Pihapiiri 2018 - puutarhamessut Lahdessa - lippuarvonta

Helmikuun lumipyryn keskellä ajatukset rientävät kohti kevättä. Siemenpussien rapistelu on jo alkanut ja ensimmäiset kylvötkin on jo aika moni tehnyt. Minä mukaanluetteluna. Piippovahdin ja lintujen sirkutuksen lisäksi kevääseen kuuluvat myös monet puutarhatapahtumat.

Sain mahdollisuuden arpoa blogissani lippuja Lahden puutarhamessuille eli Pihapiiri-messuille 27.-29.4.2018. Arvottavana on kaksi kahden lipun settiä eli hyvn tuurin sinua kohdatessa voit ottaa puolison tai ystävän mukaan tutustumaan tämän vuoden puutarhatrendeihin.

1. Arvontaan voivat osallistua kaikki.  
2. Lisäarvan saavat vakiolukijat eli jos olet kirjautunut blogini seuraajaksi, osallistut automaattisesti kahdella arvalla. Lisäarvasta kannattaa minua muistuttaa, sillä pääni on välillä aikamoinen tuulenpesä.  
3. Anonyymien tulee laittaa sähköpostiosoite, johon mahdollisesta voitosta ilmoitan. Mikäli vastausosoitetta ei ole ilmoitettu tai en saa postitusosoitetta viikon kuluessa arvonnan päättymisestä, arvon liput uudelleen.  
4. Arvonta päättyy lauantaina 10.2. klo 24 ja voittajat julkistan seuraavana päivänä eli sunnuntaina 11.2. 

Onnea kaikille lippuarvontaan!

PS. Ohessa tämän vuoden puutarhatapahtumia. 

Puutarhamessuja ja -tapahtumia Suomessa 2018:

6.-8.4.2018 Piha & Puutarha, Turku
7.-8.4.2018 Pohjanmaan suurmessut, Vaasa
12.-15.4.2018 Kevätmessut 2018, Helsinki
20.-22.4.2018 Supermessut, Tampere
27.-29.4.2018 Pihapiiri, Lahti
28.-29.4.2018 Piha, puutarha & Porin rakennusmessut, Pori
19.5.2018 Ruukin puutarhamessut, Ruukki (Siikajoki)
19.-20.5.2018 Minifarmi & Kukkamessut, Uusikaupunki
25.-27.5.2018 Hangon puutarhapäivät, Hanko
26.5.2018 Marketanpuiston Kevätpäivä, Espoo
1.7.2018 Avoimet puutarhat -tapahtuma, ympäri Suomea
6.7.-5.8.2018 Asuntomessut, Pori
16.-18.8.2018 Lepaa 2017, Puutarha- ja viheralan ammattinäyttely, Hattula
1.9.2018 Marketanpuiston Syyspäivä, Espoo

Puutarhamessuja ja -tapahtumia muualla 2018:

22.3.-13.5.2018 Keukenhof, Hollanti

22.-25.3.2018 Nordiska tradgårdar, Tukholma

6.-8.4.2018 Sthlm Trädgårdsmässa, Tukholma

18.-20.5.2018 Türin kukkamarkkinat, Viro 

22.-26.5.2018 Chelsea Flower Show, Lontoo

Olgaa, piirakkaa ja jämälankasukkaa

Kaikki himokutojat tietävät, miten innostavaa on aloittaa uusi neule uudesta kerästä. Yhtäkkiä sitten huomaa, kuinka korit ja pussit on pullollaan pieniä jämälankakeriä. Olen tyhjentänyt päätäni ideoista ja varastopussukkaa pikkukeristä tekemällä muiden töiden välissä jämälankasukkia. Kun erilaisia raita- ja liukuvärjättyjä lankoja yhdistää yksiväriseen resoriin ja kantapäähän, saa tulokseksi piristäviä sukkia.

Kruunu Vuokko Puutarhan Lumo -blogista teki upeat konttineulesukat. Olen kyseistä mallia pitkään katsellut sillä silmällä ja Kruunu Vuokon postauksen jälkeen olin jo aikeissa niitä aloittaakin. Selasin ohjeita ja tapitin youtube-videota kerta toisensa jälkeen. Näytti yksinkertaiselta toisen tekemänä, mutta omissa käsissä meni tuherrukseksi. Päätin siirtää oman konttineuleopetteluni vähän edemmäs ja tein perinteiset piirakat.

