Aika kuluu kuluttamattakin - talvellakin

Tämä talvi on tarjonnut postikorttimaisemia tänne etelärannikollekin. Tammikuun viimeiselle sunnuntaille ennustettiin hurjia pakkasia. Mittari näytti -18 astetta lähtiessäni ulkolenkille, mutta kylmyys tuntui ainoastaan kasvoissa ja sekin helpotti matkan taittuessa.

Lunta on luvassa lisää, joten tästä tulikin lumikolakuntoilukausi. Koska penkat alkavat kotipihassa olla jo melko korkeita, on lunta kuskattava yhä pidemmälle. Jotta lumityöt eivät alkaisi kiristämään hermoja, on parempi etsiä runsaasta lumesta kaikki myönteiset puolet.

• Ykköseksi nousee reipas kuntourheilu raittiissa ilmassa. Kropasta löytyy ihan uusia lihaksia ja askeleitakin tulee otettua yllättävän paljon huomioiden, kuinka pienellä alueella lumityöt lopulta tapahtuvat.

• Hyvänä kakkosena on luonnon kauneus. Puutarha ja kaikki ympärillä on kuorrutettu valkealla lumella ja pakkasen huurtamilla oksilla. Lumi pehmentää ääniä, joka lisää sadunomaista tunnelmaa.

• Puutarhaihmisiä ilahduttaa erityisesti lumen tuoma suoja kasveille. Eikä sitäkään voi väheksyä, kuinka keväällä sulava lumi kartuttaa pitkän kuivan kauden vuoksi vajaiksi jääneitä pohjavesivarantoja.

• Lapsille, lapsenmielisille ja talviurheilun harrastajille lumi tuo elämään leikki- ja liikuntamahdollisuuksia, jotka eivät ainakaan täällä etelässä enää ole olleet itsestäänselvyyksiä. 

Voi tietenkin käydä niin, että jossain vaiheessa talvea lumi alkaa ahdistaa ja silloin käy, kuten seuraavassa tekstissä (joka ei siis ole minun kirjoittamani, vaan olen löytänyt sen jostain).

Eräs kuvitteellinen tarina lumen vaikutuksista

Lunta sataa. Ensilumi on sitten kaunista. Luonto tulee kauniin valkoiseksi ja mieli piristyy, kun ei ole enää niin pimeää. Tein vaimolleni ja itselleni kuuman rommitotin ja istuimme ikkunan ääressä katsomassa hiutaleiden kevyttä leijumista maahan, lumi peitti hiljalleen puun oksia.

Kävin laittamassa pihalle tuikku-kynttilälyhdyn ja lisäsin lintulaudalle jyviä. Todella kaunista ja tunnelmallista.

Joulukuun 2.

Heräsin ja katsoin ikkunasta ulos. Koko maiseman peitti kristallinkirkas uusi lumi. Hieno näky. Jokaisella puulla ja pensaalla oli valkoinen kaapu.

Tein talven ensimmäiset lumityöt ja nautin joka kolallisesta.

Kolasin sekä pihan että jalkakäytävän. Myöhemmin päivällä teknisen viraston aura aurasi tien ja työnsi lumen portin eteen. Kuljettaja hymyili minulle ja vilkutti. Minäkin vilkutin hänelle ja kolasin portin edustan taas auki.

 
Joulukuun 3.

Viime yönä satoi vajaat 15 cm lunta lisää, pakkasta on pari astetta.

Pihakoivuista katkesi muutamia oksia lumen painosta. Tein lumityöt. Ja taas saatuani työt valmiiksi, tuli aura-auto. Lumi oli tällä kertaa ruskeanharmaata. En ole varma mutta minusta näytti siltä että kuljettaja virnisti kun vilkutti minulle.

Joulukuun 15.

Sää lauhtui, lumi suli sohjoksi, joka jäätyi liukkaaksi, kun pakkanen taas kiristyi. Kaaduin takamukselleni jalkakäytävälle hiekoittaessani pihaa, teloin käteni (40 € poliklinikkamaksua), mutta onneksi mitään ei ollut poikki, vain pieni murtuma. En halunnut kipsiä käteen enkä sairauslomaa. Sääennustus lupasi lisää lunta.

