Mielenrauhaa puutarhasta

Tulipa 'Sun Lover'

 

Henkilökohtaiset kriisit sulkevat ihmisen pullomaiseen olotilaan, jolloin elämä tuntuu kapeutuvan vain muutamiin tärkeimpiin toimintoihin ja asioihin. Siltä minusta on tuntunut kohta viikon, kun olen koittanut sulattaa kahdesta suunnasta tulevia surullisia uutisia. Ystävän vointi on kääntynyt huonompaan suuntaan. Samoin isäni. Myöhemmin tämä tilanne muistuu mieleen ehkä ohikiitävinä tapahtumina, mutta nyt koen olevani myrskyn silmässä.

Tulipa 'Apeldoorn's Elite'

Perjantaiaamuun tuli uudenlaista säpinää, kun hävittäjät lensivät kovaäänisesti taivaan halki drooneja jahdaten. Minulla on kännykässäni 112-sovellus, mutta koska paikannus ei ole päällä, ei vaaratiedotetta tullut. Hoivakodissa hoitajat kertoivat saaneensa vaaratiedotteen ennen aamuneljää. Hyvä, että tilanne purkautui nopeasti aamun aikana ja saatoimme palata normaaliin elämään. Vaikka itsestäni ei rauhan ajan lapsena tunnu lainkaan normaalilta nämä tämän päivän sotaisat tunnelmat.

Epidemium x rubrum - Tarhavarjohiippa

Helatorstain päätin käyttää mielenrauhan tankkaamiseen puutarhatöiden parissa. Tyhjensin biokompostorin sekoittamalla kypsyneen massan kasvimaan lavakauluksiin. Ihan jokaiseen ei biokompostia riittänyt. Pian alkaisi olla sopiva aika ryhtyä kylvöhommiin. Suunnitelma on ollut jo jonkin aikaa valmiina, kunhan vain ehtisin.

Fritillaria imp. 'Aurora'

Torstai-illan puutarhakierroksella totesin kasvien jatkaneen kasvua ja kukkimista senkin ajan, jonka itse olen istunut isän sängyn vierellä. Keisarit kukkivat täyttä häkää. Viime syksynä istutetut Aurorat ovat juuri niin kauniita, kuin oletinkin. Keltainen 'Lutea' ei ole noussut ollenkaan. 

Kaikki tarhavarjohiipat näyttivät talven jälkeen huonovointisilta. Kuivia, ruskeita lehtiä, joiden perusteella kuvittelin menettäneeni varjohiipat. Jokin aika sitten huomasin karvaisia versoja nousevan sieltä täältä. Ja nyt ne jo kukkivat. Nuput ovat niin suloisia ja kukat kauniita, tietenkin.

Laitoin trimmerin akut lataantumaan kompostihomman ajaksi. Latauksen valmistuttua trimmasin kanttausurien reunat ja alapihaa kiertävän aidan tyvialueet. Viikonloppuna on tarkoitus leikata nurmikko. Kanttausuratkin kaipaavat tarkempaa kohennusta, mutta sillä tehtävällä ei ole kiire.

Omena Huvitus

Omenapuista Huvitusta jo nuputtaa. Muita en kovin tarkkaan syynännyt, mutta päältä päin katsoen ei nuppuja vielä näkynyt. Saapa nähdä, millainen omenakesä on tulossa. Viime vuonna sato oli varsin vaisu. Kesän 2024 jättisadon kaikki varmasti muistavat. Omppuja riitti mulle, sulle ja kaikille muillekin.

