Kukkaisat Kevätmessut

Puutarhanikkareiden somistusta

Helsingin kevätmessut on käyty ja kierretty. Koronan aikaan messuja ei järjestetty. Viime vuonna en taas saanut itseäni innostumaan lähteäkseni messuille. Tänä vuonna päätin mennä ja päätöstäni vahvisti naapurin Maritilta saatu messulippu. Eihän sitä voinut jättää käyttämättä.

Keskuspuiston istutuksia, suunnittelija Minna Harju.

Varauduin jättämään päällysvaatteet alakerran aulan säilytyslokeroihin. Nepä olikin kaikki siirretty yläkertaan, joten tungin takin reppuun. Siellä se tietenkin vei tilaa mahdollisilta ostoksilta, joita loppumetreillä roikotin käsissäni. Olin nimittäin suunnittelut vieväni niitäkin välissä lokerikkoon pitääkseni kädet vapaina. Kävelymatkaa tuli jo itse messuja tutkiessa, eikä viitseliäisyyttä riittänyt ramppaamiseen yläaulan lokerikoille. Fiksuna olisin jättänyt päällysvaatteet autoon tai maksulliseen narikkaan. Ei taas päässä raksuttanut.

Keskuspuiston istutuksia, suunnittelija Minna Harju.

Ovensuusta messualueelle mennessäni törmäsin ensimmäisenä Puutarhanikkareiden eli Taimia Oy Heiskanen & Nikkarin osastoon. Katse osui oitis komeisiin jouluruusuihin, joista oli aika hyvä tarjous. Kasviherkkuja oli tietenkin pilvin pimein ja peräti heidän toisessakin pisteessään. Ensimmäisellä kerralla pääsin tyhjin käsin ohi. Toisella juutuin vankasti, enkä ilman ostoksia pois lähtenyt.

Keskuspuiston istutuksia, suunnittelija Minna Harju.  Kuvassa: Magnolia Emperor.

Suurin osa kuvistani on messualueen keskelle sijoittuvasta keskuspuistosta, jonka on suunnitellut maisemasuunnittelija Minna Harju. Perinteisesti keskusalue on pyhitetty näyttäville rakenteille ja istutuksille. Katsojilla on aina hyvinkin erilaisia mielipiteitä ja näkemyksiä alueen tyylikkyydestä. Aamun kireän pakkasen keskeltä lämpimään ja värikkääseen messumaailmaan siirtyminen hiljensi minun päästäni mahdolliset negatiiviset näkemykset. Olin puhtaasti iloinen ja viehättynyt värien kirjosta.

Keskuspuiston istutuksia, suunnittelija Minna Harju.

Keskuspuiston istutuksia, suunnittelija Minna Harju.

Keskuspuiston istutuksia, suunnittelija Minna Harju.

Keskuspuiston istutuksia, suunnittelija Minna Harju.

Keskuspuiston istutuksia, suunnittelija Minna Harju.

Jättikokoinen mehiläinen tai joku kukkakärpänenkö kenties lymysi narsissien joukossa. Otus oli minusta metkan näköinen. Voisin ottaa sellaisen omaan puutarhaan. En löytänyt ötökän valmistajaa. Ymmärsin kuitenkin, että se on tehty erilaisista kierrätysmateriaaleista.

Keskuspuiston istutuksia, suunnittelija Minna Harju.

Keskuspuiston istutuksia, suunnittelija Minna Harju.

Keskuspuiston istutuksia, suunnittelija Minna Harju.

Keskuspuiston istutuksia, suunnittelija Minna Harju.

Tulppaanit ovat aina parhaimmillaan tällaisina isoina ryppäinä.

Keskuspuiston istutuksia, suunnittelija Minna Harju.

Joku siivekäs, vanhoista haravista tehty olento tämäkin mainio mönkijä.

Keskuspuiston istutuksia, suunnittelija Minna Harju.

Keskuspuiston istutuksia, suunnittelija Minna Harju.

Keskuspuiston istutuksia, suunnittelija Minna Harju.

Keskuspuiston istutuksia, suunnittelija Minna Harju.