 
Joulukuun 20.

Yhä kylmää. Myin vaimon auton ja ostin automaattivaihdemaasturin, jotta hän pääsisi töihin.

Auto liukui kuitenkin päin kaidetta kun en oikein vielä hallinnut maasturin vaihteita, oikea etukulma meni aika pahasti kasaan. Viime yönä satoi 15 cm lisää lunta. Vaimolle on tiedossa tänään lumitöitä.

Se aura ajoi meidän ohitse kaksi kertaa, näytin kuljettajalle kansainvälisiä käsimerkkejä. Toisesta autosta hajosi pakoputki portin edustan lumivalliin kun vaimo ei jaksanut kolata sitä auki.

 
Joulukuun 29.

10 astetta pakkasta. Ja taas lisää tuota perhanan lunta. Pihalla ei ole yhtään puuta tai pensasta, joka ei olisi vahingoittunut. Sähköt olivat poikki melkein koko yön. Yritin pitää talon lämpimänä tuikku-kynttilöillä ja bensiinilämmittimellä, joka tosin roiskahti hiukan yli, syttyi tuleen ja oli polttaa koko talon. Olohuoneesta tuli aika surkean näköinen kun sain vihdoinkin sammutettua liekit vaahtosammuttimella. Sain toisen asteen palovammoja käsiini ja silmäripset ja kulmakarvat paloivat.

Matkalla poliklinikalle auto karkasi lähes tunnottomista käsistäni ja hajosi lunastuskuntoon. Eikä vakuutus korvaa vahinkoja talossa, kun taisin ohimennen mainita siitä bensiinilämmittimestä.

Tammikuun 1.

Tuota valkoista moskaa tulee koko ajan lisää. Kaikki vaatteet pitää olla päällä, jos haluaa käydä postilaatikolla. Jos saan käsiini sen joka ajaa sitä aura-autoa, niin sanon pari valittua sanaa.

Se on varmaan kulman takana kytiksessä ja odottaa, kunnes saan jalkakäytävän puhtaaksi! Sähköt ovat yhä poissa. Vesijohto jäätyi ja näyttää siltä, ettei katto kestä lumen painoa. Olen itse väsynyt ja ruhjeilla, vaimo ei suostu poistamaan lunta katolta eikä pihasta, tosin ei sillä ole niin väliäkään kun auto ei lähde enää käyntiin ja töihin ei kai tarvitse mennä enää edes sairausloman jälkeen.

 
Tammikuun 8.

Perhana! 12 senttiä uutta lunta ja räntää ja jäätä, ja herra yksin tietää mitä ihmettä sieltä taivaasta viime yönä tuli.

Yritin osua aura-auton kuljettajaan lintulaudalla ja kaikella mikä käteeni tarttui, mutta se pentele pääsi pakoon.

 
Tammikuun 20.

Aura-autoa ei näkynyt koko päivänä vaikka kuinka kyttäsin. Vaimo jätti minut. Luulen että minusta on tulossa lumisokea. En pysty liikuttamaan varpaitani. En ole nähnyt aurinkoa viikkoihin.

Ennusteissa luvataan lisää lunta. Viima tekee ilman purevaksi.

Tammikuu.. en tiedä mikä päivä..

Päivät tuntuvat kuukaudelta.
Muuttaisin Espanjaan, mutta millä rahalla.

Mutta on tää talvi kumminkin hienoo aikaa.

Kasvimaa talviunessa

Tammikuu on lopuillaan. Nopeasti hurahti tämäkin kuukausi ja niin taitavat hurahtaa seuraavatkin. Aika kuluu kuluttamattakin. Nautitaan.

Talvella murheita muisteta ei,

talvella paljon on lunta,

muistoja kauniita katsellaan,

riemuja vanhoja riemuitaan,

nähdähän kesästä unta.

- Eino Leino -