Kitkin myös voikukkia lähinnä istutusalueilta. Nurmikolla saavat kukkia, kunnes huristan niiden yli ruohonleikkurilla. Puiston puolella kasvaa miljoona voikukkaa, mistä syystä mekin näytämme olevan omavaraisia niiden suhteen. Joistain kohdista voikukka lähti kevyesti nykäisemällä, jopa koko juuri tuli mukana. Sitten on niitä voikukkia, jotka ovat tunkeneet juurensa keskelle nousevaa kuunliljaa tai kiveyksen saumaan. Silloin vain minikokoinen dynamiittipanos kykenee irrottamaan voikukan juurineen. Samalla sitten irtoaisi se kasvikin, jonka keskellä voikukka kasvaa.

Kimalainen karviaisessa

Punaherukoiden oksat notkuvat kukista. Lämmin sää on saanut pörriäiset liikkeelle. Saamme ehkä hyvän marjasadon, kun kovin kylmiä öitäkään ei ole tiedossa. Löysin yhden pikkuisen leppäkertun ja nitistin yhden liljakukon. Pitääkin laittaa työlistalle valkosipuliuutteen ruiskutuskierros. Varjoliljoja nousee sieltä täältä. Ne kaipaavat puutarhaihmisen apua liljakukkoja vastaan.

Aidan takana näkyy rivi pajuangervoja. Ne istutin aikanaan estääkseni pikkupoikien pallon lentämisen puutarhaamme. Nyttemmin tilalla on kunnon pallokenttä aitoineen. Joskus pallo edelleen lentää meille poikien innokkaan potkimisen tuloksena. Käyvät sitten soittamassa ovikelloa kysyäkseen, voisimmeko antaa pallon heille takaisin. Kiva tavata kohteliaita pikkupoikia, jotka eivät omatoimisesti kapua aidan yli tallaamaan istutuksiani. 

Leikkaan pajuangervoaidanteen muutaman vuoden välein matalaksi. Näin se on taas jonkin aikaa siistin näköinen. Jos voisin peruuttaa vuosia taaksepäin, en ikipäivänä istuttaisi pajuangervoa. En aidaksi enkä mihinkään muuallekaan. Se tunkee juuriversojaan joka paikkaan. Siksi ajan ruohonleikkurilla alueen aidan ja pajuangervojen välistä lähes aina, kun leikkaan alapihan nurmikon.

Ukkokulta ja Poika leikkasivat pajuangervoaidanteen torstain ja perjantain aikana. Aluksi suunnittelimme kärräävämme oksat kaatopaikan risukeräykseen, kun sinne oli muutenkin asiaan. Päädyimme kuitenkin hakettamaan oksat. Aika pieneenhän ne menivät. 

Malus purpurea 'Aamurusko'

Kirsikoiden kukinta alkaa olla jo ohi. Helsingin puistoissakin hanamijuhlat on jo juhlittu. Kohta on koristeomppujen vuoro. Minulla on alapihalla kaksi nuorempaa koristeomppua: Aamurusko ja Makamik sekä vanhempi Musta Rudolf. Yläpihalla on isoiksi kasvaneet Royalty ja Aamurusko sekä parivuotias Royalty. Innolla odotan, millaisen kukkapilven ne tänä vuonna tarjoavat. Eikä sovi unohtaa ruusuorapihlajaa, jossa nuput jo pullistelevat.

Lavakauluksiin tulee tänä vuonna vähän muutoksia. Laatikko nelosessa kasvoi pensasmustikkaa ja mesimarjaa. Jänis kalusi toisen pensasmustikan nysäksi. Oma syy, kun unohdin verkon. Nyt toinen pensasmustikka on isossa ruukussa odottamassa uutta sijoituspaikkaa, jota en ole vielä keksinyt. Verkotettavaa on syksyisin muutenkin riittävästi. Keksinkö mustikan vaatimuksia vastaavan paikan, jossa olisi jo ennestään verkkoa tarvitseva kasvi?

Mesimarjoja laitoin potteihin odottamaan niinikään uusia koteja. Sain mesimarjaa Lappalainen etelässä -blogin Nilalta. Minulla ei vain ole satomarjalle sopivaa paikkaa. Tykkään mesimarjasta koristekasvina. Se alkaa parhaillaan kukkimaan ja toimii myös hyvänä maanpeitekasvina.

