Ateneumissa ja kylänraitilla

Syysvuokot kukkivat Forumin Kukontorilla

 

Tässä yhtenä päivänä muutin lennosta suunnitelmia hyppäämällä bussiin, joka huristi kotipysäkiltä Helsinkiin. Bussin maksulaite ei taaskaan toiminut, joten HSL-korttini saldo pysyi entisellään. Iso joukko muitakin matkustajia sai ilmaisen matkan. Tosin puoli bussillista opiskelijoita oli vähemmän tyytyväisiä joutuessaan matkustamaan moottoritiellä muutaman kilometrin eteenpäin seuraavalle pysäkille, kun kuljettaja unohti painaa jarrua Lommilan pysäkin kohdalla. Moottoritiellä ei pysäkeitä tuhka tiheään ole, eikä siellä myöskään tehdä U-käännöksiä.

Hesa-reissuni tarkoitus parin muun jutun ohella oli höylätä museokorttiani Ateneumissa, jossa on meneillään Arcana Borealis - pohjoisen naiset ja esoteerisuus -näyttely. Näyttelyteksti kertoo aiheesta seuraavaa: 

Anitra Lucander (1918-2000 Helsinki): Vihreä puu

Napsin kuvia joistakin teoksista. Oma maku ilman muuta vaikuttaa valintoihin. Värimaailma on yksi sellainen, muoto toinen. Pidän kyllä abstrakteistakin töistä, mutta silti huomaan usein päätyväni tunnistettavaan taiteeseen. Mielenkiintoista tässä näyttelyssä on minusta naistaiteilijoiden runsaus. Monta tuttua nimeä ja yhtä monta itselle vierasta.

Eva Bremer (1894-1964 Vaasa): Tanssija Enayat Hanoumin muotokuva

Kuvataiteessa itselläni on peukalo keskellä kämmentä eli en osaa piirtää tikku-ukkoja kummempaa. Ajattelen ja kuvittelen, että muotokuvan maalaaminen on vaikeaa verrattuna esimerkiksi maisemamaalaukseen tai sommitelmien tekemiseen. Varmaan tätä ajatelmaani tukee tarve tunnistettavuuteen eli jos itse maalaisin muotokuvan, toivoisin kohteen näkevän maalauksessa itsensä. 

Helene Schjerfbeck (1862-1946 Helsinki): Enkeli ristiinnaulittuna

Näyttelyssä on muutama Helene Schjerfbeckin maalaus, jotka tunnistaa hänen tyylistään heti nimeä näkemättä. 

Julia Nord: Kolme henkivartijaa

Laila Pullinen (1933-2015): Jeanne d'Artic II

Kuvanveistäjä Laila Pullinen lienee useimmille tuttu henkilö. Viime aikoina on uutisoitu, kuinka Vantaan Hakunilassa sijaitsevasta veistospuistosta on varastettu isojen töiden pronssisia osia. Runsas vuosi sitten samaisesta paikasta vietiin kaksi suurta pronssiveistosta. Varkaiden tavoite näissä pronssivarkauksissa on tienata rahaa myymällä materiaali sulatettavaksi.

Meri Genetz (1885-1943 Helsinki: Omakuvat vuosilta 1934 ja 1938

Meri Genetz kuuluu niihin taiteilijoihin, josta en tiedä mitään. No, se ei ole kovin ihmeellistä, sillä on paljon muitakin asioita, joista en mitään tiedä. Nimen perusteella taiteilijan voisi sijoittaa moneen Euroopan maahan. Ihan suomalainen hän on. Kuoli talvisodan pommituksessa saadun kaasumyrkytyksen aiheuttamaan keuhkokuumeeseen Helsingissä.

Outi Pieski

Outi Pieskin teoksen tunnistin, sillä hänen työnsä oli esille myös alkuvuodesta Kiasman saamelaista nykytaidetta esittelevässä Entiset ainoat -näyttelyssä. Muistaakseni olen nähnyt hänen työnsä myös Espoon Emmassa.

Åsa Elzen (Visby 1972 -): Transkriptio Kesannosta 2019

Tämä suuri tekstiiliteos tulkitsee Maja Fjaestadin 1919 suunnittelemaa mattoa, joka kuvaa lepäävää kesantopeltoa.

Yksityiskohta edellisen kuvan Åsa Elzenin teoksesta.

Materiaalina on käytetty kierrätettyä tekstiiliä. Tässä on neula viuhunut kerran jos toisenkin. Tuskin näin suurta työtä millään jokanaisen Singerillä on tehty. 

Ateneumissa vierähti tovi siitäkin huolimatta, etten pysähtynyt jokaisen teoksen äärelle yksityiskohtia tutkimaan. Museokortin yksi parhaita puolia on se, että voit hyvällä omallatunnolla ottaa näyttelyistä juuri sen, mitä kerralla jaksat sulattaa. Aina voi palata uudelleen, mikäli jokin asia jäi pohdituttamaan.

