tiistai 7. heinäkuuta 2015

Puutarhahulluutta, pioneja, ruusuja ja tietotekniikkaa

Pioni Festiva maxima

Muutaman päivän valtaisan aherruksen jälkeen tänään pidän vapaapäivän. Tosin heti aamupalan jälkeen kävin kaivamassa kolme pionia maasta ja laitoin ne purkkeihin. Miksikö en antanut niiden kasvaa maassa? Siksi, että jäivät ihan konkreettisesti muiden kasvien jalkoihin ja juroivat sen näköisinä, että kohta menee viimeisetkin kasvunrippeet. Jotenkin sitä alkukesästä kukkia istuttaessaan ei aina tajua olemassa olevien kasvien mittasuhteita ja niin kävi nytkin. Tänä kesänä pionit ovat kasvaneet melkoisesti pituutta ja viime yönä alkaneen sateen johdosta rehottavat toinen toistensa niskassa. Tuntui, että kohta on viimeiset hetket pelastaa pikkuiset pioniressukat.

Duchesse de Nemours - en ole varma

Ukkokulta oli sitä mieltä, että minulla on puutarhastressi. Kuunneltuaan kertomustani siitä, miten herätessä päässä pyörivät kasvit ja niiden mahdolliset sijoituspaikat. Ei minulla ole minkäänlaista stressiä. Ihan normaalia puutarhahulluutta. Pään sisäisellä kasvikarusellilla on pelkästään myönteisiä vaikutuksia, sillä tänä aamuna sain jälleen uuden ahaa-elämyksen. Eilisen (vai oliko se jo toissapäivänä) uuden ruusupensaspaikan lisäksi. Pikkupuutarhan ison kiven juurelta lähtevät vuorenkilvet jonnekin - en vielä tiedä minne. Ja tilalle tulee toisenlainen kukkapenkki. Hiukan pienempi kuin tämänhetkinen vuorenkilpipöheikkö, jota on ollut hankala hoitaa sen laajuuden vuoksi.

Karl Rosenfield

Ahaa-elämyksen saatuani takamuksessa on kuin tuli päästä toteuttamaan uutta ideaa, mutta nyt on pysyttävä rauhallisena. Loppukesä on parempaa istutusaikaa ja voihan sitä välillä itsekin pitää vähän lomaa. Voihan? Eihän tarvitse koko ajan kulkea puutarhassa kaivamassa ja kärräämässä, eihän? Ihan riittävästi löytyy tekemistä olemassa olevien alueiden huoltamisessa ja tavallisessa arkipäivässä. Sanon tänään, mutta kukapa sitä tietää, jos vaikka parin päivän päästä on jälleen tekemisen puutetta. 

Sarah Bernhardt aloittelee

Juuri eilen Pikkupuutarhaa siivotessani ajattelin, että tämä puutarhahulluus on kyllä ihan idioottimaista hommaa. Kaiken aikaa pitää olla puutarhahanskat käsissä vähintäänkin nyppimässä ja vääntelemässä kasvien lehtiä. Aivan kuin elämässä ei olisi muutakin tekemistä. Vaan kukapa jaksaa puunata ikkunoita ja siirrellä olohuoneen mattoja samalla intensiteetillä, mitä puutarhahullut tekevät pihoillaan. Täysin vapaaehtoisesti ja useimmiten innostuneena ja suurella ilolla. Harvoin, erittäin harvoin sitä kokee väsymystä ja tunnetta, ettei innosta. Ehkä syksyllä, kun edessä on enemmän pois siivottavaa ja kuihtuvaa kuin uuden syntymistä.

Suviruusu - Rosa poppius

Joissakin ruusuissa on ollut pientä vihreää toukkaa ja niitä olen ruiskutellut vedellä ja mäntysuopaliuoksella. Jaloruusuissa on lehdet aivan syödyt ja nuputkin osittain varsin kärsineitä. Samaa toukkaa on myös Kirjoapteekkarinruusussa, Ilossa ja Lumossa. Niistä toukat ehtivät syödä nuppujakin ja saattaa olla, ettei näiden pensaiden kukintaa ehdi tänä kesänä nähdä. Puutarhakierrokset ovat tärkeitä - oman huvinsa lisäksi myös siksi, että siten ehtii huomata tuholaiset ajoissa. Vikkelästi ne popsivat kasveja. Parin päivän rauha mellastaa riittää tuholaiselle kuin tuholaiselle hyvin.

