Siemenpussien rapistelua

Cobaea scandens - Kelloköynnös

 

Kelloköynnöksiä on nyt koulittuna seitsemän, joista yksi ei suostu irrottamaan siemenkuorta lehdistään. Olen suihkuttanut sitä, mutta huonolta näyttää. Näin käy välillä.

Cobaea scandens - Kelloköynnös

Kolme uutta kelloköynnöksen koukkua on noussut mullasta. Kuvan ottamisen jälkeen koukuilta ei mennyt puolta päivää, kun jo nostivat selkänsä suoriksi ja ryhtyivät avaamaan sirkkalehtiään. Enempää en kelloköynnöksiä kylvä. Yhdeksän riittää pergolan sisääntuloa viherryttämään.

Rhodochiton atrosanguineus - Keijunmekko

Keijunmekotkin ovat vihdoin heränneet. Ne eivät pidä mitään kiirettä kasvamisenkaan kanssa. Hentoja taimia on kahdessa purkissa nyt useita, joten niistä saan ainakin pergolan amppeliin kesäkukkia. Ilahduttavaa on, että näiden keijunmekkojen siemenet sain viime kesänä amppelissa kukkineista kukista.

Capsicum annuum 'Zazu' - Paprika

'Zazu' -paprikaa olen kasvattanut aiemminkin muutamana kesänä peräkkäin. 'Zazu' on ollut tuottoisa ja hyvän makuinen paprika. Viimeksi sitä kylväessäni siemenet eivät itäneet. Niinpä en ollut kovin murheissani, kun en viime vuonna löytänyt sen siemeniä mistään. 

Kiitos Kruunuvuokon postauksen, lähdin naapurikylän markettiin tutkimusmatkalle ja sieltä sainkin taas etsimiäni 'Zazuja'. Yhdessä pussissa on neljä siementä, pussin hinta 3,95 €. Kylvin siemenet 13.2. Vielä ei kylvöksissä näy vihreää, vaan eipä hosuta. Ehtivät kyllä. Elleivät tälläkin kertaa petä minua.

 
Etsin 'Zazun' pussihintaa kauppakuitista. Ostin samasta kaupasta parin ruokatarvikkeen lisäksi harjaneilikkaa, pioniunikoita, puna-auringonkukkaa, maariankelloa ja tuoksuhernettä. Ne näkyvät ostoskuitissa, 'Zazu' -paprikat eivät. Jokaisen siemenpussukan kassa veti läpi lukijan siinä silmieni edessä. Jättikö lukija paprikat huomioimatta? Kumma juttu. Hinnan paprikoille löysin kyseisen kaupan nettisivuilta.

Viikonloppuna lajittelin siemeniä niiden kylvöajan ja -paikan perusteella. Vasemman puoleisessa laatikossa on lavakauluksiin kylvettävät. Oikean puoleisessa taas esikylvettävät kylvöajan perusteella ja rivin lopussa suorakylvettävät. Alussa on jo kylvettyjen pussukat, kuten paprikat, kelloköynnökset ja keijunmekot.

Kirjasin myös alustavat suunnitelmat paperille. Ne tarkentuvat kevään myötä. Päällimmäisenä on kasvihuoneen tomaattien, kurkkujen ja paprikoiden ylimalkainen istutussuunnitelma. Lavakauluksille on omansa ja lisäksi on esikasvatettaville on oma listansa kylvö- ja koulimisaikoineen. 

Tapaan tehdä myös keväälle Kevätkausilistan ja syksylle Syystyölistan. Kevätkausilistasta löytyy mm. pensaiden ja puiden leikkaukset, mahdolliset maa-ainestilaukset, puutarhakalusteiden huoltotoimet, kesäkukkaistutusten suunnitelma, daalioiden toimet ym. Useimmat toimet toistuvat vuosittain. Omista muistiinpanoista on helppo tarkastaa ja verrata ajankohtien erilaisuutta ja samanaikaisuutta. Listoissa on myös se oivallinen ominaisuus, että yhdenkin asian suorittaminen on kuin kiitos ahkeruudesta.

