maanantai 19. syyskuuta 2022

Päin punaista

Kaatosateiden alettua keskiviikkona, ehdin jo miettiä, miten käy syysruskalle? Muuttuuko kaikki kuivuudessa kärvistelleet kasvit oitis likaisen ruskeiksi? Kuvittelin kai tuulen ja sateen pudottavan puista lehdet samantien. Vaahteranlehtiä onkin jo runsaasti nurmikolla. Turhaan murehdin, sillä loppuviikon aikana ruskavärit ovat suorastaan räjähtäneet silmiemme eteen. En ole ehtinyt kotipihaa kauemmas katsomaan, miltä muualla näyttää. Omassa pihassa kuljen kaiken aikaa päin punaista.

Koristeomena Musta Rudolf kera villiviinin.


Koristeomena Musta Rudolfia katsellessa kiitän itseäni sen istuttamisesta kerta toisensa jälkeen. Siinä on upea pikkupuu keväästä syksyyn. Puun tummat lehdet muuttuvat ruskan aikaan palavan punaisiksi. Olen joskus katsonut televisiosta Remppa vai muutto -ohjelman kanadalaista versiota. Ihailen sikäläisten pihojen upeita istutuksia ja erityisesti erilaisia japaninvaahteroita. Niiden kokoa ja väriä. Samalla harmittelen, kun kyseinen kasvi on niin kovin herkkä meidän oloissamme. En oikein raaski ostaa kallista kasvia, joka tuskin koskaa kasvaa isoksi. Ja jonka selviytymistä saa kaiken aikaa pelätä sydän syrjällään.

Omaa Musta Rudolfiani ihastellessa tajusin, että tässähän minulla on oiva korvike japaninvaahteralle. Eikä edes mikään korvike, vaan ihan arvonsa ansaitseva kasvi pihamaani kaunistukseksi. Ei koristeomenapuukaan mikään halpa ostos ole, kuten eivät puut yleensäkään. Koristeomenapuun kestävyys on kuitenkin ihan toista luokkaa verrattuna japaninvaahteraan. En yhtään halua vähätellä japaninvaahteran kauneutta. Moni on sellaisen kanssa pärjännyt onnistuneesti. Oman pihan istutuksissa on kuitenkin huomioitava omat tarpeet ja resurssit.

Parthenocissus vitacea - Säleikkövilliviini


Sen kummemmin suunnittelematta istutin villiviinin aidan päälle kasvamaan. Joskus vahingot osoittautuvat aikaa myöten onnistuneiksi, kuten tässä tapauksessa. Samaisella aidalla kasvaa myös imukärhivilliviinejä, joihin niihinkin syksy tuo ruskan värejä. Säleikkövilliviini on kuitenkin joka vuosi huomattavasti näyttävämpi syysasussaan.


Musta Rudolfin ruskaväristä voivat nauttia puistossa kulkijat. Mikä parasta, puun loistava puna näkyy hyvin myös olohuoneen ikkunasta tai terassilta katsoen.

Parthenocissus quinquefolia - Imukärhivilliviini


Hieno on imukärhivilliviininkin syyspuku. Näitä kasvaa aidalla kasvimaan kohdalla kolme kappaletta. Käyn välillä nostamassa puiston puolella kiemurtelevia versoja takaisin aidalle. Villiviinin versot valtaavat yhä enemmän alaa myös aidan kasvimaan puoleisella kaistaleella. Jotkut maassa luikertelevat versot ovat kasvattaneet juuria jouduttuaan matkan varrella osin mullan peittämiksi. Villiviini toimii hyvin myös maanpeitekasvina, mitä harvemmin tulee ajatelleeksi.


Muutama vuosi sitten poistin talon autotallipäädystä kapean istutuskaistaleen. Siinä yhteydessä siirsin seinustalla kasvaneen villiviinin terassin kupeeseen, jossa se viihtyykin edellistä paikkaa paremmin. Katkaisin vuosi sitten vahingossa tästä villiviinistä yhden ison haaran, mikä harmitti kovasti. Kasvi ei ollut siitä moksiskaan, vaan venyi mittää ylös ja sivulle entistä kiihkeämmin.

Yksi terassin kupeen villiviinin oksista lähti eri suuntaan. Kuvassa oman tiensä kulkija kosiskelee mustaa ränniputkea.

