Hei, ne heräävät!

Inachis io - Neitoperhonen

 

Runsaan viikon verran puutarhaihmisen elämä on ollut silkkaa juhlaa. Työntäyteistä, mutta sitähän tässä on koko vuosi odotettu ja siihen voimia talven ajan kerätty. Vapaa-ajalla askel on kulkenut määrätietoisesti pihamaan, kellarin ja kodin väliä milloin minkäkinlaista listaan merkittyä työrupeamaa purkamalla. 

Sisällä olen tehnyt lähinnä pakolliset arkihommat, sillä sekä hienot säät että kevättöiden paljous ovat houkutelleet puoleensa. Lauantaina uhrasin aamupäivän ikkunanpesuun. Talon aurinkoisemman puolen ikkunat olivat niin pilkullisen harmaita, etten enää kestänyt ongelmaa ratkomatta olla. Toisella puolella onneksi paistaa ilta-aurinko, joten siellä ikkunat saavat odottaa vielä hetken pesijäänsä.

Krookusten kukinta on jo hiljaa hiipumassa. Varsinkin aurinkoisimmissa paikoissa krookukset ovat hukkuneet kirjokevättähtien ja idänsinililjojen uumeniin. Oheinen kuva saattaa aiheuttaa joillekin väripäänsärkyä, koska samassa paikassa kukkii iloinen sekamelska jos jonkinlaista pikkusipulia kera pystykiurunkannus Beth Evansin. Minusta tässä porukassa on jotain hellyttävän kaunista.

Hydrangea serrata 'Blue Bird' - Safiirihortensia

Säännöllisillä puutarhakierroksilla alkaa löytyä myös paljon muutakin kuin sipulikukkijoita. Heräämässä ovat monet perennat. Voi että, nämä ovat iloisia kohtaamisia. Safiirihortensian siirsin viime kesänä Pikkupuutarhan Kivipenkistä alapihan Hedelmätarhaan. Uskon sillä olevan uudessa paikassa paremmat olosuhteet. Osassa sen versoista on pullistuvia silmuja. Vaan katsokaapa, miten mullasta tunkee voimalla monta vihreää versoa. 

Ostin safiirihortensian kukkivana kesällä 2019. Viime kesänä se ei kukkinut. Olin varautunut, etten kukkaa ehkä ensimmäisenä vuotena näkisikään. Nytkin iloitsen siitä, että kasvi on selvinnyt talvesta. Jos kukkii, se toki palkitsee.

Hydrangea arborescens - Pallohortensia

Vaaleanpunaisesta Annabellestä ihastuneena hankin viime kesänä myös paksi valkoista pallohortensiaa. Istutin ne Pikkupuutarhaan, jossa jo kukkivatkin ensimmäisenä kesänään. Elossa ovat nämä pallohortensiat, kuten lähistöllä asuva Pink Annabellekin.

Pulmonaria saccharata 'Dora Bielefeld' - Valkotäpläimikkä

Vuosi sitten huomasin, että olen elänyt tyystin ilman valkotäpläimikkää. Asia oli helppo korjata, kun puutarhamyymälässä törmäsin mukavan kokoisiin taimiin. Ostin peräti kaksi kappaletta, joista toinen on jo herännyt Pikkupuutarhan Kriikunapenkissä ja toinen olopihan Syreenipenkissä. Jälkimmäisen nuput ovat parhaillaan aukeamassa. Kriikunapenkin imikkä tulee perässä, kunhan kerkeää.

Brunnera macrophylla 'Alexander's Great' - Rotkolemmikki

Eipä minulla ole aiemmin ollut rotkolemmikkiäkään. Jotenkin olen ajatellut, ettei meillä ole sille sopivaa asuinpaikkaa. Saattaa olla, että joudun kasvin vielä vähemmän aurinkoiseen paikkaan siirtämään. Jos sellaisen löydän. Autotallin pääty tai  keittiön ikkunan alus lienevät tonttimme varjoisimmat paikat. Kumpaankin kertyy lumisina talvina kolatut hanget, jotka pahimmillaan muodostavat pitkälle kevääseen kestävän jääkannen. Voi olla, että kasvit ovat siellä suojassa. Ajatus kylmän jääpaakun alleen tukehduttamasta kasvista tuntuu sen verran vaikealta, etten toistaiseksi ole kumpaankaan paikkaan mitään kovin kummoista istuttanut.

