Intiaanikesästä ukkosmyrskyn kautta syyskauteen

Kirjoitin lauantaina 27.8.2011:

Yllättäen tuli miltei helteisen lämmintä. Mittari näyttää edelleen 22 lämpöastetta ja päivä on sentään jo kallistumassa iltaan. Sinänsä ihan mukavaa, mutta päivällä ei pahemmin jaksanut rankempiin hommiin ryhtyä. Taisi ilman kosteusprosentti olla melko korkealla, koska ponnisteleminen aiheutti hikivirran otsalle. 

Kaivoin kellarista öljylyhdyt esille ja täytin ne lamppuöljyllä. Tarkoitus on ripustaa lyhdyt iltasella omenapuihin. Rannikkoseudulla,  Pohjanmaalla, Uudessakaupungissa ja enenevässä määrin myös muualla Suomessa vietetään tulevana viikonloppuna Venetsialaisia: veneily- ja mökkeilykauden päättäjäisiä, veden, tulen ja valon juhlaa. Auringon laskiessa tulee tosiaan syksyisen pimeää. Miten se tuntuukin niin läpitunkemattomalta. Eilen illalla laitoin pihaoven kiinni yhdentoista maissa, enkä hetkeen nähnyt missään valon pilkahdusta. Hetken päästä kuitenkin silmäni tottuivat ja siellä täällä näkyi naapuriston valoja. Vaatii taas aikamoista sopeutumista päivien lyhentymiseen ja ilmojen kylmenemiseen.

Kaktukseni ovat viettäneet kesän pihamaalla kuritettavana ja se on tehnyt niille silmin nähden hyvää. Uusia lehtiä tunkee sieltä täältä ja toiveessa on myös kukinta sisätiloihin siirtymisen jälkeen. Tavanomaiset marraskuun ja joulukuun kaktukset ovat aina vähän kukkineet, vaikka olisivat viettäneet kesän sisälläkin, mutta tänä vuonna odotan edes pientä yllätystä parilta suurelta lehtikaktukselta.  

Kivituhka on tästäkin siirtynyt ties minne.

Tänä aamuna herätys tapahtui klo 4.30 hirvittävällä rysähdyksellä. Salamoi ja rytisi ja vettä tuli aivan valtavasti. Nousin sulkemaan ikkunat ja totesin kissan tärisevän sängyn alla. Se ei erityisemmin tykkää ukkosesta. Katselin jonkin aikaa keittiön ikkunasta, miten koko piha lainehti vedestä. Tiilikatolta harvoin kuuluu vesisateen ääniä, mutta nyt sade rummutti sellaisella voimalla, että melu oli melkoinen. Palasin takaisin peiton alle ja jossain vaiheessa olin nukahtanut uudelleen. Ukkokulta lappoi kellarista vettä viiden ämpärillisen verran ja minä mittailin käytäviltä kadonneen kivituhkan määrää. Etenkin kesäkukat ovat liiskaantuneet terassin lattiaan ja alapihan nurmikko tirisee märkyydestä. Huomasin myös, että kaikenlaista risua, roskaa ja kivituhkaa oli tullut myös talon toisessa päässä naapurin aidan vierustaa nurmikolle. Hommaa on siis tiedossa heti, kun sopiva ajankohta pihatöille taas tulee.

Aika voimalla vesi on tuonut nurmelle risuja ja muuta roskaa.

Kriikunat alkavat kypsyä. Hyvä sato tulossa. Lähellä kotiamme on autioitunut tontti, josta meidänkin kriikunapuut on aikanaan haettu. Sieltä napsimme kirjastoreissulla taskut täyteen matkaevästä. Ehkä täytyy lähipäivinä käydä ämpärin kanssa keräämässä sato hylätyistä puista. Sinnehän ne kriikunat putoavat heinikkoon mätänemään. Meidän kriikunat eivät ole yhtä kypsiä kuin autiotontilla, mutta eipä mene pitkään niidenkään valmistumisessa.

