Olipa kiva viikonloppu

Maalliskuun puolivälin eli edellinen viikonloppu oli mitä parhain. Aurinko paistoi nostaen lämpöasteet +10 asteeseen. Olin suunnitellut monenlaisia tekemisiä, jotka ilokseni sain kaikki tehtyä. 

Lauantaiaamuna kävelin kylän keskustaan, jossa oli jälleen markkinat. Tärkein pointti markkinareissulle oli hakea kaupasta leivinpaperia ja tietenkin ulkoilla hienossa säässä. Se olikin nautinnollista lintujen kevätkonserttia askelluksen lomassa kuunnellessa. Kyyhkyset kujertavat jo ahkerasti ja joutsenet huutavat taivaankannen yli lentäessään. Markkinoilta en mitään ostanutkaan, kun ei ole tarvetta metrilakulle, keppihevosille eikä villasukillekaan. Kutimet kun ovat kilkattaneet kotisohvalla ahkerasti.

Ukkokullan edellispäivänä laittamaa ruokaa oli vielä lauantaiksikin. Niinpä saatoin markkinoilta tultuani laskeutua kellariin multahommiin. Minulla on keltainen kliivia, joka tosin ei ole pariin vuoteen kukkinut ollenkaan. Olen jo jonkin aikaa himoinnut perinteistä oranssikukkaista kliivia. Näin sellaisen espoolaisessa marketissa, mutta jätin ostamatta. Tuumasin, että saahan sen lähempääkin. Ei saanut, kun olivat loppuneet. Kun sitten kävin isää moikkaamassa, ajoin samalla reissulla jälleen espoolaiseen markettiin. En siihen ensimmäiseen, jossa oranssia kliivia näin, vaan toiseen. Onni suosi rohkeaa ja sain kliiviani.

Rhipsalis baccifera - Hiuskorallikaktus

Näin Enkulin käsityöt -blogissa upean korallikaktuksen, jonka hän oli ostanut Tokmannilta. Itselläni on ollut jo useamman vuoden korallikaktus, joka elää kituuttaa, mutta eipä sitten paljon muuta teekään. Enää se ei sentään pudota vähiä vihreitä versojaan. Yllytyshulluna päätin heti tilaisuuden tullen kipaista korallikaktuksia katsomaan Tokmannille, kuten sitten teinkin. Ja sieltähän sellainen löytyi. Sentti vajaa 15€ ja ehdottomasti komea yksilö.

Nyt ovat sekä oranssi kliivia että korallikaktus uusissa ruukuissa ja mullissaan. Pitkää ikää kumpaisellekin - toivon.

Kauppareissulla tarttui hyppysiin myös salkoruusun juurakko. Persikkainen kerrottukukkainen salkoruusu näyttää nätiltä. Laitoin juurakot multaan, kun niissä hommissa muutenkin olin.

Salkoruusu 'Peaches 'n Dreams'

Sunnuntaina huomasin edellispäivänä multaan laitetussa salkoruusussa jo pikkuisen lehden. Toisen purkin salkoruusu elelee vielä prinsessan uniaan, mitä se saakin tehdä. Ei kiirettä.

Avasin lauantaina kellarikasvattamon, sillä takkahuoneen ikkunan edustan pikkupöytä oli jo pullollaan taimipurkkeja. Kelloköynnökset ja paprikat muuttivat kasvilampun alle. Kelloköynnöksillä on vasta pienet tukikepit, jotka on piakkoin vaihdettava korkeampiin. Kärhiäkin on kieputettava paremmin, jotta ne eivät takerru kavereidensa kylkeen kiinni.

Kuvassa on 400 W:n kasvivalaisin, joita minulla on kaksi. Ensimmäisen tilasin 2018 ja toisen 2019. Nämä valaisimet Viherpeukalot poisti omasta käytöstään. He myivät niitä kunnostettuina. Tilasin samalla myös varapolttimot, joita ei ole tarvinnut vaihtaa. Valaisin on ripustettu kattoon laitettuihin tukeviin koukkuihin. Metallisen ripustusketjun lenkkien avulla valaisimen korkeutta on helppo säätää. Taimien ollessa pieniä lasken valaisinta alaspäin. Myöhemmin nostan taas ylemmäs, etteivät kasvit ole liian kuumassa.

Toinen valaisin on kellarin avoimessa tilassa. Olen harkinnut sen siirtämistä toisen lampun seuraksi kasvatushuoneeseen, jossa tilaa olisi. Ja tarvettakin. Avoimen tilan lampun alle siirrän tomaatit, kurkut, paprikat ja muut siinä vaiheessa, kun ne ovat jo isoja eli yleensä huhti-toukokuun vaihteessa. Silloin ne pärjäävät viileämmässä. Ikäänkuin karaistuvat kasvihuoneeseen siirtoa varten. 

Pienemmässä kasvaritilassa ei ole muita lämmönlähteitä. Lämpötila on siellä noin +13-14 astetta, jonka kasvivalaisin nostaa +20 asteeseen, kevään etenemisen myötä vähän ylikin. 

