Kuluneen kesän kehuttavat

Vanessa atalanta - Amiraaliperhonen

 

Kesä kaikkine kasveineen on aina yhtä odotettu ja ihana ajanjakso. Joka vuosi kasvien joukosta nousee esille sellaisia, jotka tavalla tai toisella keräävät katseita. Aina en pysty edes sanomaan, mikä erityisesti saa tietyn kasvin kiinnittämään huomiota. Se voi olla terve ulkonäkö, tavallista rehevämpi kasvu ja varsin usein runsas kukinta. Toisinaan jo sekin, että kasvi on selvinnyt talvesta aloittaen kasvukauden tomeran oloisena, on kehujen arvoinen asia.

Anemone hupehensis - Syysvuokko 

Syysvuokko on jo useampana kesänä ihastuttanut minua. Arkistoni paljastavat, että olen sen istuttanut alapihan Kiemurapenkkiin 2015. Siis tämän yksilön, joka monien yritysten jälkeen vihdoin suostui kotiutumaan. Syysvuokkoja on erilaisia, mutta tälle omalleni minulla ei tarkempaa nimeä ole.

Anemone hupehensis - Syysvuokko 

Joka kevät odotan hartaasti ensimmäisten lehtien ilmestymistä penkkiin. Aina ne ovat yhtä sykähdyttävä löytö. Heinäkuussa lehtien keskeltä alkaa työntyä kukkavarsia, joiden päähän tulee useampi pallomainen nuppu. Syysvuokossa on samanaikaisesti nuppuja, avautuneita kukkia ja kuihtuvia kukkia. Kukinta kestää pitkälle syksyyn, aina pakkasiin saakka.

Vanhin ja suurin syysvuokkokeskittymä vie ison osan Kiemurapenkistä, mikä ei haittaa yhtään. Kukkavarret keikkuvat 140 sentin korkuisina. Tapaan kiertää penkkiä myötä- ja vastapäivään nähdäkseni kukat joka puolelta. Tämä toimenpide ei ole välttämätöntä, sillä avautuneet kukat katsovat vähän joka suuntaan. 

Anemone hupehensis - Syysvuokko 

Suuri ilonaihe on lukuisten siementaimien ilmestyminen Kiemurapenkin kanttausuraan. Sieltä olen kaivanut taimia ja purkittanut niitä muualle siirrettäväksi. Niinpä syysvuokkoa on alapihan Päivänliljapenkin naapurin puoleisessa päässä, yläpihalla vastapäätä sisäänkäyntiä ja Pikkupuutarhan Muuripenkissä. Kaikissa näissä paikoissa vuokot kukkivat parhaillaan  virkeinä ja kauniina. Tänä kesänä annoin ensimmäiset siementaimet blogiystävälle. Ehkä pääsen jakamaan niitä jatkossakin.

Clematis 'Hagley Hybrid' - Loistokärhö Viiniportissa

Kaikki kesät eivät ole kärhökesiä. Jotkut kesät taasen ovat joidenkin kärhöjen kesiä. Eli aina on jonkun vuoro loistaa, vaikka toiset viettäisivät vapaata. Tänä vuonna loistokärhö 'Hagley Hybrid' on nimensä mukaisesti loistanut.

Vuosi sitten ostin rimpulakärhön 'Piiluna' edullisesti ja istutin sen alapihan Viiniportin marjapensaiden puoleiselle sivulle. Hyvin lähti kasvuun ja kukkikin ensimmäisenä kesänään muutamin kukin. Aika pian kävi selväksi, ettei kyseessä ollut 'Piilu'. 'Hagley Hybrid'iksi tämä osoittautui. Sinänsä minulla ei ole mitään 'Hagley'ta vastaan, mutta kun sellainen oli jo ennestään.

No, uusi 'Hagley Hybrid' on kiittänyt mahdollisuudesta saada kasvaa puutarhassani runsaalla kukinnalla tänäkin kesänä. 

Clematis 'Hagley Hybrid' - Loistokärhö Syreenipenkissä

Runsaana on kukkinut myös vanhempi 'Hagley Hybrid' Syreenipenkissä, jossa se on asunut vuodesta 2018. Kukintansa tämä aloitti heti heinäkuun alusta. Nyt uusia nuppuja ei enää ole ilmestynyt ja avautuneiden viimeiset terälehdet ovat leijailleet maahan. 

Clematis 'Pink Fantasy' - Loistokärhö

Pikkupuutarhan 'Pink Fantasy' alkoi työntää nuppuja esille kesäkuun loppupuolella. Sen jälkeen avautuneita kukkia on tullut aina vain lisää. Poistin lähellä kasvavista kahdesta koristeompusta muutaman alimman oksan lisätäkseni valoa kärhölle. Kunnan puolella kasvaville vaahteroille en voi mitään. Ehkä napsin niistäkin muutaman alaoksan kevättalvesta pois, koska roikkuvat jo vahvasti meidän puolella. 