Piirakka-malli on helppo ja nätti. Kauneinta se on minusta yksivärisestä langasta toteutettuna. Jossain vaiheessa voisin tehdä piirakat myös polvisukkina.

Myös Olga on monelle tuttu malli. Sekin on helppo ja malliin sopii myös raitalanka. Nyt käytin Novitan 7veikan Jouluaatto-lankaa, jota löytyi yksi kerä laatikosta. Jalkaosassa kudoin mallineuleen vain jalan päälle eli 2. ja 3. puikoilla. Kantapään kudoin ristiinvahvennettuna. Kärkikavennukset nauhakavennuksena. Neuleessa 48 silmukkaa eli 12 silmukkaa per puikko.

Olga-mallineule (kuudella jaollinen):
 
Neulo alkuun kaksi kerrosta nurjaa. Sen jälkeen toista kahta kerrosta seuraavasti:
1. krs: *2 oikein takareunasta yhteen, 3 s oikein, lk, 2 s oikein, lk, 3 s oikein, 2 oikein yhteen* (toista *-* koko kerros). 
2. krs: kaikki oikein.

Halusin kokeilla, miltä Olga-neule näyttää polvisukassa. Käytin resoriin ja jalkaosaan beigen sävyistä 7veikan Eeroa ja mallineuleosuuteen 7veikan Multiraidan sävyä 883 Leipuri. Varressa on 64 silmukkaa eli 16 silmukkaa per puikko. 

Mallineuleen tein sukan eteen 2. ja 3. puikoilla siten, että kudoin 2. puikon alussa 4 silmukkaa oikein ja samoin 3. puikon lopussa 4 silmukkaa oikein, jolloin kuuden silmukan mallineule sijoittui sukan keskelle oikeiden silmukoiden väliin. Kavensin varressa kolme kertaa siten, että mallineuleessa sijoitin kavennukset 2. puikon alussa ja 3. puikon lopussa olevilla mallineuleeseen varsinaisesti kuulumattomille oikeille silmukoille. Tällöin itse kuvio säilyi muuttumattomana koko varren ajan.

Käsityökorissa ei ollut ainuttakaan muovista tai muutakaan kavennusmerkkiä. Niinpä pujotin kirkkaan värisen langanpätkän osoittamaan kutakin kavennusriviä. Kavennusmerkit eivät ole tarpeen, mikäli kutoo molempia sukkia vaihe vaiheelta samanaikaisesti. Joskus teen niin, mutta nyt kudoin ensin yhden sukan valmiiksi ja aloitin vasta sitten toisen. Kavennusmerkkeinä käyttämäni langat oli helppo vetää pois sukan valmistuttua.

Viimeisen kavennuksen tein nilkan resorissa, jolloin kantalappua aloittaessani puikkoa kohden jäi 12 silmukkaa. Kantalapun reunoilla kavensin siten, että jalkaosaa aloittaessani 1. ja 4. puikoilla (jalan pohja) oli 13 silmukkaa ja 2. ja 3. puikoilla 12 silmukkaa.

Kun kaksiin edellisiin sukkiin olin tehnyt ristiinvahvennetun kantapään, en edes huomannut, että näihin polvareihin tuli samanlainen. Se on nätti ja sopii näihinkin ihan hyvin.

Facebookin Voihan villasukkaryhmässä olen ihaillut Niina Laitisen upeita sukkamalleja. Soulmates-sukka on toiveissa, mutta en ole saanut ostettua sen ohjetta. Huomasin, että Niina Laitisella on oma Niina Laitinen designs -verkkosivunsa, josta voi hänen mallejaan ja sukkakalenterejaan ostaa. Sukkaryhmissä kohistaan myös Niina Laitisen uudesta Villasukkien vuosi -mallikirjasta ja sen sitten tilasin kirjakaupasta.

Aika herkullisia ohjeita, mitä nyt ensisilmäyksellä olen ehtinyt katsoa. Mukavia haasteita edessä niin paljon, ettei välillä tiedä, mistä aloittaisi. Joskus mielessä vilahtaa, että olisi toki kiva kutoa muutakin, kuin vain sukkia. Ei taida yksi elämä kaikkeen mielenkiintoiseen riittää, mutta tehdään se, mikä ehditään. Ilman paineita. 

