Pihapiiri 2018 - puutarhamessut Lahdessa - lippuarvonta

Helmikuun lumipyryn keskellä ajatukset rientävät kohti kevättä. Siemenpussien rapistelu on jo alkanut ja ensimmäiset kylvötkin on jo aika moni tehnyt. Minä mukaanluetteluna. Piippovahdin ja lintujen sirkutuksen lisäksi kevääseen kuuluvat myös monet puutarhatapahtumat.

Sain mahdollisuuden arpoa blogissani lippuja Lahden puutarhamessuille eli Pihapiiri-messuille 27.-29.4.2018. Arvottavana on kaksi kahden lipun settiä eli hyvn tuurin sinua kohdatessa voit ottaa puolison tai ystävän mukaan tutustumaan tämän vuoden puutarhatrendeihin.

1. Arvontaan voivat osallistua kaikki.  
2. Lisäarvan saavat vakiolukijat eli jos olet kirjautunut blogini seuraajaksi, osallistut automaattisesti kahdella arvalla. Lisäarvasta kannattaa minua muistuttaa, sillä pääni on välillä aikamoinen tuulenpesä.  
3. Anonyymien tulee laittaa sähköpostiosoite, johon mahdollisesta voitosta ilmoitan. Mikäli vastausosoitetta ei ole ilmoitettu tai en saa postitusosoitetta viikon kuluessa arvonnan päättymisestä, arvon liput uudelleen.  
4. Arvonta päättyy lauantaina 10.2. klo 24 ja voittajat julkistan seuraavana päivänä eli sunnuntaina 11.2. 

Onnea kaikille lippuarvontaan!

PS. Ohessa tämän vuoden puutarhatapahtumia. 

Puutarhamessuja ja -tapahtumia Suomessa 2018:

6.-8.4.2018 Piha & Puutarha, Turku
7.-8.4.2018 Pohjanmaan suurmessut, Vaasa
12.-15.4.2018 Kevätmessut 2018, Helsinki
20.-22.4.2018 Supermessut, Tampere
27.-29.4.2018 Pihapiiri, Lahti
28.-29.4.2018 Piha, puutarha & Porin rakennusmessut, Pori
19.5.2018 Ruukin puutarhamessut, Ruukki (Siikajoki)
19.-20.5.2018 Minifarmi & Kukkamessut, Uusikaupunki
25.-27.5.2018 Hangon puutarhapäivät, Hanko
26.5.2018 Marketanpuiston Kevätpäivä, Espoo
1.7.2018 Avoimet puutarhat -tapahtuma, ympäri Suomea
6.7.-5.8.2018 Asuntomessut, Pori
16.-18.8.2018 Lepaa 2017, Puutarha- ja viheralan ammattinäyttely, Hattula
1.9.2018 Marketanpuiston Syyspäivä, Espoo

Puutarhamessuja ja -tapahtumia muualla 2018:

22.3.-13.5.2018 Keukenhof, Hollanti

22.-25.3.2018 Nordiska tradgårdar, Tukholma

6.-8.4.2018 Sthlm Trädgårdsmässa, Tukholma

18.-20.5.2018 Türin kukkamarkkinat, Viro 

22.-26.5.2018 Chelsea Flower Show, Lontoo

Messuvisiitti puutarhamaailmaan

Tämän vuoden Puutarhamessut on sitten kukistettu. Ehkä olin ladannut itseni liian suurilla odotuksilla, mutta vähän jäi kyllä pettynyt olo. Näytillä oli saunamökkejä ja monen kesämökkipaikaksi profiloituneen kunnan tonttikauppiaita, mutta vähemmän esimerkiksi Etelä-Suomen alueella toimivia puutarhayrittäjiä ja taimikauppiaita. Siemeniä kauppaavat yrittäjät oli aika hyvin edustettuina ja myös muutama pääkaupunkiseudun iso kukkatalo. Sen sijaan ei Tolppolan taimistoa, Muhevaista tai muitakaan varsinaisista monivuotisten kasvien taimiviljelijöistä ja -kauppiaista. Eikö heitä kiinnosta esitellä omaa toimintaansa vai ovatko jo luovuttaneet Plantagenille ja markettien kesäpihoille.

