Koristeomenapuiden ihanuutta

Malus purpurea 'Aamurusko' - Koristeomenapuu

 

Koristeomenapuut ovat aloittaneet kukintansa. Vaaleanpunainen Aamurusko on niin täynnä nuppuja ja avautuneita kukkia, ettei enempää taida mahtua. Puulla on nyt ikää 10 vuotta. Se alkoi kukkia jo nuorena. Vuosi vuodelta kukinta on runsastunut. Puu on kasvanutkin. Sen takana on koristeomena Royalty, joka on kapeampi ja matalampi. En tiedä, onko sen luontainen kasvutapa hillitympi? Vai ahdistaako Aamurusko kaveriaan?

Malus purpurea 'Royalty¨ - Koristeomenapuu

Royalty avasi nuppunsa vähän ennen Aamuruskoa. Sen lehdet ovat tummemmat ja kukka tummempi, enemmän viininpunainen. Royalty on myös istutettu v. 2015. Uusi, viime keväänä istutettu Royalty kasvaa niinikään Pikkupuutarhassa. Se ei ole vielä kovin suuri, mutta kukkia täynnä. Vuotta ennen uutta Royaltya hankin tummahipiäisen japaninkirsikka Royal Burgundyn, joka menehtyi heti ensimmäisenä talvenaan. Olisin halunnut tilalle samanlaisen, mutta viime vuonna niitä oli vaikea löytää. Royalty ei korvaa Royal Burgundya, mutta onpa se kuitenkin tummalehtinen.

Crataegus 'Paul's Secret' - Ruusuorapihlaja

Ruusuorapihlaja on vielä nupulla. Sen aika tulee myöhemmin. Koristeomenat ehtivät varmaan jo lopettaa kukintansa ennen ruusuorapihlajan aloitusta. Ehdinpä sillä välin ihailla alapihan Makamikia ja viime kesänä istutettua Aamuruskoa. Niin, toinenkin Aamurusko meillä on. Halusin samanlaisen vaaleanpunaisen hattaraunelman alapihalle. Puistossa kävelijät ja leikkipaikalla lapsiaan vahtivat saavat silmäniloa hekin. Myös Musta Rudolf on jo täynnä nuppuja. Senkin ihanuutta jaksan vuosi toisensa jälkeen hehkuttaa.

Rosa rugosa 'Therese Bugnet' - Teresanruusu

Ruusupensaat aikovat nekin aloittaa kukinnan. Teresanruusu ja Suviruusu tietenkin ensimmäisten joukossa. Juhannusruusussa on muutamia nuppuja. Muuten se on meidän pihalla hiukan huonovointinen.

Tulppaaneja ei sattuneista syistä pihallamme nyt kovin paljon kuki (peurat, mahdollinen tulppaanien sienivirus). Yksittäisiä jäänteitä menneiden syksyjen istutusinnosta nousee siellä täällä puutarhuria ilahduttamaan. Kyllä minulla näiden nimet on tallessa, mutta ajattelin tehdä pikaisen postauksen ilman listojen penkomista. Tämän kollaasin alaoikealla on varmaankin meidän puutarhan uskollisin tulppaani. 'Zurel' nousee Kiemurapenkistä joka vuosi yhden kukan voimalla. Sellainen luottamus ansaitsee tulla huomatuksi.

Yläoikealla on 'Carnaval de Rio', jonka istutin viime syksynä. Se on jotenkin aneemisen värinen. Ehkä kaipaan enemmän voimakkaita värejä. 'Blushing Appeldoornit' ja 'Sun Loverit' alkavat olla kukinnassaan loppusuoralla.

Vitis 'Zilga' - Viiniköynnös

Alapihan uuden Viiniportin täytteeksi aikova 'Zilga' on hyvin hereillä. Lehtinuput pullistuvat pullistumistaan, kunnes jonain päivänä aukeavat vihreinä. 

Zilga tulee aikanaan lehtevöittämään Viiniportin. En siltikään voinut vastustaa Rustan neljän euron loistokärhö 'Piilua', vaikka sen vointi ei näyttänyt parhaalta mahdolliselta. Istutin Piilun Zilgan vastakkaiselle puolelle. Jospa köynnöksistä tulisi hyvät kaverit. Zilga tuottaisi runsaasti rypäleitä ja Piilu silmäniloa.

Vankkurit on täytetty  kesäistä matkaansa varten. Sipulia, herneitä, mangoldia, retiisiä, salaattia, punajuuria, porkkanaa, tilliä. Yhdessä laatikossa kasvaa parsaa. Koska se ei täytä koko laatikkoa, laitoin seuraksi muutaman esikasvatetun samettikukan. Yhdessä laatikossa kasvaa syksyllä istutettua valkosipulia. Lappalainen etelässä Nilalta saatua mesimarjaa on yhdessä laatikossa. Se valloitti koko laatikon, joten kaivoin osan pois ja istutin muualle. En ole saanut mesimarjasta kunnollista satoa, mutta se toimii erinomaisesti maanpeitekasvina.

Tottahan kasvimaalla on kukkiakin laitettava. Yhteen laatikkoon kylvin kosmoskukkia ja malvikkia. Kauimmaiseen laatikkoon (lehtikompostien vieressä) istutin tuoksuherneet, jotka ehtivät venyä hurjan korkeiksi. Niille seuraksi kylvin kehäkukkaa ja istutin muutamia samettikukkia. Viimeisenä istutin pari päivää sitten esikasvatetut kurpitsat.

Tomaatti 'Golden Sunrise'

 

 
Viime sunnuntaina kuskasin kurkut kellarikasvattamosta kasvihuoneeseen. Alkuun pari yötä oli melko koleaa, mutta tuplaharsojen alla kurkut selvisivät hyvin. Nyt kasvihuone on täynnä tomaatteja, kurkkuja ja paprikaa. 

