Helatorstain sadepisaroita

Unikon nuppuja

Kuunliljat

Köynnöshortensian lehti

Lilja

Lilja...myös

Pionin nuppu kera muurahaisten

* * *

Ja jotta sadepäivässä olisi jotain lämmintä ja makeaa, keräsin muutaman rapskuvarren ja tein niistä piirakan netistä bongaamani ohjeen mukaan.

Mumman raparperipiirakka

(www.ruokala.net)

2 munaa

2 dl sokeria

100 g voisulaa

2 dl kermaa

1 tl leivinjauhetta

4 dl vehnäjauhoja

Päälle

1 ½ l rapskupaloja

50 g pehmeää voita

1 ½ dl vehnäjauhoja

1 dl sokeria

Valmistusohjeet

Kuumenna uuni 200 asteeseen. Sekoita pohjan aineet keskenään puuhaarukalla. Kaada voideltuun piirakkavuokaan. Taikinasta riittää yhteen halkaisijaltaan n. 28 cm:n kokoiseen piirakkavuokaan tai kahteen pienempään.

Levitä pilkotut raparperit taikinan päälle.

Nypi pehmeä voi, jauhot ja sokeri murusiksi. Ripottele muruseos raparperien päälle ja nosta piirakka uuniin noin 25 minuutiksi.

Jäähdytä vähän ennen tarjoilua.

Helppo ja nopea. Maisteltiin kahvin kanssa ja hyvää oli 

 

Kylmää kuin syksyllä

Niin on taas kylmää kuin syksyllä. Kovin tämä suomalainen sää heittelehtii laidasta laitaan. Ehkä alle kymmenen asteen sateinen koleus tuntuu entistäkin ankeammalta päästyämme niin monen päivän ajan nauttimaan auringon paahteesta ja kesäisistä tunnelmista. Vaan vastahan on toukokuun loppu ja koko kesä vielä edessä. Kukatkin kukkivat pidempään. Kunhan sade loppuu, pääsen taas pihamaalle möyrimään. Eikä tarvitse jatkuvasti pysähtyä pyyhkimään hikeä otsalta ja silmälaseista. Kaikella on siis tässäkin tapauksessa hyvät puolensa.

Kiitos kaikille kommenteista, joita laitoitte keväisestä blogitaapamisesta kirjoittamiini teksteihin. Eiliseen Paula Ritanen-Närhen ihanaa puutarhaa käsittelevään postaukseen kävin myöhemmin illalla lisäämässä vielä linkit muiden blogitapaamisessa olleiden tyttöjen blogeihin. Samastakin kohteesta jokainen oli löytänyt omat kuvakulmansa ja kirjoittanut eri tavoin, joten kokonaiskäsitys blogitapaamisesta ja sen kohteista täydentyy vierailemalla useammassa blogissa.

Tervetuloa myös Riina ja Henrietta blogini lukijoiksi. Onkin tosi mukavaa lukea teidän blogejanne ja kommenttejanne nyt, kun olette mielessäni ihan tiettyinä henkilöinä. Sama pätee tietenkin myös muihin tyttöihin, joihin tapaamisessa tutustuin.

Taitaa tuolla minun tikkaita kiipeällä keijullani olla pikemminkin kissankellopuku, mutta silti sitä katsellessa tuli mieleen tämä vanha lastenlaulu:

Kun Ruusu ja Poimulehti kävivät nukkumaan,

niin kissankello kuiski tänä yönä juhlitaan.

Ne juhlat on suuret ja hienot jos valvot niin silloin näät

Ovat kaikki kutsuttuja ne on keijukaisten häät.

On morsian kaunein keiju orvokkipuvussaan

ja sulhasenaan yön prinssi usvaviitassaan.

Ja kun valkea hieno usva niitylle laskeutui

niin sirkat aloitti valssin joka tuulesta punoutui.

Oli kaikilla pienillä keijuilla kuunsäteet hiuksissaan.

Ja kauneimmat kastehelmet loistivat puvuissaan.

Ja rastas huilua soitti, ja myyrät tanssi niin.

Ja leppäkertut ja kirvat oli puettu parhaimpiin.

Kun aamulla aurinko nousi, oli juhlat päättyneet.

Vain Ruusu ja Poimulehti, nukkuivat yksikseen.