Clematis 'Princess Kate' - Tarhalyhtykärhö

Tarhalyhtykärhö 'Princess Kate' on silmäteräni. Tämä on toinen 'Kate', jonka sain lopulta kotiutumaan. Ensimmäisen ostin Puutarha Tahvosten vierailulla 2019. Se heräsi seuraavana keväänä, mutta ei jaksanut kasvaa ja kukkia. Kun se ei keväällä 2021 enää noussut, hankin tilalle uuden. Tämä on viihtynyt.

Clematis 'Princess Kate' - Tarhalyhtykärhö

'Princess Kate'ssa on hillittyä tyylikkyyttä ja herkkää kauneutta. Se kasvaa korkeaksi ja kukkienkin painopiste on yläosassa. Tänä vuonna 'Kate' on kasvanut korkeaksi ja monihaaraisemmaksi, jolloin versoja roikkuu alempana. Näin kärhöä on helpompi ihailla ja kuvata lähietäisyydeltä. 

Tämän kuvan otin terassilta sateensuojassa seisoessani. Sijaintini muutama porras maata ylempänä takasi uuden ja paremman kuvakulman. 

Clematis viticella 'Black Prince' - Tarhaviinikärhö 

Viinikärhöt ovat oivallisia kärhöjä tarha-alppikärhöjen tapaan. Ensimmäiset tarjoavat kukintaa alkukesään ja viinikärhöt taasen loppukesään. 'Black Prince'n olen hankkinut laputtomana. Miksiköhän minulle kertyy näitä nimettömiä kasveja niin usein? No, kun edullisesti saa, voi vähän joustaa periaatteista.

Nimeä kärhölle kuuluttaessani, sain täällä blogistaniassa sille ehdotuksen, joten nyt se kulkee listoissani 'Black Prince'nä. Se se varmaan onkin, mitä netissä seikkailu antaa ymmärtää. 

Clematis viticella 'Black Prince' - Tarhaviinikärhö 

'Black Prince' on rotevakasvuinen kärhö, joten ihan pieneen tilaan sitä ei kannata laittaa. Minulla tämä prinssi löysi paikkansa alapihan Kiemurapenkin päästä, johon Ukkokulta pystytti kahden kakkoskakkosen väliin pingotetun raudoitusverkon. Takana kasvaa Muumipeikko-tuija, jonka laen prinssi tapaa valloittaa. Leikkasin Muumin kolmisen viikkoa sitten. Leikkaamista varten onnistuin irrottamaan prinssin versot niin nätisti, etteivät ne katkeilleet.

Clematis viticella 'Black Prince' - Tarhaviinikärhö 

'Black Prince'n yksittäinen kukka on vaatimaton. Mutta kun kukkia on satoja, onkin kärhö oikein hienoa katseltavaa.

Tämä kärhö tekee lehtiä ja kukkii vanhoillakin versoilla. Yleensä se on talven jäljiltä yksi risukasa, jonka vuoksi leikkaan sen joka kevät matalaksi. Kasvaa tuollaiseksi korkeaksi pöheiköksi joka kesä ongelmitta.

Clematis viticella 'Polish Spirit' - Tarhaviinikärhö

Viinikärhö tämäkin eli 'Polish Spirit'. Minusta yksi kestävimpiä ja helpoimpia kärhöjä, joka kukkii vuodesta toiseen runsaana. Tämän leikkasin keväällä kokonaan alas, mitä en ole tehnyt vuosiin. Kasvoi nopeasti täyttämään koko tukensa, jossa aloitti kukinnan tapansa mukaan heinäkuun lopulla. 

Clematis viticella 'Polish Spirit' - Tarhaviinikärhö

Muistelen, että 'Polish Spirit'in ensimmäisenä kesänä kukkia oli aika vähän ja kooltaan pieniä. Seuraavina kesinä kukkapaljous on ollut taattu. Myös kukkien koko on ensimmäistä kesää isompi. Saman olen huomannut muidenkin kärhöjen kohdalla. Viinikärhöjen kukat eivät tietenkään loistokärhöjen kukkien kokoisia ole, mutta kukapa sellaista odottaisikaan. Jokaisella on hyvät puolensa.

Clematis 'Dr. Ruppel' - Loistokärhö

Olen jo aiemmin kertonut istuttaneeni 'Polish Spirit'in kanssa samaan tukeen loistokärhö 'Dr. Ruppel'in. Kenties muut eivät moisia hölmöyksiä tee. Minulle näitä aina välillä sattuu. Eipä ole tullut mieleenikään ryhtyä kaivamaan tohtoria pois viinikärhön kupeesta. Mieluummin hankkisin kokonaan uuden 'Dr. Ruppel'in, jos vain keksisin sille sopivan istutuspaikan. Sitä odotellessa, kasvakoon ja kukkikoon kimpassa. 

