Toukokuun ihanuutta

Magnolia stellata 'Susan'

 

Voi näitä ihania toukokuun päiviä! Joka päivä löytyy jotain kaunista katseltavaa. Aikaisemmin keväällä pohdin, onko magnoliani karvaiset silmut kukka- vai lehtisilmuja. Moni veikkasi kyseessä olevan lehtisilmut - kuten itsekin ajattelin. Yksi taitaa sittenkin olla kukkasilmu. Karvapeitteen sisältä pilkistää syklaaminpunaista. Muut ovat selvästi lehtisilmuja. Kannattaisi varmaan istua magnolian vierelle vahtimaan avautumista, ettei se millään ilveellä onnistu menemään minulta ohi.

Mahonia

Aikani on mennyt pääasiassa lapiohommissa. Etupäässä olen jatkanut metsäruusutyömaalla jälkien siistimistä. Viimeistelyä on riittänyt, eikä urakka ole vieläkään valmis. Yllättävän paljon kuluu aikaa kaikenlaiseen säätämiseen. Varsinkin kun jotain työvälinettä hakiessa eksyn ihan muuta tekemään. Sain tasattua kaivurin telaketjujen jäljet nurmikolla. Niitä ei paljon tullut. Perjantai-iltana kylvin vielä ruohonsiemeniä ja kiittelin yöllistä sadetta, joka toivon mukaan edistää siemenien itämistä. Aika kuivaahan on viime aikoina ollut.

Metsäruusutyömaa jää tässä kuvassa Ruusukolmiopenkin taakse.

Joka vuosi kaivan, kärrään, nostan ja kävelen pihalla kilometritolkulla. Näin mittavia ja usean päivän kestäviä kaivuprojekteja ei kuitenkaan hetkeen ole ollut. Tyyliini kuuluu urakoida tauotta, kunnes homman voi mielestäni jättää muhimaan tai se on kokonaan valmis. Kaksi-kolme tuntia yhteen putkeen aherrettuna ja ruokatauon jälkeen toinen mokoma aurinkoisessa säässä käy voimille. Ilmankos iltaisin silmät lupsahtelevat ja sänky kutsuu. Puhumattakaan, miten monta uutta lihasta olen itsestäni löytänyt särkyjen, kolotuksen ja aamuisen jäykkyyden vuoksi. 

Älkää kokeko kertomustani valitukseksi. Päinvastoin, ilolla ja innolla olen kerta toisensa jälkeen työmaalleni kulkenut. Nautin suuresti nähdessäni työn edistyvän. Kaivaessani ja haratessani suunnittelen uudistuneen alueen tulevaisuutta. 

Välillä mietin, miten kiva olisi omistaa suurempi puutarha, jotta olisi enemmän mahdollisuuksia uudistuksiin ja muutoksiin. Jälleen huomasin, ettei siihen lisää neliöitä tarvita. Vanhassakin puutarhassa on kohteita, jotka vähemmänkin tarkalla silmällä katsottuna kaipaavat kohennusta.

Vasenrinne

Metsäruusutyömaan edistymisen myötä olen rohjennut käyttää aikaa puutarhakierroksiin. Perjantai-illan kierros tuotti 150 kuvaa. Olisi tullut enemmänkin, mutta auringon laskeutuminen vähensi valoa merkittävästi.

Fritillaria meleagris - Kirjopikarililja

Kirjopikarililjojen kukinta on tänä vuonna erityisen runsasta. Ainakin minusta. Olen istuttanut niitä useisiin paikkoihin. Samoin niitä kasvaa oudoissakin paikoissa, koska kasvien siirtojen ja muiden multahommien yhteydessä pikkusipulit matkustavat uusille alueille.

Tässä kuvassa kirjopikarililjat nousevat Ruusupenkissä ruusujen Sävel ja F.J.Grootendorst välissä. Samoin helmililjat ovat tuonne kulkeneet omia aikojaan. Taustalla näkyvät pääsiäiskukiksi hankitut tete-narsissit, joille on vaikea löytää sopivaa paikkaa. Ruusupuskat ovat keväällä pitkään paljaita, jolloin narskuja pääsee katselemaan. Ruusujen takana on raja-aluetta, jonne en mitään erityistä istuta, jotta pääsen hoitamaan naapurin aidan alustan muutaman kerran kesässä trimmerillä. 