Malus 'Musta Rudolf'

Purppuralehtistä Musta Rudolfia katsellessani ajattelen, kuinka hyvin se toimii japaninvaahteran korvikkeena. Olen kyllä monen monta kertaa pyörinyt puutarhamyymälässä japaninvaahteran ympärillä. Ei vain huvita sijoittaa kymppejä kasviin, jolle ei välttämättä ole tarjota sopivan suojaisaa paikkaa. Taimien hankinta ei muutenkaan ole halvinta huvia. Miksi siis törsätä rahaa hetken hurmioon? Paras vain kylmästi ohittaa houkutukset ja koittaa korvata ne jollain muulla kasvilla. Vaihtoehtoja kyllä löytyy.

Pikkupuutarhassa näyttää vielä aika paljaalta. Koristeomppujen kukinnan myötä myös niiden lehdet puhkeavat täysiin mittoihin. Tove Jansson -ruusu jo vihertää, mutta norjanruusun lehdet ovat vielä pieniä sykeröitä. Penkeissä heräävät perennat kilpailevat tässä vaiheessa lakastuvien scillojen kanssa. 

Monia ärsyttää lakastuvat scillat, jotka saavat puutarhan näyttämään sotkuiselta. Loppujen lopuksi se on aika lyhyt vaihe. Jos näky käy hermoille, voi ripotella lehtien päälle kevyesti multaa. Tuleepa tuplasti hyvää ainesta, kun scillat maatuvat multakerroksen suojassa. Ja todennäköisesti myös runsain mitoin uusia scilloja tulevina vuosina.

Glaucidium palmatum - Sinikämmen

Pikkupuutarhassa kiertäessäni tarkoitukseni oli tsekata, joko mesikämmen kukkii. Meinasi jäädä kukat huomaamatta, kun keskityin katselemaan vieressä kukkivaa jouluruusua. Jonka kukinta on jo hieman hiipumassa kasvin keskittyessä uusien lehtien tuottamiseen. Vaan kukkiipa sinikämmen nimensä mukaisesti sinisin kukin. Ja sen vieressä maasta mönkii esiin toinen sinikämmen, joka kukkii valkoisin kukin.

Viikonloppu on edessä. Ja paljon monenlaista tekemistä. Ihan hyvä, sillä puutarhatyöt ovat mieluisia ja terapeuttisia. Pihalla touhutessa olo helpottuu ja ajatusmaailma järkevöityy. Toki sisälläkin olisi vino pino silittämistä ja jotain syötävääkin on kehitettävä. Suunnittelin tekeväni parsarisottoa. Omasta maasta saan muutaman parsan, mutta ne eivät vielä riitä isompaan annokseen. Niinpä ostin kaupasta lisää.

Isää en tietenkään unohda. Aion käydä häntä katsomassa myös viikonloppuna. Mihin menenkin, puhelin on mukana. Ulkomaanreissuja varten minulla on kätevä "kaulapussi", johon kännykkä sujahtaa näppärästi ja josta se on puutarhassakin helposti otettavissa.

Prunus padus - Tuomi

Laitoin tämän jutun jo julkaistavaksi ja menin nukkumaan. Sain hetki sitten hoivakodista puhelun. Isä on nukkunut pois. Se on surullista, mutta myös luonnollista. Isä eli kaksi kuukautta yli 98 vuoden.  

Lämmin kiitos kaikille tähän saakka saamistani kauniista sanoista. 
Kaunista viikonloppua ihan jokaiselle!

 

Tunteikkaita hetkiä

Hatanpään kartano

Viime päivät ovat olleet tunteikkaita hetkiä täynnä. Ajoittain tuntuu, etten enää yhtään enempää surullisia asioita jaksa. Ihmisen tunnemaailma kestää näköjään ratkeamatta yllättävän paljon. Venyy ja venyy, vaan ei ratkea. 