Pakkasten vuoksi ulkoilu on jäänyt lapsipuolen asemaan. Olen sitä mieltä, että pakkasellakin ulkoilu on lähinnä pukeutumiskysymys. Mutta -15℃ ei vaan houkuttele huvikävelylle. Itseään ei tarvitse potkia liikkeelle, kun asetan jonkun asiointitavoitteen. Kylän keskustaan on noin kolmen kilometrin matka. Reppu selkään ja töppöstä toisen eteen. Kun vielä kävelee asioille monen mutkan kautta, saa kävelyretkelle kilometrejä enemmän. 

Musta möykky kuvan keskellä on palokärki. 

Kirjaston mäkeä ylöspäin taapertaessani kuulin hidasrytmistä koputusta aivan läheltä. Ei kuulostanut käpytikalta, joita omalla pihalla on lähes joka päivä. Silmäni harhailivat alkuun puiden latvuksissa, kunnes tajusin laskea leukaa alemmas. Palokärkihän se siellä nakutti muutenkin kelottuvaa puuta. 

Mikäli haluat lisätietoa ja paremman kuvan palokärjestä, kllikaa oheista linkkiä, joka johtaa Luontoportin palokärjestä kertovalle sivulle: Palokärki.

Kaksi tikliä siemenautomaatilla ja kolmas puussa.

Taannoin hihkuin ilosta nähdessäni omalla pihalla elämäni ensimmäisen tiklin. Silloin(kin) otin työhuoneen ikkunasta linnusta kuvan, mutta onnistuin ikuistamaan vain sen punertavan pään. Tällä kertaa onnistuin kuvaamisessa vähän paremmin. Ilo ja innostus tiklin tapaamisesta ei toisellakaan kerralla ollut yhtään ensimmäistä himmeämpi. 

Tämän talven tinttibongaukset ovat olleet kiitettävän runsaita, kun muutama uusi laji on löytänyt siemenbuffettini. Kannattaisiko hankkia kameraan pidempi putki, kun alituiseen istun tinttejä tähtäilemässä? 

Tikliin pääset tutustumaan oheisessa Luontoportin linkissä: Tikli.

Harmaapäätikka on jo vakituinen vieras.

Harmaapäätikka on jo vakituinen vieras pihassamme. Ehkä pikkutikkakin vielä tulee kylään. Viime talvena sen näin  parikin kertaa. Nyt en ole huomannut. Käpytikkoja lentää välillä kaksin kappalein. Niillä on jo kevättä rinnassa, kun nakuttelevat linnunpöntön metallista suuaukon reunusta. 

Laitoin myös harmaapäätikkaan tutustumista varten linkin Luontoporttiin: Harmaapäätikka. 

Kävelyreittini varrelle osuu kahden järven yhdistävä puro, jossa vesi lorisee tavallisesti runsaana. Nyt purossa on vankka jääpeite. Vain siellä täällä on ohuemman jään peittämiä kurkistusaukkoja, joista näkee veden virtaavan. 

Näin lumisena puro on kaunis. Kun lumi sulaa, kylän lapsukaiset käyvät koulumatkoillaan nakkaamassa puroon jos jonkinlaista roinaa oksista ja kivistä sipsipusseihin ja karkkipapereihin. Soisin lasten jättävän puron roskaamatta. Toisaalta ymmärrän lasten kiinnostusta veteen. Itsekin olen alakoululaisena kahlannut veden täyttämissä maantieojissa. Äidin iloksi saavuin kotiin villasukat ja saappaat märkinä. 

Kyläyhdistys järjestää silloin tällöin puron puhdistustalkoita. Tulevana keväänä siihen olisi aihetta isosti, koska moni puu on kaatunut kokonaan tai puolittain puroon.