Uusia kokemuksia

Teimme veljenvaimon kanssa uuden aluevaltauksen. Ostimme liput Musiikkitalon RSO Torstaisarjan kevätkaudelle (yksi konsertti kuukaudessa tammikuusta toukokuuhun). Ensimmäinen konsertti oli torstaina. 

Parhaille tai edes toiseksi parhaille paikoille ei ollut asiaa, sillä sarjalipun ostajalla on etuoikeus omaan paikkaansa aina seuraavalla kaudella. Vakiokävijät varmaankin testamenttaavat paikkansa perillisilleen. Meidän paikkamme oli suurinpiirtein katonrajassa, joka korkean paikan kammoiselle veljenvaimolle tuotti alkuun sydämentykytyksiä. Näkyvyys orkesterikuoppaan oli kuitenkin erinomainen ja musiikki soljui salin joka soppeen vaikeuksitta.

Musiikin suhteen olen aika kaikkiruokainen, mutta ehkä mieluisinta on 60-70 -luvun rock. Kuuntelen myös klassista musiikkia, enkä vierasta oopperaakaan.

Kovin modernia musiikkia en oikein jaksa. Siksi vähän pelotti, kun ensimmäisen torstaikonsertin ohjelmistossa oli Ludwig van Beethovenin lisäksi Magnus Lindberg. Kuulemani Lindbergin sävellykset ovat olleet lähinnä outoja pimputusviritelmiä, mikä ei ole korvaani viehättänyt. Nyt konsertissa kuultu Two Episodes oli ihan kuunneltava ja kohtalaisen melodinen, ja mikä parasta, se kesti vain runsaan 15 minuuttia. Beethovenin 9. sinfonia sen sijaan on upea ja niin se oli tässäkin konsertissa.

Puhtaasti klassisen musiikin konsertissa en ole koskaan aiemmin ollut. Päätimme ottaa nämä torstaikonsertit avoimin mielin vastaan. Vaikea on tietää, mistä todella tykkää, jollei koskaan haasta itseään kokeilemaan. Torstain konsertti oli hieno kokemus ja innolla odotan seuraavaa konserttia.

Helmikuun konsertin ohjelmassa on Esa-Pekka Salosen Helix, W.A.Mozartin Pianokonsertto nro 24 K491 ja Nikolai Rimski-Korsakovin Scheherazade op. 35. Näistä tuttu on vain Rimski-Korsakovin Scheherazade. 

Alapiha pe 26.1.2018

Kyllä nyt säät heittelee. Keskiviikkona 24.1. tuuli heilutti puita lähes vaakatasossa ja pakkaslunta pyrytti siten, että kahdet lumityöt piti tehdä. Torstaivastaisena yönä tuuli jatkoi kovaäänistä ujellustaan nurkissa. Lämpötila nousi keskiviikkoaamun -8 pakkasasteesta torstaiseen lähes viiteen plusasteeseen. Muutaman kerran yön aikana heräsin ryskeeseen. Ilmeisesti vain pergolan katolle lentäneet haavanoksat olivat kolisseet, sillä mitään vakavaa ei aamulla missään näkynyt. Vettä satoi kaatamalla koko yön ja sade jatkui vielä torstain aamupäivänkin. Lumet siis ovat saaneet kyytiä. 

Tätä postausta tehdessäni en tiedä, toteutuvatko tammi-helmikuun vaihteeseen luvatut -10 asteen pakkaset. Toivottavasti eivät toteudu, sillä lumeton ja runsaalla vedellä kyllästetty maa yhdistettynä kunnon pakkaseen ei kyllä kasveille tee hyvää.

Luminen mörkö kuusen oksalla

Tammikuun loppuhetkiä eletään. Helmikuu on ihan nurkan takana ja sitten voimmekin jo todeta kevään olevan lähellä. Voi että, miten mukavaa!