Muscari armeniacum - Helmililja

Kirjopikarililjoista tykkään paljon. Samoin tykkään helmililjoista. Niiden lehdet nousevat usein jo syksyllä, jolloin jänikset käyvät niitä tasoittamassa. Aikoinaan murehdin, vievätkö jänikset minulta keväisen kukinnan. Eivät vie. Kukkanuppu on vielä syksyllä mullan sisällä. Joka kesä saan iloita helmililjojen kukinnasta jänisten tasoituksesta huolimatta.

Narcissus 'Actaea'  - Valkonarsissi

Olen sanonut, etteivät narsissit meidän pihalla viihdy. En ole tainnut perehtyä kunnolla niiden kasvutoiveisiin. Toinen syy on kyllä ihan omassa käyttäytymisessäni. Istutusinnossani unohdan riittävästi vaalia jo olemassa olevia kasveja. Etenkin sipulikasvien ja tässä tapauksessa narsissien kohdalla niin on käynyt useamman kerran.

Näitä 'Actaea'-narskuja istutin Pikkupuutarhan Kriikunapenkkiin syksyllä 2022. Seuraavana kesänä mylläsin samaista paikkaa istuttaakseni jouluruusu 'Anna's Redin' ja Austin-ruusut 'Caroly Knightin' sekä 'Lady of Shalottin'. Vähemmästäkin joku sipuli hermostuu ja ottaa hatkat.

Narcissus 'Mount Hood'

Narsissi 'Mount Hood' asustaa alapihan Päivänliljapenkissä. Se on viihtynyt paikallaan vuodesta 2019. Viidestä istutetusta sipulista yhä nousee kokonaista kaksi kukkaa. Katsoin netistä, miksi tätä narskua kutsuisin. Löytyi useampi nimi eli orkideanarsissi, keltanarsissi, trumpettinarsissi ja pääsiäislilja. Trumpettinarsissi näyttää saavan useamman äänen.

Yläpihan Vatukkalaatikossa kukkivat vuodesta toiseen keltaiset narsissit, joille minulla ei ole nimeä. Eipä löydy mitään merkintää siitäkään, milloin olen nämä tuonne laittanut. Luultavasti ovat jonkun vuoden pääsiäisen iloksi ostettuja. Keväällä en ilmeisesti ole keksinyt niille sopivaa istutuspaikkaa, jonka vuoksi ne löytyvät Vatukkalaatikosta. Siinä kasvaa tuoksuvatukoita, joista en liiemmin pidä, mutta jotka toimivat hyvin kesäisin näkösuojana. Tosin tuossa paikassa ei nykyisin edes näkösuojaa tarvita. Jos on joskus tuoksuvatukoita kaivanut, tietää niiden juurten olenvan jossain Kiinan tienoilla. Eli taas yksi mahdollinen kaivutyömaa sitten joskus.

Tete-narsissit

Pääsiäiseksi mm. sisäänkäynnin somistukseksi ostettuja tete-narsisseja olen kaivanut moneen paikkaan. Joissakin paikoissa ne nousevat kerran pari ja katoavat sitten. Yleensä huomattavasti alkuperäistä kokoaan lyhyempinä ja pienikukkaisempina. Tänä vuonna näiden narskujen ylösnousu on ollut kiitettävän runsasta. Ehkä olen vihdoin löytänyt niille sopivia paikkoja. Alapihan Ruusupenkin taustalla ne ovat nyt kukkineet pitkään. Samoin kuvan tetet, jotka löytyvät etupihan hernepuupuskan alueelta. Sinne taidan laittaa tämän vuotisetkin, kun siellä on hyvin tilaa.

Erythronium 'Pagoda' - Koiranhammas

Tämä Päivänliljapenkin koiranhammas osoittaa, että samaa kasvia kannattaa kokeilla useampaan paikkaan. Ainakin, jos on epävarma niiden menestymisestä. Ensimmäisen koiranhampaan olen istuttanut Kiemurapenkkiin. Siinä se on tykännyt kasvaa ihan hyvin. Paitsi tänä vuonna juuri tuohon penkkiin osui yöpakkaset rankimmin. Koiranhampaiden juuri nousseet nuput ilmeisesti paleltuivat.

Sen sijaan nämä Päivänliljapenkin päässä kasvavat ovat suojaisemmassa paikassa. Puska on kasvanut muhkeaksi. Seuraavaksi pitääkin karsia kevätkaihonkukkia, etteivät ihan kurista poloista.