Tapaan kiertää puron kautta nähdäkseni koskikaran. Joskus olen nähnytkin. Tänä talvena en ole nähnyt. Miten koskikara tuollaiseen hennon jään peittämään reikään sukeltaisi? Eksyisi vielä jään ja lumen alla. Seuraavaan ulostuloreikään on koskikarallekin liian pitkä matka. 

Kylässä luontokoulua lapsille pitävän henkillön pihan ohi kulkiessa kolme lammasta tuijotti minua aidan takaa. Tällä kertaa eivät yllättävällä määkimisellään pelästyttäneet minua. Olin varautunut lampaat näkemään. Välissämme oli iso upottava lumikasa, joka esti minua pääsemästä lähemmäs. Asuinkylämme ei ole enää vuosikymmeniin ollut maatalouspaikka, joten lampaatkin ovat harvinainen näky. Näitä sympaattisia otuksia on kiva katsella.

Viikonloppu edessä ja sen jälkeen alkaa helmikuun viimeinen viikko. Näköpiirissä on nolla- tai jopa pluskelejä. Nautitaan siis lumen ja huurteen kaunistamasta luonnosta vielä hetki.

Mukavaa viikonloppua!

Kristiina K:n helmikuun haaste: Kuukauden moka

 
Kristiina K:n helmikuun haaste on "Kuukauden moka". 

Minä mokaan tasaiseen tahtiin. Onneksi suurin osa mokista on pieniä ja harmittomiakin. Vähän aikaa saattaa nolottaa tai joskus joku moka ottaa enemmänkin päähän. Mikään ei ole jäänyt loppuelämäksi mieltä jäytämään.

Kuukausi on jo lopullaan, mutta vielä on kaksi viikkoa aikaa mokailla. Helmikuun moka paljastui tässä muutama päivä sitten tekemälläni puutarhakierroksella. Kasvimaalla kasvaa kaksi pensasmustikkaa. Niiden olosuhteet eivät ole olleet parhaat mahdolliset, mutta joka kesä saan niistä maistiaisia ja marjat kakun koristeeksi. Parasta pensasmustikoissani on ollut niiden hieno syysväritys, jonka vuoksi olen puskiani hoivannut. 

Se moka pensasmustikoiden kanssa on unohdus laittaa niille suojaverkot. Pensasmustikat on jänisten suurta herkkua. Ennen viimeisintä lumentuloa huomasin jänisten suorastaan leiriytyneen mustikoiden vierelle. Toisen puskan kohtalona on ollut tulla pahan kerran järsityksi. Jäljellä on onneton ranka. Toinen sentään voi vähän paremmin. 

Omaa tyhmyyttä ei kannata jäädä päiviksi ja viikoiksi murehtimaan. Annan ajatusten lentää, josta saattaa seurata pensasmustikoiden asuinpaikan mylläys kevään koittaessa. Vielä ei ole tarkkaa suunnitelmaa, vaan eiköhän tuo selkene. Jospa tämä moka kääntyykin joksikin paljon paremmaksi. Aika näyttää. 

Toinen moka liittyy kutomiseen. Keksin tehdä frillasukat hempeän vaaleanpunaisesta 7veikasta. Aloitin sukan tavanomaiseen tapaan telkkua katsellen. Taisin seurata The Voice of Finlandia. Kuvassa sukka on vasta alkuvaiheessa, mutta se on jo valmistunut. Paria sille ei ole tullut. Syy piilee siinä, että jäljellä on vain vajaa kerä kyseistä lankaa.

Niin, mikä se moka nyt sitten on? Olin ostanut vain yhden kerän kyseistä lankaa. Enkä sukkaa aloittaessani tarkastanut, riittääkö olemassa oleva määrä sukkapariin.

Kun Novita taannoin pienensi lankakerät 150 grammasta 100 grammaan, on lankaostoksilla mietittävä tarkkaan tarvitsemansa langan määrää. Yhdestä 100 gramman kerästä ei välttämättä isokokoista sukkaparia kudo. Eikä pitkävartista. Fiksuinta olisi ostaa heti kättelyssä kaksi 100 gramman kerää. 