Mutta kaikki keijujen helmet, oli jääneet kukkasiin.

Ne kimalsi auringossa ja nauroi, nauroi niin.

Toivotan kaikille mukavaa viikonloppua pyhineen ja juhlineen. Mekin menemme Ukkokullan kanssa ystäväni nuorimmaisen valmistujaisiin. Poika suoritti yhteistutkinnon eli hän saa valkolakin ja valmistuu puuartesaaniksi. 
 

Salaisuuksien puutarhassa

Sunnuntaina kerroin puutarhabloggaajien lauantaisesta tapaamisesta 

Marketanpuistossa, Espoossa. 

Nyt jatkamme päivän toiseen kohteeseen eli Paula Ritanen-Närhen ihanaan puutarhaan, 

jossa silmänruokaa riitti vierailun jokaiseen hetkeen - 

eikä kaikkea taatusti ehtinyt edes kunnolla havainnoida.

Paula on rakentanut puutarhansa paritalon pienelle pihalle. 

Jokainen neliö pihasta on varmasti käytetty moneenkin kertaan. 

Puutarha on täynnä erilaisia huoneita, joihin kuljetaan polkuja pitkin, 

toisinaan puiden oksien alitse sukeltaen. 

Puutarhassa helisee ja tuoksuu ja linnut laulavat. 

Minne tahansa katsookin, saattaa nähdä paljon erilaisia yksityiskohtia. 

Kun lähdet katsomaan tiettyä yksityiskohtaa, löydät jälleen uusia 

ja uusia katselemiseen houkuttelevia asioita.

Puutarhan kaikki esineet liittyvät tavalla tai toisella kasvamiseen, kukkiin, kasveihin. 

Monet esineet ovat löytäneet uuden elämän palvelemaan taimien tai yrttien kasvatusta. Matkoilta tuodut esineeet ja muistot ovat löytäneet paikkansa puutarhassa ja tuntuu, ettei mikään ole niin turhaa, etteikö se ansaitsisi tulla löydetyksi jossain puutarhan osassa.

Puutarhassa ei ole laisinkaan nurmikkoa, eikä sitä täällä totisesti edes kaipaa. 

Maan pinta peittyy maanpeitekasveihin; pikkutalviota, lamoherukkaa, seppelvarpua. 

Polut on katettu, mutta ei suinkaan viivasuorin laatoituksin, vaan omintakeisin kiveyksin. 

Tässä puutarhassa ei tiedä, mitä seuraavan mutkan takana saattaa odottaa. 

Puutarha on täynnä salaisuuksia ja niiden löytämistä. 

Tätä puutarhaa ei ole rakennettu vuodessa eikä kahdessa. 

Se on rakentunut vuosien intohimoisella uurastuksella, hetkien oivalluksista 

ja rakkaudesta puutarhaan. 

Siellä näkyy elämä ja siellä sallitaan elämä.

Tässä puutarhassa on vähän neliöitä, mutta valtavasti tilaa. 

Siellä voi istahtaa sisälle ja olla samalla ulkona. 

Jos haluat rauhaa ja yksityisyyttä, voit laittaa huvimajan ovet kiinni 

ja istahtaa sinne mietiskelemään.  

Tällaisia puutarhoja on vain yksi maailmassa ja se on tässä.

Seuraavalla vierailukerralla tämäkin puutarha on taas erilainen.

Kauniita esineitä ei tarvitse säilöä kaappeihin ja kellareihin.

Ne voi ja pitääkin asettaa esille, jolloin niiden muoto ja värit pääsevät katseltaviksi.

Esineet löytävät uuden olomuodon ja tulevat osaksi isompaa kokonaisuutta. 

Tässä puutarhassa on paljon pieniä kukkivia puita, lukuisia jalohortensioita, 

pelaguita ja kärhöjä. 

Tulppaaneita kurkottelee maanpeitekasvien lomasta ja pöydillä ja hyllyillä kasvaa monia yrttejä. Kesäkukat eivät Paulan mukaan ole vielä edes kunnolla ehtineet hänen puutarhaansa. 

Onhan vasta kevät.

Kiitos Tuijalle, että järjestit meille mahdollisuuden päästä tutustumaan 

Paulan ihanaan puutarhaan.