Useamman tunnin tulin kiertäneeksi osastoja ja kerrankin yksin messuilla olleena panostin puhtaasti töllistelemiseen ilman mitään kiirettä. Ajattelin, että suurin ryntäys osuisi viikonvaihteeseen, mutta kyllä riitti väkeä torstaillekin. Kuvaaminen oli varsin haasteellista, kun käytävät olivat täynnä porukkaa. Muutama fiksu mummo oli ottanut perässä vedettävät kauppakassinsa mukaan ja niihin sopi sipuli poikineen. Sen sijaan muille messuvieraille tuotti hankaluuksia päästä ahtaissa paikoissa ohi noista pitkäksikin aikaa paikoilleen parkkeeratuista kauppakasseista. Jälleen kerran olin tyhmyyksissäni jättänyt repun kotiin. Se, jos mikä on messujenkin kaltaisessa paikassa erinomainen kantoapu.

Päätin heti alkuun, etten kierroksen ensimetreillä ryhdy tekemään kauppaa kenenkään kanssa. Ensinnäkin kaman kantaminen ihmismeressä on tuskallista ja toisekseen ajattelin, josko tarjoukset loppua kohti kenties paranisivat. No, niinhän ei tietenkään käynyt. Suorastaan kummastelin, miten päättämätön ihminen minusta on aikaa myöden tullut, sillä pyörin sipuli- ja juurakkopöytien ympärillä tarjontaa taivastellen ja messuilta poistuessani totesin, ettei tullut ostettua sipulin sipulia.

Kun edellisessä postauksessa harmittelin suomalaisten taimien onnetonta myyntikokoa, oli messuilla aika tuhdin kokoisia sipuleja, juurakoita ja taimiakin. Harvoin näkee niin muhkeita maksaruohomättäitä, kuin nyt oli tarjolla. Osittain ostamattomuuteeni vaikutti myös tämä kevään hidas edistyminen. Mietin, meneekö ostokset kenties hukkaan, kun niitä joutuisi pallottelemaan kenties pitkäänkin väliaikaismajotuksessa ennen maan multaan pääsyä. Suurin syy messutuliaisten puuttumiseen lienee kuitenkin se, ettei vaan tullut ainuttakaan ahaa-elämystä.

Jouluruusuja messuilla oli monessa muodossa ja paikassa. Niitä oli istutettu tällaisiin kivikoreihin, säkkeihin sekä multaan ja niitä oli likimain jokaisella kasvikauppiaalla myytävänä. Runsaasti oli myös liljoja, esikoita, jalohortensioita ja ylipäätään muita kevätkukkijoita. Sekä punttikaupalla ruusuja.

 

Erilaisten neuvontapalveluiden ja puutarha-alan yhdistysten edustajia oli useita. Hyötykasviyhdistys, Espoon puutarhayhdistys, Suomen ruususeura, Maatiainen ry ja Puutarhanaiset ry. Näiden ympärillä pörräsi paljon ihmisiä kyselemässä kaikenlaista, joten ilmiselvästi tällaisten tahojen esittelystä saattaisi olla enemmänkin hyötyä tulevilla messuilla.

Malliparvekkeita olisi voinut äänestää, mutta niiden lähelle oli vaikea päästä katselemaan, sillä paikalla oli useita kuvaajia isojen kameroiden kanssa. Olisko kenties kuvattu johonkin lehteen tai ohjelmaan, tiedä häntä. Puutarhamessualueen keskellä oli 1500 neliön alue, joka koostui kahdeksasta erilaisesta puutarhasta maailmalta: espanjalainen taidepuutarha, islantilainen kunttapuutarha, skandinaavinen moderni puutarha, japanilainen puutarha, keskieurooppalainen vesipuutarha, marokkolainen kuivakkopuutarha, italialainen ruukkupuutarha ja brasilialainen muotojen puutarha. Nämä puutarhat olisivat avautuneet paremmin kaksikerroksisen shamppanjabaarin yläkerrasta, mutta siellä oli niin täyttä, etten jaksanut odottaa vuoroani. Alueen hahmottamista ja eri maiden puutarhojen erottamista olisi auttanut jonkinlainen aluekartta, mutta sellaista en löytänyt. Lisäksi erot eri puutarhojen välillä oli aika pieniä, mikä ei suinkaan helpottanut niiden havainnointia.

Ylemmässä kuvassa lienee Skandinaavinen moderni puutarha ja keskimmäisessä Espanjalainen Taidepuutarha. Kumpaisessakin oli käytetty runsaasti eri väristä lasimurskan tapaista ainetta (mm. yläkuvassa olevat käytävät). Alimmassa kuvassa kuvittelisin olevan Marokkolainen Kuivakkopuutarha.

