikko, muussa osassa sukkaa 12+13+12+13/puikko.

Upeasti paistava kevätaurinko taisi inspiroida valitsemaan nämä värit vähän pidempivartisiin sukkiin. Resorin, sukan kärjen ja kahden kerroksen väliraidat kudoin tummanruskeasta 7veikasta (jota ei näköjään enää löydy lankakartasta). Väriraidat koostuvat eri oranssin ja keltaisen sävyistä, joita on 10 krs kerrallaan kutakin. "Pinkimpi" oranssi on muistaakseni Cittarista joskus ostamaani Pirta- tai Myhome-lankaa. Kerän nimilappu ei enää ollut tallessa.

Resorissa on 15 s/puikko. Kavensin jokaiselta puikolta kaksi silmukkaa tasaisin välein ennen nilkkaa. Kantalapun yhteydessä kavensin vielä kaksi silmukkaa siten, että jalkaosioon jäi kahdelle puikolle 12 silmukkaa ja kahdelle puikolle 13 silmukkaa.

Raitoja olen toki ennenkin kutonut, mutta näitä sukkia tehdessä piti hetken pähkäillä, miten saan kerrosten vaihtumiskohdassa raidat jotakuinkin tasaisesti. Netistähän se apu jälleen löytyi. Väriraidan toisella kerroksella nostin 1. puikon edellisen kerroksen ensimmäisen silmukan ja kudoin sen yhteen toisen kerroksen ensimmäisen silmukan kanssa. Kuulostaa sekavalta. Netissä siihen löytyy selkeitä videoita, joista tässä yksi.

Perussukat nämäkin ruskeasta (691 turve) ja ketunruskeasta (644 pihlaja) 7veikasta 3 ja 3.5 puikoilla. Resorissa on 13 s/puikko ja sen jälkeen 14 s/puikko. Varressa kudoin raitaosuuksissa vuorotellen yhden silmukan kummallakin värillä. Pieni askel kohti kirjoneuleita. Josko jossain vaiheessa etenisin isompiin kuvioihin. Sukassa on pituutta 42:n jalalle. Usein tulee kudottua oman jalan kokoisia sukkia. Nyt koitan saada aikaan useamman sukkaparin vähän isommille jaloille.

Pitipä käyttää loppuun niinikään laatikosta löytynyt ruskeasoväyinen Horisontti-lanka (863 varpu), jonka yhdistin ruskeaan (691 turve) 7veikkaan. Näistäkin valmistui sukat hieman isompaan jalkaan eli puikoilla silmukoita 14. Kummallakin langalla kaksi kerrosta vuorotellen, paitsi resori, kantapää ja kärki yksivärisellä ruskealla. Perussukka valmistuu nopeasti ilman ohjeita telkun äärellä.

Helena Laurikainen: Tanssin loppu

Kevään edetessä kutominen vähenee ja kesällä loppuu hetkeksi kokonaan. Ulkona ja puutarhassa on niin paljon mieluista tekemistä, ettei puikot mahdu käsiin. Vielä menee tovi niihin muihin tekemisiin, joten jokunen sukkapari ehtinee tulla "uunista" ulos ennen uuden puutarhakauden aktivoitumista.

Kotikompostoinnista ilmoitus

Luin alla olevan uutisen lehdestä. Uutinen oli otsikoitu ylimääräisenä ja turhana byrokratiana. Hetken se siltä tuntuikin, mutta tarkemmin asiaa tutkittuani ja mietittyäni totesin, että ihan hyvällä asialla ollaan. Ohi ovat menneisyyden vuodet, jolloin jätettä kipattiin milloin mihinkin sen enempää lajittelematta ja miettimättä seurauksia. Kaikilla ei ole halua eikä mahdollisuutta kerätä biojätettä omalla tontillaan. On siis tärkeää tietää talouksissa syntyvän biojätteen määrä, jotta sen keräys pystytään järjestämään. Biojätteelle on myös monenlaisia jatkokäyttö- ja käsittelymahdollisuuksia. 

Puutarhaihmiset ovat kompostoineet puutarhajätteensä ja yhä useammat myös biojätteensä, koska siten saa mainiota multaa kasvien käyttöön. Usein kuulee sanottavan, että kompostointi on työlästä, vaikeaa. Ja kallista. Ei se ole vaikeaa, eikä aikaavievää. Kompostoimaan oppii ilman kuuden vuoden yliopistokoulutustakin. Hyvä, jyrsijäsuojattu biokompostori maksaa muutaman satasen, vaan eipä niitä kovin montaa elämänsä aikana tarvitse ostaa.