Pulsatilla vulgaris - Tarhakylmänkukka, joko Rode Klokke tai Alba

Ehdin jo pohtia, ovatko tarhakylmänkukat jättäneet minulle hyvästit. Eivät ole. Ei ainakaan Vasenrinteeseen istutetut. Lilakukkainen on kasvanut jo melkoiseksi pehkoksi, joka ehkä olisi hyvä lähiaikoina jakaa. Viime keväänä istutetut punainen Rode Klokke ja valkoinen Alba ponnistivat viikolla esiin. Sen sijaan Pikkupuutarhan Kivipenkin tarhakylmänkukista ei vielä näy henkäystäkään. Joka kevät ne ovat olleet hitaita heräämään. Toivon niiden nousevan aikanaan.

Heuchera 'Hans' - Keijunkukka

Keijunkukka Hansin jaoin elokuussa kahtia ja istutin lähelle alkuperäistä paikkaa molemmat vierekkäin. Veljekset ovat selvinneet jaosta ja talvesta. Uusia lehtiä työntyy esille kummastakin.

Lonicera per. 'Belgica Select' - Ruotsinköynnöskuusama

Ruotsinköynnöskuusama tuotti viime kesänä runsaasti iloa rehevällä kasvulla ja aktiivisella kukinnalla. Jouduin sitä leikkaamaan saadakseni sen irti aidasta ja aloittamaan kipuamisensa uuteen köynnöstukeensa. Hän on elossa ja hereillä, miten mukavaa.

Saxifraga x urbium ' Posliinirikko

Posliinirikkoa minulla on  kahdessa paikassa. Ensimmäiset posliinirikot sain muutama vuosi sitten Auring*n ihanat -blogin Inkalta. Siirsin niitä alapihan Kotikiven kylkeen ja osa saattoi jäädä entiseen Metsäpuutarhaan. Joka ei siis enää ole mikään metsäpuutarha, kun kunnan metsikön kaatumisen myötä tilalla on varjon sijasta valoa, valoa ja jälleen kerran valoa. Metsäpuutarhassa posliinirikkoni eivät kukkineet kertaakaan. Nyt Kotikiven kupeessa on rikot nupulla.

Viola odorata - Tuoksuorvokki

Lappalainen etelässä -blogin Nila toi minulle muhkean määrän tuoksuorvokkia. Istutin niitä Hedelmätarhaan, Punakanelin toiselle puolelle, jossa niillä on tilaa vallata alaa. Jos oikein villeiksi yltyvät, löytyy kyllä uusiakin paikkoja. Lehdet ovat vielä vähän resuisen näköisiä talven jäljiltä, mutta nuppuja avautuu vauhdilla lisää ja lisää. 

Luontoportissa sanotaan: "Tuoksuorvokin kukkien tuoksua pidetään yhtenä kaikkien hienoimmista kasvimaailman aromeista." Harmi, että menetin hajuaistini, eikä sen palautumisesta ole toiveita.

Fritillaria imp. Rubra - Keisarinpikarililja

Keisarinpikarililjat ovat jo kotvan aikaa olleet hyvässä kasvussa. Nyt näkee, että aikovat kukkiakin tänä vuonna. Kasvusto on runsastunut siihen malliin, että ehkä tulevina vuosina näen kukkivia keisarinpikarililjoja enemmänkin samassa paikassa. Vanhimmat keisarinpikarililjani eivät ole ensimmäisen keväänsä jälkeen kukkineet lainkaan. En ole kaivanut niitä ylös, vaan istuttanut uusia eri paikkoihin.

Erythronium 'Pagoda' - Koiranhammas

Sekä Päivänliljapenkin että Kiemurapenkin koiranhampaat ovat heränneet ja kehittäneet nuppuja. Talvi on tuulettanut aivojen muistinystyröitä sen verran tehokkaasti, etten heti muistanut, mihin syksyllä istutin rusokoiranhammasta. Tieto löytyi syyssipulilistasta, joten nyt osaan etsiä oikeasta suunnasta. Tosin merkintä on varsin ylimalkainen; oikea reuna, mutta kummasta suunnasta katsottuna? Aika tuo ongelmaan ratkaisun, jos vain kasvi suostuu nousemaan.

