Elämä se on silppua vaan...

Keskellä Kaivoruusupenkki

 

Viikonvaihde sujui raittiissa ilmassa puutarhaa talvilepoon valmistaen. Joinakin syksyinä on tuntunut, ettei mikään aika riitä kaikkien tehtävien valmiiksi saamiseksi. Tänä vuonna hommat etenevät mukavasti hitaaseen tahtiin, eikä kiire vaivaa ollenkaan. Parissa tunnissa saa jo paljon näkyvää aikaan ja se kaikki on pois seuraavien päivien listalta.

Hedelmätarha

Omenapuista lehdet ovat alkaneet pudota vauhdilla. Punakaneli, valkeakuulas ja punainen Astrakan ovat jo varsin lehdettömiä. Keskellä näkyvä Huvitus sen sijaan pitää tiukasti kiinni jokaisesta lehdentyngästäkin. Taaempana toinen kriikuna on jo lehdetön, toisessa lehtiä on vielä runsaasti. Kumpaankin vaikuttanee puiden kaulaaminen, sillä kriikunat on tarkoitus ensi vuonna kaataa liiallisen juurivesatuotannon vuoksi.

Crocus speciosus - Syyssahrami

Punaisen Astrakanin tyvelle olen 2019 istuttanut syyssahrameita. Ne käyttäytyvät samalla tavoin kuin syysmyrkkyliljat. Ensin niistä ei näy vilaustakaan ja sitten yhtenä päivänä nousevat joukolla. Lämpimän syksyn johdosta nämä ehtivät jopa avautua. Usein ne pysyvät nuppuisina kaatuen sitten syksyyn kyllästyneinä maahan kuihtumaan.

Etualan Kurgaani jatkuu taustan Hortensiapenkkinä.

Alapihalla haravointia on ollut todella vähän. Kanttausurista vedän haravalla puunlehdet nurmikon puolelle, jossa ajan ne sitten pariin kertaan ruohonleikkurilla silpuksi. Kasvimaan lähellä vaahterasta putosi lehtiä kasapäin syys-lokakuun vaihteessa. Silloin ruohonleikkurilla silputtua massaa oli haravoimalla ohennettava. Muuten nurmikolle olisi talven myötä muodostunut lehtimassasta peltimäinen laatta, jonka alla mikään ei elä. Ei nurmikkokaan. Ruohonleikkurilla silputtu massa on hyvää ainesta puiden ja pensaiden alle sekä kompostiin.

Hortensiapenkki alkaa Kriikunapolusta.

Alapihan syyshortensiat ovat antaneet kaikkensa. Niiden kukinta ja ruska on ollut kaunista katseltavaa. Nyt kukista vaaleanpunainen ja viininpuna ovat muuttuneet ruskeiksi. Lehdetkin varisevat tyvelle kiihtyvällä vauhdilla. 

Keskellä Ovaalipenkki, taustalla Rajamäntypenkki, vasemmalla Naapuriaitakakkonen.

Rajamäntypenkki eli männyn vasen puoli on oivallinen paikka haravoiduille lehdille. Sinne ne maatuvat. Paikkaan, joka ei käytännössä näy minnekään eikä kellekään. Naapurin korallikanukka, meidän puolen kiiltotuhkapensas ja Isabellansyreeni hoitavat lehdistöllään piilottamisen. 

Rajamäntypenkkiä kutsun välillä myös alapihan puskanurkaksi, koska se nyt on vain itsekseen syntynyt paikka sen enempää suunnittelematta. Sinne on hiljaa hiipinyt meidän pihan runsain vuohenputkipöheikkö. Vuosien ajan saatoin elvistellä, että meilläpä ei vuohenputket ole ongelma. Nyt saan olla tarkka, etteivät puskanurkasta levittäydy muualle.

Jokin patjarikko tämäkin?

Ovaalipenkin puiston puoleisessa päässä kasvaa Lappalainen etelässä -blogin Nilalta saatua patjarikkoa, jonka nimeä en tiedä. Se käytti tämän kesän juurtumiseen ja kasvamiseen, mutta jaksoi myös kukkia toukokuussa runsaana. Istutin tämän patjarikon useina pikkuisina paloina, joista on kasvanut kunnon pehkoja. Tulevaisuudessa on ajatus jakaa isompia pehkoja muuallekin.

Takaoikealla on niinikään Nilalta saatuja soikkoratamoita (Plantago media), joiden lehdet ovat jo alkaneet väsyneinä lerpattaa. Aika hauska kasvi, joka teki kesällä lehtiruusukkeen keskelle pitkän heinämäisen kukinnon. Joukossa näkyy olevan myös itsekseen siementäneitä harmaakäenkukkia. 

Löysin kuin löysinkin kuvan Nilalta saadusta patjarikosta kukkivana. Kivasti se on vanhempaa patjarikkoani vaaleampikukkainen.

Kukkiva patjarikko pääsisi paremmin esille, jos ehtisin ja muistaisin leikata sen ympärillä rehottavia sipulikukkien lehtiä pois.  Ehkä sitten ensi keväänä.

Saxifraga x arendsii - Patjarikko

Ovaalipenkin naapurinpuoleisessa päässä taasen kasvaa patjarikko, joka kukkii yleensä toukokuussa valtoimenaan. Tämän kukka on toisen pään patjarikkoon verrattuna voimakkaamman pinkki, kuten alla olevasta kuvasta voi todeta.

