torstai 20. huhtikuuta 2023

Värit palaavat hissukseen

Crocus tommasinianus Yalta - Tähtisahrami
 

Aurinkoiset ja lämpimät säät ovat poksauttaneet krookukset ja scillat kukkimaan. Osa krookuksista ja esimerkiksi etelärinteen Katharine Hodgkin -irikset ovat jo kuihtuneet. Puutarhan varjoisemmista osista lumi on luonnollisesti sulanut hitaammin. Näillä alueilla krookuksia on vasta tulossa kukkaan. Syksy ei juuri nyt ole päällimmäisenä mielessä, mutta tämä ajankohta on oivallinen sen pohtimiseen, mihin haluaisin tulevina keväinä lisää kukkia. Siis kamera laulamaan ja tarvittaessa ahkeraa kirjaamista syysistutuksia ajatellen.

Helleborus niger - Jouluruusu


Edellinen talvi oli meidän pihassa tuhoisa monille perennoille. Myös jouluruusuille, joista menetin ainakin kolme. Tänä vuonna tilanne on huomattavasti valoisampi jouluruusujen suhteen. Useimmista muista perennoista en vielä voi sanoa juuta enkä jaata. Jotkut ovat jo heräämässä, monia saan jonkun aikaa odottaa.

Helleborus niger - Jouluruusu


Kasveja istuttaessa on tärkeää huomioida niiden tarvitsemat kasvuolosuhteet. Vähemmän tulee mietittyä, mistä suunnasta puutarhuri niitä mieluiten katselisi. Tai kameralla kuvaisi. Syreenipenkin jouluruusua vuosia sitten istuttaessani unohdin kokonaan alituisen innostukseni kukkien ikuistamiseen. Nyt joudun harrastamaan balettitanssijan varpaankärkiaskellusta välttääkseni muiden kasvien tallomisen jouluruusun kuvaustilanteissa. Tai sitten on kuvattava sen selkämystä, kuten tässä kuvassa.

Iris reticulata Katharine Hodgkin


Syksyllä kevätkurjenmiekkametsästykseni ei tuottanut kovin hyviä tuloksia. Tein aika vaatimattomat nettitilaukset, koska kuvittelin saavani kivijalkakaupoista haluamani. Ehkä olisi pitänyt laajentaa etsintäaluetta, sillä tutuissa kaupoissa oli yllättävän vähän valikoimaa. Niinpä kevätkurjenmiekkoja istutin vain kahta sorttia: tummaa lilaa Purple Hilliä ja kuvan Katharine Hodgkinia Pikkupuutarhan Kivipenkkiin. Näiden kaveriksi suunnittelen jo nyt Karharine´s Goldia, jollaisia ihailin mm. Saaripalstan Sailan blogissa.

Iris reticulata Purple Hill


Purple Hillit istutin alapihan Ruusupenkkiin, jossa niistä ensimmäiset ovat juuri avautuneet. Näitä minulla on ollut ennenkin, mutta ovat kadonneet. Toistaiseksi näkymättömissä ovat myös Harmonyt. Frozen Planetit peura söi vuosi sitten. Eikä vain syönyt kukkia, vaan riipi sipulitkin ylös. Sipuli-ressukat järkyttyivät niin pahasti, etteivät enää halunneet tänä keväänä nousta.

Olen tunkenut syyssipuleita vähän sinne sun tänne. Enemmän pitäisi miettiä niidenkin kasvuolosuhteita. Taisin vasta nyt tajuta, että kevätkurjenmiekat ansaitsevat lämpimän ja vettä läpäisevän paikan. Ehkä yksi syy niiden katoamiseen puutarhastani, on liian kosteat ja koleat istutuspaikat. Kiitos siis Saaripalstan Sailalle tämän asian esiintuomisesta.

Corydalis - Pystykiurunkannus


Ensimmäiset lilat pystykiurunkannukset alkavat kukkia. Niitäkin on pitkin puutarhaa paikoissa, joihin en ole niitä tietoisesti istuttanut. Muurahaisetko näitä kuljettaa uusille alueille? Vai puutarhuri multaa ja kompostia levittäessään? Muutaman alun olen parin edellisen kesän aikana siirtänyt paikkoihin, joissa toivon sen leviävän. Aika näyttää, kuinka käy. Vai kuuluuko tämäkin kasvi niihin, jotka seikkailevat oman halunsa mukaan? Kuten akileijat ja sormustinkukat.