Clematis atragene 'Columnella'

Kärhöjen talvehtimista jännään joka vuosi. Sininen alppikärhö on yleensä takuuvarma nousija. Niin myös tänä vuonna. Sitä vastapäätä asuva Columnella näyttää kirivän hyväksi kakkokseksi. Selvästi heränneet ovat myös Päivänliljapenkin Rouge Cardinal ja Multi Blue. Olopihan köynnöstuen kupeessa silmuja näkyy Jackmaniissa tai Purple plena Elegansissa. Aika näyttää, kumpi nousee. Sen verran lähekkäin nämä kaksi on istutettu, ettei tässä vaiheessa osaa sanoa heräävän nimeä.

Euphorbia dulcis 'Chamelleon' - Metsätyräkki

Metsätyräkin punaiset versot näkyvät jo kauas. Alkujaan pieni taimi on runsastunut mukavasti. Löysinpä yhden verson samasta penkistä hiukan kauempaakin. En ole kasvia jakanut enkä tietääkseni muualle istuttanut. Ehkä pala juurta on penkin rapsuttamisen ohessa joutunut toisaalle.

Tyräkeistä juontui mieleen Hortensiapenkissä kasvava mantelityräkki, joka muhkeudessaan kaipaa jo jakamista. Se olkoon ohjelmassa lähiaikoina. Ehkä jakamisen yhteydessä siirrän koko kasvin muualle, sillä se ansaitsee enemmän tilaa ja paremman näkyvyyden.

Sorbus 'Dodong' - Tuurenpihlaja

Kaksi vuotta sitten istuttamani tuurenpihlajat ovat kumpikin hyvissä voimissa. Syyspenkin Tuure on viittä vaille valmiina avaamaan lehtikäärönsä. Avautumista odottaessaan se näkjöään harrastaa "kuninkaallista vilkutusta".

Tuli vähän törsättyä, eikä kaduta sitten tippaakaan. Tilasin lavallisen multasäkkejä eli kaikkiaan 65 kpl. Nyt ei tarvitse murehtia, ehtiikö ja milloin hakemaan kaupasta lisää multaa. Hyvinhän nuo näkyvät säilyvän kauppojenkin ulkopihoilla läpi talven, joten nyt minulla on multaa ensi kesäksikin. Varaparkkipaikan maa oli sen verran pehmeää, ettei kuljetusfirman trukki pelittänyt siinä kunnolla. Säkkipino jäi vinoon ja saattaa vielä kellahtaa kumoon. Tarkoitus on kuskata ainakin osa säkeistä alapihalle eli pian tuo Pisan torni madaltuu.

Lämmin kiitos Päivänpesän elämää -blogin Katjalle vinkistä mullan hankintapaikaksi. Säästin 60-90 euroa kuljetuskustannuksissa.

Helleborus 'Double Ellen'

En ole vielä istuttanut, siirtänyt tai jakanut ainuttakaan kasvia tänä keväänä. Kännykkään napsahti tekstiviesti, jonka mukaan tilaamani kasvit on kerätty ja matkalla. Eli pian voin ryhtyä kaivuhommiin. Ehkä odotan ensin, josko luvatut sateet tulisivat. Maa on nyt todella kuivaa.

Sääkin kuulemma viilenee, mikä ei pihahommia välttämättä hidasta. Jos liian koleaksi käy, voi vaihtoehtoisesti välillä tehdä rästiin jääneitä kotitöitä. Kevään ihanuus etenee, joten ei murehdita.

Mukavaa lähestyvää viikonloppua kaikille!

Jouluruusuisia juttuja

Helleborus niger - Vaaleajouluruusu/Syreenipenkki 04/21

 
Monet teistä ovat ehkä aina tienneet ja tunnistaneet jouluruusun. Muistan hyvin, kun itse siihen ensimmäisen kerran törmäsin ja ihastuin kertaheitolla kaunottareen. Siitä ei ollutkaan pitkää matkaa ensimmäisen jouluruusun ilmestymiseen puutarhaani.

Tuossa aloituskuvassa on jouluruusuisen ensirakkauteni kohde. Juuri tuon vaalean jouluruusun sain lähellä asuvalta naapurilta. Puutarhainnostuksen lisäksi hän maalaa posliinia ja tekee lasista monenlaisia kauniita esineitä. Olin ostamassa häneltä lasikorvakoruja ja samalla hän esitteli puutarhaansa, jossa jouluruusut parhaillaan kukkivat. Hänellä oli useita siementaimia, joista hän sitten lahjoitti yhden minullekin.

