keskiviikko 15. heinäkuuta 2015

Ahkerointiputki päällä

Pioni 'Jan van Leeuwen'

Mitäpä sitä puutarhaihminen kauniilla ilmalla muuta tekisi kuin ahkeroisi. Toki joskus mielessä välähtää, että kesälomalla on tapana ottaa lungisti, istua auringossa kirjaa lukien ja paljaita varpaita heilutellen. Sattumoisin olen sellainen tyyppi, joka viihtyy paremmin touhuten ja mielellään vieläpä jotain näkyvää aikaansaaden.

Pioni 'Sarah Bernhardt'

Eilen kävin pesemässä muutaman maton ja sängynpeitteet. Muut vuodevaatteet ehdin pestä jo alkukesästä. Missään järven tai meren rannassa en ollut pyykillä, enkä edes matonpesupaikalla. Kävin Espoon puolella naapurin vinkkaamassa itsepalvelupesulassa lykkäämässä pyykit koneeseen ja sitten istuskelin tabletilta lehtiä lukien odottamassa pesun päättymistä. Eipä tarvinnut edes pesuainetta itse laittaa, eikä konetta käynnistää. Sen hoiti pesulan työntekijä. Aika helppoa itsepalvelua.

Pioni 'Duchesse de Nemours'

Maanantaina ei aamupäivällä satanut ja niinpä menin pihalle toteuttamaan jo jonkin aikaa päässä muhinutta muutosta Pikkupuutarhaan. Siellä olevan ison kiven ympärillä on kasvanut vuorenkilpiä. Sinänsä minulla ei ole mitään vuorenkilpiä vastaan, mutta jotenkin ne ovat kaiken aikaa tökkineet juuri tuossa paikassa. Lapio kouraan ja hommiin. Vuorenkilvet saivat kyytiä.


Samalla levensin Pikkupuutarhan tuossa osiossa olevia polkuja, sillä niin se vain on, että kottikärryjen kanssa tulee päästä mahdollisimman lähelle sellaisia paikkoja, joissa joutuu vähänkin jotain kuskaamaan. Multaa tuossa kiven juurella on todella hyvin, sillä Pikkupuutarhan rakentamiseen saakka kaikki tilatut multakuormat kipattiin noille sijoille ja aina niistä jäi osa odottamaan aikoja parempia.


Tuo vihreä muovinen reunanauha ei ole niitä kaikkein kauneimpia virityksiä, mutta jollain oli pakko erottaa kivituhkapintainen polku ja multatila. Kasvien rehevöidyttyä reunanauha peittyy. Reunanauhaa on myös ruskeanmustana, mutta eipä nyt kellarista ensimmäiseen hätään sopivia sävyjä löytynyt, joten hyödynsin tuossa kivipenkin reunassa aiemmin olleet materiaalit. Kyllä sitä puutarhaan saa rahaa hukkumaan ihan riittävästi muutenkin, joten välillä on pieni pakko nuukailla.


Mitäkö kasveja penkkiin istutin. Siirsin toukokuisen Marketanpuiston tuliaisen eli ruusuherukan kiven viereen ja sen toiselle puolelle viljaminkeltaruusun. Lisäksi istutin kasvihuoneeseen jokin aika sitten huonosta paikasta pelastetut pionit kiven toiselle reunalle. Ja lopuksi vielä kahdessa saviruukussa kesäänsä viettävät kruunuvuokot ja anopilta saadun äitienpäiväruusun. Tähän hätään ne saavat kelvata, kunnes keksin penkkiin muuta. 

Alimman kuvan alareunasta lähti siis viljaminkeltaruusu ja samalla siirsin myös pensashanhikit riviin polun reunaan. Niitä ressukoita on tässä pihassa riepoteltu sinne tänne, eivätkä oikein mistään löydä sopivaa sijaa. Ilmankos ovat aikamoisia ruppanoita, mutta ihan vielä en niitä kompostiinkaan raaskinut nakata. Kevätkaihonkukkien päällä on nyt sitten tepasteltu oikein urakalla, mutta kokemuksesta tiedän niiden kummasti virkistyvän. Jos ehtivät, sillä kuvan alalaitaan olisi tarkoitus hankkia pari ruusua.