Clematis viticella ' Madame Julia Correvon' - Tarhaviinikärhö

Myös tarhaviinikärhö 'Madame Julia Correvon' päätti tänä vuonna kukkia yltäkylläisesti. Tarkoitus on poistaa sen takaa yksi vanha syreeni, jonka kaltevan olemuksen painavampi lumitaakka taatusti romahduttaa pitkin pituuttaan. Syreenin lähtiessä madamekin saa valoa tasaisemmin. Syreenejäkin jää, vaikka yksi poistuu. Ei siis huolta niiden puolesta.

Clematis 'Princess Diana' - Tarhalyhtykärhö

Kylläpä näitä kehuttavia kärhöjä kertyykin tähän juttuun useita. Joukkoon on kuitenkin nostettava myös tarhalyhtykärhö 'Princess Diana', joka on yllättänyt minut tänäkin kesänä positiivisesti. Tämän prinsessan istutin halpana rimpulana Ruusupenkin päähän 2021. Pari kesää se näytti siltä, ettei osaa päättää, ottaako vai jättääkö. Päätti jäädä ja ryhtyi kasvamaan ja kukkimaan. Jo viime kesänä kiittelin sen kukkien runsautta ja kauneutta. Tänä kesänä vielä enemmän. Ensimmäiset nuput huomasin juhannuksen aikaan. Sitten kukintaa onkin riittänyt aina näihin päiviin saakka.

Lumikärhö oikealla puolella

 
Ensimmäisen lumikärhön istutin 2015 Päivänliljapenkin päähän. Varmaan olin lukenut sen ominaisuuksista, mutta silti en ollut varautunut tämän kärhön valtavaan kasvuvoimaan. Varautumattomuudesta ei sinänsä ole ollut mitään haittaa, sillä kärhölle laitettu raudoitusverkkotuki kyllä kestää ja riittää.

Clematis 'Paul Farges' (Summer Snow) - Lumikärhö

Lumikärhö on kasvanut vuosi vuodelta suuremmaksi ja leveämmäksi. Tänä kesänä se on ulottanut versonsa kulkuväylän vastakkaisella puolella kasvaan koristekirsikkaan. Tuskin kirsikka siitä kovin pahoillaan olen, mutta varmuuden vuoksi olen erottanut saksilla rakastavaiset toisistaan. Tulevien vuosien keväiset hanamijuhlat varmistaakseni yritän suojella koristekirsikka 'Kevätsuudelma'a lumikärhö 'Paul Farges'in liialta kosiskelulta.

Oikearinteen lumikärhö

Toisen lumikärhön istutin Oikearinteeseen kesällä 2024. Tarkoitus oli, että kärhö naamioisi pitkiksi honkkeleiksi venyneiden vuorimäntyjen rungot. Sen se on tehnyt yli odotusten. Itse asiassa puoli mäkeä on yhtä lumikärhöä. Poistimme muutaman vuorimännyn vuosi sitten ja tänä kesänä kaksi lisää. Jäljellä on vielä kaksi, joita saa kohta etsimällä etsiä.

Tulipa oikein konkreettisesti todistettua, että kärhöistäkin on maanpeitekasviksi. Sekatöörit on hyvä pitää esillä, jotta lumikärhö ei peitä koko puutarhaa. Tai taloa...

Clematis alpina 'Purple Dream' - Tarha-alppikärhö

Tarha-alppikärhö 'Purple Dream' yllätti tekemällä muutaman kukan näin elokuussa. Sen pääasiallinen kukinta-aika on touko-kesäkuu.

Kärhöjä meillä kasvaa muitakin, mutta tulipa nyt keskityttyä näihin tänä kesänä huomiota eniten herättäneisiin. Painotus näyttää olleen vieläpä keski- ja loppukesän kärhöihin. Myös muita kehuttavia riittää, joita kaikkia ei hyvällä tahdollakaan ole tarkoitus laittaa teitä katselemaan.

Hydrangea serrata 'Blue Bird' - Safiirihortensia

Safiirihortensiaa pitää kehua siitäkin huolimatta, ettei se tänäkään kesänä aio kukkia. Olen istuttanut sen 2019 ja siirtänyt nykyiselle, Kaivoruusupenkin paikalle 2023. Tässä sillä on suojaisempi paikka. Lisäksi magnolian viereinen sijainti helpottaa talvisuojausta. Voin verkottaa ja suojata molemmat samanaikaisesti. 

Safiirihortensia kukki istutusvuotenaan ja seuraavan kerran parilla kukalla elokuussa 2021. Safiirihortensia kukkii edellisen vuoden versoilla. Koska valtaosa versoista paleltuu talvella, ei siis kukintaa ole odotettavissa. 