Kävin toki myös moikkaamassa Saaripalsta -blogin Saila Routiota, joka päivysti Oma Piha -lehden osastolla. Oikeastaan oli vähän häkellyttävää jutella ihmisen kanssa, jota ei ole koskaan tavannut livenä, mutta jonka juttuja tulee lukeneeksi harva se päivä ja siinä ohessa vaihtaneeksi myös kommentteja. Livekokemus oli tällä kertaa varsin positiivinen, sillä Saila on huomattavasti profiilikuvaansa nätimpi ja erittäin sydämellisen tuntuinen persoona. Ostin messuilta hänen uusimman kirjansa "Puutarha laatikoissa" ja sain siihen ihan tuoreen signeerauksen kirjoittajalta itseltään.

Kevätpuutarhamessujen ohessa Helsingin Messukeskuksessa on myös Oma koti, OmaMökki ja Sisusta -messut. Pintapuolisesti tuli kierreltyä nämä muutkin kohteet etsiessäni Fiskarsin osastoa. Sen olisi luullut löytyvän puutarhapuolelta, mutta messuoppaan mukaan ko. osasto oli Oma Koti -alueella. Löysin kyllä oppaassa mainitun käytävän, mutta numerot loppuivat ja seinä tuli vastaan vaan ei etsittyä kohdetta. Mukana oli pari muutakin etsijää yhtä huonolla tuloksella. Se ei suuremmin jäänyt harmittamaan, sillä löysin kotona tarvitsemani tiedot netistä. Oma Koti -alueella kimppuuni hyökkäsi lauma kiinteistövälittäjiä ja remonttiyrittäjiä. Sisusta -messualue sen sijaan oli aika vaatimaton ja se oli pian katsottu. Muutama koruyrittäjä, joitakin sisustustilpehöörikauppiaita, yksi huonekaluyrittäjä yms. Useimmat tämän aihealueen yrittäjät taisivat olla samoja kuin joulunaluksen markkinoilla.

Messuvisiitin loppupuolella mietin, josko vielä jaksaisin käydä ostamassa muutaman sipulin tahi juurakon tai kenties jokusen kukkasen kotiin viemiseksi.  Olin kuitenkin julkisilla liikkeellä ja ulkona oli koleahko ilma. Ei nuo messuhinnat niin edullisia olleet, joten puin takin päälleni ja lähdin kohti rautatieasemaa. Nälkä kurni vatsassa ja vaikka olikin ollut tarkoitus käydä ainakin messukahvilla, alkoi koti tuntua mukavalta ruokailupaikalta. Sinne siis, kassi täynnä luettavaa vaan päässä ei kyllä yhtään uutta ideaa.

 

Keväästä ja puutarhasta - intouduin pohtimaan

Tänään oli reikä taivaassa ja tuumasin, josko sieltä olisi kevät tulossa. Radiossa nimittäin luvattiin mahdollista vesisadetta loppuviikoksi ja yölämpötilojen nousua. Sehän tietäisi kyytiä lumelle ja jäälle; myös varjoisiin paikkoihin. Tämä auringonpaiste on toki ollut mannaa sielulle ja huutia lumelle, mutta lähinnä paikkoihin, joihin se aurinko paistaa. Se, mikä on päivällä sulanut vedeksi, on yöllä jäätynyt luistinkentäksi. Tänä aamunakin mittari näytti lähes -10 astetta ja sisäänkäynti näytti pohjoisnavalta.

Sunnuntaina ja maanantaina työhuoneen ikkunasta näytti tältä. Ei paljon naurattanut. Ajoteiltä ja aurinkoisista paikoista tuo satanut lumi on sulanut pois, mutta meidän talon varjoisalla puolella sitä on edelleen jäljellä. Emme käyneet kolaamassa pois vaan ajattelimme, että olkoon siellä. Ei käydä katsomassa.

Tänään on leikkimökin edustalla vielä näin paljon lunta. Päivittäin olen käynyt heittämässä jonkun lapiollisen oikealla laskeutuvaan rinteeseen, josta lumi sulaa nopeimmin. Nytkin siellä on jo melko paljasta ja joitakin pieniä piippoja näkyvissä, mutta en vain millään jaksa odottaa kaiken lumen sulamista. Pitää vähän avustaa.

Tämä näkymä on viime vuonna päivää myöhemmin likimain samasta paikasta kuin tuo ylempi . Oli silloinkin lunta, mutta huomattavasti vähemmän ja yläpihalta lumet kyllä lähtivät aika nopeasti tämän jälkeen.