 
En oikein tiennyt, minne uuden aarteeni istuttaisin. Laitoin sen olopihan syreenipenkkiin, jossa se on yllättäen viihtynyt pian 20 vuotta. Välillä vähän henkitoreissaan, mutta joka kevät silti kukkien. Paikka on muuten hyvä, mutta jouluruusujen yläpuolella on talvisin lintujen siemenautomaatti. Niinpä automaattia täyttäessäni tulen talloneeksi lumen tiiviiksi juntaksi, jolloin se sulaa tavallista myöhemmin. Ennen katemullan lisäämistä paikka on muutenkin varsinainen rytöläjä, kun auringonkukan siemenkuoria on yltympäriinsä. 

Helleborus niger - Vaaleajouluruusu/Vasenrinne 04/21

Vuosien mittaan olen istuttanut lukuisan määrän jouluruusuja vaihtelevalla menestyksellä. Jossain vaiheessa päätin, että kyllä minun nyt jouluruusun kanssa täytyy pärjätä. Edullisia jouluruusuja nähdessäni ostin niitä useamman ja istutin erilaisiin paikkoihin nähdäkseni, missä ne viihtyvät parhaiten tai ainakin pysyvät hengissä.

Jouluruusulle suositellaan istutuspaikaksi puiden ja pensaiden alustaa, jossa ne saavat sopivasti hajavaloa, mutta eivät ole suorassa paahteessa. Ehkä valitsin liian varjoisat paikat, useimmat jouluruusuni katosivat. 

Helleborus niger - Vaaleajouluruusu/Vasenrinne 05/20

 

Hyvinkin erilaisten paikkojen kokeileminen on kuitenkin kantanut hedelmää. Yllätyksekseni muutama jouluruusu on viihtynyt varsin aurinkoisilla paikoilla. Yksi tällainen on Vasenrinteessä muhevaksi kasvanut puska, jonka olen istuttanut siihen 2014. Yleensä se on ollut heti keväällä ihan vihreä. Tänä keväänä valtaosa lehdistä oli mennyt ruskeiksi. Uusia lehtiä on runsaasti tulossa. Ruskeita leikkasin pois. Rinnepaikan etuna lienee ainakin se, ettei siinä vesi seiso. Myöhemmin kesällä ympärillä on korkeampia perennoja antamassa vähän suojaa pahimmalta paahteelta.

Helleborus - Jouluruusu/Pikkupuutarhan Kriikunapenkki 04/21

Useimmat jouluruusut olen ostanut ihan vain jouluruusuina. Nimilapussa lukee Helleborus, eikä sitten muuta. Vaikka kasvien suhteen olenkin yllytyshullu ja tahdon itselleni kaikkea kaunista, jota näen niin teidän blogeissanne, kaupoissa kuin lehdissäkin, en silti ole erikoisuuksien keräilijä. Siihen ei taidot eikä innostus riitä. Silti tykkään tietää hankkimieni kasvien nimet, mielellään tarkastikin. Hiukan siis vaivaa, kun jouluruusuni ovat lähinnä helleboruksia ilman etunimeä.

Helleborus - Jouluruusu/Pikkupuutarhan Kriikunapenkki 04/21

Monta kertaa olen istuttanut sekä vaalean että tumman jouluruusun. Niin tummaa en ole aiemmin nähnytkään, mitä Saaripalstan Saila esitteli postauksessaan. Tummien kanssa tuurini on ollut huonompi. Vaaleista on tullut pitkäikäisempiä.

Helleborus - Jouluruusu/Pikkupuutarhan Kriikunapenkki 05/20

Ainakin tummat tuntuvat olevan hitaampia ja herkempiä. Olen myös sortunut jouluruusujen siirtämiseen, mistä ne eivät kuulemma pidä. Pitäisi varmaan malttaa mielensä ja antaa jouluruusun itse päättää, viihtyykö hän vai ei. Eikä heti rynnätä lapion kanssa kaivamaan vähänkin nuupahtanutta yksilöä ylös sillä ajatuksella, että se jossain muualla pärjäisi paremmin.