Kuinka moni tietää, että biojätteitä jätehuoltomääräyksen mukaisesti kompostoimalla voi sekajätteen tyhjennysväliä pidentää? Meidän alueella sekajätteen tyhjennysväli on neljä viikkoa, kun taloudessa on käytössä biokompostori. Ilman kompostoria sekajätettä saatetaan tyhjentää kahden viikon välein. Jäteautot eivät ilmaiseksi meidän kotikaduillamme kierrä. On siis taloudenkin kannalta hyödyllistä kompostoida biojätteet itse.

Meidän alueella jätehuollosta vastaava taho ei ole vielä julkaissut päivämäärää, jolloin ilmoitus on tehtävä. Eikä myöskään tapaa, jolla se tehdään. Todennäköisesti se tapahtuu netissä täytettävällä tai postitse toimitettavalla lomakkeella. Me olemme kompostoineet biojätteemme vuosikausia ja aiomme kompostoida jatkossakin. En koe ilmoitusvelvollisuutta byrokraattisena rasitteena.

 

Tässä lukemani uutinen. Tarkempaa tietoa saat oman kuntasi jätehuoltoviranomaiselta.

"Uudistetun jätehuoltolain mukaan kotikompostoinnista on ilmoitettava oman kunnan jätehuoltoviranomaiselle. Ilmoitus koskee biojätekompostointia, oli se sitten ympärivuotista tai kesämökillä osan vuotta tapahtuvaa. Ilmoitusvelvollisuus koskee biojätettä, jota saa kompostoida lämpöeristetyssä, suljetussa ja haittaeläimiltä suojatussa kompostorissa. Puutarhajätteen, kuten risujen ja haravointijätteen kompostoinnista ei tarvitse ilmoittaa.

Ilmoitus kompostoinnista tulee tehdä viiden vuoden välein. Myös kompostoinnin lopettamisesta on ilmoitettava.

Tiedot tallennetaan lakisääteiseen kompostointirekisteriin, jonka tietoja käytetään Suomen biojätteen kierrätysasteen laskentaan. Tavoite biojätteen kierrätykselle on jopa 65 % vuoteen 2027 mennessä. Vuonna 2020 kierrätysaste oli 42 %. 

Ilmoitusvelvollisuuden on tarkoitus astua voimaan esimerkiksi Uudenmaan jätehuoltoviranomaisen alueella 1.9.2022. Joillakin alueilla voi ilmoituksen kotikompostoinnista tehdä jo nyt joko puhelimitse tai nettilomakkeella."

Biokompostorimme jämähti tiukkaan jäähän tammi-helmikuussa. Laitoin sinne kuumalla vedellä täytetyn 5 litran kanisterin. Vaihdoin kanisteriin uuden veden lähes päivittäin, kunnes kompostori vihdoin heräsi taas eloon. Sittemmin lämpötila on alkanut laskea, johon tiedän syynkin. Alaosa on täynnä.

Viikko sitten en saanut kompostorin tyhjennysluukkua auki, sillä sen edessä oli tiukka jääkerros. Luultavasti myös luukun tiivisteet ovat jäässä. En halunnut väkisin kiskoa luukkua irti, etteivät tiivisteet rikkoudu.

Kompostoriin mahtuu vielä hyvin tavaraa, joten tilanne ei ole kriittinen. Ei siis tarvitse laittaa biojätettä sekajätteeseen. Ja vieressä on varalta anopin vanha biokompostori, jota olen käyttänyt jatkokypsyttämiseen.

Lauantaina 19.3. kokeilin luukun avautumista uudemman kerran. Jääkin oli sulanut sopivasti kompostorin edestä sen verran, ettei sekään estänyt luukkua aukeamasta. Kellarista pressu kompostorin eteen ja alaosan massa siihen. Kananmunankuoret näkyvät massassa valkoisina. Pyrin murskaamaan kuoret heti biojätteeseen laittaessani, mutta parantamista näköjään on siinäkin.

Loppusyksyllä kompostoria tyhjentäessäni yläosasta humahti massaa alaosaan, jolloin kompostori tuli tyhjennettyä liian tarkkaan. Riittää, että tyhjentää alaosan. Nyt se onnistui hyvin. Vihreä kompostori tuli puolilleen jälkikypsytettävää.

Kottikärryt ovat alapihan puuvajassa, enkä saanut niitä raahattua  hankien keskellä kompostorin ääreen. Niinpä lapioin massan jatkamaan kypsymistä viereiseen kompostoriin.

Kasvimaa 19.3.2022

Kunhan kasvimaa ja reitti sinne vapautuu lumesta ja jäästä, voinkin kärrätä kompostorin sisällön ravitsemaan kasvua.

