lauantai 17. syyskuuta 2022

Kesän käsityöt - ja vähän syksynkin

Hartaasti toivotun sateen ropistessa kattoon on aikaa hetkeksi istahtaa tietokoneen äärelle. Katse kyllä etsiytyy väkisinkin ulos ikkunasta. Siellä pelaguut ottavat pisaroiden tulvan nöyränä vastaan. Kohta pelaguiden on aika matkata sisätiloihin. Tosin öisin on pitkästä aikaa varsin lämmintä, +10 astetta näyttää mittari näinä sadeaamuina.

Yleensä kesän aikana ei tule pahemmin kutimia käsiin otettua. Heinä- ja elokuun viikkoina piti keksiä sormille jotain tekemistä, kun istuin iltoja terassilla tai pergolassa karkuteillä olevaa kissaa odottelemassa. Oikeastaan enemmän aikaa meni hämärän ja pimeän odottamiseen, koska silloin oli helpompi etsiä ja nähdä taskulampun valossa kiiluvia kissansilmiä. Aivot eivät taipuneet monimutkaisiin pitsimalleihin, joten keskityin vähentämään olemassa olevia lankakeriä. Raitasukkaahan niistä valmistui.

Nilkkasukat valmistuvat nopeammin ja vähemmästä langasta. Yhdet polvisukat tein, jotta sain epämääräisen värisen raitalangan käytettyä varsiin.

Näihin viinipunaisiin sukkiin löysin mallin SatunTuulia -blogista. Tosin käänsin mallikuvion ylösalaisin, minkä vuoksi kuvio näyttää hieman erilaiselta verrattuna alkuperäiseen ohjeeseen. Ehkä jokin muukin meni oman pään mukaan, kun nyt katselen valmiita sukkia.

Piirakkamalli on aina varma onnistuja. Muistan, kuinka ensimmäisiä piirakkasukkiani kutoessa ajattelin jo etukäteen ohjeen olevan liian monimutkainen vaikkapa televisiota samalla katsellessa. Ei ollut ollenkaan vaikea, päinvastoin. Parin kierroksen jälkeen ohje on selkeänä päässä ja sukka etenee vauhdilla. Näihin tein ristiinvahvistetun kantapään. 

Keltainen lanka on kuvassa tummempaa kuin todellisuudessa. Ostin kerän joskus yhdistettäväksi erääseen raitalankaan. Raitalanka on tullut käytettyä, yksivärinen on jäänyt laatikkoon odottamaan kohtaamista.

Näihin punaisiin nilkkasukkiin pitsimallin olen niinikään löytänyt SatunTuulia -blogin kautta. Malli on Novitan 2011 sukkalehden pitkien neulesukkien pitsi. Kuvio näkyisi paremmin, jos olisin malttanut laittaa sukat kuvaamista varten vaikka omiin jalkoihin. Pitsineule on aika helppo ja se toimii hyvin myös ohuemmalla langalla. Nämä sukat on kudottu 7veikasta.

Tänä vuonna olen valmistanut jos jonkinlaista ruokaa satokauden tuotteista. Oma kasvimaa ja kasvari ei tietenkään yksinään riitä täyttämään vatsaa. Niinpä jatkeeksi ja täydennykseksi on ostettu tavaraa kaupan vihannestiskiltä.

Kesäkurpitsasato jäi aika vähäiseksi. Pyöreitä kurpitsoja kypsyi kolme. Niistä kaksi pilkoin lohkoiksi ja paahdoin uunissa oman maan porkkanoiden ja sipulien kanssa. Kyytipojaksi yrttimausteita, mustapippuria ja oliiviöljyä. Kolmannen kurpitsan laitoinkin vaihteeksi pikkelssiksi. Valmistin liemen samalla ohjeella, mitä tein paprikoille. Sinapinsiemeniä ei kotoa löytynyt. Laitoin niiden tilalle neilikoita. Hyvää tuli. Toisen paprikapikkelssipurkin pohja jo häämöttää. 