Sukkamokaa sulatellessa kudoin frillavarsisukat marjapuuron värisestä 7veikasta. Paransin mallia vielä sen verran, että laitoin jalan päälle kaksi valepalmikkoraitaa (kuvassa näkyy vain toinen raita). Näitä lankakeriä laatikossa oli kaksi. Kutominen sujui vauhdikkaasti, kun ei tarvinnut murehtia langan riittävyyttä.

En ole purkanut vielä tuota mokasukkaakaan. Ehkä sille valmistuu pari, kunhan tässä sulattelen. 

 

Talven ihmemaa

 
Ihastellaan nyt oikein porukalla kauniita lumimaisemia. Vaikka talvi tuntuisi kestävän iäisyyden, on se aivan varmasti muisto vain nopeammin kuin huomaammekaan. Kiertelin perjantaina puutarhassa. Alapihalla on lunta jo niin paljon, että kuomasaappaiden varsi ei enää riittänyt pitämään lunta poissa sukista. Kaikki lumi on edelleen kevyttä pakkaslunta. Jäniksetkään eivät olleet ehtineet kulkea vanhoja uria eikä tehdä uusia polkuja.

Aurinko paistoi siniseltä taivaalta. Omenapuista syntyi hienoja varjokuvioita valkoiselle hangelle. Kaikki kaarevat kanttaukseni ovat piiloutuneet lumeen. Katselin hedelmäpuiden oksia sillä silmällä, onko niissä leikkaamisen tarvetta. Eipä paljon ole. Leikkaan nykyisin omenapuita heinäkuun lopussa. Silloinkin lähinnä kesän aikana kasvaneita vesiversoja.  Ehkä typistän Huvituksesta maaliskuussa pari liian pitkäksi kasvanutta oksaa, jotta ne eivät hankaisi Valkeakuulaan oksaa. Eivätkä osuisi otsaan hedelmätarhassa liikkuessa.

Kolaamme lumet aina myös varaparkkipaikalta. Omat autot mahtuvat varsinaisen sisäänkäynnin eteen, mutta vieraita varten on hyvä, ettei heidän tarvitse jättää autoaan kadun varteen. Kadunvarsipysäköinti on meidän tiellä luvallista. Talvella katu kapenee lumen vuoksi, jolloin varaparkkipaikalle on vielä enemmän tarvetta.

Puiden oksille kerääntyneet lumipallot saavat ajatukset liitämään missisippiläisiin puuvillapeltoihin. Joita tosin en ole koskaan nähnyt, paitsi kuvissa. Puuvillaa ei Suomessa voi kasvattaa. Se tarvitsee kosteamman ja lämpimämmän ilmaston sekä Suomea pidemmän kasvukauden. Eniten puuvillaa viljellään Yhdysvalloissa, Kiinassa, Pakistanissa ja Uzbekistanissa - sanoo Wikipedia.

En nähnyt tarpeelliseksi ravistella lumia pois oksilta, koska oksat eivät ole lainkaan taipuneet. Satanut pakkaslumi ei paina paljoakaan. Tilannetta on toki hyvä seurata ja rientää lunta poistamaan, mikäli sää muuttuu lauhemmaksi. Riittävän lauhaa kun tulee, lumi sulaa itsestään ennen painavaksi muuttumista. Sellaista lauhtumista ei tosin 10 vrk:n ennusteissa ole näkyvissä. Kenties pakkanen paukkuu yhtä soittoa yli kevään, kesän ja jatkaa samantien seuraavaan talveen. Mitä en kauheimmissa unissanikaan toivo.

Koristeomenapuissa on vielä muutamia omenoita oksilla roikkumassa. Etenkin vaaleanpunaisena pilvenä kukkineessa Aamuruskossa on useitakin pikkuisia palleroita, jotka eivät näköjään ole linnuille maistuneet.

Tienvarren tuija-aidan latvuksiin kerääntyneen lumen takaa näkyy naapurin huurteiset männyt. Niiden korkealle kohoavat rungot tavoittelevat taivasta, jonka sinisyydestä lauluissa lauletaan.