Niin toivottuja kuin kukat ovatkin, moni kasvi ansaitsee kehut myös muista ominaisuuksista. Safiirihortensia on kauniin vihreä ja vehreä terveine lehtineen. Erityiskiitoksen se saa myös siitä, että on pysynyt elossa näin monta vuotta.

Aglais urticae - Nokkosperhonen

Loppukesän odotettuja perhosia on lennellyt puutarhassa ilahduttavan paljon. Eniten amiraaleja, muutamia neitoperhosia ja nyt myös nokkosperhosia. 

Toivon aurinkoisia ja lämpimiä päiviä, jotta siirtyminen syyskuuhun sujuisi kevyemmissä puitteissa.

Ruusuilla vaisu kesä

Austin-ruusu 'Lady of Shalott'

 

Kuluva kesä ei ole ollut ruusujen kannalta paras mahdollinen. Ainakaan meidän nurkilla. Varmaan runsailla sateilla on ollut osuutensa. Alkukesästä ruusuissa oli myös runsaasti kirvoja, ruusuetanaista ja vattukärsäkästä. 

Kirvoista en ole huolissani. Ne eivät kukkia tuhoa, vaan pikemminkin houkuttelevat muita hyönteisiä niitä syömään. Usein kirvojen perässä seuraa ahkera joukko leppäkerttuja. Tänä kesänä leppäkertut ovat syystä tai toisesta olleet vähissä. 

Rosa spinosissima 'Plena' - Ruusuetanaisen kiusaama Juhannusruusu heinäkuun alussa.

Vattukärsäkäs munii nuppuihin, nuput katkeavat roikkumaan ja putoavat maahan. Vattukärsäkästä on ollut jo vuosia mm. juhannusruusussa ja 'Tove Janssonissa'. En ole tehnyt asialle mitään, koska nuppuja on yleensä runsaasti, jolloin vain osa niistä joutuu vattukärsäkkäiden uhreiksi.

Rosa spinosissima 'Plena'

Ruusuetanaista ei ole joka kesä. Nyt se oli ihan kunnon riesa. Monet ruusut olivat koko alkukesän ankean näköisiä ruskeine lehtineen. Toukat napsivat nuppuja, mikä harmitti erityisesti Austin-ruusujen kohdalla. Suihkuttelin toukkia pois vedellä ja valkosipuliuutteella. Paras tulos taisi tulla vesisuihkulla.

Rosa spinosissima 'Plena' - Juhannusruusu elokuun alussa.

 
Ruusuetanaisen kurittamat ruusut toipuivat oikein hyvin tuholaisen hyökkäyksestä. Vielä heinäkuun alussa lähes kokonaan ruskeat ruusut kasvattivat uudet, entistä ehommat lehdet. Austin-ruusutkin selvisivät alkaen tuottamaan muhkeita nuppuja. 

Austin-ruusu 'Lady of Shalott'

Toukista toipunut ihana oranssinen 'Lady of Shalott' kukki jo yhden useamman nupun ryhmän. Uusia kukkia on avautunut ja lisää on tulossa. Mittasin Ladyn korkeuden, jota tuli kokonaista 140 senttiä. Lady pysyy aika tanakasti pystyssä, mutta useamman nupun avautuminen tuottaa versolle sen verran painoa, että katsoin parhaaksi laittaa korkeimmille varsille tuen. Varsinkin rankkasade saattaa lisätä avonaisten kukkien painoa ja taivuttaa ruusun kurkkimaan maata kohti.

Austin-ruusu 'Carolyn Knight'

'Lady of Shalottin' vieressä kasvaa 'Carolyn Knight'. Sen olen ostanut Austin-ruusuna, mutta kyseisen Austinin pitäisi olla oranssi. Minun Carolyni on hennosti kerman värinen. Muuten se kyllä sopisi hyvin Austiniksi. Silkkisiä terälehtiä on lukuisia vieri viereessä, jolloin kukka on kuin kakkukoriste. 

'Carolyn Knight' koki samaisen ruusuetanaisten kohtalon. Sen nuput pärjäsivät taistossa sen verran paremmin, että ne avautuivat. Nyt 140-senttisten varsien päässä on uusia nuppuja piakkoin avautumassa.

Austin-ruusu 'Emily Brontë'

 Alapihalla kasvaa kolmas Austinini eli 'Emily Brontë'. Jotenkin mielsin Emilyn Ladya ja Carolynia matalammaksi, joten kipaisin senkin mittaamassa. Kohta jo kukintansa loppusuoralla oleva verso olikin matalampi. Vain 100-senttinen. Sen vieressä kurottaa korkeuksiin nuppuinen 140-senttinen hujoppi. Eivät siis mitään kyykyssä siliteltäviä pikkukaunottaria vaan melkein silmästä silmään katsottavia. No, pikkuisen joudun vielä kumartumaan, kun oma mittani on 165 cm.