Tein myös ison kattilallisen borsh-keittoa, kun punajuuret, kaali ja sipulit ovat nyt edullisia ja parhaimmillaan. Soppaa syötiinkin reilusti kaksi päivää. Tyhmyyksissäni vaihdoin borsh-keittopäivien välissä keittiön pöytäliinan. Ei olisi kannattanut. Miten se soppalusikka osaakin niin taitavasti läiskyä yli, että kumpikin pöytäliina joutui pyykkiin. Onneksi punajuuritahra lähtee hyvin pesussa.


Kriikunoita tuli kahden ihmisen tarpeisiin älytön määrä. Lähes neljä ämpärillistä ja kriikunoita vielä jäikin puiden latvuksiin, kun eivät tikkaat ja kädet sinne saakka venyneet. Kriikunoita on syöty sellaisenaan, annettu ystäville ja naapureille. Olen tehnyt niistä mehua ja sosetta. Piirakkaakin piti tehdä luumupiirakan ohjeella, mutta siitä ei tullut mitään. Kriikunan kiven poistaminen on tosi työlästä ja tuloksena on lähinnä sormien välistä valuvaa mössöä.

Omenoista olen leiponut vaikka kuinka monta piirakkaa. Olen laittanut omenoita myös pakastimeen niin lohkoina kuin paloinakin. Valkeakuulas ja Huvitus sopivat hyvin kannellisen omenapiirakan täytteeksi. Kannen alla mehukas omena muuttuu fariinisokerin, kanelin ja perunajauhon kanssa melkein hillomaiseksi. 


OMENAPIIRAKKA KANNELLA

150 g voita tai margariinia
1 dl sokeria

1 muna
4 dl vehnäjauhoja

1 tl leivinjauhetta

Vatkataan voi ja sokeri vaahdoksi, lisätään muna ja lopuksi jauhot, joihin on sekoitettu leivinjauhe. Laitetaan hetkeksi kylmään kovettumaan ja tehdään sillä aikaa täyte.


Täyte:
runsas litran kulhollinen omenapaloja
1 dl fariini- tai tavallista sokeria

¾ dl perunajauhoja
runsaasti kanelia

Sekoitetaan täytteen aineet ja annetaan hetken imeltyä. Pehmeämaltoisesta omenasta tulee paras täyte.

Jaetaan taikina noin puoliksi ja toinen osa painellaan piirasvuoan pohjalle. Päälle kaadetaan täyte ja toisesta taikinanpuolikkaasta kaaviloidaan kansi, joka laitetaan piiraan päälle. Kiinnitetään haarukalla reunat kiinni ja vielä kanteen muutama reikä haarukalla.


Paista 200 asteessa noin 20 – 25 min.


Taikina-annos on aika pieni, joten olen tehnyt sen tuplana, jolloin siitä saa kunnolla normaaliin piirasvuokaan sekä pohjan että kannen.


Tarjoile hieman lämpimänä joko vaniljakastikkeen tai jäätelön kanssa.

 
Valkeakuulas ja Huvitus onkin jo tyhjennetty hedelmistä. Punakanelia ja syysomenaa syödään sellaisenaan. Eipä tarvitse kaupasta hedelmiä vähään aikaan ostaa.

Kellonummen hautausmaalle on hauskoja linnunpönttöjä.


Isääkin täytyy välillä käydä hoivakodissa moikkaamassa. Keväällä 94 vuotta täyttänyt isä on fyysisesti ikäänsä nähden hyvässä kunnossa. Näkökyky on glaukooman vuoksi kokonaan mennyt, eikä kuulokaan pelaa kunnolla. Muistisairaus on edennyt, minkä vuoksi isän kanssa on yhä vaikeampi löytää sujuvaa keskusteltavaa. Niinpä tavanomaisista rutiineista on helpointa virittää juttua. Huumorintaju on isällä tallella. Hän on myös varsin positiivinen, kohtelias ja sopuisa. Hoitajien mukaan mukava ja helppo. 