Olen leikannut talon seinustalla kasvavaa villiviiniä ja laittanut tuoreita versoja veteen juurtumaan. Näin olen monistanut villiviiniä onnistuneesti talon kummankin päädyn tukimuurehinin. Tässä villiviini kipuaa syreenin oksille (taustalla verkko peuraesteenä). Villiviinin punertava ruskaväri korostuu hauskasti oikealla puolella kellertävän töyhtöangervon ja vihreiden syreenien kimpassa.

Tämä pistokkaasta kasvattamani ja muurille istuttamani villiviini ei laskeudu verhoilemaan betoninharmaata muuria. Sen sijaan se etenee muurin yläreunaa pitkin kohti puuvajaa ja on muutenkin kasvanut vähän joka suuntaan.

Puuvajan edessä vaahteraa tähtäillessäni huomasin yllättäen muurin villiviinin kivunneen jo syreeniä pitkin korkeuksiin.


Vaahterassakin on kivasti eri värejä. Työhuoneen ikkunasta näen, että kentän toisen puolella sijaitsevan talon pihalla vaahtera on upean punaoranssi. Nyt on lähdettävä kylänraitille kävelemään, jotta näen enemmänkin vaahteroiden syysloistoa.

Cotoneaster lucidus - Kiiltotuhkapensas


Sisäänkäynnin tuija-aidan tyvellä kasvaa muutama kiiltotuhkapensas. Ennen tuijien istutusta tuhkapensaita oli enemmänkin. Pensaat tuli kaivettua huonosti pois tuijien alta, jonka seurauksena muutama juurivesa on vuosien mittaan kasvanut pikkuisiksi pensaiksi. Koska tuijia asia ei näytä vaivaavan, olen antanut tuhkapensaiden olla. Enkä kyllä kaiva näitä pois vastaisuudessakaan. Ihan tämän loistavan syyspunan vuoksi.


Spiraea japonica - Keijuangervo ja keskellä Aronia


Aroniat ovat yleensä syksyn värikkäimpiä pensaita. Nyt suurin osa niistä on vasta pohtimassa punastumista. Paitsi tämä yksi Vasenrinteen yläreunan aronia, joka ei halua jäädä keijuangervoja vähäisemmäksi. Keijuangervot eivät joka vuosi ole yhtä hienon värisiä, kuten nyt. Eikä nytkään jokainen niistä. Ainakaan vielä. Kenties tulevat mukaan tähän syysnäytökseen hieman myöhemmin.

Spiraea chamaedryfolia - Idänvirpiangervo


Idänvirpiangervolla on vähän huono maine, mikä johtunee sen turhan innokkaasta kyvystä levittäytyä sinnekin, minne sitä ei toivota. Vuosia sitten minäkin mietin, miten saisin sen pysymään naapurin puolella. Jossain vaiheessa unohdin koko asian. Ja totesin, että itse asiassa se ratkaisee ongelmallisen paikan viherryttämisen. Talvella se ei ole moksiskaan, vaikka osa sen versoista jää kolattavan lumen alle. Keväällä se nousee paksunkin lumikasan alta tarmokkaasti olkiaan pyyhkien, kuin ei koskaan talviunessa olisi ollutkaan. Kukkiessaan idänvirpiangervo on täynnä kauniin valkoisia kukkia, jotka houkuttelevat runsaasti myös pörriäisiä. Eipä pensas petä syksylläkään. Ruskasävyjä riittää.

Kadun toisella puolella olevien naapuritonttien välissä on yksityisen omistama metsäkaistale. Itse asiassa en tiedä, omistaako kunta osan alueesta. Metsä on ollut vuosien ajan omassa rauhassaan. Vähitellen tien reunaan on noussut pihlajia, joiden syysruska on kaunis varsinkin iltapäivän auringon niihin osuessa.

Fragaria vesca - Ahomansikka

Ahomansikka ilmaantuu milloin mihinkin. Marjapensaiden alueella annan sen kasvaa aika lailla omassa rauhassa. Tänä vuonna ei tullut kovin monta marjaa, mutta syysväri on sitäkin hienompi.

Rubus arcticus - Mesimarja


Lavakauluksessa kasvaa Lappalainen etelässä -blogin Nilalta saatua mesimarjaa. Kylläpä se oli kaunis keväällä kukkiessaan vaaleanpunaisena. Syötävääkin saimme jonkin verran. Nyt mesimarja on värittynyt hienon punaiseksi. 

