Ei mitään ihmeellistä tällä tontilla

Lumimörköjä näkee pihassa silloin tällöin.

 
Ei mitään ihmeellistä tällä tontilla eli päivät kulkevat eteenpäin tasaista tahtia. Hyvä niin, sillä maailmanpolitiikan kiemuroissa on ihan riittävästi hässäkkää. Rusakot loikkivat puutarhassa sinne tänne. Illan hämärtyessä ne ilmestyvät tönkimään hangesta pikkutalvioita, sammalleimua ja sulkaneilikoita. Yhdellä rusakolla on tapana istua Syreenipenkissä mennessäni illalla nukkumaan. Siinä sitten hetken tuijotamme toisiamme ikkunan molemmin puolin, kunnes rusakko päättää loikkia jonnekin  muualle.

Mustarastaat taasen pöllyttävät talon seinustalla jokaisen maahan jääneen kuivan lehden ympäriinsä. Olen nakannut käytäviltä lunta peittääkseni syyslehdet. Onpahan ainakin hetken aikaa nätimmän näköistä.

Lumitilanne pihassa 24.1.2026

Viime viikon pikkupakkaset ovat kiristyneet -10 asteen tienoille. Lunta on satanut pari päivää jatkuvasti hiutaloiden. Jättikokoiset lumihiutaleet eivät ole kuitenkaan kasvattaneet hangen pintaa kovinkaan paljon. Mikäli nyt tulisi nolla- tai plussakelit, tuo höttöinen lumi olisi nopeasti muisto vain. Kolaamista on ollut vähän. Unelmankevyen lumen kolaaminen ei ole rasittanut sen enempää selkää kuin jalkojakaan.

Lumitilanne pihassa 31.1.2025

Vuosi sitten lunta oli todella vähän. Toki sitä satoi helmikuussakin lisää, mutta mitään polviin upottavia hankia ei meille silloinkaan tullut. Viime vuotisten kuvien perusteella maaliskuussa oli lumetonta. Mikään lämmin kevät ei silti ollut.

Krookukset alapihan Vapaapenkissä 31.1.2025

Joulukuun lopusssa löysin joitakin piippoja. Suojasin niitä verkoilla. Sittenhän vuodenvaihteessa maahan satoi lunta. Sen jälkeen vähän lisää. Näin paljon piippoja ei ennen lumia ollut näkyvissä, mitä tässä vuoden 2025 tammikuun lopun kuvassa näkyy. Näin ne vuodet ovat kovin erilaisia.  

Lumitaidetta tarha-alppikärhössä.

Ulkona kuvaaminen on typistynyt muutamiin otoksiin niin omassa pihassa kuin lenkeilläkin. Olkoon unelmankeveä lumi kuinka kaunista tahansa, ei se jaksa inspiroida loputtomiin.

Meneillään olevana viikonloppuna on BirdLifen pihabongaus. Pihakoristeen tintti pysyi hyvin paikallaan sitä kameralla tähdätessäni. Toisin kävi ihka oikeiden lintujen kanssa. Ne pyrähtävät heti kauemmas lähestyessäni niitä. Kamerani putkella ei pääse tarpeeksi lähelle, jotta saisin loistavia ikuistuksia tinteistä. Toimivat kuitenkin kuvallisina todisteina, että tämä ja tuo lintu on pihassa vieraillut.

Tänä vuonna lintujen lajikirjo on melko rajallinen. Tinttejä käy kyllä paljon ruokinta-automaateilla, mutta moni aiemmilta vuosilta tuttu laji puuttuu lähes kokonaan.

Pyrstötiaisia on pihassamme monta kertaa viikossa. Varmaan useamminkin, mutta enhän minä kaiken aikaa ole päivystämässä ikkunassa tai pihamaalla. Nämä pyrstikset olen kuvannut työhuoneen ikkunasta. Niitä oli maassa ja puussa. Lauantaina satuin pihalla ollessani kuulemaan lähestyvän "sirinän", josta osaan jo tunnistaa pyrstötiaisten saapuvan. Söpöt nappisilmät valloittivat syreenipuskan talipötkön. Sitten paikalle saapuikin käpytikka, joka aiheutti pyrstötiaisten joukkolehahduksen pois pötkön kimpusta. 