Ikkunaton kellaritila toi kasvivalaisimen myötä esikasvatukseeni uuden ulottuvuuden. Enää ei tarvitse murehtia, mihin saisi mahtumaan kaikki taimipotit. 

Viikonloppuna sain ulkonakin hoidettua monta rästihommaa pois päiväjärjestyksestä. Leikkasin omenapuista muutaman oksan, joihin kopautin otsani nurmikkoa leikatessani. Kevättalviset omenapuuleikkaukset ovat jääneet lähes kokonaan pois, kun leikkaan vesiversot heinäkuun loppupuolella. Vanhoja omenapuita ei toki muutenkaan tarvitse kovin paljon leikata.

 
Leikkasin myös latvat puistoreunan muutaman metrin kuusiaidasta. Viritin narun saadakseni latvukset tasakorkuisiksi. Tasasin myös kuusiaidan sivuja. Kuusiaidan tarkoitus on tuoda puutarhalle tuulisuojaa ja toimia myös henkisenä esteenä peurojen kululle. En halua aidasta kovin korkeaa, etteivät puut varjosta liikaa. Isoja vaahteroita on jo aivan riittävästi kunnan puolella. 

Kolmas leikkuuhomma oli syyshortensioiden kukintojen poisto. Tapaan tehdä sen maaliskuussa, jolloin maa on usein vielä lumessa tai ainakin jäässä. Näin en tuhoa tallomalla mitään tärkeää hortensiapensaiden ympärillä tanssahdellessani. Leikkaan syyshortensioita aika voimakkaasti, koska sen sanotaan tuottavan suurempia kukintoja. Tapahtuuko näin, en ole tehnyt vertailuja. Meillä tämä systeemi on toiminut. 

Maasta ponnistaa jo monenlasita vihertävää. Alkaa olla käsillä ne ajat, jolloin vähintään yksi puutarhakierros päivässä on tehtävä. Aamullakin jo valoisuuden puolesta se on mahdollista, jos vain omilta kiireiltään ehtii. 

Verkkoja ei voi vielä poistaa, koska jänikset loikkivat edelleen aktiivisesti puutarhassa syötävää etsimässä. Päinvastoin, nouseville piipoillekin olen laittanut verkkoja. 

Lumen sulamisen jälkeen tarve näyttää pihalle haravaa, nousee uusiin ulottuvuuksiin. Multa-alueisiin ei parane haravalla koskea, enkä sitä muutenkaan aio tehdä. Nurmikkoalueilla on edelleen routaa, vaikka pinta on märkää. Harava on kätevä väline haaliessa puiston puolen koivusta tulleita oksia, joita kertyikin multasäkillinen. Haravalla saa noukittua oksia myös istutusalueilta astumatta sinne itse.

Kohta voisi jo ripotella katemultaa istutusalueille peittämään ruskeita puunlehtikeskittymiä. Viime keväisestä multasäkkitilauksesta on 10 säkkiä jäljellä. Ne ovat kellarissa koulimis- ym. tarpeita varten. Aion tilata jälleen lavallisen mustaa multaa, mutta arvon vielä hetken sopivaa tilausajankohtaa. Jos tuossa viikon parin päästä sen tekisin.

Biokompostori on ollut tänä talvena pitkään umpijäässä. Laitoin muutamana päivän 5 litran kuumavesikanisterin kompostorin yläosaan. Se auttoi. Massa alkoi muhimaan ja sen myötä vajoamaan. Uutta biojätettä on taas mahtunut. Sain vihdoin alaluukun auki, mutta sen takana vasta jäätikkö olikin vastassa. Kolkutin rautalapiolla massaa saadakseni tilaa vaikkapa kuumalla vedellä täytetylle mehupullolle. Kolon sain, mutta ei sinne mitään pulloa mahdu. Eiköhän lämpenevä sää sulata aikanaan alaosankin massan.

Yksi jäätymiseen vaikuttanut syy saattaa olla kompostorin takana, yläosassa olevan poistoilmaventtiilin katoaminen kahtena kappaleena lumihankeen. Ehdin jo tilata uuden osan, kun löysin osat hangesta. Olen ennenkin huomannut, että poistoilmaventtiili irtoaa helposti. Lumisateessa kannen päälle kertyy paljon lunta, jota tulee kantta avatessa lykättyä taaksepäin. Siinä ohessa poistoilmaventtiili irtoaa helposti. 

Biokompostorit 10.3.

Toinen syy jäätymiselle saattaa olla siinä, että olen liian laiskasti lisännyt biokompostin viennin ohessa kuiviketta. Vihannes- ja hedelmäjäte on varsin märkää ja se jäätyy talviaikaan kompostorissa helpommin. Kuivikkeelle on siis tarvetta. Tässä minulla on ryhdistäytymisen paikka. 

Onneksi käytössä on anopilta peritty biokompostori. Olen käyttänyt sitä jälkikompostorina, kun Biolania tyhjentäessä en aina ole ehtinyt siirtää kompostia loppusijoituspaikoilleen. Aluksi olin sitä mieltä, että ottakoon sen joku enemmän tarvitseva. Hyvä, että mieli muuttui. Vihreä pömpeli mahtuu hyvin seisomaan harmaan kaverina. Käyttöäkin sille on löytynyt, erityisesti tänä talvena.