Kirjavalehtinen kasvi osoittautui begoniaksi. Pukinmäen puutarhan standilla niitä oli myynnissä. Myös tumma- ja pyöreälehtisiä begonioita oli näiden punalehtisten vieressä. Ylipäätään Pukinmäen puutarhan pisteellä oli runsaasti mielenkiintoisia kasveja niin sisälle kuin puutarhaankin.

Suomen Niittysiemen

Niittysiemenen pussukat ovat niin kauniita, että niitä ei raaskisi tyhjinä heittää pois. Vähintäänkin pusseista voisi askarrella onnittelukortteja sitten, kun sisältö on ripoteltu tuoreeseen multaan.

Monenlaista tilpehööriä oli tarjolla.

Messuilla on lukuisten eri kuntien ja kaupunkien esittelypisteitä. Lohja täyttää tänä vuonna 700 vuotta. Kaupungilla onkin synttärien kunniaksi myynnissä monenlaista pientä kivaa eri makuisista suklaista pellavaisiin laudeliinoihin.

Kekkilän osastolla esiteltiin erilaisia multa- ja kateaineksia puutarhaan.

Hyrian Suuntavalmennus

Puutarhaliiton, Messukeskuksen ja Pihailon järjestämässä näyttelyssä on mahdollisuus katsella seitsemää kivaa minipuutarhaa. Kuvien alla on kunkin minipuutarhan nimi. Mieluisinta minipuutarhaa voi myös äänestää.

Puolimatkan koulu

Huonekasviseura ry

Steinerpäiväkoti Pikkukarhu

Pukinmäen Nukkekotikerho

Aula Työkoti

Ei kevätmessuja ilman sipulibingoa. Myyjärouva tepasteli käytävällä huutamassa nipputarjouksia. Tuolta olisi saanut kukkasipuleja joka makuun. Muutaman kerran olen osallistunut tähän sipulibingoon, jonka lopputuloksesta ei voi koskaan mennä takuuseen. Lukinliljan sipulit ovat sentään kestäneet useita vuosia ja kukkineet joka kesä. Ja juuri niin valkoisena, kuin kyltissä on luvattu.

Jouluruusuja en pysty ohittamaan. En sitten millään. Niitä oli tarjolla useammalla yrityksellä. Hinnat vaihtelivat, samoin koot. Useimmat olivat hyvin muhkeita. Halpojahan nämä eivät ole.

Työvälineissä tarjolla oli kotimaista Fiskarsia ja saksalaista Gardenaa. Fiskarsin osastolla katselin pitkävartista rikkaruohovempainta, mutta jäi ostamatta. Uutuudet aina viehättävät, mutta usein ne vanhatkin toimivat oikein hyvin. Gardenan saksiin olen tykästynyt. Kestävät ja toimivat tosi pitkään. Kaipasin toisia pieniä oksasaksia, joten sellaiset lähtivät mukaan hyvään messutarjoushintaan.

Siemeniäkin oli seinätolkulla. Minun piti tutkia omat siemenvarastot ennen messuille lähtöä, mutta enpä taas muistanut. Pussukoita katsellessa olin aivan vakuuttunut, että tuota minulta puuttuu, ja tuota, ja vielä tuota. En vain luottanut omaan muistiini, kun paljouden äärellä tuppaa niitä tarpeita syntymään perusteettomasti. Löysin kuitenkin 'Alaska Salmon Orange' -krassia, jota olen jo ehtinyt kaupoista etsiä.

Puutarhanikkareiden somistusta

Moni mieluisa puutarhayrittäjä näiltä messuilta jälleen puuttui. Kaipasin mm. Mustilaa ja Tommolan tilaa. Laiturit, paljut ja metrilakut jätin suosiolla kokonaan katsomatta. Kasvihuoneetkin kiersin vähän kauempaa, kuin sellaiselle ei ole nyt tilaa eikä rahaa.

Puutarhanikkareiden somistusta

Kevätmessuilla on puutarhan lisäksi esillä myös sisustusta, remontointia, mökkijuttuja ja lähiruokaa sekä luomua. Ne tuli kierrettyä pikaisesti päältä raapaisten.