Joulun aikaan vein tähän alapihan Kotikivellä seisovaan lyhtyyn ison kynttilän. Nyt lyhdyn ympärille on muodostunut lumivalli ja oven saranat ovat jäätyneet kiinni. Lyhdyn päälle kasaantunut lumi saa sen näyttämään moskeijalta. 

Puistossa kulkevia hiekkateitä ei talviaikaan aurata. Ulkoilijoiden askeleet tallaavat pian lumeen kulkukelpoisia reittejä. Ihmisten lisäksi rusakot loikkivat pitkin poikin. Tavallisesti puistoalueen kulkijoihin kuuluvat myös peurat, mutta nyt en ole niiden jälkiä nähnyt. Oikeassa reunassa näkyy yksi kolmesta kunnan istuttamasta mongolianvaahterasta. Tämä aikoi heti alkuunsa kuolla, mutta edelleen se sinnittelee.

Tässä puistoalue toiseen suuntaan. Etualalla on kaksi mongolianvaahteraa, jotka ovat kolmatta kaveriaan paremmassa kunnossa. Puut eivät saaneet kovin kummoisia lähtöeväitä, kun niitä ei kukaan kastellut, eikä kitkenyt rikkaruohoja tyveltä. Tämän huomattuani aloin niistä huolehtia leikkaamalla mm. nurmikon niiden ympäriltä. Mongolianvaahteran sanotaan olevan kestävä ja nopeakasvuinen koristepensas. Ehkä ne olisivat kuudessa vuodessa kasvaneet reippaammin, jos ne olisivat saaneet alussa enemmän huomiota.

Pikkupuutarhassa eivät rusakot ole loikkineet, kun yksittäisten puiden ja pensaiden sijaan ympäröin syksyllä koko alueen. Nopeasti vilkaisten näyttää kuin pikkupuutarhassa olisi ihka oma Saana-tunturi.  

Eikö olekin samaa näköä pikkupuutarhan Saanassa ja Kilpisjärven mahtavassa Saanassa?

Moni ehkä muistaa Taiskan iskelmän "Haltin häät", jossa Saana-sulhanen kantaa morsiantaan pakoon ruotsalaiselta Peltsa-kosijalta. Jää jähmetti nuoret tuntureiksi Kilpisjärven rantaan. 

Pikkupuutarhassa ei ole Mallan kyynelistä muodostunutta Kilpisjärveä, mutta lunta sentään näin talvella. Kunhan lumi sulaa, Saana-tunturi muuttuu jälleen Kivipenkkiä suojaavaksi lämmönlähteeksi ja pikkulintujen pysähdyspaikaksi. 

Pikkupuutarhan verkkoaitaan on muodostunut kartta. Olisiko tuo se kuuluisa Pakanamaan kartta? Ei se Neil Hardwickin 1991 ohjaama tv:n jännityssarja. Paremminkin tuohon verkon karttakuvioon sopii Wikipediasta löytämäni selitys:

"Tuntemattomat alueet on merkitty karttoihin valkoisilla alueilla. Tätä kautta sanonta on alkanut merkitä jotain, mikä on läikikäs, kirjava tai rajoiltaan epämääräinen - ja siten esimerkiksi kasvoja, joilla on arpia, ihottumaa tai aknea."

Jos kuviota katsoo verkon toiselta puolelta tai kääntää sen mielessään siten, että oikealla on länsi ja vasemmalla itä, voisi hyvinkin nähdä Euroopan kartan.

Naapurikadun vintiökissa Golf tekee säännöllisiä safarimatkoja puutarhaamme. Eikä se tyydy pelkästään katselemaan siivekkäitä lemmikkejämme, vaan saalistaa niitä tehokkaasti kantaa vähentäen. Erityisesti mustarastaat ovat joutuneet höyhennettäviksi. Kuluneella viikolla löysin kahdesti kasapäin mustarastaan höyheniä ja sulkia. Ensin Ukkokullan auton vierestä ja perjantaina marjakuusen tyveltä.