Ystävältäni löydettiin viime kesänä pahanlaatuinen aivokasvain. Se leikattiin, jonka jälkeen seurasi säde- ja sytostaattihoitoja. Joulukuussa hänelle tehtiin uusi aivokuvaus, jossa kasvaimen todettiin kasvaneen hoidoista huolimatta. Mitään ei ollut tehtävissä. Ystävä siirtyi palliatiiviseen hoitoon, missä hän on sinnitellyt yllättävän pitkään.

Hatanpään arboretum 

Jutun alkupään kuvat ovat Hatanpään arboretumista, jossa kävelin hetken ystävän tapaamisen jälkeen mieltäni rauhoittamassa.

Matkasin maanantaina junalla katsomaan ystävääni. Hän on tällä hetkellä Tampereen Hatanpään puistosairaalassa täysin vuoteenomana. Ystävä tunnisti minut ongelmitta. Aika pian keskustellessa huomaa hänen olevan sekava. Istuimme ystävän puolison kanssa sängyn molemmin puolin. Emme kumpikaan ryhtyneet kinaamaan ja oikaisemaan pikkuseikkoja, vaan toisiamme vilkaisten siirryimme sujuvasti aiheesta toiseen. 

Magnolia Vanha Rouva

Tuntui hyvältä halata ystävää ja pitää häntä kädestä kiinni. Aluksi koitin virittää muistoja viimeisen kolmen vuoden aikana tekemistämme ihanista Tampere-retkistä. Ystävä keräsi tietoa rakennuksista, nähtävyyksistä, museoista, kulttuurista. Hän suunnitteli meille mielenkiintoisia kierroksia aluksi Tampereen kaupungin alueella, myöhemmin laajensimme myös naapurikuntiin. Yhteisillä retkillä kahvittelimme, lounastimme ja juttelimme maailman asioista. Muistelimme opiskeluaikoja ja aikoja, jolloin lastasimme itsemme lisäksi neljä lastamme ystävän tipparelluun ja huristimme vaikkapa eväsretkelle espoolaiseen Marketanpuistoon.

Minulle jäi vaikutelma, ettei ystävä enää muistanut viimeisintäkään retkeä, jonka teimme maaliskuussa 2025. Tuntui haikealta ja surulliselta. Olen tavattoman iloinen, että saimme kokea yhdessä nuo pikkulapsivuodet ja viime vuosien kiinnostavat retket. Samalla olen äärettömän surullinen, että se kaikki on ohi. Että ystävä on lipumassa pois, lopullisesti.

Haikeutta ja surua oli yhdelle päivällä tässäkin aivan riittävästi. Jo edellisenä iltana hoitaja soitti isän hoivakodista, että isä voi huonosti. Enteitä on ollut jo jonkin aikaa, joten yllätys tämä puhelu ei ollut. Hoitaja sanoi, ettei akuuttia hätää ole. Kerroin olevani puhelimella tavoitettavissa. 

Tampereella ollessani hoitaja soitti isästä. Hänen vointinsa oli huonontunut entisestään. Hän ei syö, ei juo, ei suostu ottamaan lääkkeitä. Lääkäriin oltiin yhteydessä. Lääkäri totesi, että koska isällä on elvytyskielto, häntä ei ryhdytä väkisin hoitamaan. Pyritään tekemään isän olo mahdollisimman kivuttomaksi ja levolliseksi. 

Tampereen Tallipiha

Paluujunalle lähtöä odotellessani menin Tampereen keskustan Tallipihan kahvilaan kahville. Olen käynyt Tallipihalla aiemminkin. Silloin siellä on aina ollut paljon muitakin kävijöitä, eikä pienissä puodeissa ole välttämättä ollut tilaa katsella myytäviä tuottaita. Nyt Tallipihalla oli mukavan rauhallista. Pihan hauskoja asetelmia saattoi katsella ja kuvata ilman muiden käsiä, kasseja ja poninhäntiä omien valokuvien kulmissa.