Metsäruusupenkin viereinen istutusalue kuului juurakonpoistourakkaan. Ennen  kaivurin saapumista nostin kaikki muistamani perennat ylös ja istutin purkkeihin odottamaan uutta paikkaa. Joitain sipuleita ja juurakoita jäi varmasti nostamatta, koska en vaan niitä mullasta löytänyt. Kaukoviisaana olisin hoitanut nostohomman jo syksyllä. En ollut kaukoviisas, jos viisas ollenkaan.

Muutama hyasintti oli jo noussut, joten niiden siirto oli helppoa. Vasenrinteessä saavat jatkaa elämäänsä, jos vain siihen suostuvat. Nuppuja hyasinteissa ei nostohetkellä ollut. Alkoivat kuitenkin uudessa paikassa kukkia.

Ribes sanquineum - Ruusuherukka

Kaikki kaivaminen ei ole liittynyt metsäruusutyömaahan. Tai ehkä sillä tavalla, että kun lapion käteensä ottaa, se ei helpolla hyppysistä putoa. Minulla on kaksi vuonna 2020 istutettua ruusuherukkaa. Toisen laitoin Oikearinteen yläosaan, toisen Naapuriaitakakkoseen. Rinteessä asuva ruusuherukka kukkii edelleenkin upeana. Naapuriaitakakkosen ruusuherukka teki viime vuonna muutaman kukan aivan alaosaansa. Tänä vuonna ei sitäkään. Idea siirrosta oli jo jossain takaraivossa. Tuumasta tekoihin. Ensin  kaivoin Oikearinteeseen, lähelle toista ruusuherukkaa kunnon kuopan. Sitten kaveri vanhassa paikassa ylös ja istutus valoisampaan Oikearinteeseen. Hyvää multaa, huolellinen kastelu ja koristekatetta ympärille.

Näin sain kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Ruusuherukan ohessa Naapuriaitakakkosesta lähti kasapäin vuorenkilpiä. Ne eivät tykänneet yhtään lumettomasta talvesta. Kasvustot ovat huonon näköisiä, lähes kukkimattomia ja kotiloiden suosimia paikkoja. Vuorenkilpiä on minulla muuallakin, joten ylimääräiset saavat lähteä. Ottaja niille jo on. Mitäpä tilalle? No, kuunliljoja lähti metsäruusun vierestä useamman purkillisen verran. Kunhan ehdin, kaivan ne uuteen kotiinsa. Näin kaikille löytyy kodit, vaikka se aluksi tuntuu lähes mahdottomalta.

Glaucidium palmatum - Sinikämmen

Monenlaista esiteltävää olisi, mutta en halua uuvuttaa teitä jorinoillani. Pari asiaa on ihan pakko tähän laittaa. 

Ensimmäinen on sinikämmen, jonka herääminen on joka kevät yhtä iloinen ja odotettu asia. Aluksi sen oletettua kasvupaikkaa tulee hellästi rapsuteltua hiljaa kasvia kutsuen. Sitten eräänä päivänä mullassa näkyy ryppyisiä kääryleitä, joista varsin nopeasti avautuu niitä kämmeniä, lehtiä siis. Eikä aikaakaan, kun myös siniset nuput ovat valmiina leväyttämään terälehtensä avoimiksi. 

Toinen asia on kyykäärme, joka yllättäen luikerteli pihassamme. Olin tulossa työmaalta aikeissa mennä varaston ovesta sisälle. Ensin huomasin voikukan, joka pitäisi käydä nyppäämässä pois. Pian piti tarkentaa katsetta: "Mikä kumman kepakko tuohon maahan on jäänyt? Vastahan täältä tuulen pudottamaa roskaa siivosin." Ei ollut kepakko. Oli kyykäärme. Pitkä ja laiha, ehkä tämän kevään poikanen. Edellisestä kyykäärmeestä pihallamme on varmaan 20 vuotta. Joitakin vuosia myöhemmin tarhakäärme luikerteli sammakon perässä vesialteeseen. Jota sitäkään ei ole enää ollut vuosikausiin.

Ukkokulta tuli katsomaan käärmettä, jolloin se luikerteli kasvien joukkoon. Sieltähän sitä oli ihan mahdoton löytää. Kipaisin olopihalla jotain hakemassa. Palatessani huomasin kyyn kulkevan taas käytävällä kohti autoja. Ukkokulta haki käsineet ja roskien noukkimispihdit. Nän sai pihdeillä varovaisen otteen kyystä lähtien kuljettamaan sitä tien toisella puolella olevaa metsää siinä onnistuen. Sinne se hävisi. Sieltä se on luultavasti meille tullutkin. Metsässähän niitä on ollut ja on edelleen.

