Yksi perhonen sentään

Nokkosperhonen

Meidän nurkilla perhoset ovat olleet tänä kesänä vähissä. Ei edes lämmin elokuu tuonut niitä punahatuille tai kallionauhuksille. Ilokseni olen saanut sentään ihailla perhosten tulvaa monien bloggareiden postauksissa, joten paitsi en siitäkään ilosta ole jäänyt.

Viikonloppuna jatkoin kasvihuoneen ja kasvimaan tyhjentämistä. Yksi nokkosperhonen saapui katsomaan touhujani. Tai luultavammin sitä kiinnosti enemmän kukista saatava ravinto, kuin minun urakointini. 

Nilalta saatu ruostekukka on kukkinut viikkoja

Olemme monena kesänä saaneet ihailla Saraheinän mökissä ja puutarhassa -blogissa ruostekukkien onnistunutta kukintaa. Monta kertaa olen itsekin ruostekukan mukuloita multaan laittanut, mutta kokeilujen jälkeen olin jo luopunut toivosta, että joskus näkisin ruostekukan omalla pihalla kukkimassa. Niin vain tänä kesänä tämä on tapahtunut.

Crocosmia - Ruostekukka

Ilahduin suuresti Lappalainen etelässä -blogin Nilalta saadun isokokoisen juurakon yltyessä kukkimaan ruukussa. Vielä ihmeellisempää on omin kätösin lavakaulukseen istutetun mukulan viikkoja kestänyt kukinta. Jo kolmas vana uhmaa kaikkia epäonnistumisen lakeja. Saatanpa kokeilla toistekin.

Pulmonaria saccharata - Valkotäpläimikkä

Muutama postaus taaksepäin kerroin istuttaneeni valkotäpläimikkää ns. Makkaripenkkiin, joka on ison osan päivästä varjossa. Tuossa penkissä on yhtä kuivaa kuin kaikkialla muuallakin puutarhassani, mutta aurinko ei sentään porota aamusta iltaan suoraan kasveihin. Istutuksen jälkeen kastelin imiköitäni, mutta sittemmin ovat saaneet olla omassa rauhassaan. Ovat kasvaneet mukavasti ja näyttävät hyvinvoivilta. Tuleva talvi tietenkin asettaa omat haasteensa kasvien selviytymiselle. Joka tapauksessa olen pikkuisen innoissani, josko vuosien räpeltämisen jälkeen keksin vihdoin sopivia kasveja hankalaan paikkaan. Ainakin pari viimeistä kuukautta olen joka kerran ohi kulkiessani pysähtynyt nauttimaan imiköiden rehevyydestä.

Perhoangervo 28.6.2022

Kaikki neljä perhoangervoani ovat "tuon kasvin minäkin hommaan" -ilmiön tulosta. Aikoja sitten törmäsin jossain blogissa kesällä kukkivan perhoangervon kuvaan. Kukkiessaan perhoangervo on kuin kevyesti tanssivien keijukaisten pilvi. Ensimmäisen istutin olopihan Syreenipenkkiin, jossa se on ehtinyt lunastaa paikkansa. Kaksi muuta istutin vasta pari vuotta sitten naapurin aidan viereen. Ne eivät ole vielä kasvaneet kovin suuriksi, mutta ensi kesä saattaa olla jo niiden juhlaa.

Gillenia trifoliata - Perhoangervo

Neljännen istutin vasta viime syksynä lähelle sisäänkäyntiä. Ilahduin, että se oli keväällä ylipäätään hengissä. Aiemmista perhoangervoista olen jo oppinut, että kasvilla menee hetki aikaa röyhähtää täyteen kasvuun ja kukintaan. Tämä neljäs pikkuinen on selvästi myöhäisherännäinen, sillä se päätti ryhtyä kukkimaan vasta elokuun lopussa.

Varjoliljat kukkivat kesällä runsaina. Varsinkin olopihan Syreenipenkissä on viikkokausia sojottanut pitkien varsien päässä rypäs ruskettuvia varjoliljan siemenkotia. Olen vuosien mittaan ripotellut varjoliljan siemeniä pariin paikkaan. Niinpä niitä on alkanut putkahdella mukavasti kyseisistä penkeistä. Nyt laajensin varjoliljojen reviiriä, koska haluan niitä myös Pikkupuutarhaan. Menee varmasti tovi jos toinenkin ennen kuin näen kukkivia varjoliljoja Pikkupuutarhassa. Vaan eipä pääse koskaan perille, ellei matkaa aloita juuri nyt.

Penan begonia

Keikuin pari tuntia korkeilla tikkailla keräämässä alapihan kahdesta puusta kriikunoita. Niitä tulikin 2½ ämpärillistä. Taas on keitetty sosetta ja syöty vatsat täyteen kriikunoita. Veinpä satsin niitä myös naapureille. Samalla ihastelin Penan begoniaa, joka on aina yhtä kaunis. Amppeli on täynnä kerrottuja keltaisia kukkia, joissa on häivähdys punaista ja oranssia. Penan begoniapeukalossa on selvästi taikaa.