Soitin paluumatkalla junasta isän hoitajalle. Tilanne ei ollut parantunut. Sovimme, että menen heti aamulla isän luo. Ellei yön aikana tilanne muutu. Huonosti nukutun yön jälkeen lähdin aamulla hoivakotiin. Pikkuveli tuli myös. Isä oli nukkunut yön kohtuullisen rauhallisesti, mutta aamulla hän oli jälleen todella levoton ja tuskainen. 

Lääkäri teki saattohoitopäätöksen. Sillä tavoin saimme isälle paremmat mahdollisuudet kunnon kipu- ja rauhoittavaan lääkitykseen. Kotisairaala tuli hoivakotiin laittamaan isälle kanyylin olkavarteen. Se teipattiin tuhdisti, jotta isä ei repisi sitä pois. Kanyylin kautta sairaanhoitaja antoi heti aluksi rauhoittavan lääkkeen ja perään morfiinia kipulääkkeeksi. Vartin päästä isä alkoi selvästi rauhoittua. Hänen hengityksensä muuttui tasaisemmaksi, eikä hän rimpuillut itseään sängyn laitoihin.  

Iltapäivällä lähdin kotiin syömään ja lepäämään. Hoitaja olisi tuonut minullekin ruokaa, mutta eipä maistunut. Isän luona olisi voinut yöpyäkin. Ajattelin, että muut sisarukset ja läheiset voivat vierailla vuorostaan isän luona, kuten ilmeisesti tapahtuukin. Menen taas aamulla katsomaan, mikä on tilanne. Ellei minua sitä ennen hälytetä paikalle.

Isä täytti kaksi kuukautta sitten 98 vuotta. Alkuvuodesta tehdyssä vuositarkastuksessa lääkäri totesi isän olevan fyysisesti varsin hyväkuntoinen. Glaukooma on vienyt isän näkökyvyn. Kuulo on hyvin heikko ja muistisairaus edennyt. Runsas vuosi sitten isään sai vielä paremman keskusteluyhteyden. Silloin hän tunnisti minutkin helposti ilman, että moneen kertaan huusin nimeäni hänen paremmin kuulevaan korvaansa. Silloin hän sanoi eläneensä jo riittävän pitkän elämän, sanoi olevansa valmis lähtemään. 

Saattohoitopäätös ei tarkoita sitä, että isän kuolema olisi lukkoonlyöty. Se on kuitenkin askel kohti hyvästien jättämistä. Tavallaan olen hyvästellyt isää jo pitkään. Poissa on ollut jo useamman vuoden kaikesta kiinnostunut, mielellään keskusteleva ja väittelyjäkin kaihtamaton mies. Vielä isä ei ole kokonaan poissa, mutta sisälleni on astunut tyhjyys, jonka tällä hetkellä täyttää valtava huoli ja murhe. Aikanaan huoli ja murhe muuttuu muistoiksi isästä. 

Tiistain sade on piristänyt luontoa ja puutarhaa. Vesisadetta on luvassa lisääkin, minkä toivotan tervetulleeksi. Viikonlopuksi luvataan kesäisiä lämpötiloja. Olisiko pian aika muuttaa tomaatit ja kurkut kellarista kasvariin? Mielen kapasiteetti ei nyt oikein riitä puutarha-asioihin. Aikansa kutakin.

Vihertää ja kukertaa

Syreenipenkin tulppaanit, Sun Lovereita luultavimmin.

 

Kaikkialla kasvaa niin, että sen kohinan saattaa kuulla. Jos vain peipposen laululta ja mustarastaan luritukselta muita ääniä erottaa. Uni rapisee silmistä oitis, kunhan vain sängystä noustessaan katsoo ulos ikkunasta. Vihreän kaikki sävyt ovat niin maassa kuin puissakin. Istutusalueilla runsaan vihreyden joukosta nousee värejä ja muotoja. Näitä näkymiä ei vaan kyllästy katselemaan.