Aiempina vuosina olen tehnyt kivoja ruokaostoksia lähiruoka & luomupuolelta. Nyt ostin irtomyynnistä kreikkalaisia oliiveja, joita myivät ruotsia puhuvat nuori mies ja luultavasti hänen isänsä. Hetken pörräsin englantilaisen fudge-tiskin ääressä, mutta päädyin ostamaan lähellä olevasta puodista rasiallisen perinteisiä omenaleivoksia. Kreikkalaiset oliivit ja englantilainen fudge kumpikaan ei ollut lähiruokaa, tuskin luomuakaan. Omenaleivokset on leivottu stadissa eli Helsingissä. Leivokset voikin luokitella lähiruoaksi.

Kuvan naurissäkit olivat ainakin kyltin mukaan luomua. Kaukaa katsottuna näytti, kuin tiskillä myytäisiin jättikokoisia pusseja donitseja. Muutama nuori pohti keskenään, "mitä nuo keltaiset pallerot oikein ovat?" Ei taida nauris olla kovin tuttu juures monellekaan.

Puutarhanikkareiden somistusta

Menin messuille enemmän uteliaisuudesta ja avoimin mielin. Jotain ostoksia ajattelin jo etukäteen siellä tekeväni. Jouluruusuja en tietenkään voinut vastustaa, vaan niitä on nyt kolme kappaletta autotallissa odottamassa isompaan purkkiin istutusta ja pääsyä myöhemmin pihamaalle. Kaksi mukavan kokoista Cafe au Lait -daaliajuurakkoakin eksyi kassiin. Samoin muutama kappale työhanskoja. Narsisseja teki mieli pääsiäiseksi, mutta niitä saa ensi viikolla omasta kukkakaupasta. Ehkei edulliseen messuhintaan, mutta ainakin ne ovat viikolla hankittuina tuoreempia kestämään pääsiäisen yli.

Yhteenvetona messureissusta sanoisin, että piristi kummasti. Kohdalleni osui todella mukavia ja iloisia messuesittelijöitä, joiden kanssa tuli jaettua samoja keväänodotuksen fiiliksiä. Törmäsin myös aiemmin tuntemattomaan oman kylän puutarhaihmiseen, jonka kanssa juteltiin suklaakosmoksista ja tuoksuherneistä. Kyllä onkin yhteisen puutarhakielen höpöttäminen piristävää.

Mukavaa viikonloppua ja siirtymistä huhtikuun puolelle!

Tiiu Kukkasjärvi: Omavaraistelua kaupunkipihalla

 
Tiiu Kukkasjärvi: Omavaraistelua kaupunkipihalla. Readme.fi Helsinki 2023. 239 s.
ISBN 978-952-373-557-6

Monille meistä jo entuudestaan Puutarhahetki - suurien unelmien puutarhablogista tuttu Tiiu Kukkasjärvi on ottanut aimo harppauksen julkaisemalla kirjan "Omavaraistelua kaupunkipihalla". Lämpimät onnittelut Tiiulle ja suuret kiitokset arvostelukappaleesta.

Olen muutaman päivän ajan tutustunut kirjaan syvemmin. Tällaisia tietoteoksia harvemmin luetaan kerralla alusta loppuun. Niitä selataan aluksi sieltä täältä ja pysähdytään kiinnostaviin yksityiskohtiin. Kirja luetaan pala palalta. Kirjaan palataan uudelleen kasvukauden aikana ja hyväksi havaittuihin kirjoihin seuraavina keväinä ja kesinä. Parhaimmillaan tällaisesta kirjasta tulee harrastajalle tärkeä hakuteos.

Tämän kirjan ulkoasu on selkeä, valoisa, helposti luettava. Kuvia on sopiva määrä. Ne täydentävät ja selkeyttävät tekstiä.

Itse etenin kirjassa systemaattisesti alusta loppuun. Sisällysluettelo auttaa jatkossa löytämään nopeasti niitä asioita, joihin on kulloinkin tarve palata.

Pääteema omavaraisuus nousee hyvin esille. Se toimii punaisena lankana niin hyötyviljelyssä, mehiläistarhauksessa, luonnonkasvien hyödyntämisenä kuin marjojen ja sienten keräämisenä ja säilömisenä. 

Luonnokasveihin liittyvät ruokaohjeet ovat kiva lisä. Toivottavasti ohjeet houkuttelevat hyödyntämään enenevässä määrin luonnonkasvien käyttöä kunkin lukijan omassa taloudessa. Näiden valmistusohjeiden nimet tuovat mieleen keijukaiset ja runouden. Vai mitä sanotte voikukkasimasta, mesiangervonkukkapannacotasta, kuusenkerkkäsiirapista?