Koska pihallamme ei ole käärmeitä ikiaikoihin ollut, en ole niitä mitenkään varonut. Tungen käteni milloin mihinkin puskaan. Saattaa olla, että kyyn vierailun vuoksi olen hetken aikaa varovaisempi. 

Perjantai-iltana taivaalla oli upeat värit. Laskeva aurinko kultasi vaahteran ja hiirrenkorvalla olevat lehtipuut.

Auringon laskeutumisen viime hetkillä pilvet vyöryivät yhä laajemmalle. Taivaalle nousi sateenkaari. Sen toista päätä en nähnyt. Enpä sitten lähtenyt sitä kuulua aarrettakaan etsimään.  

Tummat pilvet enteilivät luvattua vesisadetta. Yöllä heräsin huminaan ja ropinaan. Kiittelin kastelua puutarhani puolesta ja jatkoin uniani.

"Muuta ei tarvita... kuin talon täydeltä kirjoja ja puutarhan täydeltä kukkia."

Rosa pimpinellifolia 'Tove Jansson'

Kylläpä aika kulkee haipakkaa tahtia. Kesästä on jo nyt tullut sellainen, ettei kaikkia puutarhan tapahtumia ehdi sen enempää nähdä kuin raportoidakaan. Pihakierroksilla voi vain todeta, että "kas, tuokin on jo lopettamassa kukintaansa."

Samettisen punainen Tove Jansson on aina vikkelä käänteissään. Kun siinä huomaa ensimmäisen nupun, on hyvä olla kameran kanssa laukaisuvalmiina. Nupusta terälehtien varisemiseen menee yksi hujaus ja sitten saakin odottaa seuraavan vuoden kukintaa.

Rosa Glauca - Punalehtiruusu

Punalehtiruususta kuoli talven aikana monta vanhempaa oksaa. Ehkä ne kuolivat vanhuuttaan. Niinpä kukkia on nyt joissakin korkeissa oksissa, kun taas tuoreemmat oksat matalina eivät vielä kuki.

Rosa pimpinellifolia 'Suviruusu'

Usein Suviruusu aloittaa hieman Tornionlaaksonruusun jälkeen. Nyt ne kukkivat samanaikaisesti. 2013 istuttamani Suviruusu pysyi hyvin paikallaan useamman vuoden. Nyt se on innostunut levittäytymään ympäriinsä, mikä ei ole minusta mukavaa. Nurmikolta on helppo ajaa ruusunversoja ruohonleikkurilla, mutta lähellä olevalta istutusalueelta ei taasen ole kiva lapiolla kaivaa maasta ylös ponnistavia versoja. Toistaiseksi olen pyrkinyt nyhtämään käsin versoja niin usein kuin vain suinkin niitä löydän.

Rosa 'Tornedal' - Tornionlaaksonruusu

Kaikkien pensasruusujen kasvuvauhti on tänä vuonna melkoista. Tällä vauhdilla meillä on kohta ruusuviidakko. Leikkasin keväällä neilikkaruusun, Sävelen, Ritausman ja Teresanruusun matalaksi. Jokainen leikatuista kasvaa runsaana ja tanakkana. Teresanruusulla on korkeutta jo 80 cm ja nuppuja esillä. Sävel on hivenen matalampi, mutta sitäkin leveämpi. Sen jokaisessa oksankärjessä on nuppuja.

Rosa pimpinellifolia Plena - Juhannusruusu

Juhannusruusun nimi kannattaisi kohta muuttaa vaikka toukokuun ruusuksi. Äitienpäivänä se ei sentään vielä kukkinut. Aloitti kuitenkin toukokuun viimeisellä viikolla. Kukkia on valtavasti. Rae- ja vesisateet ovat rummuttaneet terälehtiä ankaralla kädellä. Ihan hyvä, että puutarhassa on eri aikaan kukkivia ruusuja. Jospa jonkun ruusun kukinnan aikaan osuu enemmän aurinkoisia päiviä.