Kasviaiheisia postikortteja

Versoja Vaahteramäeltä -blogin Riina postasi pari päivää sitten aivan ihastuttavasta kirjauutuudesta (lihavoidusta bloginimestä pääset tutustumaan Riinan kirjapostaukseen). Kirjakaupan ohi kulkiessani oli ihan pakko käydä katsomassa löytyisikö kirja hyllystä ja löytyihän se. Aikani sitä selailin ja hiplasin, vaan en voinut ostaa. Kirja on aika kookas, enkä voinut sitä mukaani ottaa, sillä olin matkalla konserttiin.

Ilmeisesti myyjä vaistosi vaikeuteni irrottautua kirjasta ja avuliaana tuli apuun. Kirjan kuvituksesta on nimittäin myytävänä myös postikortteja. Kortit on pakattu hienoon kirjamaiseen rasiaan, ja korteista on tarjolla sekä kasvi- että eläinversiot. Rasiassa on 50 erilaista korttia ja paketin hinta oli ainakin tuossa kirjakaupassa 17,95 €. Kohtuullista, kun ajattelee, että yhden kortin hinnaksi tulee 36 centtiä. 

Monille naisille tyypilliseen tapaan olen aina varustettu kunnon kokoisella käsilaukulla ja niinpä postikorttipakkaus sujahti mukavasti sinne kukkaron, kännykän, huulirasvan, avainten ja kaiken muun tässä erittelemättömän tavaran joukkoon. 

Olin illalla sen verran myöhään kotona, että rasian avaaminen jäi seuraavaan päivään. Innoissani avasin paketin ja tutustuin kortteihin. Jokaisen kortin takana on lyhyt kuvaus kasvista. Aika ihania kortteja, ei voi muuta sanoa. 

Luultavasti käyn ostamassa vielä ne eläinkortitkin. En huomannut katsoa, onko niidenkin kuvitus samaisen Katie Scottin, uskoisin niin. Tyyli on kuitenkin samanlainen, kuin näissä kasvikorteissakin. Enkä mene vannomaan, etteikö se isokokoinen kirjakin vielä tähän huusholliin kulkeutuisi. Ei, vaan pikemminkin taidan vannoa, että kirjan ostan.

Kauniita kortteja on vaikea vastustaa. Varsinkin, kun edelleenkin lähetän mielelläni onnittelukortteja sukulaisille ja läheisille. Parin viikon takaiselta Tukholman matkalta en muuta ostanut, kuin postikortteja. Tukholmassa käydessäni minulla on tapana kurkistaa Drottningsgatanilla olevan kirjakaupan valikoima. Nytkin siellä oli runsaasti kauniita postikortteja 1-5 kruunun kappalehintaan. Euroissa siis noin 10-50 centtiä. Mistä enää saa tuohon hintaan kivoja kortteja? Ei mistään. 

Christina Björkin ja Lena Anderssonin Linneas Årsbok -kirjan kuvitukseen perustuvat kuukausikortit vetosivat oitis minuun ja ostin jokaisen kuukauden. Mainittu lastenkirja on julkaistu suomessa nimellä Linnea kylvää ja kasvattaa.

Eva Björk Hamnen utumaisen kauniita akvarellipiirroskortteja olen ostanut aiemminkin ja ilahduin löytäessäni niitä jälleen. Nämä kortit ovat kaksiosaisia ja 10 kruunun hintaan kuului myös kirjekuori. 

Uusi työviikko on taas edessä. Kevättä kohti ollaan menossa, joten ei huolta. Otetaan maanantai haltuun. Jollei ilolla, niin ainakin ilman suurempia murheita.

Multaan meni ja muutakin siemenasiaa

Nyt se taas alkoi. Ensimmäiset siemenet on kylvetty. Päätin olla tänä vuonna maltillinen (kuten päätän joka vuosi) ja tarkoitus oli aloittaa kylvöt aikaisintaan helmikuussa. Suvikummun Marjan maanantaisen postauksen luettuani piti pikkaisen pyörtää päätöstä. Jos nyt on meneillään otolliset kesäköynnösten kylvöajat, pitänee se hyödyntää. Sallin muutenkin itselleni päätösten peruuttamisen ilman sen kummempia omantunnontuskia, jollei pyörtämisestä mitään vahinkoa vaikkapa sivullisille tule. 