Päivänsini kasvaa hurjaa vauhtia

Luin teidän muiden blogeja ja aika monessa oli puhetta television puutarhaohjelmista. Viime vuotisissa ruotsalaisissa ja tanskalaisissa ohjelmissa kiinnitti huomiota puutarhoista hankittujen taimien kookkuus. Ovat kyllä ihan eri luokkaa kuin meillä myytävät. Oli sitten kyse kesäkukista, perennoista tai pensaista ja puista. Ilmastollinen kysymys osittain, mutta mieleeni tuli myös sellainen seikka, että tuodaanko meillä myyntiin taimet liiankin nopeasti lyhyen kasvukauden vuoksi? Jotta niistä saataisiin mahdollisimman nopeasti mahdollisimman hyvä tuotto? Isommaksi ja vankemmaksi kasvattaminenhan vaatii taimitarhoilta tilaa ja panostuksia ja siten myös enemmän kuluja. Taitava puutarhuri varmasti saa vaatimattomammankin taimen menestymään, mutta paljon on myös ihmisiä, jotka eivät niin kasvien päälle ymmärrä. Kunhan lykkäävät johonkin kasvamaan ja toivovat parasta. Ja ellei kasva ja menesty, ostetaan seuraavana keväänä uusi. Etenkin nykyisin, kun puutarhan laittamisesta on tullut varsinaista sisustusmuotia.

Tuohon edelliseen liittyy minusta myös näiden kotimaisten puutarhaohjelmien "kaikki-uusiksi-helposti" -tyyli. Kaivuri ja multakuorma sekä kasa kiviä pihalle ja asukkaat viikoksi etelään. Puutarhan hoito on muotia, mutta sen täytyy olla helppoa, eikä siihen haluta uhrata aikaa eikä selkänahkaa. Kiva on istua päivänvarjon alla muovirottinkikalusteissa kaasugrillin ääressä, mutta tuskin jaksetaan kantaa niitä kalliita istuinpäällisiä sateelta suojaan. Pihaa suojaa tiivis tuija-aita ja kaikki kävelyalueet on laatoitettu ja mielellään myös lämmitetty, ettei tarvitse lumia luoda. Piha on viimeistä kulmaa myöten valaistu, jotta grillijuhlissa ei kompastu, kun viinilasi kädessä kuljetaan esittelemässä uusimpia virityksiä, joita rautakaupasta suinkin on mahdollista ilman puutarhakäsineitä kotiin raahata. 

Minun puutarhani on kaikkea muuta kuin oikeaoppinen, minkään mittapuun mukaan. Moni asia on sinne päin ja yhtä moni tyystin vinksallaan. Jokaisen kasvin olen itse maahan kaivanut ja jokaisen tontilta löytyvän kiven johonkin omalla ruisvoimalla raahannut. Ajatus on kaikenaikaa liitänyt unelmien puutarhoissa, jossa rehevänä versoo, kasvaa ja kukoistaa, tuottaa hedelmää ja antaa kodin linnuille ja hyönteisille. Vaan eihän se niin mene. Myyrä järsii pensaat, pupu syö omenapuun ja kova talvi tappaa kirsikan eikä ainutkaan siemenestä kasvatettu kukka näe seuraavaa kesää. Jonain kesänä voimia riittää vaikka toisille jakaa ja jonain kesänä ei tahdo jaksaa lapiota kellarista kantaa. Joskus on rahaa vähän enemmän ostaa uusia taimia ja toteuttaa talven aikana tehtyjä suunnitelmia. Joskus ne pienimmätkin suunnitelmat on joko siirrettävä seuraavaan vuoteen tai unohdettava.

Kaikesta huolimatta sitä joka kevät odottaa kärsimättömästi lumen sulamista ja ensimmäisten piippojen ilmestymistä. Siitä alkaa väsymätön puskien ja nurkkien kiertely ja kasvun ihmeen taivastelu ja se jatkuu, kunnes uusi talvi alkaa vääjäämättä tehdä tuloaan. Joka kevät olen yhtä innoissani ja valmiina toteuttamaan uusia ideoita. Jokainen uusi kevät ja kesä merkitsee saumatonta jatkumoa edelliseen kesään. Minulle puutarha ei suinkaan ole yksittäinen projekti, joka alkaa jostakin ja päättyy johonkin. Puutarha on elämäntapa, jossa kaikessa on sydän mukana. Ainoa, mikä harmittaa, on se, että todennäköisesti en tule koskaan näkemään puutarhaani valmiina. Mutta oikeastaan - ei sekään pahemmin harmita. Onpahan tekemistä loppuiäksi.

Huomenna ajattelin mennä Puutarhamessuille. Ihastelemaan, taivastelemaan, katselemaan ja ideoita poimimaan. Jotain saattaa mukaan tarttua, konkreettisesti tai mielen perukoilla. Ellei tartu, ei sekään niin vaarallista ole!