Upea maaliskuun viimeinen viikonloppu

Crocus Pickwick

 
Parempaa kevätviikonloppua ei voisi toivoa, kuin tähän maaliskuun loppuun osui. Auringon paistaessa elohopea nousi mittarissa +12 asteeseen navakasta tuulesta huolimatta. Hyvin tarkeni vähemmälläkin vaatetuksella. Etenkin ahkerasti puuhaillessa. Tekemistä riittää, mutta ulkona on mieluisaa viettää aikaa puutarhatöiden parissa. Laatimaani kevättyölistaan saa kivasti tehtyä yliviivauksia.

Lauantaina taivaalta kuului monenlaisia ääniä. Muuttomatkalla oli erilaisia hanhia ja useita joutsenten ryhmiä. Kuvaan kameralla, joka ei tietenkään ole tarvittaessa käsillä. Niinpä sattumoisin onnistuin ikuistamaan yhden ainoan joutsenen. Äänistä päätellen joutsenia on enemmänkin lähijärvellä. Harmi, ettei juuri sillä kohtaa pääse lähellekään rantaa lintuja kiikaroimaan.

 
Talventähtikin oli saanut innokkaan pörriäisen luokseen ruokailemaan. Näinpä myös pienen leppäkertun. 

Lauantaina köpötti valkohäntäpeura puiston leikkipaikan ohi. Jäin aidan viereen seuraamaan, aikooko sorkkajalka tulla meillekin. Ei tullut. Se suunnisti kohti kotitien takana olevaa metsikköä. 

Olen ottanut osan jänisverkoista pois jo nyt, jotta en vahingoittaisi niiden suojassa olevia kasveja myöhemmin verkkoja poistaessani. Muutamassa paikassa sipulikukatkin nousevat verkkojen molemmin puolin, jolloin olen nähnyt tärkeäksi saattaa sipulikasvit jälleen toistensa pariin.

Magnolia stellata 'Susan'

Pihalla kulkiessa ja touhutessa tulee samalla tarkkailtua kasvien heräämistä. Tässä vaiheessa saa olla sydän syrjällään, mikä niistä on päättänyt lähteä muille maille. Talvi oli varsin leuto eli paukkupakkasista kasvien ei ole tarvinnut kärsiä. Toisaalta lunta ei ole ollut tarjoamassa niille myöskään tarvittavaa suojaa. 

Magnoliassa on silmuja, joiden olemuksesta en magnoliaummikkona osaa sanoa juuta enkä jaata. Ovatko siis lehtisilmuja vai nuppusilmuja? Kukkiva magnolia pihallani olisi melkein skumppalasin arvoinen asia. Niin iloinen olen elossa olevasta magnoliastani, että kenties nostan sen heräämisen kunniaksi lounaalla lasillisen piimää. 

Myös Austin-ruusuista näyttäisi elossa talvesta selvinneen kaikki kolme eli 'Lady of Shalott', 'Carolyn Knight' ja 'Emily Brontë'. Austinien olen antanut herätä rauhassa. Ainoastaan Ladylta napsaisin korkeasta oksasta kahtia taipuneen osan.

Helleborus niger - Jouluruusu Syreenipenkissä

Jouluruusuillakin on selvästi kiire päästä kurkkimaan kevättä. Viime vuosi oli useimpien jouluruusujen osalta aika vaisu. Nyt ne pukkaavat nuppua mullasta. Vanhin jouluruusuni on Syreenipenkissä asuva vaaleajouluruusu. Se voisi olla paremmassakin paikassa, mutta en ole ryhtynyt sitä siirtämään, kun se uskollisesti nousee tuossakin joka vuosi.

Helleborus 'Double Ellen' - Jouluruusu Muuripenkissä

Suurin osa jouluruusuistani on tarhajouluruusuja. Olen ostanut niitä näin Helsingin kevätmessujen aikaan Puutarhanikkareiden myymälästä. Tai kevätmessuilta heidän osastoltaan. Kasvit ovat olleet melko suurikokoisia ja kukkivia ostohetkellä. Yleensä olen istuttanut jouluruusut ruukkuihin keräämään voimaa siksi aikaa, kun ehdin valmistaa niille istutuspaikan. 

Nämä suurikokoiset jouluruusut ovat olleet melko kalliita. Niihin käyttämäni raha ei ole mennyt hukkaan, kun kasvit ovat pärjänneet hyvin ja kukkineet kauniisti.