Austin-ruusu 'Emily Brontë'

Austin-ruusu 'Emily Brontë'

Mieli tekisi uusia Austineita, mutta en ole edelleenkään osannut päättää sopivaa istutuspaikkaa. Yksi ehdokas olisi. Tai kenties kaksikin. Austinit ovat ehdottomasti mieluisia, koska ne eivät tee juurivesoja. Siinä vasta ärsyttävä vitsaus muuten niin kauniille kasveille.

Rosa rugosa 'Sointu'

Ruusupenkin kolme pensasruusua leikkasin keväällä matalaksi, kuten olen tehnyt ennenkin. En sentään joka kevät. 'Sointu', 'Sävel' ja Neilikkaruusu olivat intoutuneet rehottamaan vähän joka suuntaan. Jokainen niistä kestää hyvin leikkausta. Ovat kasvaneet entisiin mittoihinsa ja kukkivat oikein hyvin.

Rosa rugosa 'Sävel'

Kokemuksesta tiedän, että nämä rugosa-ruusut kukkivat vielä ahkerammin, jos jaksaa leikata kukkineet kohdat pois. En tunnusta olevani kovin laiska, mutta kesä on ollut monella tavoin kiireinen. Jos leikkaaminen onkin ollut mielessä, jotain vielä tähdellisempää tekemistä on aina ollut. Sain vihdoin tämänkin projektin pois päiväjärjestyksestä, mutta vasta tällä viikolla. Uskon uusia nuppuja ilmestyvän kukkineiden tilalle. Ruusut kukkivat kuitenkin pitkälle syksyyn.

Rosa 'F.J.Grootendorst' - Neilikkaruusu

 
Neilikkaruusussa on ollut valtavasti kukkia, vaikka en ole sitä ehtinyt kunnolla hoitamaan. Neilikkaruusu on sentään hentopiikkisempi verrattuna sen vasemmalla puolella kasvavaan 'Säveleen', jossa piikkejä riittää liikaakin. Vieläpä todella tanakoita ja kipeästi pistäviä.

Mikä parasta, nämä ruusupensaat eivät tee juurivesoja. Toisin on alkukesästä kukkineen 'Tove Janssonin' kanssa. Pidän valtavasti sen samettisen tummanpunaisista kukista. Mutta en sen kurittomasta tavasta vallata tilaa ympäriinsä. 

Rosa rugosa 'Ritausma'

'Ritausman' kukka on hyvin kaunis. Vähän sellainen lapsuuden kiiltokuvaruusu. Mutta sateesta Ritausma ei tykkää, ei sitten yhtään. Joskus jo sen nuputkin mätänevät liiasta märkyydestä. Ritausma on kukkinut kohtuullisen mukavasti. En ole vain ehtinyt kameran kanssa sen vierelle sopivasti kukkien ollessa parhaimmillaan.

Ritausmankin laitoin keväällä matalaksi. Leikkaamisen tämä ruusu kestää hyvin. Pian se on taas kasvanut uhkeaksi pensaaksi. Piikkejä löytyy Ritausmastakin vaikka toisille jaettavaksi.

Rosa pimpinellifolia 'Suviruusu'

Ritausman kaverina kasvavat Tornionlaaksonruusu ja Suviruusu. Jälkimmäinen on runsaskukkainen, kaunis pensas. Ja aivan mahdoton tekemään juurivesoja. Tällä tiedolla ja kokemuksella en enää ikinä sitä mihinkään istuttaisi. Nämä ruusut ovat kukkineet jo alkukesästä.

Rosa rugosa 'Therese Bugnet'

Yläpihalla kasvavan Teresanruusunkin leikkasin. Se kasvaa melko korkeaksi, ylöspäin leveneväksi pensaaksi. Aika nopeasti se saavutti leikkaamisen jälkeen parimetrisen korkeuden. Teresanruusun ympärille laitan tukinarun, koska rankkasade kaataa sen laitimmaiset oksat pitkin pituuttaan. 

Tavallisesti Teresanruusu on ollut ahkera kukkimaan. Nyt niin ei ole ollut. Kukkia on toki tullut, mutta aiempaa vähemmän. En usko leikkaamisen olevan siihen syynä, sillä olen Teresan ruusun leikannut säännöllisesti noin joka toinen vuosi.

Rosa 'Fairy' - Maanpeiteruusu

Oikearinteessä kasvavat kolme maanpeiteruusu 'Fairya' ovat kukkineet tasaiseen tahtiin. Alkukesästä näiden ruusujen lehdet olivat harmillisen reikäisiä johtuen tämän kesän lihavista kotiloista. Sain hankittua uuden säkillisen Ferramolia vasta heinäkuun lopulla. Sitä olen ripotellut nyt pari kertaa kotiloiden suosimille paikoille. Kenties toiveajattelua, mutta kotiloita näyttäisi nyt olevan vähemmän. 

