Kuukauden sitaatti/mietelause

Iris 'Katharines Gold' - Kevätkurjenmiekka 30.3.2025

 

Kristiina K:n maaliskuun haaste aihe on kuukauden sitaatti/mietelause. Eli lause, joka jäi mieleen kirjasta, elokuvasta tai keskustelusta, tai jonka löysit vaikka netistä.

Teini-ikäisenä olin runojen suurkuluttaja. Ensin tutustuin Eino Leinoon, josta tie vei nopeasti lukuisiin kotimaisiin ja ulkomaisiin runoilijoihin. Keräsin mieluisia runoja pieneen Marimekko-kuvioiseen muistivihkoon. Myöhemmin työelämässä tapasin tehdä työkavereille onnittelukortteja, joihin etsin kulloinkin sopivan runon.

Moni lyhyt runo tai pitkästä runosta otettu osa toimii myös mietelauseena. Keräsin aforismeja ja sitaatteja ihan vain itselleni ja niinikään onnittelukorteissa käytettäväksi.

Joku aforismi on kulkenut mukanani vuosien ajan. Moni taas ei enää välttämättä puhuttele, vaan tilalle on tullut uusia mieltä liikuttavia mietelauseita. Puutarhaharrastuksen myötä monet kasveihin ja kasvattamiseen liittyvät aforismit miellyttävät.

Matteuccia struthiopetris - Kotkansiipi 26.5.2025

Seuraava melko koruton lausahdus on jäänyt mieleen, sillä sen sanoi lohdutukseksi äitini sydänsuruja kotona itkiessäni. Äidin lausahdus ei se tainnut juuri silloin kovasti lohduttaa. Myöhempinä vuosina olen ymmärtänyt, että oikeassahan äiti oli. Aurinko paistaa sinne risukasaankin saaden vähitellen surun hälvenemään ja elämän tuntumaan taas yrittämisen arvoiselta.

Paistaa se aurinko risukasaankin.

  -Tuntematon-

Lilium lan. 'Flore Pleno' - Tiikerililja kerrottu 30.8.2025

 

Runoilija, kirjailija, toimittaja Tommy Tabermannin runoista olen tykännyt. Tiedän hänen kuolleen johonkin sairauteen, mutta vasta nyt netistä tietoja kaivaessani luin hänen kuolleen aivokasvaimeen heinäkuussa 2010. Tieto häthkähdyttää minua ehkä siksi tavallista enemmän, koska ystäväni on parhaillaan saattohoidossa samasta syystä.

Minulla on muutamia Muurlan Lasin valmistamia viinilaseja, joissa on Tommy Tabermannin runoja. Seuraava niistä on hyvä ohjenuora meille kaikille. 

Ihmeitä ei pidä odotella, ihmeitä pitää tehdä.

-Tommy Tabermann-

Kaksi seuraavaa aforismia kuvaavat vallan hyvin intohimojani. Kirjat ja kasvit täyttävät vapaa-aikani koloja tehokkaasti. Kolmantena voisi mainita kutomisen, mutta siinä on ollut välillä pitkiäkin taukoja.

Tulen ihan kipeäksi, jollei minulla ole mitään luettavaa. Silloin kelpaa surkeampikin romaani, jonka tosin vaihdan parempaan heti tilaisuuden tullen. Kovin helposti en mitään kirjaa jätä kesken. Viime aikoina olen kyllä opetellut olemaan siinä suhteessa itselleni armollinen. Jos kirjan lukeminen on yhtä tuskaa, sallin itselleni siirtää sen kierrätykseen menevään pinoon kesken jääneenä.

"Muuta ei tarvita... kuin talon täydeltä kirjoja ja puutarhan täydeltä kukkia."

Puutarhaihminen olen ollut pienen ikäni. Siinä lajityypissä päästin itseni valloilleen omakotitaloon muutettuamme. Puutarhahulluus on vuosi vuodelta lisääntynyt. Miten ihanaa onkaan elää sellaisen harrastuksen parissa, jossa on toki välillä pieniä murheita, mutta joka pääasiassa tuottaa hyvää mieltä.