Clematis alpina 'Columella' - Tarha-alppikärhö

Puutarhassa tutkimiskierroksia tehdessäni on välillä pakko moittia itseäni liiasta ahneudesta. Eikö mukamas riitä, että mullasta nousee monenlaisia sipulikukkia ja nyt jo joitakin perennojakin? Ei näköjään riitä, vaan sormi ojossa tunnustelen puiden, pensaiden ja köynnösten varsia, olisiko kenties tuoreita silmuja esillä. Kärhöt ovat tunnetusti hitaita herääjiä, eikä niiden kanssa kannata lainkaan hoppuilla. Alppikärhöt ovat tässä poikkeus. Niiden pitääkin herätä ajoissa, jotta ehtivät aloittaa kukintansa.

Sinikukkaisesta alppikärhöstä ja vaaleanpunakukkaisesta tarha-alppikärhö 'Columellasta' löytyi jo tuoreita silmuja. Samoin Olopihan Willystä, joka on myös tarha-alppikärhö.

Primula denticulata - Palloesikko

Huvitus-omenan alla kasvaa muutama Lappalainen etelässä -blogin Nilalta saatu esikko. Kuvan monsteri taitaa olla palloesikko - luulen. Tämänkin kasviryhmän edustajat ovat minulle edelleen valloittamaton ryhmä, joten en lainkaan loukkaannu korjaavista tunnistuksista.

Esikon kuivat lehdet kaipaavat siivoamista. En ole kiirehtinyt, sillä yritän suhtautua kevään etenemiseen realistisesti. Vielä voi lunta tulla, mitä en todellakaan toivo.

Alapiha alkaa olla siivottu muutamia paikkoja lukuunottamatta. Nurmikkoa olen haravoinut valikoiden lähinnä niissä paikoissa, joissa olen napannut kanttausurista kuivat lehdet ja muun karikkeen nurmikon puolelle pois siivottavaksi. Aika monena päivänä on ollut tuulista. Sen seurauksena olen todennut tekeväni turhaa työtä, sillä tuuli täyttää kanttausurat toistuvasti uusilla kuivilla lehdillä. Ulkona on vain niin kivaa olla ja touhuta, ettei mikään tunnu kovin turhalta.

Istutusalueilta olen lähinnä käsin napannut oksia ja isompaa sälää. Pääasiassa olen ripotellut penkkeihin tuoretta multaa, johon olen sekoittanut kanankakkarakeita. Viime vuotiset multasäkit on jo kohta tyhjennetty. Uusi lavallinen mustaa multaa on tilattu. Saapunee lähiaikoina.

Majalispenkki 9.3.2025

Kartiokuusten edessä odottaa edelleen Majalispenkki kohennusta, mikä tarkoittaa metsäruusun juurakoiden pois kaivamista. Loppuvuodesta kaivoin juurakoita lapiolla, talikolla ja rautakangella vahvimpia puutarhasaksia apuna käyttäen. Toivottoman raskasta ja hidasta puuhaa, kun isoksi kasvanut ja kaikkialle levinnyt ruusupuska pitää sinnikkäästi maasta kiinni.

Viime vuoden puolella kysyin pienkaivurin omistavaa yrittäjää kaivuhommiin. Hän kieltäytyi, minkä epäilen johtuneen liian pitkästä matkasta suhteessa työmaan kokoon. Nyt laitoin sähköpostitse kysymyksen kotikylässä toimivalle nuorelle yrittäjälle. Pienelläkin kaivurilla homma hoituisi nopeammin ja huomattavasti helpommin kuin lapiolla. Mikäli saan taas kieltävän vastauksen, on laitettava ruista ranteeseen ja ryhdyttävä omin käsin toimeen.

Tulipa sylvestris - Metsätulppaani

Tänään maaliskuu päättyy. Huhtikuussa onkin aika jatkaa kylvöjä. Tuoksuherneet kylvin jo viikko sitten. Iso osa niistä on jo itänyt. Seuraavaksi olisi tsinnioiden ja kurkkujen vuoro. Muutama perennakin odottaa koulimista. Daalioiden juurakoillekin voisi jo alkaa miettiä toimia.

 
Ensimmäisen lakanapyykin ripustin lauantaina ulos. Kunhan päivät lämpenevät, on sopiva aika pestä vuodevaatteet ja talvitamineet. Pesin myös terassien puuritilät ja pation puupinnat. Kesäkalusteista olen tuonut kellarista vasta osan. Niin lämmintä ei ole ollut, että tarkenisin ulkona istua. Enkä varmaan edes malttaisi, kun on niin kiva laittaa pihaa ja puutarhaa kesäkuntoon.  

Iris reticulata 'Katherine's Gold'

 

Huhtikuu alkaa huomenna. Ihania kevätpäiviä kaikille!

Joutsenjahdissa

 
Omasta pihasta ei kiinnostavaa katseltavaa tai tekemistä löydä millään ilveellä. Jokainen lumi- ja jääpaakku on nähty tuhat kertaa. Alapihan kotikiven päältä lumi on sulanut ja paljastanut sammaleen. Että voikin tällainen väripilkku valkeuden keskellä lämmittää sydäntä.