Valamonruusu - Rosa francofurtana 'Splenderns'

Valamonruusuni on innostunut kukkimaan. Se on vähän hassun näköinen, sillä muutaman pitkän huiskean varren päässä on kuvan kaltaisia lehti- ja kukkaryppäitä. Alempana on matalampia oksia. Valamoni saakoon kukkia rauhassa, mutta sen jälkeen sille ehkä pitää näyttää saksia. Ylipäätään joudun opiskelemaan ruusupensaiden hoitoa, sillä muutamat muutkin ruusut ovat kasvattaneet aivan mahdottoman pitkiä varsia ja siellä ylhäisyyksissä sijaitsevat lehdet ja kukat. 

Valamonruusu

Ajattelin lisätä ruusuluettelooni sarakkeen, johon merkitsen kunkin ruusun leikkuutavat ja muut hoitosysteemit. Kasvukorkeudet, väri ja kukinta-aika taulukosta jo löytyy. 

Viljaminkeltaruusu - Rosa harisonii 'William's Double'

Oheinen kuva Viljaminkeltaruususta on oiva esimerkki siitä, miten hienolta lähikuvat saattavat näyttää, mutta eivät mitenkään anna järkevää kokonaiskuvaa jostain kasvista. Istutin keltaruusuni tänä keväänä ja siihen tuli lukuisia nuppuja. Suurin osa niistä on auennut, mutta pari nuppua kohtasi joko vattukärsäkkään tai jonkin muun ötökän ja leikkautui irti avautumatta.

Viljaminkeltaruusu

Tässä kuvassa näette, millainen rääpäle Viljaminkeltaruusu tosiasiassa tässä vaiheessa on. Suurta pöheikköä siitä ei taida koskaan tullakaan, sillä sen kasvukorkeudeksi on mainittu 1-2 m. Yleensä laitan heti istuttaessa pensaille katetta, etteivät muut kasvit valloita niiden tyveä heti alkuunsa. Viljaminkeltaruusun kanssa olen näköjään laiskotellut ja homma on edessä. Muussa tapauksessa tuo Kevätkaihonkukka ja Ahomansikat vievät kaiken hengitystilan pikkuiselta ruusupensaaltani.


Puutarha Tahvosten sivuilta löysin oikealla olevan kuvan, joka kertoo pensaan kasvukorkeuden. Tällainen kuva olisi hyvä olla jokaisen pensaan tuotetiedoissa, jotta ostaja pystyisi paremmin hahmottamaan kasvin tulevan koon. Kasvukorkeuden lisäksi pensaan mittasuhteet sivusuunnassa ovat myös olennaisia, mutta tällaisessa kuvassa nekin näkyvät hyvin.




Kuva netistä

Jahas, rauhallinen postaustuokioni keskeytyi vaativaan ääntelyyn. Työhuoneeni on aivan terassin oven läheisyydessä ja Juuso on saapunut ovelle vaatimaan sisälle pääsyä. Sen flexi ylettyy juuri ja juuri takkahuoneen kynnykselle, jossa sillä on tapana ilmoittaa haluavansa sisälle ja mielellään ihan heti.

Köynnösruusu Pohjantähti

Usein iltaisin luen teidän kaikkien blogipäivityksiä tabletilta sohvalla istuen. Vaikka tabletilla kommentointi on isoa konetta hitaampaa ja työläämpää, on tabletin etuna sen liikkuminen mukanani. Eikä minun tarvitse istua yksinäni työhuoneessa, vaan voin olla Ukkokullan seurana. Muutamana päivänä tabletilla lukeminen puhumattakaan kommentoinnista on ollut liki mahdotonta, sillä firefox on kaatunut lukuisia kertoja ja usein heti alkumetreillä. Eilen Ukkokulta tutki tablettia ja nyt se näyttäisi pelittävän. Illalla sen sitten näkee, kun palaan 'pillerini' seuraan. 

Oman blogini kommentteihin en edelleenkään pääse vastaamaan tabletilta. Asia on kismittänyt ja herättänyt myös ihmetyksen, miksi meitä ajetaan niin voimallisesti digitaaliseen maailmaan, kun yksinkertaisetkaan asiat eivät tunnut tietokoneilla kovin luotettavasti hoituvan. Ei edes tällaisessa perheessä, jossa on ammattilainen apuna ja tukena. Millaisen seinän kohtaavatkaan ne ihmiset, joilla ei ole hajuakaan tietotekniikasta eikä kovin paljon intoa sitä syvällisemmin opetellakaan.