Kelloköynnöksen kärhilläkin on suunta kevääseen.

Aivan edellisen viikonlopun lämpötilalukemiin ei maaliskuun viimeisenä viikonloppuna taideta päästä, mutta hyvää ilmaa on silloinkin luvassa. Tuuliset päivät ovat toivottavasti edistäneet roudan sulamista ja kuivattaneet puutarhaa. Tykkäisin pikkuisen rapsutella pihaani.

Tänään perjantaina on kevätpäiväntasaus (alla Wikipediasta lainattu selitys termille).

Kivaa ja keväistä viikonloppua kaikille! 

Wikipedia
Kevätpäiväntasaus eli kevättasaus on se hetki, jolloin Auringon keskipiste siirtyy eteläiseltä tähtitaivaalta pohjoiselle tähtitaivaalle, eli ylittää taivaanekvaattorin etelästä pohjoiseen. Syynä on Maan kiertoliike Auringon ympäri ja maan kalteva pyörimisakseli Aurinkoon nähden: ennen kevätpäiväntasausta pohjoinen pallonpuolisko on kääntyneenä poispäin Auringosta, kevättasauksen jälkeen taas kohti aurinkoa. Kevätpäiväntasaus sijoittuu 19. ja 21. maaliskuuta välille.

Koska kukkii -haaste

Lumikellot Huvitus-omenan alla 17.3.2026

 
Hiidenkiven puutarhassa -blogin Minna laittoi jälleen jo perinteeksi muodostuneen Koska kukkii -haasteen liikkeelle. Tämä on joka vuosi yhtä hauska ja yhtä vaikea haaste toteutettavaksi. Kiitos Kottikärryn kääntöpiiri -blogin Päiville haastamisesta ja Minnalle haasteen alulle laittamisesta.

Alapiha 17.3.2026

 
Äkkipäätä voisi ajatella, että mikäs vaikeus siinä ennustamisessa piilee, kun samoja kasveja on joka kevät omassa pihassa katsellut? Vuodet vaan ovat niin kovin erilaisia. Tänä keväänä lumi on sulanut yllättävän nopeasti. Pakkaset loppuivat kuin seinään ja tilalle tuli plussa-asteita, auringonpaistetta ja joitakin vesisateitakin. Maassa on edelleen jonkin verran routaa, mutta ei lainkaan sellaisiin syvyyksiin, mitä kahden kuukauden pakkasjakso antaisi ymmärtää. 

Taitaa palloesikkokin heräillä 17.3.2026

Tänä keväänä valitsin arvuuteltaviksi seuraavat:

Iris ret. 'Purple Hill' - Kevätkurjenmiekka, kukkii 5.4.

Helleborus spp. 'Anna's Red'  - Kirjavalehtinen jouluruusu, 19.4.

Prunus 'Accolade - Koristekirsikka Kevätsuudelma 30.4.

Nämä kukkimisajat heitin ns. lonkalta. Kevätkurjenmiekkojen kärjet kurkistavat jo mullasta. Jouluruususta on uusia lehtirullia noussut mullan pintaan. Kevätsuudelman silmuja en ole muistanut edes tutkia.  

Iris ret. 'Purple Hill' 11.4.25

Purppuranvioletin kevätkurjenmeikka 'Purple Hill'n olen istuttanut syksyllä 2020. Se asustaa naapurin aidan vierustan Ruusupenkissä. Ehkä se on matalaksi kasviksi vähän liian takana. Varhaisena kevätkukkijana kevätkurjenmiekka näkyy kyllä hyvin, etenkin kun muut kasvit eivät ole vielä kasvaneet korkeutta ja leveyttä peittääkseen tämän herkun katselijan silmistä.

Helleborus 'Annas Red' 17.4.25

Kirjavalehtisen jouluruusu 'Anna´s Red'in tilasin nettikaupasta ja istutin pikkupuutarhan Kriikunapenkkiin alkukesästä 2023. Se on kukkinut kiitettävästi yksinkertaisin viininpunaisin kukin joka kesä. Tämän jouluruusun marmorikuvioiset lehdetkin näyttävät etenkin nuorina enemmän viininpunaisilta kuin vihreiltä. 

Helleborus 'Annas Red' 15.4.25

Vuoristosta kotoisin oleva 'Anna's Red' viihtyy vähän varjoisemmassa paikassa. Minun punainen Annani saa suojaa sen vasemmalla puolella kasvavasta vaaleajouluruususta, jopa metrin  mittaiseksi venyvästä Austin-ruusu 'Lady of Shalott'sta ja nuoresta koristeomenapuu 'Royaltysta'.