Helleborus 'Double Ellen' - Jouluruusu/Pikkupuutarhan Kivipenkki 04/21

Double Ellenistä tykkään kovasti ja sen kanssa olemme tulleet kohtuullisen mukavasti toimeen. Double Elleneitäkin olen nähnyt eri sävyisiä. 

Viime vuonna mylläsin Pikkupuutarhassa rankemmalla kädellä. Rajasin istutusalueet turveharkoilla ja siksi jouduin yhden vanhemman ja kaksi uudempaa Double Elleniä kaivamaan ylös. Näyttää siltä, että vanhempi ja toinen uusista selvisivät siirrosta.

Helleborus 'Double Ellen' - Jouluruusu/Pikkupuutarhan Kivipenkki 04/21

Pikkupuutarhasta kaadettiin iso mänty heti pääsiäisen jälkeen. Murehdin jo puunkaatajaa tilatessamme, miten hän huomioisi istutukset. Kun kaatoprojekti siirtyi ja siirtyi, olin entistä huolestuneempi. Runsas lumikerros olisi suojannut istutuksiani paremmin, mutta Pikkupuutarhakin ehti kuoriutua hangesta ennen puusavotan alkamista. Pelkäsin turveharkkoreunuksieni murentumista painavien askelten alla. Pelkäsin jouluruusujen puolesta ja pelkäsin kesällä siirrettyn Moeheim-atsalean vaurioitumista.

Helleborus 'Double Ellen' - Jouluruusu/Pikkupuutarhan Kivipenkki 04/21

Männyn kaataminen alkoi rivakassa tahdissa ja eteni vielä nopeammin. Enpä paljon ehtinyt askelmerkkejä metsureille antamaan. Ennakkoon oli sentään sovittu, että he varovat koristeomena Royal Beautya ja Aamuruskoa. Pitivät sanansa omppujen suhteen. Eivätkä kyllä saapastelleet turveharkkojani ja jouluruusujanikaan talloen. Sahanpurua sen sijaan on edelleen melkoiset määrät, vaikka paksummat kertymät olen koittanut siivota pois. Sahanpuru on siitä jännää ainetta, että sen alla lumi ja jää säilyvät ikuisuuden. Siitäkin syystä olen rapsuttanut sahanpurua. Halusin pintamullan ja sen alla muhivan roudan sulavan. Niin taitaa jo tapahtuneen. Onhan tässä lämpöä riittänyt.

Helleborus - Ovaalipenkki 04/21

Männyllä ei ollut jouluruusujen kannalta minkäänlaista varjostavaa merkitystä. Puun suora runko kohosi korkeuksiin ja oksisto heitti varjonsa lähinnä kadulle, jossa oli helteitä lukuunottamatta aina kostea kohta. Sitä en tiedä, millainen vaikutus männyn juuristolla on ja kuinka laajalle. Eikös männyllä ole syvälle ulottuva paalujuuri? Miten männyn poistuminen vaikuttaa ympäristön kasveihin? Sekin olisi mielenkiintoista tietää.

Helleborus - Ovaalipenkki 04/21

Viime kesänä siirsin Pikkupuutarhan Double Ellenien lisäksi myös yhden tumman jouluruusun. Toinen asusti alapihan Ovaalipenkissä, eikä oikein millään saanut itseensä henkeä. Olla möllötti kituvan näköisenä. Päätin kokeilla, viihtyisikö se paremmin yläpihan Allaspenkissä. Syksyllä se oli uudessa paikassa virkeän näköinen. Nyt en ole muistanut edes tarkastaa, onko se yhä hengissä. Siinäpä syy käydä kohtapuoliin ulkona. 

Puutarhanikkareilla käydessäni näin heidän myymälänsä eteisessä isokokoisen tumman jouluruusun. En sitten millään päässyt sen ohi, vaikka ei se sentään niin iso ollut, etten ilman ostosta ulos olisi päässyt. Niin vain lähti mukaan, eikä edes tiukkaa tehnyt. Paitsi kukkarossa. Istutin sen yläpihalle, lähelle Teresanruusua. Siellä se jo heräilee reippaana uusia lehtiä kasvattaen. Saapa nähdä, kukkiiko myös.