Mustarastaat ovat varmasti muita lintuja helpompia kohteita, kun ne ruokailevat maassa. Mustiksia käy pihassamme runsaasti. Parhaimmillaan saattaa nähdä seitsemän mustista samanaikaisesti. Tiedän jo suunnata ajamaan pitkään tinttejä pälyilleen Golfin pois marjakuusesta huomatessani kuolettavan hiljaisuuden etupihan ruokintapisteellä.  

Tykkään kissoista ja tykkään linnuista. Golf-kissan lintujahdista en tykkää. Voisiko omistajaperheen avioeroprosessin vaikuttavan kissan jatkuvaan saalistukseen? Ehkä se ei saa tarpeeksi ruokaa kotosalla?  

Aurinko alkaa laskeutua taivaanrannan taa. Ennen sitä se heittää viimeiset säteet kultaamaan rajamännyn rungon.

Toivotan valoa, aurinkoa ja vähemmän pakkasta alkavalle viikolle! 

Hyvää Ystävänpäivää!

 

 

 

 

Elämäni on kuin kirjava räsymatto: 

sinä olet antanut siihen kuteiksi iloiset värit.

 

 

 Hyvää Ystävänpäivää ihan kaikille!

 

Nyhjään tyhjästä

 
Tänä talvena saamme kaikki perinteisen talven elementit. Pakkasta on ollut reilusti ja pitkään. Lunta ei ole kovin paljon, mutta viikonlopuksi sitä luvattiin lisää. Ennusteet menivätkin sitten erehdyksen puolelle ja meteorologit vaihtoivat lumimyräkän kireisiin pakkasiin. Paras vain katsoa aamulla mittariin ja pukeutua sen mukaan. Tai olla katsomatta mittaria ollenkaan. Itse ajattelin keskittyä kevään odottamiseen. Jos oikein otsa kurtussa ja silmät kiinni ajattelee kuulevansa räystäiden suunnasta sulamisvesien litinää, voi siihen melkein uskoa.

Maanantaina vanha taivas pilkotti pilvien lomasta. Tiistaina taivas peittyi kokonaan pilviin, joista hiutaloi lunta tiheään tahtiin. Hiutaloi on näköjään uusi termi. Harva se ilta meteorologit mainitsevat hiutaloinnin ennusteissaan. Onneksi lumimyräkkä peruttiin. Pihan kolaaminen on hyvää hyötyliikuntaa, mutta yleensä sen joutuu tekemään pienessä kiireessä ja yhä pidemmälle lunta työntäen. Lumitöiden kannalta helppo talvi on vaihteeksi piristävää.

Muutaman asteen pakkanen on varsin tervetullutta. Paksua talvitakkia ylleni pukiessa mietin, etten ole käyttänyt sitä edellisinä talvina paria kertaa enempää. Hyvin on pärjännyt kevyttoppiksella. Pipo, kaulaliina ja käsineetkin viettävät yleensä enemmän aikaa auton viereisellä istuimella. Tämän talven pakkasviikkoina kyseiset asusteet ovat olleet tarpeen autoillessakin. Eikä todellakaan siinä pelkääjän paikalla vaan omassa päässä, kaulassa ja käsissä.

Aurinko kuitenkin jo lämmittää. Vaikka ulkona liikkuessa sitä ei ihan heti uskoisi. Pihani tuijien ja muiden havujen eteläpuolella roikkuu monen kokoisia jääpuikkoja. Päivän aurinkoisimpina tunteina havupuun latvassa oleva lumi sulaa ja siitä muodostuu jääpuikkoja viimeistään auringonpaisteen siirtyessä lännemmäksi. Alkaa olla aika laittaa havuille ja muille ikivihreille varjostusverkot.

Pikarijäkälät kurkistavat kotikiven pinnassa lumen alta.

