 |
| Lehtikuuset |
Talven lähestyessä on keksittävä uudenlaista tekemistä päivien täytteeksi. Puutarhassa ei vain riitä tekemistä kuin nimeksi. Onneksi kylänraitilla riittää tutkittavia kilometrejä. Lauantaina lähdin askeltamaan reippaasti kohti kolmen kilometrin päässä sijaitsevia kauppoja. Valkoviinietikka pääsi loppumaan, joten sen hakemisesta sai oivallisen syyn ulkoiluun.
Laitoin selkääni minirepun, jonne pieni etikkapullo olisi hyvin sopinut. Niinhän siinä sitten kävi, että ostin monta muuta juttua ja paluumatkalla jouduin vuorottelemaan käsiä turhan painavaksi äityneen kassin kantamisessa.
 |
| Koristeomena Musta Rudolf |
Tintit ovat huolehtineet tehokkaasti koristepuiden ja -pensaiden marjojen syömisestä. Musta Rudolfissa on edelleen paljon pikkuisia omenoita. Samoin Makamikissa runsaasti suurempia omppuja. Eiköhän ne talven mittaan maistu linnuillekin.
 |
| Jäniksen papanoita |
Kesän aikana en ole omalla tontilla nähnyt ainuttakaan jänistä. Taatusti niitä meidänkin puutarhassa seikkailee. Ei vain satuta samanaikaisesti näkyville. Puiston puolella iso rusakko loikkii ympäri vuoden. Joku jänis oli jättänyt nurmikolle papanansa. Olikohan mielenosoitus siitä, että olen verkottanut maukkaimmat kasvit.
Maa ei ole vielä lainkaan jäässä, mutta ripottelin kuitenkin talvensuojan Austin-ruusuille ja magnolialle. Tuonne talvensuojan alle laitoin haravoituja lehtiä.
Laitoin myös kärhöjen tyville ruukkusoraa, kuten ole tehnyt aiemminkin. Nyt asia meinasi unohtua, mutta onnekseni Kruunuvuokko mainitsi asian omassa postauksessaan.
 |
| Aristolochia macrophylla - Piippuköynnös |
Piippuköynnös on päättänyt luopua lehdistään. Tämän kasvin kohdalla ei voi puhua kauniista syysruskasta. Kattilankannen kokoiset lehdet muuttuvat harmaanruskeiksi, jonka jälkeen ne putoilevat omia aikojaan tuulen riepottamiksi. Sen jälkeen näkymä on kuin kustantajaansa pettynyt kirjailija olisi viskonut teoksena irtolehtinä pitkin poikin.
Leikkasin maahan ulottuvat köynnöksen oksat pois ja keräsin lehdet käsin. Lähtivät irti likimain henkäisemällä eli en tehnyt kasville minkäänlaista väkivaltaa. Kas, etten ole aiemmin tätä tapaa kokeillut. Eipä tarvitse kulkea metsästämässä kilpaa tuulen kanssa kuivia lehtiä.
 |
| Physocarpus 'Lady in Red' |
Physocapuksista eli heisiangervoista on muutamassa vuodessa tullut lempipensaitani. Tänä vuonna istutettu 'Lady in Red' ei ole vielä suostunut päästämään irti lehdistään. Lehtiä on vielä monissa muissakin heisiangervoissa. Tämän ladyn keväistä tapaamista odotan innolla.
 |
| Jokin karhunsammal kenties? |
Omaan pihaan on kasvanut pikkuinen kuusimetsä. Tosin kyseessä on Pikkupuutarhan Kotikiven päällä kasvava sammal. Tätä pikkulinnut eivät ole kaivaneet pois, kuten on käynyt kiven toisella puolella kasvavalle matalammalle sammaleelle. Vaikka tintit pöllyttävät sammalta irti, kasvaa se yllättävän nopeasti takaisin.
Täällä on ollut muutama harva pakkasyö. Tintit naputtelivat ahkerasti ikkunaan huomautellen, että laitahan ihminen meille syötävää. Niin tein. Ensin laitoin kolmeen eri paikkaan talipötköt. Ne syötiin vajaassa viikossa. Laitoin uudet kolme ja pariin paikkaan myös siemenautomaatit. Pikkulintuja oli ruokailemassa jonoksi asti. Mutta niin oli myös harakoita, variksia ja naakkoja.
Jos viisi harakkaa ja toinen mokoma naakkoja maasta ponnistaen ja lähimmiltä oksilta pyristellen viettää tuntitolkulla ruokintapisteessä, ei sinne muilla linnuilla ole asiaa. Ja ruokakin loppuu silmänräpäyksessä.
Ostin kaupasta uudet kolme talipötköä, vaan en ole laittanut niitä vielä ulos. Enkä hetkeen laitakaan. Ensinnäkin maa on edelleen sula ja mittari edelleen reilusti plussan puolella. Lisäksi meidän on tarkoitus Ukkokullankin kanssa syödä sen sijaan, että törsään ruokarahat talipötköihin. Kolme talipötköä maksaa n. 15 euroa.
Käyn läpi henkistä taistelua: Eivätkö kaikki linnut tarvitse ruokaa? Ovatko isot linnut vähemmän arvokkaita verrattuna pikkulintuihin? Arvokeskustelu itseni kanssa on edelleen kesken. Kallistun vahvasti pikkulintujen puolelle. Harakat, varikset ja naakat pitävät hurjaa meteliä kinastellessaan keskenään, eivätkä anna pikkulinnuille minkäänlaista sijaa. Pidän pienen tuumaustauon ja toivon rähinälintujen sen aikana muuttavan muualle. Jospa sitten jatkaisin tinttien ruokintaa...
Kotikadun ojassa kukkii sinnikäs voikukka. Niitä olen kitkenyt omasta pihasta käytäviä myöten ihan viime päiviin saakka. Löytyy niitä lisääkin kitkettäväksi, mutta tähän aikaan vuodesta puutarhaihminenkin muuttuu hieman suurpiirteisemmäksi. Ehkä jossain vaiheessa tulee lunta ja hoitaa voikukan pois päiviltä. Tai sitten ei. Siis ei tule lunta tahi voikukka jatkaa keväällä siitä, mihin nyt syksyllä jäi.
 |
| Koristeomena 'Makamik' |
Kun syksyllä peippo lähtee
ja laulu häviää
ja metsä on aivan tyhjä,
niin puilla on ikävää.
Sen vuoksi tulee tuuli
ja oksia kiertelee,
se tekee pesiä puihin
ja niissä humisee.
Ja kun pieniä peippojansa
puu muistaa suruissaan,
niin tuulen hassu laulu
sen panee nauramaan.
– Aale Tynni