Corydalis solida 'Beth Evans' - Pystykiurunkannus

Pinkit Beth Evansit ovat ainakin toistaiseksi pysyneet kohtuullisen hyvin omilla alueillaan. Mitä nyt ovat rehevöityneet ja laajentaneet pehkojaan. Tykkään näistä paljon. Bethin vihreät versot nousevat aikaisin keväällä, kurkkivat jo lumen keskeltä. Nuppujakin ne jo availevat.

Syödyt krookukset


Piippoiloa himmentää jänisten ja peurojen aktiiviset vierailut puutarhassani. Kuvan krookuksia en edes ehtinyt avautuneina nähdä, kun ilmeisesti ristihuuli oli käynyt ne yöllä napostelemassa.

Alapihalla peura oli syönyt valtaosan tulppaaneista. Eikä tarvinnut tuholaisen lajia arvuutella, sillä mullassa näkyi oikein hyvin sorkanjäljet. Olivat tulleet rajanaapurin 80-senttisen aidan yli. Harkitsen vakavasti naapurin aidan korvaamista samoilla aitaelementeillä, joita laitoimme tonttimme puistoreunalle. Täydellisiä peuraesteitä eivät nekään ole, mutta ovat sentään jonkin verran estäneet alapihalla kulkua. Tehokkaita, 2,5-metrisiä riista-aitoja ei kunta salli. 


Viikko sitten kävin naapurikylän saksalaisessa ruokakaupassa heti aamutuimaan. Menin ilman suurempia suunnitelmia katsomaan, josko joku kiva perennajuurakko löytyisi. Sipuleita, mukuloita ja juurakoita oli monta laatikollista vierekkäin ja päällekkäin. Parhaat apajat oli lattialla, jonne kyykistyin muiden innokkaiden rouvien seuraan penkomaan pussukoita.

Kesäkullero ja syyshohdekukka


Mopo lähti keulimaan oitis. En kyennyt pelkästään katsomaan, mitä on tarjolla. Siirsin pussukoita ostoskoriin, otin jonkun pois ja laiton toisen tilalle. Järki ja harkinta tuollaisessa paikassa katoaa, jos sellaista on koskaan ollutkaan. Minun pelastukseni taisi olla tiukka aikataulu, joka vaati lopettamaan kahmimisen ja poistumaan kassan kautta ulos.

Kesäkulleroa minulla on ollut ennenkin. Viime kesänä se oli vähän huonossa hapessa vaikean talven jäljiltä.  Syyskukkijoille on aina tilaa.


Laitoin juurakot kunkin omaan purkkiinsa. Juurtukoon ja kasvakoon rauhassa, kunnes olen päättänyt kullekin oman istutuspaikkansa.

Fritillaria imp. 'Rubra'  - Keisarinpikarililja

Palataan vielä hetkeksi piippojen pariin. Keisarinpikarililjat saisivat varmaan nopeuskisassa ensimmäisen palkinnon. Niin nopeasti ne keväällä mullasta nousevat ja kasvavat. Saapa nähdä, kukkiiko nämä Rubrat tänä kesänä? Kuulemma ne kaipaavat kunnon lannoitusta, jota olen niille antanut.

Fritillaria imp.  - Keisarinpikarililja


Ikivanhat keltaiset keisarinpikarililjat nousevat uskollisesti vuosi toisensa jälkeen. Kukkimisen ne ovat jättäneet väliin monena vuotena. Näiden piippojen ilmestymisen ilmoille haistaa helposti lähellä kulkiessa. Täytyykin kysyä Ukkokullalta, aistiiko hän keisarien tuoksun. Oman hajuaistini menetin muutama vuosi sitten.

Nukkajuoru

Sain ystävältä karvalehtisen juorun. Tarkkaa nimeä en sille löytänyt. Kasvi oli jonkun aikaa kaupan muoviruukussa, kunnes siirsin sen parempaan ruukkuun. Ilmeisesti juoru tykkää uudesta ruukusta, lannoitteesta ja aurinkoisesta sijainnista, sillä se intoutui kukkimaan. Söpö pieni kukka.

Nokkosperhosia on runsaasti

Istuu hiljaa niityllä,
auringon paiste kasvoilla.
Katsoo kohti taivasta,
heinätupsu peittona.

Aurinko hänet herättää,
kultasäteitä lähettää.
Hän luonamme jälleen on,
kevään ensi perhonen.