"Jos omistat puutarhan ja kirjakokoelman, sinulta ei puutu mitään."

–Cicero-

Lappalainen etelässä -blogin Nilalta saatuja kasveja 28.7.2025

Oheinen mietelause kuvaa hyvin minua puutarhaihmisenä. Kauppapuutarhurin taitoa ja yritteliäisyyttä minussa ei ole. Ei myöskään kansalaisten ruokahuoltoon tarvittavien tuotteiden viljelijää. Olen kaikessa keskivertoviherpeukalo, joka on oppinsa hankkinut yrityksen ja erehdyksen kautta. Sillä kuuluisalla kantapään avulla. Niinpä puutarhani on varsinainen sillisalaatti.

"Puutarhuri kasvattaa muutamia kasveja, maanviljelijä monia, keskivertoviherpeukalo kaikkea."

-Tuntematon-

Sorbus ulleungensis 'Dodong' - Tuurenpihlaja 4.6.2025

Monen asian suhteen olen jälkiviisas. Onneksi edes niin. Olisi aika surkeaa, jos en ottaisi mistään oppia, vaan pahimmassa tapauksessa tyhmenisin vuosi vuodelta. Omassa puutarhassa tärkeitäkin asioita on tullut tehtyä väärinpäin. Seurauksia saan manailla ja koittaa korjailla jatkuvasti.

Kunpa pieni kiinalainen tai kuka tahansa olisi heti alkuun sanonut minulle tuon seuraavana olevan oivallisen mietelauseen. Hedelmäpuut sentään älysin istuttaa puutarhaani heti alkuvuosina. Koristepuut meinasivat unohtua kokonaan. Muutama vuosi sitten lähdin korjaamaan tilannetta. Hyvä niin. Koskaan ei ole liian myöhäistä. Eihän?

"Paras aika istuttaa puu oli kaksikymmentä vuotta sitten. Toiseksi paras aika on nyt."

-Kiinalainen sananlasku-

Rosa Hurdal - Norjanruusu 3.7.2025

Kohtasin ruusuinnostuksen joskus 2012-2013. Silloin ryhdyin ahkerasti kaivamaan istutuskuoppia yhä lisääntyville pensasruusuille. Siinäkin asiassa olisin voinut käyttää enemmän aikaa tutkimiseen ja tutustumiseen. Olisi jäänyt muutama liian innokas juuriversoilija hankkimatta.

Ranskalainen Alphonse Karr viittaa mietelauseessaan ruusujen piikkeihin. Ne ovat monille yhtä inhottavia kuin minulle juurivesat. Jos haluan kauniisti kukkivia ruusupensaita, on punnittava, siedänkö siinä sivussa negatiivisia ominaisuuksia. Tämä pätee kaikkeen muuhunkin elämässä, miksei myös puutarhassa.

"Jotkut ihmiset jaksavat marista siitä, että ruusuissa on okaita.
Minä olen kiitollinen siitä, että okaissa on ruusuja."

-Alphonse Karr (1808-1890), ranskalainen kirjailija ja kukkakauppias-

 

Krookus 28.3.2025

Kaikki tämän postauksen kuvat ovat viime vuodelta.

Kiitos Kristiinalle kivasta haasteesta.

 

Piippojahdin aloitus

Iris ret. 'Katharine Hodgkin' - Kevätkurjenmiekka

 

Kevään ensimmäinen piippojahti tuotti tuloksia. Aurinkoisesta Oikearinteestä lumiraja on paennut vauhdilla paljastaen altaan kuivia lehtiä, mutta myös reippaana nousevia kevätkurjenmiekkoja. Näiden pitäisi olla 'Katharine Hodgkineja'. 

Galanthus 'Flore Pleno' - Lumikello

Myös Huvitus-omenapuun alla lumikellot ovat tulleet esiin. Itse asiassa osa näistä nousi jo joulukuussa, jolloin laitoin niille verkon suojaamaan jäniksiltä. Pelkäsin myöhemmin sataneen lumen painaneen lumikelloja niitä vahinoittaen. Niin ei ollut onneksi käynyt. 