Rosa Neon

'Neon' -ruusunkin pitäisi olla maanpeiteruusu. Sain sen vuosia sitten verkkokaupasta tilausbonuksena. Se on nimensä mukaisesti kuin neonvärinen ärhäkkä valomainos. Näkyy kauas. Sopii hyvin tuomaan väriä korkeaksi kasvaneen aroniapensaan alla. 'Neon' vaikuttaa kestävältä ja kasvavalta ruusulta. Sen pitkät versot ulottuvat niin oikealle kuin vasemmalle. Versojen päässä on sitten kuvan kaltaisia kukkarykelmiä.

Rosa 'Hurdal' - Norjanruusu

Tähän koosteeseen on tullut niin alku-, keski- kuin loppukesänkin ruusukukkijoita. 

Norjanruusu asustaa talon tienpuoleisella sivulla, Pikkupuutarhassa. Se on hyvin rotevakasvuinen ja runsaana kesäkuussa kukkiva ruusu. Vuosi sitten Norjanruusu oli aivan täynnä kukkia. Nyt se oli paljon maltillisempi.

Rosa 'Hurdal' - Norjanruusu

Rosa gallica 'Mundi' - Kirjoapteekkaarinruusu nojaa koristeomppuun.

 

Samassa Muuripenkissä Norjanruusun lisäksi on myös rosa 'Lumo', rosa gallica 'Mundi eli Kirjoapteekkarinruusu' ja ranskanruusu 'Duchesse de Montebello'. Näistä kukin teki muutaman kukan, mutta suurta ruusunkukkien hurmaa ei tänä kesänä syntynyt. 

Rosa pimpinellifolia 'Tove Jansson'

Samoin 'Tove Jansson' kasvaa Muuripenkissä. Se kukkii kesäkuun alussa. Yksi kukka avautuu ja kuihtuu nopeasti. Nuppuja on yleensä paljon, joten aina ehtii ihailla avautuneita kukkia ennen terälehtien putoamista.

Rosa magnifica - Omenaruusu

Alapihan Kaivoruusupenkistä pensasruusujeni taival alkoi. Ensimmäisenä sinne istutin juhannusruusun, sitten Hansa-ruusun ja punalehtiruusun. Joitakin vuosia myöhemmin Sammalruusun ja Omenaruusun. 

Omenaruusu kukki muutamin kukin. Se kärsi ruusuetanaisesta paljon. Luulin koko ruusun jo menehtyvän. Niin vain se työnsi tyvestä muutaman uuden verson, joihin tuli myös nuppuja. 

Sammalruusu ei tehnyt tänä vuonna ainuttakaan kukkaa. Itse puska on mukavan tanakka ja hyvävointinen. Monena talvena sammalruusun versonkärjet ovat paleltuneet, mikä on varmasti vaikuttanut kukkimattomuuteen. Ehkä niin kävi nytkin. En muista huomioineeni sammalruusun versonkärkiä keväällä mitenkään tarkasti. 

Rosa rugosa 'Hansa'

Hansa-ruusu kuuluu niihin ruusupensaisiin, joita en enää istuttaisi. Se ei tee juurivesoja aivan hulvattomasti, mutta leviää silti sen kuuluisan entisen Elannon tapaan. Kohtuullisen hyvin Hansa on pysynyt paikallaan, kunhan sitä lapion kanssa hieman hillitsen. Nykyisin suosin kasveja, jotka pysyvät toivotusti paikoillaan ilman suurempia toimenpiteitä. Minusta kasville riittäisi lapion kohtaaminen istuttaessa. Tai myöhemmin syystä tai toisesta pois kaivaessa. Siinä välillä saisivat kasvaa nätisi vähemmillä toimenpiteillä.

Rosa glauca - Punalehtiruusu

 
Huomasin juuri istutustiedoista, että olen siirtänyt punalehtiruusun alapihan Kaivoruusupenkkiin yläpihalta keväällä 2007. Muistissani punalehtiruusu on kasvanut alapihalla mukamas pidempäänkin. Hyvin tuo näyttää viihtyvän. Se on kasvanut korkeaksi. 

Yritän poistaa punalehtiruususta syksyllä kiulukoita, etteivät linnut kiikuta niitä muualle luontoon. Punalehtiruusu on vieraslaji (kuten niin moni muukin puutarhojemme kasvi), mutta ei ainakaan vielä haitallinen vieraslaji.

Kiulukoista kasvaa tyven alueelle pikkuisia punalehtiruusun taimia. Ne on helppo kitkeä pieninä pois. Tai purkittaa ja antaa jollekin halukkaalle.  

Koko ruusujuttu taisi lähteä lapasesta, vaikka tarkoitus oli laittaa pari kuvaa ihanista Austin-ruusuista. Niitä olen ihaillut mm. Kivipellon Sailan ja Saaripalstan Sailan blogeissa. Kunpa olisin tutustunut Austineihin jo vuosia sitten. Sitä on turha nyt ryhtyä suremaan. Parempi iloita ja ihailla Ladya ja Emilyä, kun sellaiset olen puutarhaani hankkinut.