Meidän alueella ei ole 4g-verkkoa ja 3g:nkin yhteys pätkii ja on hyvin epätasainen. Ja asumme kuitenkin lähellä pääkaupunkia ja taajamassa. Niin kauan, kun ihmiset ovat asuinalueesta riippuen tietokoneensa kanssa katvealueilla, on turha odottaa ja vaatia ketään hoitamaan asioitaan pääosin digitaalisesti. Ei riitä, että on tahtoa, pitää olla myös mahdollisuudet.

Rouge Cardinal pullistuu ja pullistuu ennen avautumistaan

Lopuksi muutamia lisäkommentteja:
 
Emilie, olen ottanut haasteesi vastaan. Se vielä vähän muhii.
Ariel ja Suvi, olette lämpimästi tervetulleita blogini pariin.

Mukavia kesäpäiviä ihan kaikille tasapuolisesti!
 

28 kommenttia:

  1. Puutarhanhoito on niitä hommia, joissa pystyy täysin uppoutumaan tekemäänsä, ja mieli aina rauhoittuu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, kunpa ihmiset tajuaisivat, miten valtavasti luonnon ja kasvien kanssa puuhaileminen antaa. Vaikka kuinka paiskii koko päivän töitä, on mieli iloinen. Ikäänkuin kaiken aikaa lataisi akkujaan talvea varten.

      Poista
  2. Voi niin allekirjoitan tuon saman puutarhahulluuden ja manailen joka syksy, kuka keksi rakentaa näin ison pihan, olisihan se mennyt luonnonvaraisenakin.... Ruususi ovat ihania :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Mäntylän Mummi, olen ihan höyrähtänyt vaihteeksi ruusuihin.
      Syksyllä tosiaan tulee usein väsymys, mutta onneksi se on kuin poispyyhkäisty kevään tullen. Talven aikana ideat muhivat ja into päästä pihahommiin on entistäkin kovempi.

      Poista
  3. Tosi hyvin puet puutarhaharrastuksen sanoiksi. Kasvit ja niiden sijoituspaikat pyörii mielessä aamusta iltaan, mutta se ei ole taakka vaan jokin lisävirtaa tuottava generaattori. Ja positiivista mieltä tuo tuottaa myös.
    Minullakin kaksi pionia, jotka istutin syksyllä mielestäni vallan sopivan välimatkan päähän lipstikasta, ovat ihan lipstikan peitossa. Piti nyt leikata osa lipstikkapuskaa pois, syksyllä on edessä pionien siirto. Kun nyt ensin näkee senkin, minkä väriset kukat niissä on, niin pystyy paremmin suunnittelemaan. Ainaista siirtoa! Täälläkin joudun pidättelemään itseäni, että en mene liikaa siirtämään juuri heinäkuussa, kun on siihen kaikkein huonoin aika. Nyt on kyllä sateita luvassa ihan kiitettävästi.
    Ihanat ruusunkukat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri niin, generaattori, joka luo virtaa muuhunkin elämään. No, jos sitä enää mitään muuta elämää onkaan. Ukkokultakin taitaa olla hiukan mustasukkainen, kun eukko viettää enemmän aikaa puutarhansa kanssa.
      Minun pioniressukat eivät olisi sijoituspaikassaan kukkineet, tuskin kasvaneetkaan. Päinvastoin, näki selvästi niiden voivan huonosti. Kahdella niistä on ihan kunnon juurakko, kolmannella vähän vaatimattomampi. Ajattelin, että vahvistuisivat ruukuissa omassa mullassaan, saisivat valoa ja hoivaa ihan henkilökohtaisesti. Niille on jo parempi sijoituspaikka katsottuna. Yöllä satoi ja tämän päivän aikana vähän väliä ryöpsyttää lyhyitä sadekuuroja. Pioneja kaivaessani maa oli yllättävän märkää eli muutaman päivän lämpö ei ole ehtinyt kuivattaa maata kovinkaan syvälle. Ei sitä vettä nyt niin paljon puolen vuorokauden kuluessa ole tullut, että se syvemmälle olisi kastellut.
      Ainaista siirtoa tämä touhu näyttää olevan. Onneksi monet kasvit näyttävät kestävän sen varsin hyvin. Usein käy niin, että siirtämisen jälkeen kasvi tanakoituu ja ilmiselvästi alkaa viihtyä paremmin. Siksi niiden paikkaa uskaltaakin vaihtaa, kun kokemus on osoittanut, että se voi olla kasville pelastus.
      On muuten aika lohdullista, että ammattilaiset tekevät samanlaisia juttuja, kuin tällainen harrastelija.