Perjantaina mittari näytti etelän puolelle lämpöä +8.9℃. Talon varjoisammallakin puolelle lämpö kohosi +5℃ asteeseen. Öisin on muutama aste pakkasta ja auton ikkunat aamuisin umpijäässä. Samoihin lukemiin mittari nousi myös lauantaina.

Kävin kuvaamisen jälkeen laittamassa kevätkurjenmiekoille verkon päälle. Jäljistä päätellen jänikset loikkivat jatkuvasti pitkin pihaa ruokaa etsimässä. Paras varmistaa, etteivät pääse napsimaan varhaisia kukkiani. 

Näiden ruusujen myötä toivotan kaikille naisille 

Hyvää Naistenpäivää! 

Olette ruusun ansainneet, ihan jokainen. 

 

Tomaatit multaan ja vatsaan

 
Tammikuussa kelloköynnöksiä ja paprikoita kylväessä oli vielä aika vaikea saada itsensä kevättunnelmiin. Nyt paukkupakkasten alkaessa olla ohi - ainakin niin toivon - kevät on jo huomattavasti uskottavammin näköpiirissä. Jos vähän psyykkausta tarvitsenkin, siinä auttaa tomaattien kylvö. Se tapahtuu tässä huushollissa perinteisesti maaliskuun alkupäivinä.

Multaan piilotin seuraavien tomaattien siemeniä:

Solanum lyc. 'Sungold'
Solanum lyc. 'Supersweet 100"
Solanum lyc. 'Gardener's Delight'
Solanum lyc. 'Vilma'
Solanum lyc. 'Yellow Pearshaped' ja
Microdwarf 'Orange Dream', jonka siemeniä sain pari vuotta sitten Kivipellon Sailalta.

Taimilaatikko on nyt pesuhuoneen lattialämmössä, josta sen nostan takkahuoneen ikkunan alla olevalle pikkupöydälle, kunhan itämistä alkaa näkyä. Kun nämä on koulimiskuntoisia, onkin aika sytyttää kasvilamppu kellarin esikasvatushuoneeseen. Takkahuoneeseen ei enää montaa pottia mahdu. Eikä onneksi tarvitsekaan, kun kellarissa on hyvä paikka ja tilaa jatkaa kasvatusta.

Laitoin siemenpussit järjestykseen ja kirjoitin taimilaput jo edellisenä iltana. Kun sitten seuraavana päivänä aloin kylvämään, kummastelin, eikö 'Golden Sunrise' -tomaattia enää olekaan. Tarkoitus on käyttää olemassa olevia siemenpusseja ennen minkään uuden tilaamista. 'Golden Sunrise'n siemenet olivat niitä harvoja, joita tilasin vuodenvaihteessa Impectalta. 

Siivotessani kylvöurakan jälkiä, löysinkin avaamattoman pussin kaipaamaani 'Golden Sunrisea'. Pussi oli tarttunut toiseen siemenpussiin ja niinollen jäi tältä erää kylvämättä. Multahommat eivät tähän loppuneet. Aion kylvää myös unohtuneet tomaatin siemenet. Jonain toisena päivänä. Hyvin ehtivät.

Käymme ruokakaupassa yleensä kerran viikossa. Toisinaan kauppareissuja tulee enemmänkin, jos huomaan jonkin tärkeän loppuneen. Tai olen muuten asioimassa ruokakauppojen läheisyydessä. Pakastimeen ja kuivaruokakaappiin tuppaa kertymään monenlaista, jonka vuoksi olen viime viikkoina pyrkinyt systemaattisesti ruoanvalmistuksessa tyhjentämään omia varastoja.

Kuivaruokalaatikosta löytyi erilaisia tomaattivalmisteita ja purkki kikherneitä suolaliemessä. Siitä vaan reippaasti googlettamaan, jolloin löytyi sopivasti kikherne-tomaattikeitto. Kyllä tulikin hyvää soppaa, jota aivan varmasti teen toistekin. Tämä keitto muistuttaa hieman andalusialaista tomaattikeittoa, johon ihastuimme Espanjassa lomaillessamme jouluna 2019.

Ystävänpäiväksi tekemäni suklaakakku.