Kelloköynnöksetkin siirsin ulos. Istutin ne suuriin ruukkuihin ja laitoin harsot suojaamaan auringolta ja tuulelta. Kellarikasvattamo on nyt tyhjennetty ja kasvilamput sammutettu. Vielä pitäisi siivota huone ensi kevättä varten, mutta sen ehtii jonain sadepäivänäkin.

Metsäruusupenkissä on yhä tyhjää ja saa ollakin. Kierrän alueen säännnöllisesti, jotta havaitsen heti mahdollisesti ilmestyvät ruusuntaimet. Toivottavasti niitä ei tulekaan, mutta paras varautua, jotta voi kaivaa ne pois ajoissa.

Vasempaan laitaan istutin kasvihuoneeseen esikasvatukseen kylvämiäni pioniunikoita. Oikealle puolelle kylvin pioniunikoiden siemeniä suoraan. Keskelle tein kivistä polun, jotta pääsen kitkemään rikkaruohoja ja hoitamaan aluetta tallomatta kukkia. Jos ne vain suostuvat itämään ja kasvamaan. 

Kaivurin telaketjun aiheuttamiin jälkiin kylvämäni nurmikko ei ole vielä kunnolla itänyt.

Pari viikkoa sitten kaivoin naapurin aidan edustan istutusalueelta toisen Ruusuherukan pois ja siirsin sen Oikearinteeseen. Siellä asustaa toinenkin Ruusuherukka selvästi nauttien paikan valoisuudesta ja lämmöstä. Kaivoin Ruusuherukan edessä kasvaneet vuorenkilvet pois. Niille löytyi ottaja. Näin sain sopivan paikan kuunliljoille, jotka oli nostettava metsäruusutyömaalta ylös. 

Alue on kohopenkki. Keräsin reunaan kiviä, jotta multa ei sateen mukana valuisi liiaksi alas. Vasemmalla puolella kasvaa norjanangervot. Kuunliljojen takana pari vuotta sitten istutettu koristeomenapuu Makamik. Oikealle puolelle laitoin laudan toistaiseksi rajaamaan aluetta. Kuunliljojen väleihin piilotin kevätistutuksiin ostamani helmililjat. Olisi mukava, jos ne nousisivat keväällä kukkimaan. Kuunliljojahan saa aina odottaa muita kasveja pidempään.

Malus domestica 'Huvitus' - Kesäomena

Omenapuut ovat aloittaneet kukintansa. Tapansa mukaan Huvitus on täynnä kukkia. Punakanelissa ja syysomenassa on kukkia jonkin verran. Valkeakuulaassa ei ilmeisesti ainuttakaan. Väsyivät ressukat varmaan viime kesäisessä ruljansissa. Kukapa nyt jaksaisi kahta kesää peräkkäin kantaa ylenmääräistä omenasatoa?

Magnolia stellata 'Susan' - Tarhamagnolia

 
Kaivamista ja ahertamista on riittänyt. Nyt alan päästä normaalikevääseen eli ylimääräiset urakat on jotakuinkin saatu asialliseen vaiheeseen. Muutama päivä jäljellä tätä toukokuuta ja sitten siirrymme kesään ihan virallisestikin. Toivon mukaan ehdin tämän jälkeen paremmin lukea juttujanne ja kirjoittaa omia.

Rubus arcticus - Mesimarja

Mukavaa toukokuun loppua kaikille!

Kasvimaan kuulumisia

Kasvimaalla ja kasvihuoneessa pöhisee mukavasti. Tomaatit ovat alkaneet kypsyä. Kuvan tomaatit hain 26.6. Sittemmin kypsyneitä löytyy yhä enemmän. Nyt omia tomaatteja riittää, eikä niitä tarvitse kaupasta ostaa.

Kasvatan lähinnä kirsikkatomaatteja, koska ne ovat satoisia ja kypsyvät pienessä kennokasvarissa nopeasti. Blogiystävien suosittelemaa Vilmaa kokeilen tänä vuonna ensimmäisen kerran. Jo tässä vaiheessa Vilma on osoittautunut herkulliseksi, joten se tulee kuulumaan jatkossakin kasvattamieni joukkoon.

Kurkku Beth Alpha

Kurkkuja olemme syöneet jo lukuisia. Pitkänmallinen Cordoba on mielestäni hyvän makuinen, mutta kuvan Beth Alphakin maistuu. Beth Alpha on vikkelä muodostamaan kukista hedelmiä, jotka kasvavat nopeasti pullukoiksi. Bethit on parempi syödä hieman pienempinä, jolloin ne ovat kiinteämpiä, eikä kuori ehdi paksuuntua.

Koska kurkkuja tulee yli oman tarpeen, tein kokeeksi niistä maustekurkkuja. Avomaan kurkut olisivat siihen tarkoitukseen ehkä parempia, mutta hyvin se onnistuu kasvarikurkuistakin.

Kurkku Beth Alpha

Yksi mörkömonsteriksi kasvanut Beth Alpha tekee kuin tekeekin myös hedelmiä. Tai kurkku taitaakin olla vihannes eikä hedelmä. Luulin, että oudon kropan itselleen kasvattanut kurkku keskittyisi bodaamiseen. Niin vain sekin on tehnyt muutaman kurkun. Ei tosin yhtä paljon, kuin tavalliseen ulkomuotoon tyytynyt Beth Alpha.