Mesimarjaa istuttaessani en arvannut sen olevan tehokas levittäytyjä. Kaivoin kesän aikana lavakauluksesta lukuisan määrän taimia purkkeihin. Myöhemmin istutin niitä eri paikkoihin. Ajattelin kokeilla, toimisiko mesimarja maanpeitekasvina. Ainakin se on asettunut uusille asuinsijoilleen. Aika näyttää, missä ja miten se viihtyy.

Vaccinium corymbosum - Pensasmustikka


Pensasmustikoita minulla on vain kaksi puskaa. Istutin aluksi toisaalle kolme pensasmustikkaa. Pian huomasin paikan olevan aivan väärä, jolloin päätin siirtää mustikat kasvimaalle lavakaulukseen. Tässä yhteydessä yksi heitti henkensä. 

Tiedän pensaista tulevan suurikokoisia, mutta omani eivät ole kovin paljon kasvaneet. Johtuu varmasti olemassa olevasta tilasta. Ja tietenkin siitä, etteivät ole lavakauluksessakaan kovin pitkään ehtineet asua. Tykkään pensasmustikoista, mutta en tavoittele niistä suurta satoa. Hyväksyn, että minun pensasmustikoideni arvo on niiden upeassa syysvärityksessä.

Rosa spinosissima 'Plena' - Juhannusruusu


Ruusupensaat eivät taida patsastella loistavalla syysvärillään. Juhannusruusu on kyllä joka vuosi kisassa mukana. Usein aika onnistuneesti. Tässä vaiheessa suurin osa juhannusruusuista on edelleen vihreänä. Ehkä ne pudottavat lehtensä jättäen syysruskan väliin.

Ruskaheisiangervo kurkistelee tuurenpihlajan lehtien lomasta.

Tuurenpihlajan syysväritys on yleensä syksyn hienoimpia. Vielä se ei ole luopunut lehtiensä vihreästä väristä. Ruskaheisiangervo on koko kesän kurkkinut tuurenpihlajan alaoksan lehtien välistä. Minusta siinä on jotain lystikästä.

Physocarpus opulifolius 'UMNHarpell' Fireside - Purppuraheisiangervo


Purppuraheisiangervo UMNHarpell'n ostin käydessäni kesällä 2019 vierailulla PuutarhaTahvosilla Raaseporissa. Sen lehdet ovat tummia läpi kasvukauden. Riippuen valon suunnasta väri on välillä lähes mustaa. Pensas sopii hyvin Amber Jubilee-ruskaheisiangervon kaveriksi.

Physocarpus opulifolius 'Amber Jubilee' - Ruskaheisiangervo


Sekä ruskaheisiangervo että purppuraheisiangervo ovat kauniita koko kesän. Näin syksyllä niiden värikkyys korostuu. Amber Jubilee saa nimensä mukaisesti ruskan myötä uusia sävyjä lehtien loistaessa oranssista punaiseen.

Physocarpus opulifolius 'UMNHarpell' Fireside - Purppuraheisiangervo


Mietin, onko tämän purppuraheisiangervon nimi tosiaan 'UMNHarpell'. Googlettamalla sillä nimellä löytyy lähinnä omia aiempia juttuja pensaasta. Kaivoin esiin taimilappulaatikkoni, josta aika pian löytyi tämänkin kasvin nimilappu. Kyllä se on 'UMNHarpell', joskin kasvi taitaa löytyä paremmin nimellä Fireside (Physocarpus opulifolius 'UMNHarpell' Fireside®).

Selvittäessäni tätä nimijuttua, minulle valkeni rekisteröidyn kauppanimen ja virallisen lajikenimen ero. Tai ainakin se, että virallisessa lajikenimessä ('UMNHarpell') on heittomerkit. Kun taas rekisteröidyssä kauppanimessä (Fireside) heittomerkkejä ei käytetä. Apua tähän löysin Saaripalstan Sailan "Ruusuinen juttu" -postauksesta.

Physocarpus opulifolius 'Diabolo' - Purppuraheisiangervo


Jos "UMNHarpell' Fireside laitettaisiin Diabolon viereen, näkisin paremmin niiden värieron. Aika tumma Diabolokin on, mutta 'UMNHarpell' Fireside on kyllä piirun verran tummempi.