 
Tallennan hyväksi havaitut ruokaohjeet ja kirjaan niihin mahdollisesti tekemäni muutokset. Laitan myös merkinnän, jos kyseinen ohje miellyttää sekä maun että valmistuksen kannalta. Tästä on apua vaikkapa silloin, kun etsin johonkin tiettyyn hetkeen sopivaa ruokaa.

Kuvat olen lainannut Korpikangas Siemen -sivuilta

Minulle tulee varsin vähän mainoksia, mikä on hyvä. Eipä tarvitse niitä kantaa paperikierrätykseen, kun muovi- ja kartonkikierrätettävää on jo ihan riittävästi. Postilaatikosta sattui kuitenkin yhtenä päivänä löytymään Korpikangas Siemenen luettelo, jossa on sivu tolkulla toinen toistaan houkuttelevempia kuvia. 

Luettelo pyöri muutaman päivän työpöydällä sillä seurauksella, että tilasin pari uutta daaliajuurakkoa. Saapuvaksi odotan vasemman kuvan vuokkodaalia 'Blue Bayou' ja oikean kuvan kaulusdaalia 'Night Butterfly'. 

Kuvat olen lainannut Korpikangas Siemen -sivuilta.

Liljojakin tuli tilattua seuraavasti: ylävasemmalla tiikerililja Lilium lancifolium splendens 'Lady Alice' ja yläoikealla tiikerililja Lilium lancifolium splendens 'Red Velvet'.

Marhanliljoja on vaikea vastustaa. Odotan saapuvaksi alavasemman kuvan Lilium martagon 'Fairy Morning' ja alaoikean kuvan Lilium martagon 'Peppard Gold'.  

Vanha lehtikaktukseni on ollut pitkään huonossa hapessa. Kuvittelin pelastavani sen siirtämällä kasvin altakasteluruukkuun. Siitä kaktus ei tykännyt ollenkaan. Lehtien pudottelu kiihtyi sellaista vauhtia, että pelkäsin kasvin lopun olevan lähellä. Altakasteluruukku on muovia (tai jotain muovin kaltaista ainetta), joka ei saviruukun lailla hengitä. Etenkin talviaikaan liikakastelun uhka on suuri, jollei huomaa pitää kunnon välejä vesisäiliön täyttämisellä. 

Palautin lehtikaktuksen  takaisin saviruukkuun. Palautusvaiheessa huomasin huonovointisuuden syynä olleen todellakin liika märkyys. Nyt kaktus on selvästi piristynyt. Se on alkanut kasvattaa jatkoa lähes jokaiseen oksanpätkään. 

Vaikka lehtikaktus on toipumisen tiellä, otin siitä varmuudeksi muutaman oksanpätkän kasvattaakseni uuden kasvin. Yllättäen huomasin kahdessa kärjessä nuput. Ehkä olisi viisasta napsaista nuput pois, jotta kasvi käyttäisi kaikki voimansa juurtumiseen. Taidan ottaa emokasvista vielä muutaman pätkän lisää

 

Tämä lehtikaktus on pärjännyt monissa myrskyissä. Kerran edesmennyt kissamme Juuso pudotti kaktuksen terassin kaiteelta maahan. Pudotusta oli kolme metriä ja alla norjanangervopensaat, mutta ilokseni kaktus selvisi hengissä. Silloin kaktuksesta katkesi monta isoa oksaa, joista sain poikasia jaettaviksi ystäville. Itselle en jättänyt ainuttakaan, mitä nyt ihmettelen. 

Kotikadulla alkaa asfaltti näkyä. Öisin mittari painuu pakkasen puolelle, mutta päivisin luvataan plussaa. Viikonlopuksi jopa +7 lämpöastetta ja auringonpaistetta. Johan on jännää tämä maaliskuun alku.

Heippa sitten helmikuu!

 
Keskiviikkona aurinko paistoi ja pakkanenkin paukkui - vielä aamusta. Iltapäivällä lauhtui -5 asteeseen. Talvi on pitänyt otteessaan jo kaksi kuukautta. Vuodenvaihteessa lunta ei ollut nimeksikään. Sen jälkeen sitä on satanut hissukseen. Viimeisimmät lumet ovat sataneet 21.-22.2., jolloin pääsi ihan oikeisiin  kolaushommiin. Seuraava satsi eli torstain myräkkä olikin runsas, mutta onneksi lyhyaikainen. Ehdimme kolata suurimman osan sataneesta lumesta ennen kuin se plussa-asteiden johdosta muuttui painavaksi nuoskalumeksi.