Kiitos Paulalle, että avaat puutarhasi tuntemattomille ihmisille.

Kiitos Paulan miehelle kahvituksesta ja hellyttävien kissojen esittelystä. 

Rapsutuksia karvaisille perheenjäsenille.

Kiitos myös kaikille retkeläisille mahdollisuudesta tutustua teihin. 

Päivä oli ihana ja se tulee jäämään iloisena kokemuksena muistoihini.

 PS.

Puutarhabloggaajien tapaamisesta voit lukea myös näistä blogeista:

  Versoja Vaahteramäeltä

  Kuusiranta- ihan metsässä
  Tuijan koti ja puutarha
  Homesick
 Anun puutarha

Autuas olo

 Paratiisinpalasia ja pieniä ihmeitä

 

Tapaaminen Marketanpuistossa

Osallistuin eilen ensi kerran puutarhabloggaajien tapaamiseen, joka järjestettiin Espoossa sijaitsevassa Marketanpuistossa. Marketanpuisto on laaja piha- ja puistorakentamisen näyttelypuisto. Alueella on jo ennen näyttelypuiston rakentamista sijainnut ruotsinkielinen puutarhaoppilaitos, nykyisin nimeltään Axxell Överby. Puistossa oli eilen myös Puutarhamarkkinat, joten liikkeellä oli runsaasti muitakin ihmisiä ja normaalia enemmän myös katsottavaa.

Marketanpuistossa on myös joitakin vanhoja rakennuksia, joista yritin löytää lisätietoa siinä kuitenkaan onnistumatta. Onko puutarhakoulu perustettu jonkun vanhan kartanon yhteyteen? Tätä täytyy käydä kysymässä seuraavalla Marketanpuisto-reissulla. Nimittäin sinne kyllä kannattaa tehdä retkiä useammankin kerran kesässä, sillä näkymät muuttuvat kasvien kukinnan edistyessä. Puistossa on myös edullinen lounasruokala, puutarhamyymälä ja sisustusmyymälä, eikä puistoon ole sisäänpääsymaksua.

Marketanpuistossa on monia erilaisia istutusalueita, joissa on mahdollisuus nähdä kasveja ja arvioida esimerkiksi, sopiiko jokin tietty kasvi omaan pihaan.

Täydeltä taivaalta paistava aurinko ja uuvuttava helle ei ehkä tarjonnut parasta mahdollisuutta kuvaamiseen, mutta kyllä me kaikki taisimme aika tehokkaasti räpsiä kameroillamme. Ajoittain oli ihan pakko hakeutua varjoon. Sitä etsiessämme löysimme myös uusia istutusalueita ja kasveja.

Monet kevätkukkijat olivat jo lopettelemassa, mutta sen sijaan aikanaan puistoon istutetut valtavat kotimaiset alppiruusupensaat ovat vasta aloittamassa kukintaansa. Niiden viehättävyyttä lisäsi satakielen laulu jossain puiden lehvästössä. 

Osa puutarhabloggaajista tuli tapaamiseen heti kymmeneltä, osa vasta myöhemmin. Itse en ulkonäöltä tunnistanut ketään, mutta useimpien blogit olivat kyllä tuttuja. Iloinen asia oli, että tapaamisen myötä löytyi myös pari uutta kivaa blogia. 

Voisi kuvitella, että jutustelu vieraiden kesken ontuisi alkuun, mutta mitä vielä. Olimme kuin vanhoja tuttuja ja yhteistä jutunjuurta riitti ihan joka hetkeen. Aina oli joku, joka tunsi edessä olevan kasvin ja jos jostain syntyi epätietoisuutta, yhteinen päättelyhetki auttoi löytämään ratkaisun ongelmaan. Hetkeäkään ei ollut sellaista tunnetta, että olisi jotenkin vieraassa porukassa.

Monille puutarhablogin pitäjille oli tietenkin vaikeaa matkustaa pääkaupunkiseudulle, mutta mahdotonta se ei ole. Sen todisti Pioni saapuessaan junalla Keski-Pohjanmaalta päiväreissulle ihan tätä tapaamista varten. Hänelle päivästä tuli tosi pitkä, sillä hänen paluujunansa piti olla kotipaikkakunnalla vasta aamuyöllä.