Rosa Hurdal - Norjanruusu 29.5.2024

Voimakaskasvuinen Norjanruusu palellutti talven aikana lähes kaikki oksansa. Leikkasin kuolleita oksia pois ja vielä muutama pitäisi käydä napsimassa. Ruusu ei kuitenkaan heittänyt kokonaan henkeään, vaan tyvestä pukkaa nyt runsaasti uusia versoja. Viime kesänä Norjanruusussa oli valtavasti vaaleanpunaisia kukkia. Ehkä en tänä kesänä näe kukkia, mutta onpa kuitenkin elossa ja toivon mukaan ilahduttaa minua kukinnalla ensi kesänä.

Geum 'Mai Tai' - Tarhakellukka

Kellukat kukkivat vuosi vuodelta ahkerammin. Innokkain kukkija kellukoistani on Mai Tai. Myös tulikellukka ja Totally Tangerine ovat kukkineet aika hyvin. Viherpeukaloilta tilaamani kolme Pink Fluffya ei kuki, kun ovat nippanappa edes elossa. Istutin juurakot ruukkuihin kasvamaan ja vahvistumaan siirtääkseni ne myöhemmin maahan. Yksi ei noussut ollenkaan, toinen on tehnyt yhden lehden ja kolmas näyttää sekin olevan henkitoreissaan. Vika saattaa olla minussa tai sitten sain vain huonot juurakot. En jaksa alkaa niistä tappelemaan. Ehkä jatkossa on parempi ostaa kasveja puutarhamyymälästä, jolloin niiden kuntoa voi arvioida omin silmin purkkeja pyöritellessä.

Papaver orientale - Idänunikko

Unikoiden kukinta oli tipalla mennä minulta kokonaan ohi. Tapansa mukaan suurin osa niistä tykkää asustella aroniapensaiden ja pionien välissä. Siellä ne kaatuilee omia aikojaan. Tai kurkkivat varsi kenossa kohti alapihaa. Unikot eivät ole kovin sateenkestäviä. Vielä vähemmän ne tykkäävät raekuuroista, joita on pari kertaa tullut ukkosen kiiruhtaessa kylän ylitse.

Kerään myöhemmin sksyllä unikoiden siemeniä ja ripottelen niitä haluamiini paikkoihin. Tällä tavoin olen onnistunut saamaan mm. vaaleanpunaisen Princess Victoria Louisen lisääntymään. Sitä en kyllä tiedä, miten tämä prinsessa on joutunut raparperien joukkoon.

Iris sibirica - Siperiankurjenmiekka

Kasvi kuin kasvi kukkii tänä kesänä yltäkylläisesti. Myös siperiankurjenmiekka. Jopa sellaisissa paikoissa, joissa olen ajatellut sen olevan jakamisen tarpeessa. Siperiankurjenmiekkaa jakaneet tietävät, että hommassa tarvitaan voimaa ja viitseliäisyyttä. Pelkän juurakon kaivaminen on työläs homma ja siinä ollaan vasta puolitiessä. Möykky on saatava jaettua kahtia tai useampaan osaan. Lapio ei välttämättä riitä. Otinpa kerran avuksi sahan.

Clematis alpina 'Purple Dream' - Tarha-alppikärhö

Kärhöistä hereillä näyttäisi olevan kaikki. Joidenkin suhteen ehdin jo olla huolissani, mutta niin vain kaikki ovat aloittaneet kasvun, osa kukintansakin. Alapihan lumikärhö oli kaikkein hitain. Lumikärhö oli niin valtava risupallo, että otin riskin ja leikkasin sen tapille. Se ei tainnut tykätä leikkaamisesta, mutta on nyt aloittanut kipuamisen kohti yläilmoja. 

Ostin myös tarhakellokärhö Arabellan, kun halvalla sain. Ajattelin saavani siitä sopivan väripilkun Oikearinteeseen. Istutin Arabellan rinteen yläosaan helteiden aikaan. Kastelin sitä ahkerasti ja sitten huomasin yhtenä päivänä paikalla ruskeaksi menneet versot. Kastelusta, niin taivaallisesta kuin kastelukannusellaisesta näyttää olleen apua. Tyveltä nousee vihreää versoa. Ideani saattaa siis kantaa hedelmää - tai tässä tapauksessa kukkaa.

Clematis alpina 'Purple Dream' - Tarha-alppikärhö

Runsaimmillaan kukkii suosikkini tarha-alppikärhö Purple Dream. Pari päivää sitten huomasin sen lykkäävän uutta versoa maasta, hiukan etäällä päävarresta. Matkalla korkeuksiin uusi verso on kietoutunut kärhön tyvellä kasvavan siperiankurjenmiekan ympärille. Saavat kuherrella keskenään. Luultavasti siperiankurjenmiekka häviää kilpailun.