Patjarikon voisi jo vaikka jakaa, mutta en raaski rikkoa sen sydämen muotoa. Kuva on otettu pari viikkoa sitten, kun tuuli oli ripotellut neulasia Ovaalipenkkiin oikein urakalla. Välillä putsaan suurimmat neulaskasat pois. Männyn läheisyydessä ruohoa leikatessa paukkuu usein kuin kiviin leikkurilla ajaisi. Kävyt ne siellä ottavat osumaa.

Saxifraga x arendsii - Patjarikko

Patjarikon kukat ovat minusta hyvin kauniita. Aina ei kukan tarvitse olla kooltaan valtava. Pienet ovat usein lumoavan kauniita, kunhan malttaa kumartua katselemaan niitä lähempää.

Majalispenkki, taustalla Kriikunapolku haaroineen.

Majalispenkki on hyvä esimerkki siitä, kuinka jostain luopumalla voi saada jotain hienoa tilalle. No, hienoudesta en vielä tässä vaiheessa sano mitään. Metsäruusun pois kaivuu on kuitenkin yksi lähiaikojen parhaita puutarhatekoja. Laitoin verkon atsaleojen ja pensasmustikan ympärille. Atsaleat muuttivat viime syksynä Majalispenkkiin, jossa nille löytyi entistä paremmat asuinsijat. Vasemmanpuoleinen on 'Ruususen uni' ja oikeanpuoleinen (joka on pieni ja vihreä) 'Northern Hi-Lights'. Laitimmaisena oikealla on pari pensasmustikkaa, jotka siirtyivät kesällä tähän lavakauluksesta. 

Majalispenkki oli tarkoitus jättää kesäkukkamaaksi. Näyttää vahvasti siltä, ettei se sellaisena tule pitkään olemaan. Istutin kesällä Nilalta saadut lukuisat esikot penkin reunoille. Oikealla on vielä iso multapläntti ensi vuoden kesäkukkamaaksi. 

Rhododendron x 'Ruususen uni' - Atsalea

Kivipellon Saila kertoi, että hänen atsaleassaan on runsaasti nuppuja. Minun 'Ruususen unessa' ei ole nupun nuppua. Ymmärtäähän sen, että uuteen paikkaan kotiutuminen vie kasvin voimia, eikä se välttämättä jaksa ajatella kukkimista. Jospa sitten joskus myöhemmin.

Viiniportti, jonka oikealla puolella Marjapenkki, vasemmalla Päivänliljapenkki.

Marjapensaat oikealla ovat jo lehtensä pudottaneet. Viiniportin vasemmalla puolella lumikärhö pullistelee edelleen vihreänä. Maahan asti roikkuvia oksia siitä jo leikkasin. Yleensä latvukset kuivuvat ja paleltuvat talvisin, joten niitä leikkaan keväällä pois. 

Silppuamishommiin lähtiessä laitoin hiukset nutturalle. Omenapuut ja lumikärhö eivät kampauksesta tykänneet, vaan tarttuivat läheltä ja alta kulkiessani hiuksiini. Sisälle palatessani olin kuin mikäkin tarhapöllö hiukset sinne tänne sojottaen. 

Alapihaa ylhäältä käsin. Koristekirsikka 'Accolade' hohtaa keltaisena.

Koristekirsikka 'Accolade' on kesän aikana rehevöitynyt ja kasvanut mukavasti. Nyt se loistaa kullankeltaisena. Sen oikealla puolella näkyy myös Kiemurapenkin syysvuokko, jonka lopulta leikkasin kuvaamisen jälkeen matalaksi. Yhtään kukkaa tai nuppua siinä ei enää ollut. Varsia leikatessa saatoin huomata, kuinka laajalle se on penkissä jo levinnyt. Ajattelin siementaimia nousevan lähinnä kanttausurasta, mutta onpa niitä tullut itse penkkiinkin. 

Perjantai-illan tunteja jatkunut sade oli rummuttanut puutarhaan omanlaistaan syystunnelmaa. Märkää ja kuraista.

Puuvajarinteen maa näyttää oranssiselta siksi, että siinä oli sopivan tasainen paikka silputa kasapäin vaahteranlehtiä. Haravoin silputut lehdet puiden tyvelle. Siellä niistä tulee hyvää multaa, eivätkä kulkeudu jalkineiden pohjissa sisälle.

Samaa vaahteranlehtisilppua syntyi taas varaparkkipaikan viereiselle töyhtöangervoalueelle. Aivan vielä silppuamistyömaan loppu ei häämötä. Ainakin yhdessä puistoreunan vaahteroisa lehtiä on yhä kiinni oksissa runsaasti. Kun yhden satsin on saanut silputtua, seuraava onkin pian odottamassa. 

Jos kaikki silppuamani vaahteranlehdet olisi säkitetty ja kuskattu kaatopaikan puutarhajätepisteeseen, ei yksi peräkärryllinen riittäisi. Ruohonleikkurin kanssa massa supistuu melkoisesti ja kaikelle löytyy paikka omalla tontilla.

 
Puiston puolella vaahteranlehtiä riittää sielläkin. Harmi kyllä, tuuli kuskaa niitä meidän tontille riesaksi asti. Saattaa olla, että hurautan ruohonleikkurilla osan noistakin vielä silpuksi. Pysyvät paremmin pakoillaan.

Colchicum Giant - Syysmyrkkylilja

 

Lokakuun viimeisiä päiviä viedään. Kuljemme kohti pimeämpää ja kylmempää aikaa. Sytyttäkäämme kynttilöitä valaisemaan kulkuamme.