Hydrangea paniculata Vanilla Fraise - Syyshortensia

Yksi jos toinenkin hehkuttaa tähän aikaan vuodesta syyshortensioita. Eikä syyttä. Liityn samaan joukkoon, sillä olen vuosi toisensa perään yhtä lumoutunut Vanilla Fraiseni vaaleanpunaisesta kukkapilvestä. Yläpihan grandiflorat kukkivat aivan yhtä valtoimenaan, mutta niiden ulkoasuun tuo häivähdyksen surua kuivuuden vuoksi roikkuvat lehdet. Valkoisiin kukkiinkin on tullut annos ruskeaa tavallista aiemmin. Tuskin maltan odottaa tulevia vuosia, jolloin tänä vuonna istuttamani syyshortensiat ovat yhtä uhkeita ja kauniita.

Kirjastomäki

Olen lukenut kesän aikana vinon pinon kirjoja. Laitoin joitain uutuuksia varaukseen, mutta pitkän jonon vuoksi joudun niitä vielä odottelemaan. Aina pitää olla joku kirja yöpöydällä ja pari muuta hyllyssä odottamassa vuoroaan. Siksi lähdin reppu selässä kirjastoon. 

Matka meinasi tyssätä heti alkuunsa pääsalin esittelyhyllyyn, johon kirjastoväki oli nostanut tarjolle tuoreita teoksia. Useimmissa oli laina-aika kaksi viikkoa, jonka vuoksi pakotin itseni ohittamaan hyllyn. Jos voisin maata kirja nenän edessä aamusta iltaan, ei kahden viikon laina-aika olisi ongelma. Mutta kun elämässä on muutakin tekemistä ja toimintaa. Hyvin löytyi lukemista, onneksi vähän pidemmällä laina-ajalla.

Puro ilman vettä

Paluumatkalla poikkesin tarkastamaan kylän järvien välisen puron. Tähän aikaan vuodesta ei koskikaroja kannata purossa tähtäillä. Nyt ei kyllä muutenkaan, sillä puro on käytännössä rutikuiva. Ei kivien välissä solisevaa vettä, ei kasvoille pärskähtäviä pisaroita. Meillä on satanut viimeksi 22.8. varhain aamulla. Silloin vettä tuli parin tunnin ajan ihan mukavasti. Sitä edeltävät sateet olivat 6.8. ja 8.8. Kumpikin määrältään sellaisia, ettei niitä voi sateiksi edes kutsua. Muuten aurinko on paistanut täydeltä tai lähes täydeltä taivaalta. Voi luontoa, voi puutarhaa.

Berberis thunbergii 'Atropurpurea' - Purppurahappomarja

Tämä kuva antaa ehkä kalpean aavistuksen siitä, miten hieno purppurahappomarja on auringon osuessa sen lehtiin. Pieni pensas on punainen koko kasvukauden, mutta näin ruskan lähestyessä  ja auringon paistaessa alhaalta sen purppurainen olemus korostuu. Näitä voisi istuttaa useamman samanlaisen porukan ihan vain silmäniloksi.

Illat pimenevät vauhdilla. Nyt on sopiva aika sytyttää kynttilöitä. Laitoin puutarhaan muutamaan lyhtyyn patteritoimiset kynttilät, jotka syttyvät ajastettuina palaen 6 tuntia. Yllättävän pitkään patterit kestävät pakkasillakin ulkona. Kaupoissa on nyt hyllytolkulla kaikenlaisia aurinkokennotoimisia koristelyhtyjä. Muutamia olen joskus ostanut, mutta ilo niistä on ollut aika lyhytaikaista. Tuikkivat hetken, jonka jälkeen saakin kantaa muoviroskaa keräykseen tai sekajätteeseen. 

Vanhassa ladossa ainakin ilmastointi toimii.

 
Sähkön säästäminen on nyt sana jokaisen median otsikoissa.  Vastuulliset ihmiset ovat säästäneet iät ja ajat. Meidän huushollissa veden ja sähkön kulutusta on seurattu jo vuosikausia. Lamputkin vaihdettiin ledeihin pian niiden markkinoille saapumisen jälkeen. Alkaa olla vaikea keksiä, mistä vielä nipistäisi. Pahaa pelkään, että osa ihmisistä tekee kaikkensa sähkön säästämiseksi ja kärsii huonoa omaatuntoa lopusta. Sitten on paljon ihmisiä, jotka eivät tikkua ristiin laita tässäkään tilanteessa.

Taivas täyttyy pilvistä ja tuulee navakasti. Sateita odottaville sää vaikuttaa lupaavalta. Josko viimein pölisevä puutarha saa kaipaamaansa kastelua.

Clematis Ville de Lyon

Syyskuun puoliväli on tuossa tuokiossa. Tintit tepastelevat keittiön ikkunalaudalla vihjailemassa, että täällä taas ollaan. Sanoin niille, ettei vielä ole aika aloittaa talviruokintaa. Syötävää riittää puutarhassa ainakin mustarastaille päätellen kukkapenkeistä kulkuväylille singotuista multapaakuista ja kuorikatteesta.

 Syysmetsään hiljaa keiju kulkee, 
sammaleiseen syliinsä hänet sulkee, 
usvaan utuiseen kietoo maan, 
rauhaan ja puiden havinaan. 
Askel on keveä, ei jälkiä jää, 
niittyvillain taipuu hiljaa pää. 
Sieni hattunsa laskee maahan.