Keskiviikkona 25.2. puutarha näytti oikein nätiltä lumiasussaan. En vain mahda sille mitään, että lumi- ja pakkasjutut alkavat jo kyllästyttää. Olisi kiva tehdä puutarhakierroksia pysähtyen välillä sormet mullassa tutkimaan, joko sieltä jotain kiinnostavaa olisi nousemassa. Paras varautua, että ainakin maaliskuu menee vielä talvisissa merkeissä. 

Viiniportti 27.12.2025

Joulukuun lopussa oli vielä plussa-asteita. Tämän viiniportin kuvaamisen aikaan olen merkinnyt kalenteriin päivälämpötilaksi +2...+0.7. Seuraavana päivänä mentiinkin jo muutama aste pakkasen puolelle ja siellä on pysytty aivan eiliseen torstaihin saakka. Kylmimmillään mittari on näyttänyt -25℃.

Viiniportti 25.2.2026

Viiniportin läheisyydessä on nyt lunta noin 30 cm. Varrellisilla kuomilla ei aivan kuivin jaloin pääse alapihalla kulkemaan. Jalkine hörppää lunta, joten sukkien vaihto on edessä sisälle palattua. 

Nilalta saatu keijunkukka Syreenipenkissä 28.12.2025.

 
Pakkanen tuli joulun jälkeen lumettomaan ja sateisen syksyn jäljiltä märkään maahan. Kaikki satanut lumi on toivon mukaan toiminut lämpöpeitteenä kasveille. Tänä keväänä onkin runsaasti jännättävää, kuinka kasvit ovat selvinneet. Etenkin menneen kesän aikana istutetut ovat vaaran kohteina.  Ne eivät ole ehtineet kasvattaa kunnon juuristoa. Sain paljon kasveja Lappalainen etelässä -blogin Nilalta. Saadut kasvit aiheuttivat dominoilmiön jo olemassa olevien kasvien keskuudessa eli yksi jos toinen kasvi löysi uuden asuinpaikan. Jännättävää minulla on siis yllin kyllin. 

Kartiovalkokuuset 25.2.2026

Keskiviikkona sain vihdoin vietyä varjostusverkot alapihan kahdelle kartiovalkokuuselle. Ne ovat olleet samalla paikalla jo vuosia. Istutusvuotta en muista, koska niiden kohdalla päiväys on jäänyt merkitsemättä. Kartiokuuset ovat kalliita ja hidaskasvuisia, joten niiden suhteen kannattaa nähdä vähän ylimääräistä vaivaa. 

Mahoniat 25.2.2026

Myös talon puistopäädyssä kasvavat mahoniat katsoin tarpeelliseksi varjostaa. Niissä oli jo joitakin ruskeita lehtiä, mitä ehdin säikähtää. Yhtenä talvena mahonioista kuivui useita oksia. Sain blogikavereilta neuvoja, että mahonia kestää kuivien oksien leikkaamista ja kasvattaa tilalle uutta. Kuten ne sitten tekivätkin. 

Omista huolista kannattaa puhua, kun aina löytyy apua ja asiantuntemusta. Ei ole mikään häpeä tunnustaa osaamattomuuttaan tai tekemiään mokia. Jokaiselle sellainen on varmasti tuttua. Tuntuu hyvältä saada neuvoja, joiden avulla tilanteet korjaantuvat. Tuntuu myös hyvältä olla joskus auttavana ihmisenä.

26.2.2026

Torstaina heräsimme tuuleen ja tuiskuun. Kuten illalla ennustettiinkin. Lunta oli pakkaantunut varaston oven taakse niin paljon, että ulos pääsi luikahtamaan vain vatsaa sisään vetämällä. Ensimmäisenä pitikin putsata ovi ja portaat. Lumitöitä riitti kahdelle ihmiselle puolentoista tunnin edestä. Iltapäivällä joka suunnasta tuulen pyörittämä lumisade muuttui vetisemmäksi. Aura saapui kadullemme vasta iltakahdeksan aikaan. 