Kellonummen hautausmaan puihin oli ripustettu ötökkähotelleja.
 
Useimmiten isä on huoneessaan nukkumassa mennessäni häntä katsomaan. Tai jos hän onkin salin puolella, hän torkkuu pyörätuolissa. Tällä käynnillä autoin isän ylös sängystä, kysyin häneltä, miten hän on nukkunut. Hän vastasi nukkuvansa oikein hyvin. Menee kuulemma iltaisin yhdeksän maissa yöpuulle, herää aamulla seitsemän kahdeksan maissa, lukee lehdet ja katselee uutiset. Siitä se päivä alkaa. Seuraavaksi hän ihmettelikin, kun ei ole pitkään aikaan tavannut vanhoja työkavereitaan. Mitä nyt kadulla joku kaveri toisinaan tulee vastaan ja pysähtyy juttelemaan. 

Isän jutut huvittavat, eikä tulisi mieleenikään alkaa niiden todenperäisyydestä hänen kanssaan kiistelemään. Jos isä mielessään lukee lehtiä ja katselee uutisia sekä tapaa kadulla vanhoja työkavereitaan, hyvä niin. Meneepä päivät vikkelämmin kivoissa mietteissä sen sijaan, että murehtisi menetettyä näköään ja valtaosin jo edesmenneitä työkavereitaan.

Yhdistin isän tapaamiseen käynnin äidin haudalla. Hoivakoti ja hautausmaa eivät ole ihan samalla suunnalla, mutta kun Espooseen lähtee ajelemaan, on yksinkertaisempaa yhdistää useita asioita. Kuulin uutisista, että espoolaiselle Kellonummen hautausmaalle on ensimmäisenä hautausmaana Suomessa myönnetty arvostettu kansainvälinen viheralan tunnus, Green Flag Award. Sää oli lämmin ja aurinkoinen. Minulla oli aikaa, joten kiertelin katselemassa aluetta vähän laajemminkin. Tosin 20 hehtaarista jäi monta nurkkaa tutustumatta. Toisen kerran sitten.

Sade 14.9.2022

Sade 15.9.2022

 Sade 16.9.2022


Nappasin kuvakaappauksen Ilmatieteenlaitoksen sadetaulukosta. Toivoin sadetta ja sitä olemme saaneet. Hetkittäin on ollut sellainen olo, kuin taivaalta tulisi kerralla kolmen kuukauden annos. Vettä on luvassa viikonlopun lisäksi vielä maanantaillekin. Niin kiire minulla ei ole syyshommiin, ettenkö jaksaisi odottaa sään kirkastumista. Onpa sitten helpompi istuttaa kukkasipuleita, kun maa on pehmeämpää.

Malus purpurea 'Aamurusko' - Koristeomenapuu


Syksyn säilömiset on tehty. Sukkapuikkojen kilistely aloitettu, lukemista kirjastosta ja kirjakaupasta hankittu. Puutarhan syystyötkin ovat jo alulla. Eikun jatkamaan, kunhan luontoäiti on saanut kastelu-urakkansa hoidettua.

Mukavaa viikonloppua kaikille!

PS. Käykääpä välillä kurkkaamassa roskapostiinne. Viime aikoina sinne on mennyt pitkäaikaisten vakiolukijoiden kommentteja. Muutaman kerran toisen blogiin juuri kirjoittamani kommentti on hävinnyt, vaikka saan ilmoituksen kommentin julkaisusta. Enkä tarkoita niitä blogeja, joissa kommentin julkaisu vaatii blogin pitäjän hyväksynnän. Epäilen, että näissä katoamistapauksissa kommenttini on saattanut mennä roskapostiin. 

Muutama päivä sitten roskapostistani löytyi isompi joukko kommentteja. Klikkasin ne peräjälkeen julkaistaviksi. Osa meni vanhempiin postauksiin. Siitä syystä en välttämättä ole älynnyt käydä tällaisiin kommentteihin vastaamassa. Kärsivällisyyttä ja ymmärrystä ystävät. Blogger haluaa pitää meidät vireinä.