Kylvin kelloköynnöstä ja yllättäen varastoistani löytyneen keijunmekkopussillisen. Keijunmekon siemeniä oli pussissa peräti kahdeksan kappaletta ja niiden kanssa sai olla tarkkana. Niin pikkuruisia olivat, että pelkäsin hukkaavani nekin vähät. Kelloköynnöksen siemeniä toisessa pussissa oli neljä kappaletta, toisessa kuusi. Pussissa määräksi mainittiin 1 gramma. Ehkä toisen pussin siemenet olivat hivenen kookkaampia.

Yritin löytää netistä joku aika sitten lukemani keskustelun siemenpussukoiden hintavertailusta. Vaan en löytänyt. Yleensä sitä vain nappaa siemenpussin kaupasta tai tilaa netistä sen enempää vertailuja tekemättä. Syytä ehkä olisi, sillä aikamoinen kirjo esimerkiksi siementen määrässä per pussi tuntuu olevan. Määrät kerrotaan vaihtelevasti lukumääränä tai grammoina. Onpa sellaisiakin pusseja vastaan tullut, joissa mitään määrää ei kerrota. 

Siemenpussien hinnoissa on myös paljon eroja. Siemenpussit ovat litteitä, kevyitä ja sieviä, eivätkä ne vie paljon tilaa. Niitä tulee helposti napsittua kaupan telineestä ihan vain varuiksi. Vasta kassalla hätkähtäen tajuaa, ettei kyseessä mikään halpa ostos välttämättä olekaan. 

Tämän postauksen siemenpussukat ostin rautakaupasta ja kassasummaksi kilahti yli 40 euroa. Viime vuonna netistä siemeniä tilatessani hintahaitari liikkui 1,50 eurosta yli 7 euroon per pussi. Mitään erityisiä tai harvinaisia siemeniä en edes tilannut. Usein monivuotisten kukkien siemenet ovat kalliimpia.

Kuinka usein sitten niitä hamstrattuja siemenpusseja tulee pyöriteltyä laatikossa vuodesta toiseen ja ostettua joka kevät seuraksi yhä uusia? Ilman, että niitä kylvää. Jotkut siemenet itävät hyvin senkin jälkeen, kun pussissa mainittu itävyyspäivämäärä on umpeutunut. Osalla siemenistä itävyys on annetun ajankin puitteissa epävarmaa. 

Niin ihana, kuin siemenpussukoita onkin käsissään rapistella, ei niitä kannata arkistoitavaksi ostaa. Kylväkää siis siemenvarastonne välillä tyhjiksi tai laittakaa siemenet kiertoon. Kalliiksi niiden säilöminen sellaisinaan tulee.

Kävin omat siemenvarastoni läpi ja yllättävän paljon päältä päin väljästä laatikosta kylvettävää löytyi. Inventaarion pohjalta olen tehnyt joitakin ostoksia, mutta yritän pitää pääni kylmänä ja välttää nettikauppojen uumeniin eksymistä. Mieluummin vaikka kesän mittaan tai syyspuolella hyödynnän alennus- ja loppuunmyyntejä. Silloin siemeniä saattaa saada hyvinkin edullisesti.  

Vähän piti nettikaupoissa siementen tiimoilta seikkailla, sillä halusin tulevanakin kesänä kasvattaa salaattifenkolia. Siihen ihastuin viime vuonna ja Autuas olo -blogin Cherin vinkistä metsästin nyt Zefa Fino -lajiketta, jota löysinkin Hyötykasviyhdistyksestä. Samaisesta kaupasta löysin myös etelänruusuruohoa (Knautia macedonica), jonka kuvia bongasin hiljattain jonkun blogista. En vain yhtään muista, kenen blogi kyseessä oli.

Nyt vielä pitäisi laatia se kylvösuunnitelma, jonka kanssa en tahdo päästä millään alkuun. Silkkaa saamattomuutta.

 Viikonloppu alkaa olla käsillä. Levätkää, ulkoilkaa ja nautiskelkaa.

Työhuoneen taivasnäkymä sunnuntailta

Toukokuu - ihana kevätkuukausi

Kruunu Vuokko Puutarhan Lumo -blogista antoi huhtikuuhaasteen. Yhden postauksen aiheen tiimoilta olen jo tehnyt, mutta mikään ei estä toteuttamasta haastetta toistamiseen. Ei näinä harmaina tammikuun päivinä liikaa aiheita päässä vilise, joten Suvikummun Marjan postauksesta ihastuneena palaan viime toukokuuhun. Sehän on kevätkuukausi siinä, missä maalis- ja huhtikuukin.