Kirsikka 'Accolade' 23.4.25

 Meillä oli vuosia sitten yksi hedelmiä tuottava kirsikkapuu, jonka kova talvi vei mennessään. Sitten kuluikin monta vuotta, kunnes ihastuin näkemääni koristekirsikka Kevätsuudelmaan eli Prunus 'Accoladeen'. Ukkokulta osti sen äitienpäivälahjaksi 2016. 

Accoladeni ei ole muodoltaan paras mahdollinen. Se haarautuu hyvin alhaalta, mikä aiheuttaa ylimääräistä pelkoa haaran halkeamisesta. Olen uskollisesti odottanut oman hanami-juhlan järjestämistä, mutta Kevätsuudelmani on kukkinut vaisusti. Vasta parina viime vuotena se on alkanut nuppuilla ahkerammin. Joka kevät siihen kohdistuu suuria toiveita. Onneksi kylän keskustassa kasvaa kaksi valtavaa rusokirsikkaa, joiden vaaleanpunaisia pilviä pääsen kuvaamaan ja ihailemaan oman Accoladen kukkarunsautta odotellessa.

Kirsikka 'Accolade' 29.4.25

Haastan seuraavat blogit mukaan:

Lappalainen etelässä

 

Sirpan luontoblogi 

Vaalean Vihreää

Säännöt: 

Tarkoituksena on valita muutama kevätkukkija ja arvata, milloin ne alkavat kukkia. Valitsemissasi kasveissa ei saa näkyä nuppuja veikkaushetkellä ja kasvien pitää olla vielä lepotilassa. Poikkeukseksi laskettakoon puuvartiset, joissa saa olla kukkasilmuja. Kukinnan alkua saa vauhdittaa esim. lapioimalla lunta pois kukkapenkin päältä, mutta harsot ynnä muut viritelmät lasketaan dopingiksi. Ja tietysti kukinnan alkua saa myös viivästyttää vaikkapa peittämällä lupaavan näköiset piipot lumella, jos jotain niin järjetöntä haluat tehdä. 

Kerro, keneltä sait haasteen ja haasta vuorostasi mukaan muutama kaveri. Olisi mukavaa, jos kävisit laittamassa osallistumisestasi kommentin Hiidenkiven puutarhassa -blogiin haasteen aloituspostaukseen (löytyy helposti blogin selainversion sivupalkista). Raportoi myöhemmin keväällä, kuinka hyvin kukkakevään ennustaminen sinulta onnistui. Jos sinulla ei ole omaa puutarhaa, voit aivan hyvin osallistua haasteeseen arvuuttelemalla, milloin bongaat vaikkapa ensimmäisen leskenlehden kukan työmatkasi varrelta, krookuksia lähipuistossasi tai tulppaanin kaverin puutarhasta.

Vallihautoja puutarhassa

Lumikellot omppupuun alla.

 

Pihalla alkaa piipottamaan siellä sun täällä. Lumi sulaa silmissä paljastaen talven aikana maahan lentäneitä risuja ja roskaa. Ei sentään omassa pihassa tarvitse energiajuomatölkkejä ja keksipahveja keräillä, kuten kylällä kävellessä tulee ajatelleeksi.

Esikkokin heräilee.

Piippojen jänissuojaksi viritetyt verkot ylettyvät paikoin muidenkin heräävien kasvien päälle. Maa on edelleen niin kohmeessa, ettei multaan voi työntää minkäänlaisia kepakkoja nostamaan suojaverkkoja vähän ylemmäs. Sitä varten täytyy käydä hakemassa rinteen vuorimäntyjen alta sinne keräämiäni kivenmurikoita.

Perjantaina hedelmäpuiden suojaksi oli ilmestynyt vallihautoja. En tiennytkään puutarhassani asuvan kriikunaherroja ja omppuneitoja, jotka haluavat asua linnasaarillaan ilman ainuttakaan vierailijaa. Eivät tajua, että rusakkovihollinen ylettyy napostelemaan puiden alle istuttamiani sipulikukkia. Rusakot eivät nostosiltoja tarvitse. Jos tarkkaan katsot, kriikunapuun oikealla puolella pilkottaa vihreää verkkoa, jotta ristihuulet eivät pääse lyhentämään nousevia krookuksiani.

Myös lavakaulusten väleihin vettä oli perjantaina kertynyt paikoin pienen erämaalammen verran. Lauantaina lampi oli poissa. Ei edes lätäkköä ollut jäljellä. Samoin hedelmäpuiden vallihaudat olivat kuivuneet.

Kasvaripolulle päästäkseen piti vuokrata soutuvene tai heittää talviturkki pois ja ryhtyä kroolaamaan. Ratkaisin ongelman kiertämällä paikan Kaivoruusupenkin taustapuolelta. Tämäkin vesieste oli lauantaina muisto vain.

Alapihan puiston puoleisessa kulmassa kasvavan vaahteran alle on kertynyt runsas määrä käpyjä. Männynkävyt ymmärrän, koska alapihan toisessa kulmassa kasvava suuri rajamänty tuottaa niitä. Tosin itsestään ne eivät pihan halki vaahteran alle kulkeudu, eikä mikään tuuli niitä tuollaisia määriä myöskään kymmeniä metrejä puhalla. Kuusia ei tontillamme ole ainuttakaan. Rajanaapurin autokatoksen kulmalla on yksi. Ja vastapäisen naapurin takaisessa metsässä laskematon määrä lisää. 