Tapaamisen järjesti Tuija Tuijan koti ja puutarha -blogista yhdessä Katjan Viherpiiperrystä sun muuta -blogista kanssa. Valitettavasti Katja ei päässyt tapaamiseen, olisi ollut mukava tavata hänet, ehkä sitten toisen kerran. Suurkiitos siis näille viitseliäille naisille.

 
Mutta ei tässä vielä kaikki. Marketanpuistosta jatkoimme sovitusti tutustumaan hortonomi, puutarhuri, puutarhatoimittaja Paula Ritanen-Närhen ihastuttavaan puutarhaan. Siitä myöhemmin lisää.

Välipäivä auringolla

Norjanangervo Spiraea 'Grefsheim'

Ihanat kesäpäivät saapuivat meitä hellimään jo toukokuun puolella. Lämpöä on riittänyt sen verran runsaasti, että pahimman kuumuuden ajan on pitänyt istua varjossa litkimässä raikasta vettä. Maanantaina lämpömittari hipoi auringossa 30 astetta. Illansuussa kuuluikin muutama ukkosen jyrähtely, mutta siihen se sitten jäikin.

Omille teilleen lähtenyt orvokki on siitepölyinen

Tänään on täällä etelärannikolla satanut koko päivän, mikä ei sinänsä ole laisinkaan hullumpaa. Ulkona on edelleen kohtalaisen lämmin ja kaikki kasvaa kohisten. Mikä parasta, ei tarvitse rynnätä pihamaalle kastelemaan tämän kevään istutuksia, koska taivaanhanat hoitavat sen. Samalla helpottaa myös kaikkialla pöllyävän siitepölyn lento. Ei tarvitse kuin selkänsä kääntää, niin jokaikinen pinta ulkosalla on tiiviin kellertävän pölyn peittämä. Ja osittain sisälläkin, jos vain yrittää tuulettaa ikkunoita avoinna pitämällä.

Tuomi Prunus padus

Nyt kannattaa mennä pihamaalle varhain aamulla tai iltamyöhäisellä. Maailma on täynnä tuoksuja ja ääniä. Talomme päädyssä oleva tuomi on aivan valkoisenaan kukista. Puu on kuitenkin jo niin suuri, että pitää mennä kauemmas ja katsella yläilmoihin nähdäkseen kukkaloiston. Norjanangervot ovat myös valkean hunnun peittämiä ja niiden tuoksusta pidän erityisesti.

Petunia ja sivussa Lumihiutale

Tien toisen puolen naapurissa on aina kesäisin aivan mahdottoman kauniit kesäkukkaistutukset. Pääsen nauttimaan Annen kukista keittiössä istuessani, silloin näen naapurin parvekkelaatikot. Parin päivän ajan tyydyin naapurin kukkiin ja maanantaina hurautin minäkin tuttavan sisaren kasvihuoneelle. Aiemmin olen ostanut kesäkukkani aivan lähellä sijaitsevalta puutarhalta, mutta tänä vuonna siellä kaikki kukat näyttivät olevan kovin myöhässä.  Pirkon kukat sen sijaan ovat kerrassaan upeita. Kuten tuosta yläkuvasta voitte itse todeta. Laatikossa on vain kaksi petunian tainta. Tai eiköhän nuo ole jo ihan aikuisia.

Kriikuna Prunus domestica subsp. insititia

Kolme kriikunapuutamme ovat myös kukassa. Hedelmäpuissa leikkaamisen tärkeyden näkee varsin nopeasti. Alapihan kahta kriikunaa en ryhtynyt ajoissa leikkaamaan ja niistä kasvoi korkeita hujoppeja. Kriikunoita niihin ei kuitenkaan ole koskaan kovin paljoa tullut ja niiden muutamienkin kerääminen on aikamoinen sirkussuoritus, kun pitää keikkua korkeiden tikkaiden varassa. Yläpihalla olevaa kolmatta kriikunapuuta leikkasin alusta lähtien siten, ettei siitä ole tullut kovin korkeaa. Hedelmiä se on tehnyt jo parina vuonna todella paljon. Oppaiden mukaan kriikunaa ei tarvitse juurikaan leikata, mutta entäpä sitten, jos haluaa matalamman puun?