Sunnuntain kävelylenkillä kierrettiin kahden järven rannat. Toisessa surisee pumppu pitämässä avantoa auki uimareita varten. Toista järveä lähestyessä kuulimme jälleen joutsenten törähdyksiä. Ja näimmekin kahden joutsenen kiertävän järven yllä. Sinnehän ne laskeutuivat köpöttelemään jäälle kävelijöistä ja hiihtäjistä välittämättä.

Kuvassa vasemmalla näkyvä tumma kiila on ehtaa kakkaa. Runsas viikko sitten hajosi paineviemäri, jonka vuoksi lähes 700.000 litraa jätevettä valui puron kautta läheiseen järveen. Edellinen vastaava rikkoutuminen oli tammikuussa 2018, jolloin jätevettä valui niinikään samaiseen järveen 160.000 litraa. 

Järven ennestäänkin huonoa kuntoa on vuosien ajan parannettu vapaaehtoisvoimin. Asukkaat ovat syystäkin pettyneitä, surullisia ja vihaisia. Kunnan esittämä anteeksipyyntö ei paljon lohduta. Korjaustoimiin olisi pitänyt tarttua vuosia sitten.

Aurinko on hellinyt ja lämmittänyt koko viikonlopun ajan. Suunnittelin keittäväni kaakaot pihalla juotavaksi. Pihakalusteet ovat yhä kellarissa ja kellarin portaiden edusta vahvassa jäässä. Portaat ovat onneksi jo sulaneet, joten ei tarvitse joka kerta kieli keskellä suuta ja kädet tiukasti kaiteessa kellariin laskeutua. Puiston penkitkin sopivat tällä hetkellä paremmin lyhytjalkaisille levähtäjille.

Lenkin jälkeen ramaisi niin vahvasti, että kellahdin sohvalle kirjan kanssa. Tuolien ja pöydän kantaminen kellarista jäi toiseen kertaan.

Nemo kulkee häntä taipuneena pitkin selkää.

Viikolla kävimme ruokkimassa ja rapsuttamassa tyttären kissoja. Tytär oli työmatkalla pohjoisessa. 17-vuotiaat kissaveljekset Nemo ja Loki olivat seurasta ilahtuneita. Molemmista on vaikea saada kuvia yhdessä tai erikseen. Nemo pyörii jaloissa väkkäränä, kellahtaa lattialle ja tarjoaa milloin mitäkin kinttua rapsutettavaksi ja silitettäväksi. Tämän katin kuvaamiseksi pitäisi kamerassa olla moottoriperä. Loki taasen köllötti päiväpeitteen alla. Tuli se sieltä esiinkin, mutta Nemo varasti jälleen shown.

Nemon kaltaisen adhd-tyypin kanssa elo ei käy yksitoikkoiseksi, eikä yksinäiseksi. Se ei päästä hetkeksikään silmistään. Takuuvarmasti tuntee itsensä tervetulleeksi Nemon kotiin mennessään. Heti tulijan nähdessään se heittäytyy selälleen valmiina vastaanottamaan rapsutuksia. Jossain vaiheessa ihmisen rapsutusinto laimenee, mutta Nemopa ei anna periksi. Se pyörii jaloissa loputtomiin. Nemon luona käydessä kiitän aina itseäni siitä, että auton hanskalokerossa on tarraharja.

Jutut ja kuvattavat ovat vähissä, kun lumesta ei vaan jaksa jatkuvasti tarinaa vääntää. Hyvä, että lenkillä nostin katseeni välillä ylöspäin. Huomasin puussa hauskan muotoisen käävän. Sydän tuosta tulee mieleen.

Enää viikko kevätpäiväntasaukseen (20.3.)* ja kaksi viikkoa kesäajan (27.3.)  alkamiseen. 

 

*Kevätpäiväntasaus eli kevättasaus on se hetki, jolloin Auringon keskipiste siirtyy eteläiseltä tähtitaivaalta pohjoiselle tähtitaivaalle, eli ylittää taivaanekvaattorin etelästä pohjoiseen.

Eilen joutsenia, tänään lunta

Tänään näkymä työhuoneen ikkunasta on varsin luminen. Ja lisää sataa kaiken aikaa taivaalta. Lunta on tullut runsaasti ja se on hyvin märkää ja painavaa. Aura-autokin huristi ohi aamukahvia juodessamme. Sitä ei ole kuluneen talven aikana kovinkaan montaa kertaa tapahtunut. Yhden käden sormet riittävät laskemisessa mainiosti.

