lauantai 14. kesäkuuta 2014

Lapiourheilua jalkapallomatsien lomassa

Jalopähkämöt muutama päivä sitten. Nyt niissä on jo nuput.

Koleassa säässä on se hyvä puoli, että puutarhassa jaksaa tehdä raskaitakin hommia. Pari edellistä päivää on satanut likimain tauotta. Ensi yöksi on luvassa hallaa jopa tänne Etelä-Suomeen, joten näistä merkeistä saattaa havaita juhannuksen olevan tuloillaan. Varsin usein tuota keskikesän juhlaa saadaan viettää kosteassa ja kylmässä. Tosin viime kesänä oli aivan mahtava kesäilma täällä pääkaupunkiseudulla. Olisiko se ollut säännön vahvistava poikkeus.

Valkoinen Särkynyt sydän piilottelee Iristen takana.

Koska tänään ei satanut, ryntäsin heti aamusta pihamaalle. Kävin ravistelemassa maahan laonneita pensaiden oksia ja nyhdin sieltä täältä rikkaruohoja. Märästä maastahan ne lähtevät oivallisesti. Sen jälkeen kaivelin alapihalle johtavien portaiden väleihin kasvaneita Taponlehtiä Lapsen pihalle istutettaviksi. Löytyihän sitä jonkin verran muitakin kasveja pois annettavaksi tai omaan pihaan toisaalle istutettaviksi. Puutarhan alussa ajattelin, miten kummassa ihmiset puhuvat kasvien jakamisesta ja taimivaihdosta. Silloin näet omat kasvit olivat paikoin varsin pikkuruisia. Nyt ymmärrän, että aikojen kuluessa monet kasvit tuppaavat vyörymään vähemmän toivottaville alueille ja suorastaan huutavat jakamista ja karsimista.

Varjolilja vielä nupullaan

Purkitettuani riittävästi oman pihan aluevaltaajia muille jaettavaksi, pääsin kurkistamaan Pikkupuutarhaan, jossa en näköjään ole viime aikoina käynyt. Niin se vain on, että kun selkänsä jollekin alueelle vähäksi aikaa kääntää, pääsevät rikkaruohot valloilleen. Kevätkaihonkukka huiteli pitkin polkuja ja pikkaisen Rosa Tove Janssonin kukintakin oli päässyt alkamaan ja päättymään. En edes kuvia ehtinyt ottaa. Ehkä siinä vielä on nuppuja. Jäi tältä päivältä tarkastamatta.

Kasvien ylenmääräiseen omankädenoikeuteen Pikkupuutarhassa tympääntyneenä hain lapion ja muuta rekvisiittaa ja ryhdyin kaivamaan uutta polkua Kriikunan ja Vuorenkilpipenkin väliin. Liian suuret kukkapenkit ovat yksinkertaisesti aivan mahdottomia hoidettavia, ellei niitä pääse kunnolla huoltamaan. Polkuhomma jäi kesken, sillä päivä oli kääntymässä iltaan ja itse olin hikinen ja kurainen. Vaatteet vain pesukoneeseen ja täti suihkuun. Täytyy kuvata Pikkupuutarhaa myöhemmin - ja vähemmän kuraisilla kourilla.

Kasvit ovat vallanneet alapihalle johtavien portaiden välit. Tänään tuli vähän niitä siivottua.

Illat kuluvatkin seuraavat viikot varsin rattoisasti jalkapallon seurassa. Yöpelejä en taida jaksaa katsoa. Tai ehkä sentään tänään, kun otteluvuorossa on Englanti-Italia ja huomenna sentään sunnuntai.

* * *

Kun kitket rikkaruohoja, voit selvittää, onko edessäsi rikkaruoho vai hyötykasvi. 
Kun nykäiset kasvia ja se irtoaa maasta helposti, kädessäsi on hyötykasvi.

- Tuntematon ajattelija -

* * *

Marliska ja Kesätuulia, olette lämpimästi tervetulleita blogini pariin. 
Mukavaa viikonvaihdetta teille ja ihan kaikille muillekin!
 