 

Arki pyörii tavanomaiseen tahtiin. Joskin tuntuu kuin kaikenlaisia menoja olisi tavallista enemmän. Puutarha-asiat pyörivät mielessä. Toistaiseksi niiden suhteen ei ole kovin paljon tehtävää. Esikasvatettavien kylvösuunnitelma on tarkoitus laittaa viikonloppuna kuntoon. Kelloköynnökset ja paprikat ovat vasta kuivaharjoittelua maaliskuussa aktiivisemmin käynnistyvään kylvöhommaan. Ajattelin käyttää mahdollisimman paljon olemassa olevia siemeniä ja tyhjentää vajaita pussukoita. Jotain täydennystä aion katsoa markettien siementelineistä.

Iltaisin kudon entiseen tapaan. Sormien nivelet ovat olleet viime aikoina tavallista kipeämmät. Etenkin työtä aloittaessani en saa kunnon otetta puikoista, minkä vuoksi silmukoista tulee liian löysiä. Joissakin töissä olen vaihtanut pienempiin puikkoihin, mikä on auttanut saamaan käsialasta parempaa. Olisi karmeaa, jos joutuisin luopumaan kutomisesta.

Helsingin Sanomissa oli tiistaina uutinen, jossa kerrottiin käsitöiden opetuksen vähentyneen kouluissa merkittävästi. Etenkin vuonna 2016 tehdyn opetussuunnitelmamuutoksen (yhdistettiin tekninen työ ja tekstiilityö ja tuntimääriä vähennettiin) vaikutus oli suuri. Suurimmalla osalla ei käsityöopetusta ole 7. luokan jälkeen ollenkaan. Tasoero voi olla yläasteella suuri; joku osaa ommella collegepuvun. Kaikki ei tiedä, mikä on hakaneula.

Itse en tykännyt koulussa käsitöistä. Pitkälti varmaan siksi, että opettaja määräsi kaiken tekemisen. Lapsi ja nuori haluaisi vaikuttaa edes kankaiden ja lankojen väreihin, mutta ainakin ennen koulujen tilaamat materiaalit olivat jonkun nimettömän aikuisen valitsemia. 

Nuorena aikuisena kiinnostus käsin tekemiseen lisääntyi. Silloin huomasin, että koulussa opitusta oli hyötyä. Paljon enemmänkin olisi kiva osata. Onneksi tänä päivänä ohjeita ja ideoita on helppo löytää ja omia taitojaan kehittää.  

Helsingin sanomien artikkelissa käsityötieteeseen erikoistunut kasvatustieteen tohtori Vuokko Isaksson toteaa, että "Käsillä tekeminen auttaa muun muassa avaruudellista hahmottamista, ja muutenkin esimerkiksi matematiikka ja käsityö tukevat toisiaan." Tähän haluaisin lisätä, kuinka terapeuttista ja mielenrauhaa tuova harrastus esimerkiksi kutominen on.

Tilasin Ratia Shopista Ukkokullalle uuden kylpytakin. Moni kauppa mainostaa Ratian tuotteita, mutta etenkin miehille niitä näyttää olevan tarjolla lähinnä isänpäivänä ja joulun alla. Nyt en löytänyt yhdestäkään myymälästä sopivaa väriä ja kokoa. Sitten vain netin syviin saloihin seikkalemaan. Postin automaatista hakemani pakkaus on pirteä. Moni saattaakin tunnistaa paketista Ratialle tutun kuosin. Harmi, että paketin toiselle puolelle liimattu osoitetarra on liian sitkeästi kiinni. Osan sain irti, osa jäi. Käärettä olisi kiva käyttää johonkin muuhun.

Valkoisen amarylliksen neljäs vana on avannut neljä kukkaa. Tämän kuihduttua joulu on taas muisto vain. Sunnuntaina on helmikuun puoliväli, mikä merkitsee kahta viikkoa ensimmäiseen kevätpäivään eli 1.3. se alkaa. Aika kivaa, eikö vain!

Lottovoittaja koulii

Valkoisen amarylliksen neljäs vana avaa nuppunsa.