Paprika California Wonder

Paprikoita olisi saanut olla enemmänkin. Nyt on vain kaksi California Wonderia ja kaksi Zazua. Jokainen niistä kasvattaa ihan kivasti hedelmiä. Olen tehnyt parina syksynä itse kasvattamistani paprikoista etikkasäilykettä, joka on meistä tosi hyvää. Toivottavasti saamme paprikasatoa edes yhteen isohkoon purkilliseen.

Zazun tilalle taidan etsiä ensi vuonna jonkun toisen paprikan. Pitkänomainen, keltainen Zazu on hyvän makuinen, mutta pussissa on vain neljä siementä. Tänä keväänä neljästä iti vain puolet eli kaksi. Tulee tyyriitä paprikoita.

Kesäkurpitsa

Kurpitsat alkavat tuottaa satoa vasta nyt. Vihreän kesäkurpitsan saan hakea keittiöön varmaan jo viikonlopuksi. Keltainen pitenee ja pullistuu paljon hitaammin. Nämäkin maistuvat paremmilta pienempinä, joten pitää olla tarkkana, ettei päästä niitä liian suuriksi.

Spagettikurpitsa

Spagettikurpitsaa olen kasvattanut useampana kesänä, mutta huonoin tuloksin. Maanantaina huomasin ainakin kaksi spagettikurpitsaa keikkuvan lavakauluksen reunalla. Yksi pyöreä Tom Foxkin on kehittymässä. Kurpitsasta on kiva laittaa ruokaa lautaselle kuin myös säilöä sitä. Toivottavasti tulee runsas sato. Ainakin vettä ja lämpöä on viime aikoina riittänyt.

Kultakuoriaisiin törmää milloin missäkin. Tämä kaveri nautiskelee kurpitsan kukassa. Isossa kukassa sillä oli lokoisat olosuhteet, mutta seuraavalla kerralla en häntä enää nähnyt. Lienee siirtynyt jonkun toisen makoisan kukan ytimeen.

Mangoldi

Tänä vuonna en laittanut kasvuun minkäänlaista kaalia. En edes lehtikaalia, jota olen kasvattanut useana vuotena peräkkäin. Tympäännyin viime kesänä siihen, että sain jakaa kasvattamani kaalit tuholaisten kanssa. Pitäisi hommata kunnon kaaleja suojaava verkko. Harso ei riitä.

Mangoldia sen sijaan pyrin kasvattamaan joka kesä. Se on kaunis katselle punaisine lehtiruoteineen. Mangoldi toimii hyvin esimerkiksi suolaisissa piirakoissa.

Kuten kuvasta näkyy, vesiheinä eli pihatähtimö kurkkii mangoldin takaa. Tänä vuonna vesiheinää on valtavasti. Sitä on kaikissa muissa lavakauluksissa, paitsi mesimarjassa ja kesäkukissa. Mesimarja on muodostanut laatikkoonsa niin tiiviin kasvuston, ettei vesiheinä taida saada sieltä jalansijaa. Sitä en tiedä, miksei vesiheinä viihdy myöskään kesäkukkien joukossa. 

Suurimpia vesiheinäkeskittymiä kitken välillä. Pääasiassa annan sen olla, sillä vesiheinästä ei ole suurempaa haittaa hyötykasveille. Hellepäivinä se toimii kosteutta pidättävänä katteena. Vesiheinän sanotaan ilmentävän humuspitoista viljavaa maaperää, jossa on riittävästi ravinteita. Näin ollen lavakauluksissani pitäisi olla hyvä kasvaa muidenkin kuin vesiheinän. Vesiheinää voi kuulemma pilkkoa vaikka salaattiin.

Herne

Herneitä kylvin yhden lavakauluksen puolikkaaseen. Kukkakuva on parin viikon takaa. Sittemmin kukista on jo kehittynyt herneitä, joita voi vähitellen käydä popsimassa. Puolikas lavakauluksellinen herneitä riittää vain maistiaisiksi. Toiselle puolikkaalle oli kuitenkin muuta käyttöä.

Valkosipuli skeippi

Käytämme ruoanlaitossa paljon valkosipulia. Sen kasvattamisesta on tullut Ukkokullan bravuuri. Kuulin joitakin viikkoja sitten, että valkosipulin kiemuroita eli skeippejä voi syödä monin eri tavoin. Niinpä leikkasin kiemurat ja pilkoin ne pannulle voissa paistettaviksi. Olivat tosi hyviä. Taas olen yhtä kokemusta rikkaampi. Kiitos hyvästä ideasta.

Salaatti

Pussista kylvämäni salaatti iti hitaasti. Syynä lienevät alkukesän helteet, vaikka mielestäni kastelen usein ja paljon kasvimaata. Söimme kaupasta ostamani tummalehtisen salaatin, kunnes jäljellä oli nysä juurineen. Laitoin sen kasvimaalle, jossa sen kasvu houkutteli myös kylvetyn salaatin itämään ja kasvamaan.

Pioniunikot

Toisen puolikkaan herneiden lavakauluksesta käytin esikasvattamilleni pioniunikoille. Laitoin erilaisten pioniunikoiden siemenet kukkalaatikkoon huhtikuussa ja laatikon vein kasvihuoneeseen. Hyvin itivät. Tosin useimmat tietävät, miten pikkuisia pioniunikoiden siemenet ovat. Niinpä niitä holahti turhan paljon yksittäisiin kohtiin, enkä käynyt kasvavia tuppaita erikseen harventamassa. Lykkäsin taimiryppäitä sellaisenaan lavakaulukseen. Niitä riitti myös pariin isoon terassiruukkuun mm. kelloköynnöksen ja kärhön  kaveriksi.