27 kommenttia:

  1. Ihania raitasukkia! Olen edelleen niin iloinen siitä, että Roope löytyi. Enää ei ahdista ajatus siitä, että olet ollut viikkotolkulla illat ulkona kutomassa ja odottamassa kissaa. Onnelliset loput tarinoille ovat parhaita.
    Ihanan kauniit ovat myös Aamuruskon punaiset omenat ja säilykepurkkisi! Kuvistasi muistin, että loput kriikunat jäivät eilen keräämättä, kun lähdin mantereelle. Onneksi muistin kesäkurpitsat sentään, ja jotain muutakin kasvimaalta. Yksi kesäkurpitsa oli kasvustopehkon takana onnistunut kasvamaan sen kokoiseksi, että hyvä kun mahtuu jääkaapin hyllylle! Liekö enää hyvääkään, mutta otin mukaan kumminkin. Voihan sitä käyttää itsepuolustuksena, jos tulee murtovarkaita.
    Bloggerissa menee tosiaan paljon kommentteja roskiin, tai minulla ainakaan ei suoraan roskiin, vaan tarkastettavaksi/hyväksyttäväksi. Ehkä puhumme eri asioista, ehkä puhut sähköpostiin tulevista ilmoituksista. Minulla on edelleen kai se valinta, että otan ilmoitukset sähköpostiin, mutta vuosiin se ei ole enää toiminut. Nyt olen jo tottunut siihen, että avaan vain bloggerin hallintasivun, kun haluan katsoa kommentit, ja siellä tarkastettavat ja roskat tulee heti ensimmäisenä eteen. Ehkä meillä on erilaiset systeemit bloggerilla.
    Ai niin, ehkä tarkoitatkin sitä, että jos avaa vain suoraan blogin, eikä bloggerin hallintasivua. Nyt taidan tajuta. Itse menen aina hallintasivun kautta, koska usein on niitä pois heitettäviä roskakommentteja, ja nykyisin aika usein tosiaan jotain hyväksyttävääkin. Niin, ja vanhempiin postauksiin tulee kyllä usein kommentteja, harmihan se on sekä kommentin jättäneelle että itselle, jos ei niitä lue tai niihin vastaa. Tänään tuli kiva kommentti kymmenen vuotta vanhaan postaukseen!
    Isäsi kuulostaa hauskalta, mutta muistisairaan kanssa ei varmaan aina hauskaa ole. Tsemppiä ja iloa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Roopen karkumatkasta meinasi tulla pitkäaikainen paino sielulle ja sydämelle. Onneksi kissa löytyi. Se tuntuu edelleen ja varmasti ainiaan suurelta ihmeeltä. Luotto onnellisiin loppuihin ja hyvyyteen palasi kertaheitolla.
      Kriikunat saattavat olla vielä korjuukelpoisia palatessasi takaisin saarelle. Toivottavasti sait sullottua kesäkurpitsan jääkaappiin ilman, että piti ottaa hyllyjä välistä pois. Kesäkurpitsalla varkaita päähä mäjäyttämällä saatat päästä kymppiuutisten kevennykseen.
      Luultavasti puhumme samasta asiasta. Hallintasivujen kautta minäkin avaan blogin ja menen kommentteihin. Sähköpostiin on tullut jo pitkän aikaa ilmoitukset vain tarkastusta/hyväksymistä vaativista kommenteista. Etenkin vanhoihin postauksiin tulleisiin kommentteihin on helpompi vastata hallintasivujen kautta verrattuna siihen, että ryhtyisi niitä tutkimaan/hyväksymään sähköpostiin tulleen ilmoituksen kautta. Silloin klikkauksia joutuu tekemään useampia ja palaamaan oman blogin eri postauksiin yksi kommentti kerrallaan. Kuulostaa ehkä monimutkaiselta näin selitettynä, mitä se on käytännössäkin. Useimmiten puoli vuotta tai sitä vanhempiin postauksiin tulleet kommentit osoittautuvat mainoksiksi. Pari päivää sitten naisen etunimellä kommentoinut paljastui keskisuomalaisen hautaustoimiston edustajaksi ja kommentti mainokseksi.
      Kymmenen vuoden takaiseen postauksen kommentointi on jo saavutus. Sellaisesta saattaa parhaimmillaan syntyä hieno keskustelu.
      Isän muistisairaus ei onneksi ilmene kaikkein hankalimmalla tavalla. Olen oppinut, ettei aina tarvitse edes jutunjuurta vääntää. Riittää, että istuu vieressä ja taputtelee torkkuvan isän selkää. Huomaan sen hymyilyttävän häntä.
      Sinulle myös jaksamista viime aikojen koitoksiin!

