"Muuta ei tarvita... kuin talon täydeltä kirjoja ja puutarhan täydeltä kukkia."

Rosa pimpinellifolia 'Tove Jansson'

Kylläpä aika kulkee haipakkaa tahtia. Kesästä on jo nyt tullut sellainen, ettei kaikkia puutarhan tapahtumia ehdi sen enempää nähdä kuin raportoidakaan. Pihakierroksilla voi vain todeta, että "kas, tuokin on jo lopettamassa kukintaansa."

Samettisen punainen Tove Jansson on aina vikkelä käänteissään. Kun siinä huomaa ensimmäisen nupun, on hyvä olla kameran kanssa laukaisuvalmiina. Nupusta terälehtien varisemiseen menee yksi hujaus ja sitten saakin odottaa seuraavan vuoden kukintaa.

Rosa Glauca - Punalehtiruusu

Punalehtiruususta kuoli talven aikana monta vanhempaa oksaa. Ehkä ne kuolivat vanhuuttaan. Niinpä kukkia on nyt joissakin korkeissa oksissa, kun taas tuoreemmat oksat matalina eivät vielä kuki.

Rosa pimpinellifolia 'Suviruusu'

Usein Suviruusu aloittaa hieman Tornionlaaksonruusun jälkeen. Nyt ne kukkivat samanaikaisesti. 2013 istuttamani Suviruusu pysyi hyvin paikallaan useamman vuoden. Nyt se on innostunut levittäytymään ympäriinsä, mikä ei ole minusta mukavaa. Nurmikolta on helppo ajaa ruusunversoja ruohonleikkurilla, mutta lähellä olevalta istutusalueelta ei taasen ole kiva lapiolla kaivaa maasta ylös ponnistavia versoja. Toistaiseksi olen pyrkinyt nyhtämään käsin versoja niin usein kuin vain suinkin niitä löydän.

Rosa 'Tornedal' - Tornionlaaksonruusu

Kaikkien pensasruusujen kasvuvauhti on tänä vuonna melkoista. Tällä vauhdilla meillä on kohta ruusuviidakko. Leikkasin keväällä neilikkaruusun, Sävelen, Ritausman ja Teresanruusun matalaksi. Jokainen leikatuista kasvaa runsaana ja tanakkana. Teresanruusulla on korkeutta jo 80 cm ja nuppuja esillä. Sävel on hivenen matalampi, mutta sitäkin leveämpi. Sen jokaisessa oksankärjessä on nuppuja.

Rosa pimpinellifolia Plena - Juhannusruusu

Juhannusruusun nimi kannattaisi kohta muuttaa vaikka toukokuun ruusuksi. Äitienpäivänä se ei sentään vielä kukkinut. Aloitti kuitenkin toukokuun viimeisellä viikolla. Kukkia on valtavasti. Rae- ja vesisateet ovat rummuttaneet terälehtiä ankaralla kädellä. Ihan hyvä, että puutarhassa on eri aikaan kukkivia ruusuja. Jospa jonkun ruusun kukinnan aikaan osuu enemmän aurinkoisia päiviä.

Rosa Hurdal - Norjanruusu 29.5.2024

Voimakaskasvuinen Norjanruusu palellutti talven aikana lähes kaikki oksansa. Leikkasin kuolleita oksia pois ja vielä muutama pitäisi käydä napsimassa. Ruusu ei kuitenkaan heittänyt kokonaan henkeään, vaan tyvestä pukkaa nyt runsaasti uusia versoja. Viime kesänä Norjanruusussa oli valtavasti vaaleanpunaisia kukkia. Ehkä en tänä kesänä näe kukkia, mutta onpa kuitenkin elossa ja toivon mukaan ilahduttaa minua kukinnalla ensi kesänä.