Ajattelin, että siirtäisin pioniunikot myöhemmin muille istutuspaikoille. Ei se niin toiminut. Kasvoivat ja kukkivat lavakauluksessa. Ja muodostivat kukittuaan muhkeita siemenkotia. Osa pioniunikoista alkoi kellastuttaa varsiaan kukinnan päätyttyä. En siis siirrä korkeiksi venyneitä, kukkineita kasveja mihinkään. Leikkaan niistä siemenkodat ja kylvän ne ensi keväänä tämän vuotiseen tapaan esikasvatukseen. Sitten siirrän taimet paikkoihin, joissa toivon niiden jatkossa kasvavan.

Tuoksuherne

Tuoksuherneet esikasvatin tuttuun ja hyväksi havaittuun Cecilia Wingårdin tapaan. Itivät ja kasvoivat hyvin. Määrällisesti taimia olisi saanut olla enemmän. 120 cm:n levyistä tukea vasten nousee turhan harvalukuinen joukko. Tämä täytyy muistaa ensi keväänä kylvöjä tehdessäni.

Samettikukat

Samettikukkiakin olisin voinut kasvattaa enemmän. Esikasvatettavia on joka kevät muutenkin niin paljon, että jossain vaiheessa tulee "en jaksa enempää" -fiilis. Niin sitten tulee kylvettyä tärkeät tomaatit, kurkut ja paprikat monien muiden mielenkiintoisten ja hyväksi havaittujen kasvien jäädessä vähemmälle - tai unholaan kokonaan.

Kosmoskukka

Kosmoskukkia on oltava joka kesä. Niitä kylvän yhden kokonaisen lavakauluksen verran. Harjoitan kasvimaalla viljelykiertoa, joten kosmostenkin paikka vaihtuu vuoden tai parin välein. Ei siis mikään yllätys, että varsinaisen kosmoskukkalaatikon lisäksi niitä nousee myös sipulien ja punajuurien joukosta. Joitakin siemeniä jää entisiin kasvupaikkoihin ja sieltä ne sitten ponnistavat kasvuun ja kukintaan. Ei sentään ruuhkaksi asti. Voisihan ylimääräiset kosmokset myös kitkeä pois, mutta kun sen enempää sipulit kuin punajuuretkaan eivät ole valittaneet. Ainakaan ääneen.

Joukko kosmoksia on jo ehtinyt nupulle ja ensimmäinen avannut jo kukkansakin. Kylvin useampaa sorttia, joten hauska nähdä, kuka niistä avautuu kakkosena.

Kehäkukka Bronzed Beauty

Kehäkukka ja krassi ovat jokakesäisiä "kuuluu kasvimaalle" -kylvettäviä. Tuoksuherneiden ja samettikukkien kaveriksi kylvin Bronzed Beauty -kehäkukkaa. Se on jo alkanut kukkia. Seasta nousee myös muutamia ruiskukkia, joita laatikossa kasvoi viime kesänä. Päätin, etten niitä enää kyväisi. Kauniita ovat, mutta retkottavat kuka mihinkin suuntaan.

Krassia en itse asiassa laittanut kasvimaalle. Sitä kylvin kahteen isoon ruukkuun pergolan viereen. Itse asiassa toiseen ruukkuun tyhjensin erilaisten kesäkukkien siemenpussien jämät, joukossa myös krassia. Nyt vähän ihmettelen, mitä kummaa ruukkuun tuli laitettua? Niin omituisen näköisiä lehtiä sieltä nousee. Myös krasseja, kuten pitikin.

Koristeporkkanat, vasemmalla Dara

Koristeporkkana vei muutama kesä sitten sydämeni kertaheitolla. Nyt sitä ei tarvitsisi enää edes kylvää, sillä näköjään se kylväytyy itsestään aika tehokkaasti. Ei kyllä nättiin riviin toinen toistensa kanssa vieretysten, vaan kuka minnekin korkeuksissa heilumaan.

Kuvassa on hauskasti tavallinen koristeporkkana ja punasävyinen Dara vierekkäin. Eivät ole samasta varresta, vaan tuulessa huojuen tukeutuvat toinen toisiinsa.

Ruohosipilu

Ruohosipuli on kasvanut ns. Vapaapenkissä jo useita vuosia. Sitä ei siis tarvitse enää kylvää. Kukkiessaan ruohosipulin varret muuttuvat puisiksi. Jokainen varsi ei kuitenkaan kuki. Kun sitä kasvaa muutenkin runsaasti, annan osan kukkia ihan rauhassa. Tykkään paljon ruohosipulin kukasta. Katsokaa nyt itsekin, miten nätti se on.

Punaherukka

Punaherukat kypsyvät vauhdilla. Pian koittaa aika sijoittaa itsensä ämpärin kanssa herukkapensaan viereen poimimaan vuoden satoa. Kahdesta isosta punaherukka- ja yhdestä valkoherukkapensaasta riittää meille mehuainesta koko talveksi. Muutaman rasiallisen pakastan kokonaisena. Juomme aika vähän mehuja, mutta keitän talvella herukkamehusta kiisseliä puuron kumppaniksi.

Sormustinkukka punaherukkapensaassa

Tänä vuonna sormustinkukkia on noussut sieltä täältä kivasti. Paikoin ne ovat kasvaneet hurjan korkeiksi. Nämä digitalikset tykkäävät kasvaa punaherukkapensaan tyvellä. Myös ahomansikka on vallannut tilaa marjapensaiden luona. Onpa sinne pesiytynyt myös nukkapähkämöä ja sinipiikkiputkea. Nämä aion kaivaa marjojen keruun jälkeen pois, kunhan keksin niille uudet asuinsijat. Sormustinkukat saavat meidän pihassa kasvaa, missä lystäävät.