Takkaa on lämmitetty ahkerasti. Takkatulen loimu ja palavien puiden räiske tuntuvat kodikkaalta. Saatamme istua takkahuoneessa kirjaa lukemassa tai ihan vain tuleen tuijottaen. 

Tammikuussa olen lukenut monta erinomaista kirjaa. Juha Itkosen "Huomenna kerron kaiken", Outi Airolan "Äiti Airolan parempi maailma", Maggie O'Farrelin "Hamnet" ja Claire Keeganin "Aivan viime hetkellä". Näiden kirjojen tarinat ovat koskettaneet, tehneet vaikutuksen syvälle sieluuni. Kun lisäksi aivokasvaimeen sairastuneen ystäväni tila on heikentynyt merkittävästi, on oma olo täynnä haikeutta. Hetki sitten luin blogiystävän lemmikin kuolemasta. Se avasi kyynelkanavat. 

Suunnittelin kylväväni keijunmekkoa. Taidankin jättää kylvöt johonkin toiseen päivään ja leivon Runebergintorttuja.

Mukavaa sunnuntaita kaikille!

Ida ja Seppo kylässä

Käpytikka

 

Kuka vielä väittää, etteivät suomalaiset enää vieraile toistensa luona ilman tarkkaa kalenterin läpikäymistä ja ennakkosovittelua? Meillä vierailuja riittää niin paljon, että alkaa tarjoiluissa olla tiukkaa. Taas piti kauppareissulla ostaa muutama talipötkö lisää. Siemeniäkin laitan pönttöön melkein kerran viikossa.

Ida (Tikka) käy kylässä harva se päivä. Yleensä sen lento pysähtyy tiukan jarrutuksen jälkeen syreenipuussa roikkuvaan talipötköön. 

Ida Tikka - suomalainen toimittaja, YLE-uutisten USAn kirjeenvaihtaja. Palkittu Vuoden journalisti -palkinnolla 2025. 

Närhi x 3

Seppo (Närhi) on myös tuttu näky työhuoneen ikkunasta ulos kurkistaessa. Seppo tykkää napostella muiden lintujen maahanpudottamia siemeniä. Tällä kertaa se toi mukanaan pari serkkua, joiden esittely katselijalle jäi väliin. Taisivat olla Simo ja Sakari. 

Seppo Närhi - suomalainen laulaja. Närhen tunnetuin kappale on Hectorin sanoittama "Prinsessa 65" vuodelta 1975.  

Enimmäkseen automaatilla käy tali- ja sinitiaisia sekä pikkuvarpusia. Mustarastaita on lukuisia. Yleensä ne syövät maassa. Harvemmin oksalla istuen, kuten tässä kuvassa. Etupihan Bermudan ruokintapisteellä viherpeippoja on runsaasti. Ja yksi punatulkku-uros. 

Välillä ruokintapisteellä ei tinttejä näy lainkaan. Silloin on helppo arvata naapurin Golf-kissan hiippailevan jossain lähistöllä. Myös naakkaparvi lehahtaa toisinaan äänekkäästi remuamaan siemenautomaatin läheisyyteen. Pikkulinnut pakenevat kauemmas odottamaan naakkojen poistumista.

 
Vaaleanpunaisena ostettu amaryllis aukeaakin punaisena. Ostin tämän saksalaisesta Liiteristä vajaalla 8 eurolla, mikä ei ole kova hinta kaksivanaisesta amarylliksestä. Kävin kyllä kukkakaupasta hakemassa itselleni valkokukkaisen kaksivanaisen amarylliksen. Se on vielä täysin nupussa. Näyttää, että tyvestä olisi kolmaskin vana tulossa.