Kevätpäivä parhaimmillaan

 
Viikonlopun säät ovat olleet parasta A-luokkaa. Aurinko on paistanut täydeltä taivaalta laittaen elohopean kipuamaan lähes t-paitalukemiin.

Pari piippoakin löysin pihasta. Lähikuvaa ei kannata suurin odotuksin tuijottaa, sillä totuus paljastuu seuraavasta.

Piipon löytää kumartumalla riittävän lähelle lumen ja jään alta paljastuvaan pälveen. Suurennuslasia ei sentään tavitse, kunhan osaa kohdistaa katseensa oikein. Nämä ensimmäiset piipot saavat kevätihmisen ihan villiksi. Ehkä ne siksi ilmestyvät hitaaseen tahtiin. Muuten puutarhaihmiset olisivat maanantaina aivan naatteja hypittyään koko viikonlopun tasajalkaa ilosta.

Rinteen jouluruusukin näyttää heräämisen merkkejä. Todennäköisesti nuppu on kasvanut jo syksyllä, mutta peitttynyt sitten lumen alle. Edellisenä talvena tämän jouluruusun lehdistä valtaosa pysyi vihreinä. Nyt kaikki ovat harmaita ja koppuraisia. Mustarastaat hyppivät kuivien lehtien päällä lintulaudalta putoavia siemeniä etsimässä.

Tässä jälleen kuva todellisuudesta, ettei jouluruusun nuppua katsellessa ihan halkeaisi kateudesta. Vasemmalla näkyy lumen alta paljastunut alue, jossa jouluruusukin kasvaa. Edessä taasen on alapihalle johtavat portaat. Jossain tuolla kolatun lumen alla. Kutsumme tuota "lumenkaatopaikkaa" lentokentäksi tai helikopterikentäksi.

Huvituksen varpaat ovat aivan jäässä. Koitin tihrustella, näkyisikö jään keskellä edes yksi ainokainen lumikello rohkeasti nostamassa päätään. Ei näkynyt, enkä sitä ihmettele. Kuka nyt haluaisi päätään palelluttaa, kun saa torkkua lämpimässä mullassa. Jos se nyt lämmintä on sekään.

Ei ole Plantsun mainos, ei todellakaan. Samaisen Huvitus-omenapuun alle olen istuttanut kirjopikarililjoja. Tarkoitus ei ollut pakastaa sipulipussin nimilappua, vaan jättää se istutuspaikan merkiksi. Tuleepa nyt kokeiltua samalla lapun kylmänkestävyys.

Siellä ne ovat, krookukset. Keltaiset Fuscotinctucset. Huomaat kyllä, jos tarkkaan katsot. Kamera suostui tarkentamaan vain ja ainoastaan verkkoon, jonka laitoin ennen lumien tuloa suojaamaan mullasta nousseita krookuksia jäniksiltä.

Kuvasin isojen vuorimäntyjen tyveltä ilmestyneen pälvipaikan. Mietin, menestyykö joku sipulikasvi neulasmassan happamoittamassa maassa? Juuriakin taitaa risteillä tuossa paikassa niin paljon, ettei ainakaan isoja sipuleita ole helppo istuttaa. Tässä olisi joka kevät ensimmäisten joukossa lumesta paljastuva paikka. Tosin tuonne alapihalle on kahlattava hangessa kukkia ihailemaan, mutta minulta se kyllä onnistuu.

Vajaa kaksi viikkoa sitten leikkasin omenapuita ja jätin oksat hangelle pupujen kaluttaviksi. Hyvin ovat kelvanneet. Kääntelin oksista syömättömiä osia päällepäin. Pupuilla näyttää ruoansulatus toimivan vilkkaana. Oksia syödessä toinen pää tuottaa papanoita.

Aurinko sulattaa lunta ja jäätä omaan tahtiinsa. Pitäähän asukkaan käydä siinä puuhassa vähän avittamassa. Kevään edistämiseen kuuluu hakata jäätä pihalla mennen tullen ja välillä ihan vartavasten valmistautuneena. Alkuun kitkuttelin jäätä petkeleellä, mutta sittemmin olen todennut kunnon rautalapion sopivan toimeen paremmin. Muutaman isomman lohkareen voi lapiolla nakata kauemmas, johonkin auringon lämmittämään paikkaan. Aika nopeasti jää sulaa paikalleen jätettynäkin, kunhan sitä lohkoo pienempiin osiin.

Tein mittatikun havainnollistaakseni pihajään paksuutta. Viivat ovat 5 sentin välein eli kuvan kohdassa jään paksuus on noin 7-8 cm. Aamupäivällä jäälle on turha näyttää lapiota. Ei pure, ei millään. Iltapäivällä aurinko on paahtanut jäätä hauraammaksi, jolloin reunasta saa jo helpommin lohkareita irtoamaan. Ai, että tuntuukin mukavalta saada kunnon paakku irti. Tosin olkanivelet eivät tykkää tärähtävästä liikkeestä.

