Kasvimaa, kutominen ja kaalilaatikko

 
Mennyt viikonloppu oli ahkerointia vallan mainiossa säässä. Kylmän yön jälkeen aurinko nousi taivaalle lämmittämään jopa kesäisesti. Nurmikkoa leikatessa tarkeni hyvin lyhythihaisessa puserossa. Olin tavallista viitseliäämpi eli haravoin kanttausurista syyslehtiä nurmikolle, josta ne oli helppo silputa nurmikon ravinnoksi.

Kasvimaan lavakaulukset on jo suurimmaksi osaksi tyhjennetty. Sunnuntaina poistin korkeiksi venähtäneet kosmoskukat, jotka ovat tänä kesänä kukkineet varsin huonosti. Enemmän kukkia ovat tehneet ympärille itsestään siementäneet kosmokset. Tätä kuvaa katsellessa keksinkin, että ensi keväänä taidan kylvää kosmokset suoraan Majalispenkkiin. Jospa en istutakaan mitään monivuotista penkkiin myöhemminkään, vaan varaan paikan kesäistutuksille. Senkin jälkeen, kun metsäruusun versoja sieltä ei enää nouse.

Pahoittelen tuija-aitakuvan laatua. Aurinko helotti kuvaajaa häiritsevästi.

Sain vihdoin leikattua niin tuija-aidan kuin muutkin pihalla asustavat tuijat. Tontin kadusta erottavan tuija-aidan Pikkupuutarhan puoleinen osuus on yli 20 m. Sisäänkäynnin toisella puolella on lyhyempi pätkä. Teleskooppileikkurilla saan aidan leikattua maasta käsin. Pikkupuutarhan puolelle saa tarvittaessa tikkaatkin pystyyn, mutta kadun puolella ojan vuoksi ei tikkaita voi käyttää. 

Kuvan vasemmassa alalaidassa näkyvä aita on lumimarjaa, jonka pidän leikkaamalla matalana. Sen taakse jää tuija-aidan huoltoa helpottava käytävä. En enää yhtään muista, mikä idea lumimarjojen istuttamisella on ollut. Taisivat olla tuossa jo ennen tuijien istuttamista.

Alapihan Muumipeikoksi nimeämäni tuija kasvaa Kiemurapenkin päässä. Muumipeikon vasemmalle puolelle jää kasvihuone. Oikealla puolella taasen on tarhaviinikärhö 'Black Princen' köynnöstuki. 'Black Prince' kasvoi tänäkin kesänä Muumipeikon päähän ja hartioille.  Nyt viinikärhöä oli madallettava, jotta sain tuijan leikattua. 

Muumipeikon synty liittyy tienvarren tuijien istuttamiseen. Osa riviin istutetuista aitatuijista ei lähtenyt toivotusti kasvuun, joten ne vaihdettiin uusiin. Annoin poistetuille tuijille mahdollisuuden uuteen elämään istuttamalla niitä muualle puutarhaan. Muumipeikko kiitti mahdollisuudesta ja kotiutui oikein hyvin.

Tuijien leikkaaminen oli koko päivän kestänyt operaatio. Aloitin heti aamusta ja jäljet sain siivottua alkuillasta. Olin aivan naatti työrupeaman jälkeen. Käsivarret eivät ole vieläkään toipuneet urakasta. 

Puistoalueen toisella laidalla on tontin kahdella sivulla upeasti hoidettu pitkä tuija-aita. Tässä kuvassa viimeistely on vielä kesken. Muovinauhan ajatuksena lienee torjua peuroja pois tuijien kimpusta. Tuosta aidan vierestä kulkee peurojen vakioreitti. Muovinauhaa käyttäneet ovat kertoneet, ettei sillä ole peuroja torjuvaa tehoa.

Ystävä kävi pitkästä aikaa kylässä. Hän toi tuliaisena hienon syysasetelman. Telineessä roikkuvassa amppelissa on erivärisiä kanervia ja lankaköynnöstä. Laitoin asetelman väliaikaisella virityksellä korkeammalle, jotta se näkyisi paremmin. Kun tämän asetelman aika on ohi, voin hyödyntää telinettä vaikkapa kesäkukille. 

Ystävä kiersi useamman viikon Eurooppaa asuntoautollaan. Ranskassa ystävä kävi Pylones-myymälässä, jossa on huumorilla maustettuja lahja- ja muita esineitä. Minulle hän toi punaisen naisfiguurimaisen sateenvarjon. Se on niin hauska, että voisin nostaa sen vaikka kahvilassa käydessäni pöydälle viereeni seisomaan. Samasta paikasta sain myös pienen peilillä varustetun harjan. Erinomainen, juuri käsilaukkuun sopiva väline. Suklaarasia ei ole samasta kaupasta.