Omena Huvitus

Omenasato näyttää toistaiseksi varsin hyvältä. Viime vuotiseen tapaan puissa oli jonkin verran omenakääriäisen seittejä. Vuosi sitten suihkutin niitä vedellä. Nyt en niin tehnyt, vaikka ehkä olisi pitänyt. Omenat näyttävät aika sileäposkisilta. Kunpa sellaisina pysyisivätkin. Jossain vaiheessa yleensä iskee muumiotauti. Tavallisesti se ei vie kaikkia hedelmiä, vaan jättää reilun määrän meillekin.

Maanantaina leikkasimme Ukkokullan kanssa omenapuista vesiversot. Luin lehdestä, että se tulisi tehdä vasta 15.7. jälkeen. Nyt oli meille sopivampi aika. Talvileikkauksia meidän omenapuille ei ole viime vuosina liiemmin tarvinnut tehdä. Vesiversoja saa leikata joka kesä. Nyt niitä oli tavallista enemmän. Homma sujuu kahteen pekkaan nopeasti. Heitimme leikattuja versoja nurmikolle levitetylle pressulle, jonka avulla kiskoimme ne puuvajan luo haketettavaksi. Vielä jäi haravalla siistittävää ja muutamien työn tuoksinassa pudonneiden omenoiden keräämistä. 

Vesiversojen poistuttua omenat saavat taas ilmaa ja valoa kypsymiseen.

Mesimarja

Kasvimaan yhdessä lavakauluksessa mesimarjat kypsyvät. Satoa ei sentään litratolkulla ole odotettavissa. Aion pakastaa marjat kokonaisina käytettäväksi talvella jälkiruokiin ja leivonnaisiin.

Hunajamarja (marjasinikuusama)

Ensimmäinen kerta, kun ehdin saada hunajamarjoja ihan reilusti. Tavallisesti linnut napsivat kolmen pensaan marjat ennen kuin ne ehtivät kunnolla edes kypsyä. Mikä lie, että ovat jääneet tinteiltä huomaamatta. Kahden litran sadolla ei vielä elvistellä, mutta kiva oli maistella. Parina aamuna laitoimme hunajamarjoja puurolautaselle ja loput syötiin sellaisenaan.

Hunajamarjan maku on hivenen kirpeä, muistuttaa vähän mustikkaa. Istutin pensaat keväällä 2020 ('Blue Velvet', 'Duet', 'Blue Star'). Netin mukaan yhdestä täysikasvuisesta pensaasta voi saada marjoja 5-10 litraa. Pensas taasen on täysi-ikäinen 4-5 vuoden kuluttua istutuksesta eli omani lähentelevät täysi-ikäisyyttä. Ensi keväänä täytyy leikata kuivuneita ja kuihtuneita oksia, jotta pensaat pysyvät elinvoimaisina.

Viiniköynnös Zilga

Ehdin jo epäillä, että viiniköynnös Zilgan sato jää tänä vuonna vähäiseksi. Väärin epäilty. Raakileterttuja roikkuu pergolan katossa lähestulkoon viime vuotisen verran. Silloin saimme satoa kaksi ja puoli ämpärillistä. Todennäköisesti keitän nämä mehuksi, josta teen herkullista hyytelöä.

Yhtenä päivänä uurastimme Ukkokullan kanssa nokkostalkoissa. Ruusuhanskat kädessä kiskoimme nokkosia juurineen parista paikasta, jossa niiden ei mielestäni tarvitse kasvaa. Nokkosperhosen toukille jäi vielä nokkosia riittävästi. Leikkasin nokkosista kukinnot pois, jos vaikka käytän lionneet kasvit kasvimaalla katteena. Eivät ainakaan ryhdy siellä itämään. Nokkoset ovat nyt olleet vesisaavissa viikon verran. Kohta siivilöin veden käytettäväksi laimennettuna lannoitteena ja laimentamattomana mahdolllisten tuholaisten torjuntaan. Haisee ihan karmealle, vaan kun en haista. Tässä tapauksessa hajuaistin menetyksestä on hyötyä.

Perhoset ovat vähitellen alkaneet saapua. Ovatkohan ne päättäneet keskenään, kuka saa liidellä missäkin puutarhassa? Tänä vuonna amiraalit nimittäin näyttävät olevan runsain laji. Edellisen kerran enemmistönä olivat nokkosperhoset. 

En ole onnistunut ikuistamaan perhosia valokuvaan. Ainoastaan sinipiikkiputken lehdelle lepäämään pysähtynyt amiraali jaksoi odottaa, kunnes saan räpsäistyä pari kuvaa. Ehkä se oli uupunut rikkonaisten siipiensä vuoksi?

Lychnis coronaria - Harmaakäenkukka

Laitanpa vielä tähän loppuun kuvan punaisesta harmaakäenkukasta tiedoksi Sailalle. Sain häneltä viime kesänä oheista kukkaa harmitellessani punaisen puutetta. Tänä keväänä omat harmaakäenkukkani nousivat valkoisena muuttuen myöhemmin keskustaltaan pinkeiksi eli ovat 'Oculataa'. 

Sailan punakukkaista ei näkynyt missään, joten kävin ostamassa taimikaupasta peräti kolme 'Gardeners World' -harmaakäenkukkaa, joiden piti olla punaisia. Olivat aluksi valkoisia ja muuttuivat sitten omieni tapaan pinkkikeskustaisiksi eli ovat 'Oculataa'. Ehdin jo kummastella ja harmitella tilannetta. Vaan ihme tapahtui. Sailan antama harmaakäenkukka avasi nuppunsa muita myöhemmin ja on kuin onkin punainen. Taisin tapani mukaan olla hätäinen, mutta nyt harmaakäenkukkakesäni on pelastettu. Kiitos Sailalle taimilahjasta!