Tämän päivän urakkana olikin sitten Ukkokullan rakentaman puuvajan edusta. Pitkään olen miettinyt, mihin sijoittaisin vuosikausia toimettomana lojuneet seitsemän harmaata betonilaattaa. Nyt niille löytyi käyttöä. Nehän painoivat aivan tajuttoman paljon ja kärräsin ne lehtikompostin takaa sellaisella vironlaivaviinakärryllä. Mistä meille sellainenkin on tullut, sillä enpä juuri harrasta kalja- sen enempää kuin viinalaatikoidenkaan rahtaamista. Viiniä olen tuonut, mutta ei siihen mitään kärryjä tarvita. Joka tapauksessa kärryt säästivät niin selkää kuin käsiäkin. Yksinään betonilaatat olisivat olleet hiukan tylsät, joten väleihin laitoin aiemmin kesällä jäätelölaatikoilla tekemiäni pitkulaisia betonikiviä ja somisteeksi vielä muutama pikkuinen kivenmurikka. Väleihin kivituhkaa, jota luultavasti pitää vielä vähän tuoda lisää.


Arvatkaapas, mitä laitoin tuonne alle, kun kellarissa ei ollut palaakaan maanrakennuskangasta? Siellä uinuu tummansininen parisängyn patjansuojus. Pehmoista froteeta, joka oli pesuissa nukkaantunut ja odotti kohtaloaan. Nytpä sen sitten kohtasi. Ehkä upotan vielä tuohon etureunaan muutamia kivenmurikoita, jotta kivituhka olisi paremman näköinen ja ruohonleikkuri ei veisi sitä mennessään.


Ukkokulta on koko päivän korjannut leikkimökin kattoa. Viimeiset huopaviipaleet alkavat kohta olla naulaamista vaille. Onhan sitä näiden isompien touhujen lomassa tullut tehtyä monenlaista pientäkin, mutta sellaiset puuhat kuuluvat jokapäiväiseen elämään. Eilen illalla sentään muistin käydä sitomassa irikset lyhteiksi, kun sateiden jäljiltä rojottivat kulkuväylillä. 


Tänään on ollut siitä merkillinen päivä, että aurinko on paistanut taivaan täydeltä lämmittäen kesäiseen malliin. Eikä ole satanut laisinkaan. Ei pisaaraakaan. Matot ovat viittä vaille kuivat ja kohta käyn hakemassa ne sisälle yöksi, sillä ei mannaa mahan täydeltä eli en luota siihen, etteikö myöhemmin illalla tahi yöllä sataisi.


Juuso oli aamupäivän kanssani alapihalla, mutta sitä ärsytti silmin nähden metsikön takaa kuuluva naapurin kattoremontista johtuva pauke ja meteli. Siirsin Juuson yläpihalle ja sieltä se löysikin sopivan varjoisan nukkumapaikan. Ukkokulta joutui kyllä omalla kattotyömaallaan väistelemään Juuson flexiä ja juoksunarua, mutta sellainen on meillä arkista touhua.
 

22 kommenttia:

  1. Puutarhuri ahkeroi koska hän nauttii siitä enemmän kuin joutenolosta. Anna Juuson hoitaa sitä puolta :) Ah, noita pioneja! Tuo viimeinen pionikuva on täydellinen, takana näkyvine nuppuineen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Cheri, olet oikeassa. Minulle puutarhassa hommailu on enemmän kuin harrastus. Taitaa olla pikemminkin elämäntapa. Vaikka työt ovat ajoittain raskaita, niitä tekee omasta halustaan ja aloitteestaan ja lopputuloksesta nauttii todella paljon. Kipeä selkä ja jäykät nivelet toki välillä haittaavat menoa, mutta liikkumattomuus aiheuttaisi vielä enemmän vaivoja. Kyllä pihatöiden lisäksi ehtii ihan riittävästi lukea ja viettää lokoisia päiviä. Viimeistään talvella.

      Poista
  2. Oijoi, miten paljon uutta ja ihanaa! Minäkin säästän kaikki ylijäämälaatat, sekä sisä- että ulkolaatat. Ideasi näyttää tosi hyvältä!

    Kiitos vinkistä: Nyt lähdenkin sitomaan iiriksiä lyhteiksi, sillä tuohan näyttää hyvältä ja minulla on aina kotona vihreää puutarhanarua. Rakastan iiriksiä, mutta keväällä ne ovat kuin kuolletia jättiläissiilejä, syyskesästä taas holottavat joka suuntaan ja painavat syyskukkijoita, sen sijaan prime time eli sydänsuvella ne ovat ihan must.

    Mahtava idea tuo patjansojuksen uusiokkäyttö;) Sinulla ideoita piisaa, kiitos näistä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena, kaikki hyvät ja vähemmänkin hyvät ideat on tarkoitettu hyödynnettäviksi. Luultavasti olen ne itsekin joltain toiselta kopoinut. Muistelen jopa tuon iristen sitomisen nähneeni jossain puutarhaohjelmassa. Tykkäsin ideasta ja kerrankin muistin hyvän idean oikeassa kohdassa.
      Olen muuten upottanut meidän puutarhaan myös vanhoja mattoja ja jopa t-paitoja. Sinne ne maatuvat, jos vain ovat luonnonmateriaalia. Itse asiassa matto maatui nopeammin, kuin kaupasta hankittu maanrakennuskangas, joka 20 vuoden jälkeenkin löytyi maasta tiiviinä.