Kaksi viikkoa sitten odottelin Kampissa bussin saapumista. Odotellessa kävelin Kaivokukkaan taivastelemaan kukkien runsautta. Kassaa vastapäätä oli useita valkoisia orkideoja hintaan 5 €/kpl. Myyjä sanoi hinnan alennuksen syyksi kukissa näkyvät mustat pilkut. Eivät osanneet sanoa syytä pilkuille, joten myivät varmuuden vuoksi edulliseen hintaan valitusten välttämiseksi.

Päätin ottaa riskin kahden orkidean voimin. Muutaman pilkun näin itsekin, mutta muuten orkideat ovat hyvinvoivia ja komeita. En löytänyt ötököitä. Jospa saisin nämä menestymään ja kukkimaan myöhemmin uudelleen, kuten toisinaan on käynyt.

Joulu on käytännössä jo ovella. Kaksi yötä aattoon. Olkaahan kiltteinä. 

Joulukuun alun jorinoita

Auringonnousu 2.12.2025

 

Aurinko ei ole meidän nurkilla pahemmin näyttäytynyt. Tiistaiaamuna se teki parhaansa värjäämällä pilvet oranssinpalaviksi. Sitten jostain purjehti valtaisa rykelmä harmaita sadepilviä peittämään koko taivaan. Päivästä tulikin samanlainen tihkusateen ryydittämä ankeus, kuten likimain kaikkina muinakin päivinä.

Muutamana päivänä on tuullut sen verran kunnolla, että talon katolla seisova antenni on tykännyt huonoa. Niin huonoa, että television ohjelmat ovat räpsineet pahasti. Sisällä olevasta lisäantennista oli onneksi apua, jotta saimme katsottua MasterChef Australian finaalin tiistaina. En kerro voittajaa, jos vaikka jollakulla on ohjelma vielä katsomatta.

En kaipaa erityisemmin lunta enkä pakkasta. Minulle riittäisi muutaman sentin lumipeite kasvien suojaksi ja pikkupakkanen kuivattamaan tienoot. Joka talvi manaan raskasta lumen kolaamista ja ilmoitan, että ensi talveksi hommaan lumilingon. Eipä ole sellaista vielä hommattu. Jos ja kun lunta tulee, parhaat lingot on taas myyty loppuun. Mainosten 30-senttinen akkulapio olisi meidän lumitöissä pelkkä vitsi. 

Forecan ennusteessa lunta tai pakkasta ei luvata tänne etelään jouluksi eikä vielä joulun jälkeenkään. Ovatko tällaiset talvet uusi normaali? 

Kaikki vihreä korostuu harmaudessa entistä hienommin. Nurmikko vihertää paremmin kuin kesällä konsanaan. Eikä sitä tarvitse edes leikata. Havukasvit ne vasta hienoja ovatkin. Tällaisina hetkinä niiden katseleminen laittaa miettimään, minne niitä voisi vielä lisätä?

Hiekkapohjainen tonttimaa nousee arvoon arvaamattomaan tällaisina sadekausina, kun maa imee veden nopeasti, eikä missään lillu lätäköitä. Nurmikko on tietenkin aika märkä, mutta sen päällä voi silti huoletta kävellä. 

Alapihan kartiovalkokuuset olisivat somia valaistuina. Sähkön saamiseksi pitäisi vetää pitkääkin pidempi johto niiden luo, joten saavat olla valaisematta. Ovat nättejä tuollaisinakin.
 

Helleborus 'Anna's Red' - Jouluruusu

Jännä, kuinka puutarhakierroksia tehdessä sitä alkaa rapsuttamaan kevyesti multaa sillä ajatuksella, josko jotain piippoja näkisi maasta kurkistavan. Siitäkin huolimatta, että hyvin tietää sen ilmiön olevan näin joulukuun alussa varsin epätodennäköistä. Lumettomuus ja muutama lämpöaste huijaavat ihmistä kuvittelemaan elävänsä huhtikuuta.