Joinain keväinä tällaiset takatalvitapahtumat ovat saaneet mieleni matalaksi ja vähäinenkin lumi puutarhassa on harmittanut todella ankarasti. Eihän tuo nytkään kivalta tunnu, mutta luultavasti usean päivän ajan jatkunut lumisateen ennustaminen jokaisessa mediavempeleessä on auttanut orientoitumaan tähän säähän. Ja kuten olen jo monen blogissa kommentoinutkin, hyvä, että lumi sataa nyt eikä kuukauden kuluttua - jos on nimittäin sataakseen.

Koska luvassa on myös pakkasta, lienee parempi, että lumi peittää varhaisesta keväästä innostuneet piipot ja silmut lämpimään vaippaan vähäksi aikaa. Enpä usko, että tämä lumi kovin pitkään maassa pysyy. 

Eilen kävin Somerolla, jossa näin parissakin paikassa joutsenia pellolla. Pakko oli pysähtyä niitä ihailemaan ja kuuntelemaan niiden kumeita törähdyksiä. Harmi, ettei minulla ole zoomia, jotta olisin saanut lähikuvia. Juuri, kun olin saanut itseni ja kamerani takaisin autoon, koko tuo yläkuvan joukko lähti lentoon ja kaarsi upeana joukkona tuonne metsän reunaan.

Paluumatkalla pysähdyimme Pusulassa sijaitsevan kosteikon reunaan ihailemaan levähtämään pysähtynyttä joutsenjoukkoa. Tuo mainittu kosteikko on kylläkin tien toisella puolella, jossa sijaitsee lintujen tarkkailemista varten lintutornikin. Tällä pellolla joutsenia oli todella paljon, mutta mitäpä niitä kaikkia samaan kuvaan ahtamaan, kun tuloksena olisi ollut lähinnä pieniä vaaleita pilkkuja harmaanruskeassa maisemassa. Noiden isojen lintujen katseleminen ja kuunteleminen sai rintaan lämpimiä väristyksiä. Kyllä luonto on ihmeellinen ja sen ilmiöiden seuraaminen aina yhtä koskettavaa.

 

Sulaako jäätikkö

Kevät etenee hitaasti, mutta etenee kuitenkin. Yöpakkasia ei ole pahemmin ollut, vaan eipä tuo päivälämpötilakaan kovin korkealle ole kohonnut. Parempi kuitenkin muutama aste lämmintä. Viime päivinä on myös satanut vettä ihan kiitettävästi, mikä sulattaa etenkin jäätä. Päivisin olen kuluttanut aikaani hakkaamalla jäätä etupäässä kulkuväyliltä. Enpä muista, että näin paksua jäätikköä meidän pihalla olisi koskaan aiemmin ollut.

Kukkapenkit alkavat hissukseen ilmestyä lumen keskeltä. Tosin olen kyllä auttanut siinäkin hommassa lapioimalla lunta rinteeseen, josta se sulaa varsin nopeasti. Mitään sipulikukkien piippoja ei ole näkyvissä. Rinteessä olevassa pikkuisessa lumettomassa pläntissä näkyy sinisiä scillan nuppuja, mutta niitä on vaikea päästä katsomaan rämpimättä lumessa.

Poika sanoi, ettei meidän pihalla ole 26 vuoden täällä asumisen aikana milloinkaan ollut lunta vappuna, joten nyt tässä jännätään, sulaako tämä jäätikkö siihen mennessä. Toivottavasti näin käy.

Lunta kukkapenkkien päältä rinteeseen lapioidessani löysin hangesta jouluisen jäälyhdyn. Nyt se odottaa matkansa päätä pihamaalla, vaan eipä tuo näytä kiirettä pitävän. Olenpa tässä mietiskellyt, jäädytänkö ensi jouluna ainuttakaan jäälyhtyä, jos niitä joutuu kerran näin pitkälle kevääseen pihallaan vahtaamaan.

Meidän perhe on tällä hetkellä vähän allapäin, sillä Tyttölapsen heppa loukkaantui perjantaina vakavasti ja nyt sen hienosti alkanut raviura on vaakalaudalla, ehkä koko elämäkin. Lapsi itse pääsi mustelmilla ja lihaskivuilla, mutta sydämeen hänelle tuli taatusti suuri haava.

Mustarastas sentään lurittelee iltaisin aivan ihanasti. Yksi musta lintu napottaa kuusen latvassa ja virittää huilumaisen lurituksen, johon hetken kuluttua toinen mustarastas lähistöltä vastaa. Maanantaina näin myös yhden ainokaisen joutsenen lentävän kohtalaisen matalalla töräyttäen oman huutonsa. Oli niin pilvistä ja sumuista, että mahdollisesti kumppani lensi jossain lähistöllä. Olinpa onnellinen edes tuosta yhdestä näkemästäni joutsenesta.