      Poista
  3. Minä kyllä pystyn helposti ottamaan kesällä rennosti ja vain lukemaan kirjaa, myös hyvällä ilmalla. Ja helteellä makaan rannalla lasten uimavahtina erittäin mielellään. En jaksa helteellä hikoilla puutarhahommissa, kun hiki valuu silmille. Itse asiassa minulle kesä ei ole kesä, ellei ole lukenut satoja sivuja kirjoja. Mutta kyllä minä puutarhaakin haluan ja jaksan laittaa, mutta omassa ja sopivien säiden tahtiin. Nyt viileillä säillä olen sitten tehnytkin pikkuhiljaa monia juttuja, kun hiki ei valu.
    Kaunis puutarha sinulla!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla kun ei enää ole pieniä lapsia, eikä vielä lapsenlapsiakaan, aikaa itselle on välillä vähän liikaakin. Ja pahimmalla helteellä osaan kyllä istuskella kirjan kanssa tai vain katsella lentäviä perhosia ja nauttia lämmöstä. Tänä kesänä sellaisia hellesäitä ei pahemmin ole ollut. Mutta ehkä enemmän olen kuitenkin sellainen tyyppi, jolla pitää olla kaiken aikaa joku projekti menossa. Vaan eikös ole mukavaa, että meitä puutarhaihmisiäkin on joka lähtöön.

      Poista
  4. Mitähän tuo itsepalvelupesula sitten maksaa? Mutta onhan se huippua että sellainen palvelu on ja että vielä matotkin voi nakata koneeseen ja ootella ku tulee puhasta. Minen ole nähänny semmosta ku amerikan elokuvissa. Kivoja projekteja. Täälä sitä aurinkoa ootellaan. Kylmää on välillä ripsauttaa vettä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pelaguu, ei ollut pesula minusta kallis ja sen vuoksi sinne meninkin matto- ja vuodevaatepesulle. Toki myös siksi, että isoja päiväpeitteitä ei oma kone jaksa pyörittää. Pesula maksoi 30 euroa ja sisälsi kahden pienen koneen käytön. Niissä pesin kolme päiväpeittoa kooltaan 200x220 ja yhden maton kooltaan 150x200 sekä kaksi 80x200 mittaista mattoa. Ei tarvinnut edes omia pesuaineita viedä, eikä koneen vieressä odottaa.
      Meillä päin on ollut nyt melko lämmintä, mutta tänään jälleen sataa ja iltapäivällä jopa ukkosti. Aurinkoiset päivät ovat kuin jotain harvinaista herkkua. Kun yhtenä päivänä paistaa, niin jo seuraavana sataa sen aurinkoisenkin päivän edestä.

      Poista
  5. Kyll olekki ahkeroinu. Upea tuo kivi, hyvä ku otin noin esille komeuden.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiven sain aikanaan naapurilta, kun heille kaivettiin kunnallistekniikkaa. Kun kiviä on omassa pihassa niin vähän, niistä vähistäkin täytyy ottaa ilo irti. Katsotaan nyt, mitä penkkiin keksin. Kerrankin etenen tällä tavoin, että ensin on paikka ja sitten vasta kasvit. Yleensä se on toisin päin.

      Poista
  6. Mahtava draivi sulla päällä!
    Mullakin on ollut sellainen iso vuorenkilpialue tuolla rinteessä. Istututin ne aivan ekana vuonna, kun aloimme tehdä pihaa. Sain jakotaimia, joista olen edelleen kiitollinen. Isolle tontille, kun upposi taimi, jos toinenkin multaa peittämään.
    Ne ovat peittäneet hyvin maan, eikä rikkakasveja ole paljon läpi puskenut. Mut toissa viikolla minäkin sain yhtäkkiä tarpeekseni niistä kotiloiden asuinpaikoista. Yhtäkkiä huomasin repiväni niitä vihan vimmoissa pois. Laitoin ne säkkeihin ja tuolla nuotiopaikalla ne odottelevat polttoa.
    Ajattelin, että on tässä maailmassa kivempiakin kasveja tilalle. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mistähän selkäytimesta nämä tällaiset hävitysvimmat oikein ilmestyvät. Olen kyllä pitkään miettinyt, että jotain sille kivenjuurelle vuorenkilpineen pitää tehdä, mutta ei se mikään ykkösmuutoskohde ole ollut. Niin vain ryhdyin hommiin kuin taikaiskusta.
      Jännä, miten sitä on vähän huono omatunto elävien kasvien hävittämisestä. Minulla on pihamaalla valtava saavi, johon siivosin vuorenkilpiä odottamaan, mitä niille keksin. Hiukan mietin, josko ilmoittaisin kylän fb-sivulla, että joku saa ilmaiseksi, kunhan vain hakee pihasta. Vuorenkilpihän on ihan käytännöllinen kasvi moneen paikkaan, mutta kun minulla jo on sitä ihan riittävästi. Ei vaan jaksa keksimällä keksiä sille paikkaa - kun se ei kuulu edes ykkössuosikkeihini.
      Draivista en tiedä, mutta välillä sitä saa kummallisia spurtteja ja silloin sitten tapahtuu. Ja tykkään kyllä siitä, että tapahtuu.