Kotilot ja alppikärhö

Syksyllä niinikään risuuntumisen vuoksi alas leikkaamani alppikärhö aloitti hyvin kasvunsa. Sen hentoja versoja luikertelee ympäriinsä, jonka vuoksi olen käynyt niitä lähes päivittäin ohjaamassa kohti köynnöstukea. Yhtenä päivänä minua odotti ikävä näky. Kotiloita oli joukoittain napostelemassa kärhöäni. Teki mieli potkaista tuhdeinta kotiloa, mutta kengänkärkeni olisi tuskin osunut kotiloon. Poimin kasapäin kotiloja pulloon, jonka jälkeen ripottelin Ferramolia köynnöksen tyveen. Saman tien kiersin puutarhassa muutkin kotiloiden suosimat paikat.

Helteiden aikaan kotiloita ei näkynyt. Huijasin itseäni kuvittelemalla, että ne ovat kaivautuneet syvälle maahan, eivätkä enää löydä tietään ylös. Kyllä löytävät. Heti, kun maa saa vähänkin kosteutta. Sitä innokkaammin, kun tulee muutama runsaampi sade. Mitään kasvia kotilot eivät ole vuosien aikana puutarhastani saaneet hengiltä. Reiällisiksi sitäkin enemmän.

Corydalis - Pystykiurunkannus Safiirikiurunkannus 'Craigton Blue'

Katsokaa, miten hienoa sinistä kiurunkannusta sain Lappalainen etelässä -blogin Nilalta. Vuosi sitten istutin 'Porcelain Blue' -kiurunkannusta, joka ei noussut eikä siten myöskään kukkinut. Nila kysyi, haluanko tarhakylmänkukkaa, jota hänellä on runsaasti. Halusinhan minä. Samalla hän toi kiurunkannukset. En tiedä, onko kyseessä Porcelain Blue, eikä nimellä niin suurta väliä olekaan. 

Istutin saamani taimet aluksi ruukkuihin. Kun helteet helpottivat, lähdin istuttamaan saatuja taimia maahan. Saman tien kiurunkannukset alkoivat kukkia taivaansinisinä. Kiva, että pihassa on nyt keväämmällä kukkivia kiurukannuksia ja näitä sinisiä, jotka kukkivat kesäkuun puolella. 

PS. Saaripalstan Sailalta sain tiedon, että Nilan lahjoittama kiurunkannus ei ole pystykiurunkannus, vaan safiirikiurunkannus. Nila täydensi kiurunkannuksen nimeksi 'Craigton Blue'. Kiva tietää, kuka puutarhassani asuu. Kiitos kummallekin Sailalle ja Nilalle.

Lonicera x brownii 'Dropmore Scarlet' - Tulikuusama

 

Helteet ovat ainakin toistaiseksi ohi. Olemme saaneet kaksi kunnon ukkosmyräkkää, muutaman lyhyemmän jyrinän sekä rakeita ja vettä. Jaksaapa puutarhassakin tehdä nyt jotain, eikä koko ajan tarvitse murehtia kasvien kuolemista kuivuuteen. Perjantaisen lyhyen ukkoskuuron aikana lämpötila laski +12 asteeseen, mikä tuntui hyvin kylmältä. Auringon palatessa näkyviin lämpöasteet nousivat +15:een eli bikinejä ja hellehattua ei nyt tarvita.

Crataegus 'Paul's Secret' - Ruusuorapihlaja kukkii yhä runsaana.

Viileämmässä säässä on hyvät puolensa. Kasveilla ei ole niin hoppu kasvaa ja kukkia. Toukokuinen puutarha eteni pikakelauksella, jolloin puutarhuri ehti hädin tuskin nähdä kukissa nuput ja sitten jo putoavat terälehdet. Nyt hän ehtii töidensä lomassa myös ihastella aikaansaannoksiaan. Ja siinä ohessa kuunnella käen kukuntaa.

Sateenkaari 2.6.2024

Tahdon nähdä kukkaispellon,
kuulla helinän kissankellon.
Tahdon löytää sateenkaaren,
omistaa kauniin satujen saaren.
Poutapilviä mulla on tyynyn alla
kuljeskelen huolitta maailmalla.
Kaikkea tätä on kesä! 

Hyvää viikonloppua kaikille!