Tuoksuvatukka kasvaa nopeasti ja toimii kesäaikana hyvänä näköesteenä. Meillä osa vatukoista sijaitsee paikassa, jossa rankkasade tuppaa kaatamaan niitä kulkuväylille. Aiempina kesinä olen napsinut kokonaisen oksan maata myöten pois. Sen jälkeen kasvi muuttuu vähän ryvettyneen näköiseksi. Tänä kesänä leikkasin vain häiritsevän osan oksasta. Hämmästyneenä huomasin, että vatukka kasvattaa leikattuun kohtaan uusia versoja. Tämä onkin parempi tapa, sillä näin vatukka näyttää hyvältä ja tuoreelta.

Viikonvaihteessa juhlittiin synttäreitä ja vieraat toivat kauniita kukkia. Ruusuja ja kesäkukkia. Niiden kanssa olen testannut kamerani asetuksia. Syystä tai toisesta makrokuvaaminen ei nyt onnistu halutulla tavalla. Jokin säätö on hukassa ja sekös harmittaa.

Myös leikkoruusut ovat ihania. Nämä vaaleanpunaiset ovat pitkävartisia, komeita ja tuoksuvia.

Gerpera kestää pitkään maljakossa.

Ihana kesäkukkakimppu ja keskellä koristekurpitsa.

 

Juusolla on välillä merkillisiä nukkuma-asentoja. Ehkä tuon tuolin alle kiertyneen hännän on tarkoitus toimia ankkurina tai tasapainottajana, jotta katti pysyy tuolilla. Hauskasti sillä on tapana laittaa tassut pään alle mahallaan nukkuessaan.
 
Iltaisin Juuso odottaa olohuoneen matolla, että minä lähden nukkumaan. Se saattaa tulla jopa motkottamaan kirjastoon, jollen hampaiden pesun jälkeen menekään suoraan makuuhuoneeseen. Kun sitten suunnistan kohti sänkyä, kissa seuraa perässä. Se pyörii ja hyörii etsien sopivaa asentoa ja samalla selittää minulle jotain. Lopulta se mätkähtää viereeni iltapesulle ja lopulta painaa päänsä lakanalle. Välillä koitan yön pimeydessä, vieläkö se on vieressäni. Käteni osuessa sen turkkiin, se kurnahtaa ja käännähtää selälleen kehräämään. Usein se myös kuorsaa kuin kuka tahansa kumppani.

Kurpitsat ovat kasvaneet ja nyt ne kiemurtelevat jo nurmikon puolelle. Sääli, ettei itse hedelmät ehdi kypsyä. Kurpitsa on meidän pihallamme ollut helppo ja satoisa; nyt se vaan laitettiin liian myöhään kasvamaan. Ukkokulta säilöö sadon etikkaliemeen. Kesäkurpitsaa on myös grillattu ja valmistettu muutenkin tuoreena. Muutama vuosi sitten jaettiin valtavia kurpitsoja sukulaisille ja naapureille. Millään ei niitä kaikkia olisi ehtinyt valmistaa ja syödä.

Koivunlehtien kellastuminen on alkanut ja ne myös varisevat alas. Onneksi ilma ei kuitenkaan kylmennyt ihan niin hurjasti kuin ennakkoon säätiedotuksissa sanottiin. Auringon paistaessa lämmintä oli 16 astetta, jossa tarkenee ilman pitkähihaista - ainakin minä. Vielä en kuitenkaan ala lehtiä haravoimaan. Seuraavan kerran nurmikkoa leikatessani silppuan puista pudonneet lehdet siihen, missä ne nyt ovatkaan. Syksy saapuu vääjäämättömästi ja siitä en tykkää. Lähestyvä syksy vaikuttaa minuun jo nyt siten, etten saa oikein mitään aikaan pihamaalla. Etenkin tällaiset päivät, jolloin välillä sataa ja välillä paistaa ovat hankalia. Haluan tehdä hommat kerralla alusta loppuun. En erityisemmin välitä keskeytyksistä. No, eiköhän tässä vielä hyviä työpäiviäkin tule. Sopivasti aurinkoa ja sen verran kuivaa, että lapioiminen sujuu kastumatta.