Allium christophii - Tähtilaukka

Majalispenkin tähtilaukat venyvät pituutta. En ole muistanut kurkistaa, näkyykö lehtiruusukkeiden keskellä nuppuja. Majalispenkki on tarkoitus pitää toistaiseksi vapaana monivuotisista, jotta mullasta mahdollisesti vielä nousevat ruusunversot voi kaivaa pois vahingoittamatta mitään tärkeää. 

Suunnittelin laittavani tänä vuonna daaliat suoraan Majalispenkin maahan. Päätinkin laittaa ne isoihin muoviruukkuihin, joissa siirrän ne syksyllä kellariin. Jospa sillä tavoin saisin daaliajuurakot paremmin talvehtimaan. Viime syksynä nostin juurakot ruukuista, käärin sanomalehdissä pahvilaatikoihin. Kävin säännöllisesti katsomassa juurakoita ja suihkuttelin paketteja mätänemistä varoen. Valtaosa kuivui. Opettelemista siis riittää.

Balkaninvuokot

Puutarhakierroksilla pääsee päivittäin leikkimään Darwinia. En sentään uusia lajeja maailman mittakaavassa voi löytää tai nimetä. Kaikkea kivaa maasta nousee. Osa melkein unohdettuja ja siksi suuria yllätyksiä.

Balkaninvuokkoja en ole pariin-kolmeen vuoteen istuttanut ollenkaan. Valkeakuulaan alla ne ovat viihtyneet hyvin ja runsastuneet. Pitää vain olla tarkkana erottaakseen ne lukuisten kirjokevättähtien ja idänsinililjojen joukosta. Kohta nuo scillanlehdet alkavat lakastua. Laitan niiden päälle kevyen kerroksen multaa. Sinnehän maatuvat.

Clematis integrifolia 'Aljonushka - Tarhakellokärhö

Kärhöjen kanssa keväät ovat aina jännitystä täynnä. Systemaattinen kärhökierros on vielä tekemättä. Eikä sillä kiirettä olekaan, kun jalokärhöt tykkäävät usein nukkua muita pidempään. Parin päivän tauon jälkeen saattaa löytyä useita yllätyksiä. Tarhakellokärhö Aljonushkat ovat kumpikin reippaassa kasvussa. Ne saattavat olla tänä keväänä erityisen tyytyväisiä lisääntyneestä valosta, kun leikkasin kärhöjen läheisyydessä kasvavat ruusupensaat mataliksi.

Neljästä ruusupensaasta tuli iso kasa piikikkäitä oksia. Ne oli tarkoitus viedä kaatopaikan risukeräykseen, mutta päätinpä sittenkin hakettaa oksat. Sain kesällä 2016 kokeiltavaksi Tegeran nahkaiset ruusuhanskat. 10 vuoden ajan ne ovat olleet kovassa käytössä, mutta kulumisesta huolimatta ovat edelleen toimivat. Hanskat käteen ja haketin pihalle. Pari piikkiä osui lähinnä kuluneiden sormenpäiden kautta. Kämmenessä ei tuntunut miltään nostella hakettimeen esimerkiksi Ritausman oksia, joissa on miljoona tanakkaa piikkiä valmiina porautumaan puutarhurin kämmeniin. 

Etsin Tegeran sivuilta vastaavia ruusuhanskoja, mutta en löytänyt. Ehtiessäni tehostan etsintää hankkiakseni uudet ruusunpiikkejä kestävät hanskat. On sitten varahanskat, kun nuo sanovat sopimuksensa irti. Ei ole tähän mennessäkään tullut Ukkokullan kanssa kinaa, kumpi enemmän ruusuhanskoja kulloinkin tarvitsee. Voi niitä silti olla kummallekin omat.