Päin punaista

Kaatosateiden alettua keskiviikkona, ehdin jo miettiä, miten käy syysruskalle? Muuttuuko kaikki kuivuudessa kärvistelleet kasvit oitis likaisen ruskeiksi? Kuvittelin kai tuulen ja sateen pudottavan puista lehdet samantien. Vaahteranlehtiä onkin jo runsaasti nurmikolla. Turhaan murehdin, sillä loppuviikon aikana ruskavärit ovat suorastaan räjähtäneet silmiemme eteen. En ole ehtinyt kotipihaa kauemmas katsomaan, miltä muualla näyttää. Omassa pihassa kuljen kaiken aikaa päin punaista.

Koristeomena Musta Rudolf kera villiviinin.

Koristeomena Musta Rudolfia katsellessa kiitän itseäni sen istuttamisesta kerta toisensa jälkeen. Siinä on upea pikkupuu keväästä syksyyn. Puun tummat lehdet muuttuvat ruskan aikaan palavan punaisiksi. Olen joskus katsonut televisiosta Remppa vai muutto -ohjelman kanadalaista versiota. Ihailen sikäläisten pihojen upeita istutuksia ja erityisesti erilaisia japaninvaahteroita. Niiden kokoa ja väriä. Samalla harmittelen, kun kyseinen kasvi on niin kovin herkkä meidän oloissamme. En oikein raaski ostaa kallista kasvia, joka tuskin koskaa kasvaa isoksi. Ja jonka selviytymistä saa kaiken aikaa pelätä sydän syrjällään.

Omaa Musta Rudolfiani ihastellessa tajusin, että tässähän minulla on oiva korvike japaninvaahteralle. Eikä edes mikään korvike, vaan ihan arvonsa ansaitseva kasvi pihamaani kaunistukseksi. Ei koristeomenapuukaan mikään halpa ostos ole, kuten eivät puut yleensäkään. Koristeomenapuun kestävyys on kuitenkin ihan toista luokkaa verrattuna japaninvaahteraan. En yhtään halua vähätellä japaninvaahteran kauneutta. Moni on sellaisen kanssa pärjännyt onnistuneesti. Oman pihan istutuksissa on kuitenkin huomioitava omat tarpeet ja resurssit.

Parthenocissus vitacea - Säleikkövilliviini

Sen kummemmin suunnittelematta istutin villiviinin aidan päälle kasvamaan. Joskus vahingot osoittautuvat aikaa myöten onnistuneiksi, kuten tässä tapauksessa. Samaisella aidalla kasvaa myös imukärhivilliviinejä, joihin niihinkin syksy tuo ruskan värejä. Säleikkövilliviini on kuitenkin joka vuosi huomattavasti näyttävämpi syysasussaan.

Musta Rudolfin ruskaväristä voivat nauttia puistossa kulkijat. Mikä parasta, puun loistava puna näkyy hyvin myös olohuoneen ikkunasta tai terassilta katsoen.

Parthenocissus quinquefolia - Imukärhivilliviini

Hieno on imukärhivilliviininkin syyspuku. Näitä kasvaa aidalla kasvimaan kohdalla kolme kappaletta. Käyn välillä nostamassa puiston puolella kiemurtelevia versoja takaisin aidalle. Villiviinin versot valtaavat yhä enemmän alaa myös aidan kasvimaan puoleisella kaistaleella. Jotkut maassa luikertelevat versot ovat kasvattaneet juuria jouduttuaan matkan varrella osin mullan peittämiksi. Villiviini toimii hyvin myös maanpeitekasvina, mitä harvemmin tulee ajatelleeksi.

Muutama vuosi sitten poistin talon autotallipäädystä kapean istutuskaistaleen. Siinä yhteydessä siirsin seinustalla kasvaneen villiviinin terassin kupeeseen, jossa se viihtyykin edellistä paikkaa paremmin. Katkaisin vuosi sitten vahingossa tästä villiviinistä yhden ison haaran, mikä harmitti kovasti. Kasvi ei ollut siitä moksiskaan, vaan venyi mittää ylös ja sivulle entistä kiihkeämmin.

Yksi terassin kupeen villiviinin oksista lähti eri suuntaan. Kuvassa oman tiensä kulkija kosiskelee mustaa ränniputkea.

Olen leikannut talon seinustalla kasvavaa villiviiniä ja laittanut tuoreita versoja veteen juurtumaan. Näin olen monistanut villiviiniä onnistuneesti talon kummankin päädyn tukimuurehinin. Tässä villiviini kipuaa syreenin oksille (taustalla verkko peuraesteenä). Villiviinin punertava ruskaväri korostuu hauskasti oikealla puolella kellertävän töyhtöangervon ja vihreiden syreenien kimpassa.

Tämä pistokkaasta kasvattamani ja muurille istuttamani villiviini ei laskeudu verhoilemaan betoninharmaata muuria. Sen sijaan se etenee muurin yläreunaa pitkin kohti puuvajaa ja on muutenkin kasvanut vähän joka suuntaan.

Puuvajan edessä vaahteraa tähtäillessäni huomasin yllättäen muurin villiviinin kivunneen jo syreeniä pitkin korkeuksiin.

Vaahterassakin on kivasti eri värejä. Työhuoneen ikkunasta näen, että kentän toisen puolella sijaitsevan talon pihalla vaahtera on upean punaoranssi. Nyt on lähdettävä kylänraitille kävelemään, jotta näen enemmänkin vaahteroiden syysloistoa.