Jouluruusujen suhteen toive piippoesiintymistä on kyllä realistista. Lähes jokainen omista jouluruusuistani tunkee ilmoille vähintäänkin lehtiä. Saattaa siellä joukossa olla kukkanuppujakin. 

Vinca minor - Pikkutalvio

Monet kasvit ovat leudon sään vuoksi edelleen vihreinä. Ja sitten on niitä, jotka ovat aina vihreitä. Yksi tällainen on pikkutalvio. Sitä minulla on ihan liikaa. Joissakin paikoissa saa minun puolestani ollakin. Olen nostanut kädet pystyyn sen edessä, että yrittäisin saada pikkutalviot kaivettua pois. Joka on joskus pikkutalviota maasta ylös kaivanut, tuntee sen tiheäkasvuisen juurakon. 

Oikearinteen naapurinpuoleisessa päässä kasvaa syreenejä. Niiden alustan pikkutalviot ovat valloittaneet kokonaan. Alkukesästä joukosta nousee varjoliljoja ihan mukava joukko. Nousee tuolta myös syreenintaimia, joita käyn välillä napsimassa maata myöten pois. En halua paikalle läpipääsemätöntä syreenipöheikköä.  

Asarum europaeum - Taponlehti

Taponlehdestä pidän kovasti. Se on kummallinen kasvi, koska se joko kasvaa tai ei kasva ihan oman mielihalunsa mukaan riippumatta olosuhteista. Kurgaanin talonpuoleisella sivulla taponlehti on alkanut viihtyä oikein hyvin. Siellä täällä muuallakin puutarhassani on taponlehtilämpäreitä. Sitten on niitä paikkoja, joihin kovasti toivoisin taponlehden kotiutuvan, vaan ei ole onnistunut.

Tässä vaiheessa vuotta taponlehti on vähän romuluisessa kunnossa. Pari pakkaspäivää, yhden päivän lumi ja lukuisat sateet ovat litistäneet lehdet sinne tänne rempalleen. Kevään tullen se taas tuosta virkistyy nostaen lehdet tanakasti pystyyn. Tyvestä ilmestyy uusia lehtiä ja muutamia vaatimattomia kukkiakin. 

Harmaapäätikka 22.11.2025 - tähän mennessä ainoa luminen päivä meidän nurkilla.

Tänä syksynä lintujen ruokinnan aloittaminen ei ollut ihan itsestään selvää. Tavallisesti aloitan ensimmäisten pakkasten saapuessa. Silloin ei ole enää hyönteisiä eikä muutakaan syötävää linnuille. Nyt maa on ollut sulana ja on edelleenkin. Tintit alkoivat koputella ikkunoihin. Ne tepastelivat aamupuuroa syödessäni ikkunalaudalla hyvin vaativan näköisinä. Lopulta laitoin linnuille ensin talipötköt ja seuraavalla viikolla täytin myös siemenautomaatit.

Ruokintapisteet saivat oitis suuren suosion. Tali- ja sinitinttejä on eniten, jonkun verran pikkuvarpusia ja muutama viherpeippo. Mustarastaat odottavat maassa, josko tintit pudottaisivat niillekin syötävää. Kolmesti olen nähnyt pyrstötiaisten porukan pyrähtävän talipötköllä. Niitä ei ehdi millään kuvata, kun ne ovat jo menossa jonnekin muualle. Harmaapäätikan sain ikuistettua ikkunan läpi. Pahoittelut epätarkasta kuvasta. 

Käpytikka 23.11.2025

Käpytikkoja lentää pihan päästä päähän vauhdilla. Joskus talipötköllä käy pikkutikkakin, mutta harvemmin. Palokärkiä on lähimetsissä. Sellaisen olen onnistunut näkemään vain kaukaa. Palokärjen äänen kuulee usein metsälenkillä käydessä.