Sisäänkäynnin puolella näkymä saa ajattelemaan, että Napajäätikölläkö tässä asutaan. Aurinko paistaa tähän kohtaan iltapäivällä, mutta se ei nyt riitä pehmentämään jäätikön pintaa. Lisäksi katolta on pari kertaa rysähtänyt isompi lumimassa siten, ettemme ole heti huomanneet käydä sitä poistamassa. Osa lumesta on ehtinyt tallaantua osaksi tiukkaa jääkenttää.

Viikonlopun aikana Ukkokulta on siirtänyt sisäänkäynnin vastapäisestä hangesta kymmeniä kolallisia lunta puistoreunaan. Siellä se sulaa paremmin, eikä sulavesi valu  käytäville. Joka ikinen lumitalvi päätämme, ettemme kolaa tai lapioi lunta tuohon paikkaan. Emmekä ensimmäisten lumien aikaan kolaakaan. Vaan kun lunta tulee lisää ja lisää, alkaa paikat täyttyä ja hyvät päätökset unohtua. 

Sitäpaitsi kaikki lumeen ja jäähän liittyvä on tänä talvena ja keväänä tupla-,super-, ekstra- ja ties millä etuliitteillä kuvattuna runsasta.

Sisäänkäyntimme on kotitietä alempana. Niinpä myös jalkakäytävältä valuu sulavesiä pihamme autopaikalle. Kun maa on tiukassa roudassa ja käytävien reunoillakin lumi sulaa, vesi valuu kulkuväylille. Hiekoitushiekka painuu päivän lämmössä sulavan jään sisään, jolloin kulkuväylillä pääsisi etenemään helpommin luistimilla. Auto seisoo päivät keskellä lampea ja yöllä jäätiköllä.

Jää on niin paksua ja tiukkaa, ettei siihen pure lapio, ei rautakanki. Ukkokulta piikkasi jäähän uoman autopaikalta sisäänkäynnin editse kohti talon päätyä. Siinä on luonnostaan pieni alamäki, johon kevään sulavesi on yleensä itse kovertanut kulku-uoman. Nyt luonto on laiskotellut ja kyllästyimme odottamaan uoman syntymistä. Sille piti saada alku, jota  virtaava vesi syventää ajan kanssa itsestään.

Piikattavaa uomaa on tarkoitus jatkaa ja syventää. Kuvassa näkyy rännistä ylitse vuotavan veden tekemä uoma, johon piikattava uoma liitetään. Metri tai pari vielä uupuu.

Hyvin pitivät meteorologien lupaukset. Talon varjoisemmallakin puolella mittari näytti sunnuntaina +9.5℃. Kevään edistämishommien eli jään kolkuttelun ja lumen siirtämisen ohella pesin pihan puolen ikkunoiden ulkopinnat. Täydellistä kirkastusta se ei elämään tuonut, sillä harmautta on myös ikkunoiden väleissä ja sisäpinnoilla. Toisen kerran sitten jatkan niiden parissa. 

Pesin ja tuuletin osan talvivaatteista. Tämän viikonlopun lämpötilat eivät taida vielä olla jokapäiväistä mannaa, mutta silti uskallan siirtää paksuimmat takit vaatehuoneeseen.

Kannoin osan pihakalusteista kellarista pergolaan. Pehmusteilla ei vielä ole kiire. Syksyllä tyhjennettiin patio ja pergola tavallista tarkemmin, kun piti tehdä tilaa telineille kattoremonttia varten. 

Olen miltei unohtanut erään tavallisesta keväästä poikkeavan jännityksen aiheen. On nimittäin mielenkiintoista nähdä, nouseeko ja mitä talon seinustan istutusalueilla. Köynnöshortensiaa typistettiin rankemmalla kädellä sekä rempan vuoksi että myös siksi, että osa päädyn hortensiasta oli itsestään romahtanut alas. Samoin kaivoin pois liian lähelle kulkuväylää kasvaneita kotkansiipiä. Ne kun tuppasivat kaatumaan ja rötköttämään käytävällä. Hetken aikaa putsatut istutusalueet voivat näyttää paljaita ja ankeilta. Tai sitten innostavilta mahdollisuuksilta. Minustahan se on kiinni.

Pelaguu Inspire Pink

Kaikkinensa oli kerrassaan hieno kevätpäiväntasaus-viikonloppu. Kevätpäiviä parhaimmillaan. Vieläkin auringon lämpö tuntuu poskien iholla. Tästä ilolla ja toiveikkaana eteenpäin!