Kirjoitan tätä lauantai-iltana. Median suitsuttaman kesämyräkän pitäisi olla juuri tuloillaan. Taivas on kyllä täyttynyt yhä tummemmista pilvistä. Vielä ei tuule. Huomenna saattaa olla sisäpäivä, mikäli säätiedotteet pitävät paikkansa.

Toivottavasti puutarha imee kaiken veden, emmekä huku rankkasateeseen. 

Satokausi parhaimmillaan

Auringonkukka 'Astra Gold'

 

Ihmeen paljon syötävää saa pienestäkin puutarhasta ja vähällä vaivalla. Kesän käännyttyä viimeisen kolmanneksen loppupäiville tulee ajatelleeksi, että tässäkö se taas oli. Vaan se ei pidä paikkaansa. Satokausi jatkuu syksyllä. Pian on hedelmäpuiden vuoro.

Kasvimaa on poikkeuksellisesti jo nyt aika tyhjä. Sato olisi voinut olla parempikin, mutta laiskuudesta sakotetaan. Laiminlöin alkukesällä lavakaulusten kastelua. Istutusten ja kylvöjen aikaan kasvit tarvitsevat paljon vettä jaksaakseen ryhtyä kasvamaan. Vaikka kesän aikana muuten on saatu sateita kiitettävästi, touko-kesäkuussa vettä ei kovin paljon taivaalta tullut.

Lavakauluksissa kasvoi tänä kesänä valtavasti vesiheinää. Se toimii hyvänä katteena, mutta liikoja olisi kannattanut kitkeä. Porkkanaa oli vaikea löytää vesiheinän lomasta. Niinpä nostin kaikki porkkanat jo elokuun alussa. Sipulit ja valkosipulit nostin viime viikolla. Sato oli tavallista pienempi, mutta omilla valkosipuleilla pärjätään pitkälle talveen. Keltasipulia syötiin jo ennen sadon korjaamista.

Mangoldia pitää muistaa kylvää jatkossa vähemmän. Samoin yrttejä on turha rivitolkulla kylvää. Kirveliä kuivasin, loput ehtivät kukkimaan. Salaattia, tilliä ja persiljaa en kylvänyt vaan laitoin kaupan paljasjuuriset lavakaulukseen. Niistä sain hyvin satoa suoraan ruokapöytään ja persiljaa pakkaseenkin.

Perunoita olen monena kesänä laittanut muutaman mollukan ämpäriin. Nyt istutin niitä kokonaisen lavakauluksellisen, mikä oli hyvä teko. Nostin perunoita aina tarpeen mukaan. Viime viikolla sitten kaikki loput. Joku sanoikin jossain, että miksi ihmeessä kasvattaa koko kesä satoa säilöttäväksi? Parempi noutaa omasta maasta suoraan syötäväksi ja hankkia sitten syksyllä ja talvella kaupasta. Eri asia tietenkin, jos viljelytilaa on runsaasti.

Perunoita nostaessani keskin tehdä pitkästä aikaa Tartiflettea. Se on herkullinen uuniruoka Ranskan alpeilta. Tarvitset perunoita, pekonikuutioita, sipulia, valkosipulia, valkoviiniä, kermaa ja Replochon-juustoa. Replochon-juusto on ranskalaista, lehmänmaidosta valmistettua puolipehmeää juustoa. Sitä en löytänyt lähiseudun kaupoista, joten korvasin Replochonin vuohenjuustolla. 

Oman maan  kurpitsaa on tänä kesänä syöty tavallista vähemmän. Kesäkurpitsaa on tullut varsin vähän. Muutama spaghetti-kurpitsa on kypsymässä ja yksi isoksi kasvava Tom Fox-kurpitsa. Jatkakoon kypsymistä.

Paprikat ovat olleet varsin satoisia. Roter Augsburgeria, California Wonderia ja Zazua olen poiminut useamman kerran ja pikkelöinyt niitä.

 
Yksi paprika California Wonder on kasvattanut itselleen kummallisen ulokkeen. Tutkin "siamilaista siskopaprikaa", joka irtosi kevyesti pyöräyttämällä. Ihan näytti osalta muuta paprikaa ilman siemeniä.

Takana punajuuret, edessä paprikat pikkelssiliemessä.

Punajuuria tuli mukava määrä siihen nähden, että olin kylvänyt niitä pari riviä yhteen lavakaulukseen. Porkkanan kaveriksi. Säilöin punajuuret mausteliemeen, jossa ne säilyvät pidemmälle syksyyn.

Tomaattia on tullut kasvihuoneesta tasaiseen tahtiin. Kasvatan kirsikkatomaatteja, koska olen todennut niiden kypsyvän parhaiten pienessä kennokasvarissani. Parhaan sadon ovat antaneet Gardener's Delight, Sungold ja Vilma. Myös Microdwarf Orange Dream on tuottoisa ja herkullisen makuinen.