Lintujen ruokinnan aloitettuani en sitä ennen kevättä lopeta. Tähän mennessä viime vuonna hankitut siemenet ja pötköt ovat riittäneet. Nyt on mentävä siemenkaupoilla, sillä säkin pohja on tullut vastaan. Ostan kuorittuja auringonkukansiemeniä, koska ne roskaavat vähemmän. Joukkoon lisään pähkinöitä, jotka ovat mm. viherpeippojen herkkua. Lintujen ruokkiminen ei ole kovin halpaa touhua. Puutarhan ystävät ansaitsevat kuitenkin osansa.  

Alapihan vaahteran alla on kymmenittäin ruskeita kakkaroita. Ne ovat lintujen kaluamia männynkäpyjä. Tontin vastakkaisessa nurkassa kasvaa iso mänty, jonka käpyjä tikat kuskaavat vaahterassa nakutettaviksi. Kenties joku muukin lintu niin tekee, en tiedä. Nyt käpykakkarat saavat odottaa nurmikolla kevääseen. Ruohonleikkuukauden alkaessa ne on haravoitava pois. Muuten ruohonleikkurin terä kiljuu ikävästi ja ampuu käpyjä ympärilleen. 

Vaahteran rungossa kasvaa erilaisia jäkäliä. Kuten kuvasta näette, puu harrastaa kerrospukeutumista. Riippuvia jäkälätuppaita on rungossa useita.

Laitoin ulko-oveen vuosi sitten markkinoilta ostamani kranssin. Suihkumaalatut kävyt ovat aitoja, mutta marjat, kukat ja miniomenat styroxia ja muuta keinomateriaalia. Välillä ulko-ovelta kuuluu kolinaa ja rapinaa, kun tintit käyvät nokkimassa miniomenoita. Jotain ainetta voisi ehkä kranssin pintaan suihkuttaa, jotta se pysyisi pidempään ehjänä. Toisaalta en haluaisi syöttää tinteille hiuslakkaa tai muitakaan kemikaaleja.

Mehitähti

Joulujutut on jo mielessä. Ehkä leivon viikonvaihteessa muutaman piparin. Joulutorttuja on jo tullut pariin kertaan paistettua. Kausi- ja jouluvalojakin olen ripustanut ulos ja sisällä. Hetki sitten kävin sammuttamassa terassille ripustetun valokranssin, kun se alkoi vilkkua diskomaiseen tyyliin. Oli vähän liiallista valosaastetta minulle. Ehkä kranssi itsekin kyllästyi valontuojan pestiinsä ja sekosi totaalisesti.

Ylihuomenna on itsenäisyyspäivä. Sytytetään kynttilät ikkunoille! 

 

Lunta vaikka toisille jakaa

 
Kuka haluaa? Meillä olisi lunta vaikka toisille jaettavaksi. Annan ihan ilmaiseksi sille, joka lapioi ja kuskaa omin voimin jonnekin muualle. Oma tontti on jo niin pullollaan lunta, ettei uutta tahdo saada mihinkään mahtumaan. Tammikuu on vasta vähän yli puolessa välissä eli lunta tulee taatusti taivaalta vielä lisää.

Mediassa hehkutetaan ulkomaita myöten suomalaista innovaatiota eli lumen säilömistä. Kyse on laskettelukeskusten läheisyyteen mattojen alle kasattavasta lumesta. Sieltä lumi sitten tykitetään rinteisiin, jotta laskettelukausi voidaan aloittaa ajoissa luonnon heikosta lumitilatenteesta huolimatta.

Kuka keksisi keinon säilöä lunta laivakontteihin, joilla se voitaisiin viedä esimerkiksi Espanjan uima-altaiden täytteeksi? Lämpimämmässä säässä lumi sulaisi nopeasti vedeksi. Tällöin kuivuudesta pitkään kärsineessä maassa turistit pääsisivät polskimaan hotellien altaissa kotoisisssa merkeissä. Etenkin Andalusiassa ja Kataloniassa uima-altaiden täyttöä on rajoitettu kuivuuden vuoksi. 