Kipaisin sunnuntaina kävellen noutamassa tilaamani kirjat marketin postilaatikosta. Aurinkoisen ja lämpimän sään vuoksi otin kameran mukaan, jotta voin tarvittaessa ikuistaa reitin varrelle osuvat ruskanähtävyydet.


Puolimatkassa päätin käydä samalla tutustumassa kuukausi sitten valmistuneisiin kuntoportaisiin. Aivan ensimmämiseksi ei tule mieleen, että kuivankoppurassa metsässäkin on ruskaa. Vaan olipa sielläkin. Mustikanvarvut näyttivät hienoilta.

Tarkoitukseni oli kuvata portaat alhaalta ylöspäin. Juuri silloin portaissa oli juoksijoita, joita en halunnut kuvata. Jäivät sitten välitasanteelle katselemaan maisemia, joten odottamiseen kyllästyneenä aloin itsekin kivuta portaita ylös. Tämä kuva on suunnilleen puolivälistä alaspäin.


Tässä olen päässyt portaiden laelle. Puolivälissä on tasanne, jossa voi kerätä voimia vaikka penkillä istuen. Kuntoportaat on rakennettu pururadan/hiihtoladun sivusta nousevan jyrkän kallion laelle. Portaat on istutettu kalliolle ja luontoon siten, ettei kalliota ole tarvinnut louhia tai räjäyttää. 


Kuntoportaiden yläpäähän on laitettu muutamia telineitä. Sunnuntaiaamuna ei ollut ruuhkaa. Kuntoportaita ja uutta aluetta on kovasti kiitelty.

Kuntoportaille pääsee myös urheilupuiston puolelta valaistua reittiä.


Olen muutaman kerran kiivennyt kallion laelle paikoista, joissa on voinut hyödyntää kallion syvennyksiä ja kivilohkareita sekä luonnollisia polkumuodostelmia. Helppoa se ei ole ollut. Varsinkin märkänä puunjuuret ja ohut sammal  kivien ja kallion päällä ovat todella liukkaita. Kuntoportaat tuovat kivan ja vähemmän riskialttiin keinon kavuta kalliolle. Samalla syntyi myös uusi ja mielenkiintoinen ulkoilureitti.


Kylämme ostarilla pensasrivi erottaa kävelyalueen pysäköintipaikoista. Minusta tummahipiäinen korkea pensas on Diaboloa, mutta voin olla väärässäkin. Diabolosta ja matalammasta angervosta (olisiko keijuangervo tai rinneangervo?) muodostuu näin ruska-aikaan hieno pariskunta.


Viikonloppuna tyhjensin terassia ja pergolaa kesäkukkasista. Lämpimän sään ansiosta moni pärjäisi vielä jonkun aikaa ulkonakin. Ohjelmaa on syyskuun lopulle sen verran runsaasti, että katsoin parhaaksi raivata mahdollisimman paljon pois. Lähiaikoina pitäisi uusien ikkunapeltien saapua. Niidenkin vuoksi reitti ikkunoiden ääreen on oltava vapaa.


Siemenestä kasvattamani pelaguut siivosin ja toin työhuoneen ikkunalle. Jalohortensia, begonia ja maljaköynnös siirtyivät autotallin ikkunan valoon. Sade hakkasi petuniat surkeaan tilaan, joten ne kannoin kompostiin. Ulkona on vielä pelaguita kukkalaatikoissa ja ruostekukka isossa ruukussaan. Kelloköynnöksetkin kukkivat parhaimmillaan, joten saavat jatkaa ulkoelämäänsä vielä hetken.

Malus purpurea 'Musta Rudolf' - Koristeomenapuu

Tulinen, kultainen,
keltainen hehku on
rantapuistikon.
Lehtiä kierittää,
pyörittää syksyinen sää.
Niin kuin mattoa loistavaa,
jalankulkija käydä saa.
Syksy saa tullessaan
hehkullaan liekkeihin maan.

 

Mukavaa viikon alkua!