Veikkaan käpyjen kantajaksi tikkoja. Käpytikkoja meidän pihassa on talven aikana nakutellut päivittäin. Hyvällä tuurilla niitä on sattunut kaksi samanaikaisesti talipötköä kaventamaan. Harmaapäätikastakin on tullut vakiovierailiija.

Haarmaapäätikka 16.2.26

 
Oravat ovat tietenkin yksi tavallisimmista käpyjen kuskaajista. Niitä ei vaan meidän pihalla pahemmin näy. Ennen kunnan metsän muuttumista puistoksi oravat olivat yleinen näky sekä pihassa että ilmajohdoilla kulkemassa. Entinen metsä on ollut jo muutaman vuoden laakea, puuton puisto. Oravalla olisi kokonainen aavikko ylitettävänään suojaa kaivatessaan.

Joku eläväinen on tarvinnut kuumailmapalloa puutarhassa liikkumiseen. Onkohan propaani loppunut kesken lennon ja siksi pallo on hylätty. Enkä kyllä nähnyt gondoliakaan eli koria.

Lumen sulamisen jälkeen piha alkaa muistuttaa lännenelokuvan hylättyä kaupunkia. Tuuli kuljettaa käytävillä ja nurmikolla tumbleweed´eja eli arokierijöitä. Saatat tunnistaa nämä meikäläisen arokierijät tutuiksi syyshortensian kukinnoiksi. Nämä ovat kevyttä siivottavaa. Tarttuvat myös tehokkaasti haravan piikkeihin, jolloin tarvitaan vähintäänkin kaksi kättä - mutta ei sitä mainoslauseiden Black&Deckeriä - irrottamaan kukinnot pois haravasta. No, vielä ei ole kiire pihaa haravoimaan. Vaikka mieli jo kovasti siihen hommaan tekeekin.

Lunta alapihalla pe 13.3.

Lunta oli perjantaina alapihalla laikkuina ja pieninä kasoina. Yläphalla enemmän, koska siellä kolattu lumi on tiivistynyt tiukoiksi paakuiksi. Niiden sulaminen kestää pidempään. 

Lauantaina näkymä oli tässäkin kohtaa huomattavasti vihreämpi. Lumen alta paljastunut maa on vielä kylmän koppurainen. Ei tunnu kulkiessa saappaan alla nurmikon pehmeyttä.

Magnolia stellata 'Susan' - Tarhamagnolia

Puutarhassani ei ole pajuja, joihin odottaisin kissoja tuleviksi. Sen sijaan Susan-magnoliassa on monen monta karvaista silmua. Tietämykseni ei riitä sanomaan, onko kyseessä lehti- vai kukkasilmu. Kumpi tahansa ilahduttaa minua. Nehän ovat merkkejä siitä, että kasvi on selvinnyt talvesta.

Lauantain kauppareissulla sain taas seurakseni hauskoja kavereita. Pikkuinen kissa kipitti erään talon pihasta luokseni rapsutettavaksi. Taisi olla kauppaan menossa hänkin, kun aikansa kintuisssani kiehnättyään jalkoi kulkuaan sinne, mistä itse olin parhaillaan tulossa.

Myös kolmen lampaan joukko oli nauttimassa aurinkoisesta lauantaipäivästä. Tämä valkoinen lammas tuli aivan aidan viereen tervehtimään. Sen kaksi kaveria keskittyivät kiskomaan paalista heinää suuhunsa, joten heitä en saanut kuvattua.

Kevään saapumisen kunniaksi ostin marketista kolme tete-narsissiruukkua. Laitoin ne ensihätään sisäänkäynnin laatikkoon tuivioiden seuraksi. Kunhan kerkeän, teen asetelmasta nätimmän.

 

Tekemistä olisi vaikka kuinka paljon. En vaan osaa päättää, mistä aloittaisin. Siirtyminen talven hiljaiselosta tekemisen meininkiin vaatii hiukan totuttelua.

 

Kuukauden sitaatti/mietelause

Iris 'Katharines Gold' - Kevätkurjenmiekka 30.3.2025

 

Kristiina K:n maaliskuun haaste aihe on kuukauden sitaatti/mietelause. Eli lause, joka jäi mieleen kirjasta, elokuvasta tai keskustelusta, tai jonka löysit vaikka netistä.

Teini-ikäisenä olin runojen suurkuluttaja. Ensin tutustuin Eino Leinoon, josta tie vei nopeasti lukuisiin kotimaisiin ja ulkomaisiin runoilijoihin. Keräsin mieluisia runoja pieneen Marimekko-kuvioiseen muistivihkoon. Myöhemmin työelämässä tapasin tehdä työkavereille onnittelukortteja, joihin etsin kulloinkin sopivan runon.

Moni lyhyt runo tai pitkästä runosta otettu osa toimii myös mietelauseena. Keräsin aforismeja ja sitaatteja ihan vain itselleni ja niinikään onnittelukorteissa käytettäväksi.