Oliivilehdot, hedelmä- ja vihannesviljelmätkin kärsivät Välimeren maissa kuivuudesta. Mielelläni vaihtaisin osan omasta lumesta vaikka muutamaan pullolliseen oliiviöljyä.

Kuvan alalaidassa on portaille kolatun lumitasanteen reuna.

Alapihalle johtavien portaiden päälle on kolattu sellaiset määrät lunta, että alapihaa voi katsella lintuperspektiivistä. Jäljistä päätellen jänis on käynyt tutustumassa Cardinal Rougen ja Multi Bluen lumenpäällisiin versoihin. Onneksi kummankin kärhön maanpäälliset osat kuolevat talvisin ja tuoreet versot nousevat kevään tullen mullasta.

Myös riippahernepuun ympärillä joku talttahammas on pyörinyt. Saattaa olla, että pikkupuun latvoja on lyhennetty, josta ei ole suurta haittaa. Leikkaisin niitä itsekin siinä vaiheessa, kun lähenevät liiaksi maan pintaa. 

Helikopterikenttä 6.1.2024

Tässä portaat on kuvattu sivusuunnasta, Vasenrinteen päästä, puuvajan edestä loppiaisena. Silloin kasa oli merkittävästi tätä päivää matalampi. Olemme nimenneet tämän runsaslumisten talvien ilmiön Helikopterikentäksi, sillä sellaista tasannetta se muistuttaa lukuisten kolakuormien jälkeen.

Varaparkkipaikan viereen on noussut lumimuuri.

Varaparkkipaikan viereen kuskataan jalkakäytävältä auran sisäänkäynteihin junttaamat vallit. Kunnan sääntöjen mukaan tonteilta ei saa siirtää lunta kunnan alueelle. Emme siirräkään "omia lumia". Osa tuosta lumesta on traktorin tieltä ja jalkakäytävältä aurauksen yhteydessä työntämää ja osa aurauksen aiheuttamaa vallia, jonka käsipelillä kolaamme pois sisäänkäynneistämme. 

Ensin traktori auraa lumet kadulta jalkakäytävälle ja seuraavalla kierroksella jalkakäytävältä pois siten, että jokainen tonttiliittymä saa osakseen aimo annoksen lunta. Aiempina vuosina alueellamme toiminut yrittäjä osasi kääntää auraa siten, ettei asukkaiden porteille syntynyt suurtakaan vallia. Nykyisten yrittäjien aurat paahtavat suoraviivaisesti eteenpäin.

Ukkokulta kahlasi alapihalle putsaamaan kasvihuoneen päältä lumet. Pakkaslumi on kevyttä, mutta paksuna kerroksena sekin vaarantaa liikaa kasvihuoneen kestävyyttä.

Torstaina 18.1. lumisade alkoi yöllä ja jatkui koko päivän iltaan asti. Ajokeli oli kammottava, mutta maltilla selvisin ehjin nahoin. Etenkin liittymät ja liikenneympyrät olivat huonosti aurattuina hankalia. Näkyvyys oli olematon, kun  kaikkialla oli pelkkää pöllyävää valkoisuutta. Aamulla liikennettä oli vähemmän ja ihmiset varovaisia. Illalla ihmettelin autoilijoiden rohkeutta, sillä niin vain paahdettiin satasta siitäkin huolimatta, että oli todella liukasta ja nopeusrajoitukset oli laskettu 80:een.

Ja taas sataa lunta, iltapäivä 19.1.2024

Torstaina Ukkokulta hoiti lähes kaikki lumityöt. Siinä ei tunti eikä kaksikaan riittänyt. Minä jatkoin perjantaina runsaan kahden tunnin panostuksella. Sisälle päästyäni vilkaisin ikkunasta ja kas, taas satoi lunta. Se ei sentään kauaa kestänyt, enkä enää palannut kolaamaan.