Omena Huvitus - aikainen kesälajike

Oheinen kuva Huvituksen nupuista on parin päivän takainen. Jo työhuoneen ikkunasta ulos katsoessa voi todeta, että omenapuiden nuput ovat viittä vaille aukeamassa. Kunhan sade lakkaa, pääsen niitä kuvaamaan.

Punaherukka Ribes rubrum

Punaherukat ainakin kukkivat runsaasti, eikä lähiajoiksi edes ole luvassa hallaöitä. Pojalta sain äitienpäivälahjaksi kaksi mustaherukkaa, Pohjanjättiä, jotka pääsivät multaan maanantaina. Meillä ei ole ollut pariin vuoteen laisinkaan mustaherukkaa, koska edellisiin pensaisiin iski äkämäpunkki. Mustaherukat pääsivät uuteen paikkaan, joten toivotaan niiden menestyvän ja tuottavan marjaa. Vaihtelun vuoksi olisi mukava syödä muutakin kuin punaherukkaa.

Rönsyansikka Waldsteinia ternata

Rönsytiarella Tiarella cordifolia

Metsikön reunassa kukkivat Rönsyansikka ja Rönsytiarella. Rönsyansikka muistuttaa mansikkaa, niin lehdeltään kuin kukaltaankin. Kukka on kuitenkin keltainen. Aika pitkään sain odottaa rönsyansikan leviämistä, mutta nyt se näyttää lähteneen valtaamaan tilaa itselleen. Rönsytiarellan hankin samaan aikaan, mutta se on huomattavasti maltillisempi oman tilan ottamisessaan.

Särkynytsydän Dicentra spectabilis

Iloinen yllätys jälleen kerran. Aikanaan istutin Särkyneensydämen yläpihalle, syreenien eteen. Sitten rakensin alapihalle Kiemurapenkin ja päätin siirtää särkyneensydämen sinne, jossa se alkoi kasvaa ja kukkia. Tänä keväänä olen odottanut kasvia nousevaksi, vaan ei ole näkynyt. Vasta jokin aika sitten löysin vihdoin elonmerkkejä alapihan penkistä ja helpotuksekseni totesin, ettei se ainakaan ihan kuollut vielä ole. Yläpihalla, paikassa, josta sydämen pois siirsin, nousee nyt terhakkaita alkuja. Taisikin käydä niin, ettei särkynytsydän tykännyt alapihan istutuspaikasta ja päätti ihan itsekseen siirtyä takaisin alkuperäiseen penkkiin. Tiedä häntä.

Juuso on mieltynyt ruusupuskissa lepäilyyn. Juhannusruusun ja Punalehtiruusun alla on mukava pikkutalviomatto ja sopivasti varjoisaa. Paikasta on myös hyvä näkyvyys ympäri puutarhaa, mikä näyttää olevan Juusolle usein eräs syy valita köllöttelypaikkansa. Hyvin se naamioituu väriensä puolesta maastoon. Yritin houkutella sitä eilen kävelylle kanssani, mutta eihän sitä kesken turkinhuollon voi mihinkään lähteä. Tuijotti hetken kaukaisuuteen ja jatkoi sitten varpaiden välien puhdistamista.

Eilen illalla maailma muuttui jännän väriseksi. Välillä oli ihan punaista ja luulinkin ukkosen tulevan. Mustarastas istui tavanomaisessa paikassaan naapurin aitakuusen latvassa lurittelemassa. Ehkä se yritti kosia meidän viirikukkoa.

Laskeva aurinko punasi puiden latvat synkkenevää taivasta vasten. Naapurin haavassa ei ole vielä lehtiä.

Kymmenen jälkeen meni sen verran pimeäksi, ettei kuvaaminen enää kunnolla onnistunut. Ei tullut illalla ukkosta eikä sadetta, mutta tänä aamuna ripotteli vettä ja sateen parissa onkin sitten kulunut koko päivä. Nyt illansuussa näyttäisi alkavan kirkastua. Jihuu, huomenna pääsee taas pihahommiin. Hyvillä mielin, sillä pakollisen sadetauon aikana on ehtinyt tehdä sisällä rästihommia.

Ulkona kukkuu käki, pitkiä aikoja ja jossain aivan lähellä. Sitä säestää mustarastas. Upeaa musiikkia korville. Eipä tee mieli avata radiota.