Olemme olleet omavaraisia tomaatin suhteen juhannuksesta lähtien. Satoa on vielä vähäksi aikaa, mutta kypsymisen tahti on selvästi hiipumassa. Yöt ovat olleet melko viileitä, tiistaiaamuna mittari näytti +9. Maksimi-minimimittarin mukaan lämpö on ollut elokuussa alimmillaan ulkona +6.7 ja kasvarissa +7.4.

Kurkkuja alkoi kypsymään jo kesäkuussa niin runsaasti, että niitä riitti muille jaettaviksi. Elokuussa on kypsynyt vain harva kurkku, vaikka kukkia on vielä jonkin verran. Huomasin yhteen kurkkulaatikkoon pesiytyneet muurahaisia, mikä piinasi selvästi kurkkuja. Kurkku lähti kompostiin ja muurahaiset luontoon.

Omena Valkeakuulas

Runsaasta omenasadosta on jo uutisoitukin. Omenia on puissa paljon, joskin enemmän pienikokoisia. Omppuja olisi kannattanut harventaa jo paljon aiemmin. Nyt puut tekevät sitä ihan itse. Valkeakuulas pudottaa omppuja maahan aika reippaasti. Pyrin keräämään pudokkaat joka päivä. Osa pudokkaista menee suoraan kompostoriin, sillä valkeakuulas ohutkuorisena pilaantuu helposti pienestäkin kolahduksesta. Jonkin verran on myös muumiotautia, mutta kenties muita kesiä vähemmän.

Omena Huvitus

Toistaiseksi en ole vielä omppuja liiemmin säilönyt. Yhden kannellisen omenapiirakan tein viikonlopuksi. Valkeakuulas ja Huvitus ovat mainioita piirakkaomenoita pehmeälihaisuuden vuoksi. Paistuessa omenat muuttuvat hillomaisiksi.

Omenoista tykkäävälle runsas sato on juhlaa. Mikä ilo onkaan käydä aamulla hakemassa rouskutettavaa omien puiden alta. Tähän vuodenaikaan ei tarvitse eikä kannata tuoda kaupasta hedelmiä. Syödään omia.

Tarkoitus on pilkkoa omenoita pakkaseen. Ehkä teen niistä myös hilloa tai hilloketta. Todennäköisesti annan omppuja myös muille, sillä neljän puun verran satoa ei meillä säilöttynäkään syödä. 

Aronia

Aronioitakin on nyt oksat notkuen. Mustarastaat ovat lopettaneet mullan ja karikkeen kuopimisen. Nyt ne napsivat aronioita ja ampuvat sinililoja kakkakasoja ympäriinsä. 

Aronia on ravinteikas marja, joskin sen maku ei kaikkia miellytä. Ajattelin yhdistää aronian ja omenan hillokkeeksi. Ehkä mehuksikin. Lähipäivinä aion laittaa aronialiköörin alulle. Pitää vain ehtiä hakemaan Alkosta kirkasta yhdeksi liköörin ainesosaksi. 

Ohjeita on useita, joista yksinkertaisin on

1 kg aronioita
1 kg sokeria
1 l kirkasta alkoholia (vodkaa tai koskenkorvaa)

Laita ainekset suureen lasipurkkiin ja anna purkin olla vuorokauden huoneenlämmössä.
Siirrä purkki kylmään 3 kuukaudeksi. Aluksi juomaa on hyvä sekoittaa, jotta sokeri sulaa ja sekoittuu tasaisesti. Lopuksi siivilöi marjat pois ja pullota likööri.

Kultapallo hakee tukea koristeompusta.

Listoista tykkäävänä ihmisenä minulla on myös kasvattamistani hyötykasveista tietoa useammalta vuodelta. Koen hyödylliseksi laittaa ylös kylvämiseen ja istuttamiseen liittyviä tietoja. Samoin näin loppukesästä kirjoitan huomioita kustakin kasvista, kasvukäyttäytymisestä, satoisuudesta sekä ilman muuta kommentteja, kuinka suhtautua niihin tulevina vuosina. Turha kasvattaa jotain, joka ei menesty tai jota ei tule käytettyä.

Toisessa penkissä kultapallo kaulailee koristeomppu Musta Rudolfia.

 

Huteja tulee joka kesä. Se on selvä. Sääolosuhteilla on suuri merkitys kaikessa kasvattamisessa. Samoin omilla kesäaikatauluilla. Jos puutarhuri lentää liihottaa pitkin maita ja mantuja, kasvatettavat jää liikaa oman onnensa nojaan. Hyötykasvitkin tarvitsevat hoivaa ja rakkautta pitkin kesää. 

Sorbus aucuparia - Pihlaja 

 
Jatkakaamme elokuuta kesäisin mielin.