Anemone sylvestris - Syysvuokko

Muutamia kasveja odotan keväisin erityisen paljon. Sinikämmen kuuluu niihin ja senhän jo totesinkin heränneen. Syysvuokko on toinen silmäteräni. Alapihan Kiemurapenkissä ei vielä näy eloa. Siitäkään huolimatta, että siellä syysvuokko on kasvattanut komean puskan ja tehnyt siementaimiakin. Toivon mukaan se nostaa pian päätään.

Sen sijaan tuoreempi versio eli sisäänkäyntiä vastapäätä, Saapaspolun vieressä kasvava syysvuokko kurkistaa mullasta. En aio olla ahne, hyvä jos edes yksi syysvuokko on elossa. 

Asparagus officinalis 'Gijnlim' - Parsa

Oman pihan kevätherkut alkavat nekin työntää itseään mullasta. Olenkin viime aikoina valmistanut pari kertaa parsarisottoa, joka on niin hyvää. Hetken kun vielä odottelen, voin tehdä sitä oman maan parsasta. 

Kellarissa asuvilla taimilla on kaikki hyvin. Tomaatit, kurkut ja paprikat siirsin isoihin kasvatusastioihin 24.4. Siirron yhteydessä laitoin niille tukikepit, mutta tukinarut sain viritettyä vasta maanantai-iltana. Naruilla ei tässä vaiheessa ole vielä suurtakaan merkitystä, jonka vuoksi kieputin ne tukikeppien yläpäähän. Tomaattien ja kurkkujen siirryttyä aikanaan kasvihuoneeseen, kiinnitän tukinarut kasvarissa pitkittäin kulkevaan naruun.

Paprika 'Roter Augsburger' kukkii

Viikonloppuna laitoin kasvihuoneen kummallekin pitkälle sivulle tuplaharsot. Odottavat siellä, kunnes yölämpötilat nousevat sellaisiin lukemiin, että tomaatit ja kurkut uskaltaa viedä lämmittämättömään kasvariin. Viime vuosina tuo ajankohta on sijoittunut toukokuun toiseksi viimeiselle viikolle. Harsojen suojaavaa vaikutusta on silloin tarvittu viikon parin ajan.

Acer - Vaahtera

 
Vaahteravauvat eivät enää ole vauvoja, vaan esiteinejä. Sirkkalehtien tilalle on kasvanut selvästi vaahteranlehdiksi tunnistettavat lehdet. Kymmensenttinen varsi on jo puutunut ja istuu maassa niin tiukasti, että välillä joutuu kaksin käsin kiskomaan saadakseen taimen ylös maasta. Pitäisiköhän kysyä naapurustosta, löytyisikö innokkaita pikkuipanoita kiskomaan vaahteroita sopivaa korvausta vastaan. No, ehkä sittenkin kitken ne itse. Vältyn jonkun tärkeän kasvin menettämiseltä ja toisaalta saatan nähdä monenlaisia ihmeitä tonttia tutkiessani.

Paris quadrifolia - Sudenmarja

Uutisissa kerrottiin, että kansalaisille kaavaillaan jopa vankeustuomiota vieraslajien levittämisestä. Kunnon sanktio luonnolle aiheutetuista haitoista saattaa joissain tapauksissa olla paikallaan. Entä miten luonnon itsensä levittämisinnon kanssa tulisi menetellä? Muutama vuosi sitten meidän pihalle ilmestyi sudenmarja. Ensin yksi, sitten muutama lisää. Tänä vuonna niitä näyttää ilmestyneen oikein isompi porukka. 

Minua sudenmarjat eivät haittaa. Itse asiassa ne ovat aika nättejä kasveja sinisine marjoineen. Kasvi on myrkyllinen. Myrkytystapaukset ovat olleet harvinaisia, kun kasvissa on vain yksi marja ja sekin vastenmielisen makuinen. Lapsiperheille tällainen kasvi on tietenkin hankala asia. Meidän pihalla pikkulapsia ei juurikaan nykyisin käy. 