      Poista
  4. Ihania pioneita ja ruusuja! =) Keväällä ei mitenkään kasveja istuttaessaan hahmota, miten paljon ne kasvavat - täälläkin on osa jäänyt taas jo toisten jalkoihin. Hyvä, että pelastit pionisi, ne ovat niin upeita kukkia, että niiden takia kannattaa ehdottomasti moinen vaiva nähdä. Sellaisia vihreitä, melkein läpinäkyviä toukkia, jotka syövät ruusunlehdet rumiksi, on ollut täälläkin. Ne ovat olleet erityisen ihastuneita Lumoon ja Valamonruusuun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Valamonruusuni kasvaa aivan eri paikassa, kuin muut ruusut. Ehkäpä vihreät toukat eivät ole sitä löytäneet. Näkyy niille kelpaavan nuputkin, kun ensin syövät lehdet reiällisiksi. Alkukesästä samoja toukkia oli Pohjantähdessä ja siitä ehtivät syödä muutaman verson täysin paljaaksi. Vain jokunen harsoontunut lehti jäi jäljelle. Sain ne kertaruiskutuksella pois ja nyt Pohjantähti jaksaa kukkia.
      Ehkäpä täydennysistutus olisikin fiksumpaa tehdä loppukesästä, jolloin olemassa olevien kasvien todellinen koko näkyy selvästi. Keväällä on kuitenkin niin innoissaan kaikesta uudesta ja malttamaton. Niin sitten näitä virhearviointeja syntyy. Pioneille on jo uusi sijoituspaikka suunnitelmissa. Antaa niiden nyt vähän aikaa kasvaa ja kuntoutua omissa purkeissaan.

      Poista
  5. Sellainen jota puutarhakärpänen ei ole purrut, pitää raadantaa ihan hullun hommana. Jos saisikin samanlaisen innon ja energian kuin on puutarhanhoidossa kytkettyä siivoamiseen, kyllä olisi kuurattu huusholli. Minä joudun pakosta siirtämään kasveja, muuten kaikki kasvaa umpeen. Pois kaivettuja ei raatsi heittää poiskaan, vaan niille on etsittävä paikka. Monet laitan ruukkuihin, jos vaikka joku haluaisi tai ovat valmiina syksyn taimivaihtoon. Nyt on viimein kaikki siemenestä kasvatetut maassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta Cheri. Muutama ihminen tuijottaa minua nenänvarttaan pitkin ja ajattelee varmasti, että olen täysin kahjo. Eivätkä laisinkaan ymmärrä. Annan heidän pitää käsityksensä ja mielessäni vain tuumailen, että paljosta jäävät paitsi, kun eivät pääse nauttimaan kasvien suomasta innostuksesta.
      Eihän sitä raaski eläviä kasveja kompostiin heittää. Yleensä aina löytyy joku, jolle ne kelpaavat. Tai sitten omasta puutarhasta paikka, jonne niitä voi siirtää. Toisinaan sen uuden paikan löytyminen vaatii kyllä aikamoista pään sisäistä kasvikarusellia. Valitettavasti vuorenkilpi on monelle aikamoinen inhokki ja sitä tulee puutarhastani syksyllä liikenemään varmasti jakoon saakka. Vaan saas nähdä, ehkä ideamylly löytää niillekin taas uuden paikan jostain puutarhan kolkasta.
      Nyt ei sinun tarvitsekaan kastella siemenestä kasvatettuja, sillä taivaalta tulee vähän väliä vettä solkenaan.