Helleborus - Ovaalipenkki 05/20

Siementaimien suhteen en ole päässyt runsaudella rehentelemään. Ehkä senkin päivän vielä näen, toivon niin. Nyt ei ole suurempaa tarvetta hankkia lisää jouluruusuja. Johtunee pitkälti siitä, ettei ole puutarhamessuja pullollaan houkutuksia. Enkä vielä tässä vaiheessa kevättä ole ehtinyt käydä ainoassakaan puutarhamyymälässä. Taitavat vasta avautua. Tippaakaan en mene vannomaan, etten uusia jouluruusuja ostaisi. Aina on tilaa jouluruusulle, tai kahdelle, tai miksei useammallekin.

Helleborus niger - Vaaleajouluruusu/Pikkupuutarhan Kivipenkki 25.12.2020

Helleboruksiani katsellessani ajattelen aina lämmöllä lasitaiteilijaa, jolta sain ensimmäisen jouluruusuni. Silloin olin ihmeissäni, kuinka onnistun niiden kanssa. Mestari en ole vieläkään, enkä jouluruusumestariksi koskaan tulekaan. Riittää, että sitkeyteni niiden suhteen on tuottanut tulosta. Olen iloinen jokaisesta jouluruusustani. Niitä jaksan käydä ihmettelemässä kerta toisensa perään.

Kuukauden neulesatsi

 Viime aikoina olen kutonut vähemmän. Jotain valmista on kuitenkin syntynyt.
Kuvan nilkkasukat on Merja Ojanperän ohjeella tehdyt Virvatulet (kirjasta Sydämellinen sukkakirja). Nämä ovat olleet valmiina jo kuukauden. Hämärästi muistan, että jonkun kohdan ohjeessa oikaisin. 

Nämä polvisukat ovat niinikään Merja Ojanperän. Malli on nimeltään Adalmiina ja se löytyy kirjasta Kauneimmat villasukat. Alkuperäisessä ohjeessa sukassa on muutama väriraita, mutta jätin ne pois. En myöskään virkannut koristeosaa nilkan resorin päälle. Olen joskus jonkun verran virkannut, mutta ne opit ovat painuneet unholaan ja vaatisivat päivittämistä.

Tässä kuvassa kuvio tulee paremmin esiin. Kuvauksissa käyttämäni tekojalka on liian lyhyt pitkille polvisukille ja niinpä ylemmässä kuvassa sukat on makkaralla ja malli rutussa.

Onneksi ostin heti kättelyssä kolme kerää samaa lankaa. Näihin upposi 7veikkaa
hiukan yli 200 g. 

Merja Ojanperän malli tämäkin eli Helmi Orvokki samaisesta Kauneimmat villasukat -kirjasta. Helmi Orvokista on tullut yksi suosikkimalleistani. Kaunis, helppo ja valmistuu nopeasti. Tästäkin mallista jätän pois virkatun kukan kahdesta syystä. Kuten ylempänä totesin, virkkaustaitoni ovat ruostuneet ja toisekseen eräs kutomieni Helmi Orvokkien vastaanottaja totesi virkatuilla kukilla varustettujen villasukkien tunkemisen saappaisiin olevan hankalaa.

Sukat valmistuivat beigestä ja valkoisesta 7veikasta 3 ja 3.5 puikoilla.

Nämä luonnonvalkoiset nilkkasukat tein langasta, jonka sain purkamalla liian isoksi osoittautuneen pipon. Purettu lanka on hiukan kiharaista ja se näkyy jäljessä. Tiedän, että puretun langan suoristamiseen on erilaisia ohjeita. Jäi tällä kertaa löytämättä.

Malli ei ole omani, vaan bongasin ja sovelsin facebookista löytämääni ohjetta. 

*lk, 2 o yhteen, 2 o, 2 o yhteen, lk, 1 n
5 kerrosta 6 o, 1 n
2 o, lk, 2 o yhteen, 2 o yhteen, lk, 1 n
5 kerrosta 6 o, 1 n* 
Jatka toistaen tähtien välisiä kerroksia

Tämän vaaleansinisen ja seuraavan vihreän sukan mallin löysin niinikään facebookista. Ohje on 9:lla jaollinen, joten aloitukseen laitoin 54 s.

