Unikot avautuivat viime yönä, jokunen on vielä nupullaankin. Pari vuotta sitten yritin järjestellä kukkapenkkiäni siten, että siirsin kaikki löytämäni unikot omalle alueelleen. Nepä eivät tykänneetkään minun järjestyksestäni vaan pongahtelevat edelleen ihan mihin kohtaan itse haluavat. Unikoiden loistava punainen väri näkyy kyllä muiden kukkien seasta, joten saavat kukkia, missä tahtovat.
Toinen kylmä ja runsasluminen talvi koetteli tuija-aitaamme. Kaiketi ne olisivat talvesta vielä selvinneet, mutta eivät lumiauran niiden päälle kerta toisensa jälkeen heittämää lumitaakkaa. Ensimmäisen talven jälkeen siirsin pari pahimmin kärsinyttä muualle. Yhdestä oli latva katkennut ja sen istutin keittiön ikkunan lähelle. Ehkei se nyt latvattomana kasva niin paljon korkeutta, eikä siten myöskään estä näkyvyyttä ikkunasta. Kiitokseksi henkensä pelastamisesta tuija värkkäsi oksistoonsa käpyjä.
Helleviikon aikana ehdin käsitellä terassit ja pihakalusteet puuöljyllä. Varjoisammalla puolella terassi ei ime aivan yhtä tehokkaasti uutta öljyä ja se jää usein hiukan tahmeaksi, vaikka pyyhinkin ylimääräiset öljyt pois. Ilmassa leijuu jatkuvasti jos jonkinlaista siementä ja nöyhtää, enkä millään saa terassejani pysymään siistin näköisinä. Kaiketi siihen on sopeuduttava osana Suomen kesää.
Juuso-kissamme nauttii lämpimistä päivistä. Se ei juuri sisälle syömään tule, vaan lötköttää pitkässä heinikossa vaihtaen vain paikkaa sen mukaan, miten aurinko pihamaalla liikkuu. Heinikossa on hieman kosteaa ja varjoisaa. Ja sieltä se välillä nappaa hiiren tai päästäisen. Hiiret maistuvat Juusosta makoisalta, mutta päästäisille joudumme pitämään hautajaisia harva se päivä. Tänä vuonna Juusolla ei ole ollut vielä ainuttakaan punkkia. Kenties ensimmäistä kertaa Juuson niskavilloihin ampullista pusertamani punkkimyrkky edesauttaa punkkien poissaoloa.
Illan tullen Juusokin on vihdoin kömpinyt viidakostaan esille ja tarkastelee aamulla leikkaamaani nurmikkoa.
Toinen kylmä ja runsasluminen talvi koetteli tuija-aitaamme. Kaiketi ne olisivat talvesta vielä selvinneet, mutta eivät lumiauran niiden päälle kerta toisensa jälkeen heittämää lumitaakkaa. Ensimmäisen talven jälkeen siirsin pari pahimmin kärsinyttä muualle. Yhdestä oli latva katkennut ja sen istutin keittiön ikkunan lähelle. Ehkei se nyt latvattomana kasva niin paljon korkeutta, eikä siten myöskään estä näkyvyyttä ikkunasta. Kiitokseksi henkensä pelastamisesta tuija värkkäsi oksistoonsa käpyjä.
Helleviikon aikana ehdin käsitellä terassit ja pihakalusteet puuöljyllä. Varjoisammalla puolella terassi ei ime aivan yhtä tehokkaasti uutta öljyä ja se jää usein hiukan tahmeaksi, vaikka pyyhinkin ylimääräiset öljyt pois. Ilmassa leijuu jatkuvasti jos jonkinlaista siementä ja nöyhtää, enkä millään saa terassejani pysymään siistin näköisinä. Kaiketi siihen on sopeuduttava osana Suomen kesää.
Juuso-kissamme nauttii lämpimistä päivistä. Se ei juuri sisälle syömään tule, vaan lötköttää pitkässä heinikossa vaihtaen vain paikkaa sen mukaan, miten aurinko pihamaalla liikkuu. Heinikossa on hieman kosteaa ja varjoisaa. Ja sieltä se välillä nappaa hiiren tai päästäisen. Hiiret maistuvat Juusosta makoisalta, mutta päästäisille joudumme pitämään hautajaisia harva se päivä. Tänä vuonna Juusolla ei ole ollut vielä ainuttakaan punkkia. Kenties ensimmäistä kertaa Juuson niskavilloihin ampullista pusertamani punkkimyrkky edesauttaa punkkien poissaoloa.
Illan tullen Juusokin on vihdoin kömpinyt viidakostaan esille ja tarkastelee aamulla leikkaamaani nurmikkoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Päivänkakkara, kielonkukka, metsätähti, nurmennukka
kuiskii meitä seurakseen, puutarhan helmaan suloiseen.
Kommentista mukava muisto jää, se pitkään mieltä lämmittää.
Kiitos Sinulle vierailustasi!