      Poista
  7. kuulostaa hyvältä tuo kivenympäryksen muutos. ja nyt jo näyttää hyvältä. ihanaa puuhastelua, en itsekään osaa edes lomall löhöill, se ei vaan luonaa, paljon mukavampaa on touhuta pihamaal

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä. Usein minäkin istun pihamaalla ja tuijottelen puutarhaani. Ja sitten päässä välähtää ja se on taas menoa. Onneksi meitä puutarhaihmisiäkin on moneen junaan ja jokaiselle löytyy mieleinen tapa toimia.

      Poista
  8. Olet ahkeroinut!

    Täällä meillä urakat k...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Keskeneräiset urakat taitavat rassata kaikkein eniten. Eikös sitä ole jokin sellainen sanontakin, että "parempi kerran rykäisy, kuin ainainen rutina". Tai jotain siihen tapaan.

      Poista
  9. Hieno laattasommitelma!!!! Kyllä ulkona on mukava puuhastella, kun aurinko paistaa ja on lämmintä. Mieluummin minäkin puuhastelen ulkona kuin istuskelen nenä kiinni kirjasta, vaikka lukemisesta tykkäänkin.

    VastaaPoista
  10. Kylläpä tuli hyvä ja leppoisa mieli lukiessa, vaikka oletkin tehnyt hurjasti työtä. Parasta puuhaa silti! Hieno tuo kiveysjuttu. Ja Juuso näyttää tosi symppikseltä tuossa pensaan alla... ehkä hän heiluttelee varpaitaan ja lukee unissaan kissakirjaa?

    Sinä näköjään podet samaa "kasvatan säälistä" -syndroomaa kuin minäkin. Minkähän takia sitä ei voi vain poistaa itselleen epämieluisaa kasvia kokonaan? Eletäänhän mekin vain kerran - kai se on puutarhaajalla oikeus omalla pihallaan kasvattaa vain sitä, mistä pitää? Tarjoa vaan reippaasti kirpparille omia ylijäämiäsi, ne voivat osoittautua toisen aarteeksi! Ja sittenpä sitä vasta tulee itsellekin hyvä mieli.

    VastaaPoista
  11. Kyllä sitä vuorenkilpeä olis täälläkin, jää siivoamatta, kun ei ole minne pistää. Joskus poltin niitä minäkin.
    Nuo sun polut ovat herkullisen näköisiä :) ja ihana sammaleinen kivi sieltä on ilmestynyt. Kaunis aluen varmaan tulee tuosta. Mie kuolaan noiden kivien perästä, kun täällä ei oo yhtään isoa kiveä.

    VastaaPoista
  12. Kyllä olet ollut ahkera Pionit ovat niin kauniita hyvältä näyttää pihanne:)

    VastaaPoista
  13. Oikein kivalta näyttää. Tänään olen mönkinyt koko päivän pihalla ja ilma oli oikein hyvä työntekoon. Siistin kissojen hautausmaan kulmaa ja kitkin kaikki reunukset, jotka olivat röyhähtäneet pahasti sadekaudella. Ehkäpä vielä ennätän kuvaamaankin ennen kuin kaikki kasvaa takaisin, mutta nyt jouduin tulemaan sadepisaroita karkuun. No, johan siellä kellon ympäri ennätin ollakin.

    VastaaPoista
  14. Mulla on avoimien jälkeen ollut vähän sellaista löysäilyä, mutta ehkä taas virkistyn puutarharintamallakin. Ainakin pitää istuttaa tänää Särkän perennataimistolta ostamani kasvit:)

    VastaaPoista

Päivänkakkara, kielonkukka, metsätähti, nurmennukka
kuiskii meitä seurakseen, puutarhan helmaan suloiseen.
Kommentista mukava muisto jää, se pitkään mieltä lämmittää.
Kiitos Sinulle vierailustasi!