Cotoneaster lucidus - Kiiltotuhkapensas

Sisäänkäynnin tuija-aidan tyvellä kasvaa muutama kiiltotuhkapensas. Ennen tuijien istutusta tuhkapensaita oli enemmänkin. Pensaat tuli kaivettua huonosti pois tuijien alta, jonka seurauksena muutama juurivesa on vuosien mittaan kasvanut pikkuisiksi pensaiksi. Koska tuijia asia ei näytä vaivaavan, olen antanut tuhkapensaiden olla. Enkä kyllä kaiva näitä pois vastaisuudessakaan. Ihan tämän loistavan syyspunan vuoksi.

Spiraea japonica - Keijuangervo ja keskellä Aronia

Aroniat ovat yleensä syksyn värikkäimpiä pensaita. Nyt suurin osa niistä on vasta pohtimassa punastumista. Paitsi tämä yksi Vasenrinteen yläreunan aronia, joka ei halua jäädä keijuangervoja vähäisemmäksi. Keijuangervot eivät joka vuosi ole yhtä hienon värisiä, kuten nyt. Eikä nytkään jokainen niistä. Ainakaan vielä. Kenties tulevat mukaan tähän syysnäytökseen hieman myöhemmin.

Spiraea chamaedryfolia - Idänvirpiangervo

Idänvirpiangervolla on vähän huono maine, mikä johtunee sen turhan innokkaasta kyvystä levittäytyä sinnekin, minne sitä ei toivota. Vuosia sitten minäkin mietin, miten saisin sen pysymään naapurin puolella. Jossain vaiheessa unohdin koko asian. Ja totesin, että itse asiassa se ratkaisee ongelmallisen paikan viherryttämisen. Talvella se ei ole moksiskaan, vaikka osa sen versoista jää kolattavan lumen alle. Keväällä se nousee paksunkin lumikasan alta tarmokkaasti olkiaan pyyhkien, kuin ei koskaan talviunessa olisi ollutkaan. Kukkiessaan idänvirpiangervo on täynnä kauniin valkoisia kukkia, jotka houkuttelevat runsaasti myös pörriäisiä. Eipä pensas petä syksylläkään. Ruskasävyjä riittää.

Kadun toisella puolella olevien naapuritonttien välissä on yksityisen omistama metsäkaistale. Itse asiassa en tiedä, omistaako kunta osan alueesta. Metsä on ollut vuosien ajan omassa rauhassaan. Vähitellen tien reunaan on noussut pihlajia, joiden syysruska on kaunis varsinkin iltapäivän auringon niihin osuessa.

Fragaria vesca - Ahomansikka

Ahomansikka ilmaantuu milloin mihinkin. Marjapensaiden alueella annan sen kasvaa aika lailla omassa rauhassa. Tänä vuonna ei tullut kovin monta marjaa, mutta syysväri on sitäkin hienompi.

Rubus arcticus - Mesimarja

Lavakauluksessa kasvaa Lappalainen etelässä -blogin Nilalta saatua mesimarjaa. Kylläpä se oli kaunis keväällä kukkiessaan vaaleanpunaisena. Syötävääkin saimme jonkin verran. Nyt mesimarja on värittynyt hienon punaiseksi. 

Mesimarjaa istuttaessani en arvannut sen olevan tehokas levittäytyjä. Kaivoin kesän aikana lavakauluksesta lukuisan määrän taimia purkkeihin. Myöhemmin istutin niitä eri paikkoihin. Ajattelin kokeilla, toimisiko mesimarja maanpeitekasvina. Ainakin se on asettunut uusille asuinsijoilleen. Aika näyttää, missä ja miten se viihtyy.

Vaccinium corymbosum - Pensasmustikka

Pensasmustikoita minulla on vain kaksi puskaa. Istutin aluksi toisaalle kolme pensasmustikkaa. Pian huomasin paikan olevan aivan väärä, jolloin päätin siirtää mustikat kasvimaalle lavakaulukseen. Tässä yhteydessä yksi heitti henkensä. 

Tiedän pensaista tulevan suurikokoisia, mutta omani eivät ole kovin paljon kasvaneet. Johtuu varmasti olemassa olevasta tilasta. Ja tietenkin siitä, etteivät ole lavakauluksessakaan kovin pitkään ehtineet asua. Tykkään pensasmustikoista, mutta en tavoittele niistä suurta satoa. Hyväksyn, että minun pensasmustikoideni arvo on niiden upeassa syysvärityksessä.

Rosa spinosissima 'Plena' - Juhannusruusu

Ruusupensaat eivät taida patsastella loistavalla syysvärillään. Juhannusruusu on kyllä joka vuosi kisassa mukana. Usein aika onnistuneesti. Tässä vaiheessa suurin osa juhannusruusuista on edelleen vihreänä. Ehkä ne pudottavat lehtensä jättäen syysruskan väliin.

Ruskaheisiangervo kurkistelee tuurenpihlajan lehtien lomasta.

Tuurenpihlajan syysväritys on yleensä syksyn hienoimpia. Vielä se ei ole luopunut lehtiensä vihreästä väristä. Ruskaheisiangervo on koko kesän kurkkinut tuurenpihlajan alaoksan lehtien välistä. Minusta siinä on jotain lystikästä.

Physocarpus opulifolius 'UMNHarpell' Fireside - Purppuraheisiangervo

Purppuraheisiangervo UMNHarpell'n ostin käydessäni kesällä 2019 vierailulla PuutarhaTahvosilla Raaseporissa. Sen lehdet ovat tummia läpi kasvukauden. Riippuen valon suunnasta väri on välillä lähes mustaa. Pensas sopii hyvin Amber Jubilee-ruskaheisiangervon kaveriksi.