Mustaherukka - Ribes nigrum 'Pohjan  Jätti'

Kehityksen ja kasvun hurmaa

Toukokuu on ehkä kaikista kevään ja kesän kuukausista jännittävin. Alkukuusta puutarha on vielä melko kalpea ja viherrrys vasta tekee tuloaan. Säistä riippuen kasvu saattaa pitkäänkin olla hidasta tai sitten hiirenkorvat puissa räjähtävät hetkessä ilmoille. Loppukuusta ollaan jo hyvinkin täydessä kesässä ja kukinta puutarhassa vauhdissa. Kasvu ja kehitys on huimaavan nopeaa ja hurmaavaa.

Pionit ja kevätkirjotähdet

Lupauksia ja etsintää

Toukokuu on täynnä lupauksia ja etsintää. Tässä vaiheessa kevättä ei vielä laisinkaan tiedä, mitä ja miten kasvu käynnistyy ja edistyy. Puutarhurin kasvukauteen sisältyy aina myös pettymyksiä ja luopumista. Toukokuussa nekin ovat vielä piilossa. Ei siis huolta tässä vaiheessa. 

Rönsytiarella - Tiarella cordifolia

Pienten yksityiskohtien esiinmarssi

Miten ihanaa onkaan kulkea ja kiertää puutarhassa, kumartua ja kurkottaa. Paljon on pientä nousijaa ja niitä täytyy katsoa ihan läheltä nähdäkseen jokaisen yksityiskohdan ja saadakseen varmuuden, mikä sieltä mullasta oikeastaan on nousemassa.

Tarhakylmänkukka - Pulsatilla vulgaris

 
Toukokuussa on tilaa ja avaruutta pienten kauneudelle. Isot ja näyttävät kasvit ja kukat odottavat vielä vuoroaan.

Keltareunapikarililja - Fritillaria michailowskyi

Löytämisen riemua

Jokainen aamu, jokainen päivä, jokainen ilta tuo uutta ihmeteltävää. Yksi kierros päivässä puutarhassa ei riitä. Nähdäkseen ja kokeakseen kaiken mahdollisen, on tutkittava piha neliö neliöltä monta kertaa päivässä. Eikä sekään riitä. Aina joku ihanuus ehtii kasvussaan alkua pidemmälle ja puutarhuri pääsee kehitystä seuraamaan vasta myöhemmässä vaiheessa.

Mantelityräkki - Euphorbia amygdaloides

Pakahduttavaa kauneutta

Se, mikä maalis-huhtikuussa on ollut vasta harjoittelua, pääsee toukokuussa täyteen kukkaansa. Puutarha ja luonto kaikkinensa on täynnä voimaa; uusia versoja, nuppuja, tuoksuja, värejä, ääniä. Vaikea sitä pakahduttavaa aistimusten määrää on sanoin kuvailla. Se on vain koettava ja tunnettava. Joka kevät yhtä uusi ja ihana. Ja taas kerran edessä. 

Jumaltenkukka - Dodecatheon meadia

Haaste on jo kiertänyt monissa blogeissa ja itsekin sitä "Haasteena huhtikuu" -postauksessa jaoin. Mikäli et ole vielä haastetta saanut ja haluat sen toteuttaa, tästä sen voit vapaasti ottaa. Vielä on aikaa kevään ensi merkkeihin, joten hyvin ehdit. Mikäs sen mukavampaa, kuin palata menneen kevään kuviin ja kaivaa sieltä energiaa.

Tulipa Exotic Emperor

 

Haasteen säännöt saatesanoineen ovat seuraavat:

Huhtikuu on kuitenkin kevätkuu ja tämä haaste lähteköön kiertämään tuoden kevätmieltä tuokioksi lukijoille ja kirjoittajille! Haaste on yksinkertainen:
 

1. Tee postaus, ja kerro mistä haasteen sait

2. Kerro huhtikuusi viisi tärkeintä kevään merkkiä, jotka ilahduttavat sinun sieluasi voimakkaimmin. Etelärannikolla kevät on jo maaliskuussa ja pohjoisessa toukokuussa. 