30 kommenttia:

  1. Kauniita ruskakuvia olet napsinut. Ruska on erittäin kaunista tänä vuonna. Itse en ole joutanut kuvata mitään vähään aikaan. Puutarhan ruskaa pitäisi minunkin kuvata ja lisätä niinikään mesimarjaa hieman lisää rönsyistä ja saman upean ruskavärityksen kuvauksen pitäisi tehdä pensasmustikoiden kanssa niistä me saatiin upea sato jotain 9 litraa. Vielä on puutarhassa istutettavaa mutta toivon saavani sen pian tehtyä olisi kiva päästä myös käsitöiden pariin ja vähän muuhunkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Nila, upeat ruskavärit houkuttelivat luokseen! Kuvaaminen on minulla jäänyt vähemmälle, kun ei tule kuskattua kameraa pihahommissa mukana. Töiden lopuksi on taas kiire pesulle ja sitten ei enää jaksa/viitsi lähteä kiertämään pihaa.
      Saittepa komean sadon pensasmustikoista. Söittekö sellaisenaan vai mitä niistä teit? Lavakauluksessa mesimarja valloittaa tilaa hurjalla vauhdilla. Mielenkiintoista nähdä, tekeekö se saman kukkapenkissä.
      Syystöitä vielä riittää. Illat ovat kuitenkin niin pimeitä, ettei kovin myöhäiseen enää tule puutarhassa töngittyä.

      Poista
    2. Yritimme syödä mahdollisemman paljon tuoreeltaan. Yhden litran annoin pois. Loput pakastin pieniin annoksiin ne syödään melkein jäätyneenä sellaisenaan. Ne ei ole parasta marjaa pakastettuna jos sulaa kokonaan.
      Mesikasta sain kuten blogissa kerroin 1.5 litraa ja kauluksen verran oli minullakin mutta olen siirtänyt ne maahan. Siellä ne tuottivat enemmän marjaa kuin lavassa. Tein likööriä saa nähdä miltä maistuu. Lisään niitä minäkin kunhan kerkiän.

      Poista
  2. Komeat ruskan värit tosiaan saatiin kuivan kesän päätteeksi❤️💛

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Upeaa ruskaa katsellessa ei tule taivasteltua syksyn saapumisen negatiivisia puolia. Ilolla mennään eteenpäin.

      Poista
  3. Todella upeita ruskakuvia onkin kamerasi etsimeen löytänyt. Etenkin tuon pensasmustikan ruskapuku on todella kaunista katseltavaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pensasmustikan syysväri on joka vuosi yhtä hieno. Siinä yksi lisäsyy niiden hankkimiselle.

      Poista
  4. Ihana juttu kokonaisuudessaan upeiden ruskakuvien kanssa. Keksit todella osuvasti rinnastaa Musta Rudolf koristeomenapuun punaisiin japaninvaahteroihin. Minunkin on tehnyt mieli japaninvaahteraa, mutta meillä se pitäisi aina talvettaa ruukussa ja se tuntuu työläältä. Noin leiskuvan punainen koristeomena on oikein kelpo korvike. Villiviinit näyttävät myös niin kauniilta, samoin kuin muut ruskavärit kuvissasi.
    Olen viime päivinä (Sailan jutun lukemisen jälkeen) ymmärtänyt tuon saman kummallisuuden lajinimissä versus kauppanimissä. Eli pitäisi käydä korjaamassa kaikki omat tekstit, missä olen tietämättömyyttäni laittanut heittomerkit kauppanimen ympärille. Enkä vaiheittain teen korjauksia talven mittaan ainakin kasvilistoihin. Monilla pensailla on hyvin erikoiset viralliset lajinimet, joiden lausuminen on melko mahdotonta. Kauppanimet ovat yleisesti näkyvillä taimimyymälöissä ja se ainakin harhautti minut (ennen kuin luin Sailan asiantuntevan opastuksen).
    Hyvää ruskaviikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen seissyt monta kertaa taimimyymälässä japaninvaahterapurkki kädessä ja yhtä monta kertaa taimi on jäänyt ostamatta. Talvetettavia kertyy ilmankin ihan riittävästi, joten ei tee mieli lisätä sitä työtä. Musta Rudolfin saa kaupasta heti kivan kokoisena, eikä tarvitse vuosi tolkulla odottaa kasvun ihmettä.
      Minäkin ajattelin käydä talven aikana kasvilistani kunnolla läpi. Toki teen sen muutenkin kasvukauden päätteeksi, mutta nyt on tsekattava nuo nimet. Toisaalta en usko, että kovin monia sinua tai minua väärän merkinnän käyttämisestä tuomitsee. Kasvit ovat tärkeintä ja se, mistä niitä voi hankkia.
      Kiitos, ruskaviikko alkoi mukavasti työn merkeissä. Toivotan sinulle hienoja istutusilmoja!