Geum 'Mai Tai' - Tarhakellukka

Kellukat kukkivat vuosi vuodelta ahkerammin. Innokkain kukkija kellukoistani on Mai Tai. Myös tulikellukka ja Totally Tangerine ovat kukkineet aika hyvin. Viherpeukaloilta tilaamani kolme Pink Fluffya ei kuki, kun ovat nippanappa edes elossa. Istutin juurakot ruukkuihin kasvamaan ja vahvistumaan siirtääkseni ne myöhemmin maahan. Yksi ei noussut ollenkaan, toinen on tehnyt yhden lehden ja kolmas näyttää sekin olevan henkitoreissaan. Vika saattaa olla minussa tai sitten sain vain huonot juurakot. En jaksa alkaa niistä tappelemaan. Ehkä jatkossa on parempi ostaa kasveja puutarhamyymälästä, jolloin niiden kuntoa voi arvioida omin silmin purkkeja pyöritellessä.

Papaver orientale - Idänunikko

Unikoiden kukinta oli tipalla mennä minulta kokonaan ohi. Tapansa mukaan suurin osa niistä tykkää asustella aroniapensaiden ja pionien välissä. Siellä ne kaatuilee omia aikojaan. Tai kurkkivat varsi kenossa kohti alapihaa. Unikot eivät ole kovin sateenkestäviä. Vielä vähemmän ne tykkäävät raekuuroista, joita on pari kertaa tullut ukkosen kiiruhtaessa kylän ylitse.

Kerään myöhemmin sksyllä unikoiden siemeniä ja ripottelen niitä haluamiini paikkoihin. Tällä tavoin olen onnistunut saamaan mm. vaaleanpunaisen Princess Victoria Louisen lisääntymään. Sitä en kyllä tiedä, miten tämä prinsessa on joutunut raparperien joukkoon.

Iris sibirica - Siperiankurjenmiekka

Kasvi kuin kasvi kukkii tänä kesänä yltäkylläisesti. Myös siperiankurjenmiekka. Jopa sellaisissa paikoissa, joissa olen ajatellut sen olevan jakamisen tarpeessa. Siperiankurjenmiekkaa jakaneet tietävät, että hommassa tarvitaan voimaa ja viitseliäisyyttä. Pelkän juurakon kaivaminen on työläs homma ja siinä ollaan vasta puolitiessä. Möykky on saatava jaettua kahtia tai useampaan osaan. Lapio ei välttämättä riitä. Otinpa kerran avuksi sahan.

Clematis alpina 'Purple Dream' - Tarha-alppikärhö

Kärhöistä hereillä näyttäisi olevan kaikki. Joidenkin suhteen ehdin jo olla huolissani, mutta niin vain kaikki ovat aloittaneet kasvun, osa kukintansakin. Alapihan lumikärhö oli kaikkein hitain. Lumikärhö oli niin valtava risupallo, että otin riskin ja leikkasin sen tapille. Se ei tainnut tykätä leikkaamisesta, mutta on nyt aloittanut kipuamisen kohti yläilmoja. 

Ostin myös tarhakellokärhö Arabellan, kun halvalla sain. Ajattelin saavani siitä sopivan väripilkun Oikearinteeseen. Istutin Arabellan rinteen yläosaan helteiden aikaan. Kastelin sitä ahkerasti ja sitten huomasin yhtenä päivänä paikalla ruskeaksi menneet versot. Kastelusta, niin taivaallisesta kuin kastelukannusellaisesta näyttää olleen apua. Tyveltä nousee vihreää versoa. Ideani saattaa siis kantaa hedelmää - tai tässä tapauksessa kukkaa.

Clematis alpina 'Purple Dream' - Tarha-alppikärhö

Runsaimmillaan kukkii suosikkini tarha-alppikärhö Purple Dream. Pari päivää sitten huomasin sen lykkäävän uutta versoa maasta, hiukan etäällä päävarresta. Matkalla korkeuksiin uusi verso on kietoutunut kärhön tyvellä kasvavan siperiankurjenmiekan ympärille. Saavat kuherrella keskenään. Luultavasti siperiankurjenmiekka häviää kilpailun.