      Poista
  2. Raitasukkia on kiva tehdä, kun ne tuntuu etenevänkin nopeammin, kuin yksiväriseet :) Tykkään etenkin noista sateenkaarisukista ja keltaisista. Piirakkasukkiin sopii hyvin tuo ristikkokantapää. Minulle tuppaa aina jäämään noita kirjavia lankajäämiä, kun kirjoneuleisiin menee enimmäkseen yksiväristä. Joskus voi kyllä laittaa yksivärisen kaveriksi kirjavaa lankaa kuvioinakin.
    Minusta muistisairaiden kanssa on hauska jutella, vaikka itse sairaus ei olekaan hyvä asia. Oman läheisen muistisairaus on erilaista, kun kohtaamisiin sekoittuu suru ja muistot. Mietin aina, että millainen minusta vielä lopulta tuleekaan...
    Ompa upeita luomuksia nuo linnunpöntöt ja hyönteishotellit!
    Minulle on myös satunnaisesti jäänyt yksittäisiä kommentteja roskapostiin. Usein niissä on suppeampi tuo "hyväksy-hylkää" -merkintäkin vieressä. Nykyisin katson aika usein tuon kohdan, mutta nyt ei ole vähään aikaan jäänyt. Varsinaisia roskapostejakaan ei ole liiemmin tullut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nopea edistyminen onkin raitasukkien parhaita puolia. Kuten myös jämälankojen uppoaminen niihin. Luin jostain, että sateenkaarilanka olisi tullut uudelleen myyntiin hetkeksi. En tosin ole sitä kaupoissa nähnyt. Jämäkeriä on taas niin paljon, että tuumin, josko kutoisin muutaman "pehmomadon" annettavaksi jouluna tuttujen lapsille.
      Muistisairaus ei todellakaan ole mikään mukava sairaus. Oman isän kohdalla se on tuli ilmi aika myöhään ja on edennyt kohtuullisen rauhallisissa merkeissä. Isän ja äidin muutama viimeinen vuosi ennen hoitakotiin muuttoa - ja äidin kuolemaa - oli niin hektistä aikaa, että luultavasti kävin silloin läpi suurimman surutyön. Nyt on paljon leppoisampaa, kun isä on hyvässä hoidossa.
      Onneksi roskapostissa voi hyväksymällä nostaa helposti haluamansa kommentin omaan postaukseen. Minulle on tullut varsin vähän silkkaa roskaa blogin roskapostikansioon. En tiedä, miksi nyt menee kommentteja suoraan roskapostikansioon. Toivon mukaan se on väliaikainen ongelma.