Leikkasin keskiviikkona nurmikon ensimmäisen kerran tänä kesänä. Se oli venähtänyt paikoin ihan kunnolla. Muutaman corydalis-keskittymän kiersin. Voikukkien yli ajoin parikin kertaa, mutta tunnetusti ne ovat taitavia litistämään itsensä ja nuppunsa ruohonleikkurin ulottumattomiin. Jonkun verran olen kitkenyt voikukkia istutusalueilta ja käytäviltä. Lisää olisi kitkettävänä. Kunnan puistoalueella kasvaa joka kesä voikukkia valtoimenaan. Nurmikko ajetaan yleensä vasta, kun valkoisia hahtuvia lentelee ympäriinsä. Ei siis ihme, ettei meillä ole voikukista puutetta.

Tulipa 'Persian Pearl' - Tähtitulppaani aamukuosissa

 
Alkamassa on toukokuun toinen viikonloppu ja sunnuntain äitienpäivä. Hyvää viikonloppua kaikille!

Lämpimät onnittelut äideille, myös edesmenneille ja tuleville.

Koska kukkii -haasteen lopputulos

Prunus 'Accolade' - Koristekirsikka Kevätsuudelma 4.5.2026

 

Kottikärryn kääntöpiirin Päivi haastoi minut osallistumaan Hiidenkiven puutarhassa -blogin Minnan liikkeelle laittamaan "Koska kukkii" -haasteeseen. Tämä oli minulle viides haastekerta. Aina yhtä vaikea saada tarkkoja osumia. Lopulta kuitenkin hajonta arvion ja toteutuman välillä on aika pieni.

Osallistuin tänä vuonna haasteeseen seuraavilla kasveilla:

Kasvi	Ennuste	Toteutunut
Iris ret. 'Purple Hill' - Kevätkurjenmiekka	5.4.26	12.4.26
Helleborus spp. 'Anna's Red'  - Kirjavalehtinen jouluruusu	19.4.26	11.4.26
Prunus 'Accolade - Koristekirsikka Kevätsuudelma	30.4.26	4.5.26

Kevätkurjenmiekka mietti kukkimista viikon pidempään, mitä ennustin. Jouluruusu taasen otti viikon varaslähdön ennustamaani päivämäärään nähden. Näistä raportoin täällä. 

Accolade 2.5.2025

 

Koristekirsikan suhteen ehdin jo murehtia, ettei se kuki laisinkaan. Muutaman päivän se myöhästyi arviostani. Murehtiminen on siinä mielessä aiheellista, että nuppuja/avautuvia kukkia on alta kymmenen. Vuosi sitten kukkia oli tämän vuotiseen verrattuna suorastaan yltäkylläisesti.

Kylän rusokirsikat 14.5.2022. Tuoreempi kuva on vielä ottamatta.

 

Oman pihan hanamia ei tänä vuonna vietetä. Kylän ostoskeskuksen kaksi isoa rusokirsikkaa on parhaillaan vaaleanpunaisina pilvinä, joten siellä voin käydä ihailemassa kukkivia puita ja myöhemmin alas leijailevia terälehtiä. 

Koristeomenapuu 'Makamik'

 

Kaikki kuusi koristeomppuani näyttävät virkeiltä eli eivät ole talvesta pahemmin kiusaantuneet. Kaikissa on jo nuppujakin näkyvissä. Voin siis jättää tämän vuoden hanamin väliin ja ryhtyä odottamaan koristeompun kukinnan ihailemista. Annan jokakeväiselle ilmiölle nimen kokuiha.

Kiitos vielä Minnalle kivan haasteen kehittämisestä ja liikkeelle laittamisesta. Kiitos Päiville haastamisesta.