Kulloisiakin aiheita täydentää lyhyet ja ytimekkäät vinkit, jotka erottuvat selvästi eri värillä korostettuina laatikoina. Tärkeiksi koen myös taulukot, joihin on koottu kumppanuuskasvit, kylvökalenteri ja luonnonmarjat.

Kirjassa ei ole unohdettu ekologisia näkökulmia. Sitähän omavaraisuus on jo sinänsä, mutta myös kompostointi, sadeveden hyödyntäminen kastelussa, aurinkosähkö ja luonnonkasvien hyödyntäminen.

 
Kirja on erinomainen oppi- ja hakuteos aloittelevalle puutarhaharrastajalle. Kirjasta löytyy runsaasti tietoa ja omaan käyttöön sopivia vinkkejä myös pidemmän linjan puutarhaihmiselle. 

Ajankohta kirjan julkaisemiselle on mitä mainioin. Juuri nyt on hyvä hetki hakea vahvistusta talven aikana unohtuneille tiedoille. Vielä parempi on opetella uusia asioita ja muuttaa omia luutuneita käsityksiä. Tälle kirjalle on sopiva paikka ahkerassa käytössä olevien puutarhakirjojeni joukossa. Suosittelen kirjaa myös muille.

Lämmin kiitos Readme.fi:lle ja Tiiulle esittelykappaleesta.

Katariina katosi hankeen

 

Lauantai-iltana alkoi lumisade, joka vain sakeni sakenemistaan. Lämpötilakin painui pakkasen puolelle. Tätähän meille on ennustettu ja luvattu, joten mikään yllätys talviseksi muuttunut sää ei ole.

Aloituskuva on ylä- ja alapihan erottavasta rinteestä. Portaiden kahtia jakamasta oikeasta puolesta eli Oikearinteestä. Maanpeiteruusu Fairy siinä nukkuu vielä talviuntaan. Ruusun oksien kärjen kohdalla on myös kevätkurjenmiekka Katharine Hodgkinin melko pitkiksi kasvaneita piippoja. Valitettavasti niitä ei nyt näy, koska ne katosivat lumisateen myötä hankeen.

Iris reticulata Katharine Hodgkin

Tässä Katariinat lauantaipäivällä kuvattuina. Paikka on ollut lumettomana jo muutaman päivän. En vain ollut aiemmin katsonut riittävän tarkasti huomatakseni piippoja. Olin aikeissa sunnuntaina kehittää jotkut suojat piipoille, jotta jänikset tai peurat eivät niitä popsisi. Nyt tuli hiukan lisäaikaa verkkojen löytämiselle, kun piipot uinuvat lumessa.

Tulipa sylvestris - Metsätulppaani

Lähellä alapihan takalaidan aitaa kasvavan Mustilanhortensian kupeeseen olen istuttanut metsätulppaaneita. Yllätys, yllätys. Ovat jo heränneet.

Omphalodes verna - Kevätkaihonkukka

Kevätkaihonkukka on kunnon kevätvirkku. Sen vihreät versot nostavat päätään ensimmäisten lämpimien auringonsäteiden myötä. Kuvan Vasenrinteen yläosa on pihan ensimmäisiä sulapaikkoja, jossa kevätkaihonkukka on taas aloittamassa kesäistä matkaansa.

Huvituksen alle loppukesästä istutettuja esikoita on alkanut putkahdella mullasta enemmänkin. Sain Lappalainen etelässä -blogin Nilalta monen monta eri väristä esikkoa. Ne viettivät aikansa ruukuissa, kun etsin niille sopivaa paikkaa. Istutuskarttani mukaan näiden pitäisi olla etelänkevätesikkoja. Osa esikoista oli jo kukkimisensa kukkinut, enkä voinut ainakaan kukan värin perusteella istutuspaikkoja kirjata. Tunnen huonosti eri esikoita, joten olkoon nämä tässä vaiheessa vain esikoita.

Dicentra formosa - Pikkusydän

Pikkusydämen punaisia naamoja on jo kurkkaamassa mullasta Kurgaanissa. Nämä ilmestyvät ilmoille varsin nopeasti lumen sulattua. Eipä ehdi edes selkäänsä kääntää, kun pikkusydänten tillimäisiä lehtiä puskee sieltä täältä.