      Poista
  5. Kivasti väriä jo sinun puutarhassasi! Villiviinin parhaita puolia on tuo upea syysväri, huomaamaton peittokasvi aivan leimahtaa punaiseksi syyshallojen jälkeen. Myös meillä pensasmustikat on juurikin hankittu syysväri edellä, sato onkin sitten bonusta! Musta Rudolfkin on huikean hieno. Itse etsiskelin omaan puutarhaani syysvärittyviä kasveja aivan tietoisesti muutama vuosi sitten. Vielä ei ihan hirveästi meillä värejä näy. Onpas teillä komeat kuntoportaat ja aivan upeissa metsämaisemissa. Noitahan kulkee ilolla eestaas ja samalla kohentaa kuntoaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ruska leimahti näkyviin jotenkin yllättäen. Kaipa elin edelleen kesäkautta. Pensasmustikasta onkin moneksi: antaa herkullista satoa ja vielä ennen lepokautta kaunista katseltavaa.
      Minulta meni turhan paljon aikaa hankkia kasveja myös niiden syysväritys huomioiden. Viime vuosina olen kiinnittänyt siihen enemmän huomiota, mutta esimerkiksi Musta Rudolfissa syysväri tuli muun kauneuden lisänä.
      Noissa portaissa kunto nousee kohisten. Tosin itsellä meni enemmän aikaa ja energiaa hienojen kallioiden ja luonnon katselemiseen.

      Poista
  6. Musta Rudolfin punainen syysväri pääsi yllättämään itseni, kuvittelin sen olevan tummalehtinen koko kauden. Sen punainen väri on kyllä upea, melkein yhtä upea kuin rusokirsikalla. Aika pitkät kuntoportaan, en tiedä jaksaisinko nousta huilimatta välipaikassa.
    Pensasmustikoilla on suuri arvo myös värinsä takia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta Musta Rudolf on tänä vuonna erityisen punainen. Kaikkinensa se on hieno puu läpi kasvukauden.
      Kuntoportaiden nousu on 20,5 m. Keskityin kallioiden ja maisemien katselemiseen, joten kuntoilu jäi. Kylmiltään noita ei kyllä juosta ylös puhumattakaan edestakaisin, kuten näin parin miehen tekevän.

      Poista
  7. Vastaukset
    1. Eikö olekin kaunista syysruskaa. Nytkin keittiön ikkunasta avautuu hienoja värejä - enemmän kuitenkin naapurin pihalla.

      Poista
  8. Varsin upeaa ruskaa kasvustoissa!
    Minulla on monta pensasmustikkalajiketta samassa penkissä ja osa kasvaa kovaa vauhtia ylöspäin, kun taas osaa kasvaa kuin maata viistäen.
    Ompa kuntoportailla pituutta. Siitä kun ramppaa muutaman kerran viikossa ylös-alas, niin lihasvoima kasvaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Syksyinen luonto on nyt värikkään kaunis. Mustikkasi ovat päättäneet yhteistuumin täyttää koko alueen tehokkaasti.
      Kuntoportaiden nousu on 20,5 m. Minun kuntoporrastreenini jäävät vähiin, sillä ensin pitää kävellä 2 km portaille päästäkseen. Ja takaisinkin on jaksettava tulla. Ellen sitten jää kallion laelle odottamaan kunnon kohenemista.

      Poista
  9. Vau, onpa todella upeaa ruskaa sekä puutarhassasi että lähialueilla! Itsekin olen nyt ihastellut taajaman ruskaa, kun olen kaupunkireissulla. Sen verran on koristekasveja istutuksissa, että ruska on paljon hienompi kuin kotona saaressa, missä ympäristön kasvivalikoima on vähäisempi. Heti, kun on pensasangervoja, tuhkapensasta, aroniaa, villiviiniä - niin kuin taajamissa tuppaa olemaan - on ruska aivan loistava.
    Musta Rudolfisi on myös huippukaunis ja hyvä vertaus, se on meidän ilmaston japaninvaahteran korvike!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meidän nurkilla on luonnostaan paljon vaahteroita ja pihlajia, jotka tuovat maisemaan hienoja syyssävyjä. Pihojen istutukset siihen päälle, niin on kyllä kaunista katseltavaa kävelyreissuilla. Ilmeisesti myös julkisissa istutuksissa mietitään syysväritystäkin aiempaa enemmän. Meidän ostarilla on kevätilona kirsikkapuut ja nuo tummat purppuraheisiangervot.
      Mielelläni ottaisin japaninvaahteran. Kesällä katselin kaupassa 49 euron minikokoista ruppanaa, jätin sen kauppaan. Musta Rudolf olkoon japaninvaahterani.