Joku aforismi on kulkenut mukanani vuosien ajan. Moni taas ei enää välttämättä puhuttele, vaan tilalle on tullut uusia mieltä liikuttavia mietelauseita. Puutarhaharrastuksen myötä monet kasveihin ja kasvattamiseen liittyvät aforismit miellyttävät.

Matteuccia struthiopetris - Kotkansiipi 26.5.2025

Seuraava melko koruton lausahdus on jäänyt mieleen, sillä sen sanoi lohdutukseksi äitini sydänsuruja kotona itkiessäni. Äidin lausahdus ei se tainnut juuri silloin kovasti lohduttaa. Myöhempinä vuosina olen ymmärtänyt, että oikeassahan äiti oli. Aurinko paistaa sinne risukasaankin saaden vähitellen surun hälvenemään ja elämän tuntumaan taas yrittämisen arvoiselta.

Paistaa se aurinko risukasaankin.

  -Tuntematon-

Lilium lan. 'Flore Pleno' - Tiikerililja kerrottu 30.8.2025

 

Runoilija, kirjailija, toimittaja Tommy Tabermannin runoista olen tykännyt. Tiedän hänen kuolleen johonkin sairauteen, mutta vasta nyt netistä tietoja kaivaessani luin hänen kuolleen aivokasvaimeen heinäkuussa 2010. Tieto häthkähdyttää minua ehkä siksi tavallista enemmän, koska ystäväni on parhaillaan saattohoidossa samasta syystä.

Minulla on muutamia Muurlan Lasin valmistamia viinilaseja, joissa on Tommy Tabermannin runoja. Seuraava niistä on hyvä ohjenuora meille kaikille. 

Ihmeitä ei pidä odotella, ihmeitä pitää tehdä.

-Tommy Tabermann-

Kaksi seuraavaa aforismia kuvaavat vallan hyvin intohimojani. Kirjat ja kasvit täyttävät vapaa-aikani koloja tehokkaasti. Kolmantena voisi mainita kutomisen, mutta siinä on ollut välillä pitkiäkin taukoja.

Tulen ihan kipeäksi, jollei minulla ole mitään luettavaa. Silloin kelpaa surkeampikin romaani, jonka tosin vaihdan parempaan heti tilaisuuden tullen. Kovin helposti en mitään kirjaa jätä kesken. Viime aikoina olen kyllä opetellut olemaan siinä suhteessa itselleni armollinen. Jos kirjan lukeminen on yhtä tuskaa, sallin itselleni siirtää sen kierrätykseen menevään pinoon kesken jääneenä.

"Muuta ei tarvita... kuin talon täydeltä kirjoja ja puutarhan täydeltä kukkia."

Puutarhaihminen olen ollut pienen ikäni. Siinä lajityypissä päästin itseni valloilleen omakotitaloon muutettuamme. Puutarhahulluus on vuosi vuodelta lisääntynyt. Miten ihanaa onkaan elää sellaisen harrastuksen parissa, jossa on toki välillä pieniä murheita, mutta joka pääasiassa tuottaa hyvää mieltä.

"Jos omistat puutarhan ja kirjakokoelman, sinulta ei puutu mitään."

–Cicero-

Lappalainen etelässä -blogin Nilalta saatuja kasveja 28.7.2025

Oheinen mietelause kuvaa hyvin minua puutarhaihmisenä. Kauppapuutarhurin taitoa ja yritteliäisyyttä minussa ei ole. Ei myöskään kansalaisten ruokahuoltoon tarvittavien tuotteiden viljelijää. Olen kaikessa keskivertoviherpeukalo, joka on oppinsa hankkinut yrityksen ja erehdyksen kautta. Sillä kuuluisalla kantapään avulla. Niinpä puutarhani on varsinainen sillisalaatti.

"Puutarhuri kasvattaa muutamia kasveja, maanviljelijä monia, keskivertoviherpeukalo kaikkea."

-Tuntematon-

Sorbus ulleungensis 'Dodong' - Tuurenpihlaja 4.6.2025

Monen asian suhteen olen jälkiviisas. Onneksi edes niin. Olisi aika surkeaa, jos en ottaisi mistään oppia, vaan pahimmassa tapauksessa tyhmenisin vuosi vuodelta. Omassa puutarhassa tärkeitäkin asioita on tullut tehtyä väärinpäin. Seurauksia saan manailla ja koittaa korjailla jatkuvasti.

Kunpa pieni kiinalainen tai kuka tahansa olisi heti alkuun sanonut minulle tuon seuraavana olevan oivallisen mietelauseen. Hedelmäpuut sentään älysin istuttaa puutarhaani heti alkuvuosina. Koristepuut meinasivat unohtua kokonaan. Muutama vuosi sitten lähdin korjaamaan tilannetta. Hyvä niin. Koskaan ei ole liian myöhäistä. Eihän?

"Paras aika istuttaa puu oli kaksikymmentä vuotta sitten. Toiseksi paras aika on nyt."