      Poista
  3. Kauniita rantu-, raita- ja pitsisukkia :) Mulla on langat vielä kaapissa, mutta kohtapuolin aloittelen. Teetkö sukkia hyväntekeväisyyteen myös vai meneekö suvulle/ystäville/omaan käyttöön? Minä kudon sukkia enempi kuin väki ehtii käyttää. Kerran tarjosin paikallisessa fb hyväntekeväisyysryhmässä ilmatteeksi sukkia, ei kelvanneet kellekään tai ei ollut tarvetta.
    Monenlaisia ajatuksia tulee varmasti muistisairaiden kanssa, joskus varmasti myös haikeutta ja kaipuuta heidän entiseen minäänsä. He elävät vanhaa mennyttä aikaa, se heille suotakoon. Helpompaakin niin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kudon kutomisen ilosta ja pitääkseni nivelrikosta kärsivät sormet liikkuvina. Valmiita sukkia, tumppuja, pipoja ja muuta kertyy laatikkoon tasaiseen tahtiin. Annan sieltä sukulaisille ja ystäville. Vien tuliaisina ihmisille, jotka itse eivät kudot tai joilla ei ole lähipiirissä kutovia ihmisiä. Vien sukkia myös isän hoivakotiin annettavaksi osaston muille vanhuksille ja annan niitä hoivakodin kirpparilla myytäväksi, kun he keräävät tapahtumiin rahaa. Jouluna vien neuleita myös hoivakotiin isän hoitajille. Pian on nälkäpäiväkeräys, johon annan yleensä nipun perussukkia. Hoivakodissa työskentelevä naapurini on myynyt monena vuotena sukkiani työpaikallaan. Laitan hinnan sellaiseksi, että saan uudet langat ja vähän työpalkkaa sen päälle. Saattaa olla jonkun mielestä käsityön arvon alentamista, mutta en usko vieväni leipää kenenkään pöydästä. Pienipalkkaiset hoitajat ostavat sukkia joululahjoiksi läheisilleen ja omaan käyttöönsä. Minä taasen saan rahaa uusiin lankoihin. Naapurini jää varmaan lähivuosina eläkkeelle. Silloin pitänee miettiä, mihin valmiita töitä lykkään.
      Haikeutta ja kaipuuta nousee ilman muuta mieleen, kun juttelen isän kanssa. Minulla on kokemusta muistakin muistisairaista läheisistä, joten asia ei tullut isän kohdalla minulle uutena asiana.

      Poista
  4. Taas olet ollut tuottelias ja kutonut kauniita sukkia. Blogger näyttää konstailevan välillä hyvin ärsyttävästi ja osa kommenteista menee roskaposteihin. Onneksi ne saa sieltä palautettua julkaistavaksi.
    Nyt on ollut oikeaa sateen juhlaa. Tosin vieläkin lisää tarvitaan janoisen maan vesitalouden ylläpitoon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen vähän sellainen monta-rautaa-tulessa -tyyppi. En osaa istua tekemättä mitään. Siksi kai noita sukkiakin syntyy välillä kuin liukuhihnalta.
      Roskapostista on tosiaan helppo palauttaa haluamansa kommentit takaisin. En vain heti tajunnut käydä säännöllisesti roskapostia katsomassa, joten vähän jälkijunassa meni kommenttien palautuksen kanssa.
      Meillä vettä on tullut valtavat määrät. Tänään on näköjään ollut välipäivä, eikä huomisellekaan mittavia määriä sadetta luvattu. Pitikin katsoa, mitä sanoo viralliset pohjavesitilastot. Kahden kesän kuivuuden jälkeen arvostan runsaita sateita.

      Poista
  5. Mahtava kattaus kauniita sukkia!

    Isäsi luona vierailun osalta mielessäni herää myötätunto ja tuttuus. Onneksi isäsi pystyy vielä kommunikoimaan niin, että ymmärrät häntä. Ja jokainen päivä on aina erilainen 💖

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Susanna! Eiköhän sukille omistajat löydy. En osaa istua mitään tekemättä.
      Sinulle varmasti tällaiset vanhustapaamiset ovat kovin tuttuja. Ihmeen hyvin isän kanssa edelleen pystyy juttelemaan, vaikka aiheet ovatkin rajalliset. Joka kerran hämmästelen hänen sinnikkyyttään, kun 95. ikävuoden täyttyminen jo lähestyy.