Physocarpus opulifolius 'Amber Jubilee' - Ruskaheisiangervo

Sekä ruskaheisiangervo että purppuraheisiangervo ovat kauniita koko kesän. Näin syksyllä niiden värikkyys korostuu. Amber Jubilee saa nimensä mukaisesti ruskan myötä uusia sävyjä lehtien loistaessa oranssista punaiseen.

Physocarpus opulifolius 'UMNHarpell' Fireside - Purppuraheisiangervo

Mietin, onko tämän purppuraheisiangervon nimi tosiaan 'UMNHarpell'. Googlettamalla sillä nimellä löytyy lähinnä omia aiempia juttuja pensaasta. Kaivoin esiin taimilappulaatikkoni, josta aika pian löytyi tämänkin kasvin nimilappu. Kyllä se on 'UMNHarpell', joskin kasvi taitaa löytyä paremmin nimellä Fireside (Physocarpus opulifolius 'UMNHarpell' Fireside®).

Selvittäessäni tätä nimijuttua, minulle valkeni rekisteröidyn kauppanimen ja virallisen lajikenimen ero. Tai ainakin se, että virallisessa lajikenimessä ('UMNHarpell') on heittomerkit. Kun taas rekisteröidyssä kauppanimessä (Fireside) heittomerkkejä ei käytetä. Apua tähän löysin Saaripalstan Sailan "Ruusuinen juttu" -postauksesta.

Physocarpus opulifolius 'Diabolo' - Purppuraheisiangervo

Jos "UMNHarpell' Fireside laitettaisiin Diabolon viereen, näkisin paremmin niiden värieron. Aika tumma Diabolokin on, mutta 'UMNHarpell' Fireside on kyllä piirun verran tummempi.

Kipaisin sunnuntaina kävellen noutamassa tilaamani kirjat marketin postilaatikosta. Aurinkoisen ja lämpimän sään vuoksi otin kameran mukaan, jotta voin tarvittaessa ikuistaa reitin varrelle osuvat ruskanähtävyydet.

Puolimatkassa päätin käydä samalla tutustumassa kuukausi sitten valmistuneisiin kuntoportaisiin. Aivan ensimmämiseksi ei tule mieleen, että kuivankoppurassa metsässäkin on ruskaa. Vaan olipa sielläkin. Mustikanvarvut näyttivät hienoilta.

Tarkoitukseni oli kuvata portaat alhaalta ylöspäin. Juuri silloin portaissa oli juoksijoita, joita en halunnut kuvata. Jäivät sitten välitasanteelle katselemaan maisemia, joten odottamiseen kyllästyneenä aloin itsekin kivuta portaita ylös. Tämä kuva on suunnilleen puolivälistä alaspäin.

Tässä olen päässyt portaiden laelle. Puolivälissä on tasanne, jossa voi kerätä voimia vaikka penkillä istuen. Kuntoportaat on rakennettu pururadan/hiihtoladun sivusta nousevan jyrkän kallion laelle. Portaat on istutettu kalliolle ja luontoon siten, ettei kalliota ole tarvinnut louhia tai räjäyttää. 

Kuntoportaiden yläpäähän on laitettu muutamia telineitä. Sunnuntaiaamuna ei ollut ruuhkaa. Kuntoportaita ja uutta aluetta on kovasti kiitelty.

Kuntoportaille pääsee myös urheilupuiston puolelta valaistua reittiä.

Olen muutaman kerran kiivennyt kallion laelle paikoista, joissa on voinut hyödyntää kallion syvennyksiä ja kivilohkareita sekä luonnollisia polkumuodostelmia. Helppoa se ei ole ollut. Varsinkin märkänä puunjuuret ja ohut sammal  kivien ja kallion päällä ovat todella liukkaita. Kuntoportaat tuovat kivan ja vähemmän riskialttiin keinon kavuta kalliolle. Samalla syntyi myös uusi ja mielenkiintoinen ulkoilureitti.

Kylämme ostarilla pensasrivi erottaa kävelyalueen pysäköintipaikoista. Minusta tummahipiäinen korkea pensas on Diaboloa, mutta voin olla väärässäkin. Diabolosta ja matalammasta angervosta (olisiko keijuangervo tai rinneangervo?) muodostuu näin ruska-aikaan hieno pariskunta.

Viikonloppuna tyhjensin terassia ja pergolaa kesäkukkasista. Lämpimän sään ansiosta moni pärjäisi vielä jonkun aikaa ulkonakin. Ohjelmaa on syyskuun lopulle sen verran runsaasti, että katsoin parhaaksi raivata mahdollisimman paljon pois. Lähiaikoina pitäisi uusien ikkunapeltien saapua. Niidenkin vuoksi reitti ikkunoiden ääreen on oltava vapaa.

Siemenestä kasvattamani pelaguut siivosin ja toin työhuoneen ikkunalle. Jalohortensia, begonia ja maljaköynnös siirtyivät autotallin ikkunan valoon. Sade hakkasi petuniat surkeaan tilaan, joten ne kannoin kompostiin. Ulkona on vielä pelaguita kukkalaatikoissa ja ruostekukka isossa ruukussaan. Kelloköynnöksetkin kukkivat parhaimmillaan, joten saavat jatkaa ulkoelämäänsä vielä hetken.

Malus purpurea 'Musta Rudolf' - Koristeomenapuu

Tulinen, kultainen,
keltainen hehku on
rantapuistikon.
Lehtiä kierittää,
pyörittää syksyinen sää.
Niin kuin mattoa loistavaa,
jalankulkija käydä saa.
Syksy saa tullessaan
hehkullaan liekkeihin maan.

 

Mukavaa viikon alkua!