Torstaiaamuna näin pitkästä aikaa peuran puistoalueella. Seurasin ikkunasta sen loikkimista syvässä lumessa. Samalla jännitin, oikaiseeko se yläpihalla meidän pihaan paikasta, jossa ei ole aitaa? Ei tullut. Pysähtyi jalkakäytävälle miettimään, mihin suuntaan jatkaisi matkaa. Lähti sitten siitä tien yli metsään.

Biolanin lämpökompostori on täynnä ja nollilla. Olen laittanut biojätteet anopilta perittyyn lämpökompostoriin, joka sekin alkaa jo täyttyä. Torstaina laitoin 5 litran kanisterin täyteen kuumaa vettä ja sen sitten Biolanin kompostoriin. Kanisterin vesi jäähtyy melko nopeasti, joten siihen on välillä vaihdettava kuuma vesi. Tyhjensin kompostorin marraskuussa, joten tilaa siellä kyllä on, kunhan massa alkaa muhimaan ja sen myötä painumaan alaspäin. 

Copaea scandens - Kelloköynnös 

Pari kelloköynnöstä on jälleen putkahtanut pintaan ja oikaissut koukkunsa. Tämä kuvan kaveri ei meinannut millään päästä eroon siemenen kuoresta. Suihkuttelin kuorta pehmittääkseni sitä. Kun siihen ilmestyi pieni rako, leikkasin kuorta varovasti teräväkärkisillä ristipistosaksilla. Tiesin ottavani suuren riskin vahingoittaa lehteä, mutta tiesin myös taimen piinan jatkuvan, ellei kuori irtoaisi.

Copaea scandens - Kelloköynnös 

Saksitemppuni auttoi. Pitkään tiukassa paketissa olleet sirkkalehdet alkavat vähitellen suoristua. Myös toinen kelloköynnös on edelleen siemenkuoren puristuksessa. Sen tilanne näyttää niin kinkkiseltä, että luultavasti jätän sen saksimatta.

Viikonlopun kävelyreissulla tapasimme ihanan punaturkkisen kissan, jonka hellyydenkipeydelle ei meinannut tulla loppua laisinkaan. Se pyöri jalkojamme hinkaten, rapsutuksia ja silityksiä pyytäen. Ja niitähän me sille annettiin. Tiedän kissan asuvan siinä lähellä, joten en ollut siitä huolissani. 

Hetken pelkäsin, että kissa seuraa meitä kotipihallemme. Ehkä se sieltä olisi omaan kotiinsa osannut palata, mutta onneksi kissa jäi odottamaan, tulisiko sen seuraksi uusia kävelijöitä.

Tämä lumipipo oli kiven päällä.

Ihan vielä emme voi talvelle hyvästejä jättää. Takatalvi saattaa koitella monta kertaa. Vääjäämättä olemme menossa kohti kevättä ja kesää. Sanokaamme heipat helmikuulle ja toivottakaamme maaliskuu tervetulleeksi. 

Aurinko pilven takaa,
välillä kurkistaa.
Ilo kevään tulosta,
mieleen tulvahtaa.

Sulakkeita vaihtamassa

Järven jäällä pysyi hyvin pinnalla.

 

Niin se vain ihminen oppii jatkuvasti uutta, vaikka kuinka kuvittelisi oman pään olevan jo tärkeää tietoa täynnä. Oppiminen on mukavaa, mutta pakon edessä ja kiiretilanteessa tiedon hankkiminen tuppaa nostamaan sykettä liiaksikin. 

Tiistaina olin suunnitellut tekeväni monta rästihommaa. Aloitin heti aamutoimien jälkeen täyttämällä pesukoneen pyykillä. Samalla oli tarkoitus leipoa useampaa sorttia ja laittaa vielä parin päivän ruoat uuniin leipomusten jälkeen. Kymmeneltä kuului naksahdus ja keittiöstä sammui valot. Päivä on siihen aikaan jo valoisa, mutta työpöydän ja liesituulettimen valot ovat tarpeen työskennellessä. Meidän tienoolla ei ole ollut montaakaan sähkökatkosta aluerempan jälkeen. Sitä ennen sähköt meni pois, jos vain lintu istahti sähkölangalle. Mikä siis oli nyt syynä?