Kompostorit 16.1.2024

Kompostorin lämpömittari ei värähdäkään, vaikka olen vaihtanut päivittäin sinne kuumavesikanisterin. Näyttää siltä, kuin massan pinta olisi vähän vajonnut eli jotain pöhinää siellä sisuksissa saattaa sittenkin olla. Tai sitten minun toiveajatteluani. Kompostori on aina herännyt riittävästi nukuttuaan. Siihen uskon ja luotan nytkin.

Puistopäädyn peuransyömät tuijat

Puistopäädyn 10 tuijan rivistö on harventunut alaosistaan melkoisesti. Ennen viimeisintä lumimyräkkää viritin viimeiset kellarista löytyneet verkot tuijien eteen paikkaan, jossa peurat jäljistä päätellen mellastivat jatkuvasti. Vastakkaiselle puolelle verkkoa ei enää riittänyt. Olen suihkinut TricoGardenia muutaman päivän välein. Käsittely on uusittava pian. Kaipa peuraporukka taas ilmestyy buffettiini.

Jänisten moottoritie 16.1.2024

Jänikset kulkevat puiston halki talosta toiseen ravintoa etsimässä. Perjantaiaamuna lumi oli peittänyt jänisten moottoritien. Pian tuo moottoritie taas tallautuu uuden lumen pintaan.

Näitä punarintaisia tinttejä on meidän pihassa päivittäin suuriakin määriä. Yleensä ne syövät maahan muilta linnuilta pudonneita siemeniä. Pahoittelen kaukaa otettua kuvaa, mutta minulla ei ole zoomia eikä lintu päästänyt minua lähemmäs. Olen selannut lintukirjoja ja vieraillut LuontoPortti.com:ssa tunnistaakseni tintin, mutta edelleen olen epävarma. Näyttää urpiaiselta, mutta kenelläkään näistä ei ole punaista "hattua" päässään. Järripeipoksikin epäilin, mutta ei taida olla sekään. Kuka tietää?

Käpytikka on jokapäiväinen vieras talipötkössä. Myös harmaapäätikka käy aika usein. Siitä en ole aikoihin onnistunut saamaan kuvaa. Naakkoja lähistöllä pyörii jonkin verran, mutta aiemmin ne eivät ole meidän pihaan tulleet. Nyt ne kilpailevat talipötkölle hyppimisestä harakoiden kanssa. Saavat siinä tohinassa kovan metelin aikaan.

Tali- ja sinitiaisia sekä mustarastaita on ruokintapaikoilla eniten. Jonkinverran myös pikkuvarpusia. Viherpeippoja oli vielä joulukuussa runsaasti, mutta ne ovat kadonneet jonnekin. 

Mustarastaita on eniten keittiön ikkunan edustan lintulaudalla, jossa ne ovat oppineet reunalla siipeään voimakkaasti räpyttäen nappaamaan siemenen nokkaansa. Sen jälkeen pyrähtävät viereiseen tuijaan keräämään voimia. Mahtaa se räpyttely ja "kielekkäällä" pysyttely viedä linnulta paljon energiaa. Kovin tasa-arvoiselta mustarastaiden ruokailujärjestely ei vaikuta. Ensimmäisenä siemeniä napsivat tuhdit herrat ja seuraavana nuoret keikarit, jos vain vanhemmat miehet sen sallivat. Neidit ja rouvat saavat odottaa vuoroaan. Tuijassa niillä näyttää olevan sopivan suojaisa ja turvallinen paikka sekä jonottamiseen että päiväuniin.

Amaryllis avaa kolmannen vanansa nuppuja. Neljäskin vana sipulista on tulossa. Toivottavasti jaksaa nousta ja kukkia.

Iloista mieltä lumitöihin ihan kaikille ja mukavaa viikonloppua!