1.-2. krs eli 2 kerrosta: kaikki nurin
3.-9. krs eli 7 kerrosta: 3 n, 6 o
10.-11. krs eli 2 kerrosta: kaikki nurin 

Sekä vaaleansininen nilkkasukka että vihreä on kudottu 7veikasta. Resorissa puikot 3, sen jälkeen 3.5. Resorissa ja kantalapussa oikeat silmukat olen kutonut takareunoistaan. Tämän vinkin olen joskus saanut Suvikumpu -blogista. Menetelmällä resorista tulee siistiä ja napakkaa. Se on jäänyt käyttööni näköjään pysyvästi.

Ostin talvella tarjouksesta useamman kerän vihreää 7veikka-lankaa. Kerrosrivinousu on mukavan helppo malli elävöittää perussukkaa. Tässä yhdistin vaaleampaa vihreää lehden vihreään väriin.

Jämälankoja on taas kertynyt ja niitä tuhotakseni tein nämä kirjavat lastensukat. En oikein näistä itse tykkää, mutta purkaminenkin on kovin tylsää. Jospa näistä olisi hätävaraksi jonkun pikkuisen viluisiin jalkoihin.

Harjoittelin latvialaista palmikkoa tähän lastenneulesettiin. Ko. palmikko ei ole ollenkaan vaikea. Ehkä vähän hidas, ainakin ensikertalaiselle. Netistä löytyy hyviä ohjeita latvialaiseen palmikkoon. Tässä yksi niistä.

Lankana näissä on K-ketjun myymä Pirta-lanka. Koostumus on sama, kuin 7veikalla. Jostain syystä tämä lanka tuntuu liian liukkaalta minun hyppysissäni, enkä tiedä miksi näin on. Vielä taitaa ainakin yksi täysi kerä odottaa käyttöä. Mitähän siitä keksisin?

Perhosten ja puutarhahörhön juhlaa

  

Viime päivät ovat olleet silkkaa juhlaa niin perhosille kuin puutarhahörhöllekin. Pihalta ei ole voinut pysytellä poissa, eikä onneksi ole tarvinnutkaan. Auringon paistaessa lämpimästi kevään ensimmäiset kukkijat ovat avautuessaan houkutelleet tienoon kaikki pörriäiset luokseen. Monenmoista surisijaa lentää kevätkirjotähtien ja krookusten ympärillä. Hyvä, etteivät toisiinsa ruuhkassa törmää.

Perjantaina rinteessä kävi kunnon kuhina. Eipä tarvinnut erikseen perhosille mesibaareja pystyttää, kun ne ahmivat kirjotähtien antimia. Olipa metka tunnelma seisoa rinteen alaosassa ja katsella nokkosperhosten porukkaa kilvan laskeutumassa kukkasille. Menin jo laskuissa sekaisin perhosia katsellessani. Yhteen kuvaan taltioitui samanaikaisesti kolme perhosta.

Avoimia kukkia ei puutarhassa vielä  montaa sorttia ole. Krookuksista on iloa ja hyötyä pörriäisille. Pihatöiden lomassa oli ihan pakko välillä pysähtyä katselemaan pikkuisten karvapyllyjen mönkimistä milloin mihinkin suuntaan terälehtien lomassa.

Oikearinteen ensimmäiset balkaninvuokot alkavat vihdoin avautua. Linnut ovat tönkineet ja levittäneet rinteen yläosaan loppukesästä laittamaani haketta. Siinä temmellyksessä balkaninvuokotkin ovat saaneet hiukan osumia. Sitkeästi ne sentään sotkun keskeltä nuppunsa nostavat.

Ulkotöihin mennessä on paras ottaa muistilista mukaan. Pää on muutenkin keväästä sekaisin ja sehän saa puutarhahörhön haahuilemaan sinne tänne. Jotakin tehdessä unohdun tutkimaan ja tiirailemaan yksityiskohtia. Askel johtaa paikasta toiseen, kunnes huomaan eksyneeni kauaksi aiotun työsarkani ääreltä. On kyllä nautinnollista viivata yli hoidettuja hommia, vaikka uusi lista on jo aivonystyröissä koostumassa.