Crocus crysanthus - Kultasahrami Romance

Vapaapenkiksi nimettyyn paikkaan istutin syksyllä kultasahrami Romancea. Samaan paikkaan olin istuttanut ennen sipuliaikaa pari uutta syyshortensiaa, joille laitoin jänisten varalta verkon. Krookusten perhe on tullut aivan  huomaamtta eristetyksi toinen toisistaan verkolla. Maa on vielä sen verran kohmeessa, etten uskalla verkkoa nostaa. Saattavat krookukset häiriintyä.

Raparperihan se siellä punastelee. Se on tunnetusti aina yhtä kevätvirkku. Vielä menee hetki ensimmäiseen rapskupiirakkaan.

Näin vihreää alapihallamme oli lauantaina. Myös yläpihalla lumi oli sulanut hyvin tehokkaasti. Käytävät oli paljaina. Istutusalueilla ja muuallakin lunta oli lähinnä niissä paikoissa, joihin sitä on kolattu. Märkää oli joka paikassa, enkä kovin paljon viitsinyt alapihallakaan tallustella.

Koivunoksia ja muuta puista lentänyttä sälää on joka paikassa. Isoimpia poimin kulkiessani pois, mutta mihinkään haravointi- tai muihin siivoustalkoisiin en aio vielä ryhtyä. Sulakoon ja kuivukoon paikat ensin kunnolla.

Sunnuntaina maisema näyttikin vähemmän keväiseltä. Lunta oli illan ja yön aikana satanut sen verran runsaasti, että lumityöt oli tehtävä. Aurakin kävi lykkäämässä sisäänkäynnin umpeen. 10 päivän sääennusteen mukaan sama meno jatkuu useita päiviä eteenpäin. Lunta ja pikkupakkasta on luvassa harva se päivä. Ehdin jo innostua paljaista nurmikoista ja esiin työntyvistä piipoista. Nyt vähän harmittaa, mutta tällaistahan tämä meidän kevätsäämme tuppaa olemaan. Jos kerran lunta pitää sataa, satakoon sitten mieluummin maaliskuun lopussa, eikä vaikkapa vappuna.

Mustarastaitakin taitaa uusi lumikerros harmittaa ja haitata. Ne syövät maasta käsin, joten ruoan löytyminen on nyt vaikeaa. Kuvassa ei näy syreenistä roikkuva siemenautomaatti, josta muut pikkulinnut pudottavat ruokaillessaan joitakin siemeniä myös maassa syöville. Ehdin jo päättää, etten enää tänä keväänä täytä siemenautomaatteja, vaan niissä vielä olevat siemenet saavat riittää. Talviolosuhteiden jatkuessa pyörsin päätökseni ja kävin lisäämässä automaatteihin hiukan uusia siemeniä.

Noita mustarastaita ikkunasta tiiraillessani oli hieraistava silmiä kerran jos toisenkin. Joukkoon nimittäin liittyi peipposia (joista en ehtinyt saada kuvaa). Huusin Ukkokullankin katsomaan ja tunnistamaan. Kyllä, peippoja ne olivat. Myöhemmin sunnuntaina näin yhden peipon myös pihan toisella ruokintapaikalla. 

Luontoportin mukaan peippojen kevätmuutto ajoittuu huhtikuuhun, mutta saattaa niitä tulla jo maaliskuussakin. Joitakin yksilöitä talvehtii harvalukuisena Etelä-Suomessa. Tiirasta en löytänyt yhtään peippohavaintoa. Västäräkkejä on nähty saapuvan ti 21.3.

Kannoin jo paksuimmat talvitakit vaatehuoneeseen. En ole lainkaan vilukissa, päinvastoin. Tuumasin pärjääväni pikkupakkasillakin kevyemmillä tamineilla. Niin vain vanhan kansan taikausko iski tajuntaan. Tuliko talvi takaisin, kun liian aikaisin laitoin talvivaatteet kesäsäilöön? Ei, en suostu talvihynttyitä takaisinkaan siirtämään. Lumi sulaa, lämpö lisääntyy ja kevät saapuu. Riippumatta siitä, missä talvitakkini kulloinkin ovat.