27 kommenttia:

  1. Omat vähäiset jouluruusuni näyttävät olevan hengissä, mutta kukkia ei näy. Hyvä, että ovat kuitenkin elossa. Ihana nähdä kuvia sinun kauniisti kukkivista jouluruusustasi. Minäkin olen haikaillut tuota Katharine’s Gold kurjenmiekkaa, mutta en nähnyt syksyllä sitä myytävänä, niissä paikoissa, missä tein ostoksia.
    Beth Evans on ollut jo muutaman vuoden hankintalistalla, mutta sitäkään en ole nähnyt meilläpäin taimimyymälöissä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Osa jouluruusuistani on varsin ryytyneen näköisiä, mutta uusia lehtiä ja nuppuja niistä nousee. Monien epäonnisten talvien jälkeen sitä iloitsee siitä, että ylipäätään jouluruusut ovat elossa.
      Mistähän johtuu, että viime syksynä oli niin vähän erilaisia iriksiä tarjolla? Toivotaan tänä vuonna parempaa tuuria. Beth Evans on minulle aika tuore tuttavuus. Muistaakseni olen omani ostanut mukuloina, en taimena.

      Poista
  2. Nuo sinun kevätkurjenmiekat ovat ihastuttavia! Minulla ne ovat vielä lumen alla, mutta lumi sulaa kyllä parissa päivässä 😊 Viime vuonna istutin purppuranväristä, en nyt tarkkaa niemeä muista 🤭 mutta odotan sitä innolla! Purppuran värinen vetoaa nyt minuun oikein kunnolla 😄

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Purppura onkin näyttävä väri. Ehkä istutit juuri tuota Purple Hilliä, vaikka on samaista värisävyä ilmeisesti muillakin nimillä. Monet piipot ovat lähes lähtövalmiina siellä lumen alla. Pian sinullakin on kukkia esillä.

      Poista
  3. On haikeaa, kun ensimmäiset kevätkukat alkavat lakastua. Krookusten ja kurjenmiekkojen kukinta ei kauaa kestä, kun päivälämpötila kohoaa korkealle, onneksi tulee viereen uusia, mutta sitten nekin lakastuvat.
    Istutin toissa syksynä Purple Hilliä, se ei näytä taantuneen kovin paljoa tai lähes ollenkaan. Laitoin sitä pengermän päälle, jolloin ei ole ainakaan kosteudesta ongelmaa. Aurinkokin siihen paistaa ihan rutkasti. Kannattaa tosiaan laittaa niitä rinteiden yläosiin yms. paikkoihin, joissa on oikein kuivaa, jos sellaisissa vain on tilaa. Toisaalta sinulla taitaa olla istutusalueet muutenkin kivasti kohopenkkeinä.
    Toisaalta on ihan jännittävää, kun ihan yhtäkkiä on hyasinttien nupuissa jo väriä, äkkäsin ensimmäisen imikän kukan, ensimmäinen pikkuruinen tulppaanikin jo alkoi eilen raottua. Tapahtuu niin paljon! Todellinen haikeus kevään ohi menemisestä iskee vasta kesäkuun vaihteessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Viime aikojen lämpö on selvästi nopeuttanut kukintaa. Pitää olla vikkelä ehtiäkseen kaikki ikuistaa. Se lienee ainoa tapa pidentää näistä ensikukkijoista nauttiista.
      Minulla on tosiaan lähes kaikki istutusalueet kohopenkkejä, mutta jotkut siitä huolimatta keväällä aika kosteita. Olen nyt katsellut paikkoja sillä silmällä, mikä olisi iriksille sopiva. Rinteessä löytyy tilaa, joten sitä on hyödynnettävä. Ei ainakaan kosteus liiemmin haittaa, sulaa ensimmäisten joukossa ja lämpöä riittää.
      Minäkin löysin yhdestä imikästä jo nuppuja, vaikka lehdet ovat vielä aika kärsineen näköisiä. Meneillään on nyt ne hetket, jolloin joka puolella tapahtuu sellaisella vauhdilla, ettei perässä pysy. Haikeaa ilman muuta, vaan myös aivan ihanaa aikaa.

      Poista
  4. Voi kuinka paljon jo värejä.... ja senttejä kasvustoissa.
    Omalta pihalta bongasin yhden lilan krokuksen... heh heh...
    Iloa ja energiaa kevään lempipuuhiisi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Repolainen, iloa ja energiaa riittää täällä, kuten rittää sinullakin.
      Senttejä ja väriä tulee päivittäin lisää sellaisella vauhdilla, että pitää kohta juosta ympäri tonttia kaikkea katsomassa.
      Yhdessä krookuksessa on hyvä alku.