Hankkijan tunnusten kanssa on ollut säätämistä. Minulla on ko. firmaan asiakastunnus, mutta en ole aiemmin rekisteröitynyt verkkokaupan asiakkaaksi. Asiakaspalvelun kanssa on käyty useampi puhelu, jotta ohjelma saisi yhdistettyä vanhan tunnukseni verkkokauppatunnukseen. Asia on nyt toivon mukaan edennyt siten, että huomenna voisin tehdä multasäkkitilauksen. Olisi helpompaa, jos pihaan pärähtäisi kerralla kunnon kuorma multasäkkejä. Omaan autoon mahtuu kuusi säkkiä. Piankos ne on käytetty ja uusia pitäisi lähteä hakemaan.

Olen pantannut kurpitsojen kylvämistä, mutta nyt sekin on tehty. Kylvin vihreää ja keltaista kesäkurpitsaa, spagettikurpitsaa ja isokokoista Tom Foxia. Spagettikurpitsaa en ole aiemmin kasvattanut. Eräs herkullisia ruokia tekevä ystäväni kehui sitä, joten päätin kokeilla. Samalla kylvin myös timjamia, basilikaa ja kiinansipulia. Viime vuonna kasvatetuista yrteistä salvia, sitruunamelissa ja tietenkin myös persilja ja ruohosipuli ovat jo hyvässä kasvussa.

 Kasvihuoneeseen kylvin retiisejä ja ruusukaalia. Isoon kukkapurkkiin laitoin kolme Annabella-perunaa kasvamaan. Vein vihdoin myös tuoksuherneet kasvariin. Ne ovat vasemmassa yläkulmassa lattialla olevassa muovilaatikossa, jonka päälle laitan yöksi tuplaharson. Kannoin kasvariin kellarista myös ruukkuihin istutetut perennojen juurakot. Tunkevathan puutarhassakin monet perennat jo itseään mullasta, joten miksi eivät pärjäisi kasvarissa.

Harsot kasvarin molemmille pitkille seinustoille viritin valmiiksi tomaatteja ja kurkkuja varten. Vielä ne saavat viettää tovin kellarissa, mutta kasvariajan alkaessa harsoteltoista on hyötyä mahdollisten yöpakkasten varalta. Hallanvaaran jälkeen otan harsot pois.

Kevään ensimmäiset pyykit pääsivät ulos kuivumaan. Se kävikin vikkelästi pienen tuulenvireen ansiosta. Nyt ei tarvinnut katupölyä taivastella, koska kadut siivottiin alkuviikon aikana. Siitepölyä on jo ilmassa, mutta vielä se ei näy pinnoilla.

Ukkokulta on jatkanut puusavottaa. Mäntypöllien oksaisimmat osat on klapitettu. Seuraavaksi vuoroaan odottavat runko-osan pöllit. Puuvaja on jo täynnä. Loput klapit ladotaan autotallin seinustalle, jossa ne saavat kuivua aikansa. Kannetaan sitten jossain vaiheessa kellariin.

Meteorologin mukaan tähän aikaan Etelä-Suomen päivälämpötila on n. +8. Nyt mennään siis tavanomaista lämpimimmissä lukemissa. Perjantaina mittari näytti iltapäivällä kolmen jälkeen tuota +15.5. Tuntia myöhemmin lukema kipusi +17 asteeseen, josta osa menköön ulkona olevaan mittausyksikköön porottavan auringon piikkiin.

Tuomi voittaa joka vuosi hiirenkorvakilpailun. Muutama tällainen päivä, niin puu on vihreänä. Syreeninkin silmut pullistelevat ja mustaherukassa on käytännössä jo hiirenkorviakin kookkaammat lehdet. Pikaisella puutarhakierroksella löytyi monia muitakin herääjiä ja pian voi tutkailla niitä sipulikukkien lisäksi.

Sepelkyyhkypariskunta on jokakeväiseen tapaan tullut tepastelemaan krookusteni keskelle. Kuvaushetkellä toinen kyyhkynen huhuili tätä kaveriaan jossain lähistön puussa. Tämä ei ollut milläänsäkään, vaan jatkoi vain nokkimista. Siellähän niitä marjakuusen siemenautomaatista talven aikana pudonneita auringonkukansiemeniä vielä näkyy, vaikka koitin niitä katemullalla näkyvistä piilottaa.

Krookukset, scillat ja tulppaanit
hymyilevät kevättä kukkapenkissä.
Koivun alla sinivuokko avaa
taivaan siniterän
auringon ihailtavaksi.

Aurinkoista ja lämmintä viikonloppua kaikille!