      Poista
  6. Onpa tuo Viljaminkeltaruusu onnettoman näköinen. Ehkä se siitä seuraavana kesän jo innostuu enemmän kasvamaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On, totta tosiaan. Kuvien perusteella Viljaminkeltaruusu kuitenkin komistuu ja pyöristyy kasvaessaan, joten hyviä odotuksia sen suhteen on olemassa. Oikeastaan se on noin pikkuiseksi ruusupensaaksi tosi terhakka, kun on jaksanut ahkeroida monta kaunista kukkaa ilokseni.

      Poista
  7. Kauniita ovat ruususi ja pionisi, tuollaisen köynnösruusun haluaisin, mutta rivarin piha on (onneksi) pieni :)
    On paljon pahempaakin hulluutta kuin puutarhahulluus :))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pohjantähti ei ole köynnösruusuista sieltä näyttävimmästä päästä. Se on kestävä ja helppohoitoinen, mutta kukat varsin vaatimattomat ja lyhytikäiset. Seinustalla ruusu ei myöskään ole parhaimmillaan ja se rötköttää vähän ikävästi. Varmasti se olisi paremman näköinen esimerkiksi köynnöskaareen tuettuna tai vaikkapa omassa köynnöstuessaan.
      Olen samaa mieltä, että moni hulluus on äärettömän paljon pahempaa kuin puutarhahulluus. Oikeastaan puutarhahulluus on varsin mukavaa ja siitä riittää iloa muillekin jaettavaksi.

      Poista
  8. Ihania pioneita ja ruusuja. Noin monta lajia, olispa kiva nähdä.
    Juu, puutarhassa on aina jotain, kärrättävää, leikattavaa, siirrettävää tai vähintäänkin rikkaruohoja. niin olen kärräillyt minäkin yhtä sun toista. Ja aamulla en saanut nukuttua enää 7:n jälkeen kun tuli päähän ajatuksia.
    Kasvit pullistuu penkeissä, joten uutta tilaa pitäisi saada. Niin minäkin revin vuorenkilpiä taas vaihteeksi pois, kun piti pystyttää uusi tuki kärhölle.
    Kitkin äsken mansikkamaalla, niin mies oli etsinyt joka puoleta minua. On puska kasvanut siihen väliin, ettei nähnyt :)

    VastaaPoista
  9. Kun nyt vähän olisi satamatta, että ehtisi pioneista nauttia. Ovat tänä kesänä muutenkin myöhässä.

    VastaaPoista
  10. Tänä vuonna ruusujen oksat ovat kasvaneet pituutta hurjasti meilläkin. Luulen, että nuo ruusut pitävät sateesta. En oikein keksi muuta syytä asialle. Toisaalta en ole niitä juurikaan leikellyt. Mutta kukinnan jälkeen on kyllä ihan pakko, kun osa lakoaa nurmikolle.
    Sinulla on kasvien nimet hyvin hallinnassa. Itse en aina oikein muista noiden kaikkien pionien nimiä.

    VastaaPoista
  11. Ooo, sinullahan kasvaa puutarhassasi vaikka mitä...osallistutko ensi kesänä Avoimiin puutarhoihin? Sinn pihassasi olisi paljon tutkittavaa ja ihasteltavaa!

    VastaaPoista
  12. Aika totaalista, mutta ihanaa, on tämä puutarhahulluus. Mitä ihmettä sitä tekisi, jos puutarhaa ei olisi, tai se ei yhtään kiinnostaisi!? Mulla on vielä työkin samaa aihetta, mutta yhtään ei kyllästytä koskaan!
    Tuo meidän kasvari on niin hyvä paikka, siellä kun vähän aikaa istuu siiderilasin seurassa, mieleen tulee vaikka mitä uusia ajatuksia. Onneksi mies ei tiedä, että NE AJATUKSET
    syntyvät siellä. Kieltäisi pian minulta siiderin. Tai kasvarissa istuskelun. Ne ajatukset kun tuppaavat aiheuttamaan myös miehelle uusia askareita.
    Todella suloiset kukat on Wiljamin keltaruusussa, herttainen ulkonäkö hämää kyllä. Minulla oli Wiljami, se kasvoi ainakin sen 2 metriä korkeaksi ja vähintään 4 metriä leveäksi. Se teki ihan hirveän paljon juurivesoja ja levittäytyi niiden avulla ihan vääriin paikkoihin. Siinä oli lisäksi erittäin paljon ärhäköitä piikkejä! Se saikin valitettavasti häädön meidän pihalta. Tarvittiin myös järeämpiä välineitä niiden juurien kaivamiseen, muistaakseni naapuri otti ne kaivurilla ylös samalla, kun oli jotain muuta kaivamassa täällä pihala. Että pidäpä varasi Wiljamin kanssa......