      Poista
  5. Voi mitä kaikkia sun puutarhasta jo löytyykää. Mullon kevätkurijenmiakkojen päältä just hävinny lumet ja vasta muutamia leherenkärkiä näkyvis. Niitä hankkisin kans lisää erilaasia, jos tosiaan kivijalakaliikkeistä löytääsisin. Oi, säki löyrit saksalaasesta nuan hyvän valikooman. Multahan meni apajat ny ohitte. Nukkajuarua koskaa nähänykkää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lämpö ja aurinko houkuttelee kaiken esiin. Kun vielä toivon mukaan alkuviikosta saadaan vettä, räjähtää kaikki kukkimaan. Jospa lumet olisivat jo väistyneet kurjenmiekkojesi päältä, jotta saat niitä katsella.
      Vuosi sitten jätin saksalaisen laatikot penkomatta. Nyt sitten tuli rohmuttua senkin edestä. Osa jo versoo ruukuissaan.
      Nuokkujuoru on uusi tuttavuus minullekin. Kunpa en onnistuisi tappaamaan sitä.

      Poista
  6. Ai ai mitä herkkuja sinulla on nämä keväänkukkijat minua suututtaa ihan kun täällä ihailen teidän ihania kevään sulostuttajia ja sitten valitan kun minulla ei ole 😝
    Jo on kumma jos en minä saa syksyllä irti itsestäni näiden ostoksien kanssa . Ostin minä syksyllä tavallista enemmän mutta auttamattoman vähän kuitenkin . Minulla on myös sinistä kiurunkannusta mikä kukkii kesällä . Olen edistynyt siinä että olen katsellut nyt paikkoja mihin isttelen niitä sipuleita . Kivoja ostoksia teit myös lattia tasolta . Minulla on ainakin tuo Frans Hals päivänlilja . Tuo karvanen nukkajuoru on ilmeisesti sisäkukka vai? Empä ole ennen törmännyt .

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuttua tuo, että keväällä taivastelee muiden ihanuuksien äärellä. Siihen on yksi parannuskeino eli syksyllä on tehtävä istutustöitä. Usein siinä vaiheessa laiskamato vaanii uhkaavasti puutarhaihmistä. Sinulla on iso tontti, jonne uppoaa sipuli poikineen.
      Frans Halsia näkyi eilen olevan Nummelan K-raudan taimipihalla. Laiton liiterin juurakot multaan ja niistä Frans Hals jo versoo esiin.
      Nukkajuoru on tosiaan huonekasvi. Juoruja on monenlaisia. Uusi tuttavuus minullekin tämä nukkainen versio.

      Poista
  7. Kauniisti kukkiva jouluruusu. Minä menetin oman ainokaisen jouluruusuni, kun siirsin sen uuteen kasvupaikkaan.
    Ihania hankintoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jouluruusuilla lienee omanlaisensa sielunelämä, joka ei ainakaan minulle ole vielä kunnolla avautunut. Siksi olen istuttanut niitä moniin erilaisiin paikkoihin. Tänään tein kierroksen ja totesin viime kesänä istutetuissa jouluruusuissa elämää.

      Poista
  8. Lidlissä oli paljon ihanuuksia joita ei vaan voinut vastustaa. Nukkajuoru on minullekin uusi kasvi, hauskan näköinen karvalehtinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kerroitkin omista liiteri-hankinnoistasi, joista osa samoja, joita itse rohmusin. Minusta noiden pussukoiden hinta on aika edullinen, kun joissakin oli jopa kaksi tai kolme juurakkoa. Olen saanut ne aiempinakin vuosina kasvamaan, joten niitä uskaltaa ostaa. Osa ostamistani versoo ja purkeissaan mullasta.

      Poista
  9. Miten paljon sinulla onkaan kaikkia ihanuuksia puutarhassasi! Jouluruususta tuli mieleen, että enpä ole ehtinyt katsoa, onko oma ainokaiseni vielä hengissä, vaikka pihakeinussa sen vieressä olen istunut monena päivänä pienen hetken.
    Aurinkoista viikonloppua ja iloa pihapuuhiin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paljon ihanuuksia on jo herännyt ja monen monta on vielä heräämättä. Vähän vesisadetta saisi tulla auttamaan kasvien heräämisessä.
      Kipaisepa katsomaan, mitä jouluruusullesi kuuluu. Osa viime kesänä istuttamistani jouluruusuista on vasta nostamassa nuppujaan mullasta.
      Sinulle myös aurinkoa ja iloa sekä jouluruusun kukintaa sinne keinun viereen!