Puikot ja langatkin ovat etsiytyneet hyppysiin. Elokuussa naapurikylän marketissa oli Novitan Polkka-lankaa tarjouksessa. Polkka-langasta syntyy kirjoneule helposti. Lankatarjoukseen oli helppo tarttua. Päätin tehdä isän hoivakodin hoitajille joululahjaksi polvisukat.

Aloitin syksyn neulesession 23.8. polvisukilla. Sen jälkeen kudoin kuvan puolisäärisukat, joille saajakin on jo päätetty. Nyt on meneillään Jules-neulemallilla sukat. Nekin pukinkonttiin. Tuija-aitaleikkauksen aiheuttama rasitusvamma käsissä hidastaa kutomista. Pakko pitää muutama välipäivä käsien lepuuttamiseksi.

Ruoan laittaminen on arkeen ja pyhään kuuluva perusasia. Tykkään kokeilla lehdistä tai muualta bongaamiani ohjeita. Toisinaan onnistuu, toisinaan ei. Joskus syy löytyy peilistä, harvemmin ohjeesta. Loppukesästä olen leiponut useita piirakoita niin makeina kuin suolaisina. Syystä tai toisesta voisin vaihtaa keittiöni nimeksi Lässähtäneiden leipomusten -keittiöksi. Maun puolesta niitä on vielä syönyt, mutta ulkonäkö on ollut julkaisukelvoton.

Myös blogeista löytyy välillä hyviä vinkkejä. En kuolemaksenikaan muista, kuka teistä kehui tehneensä gruusialaista kaalilaatikkoa. Ohje siihen löytyy Yhteishyvästä. Kaalilaatikosta tykkäävänä tätä versiota oli kokeiltava. Kyllä kannatti, herkullista. Jouduin hiukan soveltamaan ohjetta, kun ihan kaikkea ei sitten ollutkaan kotona. Muistin jääkaapista löytyvän suolakurkkuja. Ei löytynyt. Niin sitten korvasin suolakurkun kurkkusalaatilla. Smetanaa taasen laitoin ohjetta enemmän, kun en halunnut jättää pientä määrää odottamaan seuraavaa käyttöä rasian pohjalle.

Aion tehdä gruusialaista kaalilaatikkoa toistekin. Kuten myös tavallista kaalilaatikkoa. Miten hyviä nämä syksyisistä kasviksista valmistettavat ruoat ovatkaan. 

Daaliat ovat edelleen talon seinustalla isoissa ruukuissaan. En ole kiikuttanut daalioita suojaan edes yöksi, koska talon seinustalla lämpötila on pysynyt kohtuullisena. Daaliat kukkivat edelleen runsaina, eikä niissä ole kylmän aiheuttamia vioituksia. Vielä. Kellariin kuskaaminen alkaa olla kuitenkin lähellä. Autotalli olisi hyvä välivarastointipaikka, mutta siellä ei ole sopivaa tilaa.

Pihalla tulee kyllä monestakin syystä pyörittyä, mutta ei siellä enää istuta kukkia ihailemassa. Nyt raaskii leikata daalioitakin maljakoon. Kaikki daaliani ovat sellaisia, jotka avautumista odottavia nuppuja vaarantamatta on leikattava melko lyhytvartisina. Nuput eivät näytä kovin hyvin avautuvan sisällä. 

Colcicum Giant - Syysmyrkkylilja 

Harva se päivä kierrän puutarhan löytääkseni mullasta nousevia syysmyrkkyliljoja. Niitä on tullut istutettua lukuisia, mutta ei kovin hyvällä tuurilla. Loppuviikosta löysin ensimmäiset kalvakat nuput Syreenipenkin kärhötuen viereltä. Istutustietojen mukaan olen tähän istuttanut 'Giantia'. 

Golchicum Waterlily - Syysmyrkkylilja 

Toinen esiintymä löytyi pian Giantien jälkeen alapihan Kiemurapenkistä. En vain osannut lainkaan odottaa niitä tuossa paikassa. Illansuussa on taas istahdettava istutuslistoja selaamaan. Joku kirjaus on jäänyt tekemättä tai sitten olen muita kasveja siirrellessä siirtänyt myös syysmyrkkyliljat.

Anemone tomentosa Robustissima - Hopeasyysvuokko

Syysvuokkoni kukkii ja kukkii ja kukkii. Eikä vain Kiemurapenkissä, vaan sen siementaimet myös Pikkupuutarhan Muuripenkissä, sisäänkäynnin Bermudassa ja alapihan Päivänliljapenkissä. On se vaan niin hieno!

Syyskuu vaihtuu lokakuuksi. Olkoon se täynnä valoa. Ainakin kynttilänvaloa.