Kotilot ja alppikärhö

Syksyllä niinikään risuuntumisen vuoksi alas leikkaamani alppikärhö aloitti hyvin kasvunsa. Sen hentoja versoja luikertelee ympäriinsä, jonka vuoksi olen käynyt niitä lähes päivittäin ohjaamassa kohti köynnöstukea. Yhtenä päivänä minua odotti ikävä näky. Kotiloita oli joukoittain napostelemassa kärhöäni. Teki mieli potkaista tuhdeinta kotiloa, mutta kengänkärkeni olisi tuskin osunut kotiloon. Poimin kasapäin kotiloja pulloon, jonka jälkeen ripottelin Ferramolia köynnöksen tyveen. Saman tien kiersin puutarhassa muutkin kotiloiden suosimat paikat.

Helteiden aikaan kotiloita ei näkynyt. Huijasin itseäni kuvittelemalla, että ne ovat kaivautuneet syvälle maahan, eivätkä enää löydä tietään ylös. Kyllä löytävät. Heti, kun maa saa vähänkin kosteutta. Sitä innokkaammin, kun tulee muutama runsaampi sade. Mitään kasvia kotilot eivät ole vuosien aikana puutarhastani saaneet hengiltä. Reiällisiksi sitäkin enemmän.

Corydalis - Pystykiurunkannus Safiirikiurunkannus 'Craigton Blue'

Katsokaa, miten hienoa sinistä kiurunkannusta sain Lappalainen etelässä -blogin Nilalta. Vuosi sitten istutin 'Porcelain Blue' -kiurunkannusta, joka ei noussut eikä siten myöskään kukkinut. Nila kysyi, haluanko tarhakylmänkukkaa, jota hänellä on runsaasti. Halusinhan minä. Samalla hän toi kiurunkannukset. En tiedä, onko kyseessä Porcelain Blue, eikä nimellä niin suurta väliä olekaan. 

Istutin saamani taimet aluksi ruukkuihin. Kun helteet helpottivat, lähdin istuttamaan saatuja taimia maahan. Saman tien kiurunkannukset alkoivat kukkia taivaansinisinä. Kiva, että pihassa on nyt keväämmällä kukkivia kiurukannuksia ja näitä sinisiä, jotka kukkivat kesäkuun puolella. 

PS. Saaripalstan Sailalta sain tiedon, että Nilan lahjoittama kiurunkannus ei ole pystykiurunkannus, vaan safiirikiurunkannus. Nila täydensi kiurunkannuksen nimeksi 'Craigton Blue'. Kiva tietää, kuka puutarhassani asuu. Kiitos kummallekin Sailalle ja Nilalle.

Lonicera x brownii 'Dropmore Scarlet' - Tulikuusama

 

Helteet ovat ainakin toistaiseksi ohi. Olemme saaneet kaksi kunnon ukkosmyräkkää, muutaman lyhyemmän jyrinän sekä rakeita ja vettä. Jaksaapa puutarhassakin tehdä nyt jotain, eikä koko ajan tarvitse murehtia kasvien kuolemista kuivuuteen. Perjantaisen lyhyen ukkoskuuron aikana lämpötila laski +12 asteeseen, mikä tuntui hyvin kylmältä. Auringon palatessa näkyviin lämpöasteet nousivat +15:een eli bikinejä ja hellehattua ei nyt tarvita.

Crataegus 'Paul's Secret' - Ruusuorapihlaja kukkii yhä runsaana.

Viileämmässä säässä on hyvät puolensa. Kasveilla ei ole niin hoppu kasvaa ja kukkia. Toukokuinen puutarha eteni pikakelauksella, jolloin puutarhuri ehti hädin tuskin nähdä kukissa nuput ja sitten jo putoavat terälehdet. Nyt hän ehtii töidensä lomassa myös ihastella aikaansaannoksiaan. Ja siinä ohessa kuunnella käen kukuntaa.

Sateenkaari 2.6.2024

Tahdon nähdä kukkaispellon,
kuulla helinän kissankellon.
Tahdon löytää sateenkaaren,
omistaa kauniin satujen saaren.
Poutapilviä mulla on tyynyn alla
kuljeskelen huolitta maailmalla.
Kaikkea tätä on kesä! 

Hyvää viikonloppua kaikille!