-Kiinalainen sananlasku-

Rosa Hurdal - Norjanruusu 3.7.2025

Kohtasin ruusuinnostuksen joskus 2012-2013. Silloin ryhdyin ahkerasti kaivamaan istutuskuoppia yhä lisääntyville pensasruusuille. Siinäkin asiassa olisin voinut käyttää enemmän aikaa tutkimiseen ja tutustumiseen. Olisi jäänyt muutama liian innokas juuriversoilija hankkimatta.

Ranskalainen Alphonse Karr viittaa mietelauseessaan ruusujen piikkeihin. Ne ovat monille yhtä inhottavia kuin minulle juurivesat. Jos haluan kauniisti kukkivia ruusupensaita, on punnittava, siedänkö siinä sivussa negatiivisia ominaisuuksia. Tämä pätee kaikkeen muuhunkin elämässä, miksei myös puutarhassa.

"Jotkut ihmiset jaksavat marista siitä, että ruusuissa on okaita.
Minä olen kiitollinen siitä, että okaissa on ruusuja."

-Alphonse Karr (1808-1890), ranskalainen kirjailija ja kukkakauppias-

 

Krookus 28.3.2025

Kaikki tämän postauksen kuvat ovat viime vuodelta.

Kiitos Kristiinalle kivasta haasteesta.

 

Piippojahdin aloitus

Iris ret. 'Katharine Hodgkin' - Kevätkurjenmiekka

 

Kevään ensimmäinen piippojahti tuotti tuloksia. Aurinkoisesta Oikearinteestä lumiraja on paennut vauhdilla paljastaen altaan kuivia lehtiä, mutta myös reippaana nousevia kevätkurjenmiekkoja. Näiden pitäisi olla 'Katharine Hodgkineja'. 

Galanthus 'Flore Pleno' - Lumikello

Myös Huvitus-omenapuun alla lumikellot ovat tulleet esiin. Itse asiassa osa näistä nousi jo joulukuussa, jolloin laitoin niille verkon suojaamaan jäniksiltä. Pelkäsin myöhemmin sataneen lumen painaneen lumikelloja niitä vahinoittaen. Niin ei ollut onneksi käynyt. 

Perjantaina mittari näytti etelän puolelle lämpöä +8.9℃. Talon varjoisammallakin puolelle lämpö kohosi +5℃ asteeseen. Öisin on muutama aste pakkasta ja auton ikkunat aamuisin umpijäässä. Samoihin lukemiin mittari nousi myös lauantaina.

Kävin kuvaamisen jälkeen laittamassa kevätkurjenmiekoille verkon päälle. Jäljistä päätellen jänikset loikkivat jatkuvasti pitkin pihaa ruokaa etsimässä. Paras varmistaa, etteivät pääse napsimaan varhaisia kukkiani. 

Näiden ruusujen myötä toivotan kaikille naisille 

Hyvää Naistenpäivää! 

Olette ruusun ansainneet, ihan jokainen. 

 

Tomaatit multaan ja vatsaan

 
Tammikuussa kelloköynnöksiä ja paprikoita kylväessä oli vielä aika vaikea saada itsensä kevättunnelmiin. Nyt paukkupakkasten alkaessa olla ohi - ainakin niin toivon - kevät on jo huomattavasti uskottavammin näköpiirissä. Jos vähän psyykkausta tarvitsenkin, siinä auttaa tomaattien kylvö. Se tapahtuu tässä huushollissa perinteisesti maaliskuun alkupäivinä.

Multaan piilotin seuraavien tomaattien siemeniä:

Solanum lyc. 'Sungold'
Solanum lyc. 'Supersweet 100"
Solanum lyc. 'Gardener's Delight'
Solanum lyc. 'Vilma'
Solanum lyc. 'Yellow Pearshaped' ja
Microdwarf 'Orange Dream', jonka siemeniä sain pari vuotta sitten Kivipellon Sailalta.

Taimilaatikko on nyt pesuhuoneen lattialämmössä, josta sen nostan takkahuoneen ikkunan alla olevalle pikkupöydälle, kunhan itämistä alkaa näkyä. Kun nämä on koulimiskuntoisia, onkin aika sytyttää kasvilamppu kellarin esikasvatushuoneeseen. Takkahuoneeseen ei enää montaa pottia mahdu. Eikä onneksi tarvitsekaan, kun kellarissa on hyvä paikka ja tilaa jatkaa kasvatusta.

Laitoin siemenpussit järjestykseen ja kirjoitin taimilaput jo edellisenä iltana. Kun sitten seuraavana päivänä aloin kylvämään, kummastelin, eikö 'Golden Sunrise' -tomaattia enää olekaan. Tarkoitus on käyttää olemassa olevia siemenpusseja ennen minkään uuden tilaamista. 'Golden Sunrise'n siemenet olivat niitä harvoja, joita tilasin vuodenvaihteessa Impectalta. 