Talvi on katkonut monta vanhaa puuta kirjastomäessä.

 
Aluksi suhtauduin sähköttömyyteen tyynesti. Kun sitten tutkin asiaa, huomasin ongelman olevan laajempi. Sähköpatterit kylmenivät koko talossa, hella, mikro, eikä mikään muukaan vempain toiminut. Leipomiset jäivät kesken. Kahvi keitettiin kodinhoitohuoneessa, jonne sähköä tuli. Nettiyhteys toimi vain mobiiliverkossa. Kellari pimeni kokonaan.

Kylän talviuintipaikak.

 
Lauantaina traktori kävi auraamassa kotitien. Kaverilla oli jalka kaasulla vähän turhankin painavana. Ennen meidän liittymää hän ajoi liian lähellä tien reunaa, jolloin traktorin toisen puolen renkaat upposivat syvälle ojaan. Vieressä on sähkökaappi, josta sähkö tulee meille ja lähitaloihin. Mietimme, josko traktori olisi vahingoittanut maassa olevia piuhoja?

Yksi kolmesta lähijärvestä.

 
Ukkokulta soitti sähköyhtiöön. 12 minuutin jonotuksen jälkeen hän sai kuulla olevansa vihdoin ensimmäisenä vuorossa. Sitten joku sanoikin hänelle, että he soittavat takaisin keskiviikkoaamuun mennessä. Ukkokulta oli soittanut tavalliseen asiakaspalvelunumeroon. Silloin minulla kilahti, jos ymmärrätte, mitä se tarkoittaa. Tutkin kännykälläni sähköyhtiön sivuja. Löysin sieltä ympärivuorokautisen vikailmoitusnumeron, johon soitin heti. Miesääni ilmoitti olevansa digioppaani kysyen, mitä tarvitsen. Menin hetkeksi sanattomaksi, kunnes ymmärsin sanoa haluavani tehdä vikailmoituksen. Digiopas totesi minun tarvitsevan henkilökohtaista apua ja siirsi puhelun asiakaspalvelijalle. 

Pääsimme järven pohjukasta siirtymään takaisin "kovalle maalle".

 
Ystävällinen kaveri kysyi tarpeelliset tiedot. Hän näkevänsä meillä olleen aamukymmenen aikaan virtapiikin, mutta muuten sähköä pitäisi tulla niin meille kuin naapureillekin. Vika ei siis ole heidän sähkökaapissaan. Hän kehotti meitä tutkimaan pääsulakkeet. Vaikka niissä ei näkyisi vikaa, ne on syytä yksitellen tarkastaa ja tarvittaessa vaihtaa ristikkäin vian löytämiseksi.

Hetki kului tutkiessa kaikki 36 sulaketta.

 
Jaha, tiedän kyllä sulakkeet. Olen niitä ennenkin vaihtanut, vaikka edellisestä kerrasta on jo paljon aikaa. Niin sitten avattiin varastossa oleva sähkökaappi ja käytiin yksitellen läpi kaikki 36 sulaketta. Otsalampun valossa, sillä varasto on talon varjoisalla puolella ja iltapäiväkin oli jo pitkällä. Ehjiä olivat kaikki. Mikä neuvoksi?

Olin sopinut sähköyhtiön asiakasneuvojan kanssa, että mikäli emme löydä vikaa, ottaisin heihin uudelleen yhteyttä. He lähettäisivät tarvittaessa sähköasentajan tutkimaan tilannetta. Niin sitten veivasin saman asiakaspalvelunumeron uudelleen käyden tutun keskustelun ensin digioppaan kanssa, joka siirsi minut ihka oikealle ihmiselle.

Joku on dipannut herkkuja lumeen.