      Poista
  10. Onpa teillä jo komeaa ruskaa! Taitaa olla kuivalla kesällä osuutensa asiaan, sillä meillä ei ole läheskään yhtä värikästä. Jotkut perennat ovat saaneet ruskaväriä, pari pensasmustikkaa myös ja tontin laidalla oleva hieman huonokuntoinen pihlaja. Muuten pihlajat ovat edelleen melko vihreitä ja koivutkin vasta hieman kellertäviä. Toisaalta on kiva, että kasvit pysyvät pitkään vihreinä, sillä ruskavärit eivät kauaa kestä ja sitten onkin edessä pitkä talven odottelu.
    Komeissa maisemissa nuo kuntoportaat. Tuskinpa itsekään niitä vain hölkkäilisin edestakaisin, vaan jäisin ihastelemaan maisemia. Töissä kiipeän kolmanteen kerrokseen ja välillä joutuu kipaisemaan niitä edestakaisinkin mutta se ei taida vastata lähellekään noiden portaiden pituutta. Saattaisi siinä siis vähän syke nousta kiivetessä.
    Muutama kesäkukkaruukku on täälläkin jo tyhjennetty mutta suurin osa vielä odottelee kun on kerta lämmintä säätä vielä luvassa hetkeksi aikaa. Ehkä viikonloppuna tyhjennän taas pari lisää, niin ei tarvitse kaikkia tehdä kerralla pakkasten iskiessä.
    Mukavaa viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuivuutta minäkin ajattelen komean ruskan taustalle. Tuli jotenkin ykskaks yllättäen, mutta sehän ei haittaa. Vähän hirvittää, kun syksy tuli kovin aikaisin. Jossain näin otsikon, että lokakuu olisi taas lämpimämpi. Toivotaan niin, koska muuten talvesta tulee pitkä.
      Noissa portaissa ei rapakunnolla edestakaisin ravata. Vaatii useamman käynnin, jotta hengitys ja maitohapot tasaantuisivat. Maisemia on kiva katsella. Parasta, että portaat avasivat uuden reitin kallioiseen maastoon. Aiemmin on pitänyt kiertää kaukaa ylös päästäkseen.
      Minullakin vielä ruukkuja jokunen riittää. Osa pelaguistakin on edelleen ulkona, eivätkä ole moksiskaan. Syyshommat tuntuvat keveämmiltä, kun ne pilkkoo pidemmälle ajanjaksolle.
      Sinulle myös kivoja työpäiviä ja mukavia puutarhahetkiä!

      Poista
  11. Vastaukset
    1. Nyt väriä riittää. Väkisinkin katse hakeutuu ikkunoista ulos.

      Poista
  12. Moikka! Julkaisin blogiini lyhyen tekstin "Mieti jos pankkitili täyttyisi yhtä nopeasti kuin pyykkikori" ja haastan sinut käymään vastaamassa tekstin alla olevaan kysymykseen, koska oon utelias! 😍

    Mukavaa Syyskuun jatkoa!🧡

    https://jasukuvaa.blogspot.com/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Jasmin, käynpä kurkkaamassa.
      Mukavaa syyskuuta sinulle!

      Poista
  13. Ihanaa, että syksy saapui värien kanssa 🥰

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Loistava ruska auttaa luopumaan kesän valosta ja lämmöstä.

      Poista
  14. Ruska on kyllä upeasti aloittanut syksyn, toivottavasti väri-ilottelusta saa nauttia vielä pitkään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti tosiaan jatkuu pitkään. Tähän saakka värit ovat päivä päivältä parantuneet.

      Poista
  15. Teillä on kyllä monta upeaa ruskapuuta ja -pensasta! Tuo MustaRudolf ansaitsee todellakin paikkansa ja ihanaa että olet istutttanut sen siten, että ohikulkijatkin voivat sitä ihastella!

    VastaaPoista

Päivänkakkara, kielonkukka, metsätähti, nurmennukka
kuiskii meitä seurakseen, puutarhan helmaan suloiseen.
Kommentista mukava muisto jää, se pitkään mieltä lämmittää.
Kiitos Sinulle vierailustasi!