    VastaaPoista
  13. Paljon kauniita ruusuja. Miten nämä kaikki upeudet + muut perennat ja kasvit tähän päälke mahtuvatkaan teidän puutarhoihin! :) Sellainen ajatus tuli mieleeni lukiessani tätä postausta.. Oletko kokeillut Opera -selainta? Mulla on nyt se käytössä puhelimessa ja sillä selailen näppärästi iltaisin blogeja.. Riippuu tietenkin siitäki ku mulla oli aiemmin vanha kosketusnäyttöpuhelin, alko jo muutenkin käyttöjärjestelmät sun muut tökkiä että hidasti paljon surffailua netissä ja blogienkin lukemista, laitoin uuden puhelimen ja toistaiseksi on toiminut ok.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin ja sitten on vielä yks hyvä selain, google chrome. Kannattaa kokeilla jos noista ois apua.

      Poista
  14. Tiedän niin hyvin tuon hulluuden. Syksyisin iskee se tympäännys minullakin. Ihana viljami.

    VastaaPoista
  15. puutarhahulluus on sitä lajia hulluutta, minkä mielellään jakaa muiden kanssa;) pensasruusut on munkin juttuni, jaloruusuista en niinkään välitä ja niitä ei löydy pihamailtani. eilen hankin tornionjokilaaksonruusun kun ihastuin siihen Kankurittaren blogissa.

    VastaaPoista
  16. Täällä on kans yks hullu. Joku vois sanoa musta myös; stressaantunut. Aamulla ekat ajatukset on pihassa ja illalla viimeset ajatukset on myös mitä pitäs tehdä puutarhassa. Ja kun saunomme ulkosaunassa, suurimman osan ajasta istuskelen vilvoittelemassa ulkona ja tuijottelemassa puutarhaan. Ja siinä taas tulee uusia ajatuksia.
    Naapuri joskus kommentoi ihmeissään; "sä se vaan jaksat" Mut toisaalta en mäkään ymmärrä toisten lenkkeilyä tai kuntosalilla oloa. Saman vois tehdä puutarhassa. :)

    VastaaPoista
  17. Täälläkin on yksi höpsähtänyt, jos muuta ei pihalla saa tehtyä niin ainakin taaperrettua ympäriinsä työhanskat kädessä. Mutta projekteja riittää ja uusia syntyy koko ajan! Mutta ajatellaan vaikka Lauri Korpijaakkoa...kaikki ne ruusut ja se tietämys ja intensiteetti, meillä on siis johtotähti! Ja toisaalta jos olisimme sohvan nurkassa, niin kuinka meidän sitten kävisi! Kottareissa ja lapiossa on salainen punttisalimme mutta vain paremmassa ilmassa ta kauniimmassa ympäristössä ja kuinka innovatiivista! JA IHANAA, ei puutarhointi stressaa se on vain aktiivia luovuutta! Ja sitä riittää!

    VastaaPoista
  18. Kauniita ruusuja. Meillä on ollut niin sateista että osa nupuista on mädäntyneet, harmi. Pensaissa on kyllä vielä nuppuja, joten saattavat kukkiakkin kivasti.
    Minullakin on tuo viljaminkeltaruusu, sellainen kaarevaoksainen näyttää olevan, ei vielä kovin korkea. Kaunis on sen väritys :)

    VastaaPoista
  19. Mulla on sama ongelma, etten tajua istuttaessani mikä verran kasvit oikeasti vaativat tilaa. Luulenpa, että kaksi vasta istuttamaani pionia ovat aivan liian lähellä vanhoja. Sitten siirrellään. :)

    VastaaPoista
  20. Ihania pioneja ja ruusuja sinulla. Sain itse nauttia vain hetken ja yhden kukan verran pionien kukinnasta. Onneksi saan ihailla niitä muiden blogeissa :)

    VastaaPoista

Päivänkakkara, kielonkukka, metsätähti, nurmennukka
kuiskii meitä seurakseen, puutarhan helmaan suloiseen.
Kommentista mukava muisto jää, se pitkään mieltä lämmittää.
Kiitos Sinulle vierailustasi!