      Poista
  10. Ihana kevätruuhka puutarhassasi. Minun pihassani on vielä hiljaista ja harmaata. Lumi on onneksi sentään jo melkein kokonaan sulanut pois.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ruuhkaa alkaa olla. Harmautta riittää täälläkin. Siihen auttaisi muutama kunnon vesisade.

      Poista
  11. Väriä sitä jo kaipaakin, onneksi pikkuhiljaa alkaa väriläiskiä näkyä siellätäällä!

    VastaaPoista
  12. Väriä siellä alkaa ollakin. Aika kivaa. Hyvä, että jouluruusuille tämä talvi oli armollisempi. Sen sijaan peurojen vierailu ei ole ikinä kiva.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Värien määrä suorastaan räjähtää, kunhan saisimme hiukan vettä mukaan. Talvi ei nyt kurittanut jouluruusuja. Kävin äsken katsomassa ja löysin mukavia kohtaamisia. Peuratuhot ärsyttävät. Varsinkin, kun ei ole oikein keinoja niiltä suojautumiseen.

      Poista
  13. Tuon kasvun voiman ihan kuulee.
    Meillä lumen seasta nousee jo jotain. Odotan vesisateita, että tuo lumi sulaisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todellakin, kasvun kohina on nyt melkoista. Täälläkin kaivataan vesisateita kastelemaan kuivaa luontoa.

      Poista
  14. Jouluruusut tosiaan kannattaa istuttaa jonkun polun tai kulkuväylän pohjoispuolelle, niin kukat kääntyvät sopivasti katselusuuntaan. Huomasin sen itsekin jo muutama vuosi sitten mutta silti menin istuttamaan toisenkin jouluruusun juuri polun eteläpuolelle. Ei sitä näemmä ihminen koskaan opi!
    Viime syksynä oli todella vähän kevätkurjenmiekkoja myynnissä. Minäkin etsiskelin ihan mitä tahansa lajiketta, jota ei itselläni vielä ole. Näyttävät viihtyvän meillä sen verran hyvin, että mieli tekee koko ajan lisää. Vähän mietin, miten viime kesän sateisuus niihin vaikutti mutta ainakin aurinkopenkissä näyttää nousevan piippoja ihan entiseen malliin. Takapihalla on multaisempi maa ja sielläkin näyttäisi jo pari 'Harmonyn' piippoa tunkevan esille. Purppuraiset piilottelevat vielä lumen alla.
    Ei voi kuin kiitellä onneaan siitä ettei oma puutarha ole peura-alueella. Kaikenlainen riesa näyttää sekin otus olevan; loikkii tuosta vain korkeidenkin aitojen yli tai tunkeutuu niiden läpi, ja puutarhaan päästyään talloo ja syö kaiken tieltään. Ja ne mitä se ei syö, se kiskoo juurineen ylös. Tuhoja kauhistellessa pitää vielä varoa askeliaan, ettei astu sorkkajalan jättämiin papanakasoihin.
    Sait kuitenkin aika kivan saaliin saksalaisesta. Minulla ei ollut kuin kymmenisen minuuttia aikaa koko kauppareissuun, joten alalaatikot jäivät penkomatta. Kävin kyllä aamupäivästä, joten ehkäpä myös päällimmäisissä laatikoissa oli melkein koko valikoima tarjolla. Tarvetta ei olisi ollut millekään, mutta jos hyvä löytö tulee vastaan, niin tottahan toki se pitää hankkia.
    Nukkajuorun kukka on hirmuisen söpö. En varmaan malttaisi olla kokeilematta, onko se yhtä pehmoinen miltä näyttää. Viimeisestä kuvasta muistin, että meilläkin näkyi jo eilen ensimmäinen nokkosperhonen. En vain saanut siitä kuvaa. Tänään taas oli liian tuulista perhosten lennellä.
    Mukavaa lauantai-iltaa!

    VastaaPoista

Päivänkakkara, kielonkukka, metsätähti, nurmennukka
kuiskii meitä seurakseen, puutarhan helmaan suloiseen.
Kommentista mukava muisto jää, se pitkään mieltä lämmittää.
Kiitos Sinulle vierailustasi!