      Poista
  6. Voi kuinka kauniita sukkia olet tehnyt!

    VastaaPoista
  7. Kätesi ovat todellakin ahkeroineet sekä sukkia että herkkuja pöytään. Resepti vaikuttaa kiinnostavalta, pitääkin testata. Olen pilkkonut omenia sekä suoraan käytettäväksi että pakkaseen.
    Meilläkin on nyt onneksi satanut tämän viikon aikana, mutta edelleenkään ei ole mitään vedenpaisumusta, vaan kaikki on tullut puutarhan ja luonnon hyödyksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannellinen omenapiirakka on hyvää. Olen tehnyt samalla ohjeella jo vuosia. Omenasato on varsin hyvä, vaikka osa meni ötököiden suihin. Kaneli- ja syysomenaa on kumpaakin vielä puissa kilotolkulla.
      Runsaatkin sademäärät hävisivät heti, eikä mihinkään muodostunut lammikoita. Pohjavesi on edelleen matalalla, joten lisäsateet ovat yhä tarpeen.

      Poista
  8. Olet sinä vaan nopea ja ahkera sukanneuloja. Minäkin pitkästä aikaa tartuin sukkapuikkoihin, tosin vain millin paksuisiin. Ajattelin kokeilla, saisinko tuolle meidän minikokoiselle kaappiasukille jotain neulottua. Toistaiseksi kyhäelmät on purettu muutaman kerroksen jälkeen joko kehnon lankavalinnan tai väärän silmukkavalinnan takia. Kummasti sitä vain jostain lihasmuistista löytyi oikea ja nurja silmukka, vaikka edellisestä neulomiskerrasta onkin vierähtänyt jo reilusti yli viisi vuotta.
    Hyvä, että teillekin on vihdoin ja viimein osunut runsaita sateita. Nyt niistä on vielä kasveillekin hyötyä toisin kuin aivan kasvukauden lopussa.
    Blogger tuntuu taas temputtelevan normaalia enemmän. Itselleni ei ole roskapostiksi nyt merkitty kovin montaa kommenttia, mutta kommenttien julkaisu epäonnistuu usein. Blogger taitaa olla yli-innokas sensuroimaan käyttäjiensä tekstejä. Jospa ongelma vielä korjaantuisi.
    Leppoisaa sunnuntai-iltaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jollei kädet tartu lapioon, ne tarttuvat puikkoihin. Aina pitää ollu joku tai useampikin projekti meneillään. Olen joskus tehnyt joulukortteihin minineuleita hammastikuilla. Niiden huono puoli on luistamattomuus. Joku ohut naula voisi myös toimia puikkona. Minulla oli varmaan 10 vuotta väliä, ellei enemmänkin, etten ollut puikkoihin koskenut. Sukan kantapää tuotti hetken päänkivistystä, mutta pian se sujui. Kaipa joskus opitut taidot säilyvät selkäpiissä.
      Nyt mekin olemme saaneet sateita. Muutama päivä vettä tuli kaatamalla, sen jälkeen päivittäin kuuro silloin toinen tällöin. Enää ei ole tarvinnut kastella uusia istutuksia, joita jo ehdin murehtia. Ja pian voi ryhtyä sipuli-istutushommiinkin, kun maahan saa jotain työnnettyä.
      Parin päivän aikana blogger on kovin hidas. Pitää odottaa jonkun aikaa, että toisten blogeihin laitettu kommentti ilmestyy näkyviin. Jos liian aikaisin hyppää pois johonkin muualle, kommentti haihtuu avaruuteen. Kenties bloggerilla on omanlaisensa sensuuriprosessi meneillään. Yleensä ongelmat korjaantuvat ajallaan, vaikka toki ärsyttävät.
      Sunnuntai meni, kohta tämä maanantaikin. Mukavaa viikkoa sinulle!