Hesaan mennessäni ajattelin, että samalla reissulla voisin vilkaista myös HAMin ja/tai Luomuksen tuoreet näyttelyt. Ei onnistunut. Olisin musertunut taideähkyyn. 

Suuntasin askeleeni kohti Kampin bussiterminaalia. Matkalla pysähdyin Yrjönkadun Snurreen kysymään, löytyisikö heiltä Dropsin merinovillaa. Meneillään olevan työn lanka loppui kesken. Ei ollut Snurressa. Eikä ollut Simonkadun FiinaNeuleessakaan. Helsinginkadulta Dropsia myyvä kauppa olisi löytynyt, mutta suunta oli aivan väärä.

Forumin Kukontorin syysvuokot

Dropsin langat löytyivätkin torstaina Helsinkiä lähempää eli Vihdin Nummelan Kodin tavaratalosta. Sieltä olin edellisetkin kerät hakenut. Samoin siellä on hyvä valikoima Lankavan lankoja.

Ateneumin taideretken ohella olen tehnyt jo yhden kyläkävelyn. Kesäkaudella kun en malta lähteä oman pihan ulkopuolelle huvikseni tallustelemaan. Asiointimatkat ovat sitten asia erikseen, mutta harvemmin silloin on kamera mukana. Eikä välttämättä intoa pysähtyä paikallisia kaivureita työnsä äärellä kuvaamaan.

Vuosia kuvauksen kohteena ollut lato on kesän aikana purettu, kuten keväällä kallellaan olevaa latoa kuvatessani uumoilinkin. Tontille on mitä ilmeisimmin nousemassa omakotitalo. Alue kaavoitettiin muutama vuosi sitten pieniksi, useammaksi muutaman sadan neliömetrin plänteiksi. Taaksekin oli noussut uusi talo. 

Kotimatkalla koukkasin lähellä sijaitsevan entisen maatalon pellon laidalle nähdessäni siellä makoilevat lampaat. Kylällä asuva henkilö pitää lapsille luontokoulua. Alakouluikäiset tytöt ovat innoissaan saadessaan taluttaa lampaita. Näen joukon usein kulkevan kotimme viereisen puistoalueen halki metsään ja takaisin kahden valkoisen ja yhden mustan lampaan kanssa. 

Auringonnousu torstaina 4.11.

Auringonnousut ja -laskut ovat viime päivinä olleet upeaa katseltavaa. Aurinko saa kotitien toisen puolen männyt ja kuuset loistamaan punaisina. Kameran kanssa on oltava vikkelä, sillä punerrus kestää usein vain hiukan silmänräpäystä pidemmän hetken.

Auringonlasku 4.11.

Viikon takaisena Halloween-lauantaina ovikelloa soitti kolme tyttöä "karkki vai kepponen" -kysymyksineen. Yksi tytöistä oli tuttu ja muutenkin tytöt olivat kivasti laittautuneet. En ollut varautunut karkkipyyntöihin, mutta laatikosta löytyi pari Bubs-karkkipussia, joista toisen annoin tytöille. Olivat tyytyväisiä. Puolen tunnin päästä oveen kolkutettiin jälleen. Ulkona seisoi kaksi hiukan toiselle kymmenellä olevaa pojanviikaria ilman kummoistakaan Halloweeniin viittaavaa puvustusta. Olivat kaiketi huomanneet, että karkkia voisi käydä keräämässä. Toinen pojista oli lähinaapurista. Heille annoin jäljelle jääneen Bubs-pussin. Kiitosta jäin odottamaan. 

Onneksi oven kolkutus loppui siihen, eikä keppostelijoita enempää näkynyt. En ole erityisen innostunut tästä Halloween-touhusta. Liian kaupallinen turhakejuhla minun makuuni. Paikoin lasten juhliminen on johtanut ylilyönteihin eli talojen seinien tuhrimiseen kananmunilla. 

Juhliminen ei suinkaan kuun vaihteeseen pääty. Maanantaina televisiossa alkoivat joulumainokset. Hyvä, että kaukosäätimessä on mykistysnappi ja oikein kyllästyneenä voi painaa sitä punaista nappia, jolloin kaikenlainen kauppojen kilinä loppuu oitis. Voisin katsoa pari kertaa Saarioisten joulumainosta, mutta lähes kaksi kuukautta kestävä kaupallinen joulushow nostaa ihokarvat pystyyn.

Lonicera × heckrottii - Koreaköynnöskuusama 29.10.

 

Sunnuntaina on isien vuoro juhlia. Oma isäni juhlii pilven päällä, samoin appiukko. Jälkikasvu on poikkeuksellisesti omilla reissuillaan isänpäivänä, joten nautimme Ukkokullan kanssa mustaherukkajuustokakkua kahden. Mikäli kakku hyytyy toivotusti. Hyvältä näyttää näin edellisenä päivänä. 

Hyvää isänpäivää kaikille isille!