 
Tällä kertaa sain jutella naisihmisen kanssa. Hän totesi, että meidän kannattaa edelleen tutkia asiaa, koska sähköasentajan käynti meillä maksaisi runsaan 300 euroa, vaikka hän ei mitään tekisi. Ei esimerkiksi vaihda sulakkeita, vaikka niistä vian löytäisi. Sulakkeet on asiakkaan itse hankittava ja vaihdettava. Sulakeasioita netissä tutkiessani joku oli jäänyt mieltäni kaihertamaan. Niinpä älysin kysyä, miten pääsulakkeet erottaa muista sulakkeista? Melkeinpä kysymystä esittäessäni tajusin meidän olleen hakoteillä mittaritaulun sulakkeita tutkiessamme. Asiakasneuvoja kertoi, etteivät pääsulakkeet välttämättä ole sisätilojen mittaritaulussa muiden sulakkeiden kanssa, vaan esimerkiksi ulkoseinässä olevassa sähkötaulussa. 

Ulkoseinän sähkökaappi.

 
Kiitin neuvojaa, kipaisimme ulos avaamaan talon seinässä olevaa sähkökaappia. Sieltähän ne pääsulakkeet löytyivät. Muutama ruuvi auki ja sulakkeet pois. Vika löytyi. Mutta sopivan kokoisia varasulakkeita ei tietenkään ollut. Ukkokulta kiireesti naapurikunnan rautakauppaan ostoksille. Pian hän palasi uusien sulakkeiden kanssa. Vaikka vain yksi kolmesta oli viallinen, vaihdoimme kaikki. 

Tadaa...valot syttyivät, patterit alkoivat lämpiämään, hella toimi ja niin toimi jälleen kaikki muukin. Liesituulettimen ja mikroaaltouunin kello- ym. näyttöjä piti pitkän tauon jälkeen säätää. Se oli pientä sen rinnalla, että olin jo valmistautunut viettämään yön paksujen vällyjen alla ja jättämään aamupuuron syömättä.

 
Episodi kesti käytännössä koko tiistaipäivän. Keskiviikkovastaiselle yölle oli luvattu reilua pakkasta. Sähkösotkua selvittäessämme vedin ylimääräistä villaa päälle, mikä sai ajattelemaan ukrainalaisten kohtaloa heidän aloittaessaan elämää viidennen sotavuoden kurimuksessa. Pientä on minun sulakemurheeni sen rinnalla.

Sytytin illalla kynttilän lyhtyyn ukrainalaisia muistaakseni.

 
Tulin myös ajatelleeksi, kuinka parisuhteessa usein nainen heittäytyy miehen tiedon ja taidon varaan, vaikka hän olisi kykenevä tekemään täysin samat asiat. Meillä on mielestäni melko tasa-arvoinen parisuhde eli mitään lukkoonlyötyjä miesten tai naisten töitä meillä ei ole. Tehtävät on hoidettu pitkälti niin, että tilanteesta riippuen se tekee joka osaa ja ehtii. 

Tunnustan kuitenkin, etten ole esimerkiksi tekniikassa, puutöissä tai erilaisten sähkölaitteiden kanssa kovin hyvä. Niinpä olen aivan huomaamatta antanut Ukkokullan hoitaa sellaiset tehtävät. Viime aikoina mieleen on noussut, ettei meistä kumpikaan ole turvassa sairaudelta tai kuolemalta. Varmaan näitä ajatuksia lisää lähipiirissä tapahtuneet vakavat tilanteet. On siis aiheellista ottaa selvää kodin tärkeistä asioista, opetella kinkkisiäkin asioita ja jakaa puolison kanssa vastuuta ja osaamista. Vastoinkäymisten hetkellä on sitten helpompi selvitä eteenpäin.

Runkotuijilla on talvihatut päässä.

 
Tiistain draama huushollissamme oli varmaan sieltä helpoimmasta päästä. Se, että otin ohjat käsiini ryhtyen selvittämään ongelmaa ja löytäen siihen ratkaisun, nosti mukavasti itsetuntoa. Olen aina pitänyt Ukkokultaa viisaana ja taitavana. Kuten hän onkin. Vaan enpä ole tyhmä ja taitamaton minäkään. Huh, alkoiko omakehu haisemaan?