      Poista
  9. Keltaiset sukat näyttävät herkullisilta kuin myös omenapiirakkareseptisi, joka ainakin menee kokeiluun. Kiitos! Hyvää syksyn jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tottahan keltaiset sukat näyttävät herkullisilta, kun niiden nimi on piirakkasukat. Sattuivatkin samaan postaukseen omenapiirakkareseptin kanssa. Suosittelen tuota kannellista omenapiirakkaa. Herkullista hieman lämpimänä vaniljajäätelön kanssa.
      Sinulle myös hyvää syksyä!

      Poista
  10. Between, kriikunasta olisit saanut mahtavaa joululikööriä soveltane mun kirsikkallikööriohjetta. Löydät ohjeen Ruokareseptit Leena Lumi Äidille viemme joka vuosi kirsikka likööriä ja vattuja hieman hänelle joukossa. Tykkää niin, että ei sanotuksi saa.// Myytkö sukkia?// Minut on hakkeroitu kohdassa, jossa näkyvät lukijamäärät. Näen todellisen tilanteen muualta. En aio hermostua! Ihanaa syyskuun jatkoa sinulle♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Leena! Hetken mietin liköörin valmistamista kriikunoista. Kirsikoista ja aroniasta olen sitä tehnytkin. Jätin liköörin väliin tällä kertaa, kun kaikki kaapit ja tilat ovat jo täynnä säilöttyä tavaraa.
      Varsinaisesti en sukkiani missään myy, mutta joillekin halukkaille kyllä edullisesti. Annan sukkia sukulaisille, ystäville ja läheisille, vien niitä tuliaisina ja isän hoivakotiin jouluna. Annan myös mm. nälkäpäiväkeräykseen.
      Oletpa joutunut harmillisen hyökkäyksen kohteeksi. Toivottavasti ei tullut isoja vahinkoja.
      Sinulle myös kaunista syysruskaa!

      Poista
  11. Oletpa ahkera. Ihania sukkia. Raitoja on kivaa neuloa ja piirakkasukat ovat kauniit. Itse olen ihastunut nyt kirjoneuleisiin. Mikähän siinä on, kun neuloosi iskee joka syksy.
    Ihania herkkuja olet keittänyt. Minä en oikein osaa säilöä mitään. Nyt on pakko mennä kauppaan. Muistin nyt borsh-keiton ja kuola rupesi valumaan suupielestä. Omenoitakin pitää muistaa ostaa. Kiitos uudesta ohjeesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kehuista! Neuloosi on vakava sairaus, josta ei taida ikinä parantua. Minä olen taitamaton kirjoneuleissa. Teen liian tiukkaa. Opettelen parhaillaan tikapuutekniikkaa, jonka pitäisi vähän helpottaa kirjoneuleissa.
      Borsh-keitto on herkullista - ja helppotekoista. Taidan tehdä uudemmankin kerran, kun kaapissa on edelleen punajuuria, kaalia ja sipuleita.
      Kannellinen omenapiirakka on hyvää. Kannattaa kokeilla.

      Poista
  12. Kauniita sukkia. Pitäisikin tarttua taas puikkoihin kun puutarha-aika vähenee talven myötä. Meillä on satanut aika mukavasti mutta maa on kastunut vain pinnasta, syvemmällä on vain pölisevää maata.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Katja sukkakehuista! Tavallisesti en kesäaikaan kudo juuri ollenkaan, mutta nyt piti keksiä tekemistä ajankuluksi. Illat ovat jo niin pimeitä, että kutomiselle löytyy taas enemmän aikaa.
      Täällä on tullut vettä runsaasti. En ole kaivanut maata, joten kosteuden syvyyttä en tiedä. Lammikoita ei ole mihinkään syntynyt, joten maa on imenyt veden hyvin.

      Poista
  13. Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista

Päivänkakkara, kielonkukka, metsätähti, nurmennukka
kuiskii meitä seurakseen, puutarhan helmaan suloiseen.
Kommentista mukava muisto jää, se pitkään mieltä lämmittää.
Kiitos Sinulle vierailustasi!