 

Aamulla sähköpostissani luki "Olet voittanut lotossa!" Vau, mikä onni ja autuus. Heti alkoi päässä pyörimään toivottu sauna-pesuhuone -remontti. Monta muutakin isoa ja pientä asiaa voisin toteuttaa. Maltoin syödä aamiaisen loppuun ja lukea päivän uutiset. Leivoin laskiaispullia ja korvapuusteja. Laitoin pesukoneenkin pyörimään, silitin pinon puhdasta pyykkiä ja tein salaatin Ukkokullan paistaessa silakkapihvejä. Vasta syönnin jälkeen istahdin tietokoneen ääreen tutkimaan lottovoittoni kokoa. Tai kyseessä on Eurojackpot, jonka laitoin kympin panoksella vetämään viideksi viikoksi. 

Koristeomena 'Aamurusko'

Realistilla on aina jalat maassa. Onneksi tälläkin kertaa. Olin toki voittanut, jopa kahdesti. Edellisellä viikolla kokonaista 7,90 € ja tämän viikon voitto on 12,30 €. Voin rauhallisin mielin haudata remonttiaikeet hamaan tulevaisuuteen. Yhtä lailla ei tarvitse pää kipeänä pohtia erilaisia sijoitusmahdollisuuksia. Tai toki voin osan voitostani sijoittaa uuteen Eurojackpot-kupongin yhteen sarakkeeseen. Otan kaikki vanhat sananlaskut käyttöön eli "ei kahta ilman kolmatta". Jospa minulle jysähtääkin 17 miljoonan potti. Siitä riittää jaettavaa lapsille ja muutamalle muullekin. Unelmia saa ja pitääkin olla. Kunhan ei koko elämäänsä lottovoittounelmille perusta.

Koulin neljä itänyttä kelloköynnöstä. Samalla kylvin muutaman kelloköynnöksen siemenen lisää, jotta saisin kesällä kunnolla köynnökset pergolaa viherryttämään. Yllätys, yllätys. Ensimmäinen ke  4.2. kylvetty kelloköynnös on jo kolmesenttinen. Tammikuussa kylvetyistä ainakin yksi koukku on näkyvissä. Hyvä siis, että jätin ne jatkamaan taivaltaan, vaikka viime viikonloppuna eloa ei vielä näkynytkään.

Tammikuussa kylvetyistä paprikoista koulin viisi 'Router Augsburger' -suippopaprikaa ja kaksi 'California Wonderia'. Tänään huomasin kolmannenkin 'California Wonderin' heränneen. Katsotaan, pidänkö kaikki paprikat itsellä, vai annako pojalle parvekekasvatukseen?

Rusakot kaivavat pihasta syötävää.

Pakkaset jatkuvat kireinä. Lauantaiaamuna mittari näytti -24. Auringon nousun myötä lämpötila on noussut -12 asteeseen. Rusakot temmeltävät pihassa ympäriinsä. En ole erityisen huolissani, vaikka ne ovat kaivaneet syötävää etenkin yläpihan penkeissä. Kunhan eivät käy järsimässä puiden ja pensaiden runkoja. Tärkeimmät olen kyllä verkottanut.

 
Jonkun silmää saattaisi häiritä kimmeltävän hangen rikkoutuminen ja jäniksen papanoilla koristelu. Yritän iltaisin huitoa ikkunasta jäniksiä lukemaan, mitä varaparkkipaikalla seisovan kivituhkasäkin kyljessä lukee eli ymmärtäkää, että minun pihani on siisti. Eivät piittaa tippaakaan, joten minäkin kipitän sänkyyn jatkamaan hiukan tylsältä vaikuttavaa dekkaria. Onhan se luettava loppuun, jotta saan selville, miten jutussa käy. Ja voin aloittaa seuraavan kirjan.

 
Kaikkia juttujani ei kannata ottaa kovin vakavasti. Jatkuvista pakkasista varmaan johtuu, että pää alkaa pehmetä ja jutut sen myötä.