Muokkaa haasteen kuukausi sinun kevääksesi. Huhtikuu on tässä vain keskiverto.

3. Laita haaste kiertämään haastamalla kolme blogia.

Alppikärhö - Clematis alpina

Lauantai-illan lorinaa

Tammikuinen lauantai-ilta on varsin sopiva jouluisten kynttilöiden loppuun polttamiseen. Pian iltojen valoisa aika pidentyy niin, ettei enää huomaa kynttilöitä sytyttää. Isäntä ja Poika saunoivat ja minä istuin kutimieni kanssa sohvalla. Juuso kuorsaamassa sohvan toisessa päässä. Olin syventynyt hyvin edistyvään käsityöhön ja mieluisaan lankaan, joten kesti tovin huomata omituinen lorina, joka kantautui television vierestä.

Nostin katseeni ja meinasi muutama ärräpää suustani purkautua nähdessäni lorinan lähteen. Kolmesta kynttilästä yhden steariini valui tulivuoren laavan lailla pitkin korkeaa kynttilänjalkaa, kaapiston pintaa ja sen takaseinää loiskuen tarmokkaasti valkoiselle seinälle. Aaarrggghhhh....

Syvänpunainen steariini pukee vähemmän ihastuttavasti valkoista seinää, jonka vasta vajaa vuosi sitten maalasin. En erityisemmin välitä tällaisesta tilataiteesta ja edessä olikin pikainen paikkojen puunaus.

Ensimmäisenä puhalsin kynttilät sammuksiin ja tuhon aiheuttaneen kynttilän laitoin roskiin. Pöydän pinnasta steariini lähti kohtalaisen helposti. Isoimmat möykyt irrotin ihan sormin kaapimalla. Pöydän pintaan en uskaltanut käyttää mitään terävää tai raapivaa, mutta lämpimään veteen kostutetulla rätillä sain pinnan puhtaaksi. Seinästä punaiset roiskeet oli vain pakko rapsuttaa yksi kerrallaan pois. Paras työväline siihen oli kostealla kankaalla suojatut omat kynnet.

Huokoiseen seinäpintaan steariini ei onneksi ollut kovin tiukasti imeytynyt. Silti en saanut kaikkia roiskeita epätasaisesta materiaalista. Kiitin kuitenkin itseäni siitä, että viime keväänä olohuoneen seiniä maalatessani käytin laadukasta maalia, joka kestää aika hyvin kostealla pyyhkimistä. Jonkun verran roiskeita seinään jäi ja alue myös punertaa selvästi. Kovin pitkälle vauriokohta ei näy, joten ihan huomenissa ei tarvitse seinän maalaamiseen ryhtyä. Olohuoneen maalia on kellarissa jäljellä ja seinän tuunaus on lähiaikoina kuitenkin edessä.

Mitä tästä opin. Kynttilöitä on tarkkailtava palovaaran lisäksi myös tällaisten valumavahinkojen vuoksi. Ehkä kynttilät voisi myös sijoittaa alustoille tai sellaisiin paikkoihin, ettei vahingon sattuessa vauriot pääse kovin suuriksi. 

Postausta tehdessäni kuuntelin radiosta Minna Pyykön ohjelmaa "Luonto ja mieli", josta esittelyteksti sanoo näin.

"Asuuko meidän sisällämme kaiken tämän digiajan alla muinainen mieli joka rauhoittuu parhaiten kuullessaan meren maininkeja, maatessaan lämpimällä rantakalliolla tai katsellessaan tähtitaivasta pakkasyössä? Vai mistä johtuu että vähitellen aletaan saada yhä enemmän tutkimustietoa luonnon monista terveysvaikutuksista- myös vaikutuksista ihmismieliin. Minna Pyykkö kävi Tampereella jututtamassa psykologian professori Kalevi Korpelaa aiheesta."

Puutarhaihmisille luontokokemusten positiivinen vaikutus terveyteen ja mieleen on tuttua ja todistettua. Ohjelma on kuunneltavissa Yle Areenassa. Suosittelen lämpimästi.

Mukavaa työviikkoa kaikille!