Siivotessani kylvöurakan jälkiä, löysinkin avaamattoman pussin kaipaamaani 'Golden Sunrisea'. Pussi oli tarttunut toiseen siemenpussiin ja niinollen jäi tältä erää kylvämättä. Multahommat eivät tähän loppuneet. Aion kylvää myös unohtuneet tomaatin siemenet. Jonain toisena päivänä. Hyvin ehtivät.

Käymme ruokakaupassa yleensä kerran viikossa. Toisinaan kauppareissuja tulee enemmänkin, jos huomaan jonkin tärkeän loppuneen. Tai olen muuten asioimassa ruokakauppojen läheisyydessä. Pakastimeen ja kuivaruokakaappiin tuppaa kertymään monenlaista, jonka vuoksi olen viime viikkoina pyrkinyt systemaattisesti ruoanvalmistuksessa tyhjentämään omia varastoja.

Kuivaruokalaatikosta löytyi erilaisia tomaattivalmisteita ja purkki kikherneitä suolaliemessä. Siitä vaan reippaasti googlettamaan, jolloin löytyi sopivasti kikherne-tomaattikeitto. Kyllä tulikin hyvää soppaa, jota aivan varmasti teen toistekin. Tämä keitto muistuttaa hieman andalusialaista tomaattikeittoa, johon ihastuimme Espanjassa lomaillessamme jouluna 2019.

Ystävänpäiväksi tekemäni suklaakakku.

 
Tallennan hyväksi havaitut ruokaohjeet ja kirjaan niihin mahdollisesti tekemäni muutokset. Laitan myös merkinnän, jos kyseinen ohje miellyttää sekä maun että valmistuksen kannalta. Tästä on apua vaikkapa silloin, kun etsin johonkin tiettyyn hetkeen sopivaa ruokaa.

Kuvat olen lainannut Korpikangas Siemen -sivuilta

Minulle tulee varsin vähän mainoksia, mikä on hyvä. Eipä tarvitse niitä kantaa paperikierrätykseen, kun muovi- ja kartonkikierrätettävää on jo ihan riittävästi. Postilaatikosta sattui kuitenkin yhtenä päivänä löytymään Korpikangas Siemenen luettelo, jossa on sivu tolkulla toinen toistaan houkuttelevempia kuvia. 

Luettelo pyöri muutaman päivän työpöydällä sillä seurauksella, että tilasin pari uutta daaliajuurakkoa. Saapuvaksi odotan vasemman kuvan vuokkodaalia 'Blue Bayou' ja oikean kuvan kaulusdaalia 'Night Butterfly'. 

Kuvat olen lainannut Korpikangas Siemen -sivuilta.

Liljojakin tuli tilattua seuraavasti: ylävasemmalla tiikerililja Lilium lancifolium splendens 'Lady Alice' ja yläoikealla tiikerililja Lilium lancifolium splendens 'Red Velvet'.

Marhanliljoja on vaikea vastustaa. Odotan saapuvaksi alavasemman kuvan Lilium martagon 'Fairy Morning' ja alaoikean kuvan Lilium martagon 'Peppard Gold'.  

Vanha lehtikaktukseni on ollut pitkään huonossa hapessa. Kuvittelin pelastavani sen siirtämällä kasvin altakasteluruukkuun. Siitä kaktus ei tykännyt ollenkaan. Lehtien pudottelu kiihtyi sellaista vauhtia, että pelkäsin kasvin lopun olevan lähellä. Altakasteluruukku on muovia (tai jotain muovin kaltaista ainetta), joka ei saviruukun lailla hengitä. Etenkin talviaikaan liikakastelun uhka on suuri, jollei huomaa pitää kunnon välejä vesisäiliön täyttämisellä. 

Palautin lehtikaktuksen  takaisin saviruukkuun. Palautusvaiheessa huomasin huonovointisuuden syynä olleen todellakin liika märkyys. Nyt kaktus on selvästi piristynyt. Se on alkanut kasvattaa jatkoa lähes jokaiseen oksanpätkään. 

Vaikka lehtikaktus on toipumisen tiellä, otin siitä varmuudeksi muutaman oksanpätkän kasvattaakseni uuden kasvin. Yllättäen huomasin kahdessa kärjessä nuput. Ehkä olisi viisasta napsaista nuput pois, jotta kasvi käyttäisi kaikki voimansa juurtumiseen. Taidan ottaa emokasvista vielä muutaman pätkän lisää

 

Tämä lehtikaktus on pärjännyt monissa myrskyissä. Kerran edesmennyt kissamme Juuso pudotti kaktuksen terassin kaiteelta maahan. Pudotusta oli kolme metriä ja alla norjanangervopensaat, mutta ilokseni kaktus selvisi hengissä. Silloin kaktuksesta katkesi monta isoa oksaa, joista sain poikasia jaettaviksi ystäville. Itselle en jättänyt ainuttakaan, mitä nyt ihmettelen. 

Kotikadulla alkaa asfaltti näkyä. Öisin mittari painuu pakkasen puolelle, mutta päivisin luvataan plussaa. Viikonlopuksi jopa +7 lämpöastetta ja auringonpaistetta. Johan on jännää tämä maaliskuun alku.