14 kommenttia:

  1. Oma puutarhani on vasta niin alussa, että on helppo löytää jakaotaimille paikkoja, voi tehdä niille vaikka oman uuden penkin. Niin totta tuo ajatelma, rikkaruohot osaavat pitää hyvin puolensa puutarhassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Puutarhan alussa on se hyvä puoli, että vielä on mahdollisuus välttää toisten tekemät virheet. Monta asiaa minäkin tekisin toisin, jos nyt aloittaisin puutarhan rakentamisen.

      Poista
  2. Niin, se puutarha muuttaa muotoaan. Ensin tuskailee kun mikään ei kasva ja sitten kaikki tuntuu rönsyävän ja ryöppyävän joka paikkaan. Mutta se on hauskaa kun voi ilahduttaa toisia jakotaimilla. Kun rakensimme talon ja rahat olivat vähissä, oli tosi mukavaa kun sai ystäviltä ja sukulaisilta kasvin alkuja. Nyt kasvit muistuttavat ihanista ihmisistä!
    Tosi osuva tuo ajatelma, niin se on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosi on, että joidenkin kasvien kohdalla muistaa aina sen antajaa. Jakotaimista on muutenkin iloa, kun niitä voi vaikka vaihtaa toisten kanssa. Itse saa jotain uutta ja samalla tarjoaa toisille omiaan.

      Poista
  3. On siellä tellä vähän jäljessä.
    Eilen juuri laitoin jalopähkämän blogiini. Olen joutunut sitä repimään pois kun meinaa vallata koko kukkapenkin. kaunis se on.
    Kauniit portaat . Mukavaa pyhäpäivää sinne teille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinun puutarhaasi verrattuna ollaan tosiaan vähän jäljessä. Nyt on ollut niin sateista ja koleaakin, että monen kukan kohdalla nuppuvaihe venyy ja venyy.
      Kyllä nuo meidän portaat kaipaisivat jo vähän uusimistakin, mutta Ukkokulta ei ole kovin innokas timpuri.

      Poista
  4. Juuri sanoin yks päivä isännälle et jos joutuisin kädettömäksi koko kesän niin kyllä puutarha rehottaisi ja noita ei kutsuttuja kasvejakin olis joka paikassa. (jollei hän sit joutuis hommiin ;) )

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisipa hirveää joutua kesällä kädettömäksi. Meillä kyllä kaikki paikat olisivat täysin rempallaan, sillä Ukkokulta ei pahemmin piittaa puutarhahommista. Taitaisin kyllä kädettömänäkin kuljeskella pihalla ja varmaankin sitten hampain nyppisin rikkaruohoja.

      Poista
  5. Minullakin on varjolilja viellä nupulla .valkoinen särkynyt sydän on kaunis,minulla on kasvamassa mutta ei viellä kuki. Tykkään kovasti sinun puurappusista ne ovat ihanat. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sylville tuossa jo totesin, että meidän puuraput kaipaisivat jo vähän kohennusta. Ukkokulta on kuitenkin niin laiska timpuri, että noilla mennään luultavasti vielä pitkään. Jonkinlainen kaide ehkä pitäisi saada jo aiemmin, sillä iäkkäät vanhempani eivät mene alapihalle, kun ei ole tukea kulkemiseen.

      Poista
  6. Minäkin aikoinani ihmettelin, mistä muilla riittää jaettavia kasveja. Enää en ihmettele yhtään:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Alkuun tuli tyrkättyä jakotaimia omassa pihassa sinne tänne, mutta nyttemmin niitä maltaa jo jakaa muillekin. Oikeastaan se on mukavaa, sillä sehän osoittaa kasvien viihtyvän, kun ne kasvavat ja runsastuvat.

      Poista
  7. Ihana tuo valkoinen särkynytsydän. Sitä harvemmin näkee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Valkoinen särkynytsydän on vähän hentoisempi, kuin siskonsa punainen. Kaunis silti.

      Poista

Päivänkakkara, kielonkukka, metsätähti, nurmennukka
kuiskii meitä seurakseen, puutarhan helmaan suloiseen.
Kommentista mukava muisto jää, se pitkään mieltä lämmittää.
Kiitos Sinulle vierailustasi!